Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?
Olen kolmekymppinen ja ollut jo 7 vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen päätettyä. Olen yrittänyt löytää uuden puolison käymällä eri tapahtumissa, nettideiteillä ja ihan vaan juttelemalla ihmisille, mutta ei vaan nappaa. En tavoittele ihmeellistä ulkonäköä tai ammattia, vaan tärkeintä on, että henkilön seurassa on hyvä olla, ja hän haluaa ymmärtää mulle tärkeitä asioita ja päinvastoin.
Aina kun joku hyvä löytyy, niin saan kuulla henkilön olevan varattu. En löydä yhtäkään sinkkua, jonka kanssa ajatukset menisivät yks yhteen. Alan oikeasti uskoa, että yhtään hyvää ei enää ole jäljellä omassa ikäluokassa. On vaan kaikenlaista perässä vedettävää hiihtäjää, jonka seurassa väsyn.
Täälläkin palstalla on sanottu, että kyllä hyviä miehiä löytyy kaikista ikäluokista. Mutta mitä tällä tarkoitetaan, ja mistä heidät löytää? Tunnetko jonkun hyvä kolmekymppisen (tai jotain 25-45 v väliltä) sinkun, ja millainen hän on tai missä hänet voisi tavata?
Vinkkejä kaivataan tositarkoituksella! Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!
Kommentit (485)
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mieluiten törmäisin heihin livenä, kun netissä. Livenä pystyy heti arvioimaan, että millainen fiilis toisen seurassa on, ja ei tarvitse kuluttaa aikaa niihin kaikkiin "mitä teet kesänä? Miten sun päivä on mennyt?"-viesteihin.
Ap
Netistä jos löydät jonkun kiinnostavan, niin kannattaa ehdottaa puhelimessa juttelua. Siinä huomaa aika hyvin millainen energia/"vibat" toisella.
Mutta on tärkeää, että et tarvitse itsellesi miestä ja ymmärrät oman arvosi.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Sanot, että sinuun vetoaa enempi sympis metsäläinen, mutta et ole itse valmis muuttamaan haja-asutusalueelle. Sitten vielä ihmettelet miksi ei löydy ketään, kun omat halut ovat niin ristiriidassa keskenään. Enkä meinaa haja-asutusalueella mitään Kajaanissa olevaa metsätorppaa ilman sähköä ja vettä vaan ihan vaikka Helsingin kehyskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Olet ärsyttävä keskenkasvuinen kakara.
Jaahas, tämä vänkääjä täälläkin. Haukkuu kaikissa ketjuissa kakaraksi, 4v, 7v, 10v tai vajaaälyinen. Millon mitäkin. Kannattaa jättää nämä kommentit omaan arvoonsa.
Nettideittailu on kyllä tosi raskasta. Yleensä tavatessa koko juttu lässähtää kun on niin suuret odotukset. Se kuitenkin vie paljon aikaa sopia tapaaminen, mennä paikalle ja epäluonnollisedti tunnustella herääkö mitään.
Harvoin yhdellä tapaamisella kiinnostus herää niin paljon että jaksaisi toista kertaa nähdä tuntematonta tyyppiä siinä toivossa että alkaa kiinnostua romanttisesti.
Mielestäni järkevintä on vaan toivoa ettö oikeassa elämässä töiden, kavereiden tai vapaa-ajan menojen kautta törmää johonkuhun jonka kanssa klikkaa. Se on tuurista kiinni mutta kannattaa pysyä aktiivisena ja silmät auki. Tee sellaisia asioita joista tykkäät niin kyllä se hyvä mies tulee vastaan. Tapailin joskus miestä johon tutustuin työkuvioiden kautta ja se tuntui kyllä romanttisemmalta kuin mikään tinder juttu. Mutta joillekin sopii nettideittailuun paremmin. Kuuntele omaa sydäntäsi tuntuuko se omalta jutulta vai ei.
Itse olen sellainen, mutta olet ehkä liian nuori mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.Ap
Voi olla, että hän oli varattu ja halusi välttää vääränlaista signaalia. Jatka vain hyväntuulisia jutustelu yrityksiä muiden kanssa. Ei ole helppo löytää sopivaa kumppania, mutta ei kannata lannistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mieluiten törmäisin heihin livenä, kun netissä. Livenä pystyy heti arvioimaan, että millainen fiilis toisen seurassa on, ja ei tarvitse kuluttaa aikaa niihin kaikkiin "mitä teet kesänä? Miten sun päivä on mennyt?"-viesteihin.
