Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?
Olen kolmekymppinen ja ollut jo 7 vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen päätettyä. Olen yrittänyt löytää uuden puolison käymällä eri tapahtumissa, nettideiteillä ja ihan vaan juttelemalla ihmisille, mutta ei vaan nappaa. En tavoittele ihmeellistä ulkonäköä tai ammattia, vaan tärkeintä on, että henkilön seurassa on hyvä olla, ja hän haluaa ymmärtää mulle tärkeitä asioita ja päinvastoin.
Aina kun joku hyvä löytyy, niin saan kuulla henkilön olevan varattu. En löydä yhtäkään sinkkua, jonka kanssa ajatukset menisivät yks yhteen. Alan oikeasti uskoa, että yhtään hyvää ei enää ole jäljellä omassa ikäluokassa. On vaan kaikenlaista perässä vedettävää hiihtäjää, jonka seurassa väsyn.
Täälläkin palstalla on sanottu, että kyllä hyviä miehiä löytyy kaikista ikäluokista. Mutta mitä tällä tarkoitetaan, ja mistä heidät löytää? Tunnetko jonkun hyvä kolmekymppisen (tai jotain 25-45 v väliltä) sinkun, ja millainen hän on tai missä hänet voisi tavata?
Vinkkejä kaivataan tositarkoituksella! Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää.
Naisena voi toimiakin. Miehenä saat ahdistelusyytteen ja/tai turpaan.
Väsynyt provo. Yhtään kertaa et ole esittänyt uutista jossa joku Suomessa olisi saanut aikuisen naisen asiallisesta lähestymisestä syytteen.
M60+
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää.
Naisena voi toimiakin. Miehenä saat ahdistelusyytteen ja/tai turpaan.
Väsynyt provo. Yhtään kertaa et ole esittänyt uutista jossa joku Suomessa olisi saanut aikuisen naisen asiallisesta lähestymisestä syytteen.
Käykö lavatanseissa kiihottavan näköisiä hoikkia 25-35 vuotiaita naisia?
Hautausmaa!
Etsi hautakivi jossa parin vuoden sisällä kuollut nuorehko nainen. Ilmesty paikalle jonain pyhänä kuten joulu ja bongaa sureva leskimies!
Vierailija kirjoitti:
Minua ei löydä baareista tai mistään juottoloista tai tapahtumista. Minut löytää arjessa, mutta jostain syystä arjessa naiset ovat zombimodessa.
Minut löytää baareista, juottoloista ja tapahtumista, mutta juon vain yhden illassa. Siksi varmaan olen yksin, kun en vedä perskänniä. Nainen.
Nettideittailu. Tilastollisesti ylivoimaisesti yleisin tapa nykyään saada parisuhde.
Jotain ruokakauppoja täällä ehdotellaan. No joo, toimii se sellaisille, joille ulkonäkö on ainoa kriteeri, entä jos ei. Miten sen valinnan tekee ketä lähestyä, kun toisesta ei tiedä yhtään mitään? Hakuammuntaa.
Kaikenlaisia perässä vedettävää hiihtäjää? Sun ongelma taitaa olla se, että tuomitset miehen liian pian, et anna mahdollisuutta. Unohda tavoite puolison löytämisestä, ja tutustu toiseen ilman taka-ajatuksia. Miten hän ajattelee asioista, elämästä, mikä häntä motivoi jne. Ihminen se mieskin on. Uuteen ihmiseen tutustuminen on kuin matkustelu. Uusia asioita tulee esiin joka nurkan takana. Ehkä teistä ei tule paria, mutta olet vierallut uudessa paikassa, ja mielesi on avartunut (parhaassa tapauksessa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.Ap
Vaikea sanoa mitään kun en ollut paikalla. Tilanne kuulostaa niin normaalilta kuin olla ja voi.
Yksittäine mies voi olla vähäpuheinen tai ujo, mutta jos tämä toistuu, niin se kuulostaa erikoiselta.
Meidän ryhmäliikunnassa olen vain huomannut, että huomattavan näyttävä ja etenkin nuori nainen voi saada miehet varovaisiksi (esim. fitness-mallilta näyttävä yli 180cm naispuolinen treenikaveri). Mutta se on ainoa poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä metsässä, piilossa ison puun takana.
Saako suo lähestyä, vai ootko piilossa minua? :D
Ap
Ei saa!
t. minä ja se karhu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei löydä baareista tai mistään juottoloista tai tapahtumista. Minut löytää arjessa, mutta jostain syystä arjessa naiset ovat zombimodessa.
Minut löytää baareista, juottoloista ja tapahtumista, mutta juon vain yhden illassa. Siksi varmaan olen yksin, kun en vedä perskänniä. Nainen.
Tyypilliset syyt:
- vietät illan kaveriesi tai kaverisi seurassa, ja annatte ympärillenne signaalin "älä lähesty"
- sinulla on torjuva ilme tai kehonkieli
- porukassa toimit kuten naiset usein toimivat, eli kaikki huomio on porukan ns. johtavassa uroksessa, muiden muuttuessa näkymättömiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL Olet saavuttanut hienosti ikätasoasi vastaavan kehityksen.
x-25v en etsi parisuhdetta vaan pidän hauskaa
25-30v etsin parisuhdetta mutta vaatimukset kumppanille on absurdit
30-35v missä kaikki hyvät miehet on
35-40v nyt alkaa kaikki kelpaamaan, mutten kelpaa kenellekkään
40+ Kissa ja mt-lääkitys
Vastaus kysymykseesi on, että ne hyvät miehet löytyy menneisyydestäsi. Tulevaisuuden parisuhteesi mikäli sellaiseen päädyt on tyhjänpäiväistä on wt-draamaa.
