Lue keskustelun säännöt.
Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?
01.08.2026 |
Olen kolmekymppinen ja ollut jo 7 vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen päätettyä. Olen yrittänyt löytää uuden puolison käymällä eri tapahtumissa, nettideiteillä ja ihan vaan juttelemalla ihmisille, mutta ei vaan nappaa. En tavoittele ihmeellistä ulkonäköä tai ammattia, vaan tärkeintä on, että henkilön seurassa on hyvä olla, ja hän haluaa ymmärtää mulle tärkeitä asioita ja päinvastoin.
Aina kun joku hyvä löytyy, niin saan kuulla henkilön olevan varattu. En löydä yhtäkään sinkkua, jonka kanssa ajatukset menisivät yks yhteen. Alan oikeasti uskoa, että yhtään hyvää ei enää ole jäljellä omassa ikäluokassa. On vaan kaikenlaista perässä vedettävää hiihtäjää, jonka seurassa väsyn.
Täälläkin palstalla on sanottu, että kyllä hyviä miehiä löytyy kaikista ikäluokista. Mutta mitä tällä tarkoitetaan, ja mistä heidät löytää? Tunnetko jonkun hyvä kolmekymppisen (tai jotain 25-45 v väliltä) sinkun, ja millainen hän on tai missä hänet voisi tavata?
Vinkkejä kaivataan tositarkoituksella! Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Reaktio siitä, että aihe meni jollakin tunteisiin syntyi sinussa. Sinä olet piilotellut vuosia sängyn alla piilossa, eikä se muutos tapahdu hetkessä nyt kun SINÄ olisit siihen valmis. Ei ole mitään tiettyä aikaa, paikkaa, jne. Tarjontaa on kyllin ja potentiaalisia parisuhteeseen kelpaavia ihmisiä on ympärillämme jatkuvasti melkoisia määriä!
No vastaa sitten, missä näihin hyviin tyyppeihin , joita löytyy kaikkialta, voisi törmätä? Omissa piireissä näitä on heikonlaisesti, paljon kyllä löytyy naisia sekä naimisissa olevia miehiä, mutta vapaisiin miehiin on omissa ympyröissä vaiketa törmätä!
Tätä kysyin alunperinkin.
Ap
No vaikka sinkkuvaelluksilla. Yleensä päiväretkiä kansallispuistossa tms.
Kansalaisopiston kursseilla. Harrastuksissa joissa käy sekä miehiä, että naisia.
Ja kyllä, ruokakaupassa. Tai vaikka ihan kadulla. Näissä on naisen etu. Nainen voi mennä puhuman random-miehelle lähes ilman sosiaalista riskiä, kun taas mies riskeeraa välittämästi se, että hänet leimataan creepyksi tai "lähestyisit omantasoisiasi".
Pitkälti naisten toiveista kaikki on rajattu siten, että lähestyä saa vain Tinderissä tai sovituissa tilanteissa, ja tässä sitä nyt ollaan. Omat kaveriporukat jotka suljetaan muilta, vain naisten harrastusvuorot, laput silmillä kulkeminen mustat lasit päässä ja kuulokkeet korvilla, laukki viereiselle penkille bussissa esteeksi, jne. Miehet ovat otttaneet opiksi eivätkä lähesy naisia enää.
Eli aloitetta omiin käsiin vain. Ei miehelläkään ole mitään takeita onnistumisesta. Ei kenenkään naisen otsassa lue "olen sinkku ja voisin sanoa sinulle kyllä". Päin vastoin, sosiaalinen riski on paljon kovempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Olet ärsyttävä keskenkasvuinen kakara.
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Aihe ärsyttää ihmisiä siksi, koska lähes poikkeuksetta näissä ketjuissa on käynyt ilmi, että kriteerilista miehelle oli aivan eri luokkaa kun ensin annettiin ymmärtää.
Ihmiset yrittävät auttaa kysyjää joka kaipaa vain "oikeanlaista ihmistä jonka kanssa mätsää", mutta sitten käykin ilmi ulkonäkövaatimukset, tulovaatimukset, tai äärimmäisen tarkka vaatimuslista siitä mistä mies pitää ja mihin tämä aikansa kuluttaa.
Joo, ja tämä on todella hämmentävää, kun en etsi korkeaa tulotasoa, en saliheppua, en sliipattua rolex-miestä, en ex tempore hurmuria, enkä sosiaalista taituria, joka rakastaa viiniä ja matkustelua. Töissä tosin täytyy käydä (tai haluta löytää työ) ja jokin ammatti pitää olla.