Ap
Prismassa nappaat sen pinkin sinkku-ostoskorin ja lähestyt samanlaista kantavaa.
Jääkiekkojoukkueiden fanibussit on hyviä paikkoja tavata ihmisiä. Yleensäkin jääkiekko-ottelut on miehiä pullollaan. Toki suuri osa varattuja, mutta on siellä sinkkujakin ja eri ikäisiä.Mä en oo nähnyt koskaan näitä pinkkejä koreja, niitä ei löydy ainakaan omista lähikaupoista..
Ap
Taidat pyöriä aika pienissä piireissä?
Väkisinkin jos useat miehet haluavat muuttaa yksin korpeen.
Miten liittyi siihen, että sinkkukoreja ei ole kaupoissa näkynyt? Kannattaa lainata sitä viestiä mihin viittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vasta kolmekymppinen. Turhaan murehdit.
Unohda tämmöiset "löytämiset" ja opi olemaan tyytyväinen siinä tilanteessa, missä nyt olet eli sinkkuna. Silloin se kumppanikin usein tulee vastaan, kun ei koko olemus huuda, että "tarvitsen kumppanin ja haluan sellaisen löytää".
Kannatan. Minä tapasin mieheni tilanteessa, jossa olin jo päässyt sopuun sen kanssa, että minun tulee olla loppuelämäni sinkkuna. Tuo oli elämäni onnellisinta aikaa ja muistan epäröineeni koko suhdetta, kun mietin etten nyt kaipaisi tähän mitään miestä sotkemaan kuvioita.
Olen ollut miehenkin kanssa onnellinen ja olen vieläkin, mutta silti muistelen tuota aikaa ennen miehen tapaamista elämäni onnellisimpana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Reaktio siitä, että aihe meni jollakin tunteisiin syntyi sinussa. Sinä olet piilotellut vuosia sängyn alla piilossa, eikä se muutos tapahdu hetkessä nyt kun SINÄ olisit siihen valmis. Ei ole mitään tiettyä aikaa, paikkaa, jne. Tarjontaa on kyllin ja potentiaalisia parisuhteeseen kelpaavia ihmisiä on ympärillämme jatkuvasti melkoisia määriä!
7 sinkkuvuotta🚩🚩🚩🚩🚩🚩🚩
Päinvastoin, sellainen joka on aina suhteessa usein hyväksyy miehiltä liian huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kaltaisiin ihmisiin tutustuminen on helpointa. Kun tiedostaa, minkä ”tyyppinen” ihminen itse on, voi pohtia sitä, mistä löytyäisi muita itsensä kaltaisia ihmisiä.
Jotenkin sitä kuvittelisi, että elämällä omanlaistaan elämää törmäisi muihinkin ihmisiin, jotka tykkäävät elää samalla tavalla. Metsässä viihtyviin ihmisiin voi törmätä metsässä, baarissa viihtyviin baarissa jne.
Kesälomatoiveetkin vaihtelee iän mukaan. Minäkin tykkäsin nuorempana matkustaa aina jonnekin, enkä mökkiä olisi halunnut riesaksi millään. Koronan aikana vierottauduttiin matkailusta ja hankittiin mökki, josta on tullut meille rakas paikka. Vähän myöhemmin vaihtui keskustan lähellä oleva kerrostalokämppä kehyskunnan omakotitaloon isolla tontilla. Näin päälle viisikymppisenä tämä on ihan parasta elämää mitä kuvitella saattaa, mutta vielä 10 vuotta sitten en olisi voinut suin surminkaan kuvitella muuttavani Helsingistä yhtään minnekään, saati vielä kehä III:n ulkopuolelle.
Laulussakin sanotaan:
A good man is hard to find, you always get the other kind ...
No nyt kun ongelma eli tämä pula hyvistä miehistä on tiedostettu, niin te joilla on poikalapsia, kasvattakaa heistä hyviä miehiä (ja keillä tyttölapsia, kasvattakaa heistä hyviä naisia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.Ja kerro vielä, miksi kukaan lähtökohtaisesti haluaisi puolison -ihan omien sanojesi mukaan "keskitason alapuolelta"?
