Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (498)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsenäisten aikuisten lasten äitinä ihmettelen tätä riippuvuutta vanhemmista. Me tapaamme aikuisina, välit on hyvät mutta jokainen hoitaa itse asiansa ja juhlansa. Yhden lapset hoitavat jopa vanhempiensa merkkipäivien leipomiset.
Mulla on merkkipäivä lokakuussa, tarjoan lounaan ravintolassa jälkipolvelle. Toivottavasti mulla ei ole hirviominiää putkahtanut joka viikon ratkuttaa ettei mummo raaskinut tarpeeksi kallista tarjota. Ja höpötti ja sitä ja tätä vikaa oli anopissa.
Etkö sinäkin ole riippuvainen lapsistasi, jos pitää ravintolalounaan avulla lahjoa heitä tapaamaan sinua edes joskus? Tai jos lapset hoitavat vanhempiensa merkkipäivien leipomiset, niin vanhempi on silloin lapsestaan riippuvainen.
Päästään vialla olet sinäkin, etkä edes näytä sitä tunnistavan. Mutta toki jokainen itsekeskeisyydessään kuvittelee olevansa normaali, ja muut on niitä omituisia.
Mikä sinusta on parempi tapa juhlia täysiä kymppiä kuin ravintolalounas kartanossa jonka pihapiiristä löytyy sitten muutakin.
Jos on pieni koti eikä jaksa isomman porukan ruokia laittaa?
Tuossa tapauksessa taitavat lapset ovat vielä kotona asuvia lukiolaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Et tainnut lukea kommentteja ajatuksen kanssa. Lastensa elämään siinä änkeää väkisin se läheisriippuvainen vanhempi, joka tekee vaikka tikusta asiaa ollakseen "korvaamaton".
Kaikki kyllä hoituisi hyvin ilman häntäkin, mutta jossain vaiheessa läheiset väsähtävät siihen kuinka joku jatkuvasti vinkuu, että eikö nyt hän mitään voi tehdä.
Lapset ovat silloin pysyneet lapsina, ei ole syntynyt aikuisten välistä ihmissuhdetta jos mummo kokee toiset autettavaksi.
Ja kenen vika se silloin on? Mummo ei ole sitten tainnut kokea osaavansa kasvattaa itsenäiseen elämään, jos ei luota lastensa pärjäävän. Jollain se on tyhjä elämä täytettävä.
Kuten täälläkin jotkut joissain keskusteluissa kirjoittavat heiltä on jäänyt itsenäistyminen väliin . Kotoa avioidutaan, asutaan max kilometri kummankin vanhemmista. "On niin hyvä kun on lapsenhoitajat lähellä ja isin paku ja anopin toinen auto meidän käytössä."
Omat lapset lähti kukin 200 - 600 kmn päähän alle 20-vuotiaina. Ja osasivat caatia sen itsenäisyyden.
Jos sinulla on narsistinen vanhempi, niin voit muuttaa vaikka maailman ääriin, mutta ote ei silti irtoa. Ainoastaan totaalinen välien katkaiseminen auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksei voi vaan tehdä uutta kakkua kotona?
Kyllä sillä mummolla on oma trauma takana yuossa säästämisessä. Antaa mennä ohi ja tehdä omassa kodissa kuten itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan kylästä ota mukaan maitoa tai laita ketään sitä ostamaan???
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vaan tehdä uutta kakkua kotona?
Kyllä sillä mummolla on oma trauma takana yuossa säästämisessä. Antaa mennä ohi ja tehdä omassa kodissa kuten itse haluaa.
No emme jatkossa enää juhli anopin seurassa lasten synttäreitä. Mutta emme myöskään ala kotona näkyvästi tehdä lapselle numeroa että nyt monta päivää synttäreiden jälkeen tehdään hänelle vihdoin se kunnollinen kakku, kun mummo ei kerran osannut. Tämä olisi lapselle hämmentävää.
Kokemus oli silmiä avaava ja enää emme yksinkertaisesti ota riskiä siitä, että anoppi pääsee aiheuttamaan säätöä ja mielipahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan kylästä ota mukaan maitoa tai laita ketään sitä ostamaan???
Minä kysyn lapsilta ottavatko mukaan ruokia, jos jää yli. En kyllä lähde heille erikseen maitoa tms ostamaan.
Joskus lapset ottaa vaikka piirakkaa mukaansa, joskus ei. Ei ole kenenkään pakko antaa tai ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vaan tehdä uutta kakkua kotona?
Kyllä sillä mummolla on oma trauma takana yuossa säästämisessä. Antaa mennä ohi ja tehdä omassa kodissa kuten itse haluaa.
