Lue keskustelun säännöt.
Väsyttää ystävien kateus ja kitinä huonoista miehistä, kun ovat valinneet huonoja miehiä
30.07.2026 |
Olen aivan kyllästynyt siihen, miten kolme-nelikymppiset ystäväni valittavat, miten huono mies (tai ex-mies, jos ovat jo eronneet) heillä on. Kitistään, miten mies on flegmaattinen, ei jaksa tehdä mitään, on itsekäs, on päihdeongelmaa jne. On siis jo valmiiksi otettu kumppaniksi mies, josta ulkopuolinen näkee kilometrin päähän, että tästä ei hyvä seuraa ja älä ala tuollaisen kanssa olemaan/lapsia tekemään. Sitten ihmettelevät, että miten se päihdeongelmainen jantteri ei olekaan osallistuva ja hyvä isä, vaan jättää kaiken vastuun lasten äidille eikä hoida lapsia edes eron jälkeen kunnolla. Tai ihmetellään, että miten se jännämikko onkin vetävä ja hauska, mutta taas tasainen avioarki ja perhe-elämä ei kiinnosta miestä ollenkaan, mutta muut naiset kiinnostaa senkin edestä. Osa taas on korostanut, miten miehen pitää olla vetävä ja hyväkroppainen - vaikka todellisuudessa ulkonäöllä ei tee perhe-elämän näkökulmasta yhtään mitään. Paras on, että eronneet eivät edes yritä oppia virheestään. Sen sijaan, että etsittäisiin luotettavaa ja hyvää puolisoa, niin kaivataan yhä seikkailua ja jännitystä. Ajatellaan, että siitä toisesta osapuolesta kuoriutuisi hyvä ja kunnollinen isäpuoli sekä jännittävä rakastaja äidille.
Osa on kiukkuisena avautunut minulle siitäkin, miten epäreilua on, että minulla on ns. osallistuva, kunnollinen mies. Miten niin epäreilua? Ihan on ollut tietoinen ratkaisu, että halusin puolisoksi miehen, joka on kunnollinen. En ottanut päihdeongelmaista, enkä halunnut naistenmiestä. En kaivannut jännitystä. Etsin nimenomaan puolisoa, joka on tasainen, tunnollinen, sitoutunut perinteiseen perhe-elämään ja avioliittoon. Joka ei kaipaa jotain seikkailua, vaan nauttii ihan perusarjesta. Sellainen, jollainen itsekin olen. Tällaista miestä sai tovin etsiä, mutta lopulta löytyi. Osa naureskeli tuolloin, miten minulle kelpaa ylipainoinen nörttimies. Minua tuo ei haitannut ollenkaan, vaan miehen sisin merkitsi. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia, mies on ollut hyvä puoliso ja isä. Ei ole lähtenyt vaikeuksien tullessa kävelemään, on seisty toistemme rinnalla. Kummasti ei ole enää naureskeltu, että miten tällainen mies on kelvannut, kun on nähty, mitä avioliitto ja perhe-elämä on.
Kannattaa valita hyvä ja kunnollinen mies, jos kaipaa hyvää puolisoa ja isää lapsille.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Vähän kyllä epäilen, että 6-pack löytyy. Sellaisia miehiä on Suomessa oikeasti vähemmän kuin miljonäärejä. Ei sillä, että se puoliso voisi muuten olla hyvässä fyysisessä kunnossa.
Heh, ehkä liikut vähemmän liikunnallisissa porukoissa. Mieheni harrastaa pallolajeja 5-6 x viikossa, ja pitää kuntopiirin kotona 6-7 iltana viikossa. Ei se sen enempää vaadi, joskin se on valtaosalle ihmisistä liikaa.
No kommentoin ihan siksi, koska tiedän mitä se 6-pack oikeasti vaatii, kun oikeasti omaan sellaisen. Se yleensä vaatii miehiltä sitä 12% kehon rasvaprosenttia ja joiltakin jopa sen alle, jos on vain huonot geenit vastalihaksien ja sen suhteen missä sitä rasvaa varastoi kehossaan. Se tuppaa useimmilla miehillä olemaan se vatsan alue.