Öööhh, koska välittää tästä henkilöstä sellaisena kuin tämä on?😅😅
Tämähän se palstamiesten unelma on. Sporttinen, kiva, nätti fiksu ja omillaan toimeen tuleva nainen, joka maagisesti rakastaa sohvalla löhöävää, vähän hidasta, tylyä, työtä vieroksuvaa ja itsestään huolta pitämätöntä miestään. Koska syy???
Romanttinen rakkaus elää eri ehdoilla kuin äidinrakkaus.
Romanttista rakkautta ei ole olemassa, ja siihen uskominen tekee meidät onnettomiksi. Oi oi miten sulavasti hän kaartaa Jopollaan trendiparta suittuna kahvilaan! Jo ensimmäisestä yhteisestä decaf-kauramaito-lattesta lähtien olemme erottamattomat. Hän on Se Ainoa Oikea. Saamme toisemme ja loppuelämä on ihanaa silmiintuijottelua ja toisen loputonta palvomista. Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat. Likaiset sukat lattialla tai toisen tapa jättää keittiön kaapin ovet auki sammuttavat tehokkaasti kaikki romanttiset tunteet. Siitä alkaa epäilys,,eikö hän olekaan Se Oikea, kun arki onkin, no arkea.
No omaani olen ollut jo kymmenen vuotta rakastunut ja on mahtunut elämääm monenlaista. Ehkä auttaa kun ei kiinnosta sun jopot ja latet.
Ainoat mielikuvasi naisista taitaa olla somesta ja melkoisen ennokkaluuloisia, vaikeuttaa rakkautta huomattavasti.
Vaikeatahan tämä tuntuu olevan. Olen vanhempaa ikäluokkaa ja siksi enemmän tarkkailija tässä asiassa. Olkoonkin, että pari nuorempaakin naista on kiinnostunut (he 26-28v tuolloin ja minä 40-43v elle muista vuosia väärin), ja juurikin siitä syystä, ettei hyvää miestä 30v rajapyykin lähestyessä tuntunut löytyvän.
Tunnistan seuraavat ongelmat:
1. Koetaan nuoruuden jatkuvan pidemmälle (totta jo kun olin itse 20-25v, mutta ei vanhempieni ikäpolvessa). On aikaa seikkailla ja preferoida muita ominaisuuksia kuin luotettavuutta ja vakautta. Luotettavat ja vakaat miehet ovat olleet naiselle harmaata massaa kunnes perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi.
2. Naiset ovat halunneet rajata miesten lähestymisiä sekä miesten, ajan että paikan osalta. Tässä pätee Pareton jakauma, 80/20 - mutta kahdella tavalla. Lähtökohtaisesti vain 20% miehistä on kiinnostavia, mutta tutustumisen jälkeen 80% miehistä löytää itselleen naisen joka pitää miestä kiinnostavana. Kun lähestymine on sosiaalisesti vaikeaa (tylyt pakit, naisten omat harrastusryhmät ja sosiaaliset piirit joihin sallitaan vain muutamat suositut miehet), loput 60% eivät saakaan tilaisuutta osoitaa kiinnostavuuttaan.
3. Naisten näennäinen kysyntä. Jokainen saa valtavasti Tinder-suosiota, ja vaikka suuri osa tajuaakin sen olevan liian hyvää ollakseen totta, aina on - kylläkin lottovoiton tasoinen - mahdollisuus, että joku top 20% kiinnostavista miehistä jäisikin koukkuun.
4. Miesten lisääntynyt kyynisyys. Miehet ovat tajunneet miten kuvio toimii, ja minua nuoremmilla on valtavasti epäluuloja naisia kohtaan.
5. Feminismin ja sukupuoliroolien epäsuhta. Feminismi vaatii tasa-arvoa, mutta todellisuudessa naiset yhtä haluavat kokea sukupuoliroolit. Esim. mies on aktiivisempi jahtaaja, mies tarjoaa, mies on menestyneempi, jne.
Miesten määritelmä "hyvälle miehelle" on aika eri kuin naisten. Se että miesten mielestä hyviä miehiä on pilvin pimein voi tarkoittaa sitä, että naisten mielestä niitä on ehkä 1% tai 2%, tai jopa 1 tai 2 kpl.
Paras vinkki mitä olen saanut miehen löytämiseen on tehdä lista siitä mitä itse haluaa ja arvostaa. Ja sitten tiukasti noudattaa sitä ja luottaa siihen, että jumala järjestää itselle oikean kumppanin, kun aika on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeatahan tämä tuntuu olevan. Olen vanhempaa ikäluokkaa ja siksi enemmän tarkkailija tässä asiassa. Olkoonkin, että pari nuorempaakin naista on kiinnostunut (he 26-28v tuolloin ja minä 40-43v elle muista vuosia väärin), ja juurikin siitä syystä, ettei hyvää miestä 30v rajapyykin lähestyessä tuntunut löytyvän.