Unelmoin sellaisesta, että sopivan rauhallinen symppis istuisi penkille viereen, ja voisin jutella hölmöjäkin juttuja hänelle. Tosi vaikea sanoa, millaisen ihmisen seurassa kokee olonsa hyväksi, mutta sen yleensä huomaa, kun vähän aikaa viettää aikaa henkilön kanssa. Olisi kiva, että henkilöllä olisi harrastuksia, mutta ihan videopelaaminen tai leipominen olisivat kivoja. Pelkkä sohvaperuna ei ehkä olis mun juttu, mutta kyllä sohvallakin saa viettää aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Reaktio siitä, että aihe meni jollakin tunteisiin syntyi sinussa. Sinä olet piilotellut vuosia sängyn alla piilossa, eikä se muutos tapahdu hetkessä nyt kun SINÄ olisit siihen valmis. Ei ole mitään tiettyä aikaa, paikkaa, jne. Tarjontaa on kyllin ja potentiaalisia parisuhteeseen kelpaavia ihmisiä on ympärillämme jatkuvasti melkoisia määriä!
No vastaa sitten, missä näihin hyviin tyyppeihin , joita löytyy kaikkialta, voisi törmätä? Omissa piireissä näitä on heikonlaisesti, paljon kyllä löytyy naisia sekä naimisissa olevia miehiä, mutta vapaisiin miehiin on omissa ympyröissä vaiketa törmätä!
Tätä kysyin alunperinkin.
Ap
No vaikka sinkkuvaelluksilla. Yleensä päiväretkiä kansallispuistossa tms.
Kansalaisopiston kursseilla. Harrastuksissa joissa käy sekä miehiä, että naisia.
Ja kyllä, ruokakaupassa. Tai vaikka ihan kadulla. Näissä on naisen etu. Nainen voi mennä puhuman random-miehelle lähes ilman sosiaalista riskiä, kun taas mies riskeeraa välittämästi se, että hänet leimataan creepyksi tai "lähestyisit omantasoisiasi".
Pitkälti naisten toiveista kaikki on rajattu siten, että lähestyä saa vain Tinderissä tai sovituissa tilanteissa, ja tässä sitä nyt ollaan. Omat kaveriporukat jotka suljetaan muilta, vain naisten harrastusvuorot, laput silmillä kulkeminen mustat lasit päässä ja kuulokkeet korvilla, laukki viereiselle penkille bussissa esteeksi, jne. Miehet ovat otttaneet opiksi eivätkä lähesy naisia enää.
Eli aloitetta omiin käsiin vain. Ei miehelläkään ole mitään takeita onnistumisesta. Ei kenenkään naisen otsassa lue "olen sinkku ja voisin sanoa sinulle kyllä". Päin vastoin, sosiaalinen riski on paljon kovempi.
Saatamme esim toivoa, että toinen osapuoli ottaa riskin puolestamme ja kertoo ensimmäisenä omasta kiinnostuksestaan meitä kohtaan. Saatamme myös toivoa, että tulee tilanne, jossa suhteen molemmat osapuolet pystyvät viestimään kiinnostuksestaan samanaikaisesti, ihan kuin elokuvissa! Ja yleensä tässä käy ikävästi, kun emme osoita kiinnostustamme ajoissa, menee tilaisuus lopulta kokonaan ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Aihe ärsyttää ihmisiä siksi, koska lähes poikkeuksetta näissä ketjuissa on käynyt ilmi, että kriteerilista miehelle oli aivan eri luokkaa kun ensin annettiin ymmärtää.
Ihmiset yrittävät auttaa kysyjää joka kaipaa vain "oikeanlaista ihmistä jonka kanssa mätsää", mutta sitten käykin ilmi ulkonäkövaatimukset, tulovaatimukset, tai äärimmäisen tarkka vaatimuslista siitä mistä mies pitää ja mihin tämä aikansa kuluttaa.Joo, ja tämä on todella hämmentävää, kun en etsi korkeaa tulotasoa, en saliheppua, en sliipattua rolex-miestä, en ex tempore hurmuria, enkä sosiaalista taituria, joka rakastaa viiniä ja matkustelua. Töissä tosin täytyy käydä (tai haluta löytää työ) ja jokin ammatti pitää olla.
Unelmoin sellaisesta, että sopivan rauhallinen symppis istuisi penkille viereen, ja voisin jutella hölmöjäkin juttuja hänelle. Tosi vaikea sanoa, millaisen ihmisen seurassa kokee olonsa hyväksi, mutta sen yleensä huomaa, kun vähän aikaa viettää aikaa henkilön kanssa. Olisi kiva, että henkilöllä olisi harrastuksia, mutta ihan videopelaaminen tai leipominen olisivat kivoja. Pelkkä sohvaperuna ei ehkä olis mun juttu, mutta kyllä sohvallakin saa viettää aikaa.