Maailmassa on enemmän miljonäärejä kuin 6-pack:n omaavia miehiä.
Itsellä sen rakentaminen ja ylläpito meinaa tiukkaa ruokavaliota, 4x viikolla salilla käyntiä ja vähintään 20km matkan kävelyä päivittäin. Valtaosa ihmisistä ei tähän tosiaankaan pysty.
Itse tunnen useamman miehen jolla on sikspäk, mutta vain yhden miljonäärin, ja hänetkin mutkan kautta. Luulen että lukusi eivät ihan pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että joku on ylipainoinen nörtti mies ei ole tae että hänen sisin on hyvä tai että hän on hyvä puoliso. Aloittajan teksti on vähän yksinkertainen kun väittää että hyvännäköiset ovat huonoja miehiä ja lihavat sit jotenkin taas parempi luonteisia.
Ei pätenyt mulla tämä logiikka, mun lihava nörtti mies ei osallistunut lasten hoitoon, tietokonepelit kiinnosti enemmän. Ei käyttänyt päihteitä eikä ollu koko ajan menossa kavereiden kaa mihinkään eli ei ollut mikään "jännämieskään".
Vähän jo epäilen että koko aloitus on miehen kirjoittama provo.
Älkää nyt lukeko aloitusta niin, että hyvännäköiset on huonoja puolisoita ja läskit nörtit hyviä. Ihmiset ovat erilaisia. Turhan moni vain ajattelee, että hyvä kroppa tekee muutenkin upeaksi kumppaniksi ja pettyy. Sitten taas osa kieltäytyy muuten mahtavasta kumppanista, kun hänellä on liikakiloja. Kannattaisi katsoa ihmisen luonnetta, eikä kroppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Vähän kyllä epäilen, että 6-pack löytyy. Sellaisia miehiä on Suomessa oikeasti vähemmän kuin miljonäärejä. Ei sillä, että se puoliso voisi muuten olla hyvässä fyysisessä kunnossa.
Heh, ehkä liikut vähemmän liikunnallisissa porukoissa. Mieheni harrastaa pallolajeja 5-6 x viikossa, ja pitää kuntopiirin kotona 6-7 iltana viikossa. Ei se sen enempää vaadi, joskin se on valtaosalle ihmisistä liikaa.
No kommentoin ihan siksi, koska tiedän mitä se 6-pack oikeasti vaatii, kun oikeasti omaan sellaisen. Se yleensä vaatii miehiltä sitä 12% kehon rasvaprosenttia ja joiltakin jopa sen alle, jos on vain huonot geenit vastalihaksien ja sen suhteen missä sitä rasvaa varastoi kehossaan. Se tuppaa useimmilla miehillä olemaan se vatsan alue.
Maailmassa on enemmän miljonäärejä kuin 6-pack:n omaavia miehiä.
Itsellä sen rakentaminen ja ylläpito meinaa tiukkaa ruokavaliota, 4x viikolla salilla käyntiä ja vähintään 20km matkan kävelyä päivittäin. Valtaosa ihmisistä ei tähän tosiaankaan pysty.
Itse tunnen useamman miehen jolla on sikspäk, mutta vain yhden miljonäärin, ja hänetkin mutkan kautta. Luulen että lukusi eivät ihan pidä paikkaansa.
Tilastotiede ei valehtele. Voit käydä ihan itse tarkistamassa luvut asian suhteen.
Olet vain se vakio vauvapalstan 'tilastoharha', joka sai kaikki neljä lastaan vasta sen jälkeen, kun täytit 45.
Vierailija kirjoitti:
Kovin monet jaksavat valittaa, miten elämä on heille epäreilu. Sitten kun tarkemmin asiaa kuuntelee, niin ovat itse tehneet huonoja valintoja, eivätkä edes ole yrittäneet niitä korjata.