Tunnistan seuraavat ongelmat:
1. Koetaan nuoruuden jatkuvan pidemmälle (totta jo kun olin itse 20-25v, mutta ei vanhempieni ikäpolvessa). On aikaa seikkailla ja preferoida muita ominaisuuksia kuin luotettavuutta ja vakautta. Luotettavat ja vakaat miehet ovat olleet naiselle harmaata massaa kunnes perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi.
2. Naiset ovat halunneet rajata miesten lähestymisiä sekä miesten, ajan että paikan osalta. Tässä pätee Pareton jakauma, 80/20 - mutta kahdella tavalla. Lähtökohtaisesti vain 20% miehistä on kiinnostavia, mutta tutustumisen jälkeen 80% miehistä löytää itselleen naisen joka pitää miestä kiinnostavana. Kun lähestymine on sosiaalisesti vaikeaa (tylyt pakit, naisten omat harrastusryhmät ja sosiaaliset piirit joihin sallitaan vain muutamat suositut miehet), loput 60% eivät saakaan tilaisuutta osoitaa kiinnostavuuttaan.
3. Naisten näennäinen kysyntä. Jokainen saa valtavasti Tinder-suosiota, ja vaikka suuri osa tajuaakin sen olevan liian hyvää ollakseen totta, aina on - kylläkin lottovoiton tasoinen - mahdollisuus, että joku top 20% kiinnostavista miehistä jäisikin koukkuun.
4. Miesten lisääntynyt kyynisyys. Miehet ovat tajunneet miten kuvio toimii, ja minua nuoremmilla on valtavasti epäluuloja naisia kohtaan.
5. Feminismin ja sukupuoliroolien epäsuhta. Feminismi vaatii tasa-arvoa, mutta todellisuudessa naiset yhtä haluavat kokea sukupuoliroolit. Esim. mies on aktiivisempi jahtaaja, mies tarjoaa, mies on menestyneempi, jne.
Katselet asiaa miesten näkövinkkelistä joka on aina vääristynyt siksi, että pyritte maksimoimaan mätsit sen sijaan että etsitte yhtä oikeaa. Ne jotka etsivät yhtä oikeaa löytävät sen kyllä, kun tietävät millainen puoliso on itselle sopiva.
Nuorten "epäluuloisuus" ei johdu naisista vaan siitä että he mädättävät päivät pitkään mieltään syömällä myrkkyä netistä. Yhtä lailla kuin et syö kadulta paskaa, sinun ei pitäisi syödä mielen myrkkyä netistä, ellet tiedä tarkasti mitä olet tekemässä ja sinulla on jo vakaa identiteetti ja mielipide asioista, joista keskustellaan. Täällä on kirjaimellisesti se viemäriosasto levittämässä näkemyksiään ja kokemuksiaan kuin jotain tauteja.
Kannattaa huomioida myös että miehet ovat itse halunneet palata takaisin promiskuiteettiseen hupipaneskelu-apinatouhuaikaan, missä ei ole esim. aviomiehen velvollisuuksia, vaan naiset vastaavat itse omasta elannostaan. Tämä tarkoittaa sitä, että naisen motivaatio sitoutua yhteen mieheen vähenee merkittävästi, kun miehestä on tälle lähinnä haittaa tai vain minimaalista hyötyä. Hupiseksi ja ehkäisy mahdollistavat myös naisten vapauden ja hauskanpidon.
Luonnon tilassa on apinalaumoissa, ihmisapinoita kun ollaan, varsin tyypillistä että vain alfat siittävät ja muut koiraat norkoilevat jossain lauman laitamilla esittäen masentunutta ja siten tehden alfalle selväksi, ettei heistä ole tälle uhkaa. Todella moni nuori poika käyttäytyy juuri näin.