Ap
Ja mitkä olivat suunnitelmasi perheen perustamisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä arjen kohtaamisia tapahtuu, kun ihmiset välttelee toisiaan ja pidetään kriipinä jos lähestyy
Eivät miehet pidä naisten lähestymistä negatiivisena.
Ai ei vai: hyi stna läski älä mua iske😅, mee pois pilaat maiseman 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen jonkun sosiaalisen harrastuksen aloittamista. Mielellään sellaisen, jossa on miehiä enemmän kuin naisia.
Itse miehenä lähdin tanssikurssille kun niissä on naisenemmistö. Eli lavatanssikurssit ja tanssilavat voisivat olla kelvollisia vaihtoehtoja. Tästä aiheesta on palstalla keskusteltu moneen kertaan, joskin yleensä miesnäkökulmasta lähtien.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6552564/haluaisin-menna-lavatansseihin-…
M60+
Jos käytän itseäni esimerkkinä (ja en yhäkään ole ap:lle sopiva, koska ikä ylittää niukasti haarukan). Näissä tilanteissa olen päätynyt jutuille tuntemattomien tai puolituttujen naisten kanssa viime aikoina:
Ryhmäliikunnassa meillä ei ole ehdotonta "naiset naisten kanssa ja miehet miesten kanssa"-periaatetta. Aika usein ryhmästä naiset tulevat minun parikseni. He ovat pääasiassa naimisissa, mutta en kieltäytyisi jos saisin tietää pariksi haluavan olevan sinkku :D
Käyn usein kansallispuistoissa tai luonnonsuojelualueilla. Pariinkin otteeseen on käynyt niin, ettei paikalle tupsahtanut nainen olekaan jäänyt 50m päähän kyttäysasemiin, vaan on tullut jutuille.
Sitten on kurssit, museot ja muut.
Illanvietoissa tutustuu välillä uusiin ihmisiin, niitä ei tosin ole usein.
Ruokakaupassa naiset kulkevat laput silmillä, joten ani harvoin sanotaan muuta kuin "sori" tai "kiitos". Minun puolestani voi kyllä tulla jutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Reaktio siitä, että aihe meni jollakin tunteisiin syntyi sinussa. Sinä olet piilotellut vuosia sängyn alla piilossa, eikä se muutos tapahdu hetkessä nyt kun SINÄ olisit siihen valmis. Ei ole mitään tiettyä aikaa, paikkaa, jne. Tarjontaa on kyllin ja potentiaalisia parisuhteeseen kelpaavia ihmisiä on ympärillämme jatkuvasti melkoisia määriä!
No vastaa sitten, missä näihin hyviin tyyppeihin , joita löytyy kaikkialta, voisi törmätä? Omissa piireissä näitä on heikonlaisesti, paljon kyllä löytyy naisia sekä naimisissa olevia miehiä, mutta vapaisiin miehiin on omissa ympyröissä vaiketa törmätä!
Tätä kysyin alunperinkin.
Ap
No vaikka sinkkuvaelluksilla. Yleensä päiväretkiä kansallispuistossa tms.
Kansalaisopiston kursseilla. Harrastuksissa joissa käy sekä miehiä, että naisia.
Ja kyllä, ruokakaupassa. Tai vaikka ihan kadulla. Näissä on naisen etu. Nainen voi mennä puhuman random-miehelle lähes ilman sosiaalista riskiä, kun taas mies riskeeraa välittämästi se, että hänet leimataan creepyksi tai "lähestyisit omantasoisiasi".
Pitkälti naisten toiveista kaikki on rajattu siten, että lähestyä saa vain Tinderissä tai sovituissa tilanteissa, ja tässä sitä nyt ollaan. Omat kaveriporukat jotka suljetaan muilta, vain naisten harrastusvuorot, laput silmillä kulkeminen mustat lasit päässä ja kuulokkeet korvilla, laukki viereiselle penkille bussissa esteeksi, jne. Miehet ovat otttaneet opiksi eivätkä lähesy naisia enää.
Eli aloitetta omiin käsiin vain. Ei miehelläkään ole mitään takeita onnistumisesta. Ei kenenkään naisen otsassa lue "olen sinkku ja voisin sanoa sinulle kyllä". Päin vastoin, sosiaalinen riski on paljon kovempi.Saatamme esim toivoa, että toinen osapuoli ottaa riskin puolestamme ja kertoo ensimmäisenä omasta kiinnostuksestaan meitä kohtaan. Saatamme myös toivoa, että tulee tilanne, jossa suhteen molemmat osapuolet pystyvät viestimään kiinnostuksestaan samanaikaisesti, ihan kuin elokuvissa! Ja yleensä tässä käy ikävästi, kun emme osoita kiinnostustamme ajoissa, menee tilaisuus lopulta kokonaan ohitse.