Näitä tapauksia on, sukupuolesta riippumatta.
Yllättävän iso osa ihmisistä sössii asiansa ihan omin valinnoin yllättävän tärkeillä elämän osa-alueilla.
Kuka parisuhteessa/perhe-elämässä, kuka asunnonostossa, kuka terveyden päälle käyvillä harrastuksilla, vaarallisella elämäntyylillä, uhkarohkealla yrittäjyydellä, umpityperillä koulutusvalinnoilla.. ja lista jatkuu.
Osa tekee useitakin virheitä ja jotkut eivät muuta teekään kuin virheitä - eivätkä opi tekemistään virheistä, vaan toistavat niitä. Eräs tällainen tyyppi (joka on ison osan aikuisikäänsä kulkenut kriisistä kriisiin valintojensa seurauksena) alkoi minulle aukomaan päätään, kuinka minun elämäni on niin tylsää ja tasaista, että se on "elämätöntä elämää". Selvä, selvä - hän on itse tehnyt täydellisen typeriä (toistuvia) valintoja parisuhteissa, raha-asioissa ja uravalinnoissa, ja nämä kaikki kokeneena hän katsoo oikeudekseen haukkua tällaista tavallista ihmistä, jolla elämä on ollut hyvä ja tasapainoinen koko ajan - koska olen yrittänyt välttää typeryyksiä ja hoitaa asiani kunnolla.
Kun ikää tulee/perheessä on lapsia, niin alkaa näkyä se, millaisen kumppanin on valinnut. Toiset ovat etukäteen katsoneet, onko kumppaniehdokkaalla perhe-elämän kannalta tärkeitä ominaisuuksia: kykyä sietää tylsyyttä/stressiä, kykyä pitää rutiineja yllä, kestää toisten tarvitsevuutta/heikkoutta/auttaa heitä, sanoittaa tunteita ja asettaa muiden etu oman mieliteon edelle jne. Nämä piirteet eivät välttämättä näy nuoren parin arjessa, jos molemmat ovat aktiivisia, terveitä eikä isoja vastuita ole. Kummasti vastuiden kasvaessa perhe-elämässä näkyy, onko toisesta tähän. Fiksut ovat etukäteen tarkkailleet, onko toisella edellytyksiä tähän. Toiset ovat keskittyneet miettimään vain sen hetkistä tilannetta ja keskinäistä kemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee tämä keskustelu taas niin väärille raiteille!
Kysehän oli vain siitä, että suuri osa naisista ei anna muille kuin adonis-mitat täyttäville miehille mahdollisuuksia, ja sitten itkevät myöhemmin kun tämä mies osoittautuikin kelvottomaksi. Ovat omilla asenteillaan kulkeneet laput silmillä.
PS. se täytyy ylipainoisista ihmisistä todeta, että koska elämä on usein ollut sivulinjoilta muiden elämää katsomista, etenkin nuorena, niin heillä on ehkä parempi arvostus sitä kohtaan mitä heillä on.
Miehesi pettää sinua parhaan kaverisi kanssa, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
On sulla kyllä erikoisia "ystäviä".
Ihan ovat olleet tavallisia naisia. Itselleni muutama ystävä näki silloin nuorina tarpeelliseksi kertoa miten heille ei ikinä kelpaisi sellainen kapeaharteinen nörtti kuin minun poikaystäväni, vaan miehen pitää olla ennemminkin jääkiekkoilija. Ihmettelin kyllä mihin tarvitsin tätä tietoa. Ja vastaavaa olen todennut muitakin kohtaan. Samat naiset ovat AIVAN kauhuissaan ja tyrmistyneitä jos käy esimerkiksi ilmi, että joku mies pitää hoikista naisista. Niin ei todellakaan saa ikinä sanoa ääneen, päinvastoin kuin prinsessan mielipiteet miehistä ovat vain hupaisia ja ihania.
Ei muuten kumpikaan sitten ikinä löytänyt sitä unelmien könsikästä.