No emme jatkossa enää juhli anopin seurassa lasten synttäreitä. Mutta emme myöskään ala kotona näkyvästi tehdä lapselle numeroa että nyt monta päivää synttäreiden jälkeen tehdään hänelle vihdoin se kunnollinen kakku, kun mummo ei kerran osannut. Tämä olisi lapselle hämmentävää.
Kokemus oli silmiä avaava ja enää emme yksinkertaisesti ota riskiä siitä, että anoppi pääsee aiheuttamaan säätöä ja mielipahaa.
Miksei voi tehdä vielä kakkua kotona? Ihan normaali tapa topim7a. Mummolla kakkukekkerit jakotona omalla porukalla toinen kakku. Minkä ikäisillä tahansa tavallinen tapa toimia.
Se on outoa, jos mummoa aletaan hyljeksiä tai haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin luona on anopin tarjoilut. Ollaan ihan kohteliaasti ja hyvällä mielellä. Mennään kotiin ja tehdään uusi kakku, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vaan tehdä uutta kakkua kotona?
Kyllä sillä mummolla on oma trauma takana yuossa säästämisessä. Antaa mennä ohi ja tehdä omassa kodissa kuten itse haluaa.
No emme jatkossa enää juhli anopin seurassa lasten synttäreitä. Mutta emme myöskään ala kotona näkyvästi tehdä lapselle numeroa että nyt monta päivää synttäreiden jälkeen tehdään hänelle vihdoin se kunnollinen kakku, kun mummo ei kerran osannut. Tämä olisi lapselle hämmentävää.
Kokemus oli silmiä avaava ja enää emme yksinkertaisesti ota riskiä siitä, että anoppi pääsee aiheuttamaan säätöä ja mielipahaa.
Miksei voi tehdä vielä kakkua kotona? Ihan normaali tapa topim7a. Mummolla kakkukekkerit jakotona omalla porukalla toinen kakku. Minkä ikäisillä tahansa tavallinen tapa toimia.
Se on outoa, jos mummoa aletaan hyljeksiä tai haukkua.
Meillä ei ole ollut perinnettä juhlia synttäreitä moneen kertaan. Mummoa ei lasten kuullen ääneen moitita, mutta jatkossa tällaiset tilanteet ennaltaehkäistään niin, ettei mummo enää mitään järjestä, kun ei se kerran tunnu sujuvan. Toivokoon vaikka kuinka paljon, hoidamme kaiken itse jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on mitä on ja todennäköisesti ei muutu. Tehkää kotona omalla porukalla se kakku haluamillanne aineilla. Tuo ikäluokka nyt on tuollaista, oma isä on samanlainen. Lapsena halusin Barbin jouluksi, sain halvimman mahdollisen muotinuken. Pyysin viimeviikolla ostamaan saunajakkaran kun oli muutenkin menossa rautakauppaan, laitoin kuvat ja linkit mikä malli (olisin maksanut sen takaisin) - no toi jonkun halvan penkin. Lapsenlapselle sama juttu. Mennään jätskiä ostamaan. Lapsi haluaa yhden jonkun Pingviinituutin joka maksaa 2e (ei edes mikään öky), no pappa ostaa koko paketin Coopia samalla rahalla....
Kuulostaapa tutulta. Tuollaisissa tilanteissa sitä on sitten mieluummin kokonaan ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan kylästä ota mukaan maitoa tai laita ketään sitä ostamaan???
Minä kysyn lapsilta ottavatko mukaan ruokia, jos jää yli. En kyllä lähde heille erikseen maitoa tms ostamaan.
Joskus lapset ottaa vaikka piirakkaa mukaansa, joskus ei. Ei ole kenenkään pakko antaa tai ottaa.
Sehän on aika eri asia kuin juoksuttaa iäkästä äitiä/isää ostamassa jotain täsmätavaroita. Ne kun ostaa itse saa mieleisensä. Jo vaikka vessanpäntön kannet, ei voi mennä ja ottaa vaan yhtä. Itelkeni kävi niin, k-rauta kyllä vaihtoi sen. Ei ollut pakkauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikuinen mies tietää, että vanhemmat on nuukia eikä osta kallista suklaata, miksi sitä.olettaa ja mielensä pahoittaa. Tuntee äitinsäja tietää, että nyt voi tehdä kuten itse haluaa. Käy kakkukekkereillä ja tekee oman touvekakun sitten kotona.
Ei aikuinen ole omien vanhempien armoilla enää. Ei tarvitse mitään traumoja nostaa pintaan. Sille lapselle traumoja ei aiheuta kuin omat vanhemmat kiukuttelulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen mies tietää, että vanhemmat on nuukia eikä osta kallista suklaata, miksi sitä.olettaa ja mielensä pahoittaa. Tuntee äitinsäja tietää, että nyt voi tehdä kuten itse haluaa. Käy kakkukekkereillä ja tekee oman touvekakun sitten kotona.