Luuletko että kaikki paneskelevat ympäriinsä nuorena? Ei todellakaan. Minä olen halunnut parisuhteen 20+ lähtien. Keski-ikäisenä tapasin nykyisen mieheni. Ollaan oltu vuosia yhdessä.
Ihqua hopeadeittailua siis.
Sulla ei ole sitäkään
Sori mutta tiukka yhteenkasvanut ydinperhe täällä.
Uusioperheiden wt-deittikuvot lähinnä hävettää ja lapsien puolesta säälittää, koska se wt periytyy.
Ap:n ulkonäkö?
Ihan turha kierrellä. Tämä on eniten pariutumiseen vaikuttava tekijä molemmilla sukupuolilla (miehellä korstuu lisäksi raha ja asema).
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sinkut ovat enemmän tai vähemmän amatöörejä. Ammattilaiset eivät amatöörejä huoli. Itse olen kyllä ammattilainen, mutta olenkin tietoisesti yksin, koska olen sigmamies. En koskaan huolisi ammattilaisena mitään amatöörinaista.
Eikö ammattilaisen ja amatöörin ero ole ensisijaisesti se, että ammattilainen tekee sitä työkseen, eli oletko siis jonkin sortin prostituoitu?
niillä on muita menoja. ei nykyään ole muotia deittailla saatika mennä naimisiin. sehän on se suurin virhe. feminismi on rikkonut ydinperhe ajattelun ja tässä on lopputulos.
Sellaista se nyt vaan on kun suomalaiset naiset ovat junailleet sen silleen ettei miesten kanssa tarvitsisi olla missään tekemisissä.
Itse käyn ulkomailla, ja en kyllä koskisi suomalaiseen naiseen pitkällä tikullakaan, joten älkää olko huolissanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Mutta kuitenkin sanoit, että esimerkiksi ajanvietto yksinkertaisella mökillä vailla kaikkia mukavuuksia olisi poissuljettua?
Tarkoittaako symppis metsäläinen sitten kaupungissa asuvaa hipsteriä, jonka käsitys "umpimetsästä" on se kun käytte piknikillä valkoisen pöytäliinan ja skumpan kanssa kaupungin puistossa?
Ahaa, mökkikommenttiinko tässä nyt tartuttiin? En, en halua käyttää kesälomasta viikkotolkulla alkeellisella mökillä. 3-4 päivää sopii hyvin, ehkä viikkokin, mutta haluan tehdä lomalla muutakin ja nähdä ihmisiä. Että sori siitä.
Ei, eikä kiinosta valkoiset pöytäliinat tai skumppa. Nokipannukahvi ja vadelmamunkit metsän siimekseksessä olisi tosi jees!
Ap
Sitten kannattaa alkaa harrastamaan kansallispuistossa vaeltamista tai ainakin päiväretkiä. Siellä tapaa paljon varsinkin miesporukoita laavulla. Tosin - jos oikeasti nokipannukahvit ja munkit laavulla on sulle kiva juttu, niin varmaan harrastat sitä jo muutenkin?
Pelkästään miehen löytämiseksi ei tosin kannata keksiä itselleen ominaisuuksia. Ne miehet on siellä eräjormailemassa siksi, että ne tykkää siitä ja aivan varmasti jatkaa sitä hommaa - tykkäsi tyttökaveri siitä tai ei. Tulee vaan ongelmia, jos se ei ole sinun juttusi.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää.
Naisena voi toimiakin. Miehenä saat ahdistelusyytteen ja/tai turpaan.
Väsynyt provo. Yhtään kertaa et ole esittänyt uutista jossa joku Suomessa olisi saanut aikuisen naisen asiallisesta lähestymisestä syytteen.
Käykö lavatanseissa kiihottavan näköisiä hoikkia 25-35 vuotiaita naisia?
Nuoria (hoikkia) naisia näkee kun esiintyjänä on Komiat, Hurma, Energia, Taikakuu, Weranta tai muu nuorten suosiossa oleva bändi. Tästä on minullakin omakohtaisia havaintoja Pavilta ja Ruusulinnasta viimeisen vuoden ajalta.
M60+
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se nyt vaan on kun suomalaiset naiset ovat junailleet sen silleen ettei miesten kanssa tarvitsisi olla missään tekemisissä.
Itse käyn ulkomailla, ja en kyllä koskisi suomalaiseen naiseen pitkällä tikullakaan, joten älkää olko huolissanne.
70-80 luvun umpiossa tuo feminismi ja kumppanin vihaamiseen perustuva perhemelli vielä pysyi jotenkuten koossa, mutta jo 90-luvulla kommunikaatio ihmisten välillä lisääntyi niin paljon, ettei tästä jäänyt kuin vanhemmiltaan risan parisuhdemallin perinyt 30-50 vuotiaiden naisten ikäluokka.
Varsinkin naisilta vaatii liika katkaista napanuora ja sanoa sille feministimamille suoraan, että sun aattees on ihan perseestä, eikä siitä voi seurata mitään muuta kuin paska elämä aivan kuten sulla.
Vähän tämmönen laatikon ulkopuolelta ajatus: Ehkä ne varatut on hyviä juuri siksi että joku nainen on ne kouluttanut hyviksi :D
Ota joku vähän kehnompi kehityskelpoinen tapaus ja pikkuhiljaa laitat ruotuun?