En ole oikein ikinä tajunnut tätä nykyajan kuvitelmaa naisten paremmasta ja jalommasta ihmisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehenhän voi valita sekatavarakaupan hyllyltä. Sen kun vaan valitsee mieleisensä siitä runsaasta valikoimasta. Helppo juttu.
Monella naisena on nuorena ja hyvännäköisenä kyllä aika iso valikoima miehiä, josta on mahdollista etsiä sitä kipinää. Se tietenkin pienenee ajan mittaan.
Sama koskee myös joitakin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
On sulla kyllä erikoisia "ystäviä".
Ihan ovat olleet tavallisia naisia. Itselleni muutama ystävä näki silloin nuorina tarpeelliseksi kertoa miten heille ei ikinä kelpaisi sellainen kapeaharteinen nörtti kuin minun poikaystäväni, vaan miehen pitää olla ennemminkin jääkiekkoilija. Ihmettelin kyllä mihin tarvitsin tätä tietoa. Ja vastaavaa olen todennut muitakin kohtaan. Samat naiset ovat AIVAN kauhuissaan ja tyrmistyneitä jos käy esimerkiksi ilmi, että joku mies pitää hoikista naisista. Niin ei todellakaan saa ikinä sanoa ääneen, päinvastoin kuin prinsessan mielipiteet miehistä ovat vain hupaisia ja ihania.
Ei muuten kumpikaan sitten ikinä löytänyt sitä unelmien könsikästä.
En ole oikein ikinä tajunnut tätä nykyajan kuvitelmaa naisten paremmasta ja jalommasta ihmisyydestä.
Sellaista se on, kun on viimeiset 30 vuotta sanottu ja kaikkialla kuulutettu, että miten ihania ja ainutlaatuisia lumihiutaleita jokainen nainen on ja millaisia luusereita jokainen mies on. Samalla tietysti vaaditaan kaikennäköisiä erillisiä oikeuksia verrattuna miehiin pönkittääkseen sitä omaa asemaansa, jotta voi vielä mennä syvemmälle sinne omaan kuplaansa. Sitten illalla tietysti taas some auki siellä omassa vuokrayksiössä ja katsellaan sisältöä siitä miten paljon parempia naiset ovat kuin miehet.
En myöskään allekirjoita väitettä, että naiset olisivat mitenkään empaattisempia kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tilastotiede ei valehtele. Voit käydä ihan itse tarkistamassa luvut asian suhteen.
Olet vain se vakio vauvapalstan 'tilastoharha', joka sai kaikki neljä lastaan vasta sen jälkeen, kun täytit 45."
Mistä nämä luvut löytyvät?
Minulle on kaverit nurisseet (kateellisena) vaikka mistä:
"Miten sä ootkaan saanut tuollaisen miehen?" Olin valmis seurustelemaan miehen kanssa, joka ei muille naisille nuorena kelvannut. Mieheni on mitä ihanin ihminen, kun häneen tutustuu. Tätä eivät muut tienneet, kun tuomitsivat ulkokuoren perusteella. (Minun silmissäni mies on komea.)
"Oon mä kyllä kade, miten sä oot saanut vakituisen työpaikan ja mä en." (Samalla alalla oleva kaveri). Niin, minä lähdin töiden perässä vieraille paikkakunnille pätkätöiden perässä, että sain oman alan kokemusta. Tein vuosia pätkää, muutin paikasta toiseen ja muu elämä jäi sivuun. Tämä oli hinta siitä, että sain lopulta vakituisen paikan pk-seudulta. Toiset jäivät pk-seudulle tekemään muita hommia, kun eivät halunneet muuttaa töiden perässä ja jättää kaveripiiriä pk-seudulle.