Ei aikuinen ole omien vanhempien armoilla enää. Ei tarvitse mitään traumoja nostaa pintaan. Sille lapselle traumoja ei aiheuta kuin omat vanhemmat kiukuttelulla.
Isovanhemmat eivät ole aiemmin toimineet näin lastenlasten kanssa. Mies taisi toivoa, että asiat olisivat paremmin kuin hänen lapsuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on mitä on ja todennäköisesti ei muutu. Tehkää kotona omalla porukalla se kakku haluamillanne aineilla. Tuo ikäluokka nyt on tuollaista, oma isä on samanlainen. Lapsena halusin Barbin jouluksi, sain halvimman mahdollisen muotinuken. Pyysin viimeviikolla ostamaan saunajakkaran kun oli muutenkin menossa rautakauppaan, laitoin kuvat ja linkit mikä malli (olisin maksanut sen takaisin) - no toi jonkun halvan penkin. Lapsenlapselle sama juttu. Mennään jätskiä ostamaan. Lapsi haluaa yhden jonkun Pingviinituutin joka maksaa 2e (ei edes mikään öky), no pappa ostaa koko paketin Coopia samalla rahalla....
Kuulostaapa tutulta. Tuollaisissa tilanteissa sitä on sitten mieluummin kokonaan ilman.
Aikuinen voi itse hakea tarvitsemansa jakkaran.
Lapselle voi itse ostaa jäätelön.
Miksi pitää tällaisilla mieltään pahoittaa, kun tietää millaisia vanhemmat on. Ei heidän nuukuus muutu, taustalla on traumat.
Lastenlapsilla pienenä ainakin kahdet synttärit, jos ei kolmetkin.
Kaverisynttärit, isovanhemmille ja kummeille toiset tai jos kaukana asuville ei sopinut, heille kolmannet kun pääsivät matkustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen mies tietää, että vanhemmat on nuukia eikä osta kallista suklaata, miksi sitä.olettaa ja mielensä pahoittaa. Tuntee äitinsäja tietää, että nyt voi tehdä kuten itse haluaa. Käy kakkukekkereillä ja tekee oman touvekakun sitten kotona.
Ei aikuinen ole omien vanhempien armoilla enää. Ei tarvitse mitään traumoja nostaa pintaan. Sille lapselle traumoja ei aiheuta kuin omat vanhemmat kiukuttelulla.
Isovanhemmat eivät ole aiemmin toimineet näin lastenlasten kanssa. Mies taisi toivoa, että asiat olisivat paremmin kuin hänen lapsuudessaan.
Ainoa ongelma tässä on miehen suhtautuminen. Mitään muuta ongelmaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Et tainnut lukea kommentteja ajatuksen kanssa. Lastensa elämään siinä änkeää väkisin se läheisriippuvainen vanhempi, joka tekee vaikka tikusta asiaa ollakseen "korvaamaton".
Kaikki kyllä hoituisi hyvin ilman häntäkin, mutta jossain vaiheessa läheiset väsähtävät siihen kuinka joku jatkuvasti vinkuu, että eikö nyt hän mitään voi tehdä.
Lapset ovat silloin pysyneet lapsina, ei ole syntynyt aikuisten välistä ihmissuhdetta jos mummo kokee toiset autettavaksi.
Ja kenen vika se silloin on? Mummo ei ole sitten tainnut kokea osaavansa kasvattaa itsenäiseen elämään, jos ei luota lastensa pärjäävän. Jollain se on tyhjä elämä täytettävä.
Kuten täälläkin jotkut joissain keskusteluissa kirjoittavat heiltä on jäänyt itsenäistyminen väliin . Kotoa avioidutaan, asutaan max kilometri kummankin vanhemmista. "On niin hyvä kun on lapsenhoitajat lähellä ja isin paku ja anopin toinen auto meidän käytössä."
Omat lapset lähti kukin 200 - 600 kmn päähän alle 20-vuotiaina. Ja osasivat caatia sen itsenäisyyden.
Jos sinulla on narsistinen vanhempi, niin voit muuttaa vaikka maailman ääriin, mutta ote ei silti irtoa. Ainoastaan totaalinen välien katkaiseminen auttaa.
Jep, sen tein tänä kesänä. On ollut helpottunut olo. Suosittelen.
-eri
Kuten täälläkin jotkut joissain keskusteluissa kirjoittavat heiltä on jäänyt itsenäistyminen väliin . Kotoa avioidutaan, asutaan max kilometri kummankin vanhemmista. "On niin hyvä kun on lapsenhoitajat lähellä ja isin paku ja anopin toinen auto meidän käytössä."
Omat lapset lähti kukin 200 - 600 kmn päähän alle 20-vuotiaina. Ja osasivat caatia sen itsenäisyyden.