Ette oikein voi valita eläimellistä elämäntapaa pornoineen ja elatusvastuusta luistamalla, mutta silti aviomiehen oikeuksia ja s eksiorjuutta. Jos haluaa edut niin sitten pitää luopua jostain. Suurin osa miehistä on päättänyt että on kivempi sijoittaa pelikoneeseen ja tumputtaa pornolle, kyräillä eläville naisille ja vihata näitä, ja se on sitten se elämä minkä he ovat itselleen rakentaneet. Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Sanot, että sinuun vetoaa enempi sympis metsäläinen, mutta et ole itse valmis muuttamaan haja-asutusalueelle. Sitten vielä ihmettelet miksi ei löydy ketään, kun omat halut ovat niin ristiriidassa keskenään. Enkä meinaa haja-asutusalueella mitään Kajaanissa olevaa metsätorppaa ilman sähköä ja vettä vaan ihan vaikka Helsingin kehyskuntia.
Niin normaalit ihmissuhteet muodostuvat hiljaa ajan kanssa ja niissä tapahtuu molemminpuolista sopeutumista, hioutumista ja kompromissien tekemistä. Ei niin, että nainen muuttaa tuntemattoman metsätorppaan hyläten kaikki omat sosiaaliset verkostonsa ja elämänsä. Miehen täytyy yhtä lailla kyetä joustamaan, sopeutumaan ja priorisoida avioliitto (perhe) eikä omaa mukavuuttaan. Jos mies kuvittelee että nainen tekee uhraukset ja mies vaan odottaa valmiina muna pystyssä niin i have news for you...
Vierailija kirjoitti:
Vaikeatahan tämä tuntuu olevan. Olen vanhempaa ikäluokkaa ja siksi enemmän tarkkailija tässä asiassa. Olkoonkin, että pari nuorempaakin naista on kiinnostunut (he 26-28v tuolloin ja minä 40-43v elle muista vuosia väärin), ja juurikin siitä syystä, ettei hyvää miestä 30v rajapyykin lähestyessä tuntunut löytyvän.
Tunnistan seuraavat ongelmat:
1. Koetaan nuoruuden jatkuvan pidemmälle (totta jo kun olin itse 20-25v, mutta ei vanhempieni ikäpolvessa). On aikaa seikkailla ja preferoida muita ominaisuuksia kuin luotettavuutta ja vakautta. Luotettavat ja vakaat miehet ovat olleet naiselle harmaata massaa kunnes perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi.
2. Naiset ovat halunneet rajata miesten lähestymisiä sekä miesten, ajan että paikan osalta. Tässä pätee Pareton jakauma, 80/20 - mutta kahdella tavalla. Lähtökohtaisesti vain 20% miehistä on kiinnostavia, mutta tutustumisen jälkeen 80% miehistä löytää itselleen naisen joka pitää miestä kiinnostavana. Kun lähestymine on sosiaalisesti vaikeaa (tylyt pakit, naisten omat harrastusryhmät ja sosiaaliset piirit joihin sallitaan vain muutamat suositut miehet), loput 60% eivät saakaan tilaisuutta osoitaa kiinnostavuuttaan.
3. Naisten näennäinen kysyntä. Jokainen saa valtavasti Tinder-suosiota, ja vaikka suuri osa tajuaakin sen olevan liian hyvää ollakseen totta, aina on - kylläkin lottovoiton tasoinen - mahdollisuus, että joku top 20% kiinnostavista miehistä jäisikin koukkuun.
4. Miesten lisääntynyt kyynisyys. Miehet ovat tajunneet miten kuvio toimii, ja minua nuoremmilla on valtavasti epäluuloja naisia kohtaan.
5. Feminismin ja sukupuoliroolien epäsuhta. Feminismi vaatii tasa-arvoa, mutta todellisuudessa naiset yhtä haluavat kokea sukupuoliroolit. Esim. mies on aktiivisempi jahtaaja, mies tarjoaa, mies on menestyneempi, jne.
Juurihan täällä on toistuvasti kerrottu naisvaltaisista harrasteista joihin halutaan lisää miehiä. Se on pahasti ristiriidassa väitteesi kanssa ja romuttaa luettelosi uskottavuuden.
Vierailija kirjoitti:
Milloin naiset hyväksyy sen että haluttuja miehiä ei riitä kaikille, varsinkaan jollekin ap:n kaltaiselle palstamammalle?
Eiköhän me olla se tajuttu jo aatamin ajoista asti, ja sen vuoksi alfoja onkin usein jaettu kaikille halukkaille. Muuta kysyttävää?
Milloin naiset hyväksyy sen että haluttuja miehiä ei riitä kaikille, varsinkaan jollekin ap:n kaltaiselle palstamammalle?