"Miten teillä on varaa asua tällaisella alueella, vaikka meillä on sama palkka?" Olen elänyt miehen kanssa säästäväisesti. Ei mene rahaa baareihin, käydään harvoin ulkona syömässä, ei lennetä kaukomaille, ei ole kalliita harrastuksia. Asuttiin useampi vuosi ahtaasti vanhassa asunnossa, jotta saatiin hyvä käsiraha kasaan. Valittiin asuntoon säästäminen ja kalliimpi koti vs. rahojen käyttäminen muuhun. (Joku toinen preferoi matkustelun, baarit ja ulkona syömisen, meille ei ole samalla tavalla tärkeää)
"Epäreilua, kun teillä isovanhemmat on mukana lapsenlapsen arjessa ja auttaa tarvittaessa." Ei tämä yksipuolista ole. Me matkustetaan isovanhempien luo, vietetään yhdessä aikaa ja autetaan heitä. Pidetään useamman kerran viikossa yhteyttä. Eikä meilläkään sitä apua ole usein saatavilla, mutta hätätilanteissa siihen voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oma 75v äitini on vonkunut samaa. "Hyvähän sun on, kun sait niin hyvän miehen." Mihin minä: "En saanut. Valitsin."
Murjotusta.
Isäni on itse asiassa oikein hyvä mies ja loistava isä. Äitini vaan haluaisi miehen, joka järjestää oopperaviikonloppuja oma-aloitteisesti, eikä tullut mieleen että jos sellaista tahtoo, kannattaa ottaa mies joka on kiinnostunut oopperasta tai edes musiikista.
Sitäpaitsi jos sille järjestäisi oopperaviikonlopun, se olisi väärään aikaan ja väärin järjestetty.
Luulen, että osalla ihmisistä on niin huono itsetuntemus, että valkkaavat siksi väärin, ja toisaalta ihmistuntemus. Ei tiedä, kuka on, joten ei ymmärrä, kuka itselle sopii, eikä tunnisteta niitä sopivia.
Toisin kuin ap, minä pidän kyllä ulkonäköäkin tärkeänä, urheilullisuudesta puhumattakaan. Oikeasti ei ole ensinkään vaikea löytyy miestä, joka on joka tavalla hyvä JA komea ja hyväkroppainen. Mieheni on sellainen, isäni on sellainen, kaikki miehen kaverit. En tarkoita mitään mallimkomeita, kukaan nainenhan ei oikeasti tykkää sellaisista, vaan sellaista mukavaa "helppoa kattella" -komeutta. Se kun kertoo osaltaan hyvistä geeneistä. Inha tosiasia on, että kun geenit on hyvät, ne on sitä yleensä kautta linjan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oma 75v äitini on vonkunut samaa. "Hyvähän sun on, kun sait niin hyvän miehen." Mihin minä: "En saanut. Valitsin."
Murjotusta.
Isäni on itse asiassa oikein hyvä mies ja loistava isä. Äitini vaan haluaisi miehen, joka järjestää oopperaviikonloppuja oma-aloitteisesti, eikä tullut mieleen että jos sellaista tahtoo, kannattaa ottaa mies joka on kiinnostunut oopperasta tai edes musiikista.
Sitäpaitsi jos sille järjestäisi oopperaviikonlopun, se olisi väärään aikaan ja väärin järjestetty.
Luulen, että osalla ihmisistä on niin huono itsetuntemus, että valkkaavat siksi väärin, ja toisaalta ihmistuntemus. Ei tiedä, kuka on, joten ei ymmärrä, kuka itselle sopii, eikä tunnisteta niitä sopivia.
Toisin kuin ap, minä pidän kyllä ulkonäköäkin tärkeänä, urheilullisuudesta puhumattakaan. Oikeasti ei ole ensinkään vaikea löytyy miestä, joka on joka tavalla hyvä JA komea ja hyväkroppainen. Mieheni on sellainen, isäni on sellainen, kaikki miehen kaverit. En tarkoita mitään mallimkomeita, kukaan nainenhan ei oikeasti tykkää sellaisista, vaan sellaista mukavaa "helppoa kattella" -komeutta. Se kun kertoo osaltaan hyvistä geeneistä. Inha tosiasia on, että kun geenit on hyvät, ne on sitä yleensä kautta linjan.