Tämä on miehille paljon isompi pulma kuin naisille. Naiselle tilanne on ohi vasta kun mies on poistunut paikalta. Miehen taas on tehtävä aloite heti, koska odottelu tulkitaan alitajuisesti "se mietti pitkään eikä tehnyt aloitetta ja sitten muutti mielensä, se ei ole riittävän kiinnostunut tai on liian epävarma".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käytän itseäni esimerkkinä (ja en yhäkään ole ap:lle sopiva, koska ikä ylittää niukasti haarukan). Näissä tilanteissa olen päätynyt jutuille tuntemattomien tai puolituttujen naisten kanssa viime aikoina:
Ryhmäliikunnassa meillä ei ole ehdotonta "naiset naisten kanssa ja miehet miesten kanssa"-periaatetta. Aika usein ryhmästä naiset tulevat minun parikseni. He ovat pääasiassa naimisissa, mutta en kieltäytyisi jos saisin tietää pariksi haluavan olevan sinkku :D
Käyn usein kansallispuistoissa tai luonnonsuojelualueilla. Pariinkin otteeseen on käynyt niin, ettei paikalle tupsahtanut nainen olekaan jäänyt 50m päähän kyttäysasemiin, vaan on tullut jutuille.
Sitten on kurssit, museot ja muut.
Illanvietoissa tutustuu välillä uusiin ihmisiin, niitä ei tosin ole usein.
Ruokakaupassa naiset kulkevat laput silmillä, joten ani harvoin sanotaan muuta kuin "sori" tai "kiitos". Minun puolestani voi kyllä tulla jutuille.
Ihana! Kiitos tästä kommentista! Tuli hyvä mieli! :)
Toivottavasti itsekkin törmään tyyppiin, joka ei pane pahaksi jutella tuntemattoman kanssa, ja mistä tietää vaikka siitä tulisi jotain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää.
Naisena voi toimiakin. Miehenä saat ahdistelusyytteen ja/tai turpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
M-1965 kirjoitti:
Suosittelen jonkun sosiaalisen harrastuksen aloittamista. Mielellään sellaisen, jossa on miehiä enemmän kuin naisia.
Itse miehenä lähdin tanssikurssille kun niissä on naisenemmistö. Eli lavatanssikurssit ja tanssilavat voisivat olla kelvollisia vaihtoehtoja. Tästä aiheesta on palstalla keskusteltu moneen kertaan, joskin yleensä miesnäkökulmasta lähtien.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6552564/haluaisin-menna-lavatansseihin-…
Olet tehnyt lavatansseista todella monta ketjua, ja kaikkiin elämän ongelmiin ratkaisusi on jotkut lavatanssit 😂
Kunnon pula-ajan boomerihommia.
No, perinteiset parisuhteet eivät kiinnosta kaikkia samalla tavalla kuin ennen ja ”häviäjiä” ovat jotka sen perinteiseen suhteen haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Juttelet vähän kaikkien kanssa? Eihän tuo anna minkäänlaista kuvaa että olisit jostain tietystä miehestä kiinnostunut. Antaa kuvan että olisit parisuhteessa ja juttelu on kaverillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mieluiten törmäisin heihin livenä, kun netissä. Livenä pystyy heti arvioimaan, että millainen fiilis toisen seurassa on, ja ei tarvitse kuluttaa aikaa niihin kaikkiin "mitä teet kesänä? Miten sun päivä on mennyt?"-viesteihin.
Ap
Prismassa nappaat sen pinkin sinkku-ostoskorin ja lähestyt samanlaista kantavaa.
Jääkiekkojoukkueiden fanibussit on hyviä paikkoja tavata ihmisiä. Yleensäkin jääkiekko-ottelut on miehiä pullollaan. Toki suuri osa varattuja, mutta on siellä sinkkujakin ja eri ikäisiä.Mä en oo nähnyt koskaan näitä pinkkejä koreja, niitä ei löydy ainakaan omista lähikaupoista..
Ap
Taidat pyöriä aika pienissä piireissä?
Väkisinkin jos useat miehet haluavat muuttaa yksin korpeen.
Itsensä kaltaisiin ihmisiin tutustuminen on helpointa. Kun tiedostaa, minkä ”tyyppinen” ihminen itse on, voi pohtia sitä, mistä löytyäisi muita itsensä kaltaisia ihmisiä.