Miksi aina, kun naiset alkaa puhumaan miehistä niin jossain vaiheessa tulee aina olo, että on jossain saksalaisen rotutohtorin oppitunnilla eugeniikasta? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini erosi nelikymppisenä. Kertoi haikailevansa sellaista miestä, kuin minulla on. Yritin nätisti sanoa, että kannattaisi Tinderissä svaipata toisenlaisia miehiä ja kaveri kävikin treffeillä hyvän miehen kanssa (tiesin miehen entuudestaan, oltiin opiskelukavereita). Kaveri kuitenkin totesi lyhyen treffailun jälkeen, että ei voi jatkaa, kun mies on niin kunnollinen, että ei sukat pyöri jalassa ja ei se kemia syty. No ei varmasti syty, jos et anna sille mahdollisuutta ja kuvittelet vain jännisten saavan sukat pyörimään jaloissa.
Mä olen kemiasta eri mieltä kuin osa. Jotkut kokevat, että kemia voi syttyä vain heti ja jos ei syty, niin ei syty ollenkaan.
Tällä logiikalla osa ei ehdi näyttämään potentiaaliaan puolisoehdokkaana. Ei toisessa heti näy se, miten rakastava, huolehtiva ja luotettava hän on. Ajan kuluessa voisi ihastua siihen, miten toinen kohtelee ystävällisesti läheisiäsi, auttaa, pitää sanansa ja hellii sinua. Tätä ei pääse kokemaan, jos kuvittelee, että ainoa kemia on sitä sukkien pyörimistä jaloissa.
Minä taas tiedän minuuteissa sytyttääkö mies vai ei, ja se ei siitä muutu vaikka miten asennoituisin (nuorena yritin joitain kertoja "antaa mahdollisuuden"). Jos en halua miestä seksuaalisesti, parisuhdetta ei synny. Simple as that. Jonkun järkisyihin perustuvan kulissiliiton tai ystävyyssuhteen sellaisesta varmaan saisi aikaiseksi, mutta ei rakkaussuhdetta.
Olen samaa mieltä, vaikka tässä 50 avioliittovuoden aikana on varmasti kaikki kulissit kaatuneet monta kertaa! Me ihmiset ollaan erilaisia. Minä en olisi voinut mennä naimisiin, ja olla näin pitkään naimisissa, miehen kanssa, johon en olisi kokenut fyysistä vetoa. Ihan hyvä isäkin tästä tyypistä kuoriutui.
Kitiset ystävistäsi, onko se sitten jotenkin parempi? Ei heidän seurassaan ole pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Naisena kommentoin:
Monet ihmiset antavat aivan liikaa painoarvoa seksuaaliselle kemialle ja voimakkaalle ihastukselle. Todellisuudessa lähes kaikilla se alkuhuuma menee ohi viimeistään muutaman vuoden kuluessa. Kannattaisi siis katsoa kumppanissa muutakin.
Nimimerkillä pidän miestäni vetävänä, mutta ei parisuhde tähän perustu. Ulkonäkö rapistuu, mutta muut asiat pysyvät.
Toisaalta, mies voi olla hyvä ja kunnollinen ja silti sitä kemiaa on alussa hurjasti. Itse ihastuin mieheeni ensisilmäyksellä, vaikken edes usko sellaiseen. Kaikki mahdolliset feromonit ja kemiat kyllä osui niin ettei ikinä.
Ja se on hirmuisen hyvä ihminen ja huomaavainen ja kaikkea, olen nyt 20 vuotta rakastanut sitä päivä päivältä enemmän.
Itsetunnon päälle tämä kyllä käy, kun tuntee koko ajan olevansa moraalisesti alempana.
Tämä juuri. En ymmärrä, miksi jotkut ajattelevat, että vaihtoehdot ovat vain joko päihdeongelmainen ja ongelmallinen mies tai sitten täysin hiljainen hissukka, joka ei koskaan halua tehdä mitään. Ei seikkailunhalu tarkoita vastuuttomuutta.