Lue keskustelun säännöt.
Väsyttää ystävien kateus ja kitinä huonoista miehistä, kun ovat valinneet huonoja miehiä
30.07.2026 |
Olen aivan kyllästynyt siihen, miten kolme-nelikymppiset ystäväni valittavat, miten huono mies (tai ex-mies, jos ovat jo eronneet) heillä on. Kitistään, miten mies on flegmaattinen, ei jaksa tehdä mitään, on itsekäs, on päihdeongelmaa jne. On siis jo valmiiksi otettu kumppaniksi mies, josta ulkopuolinen näkee kilometrin päähän, että tästä ei hyvä seuraa ja älä ala tuollaisen kanssa olemaan/lapsia tekemään. Sitten ihmettelevät, että miten se päihdeongelmainen jantteri ei olekaan osallistuva ja hyvä isä, vaan jättää kaiken vastuun lasten äidille eikä hoida lapsia edes eron jälkeen kunnolla. Tai ihmetellään, että miten se jännämikko onkin vetävä ja hauska, mutta taas tasainen avioarki ja perhe-elämä ei kiinnosta miestä ollenkaan, mutta muut naiset kiinnostaa senkin edestä. Osa taas on korostanut, miten miehen pitää olla vetävä ja hyväkroppainen - vaikka todellisuudessa ulkonäöllä ei tee perhe-elämän näkökulmasta yhtään mitään. Paras on, että eronneet eivät edes yritä oppia virheestään. Sen sijaan, että etsittäisiin luotettavaa ja hyvää puolisoa, niin kaivataan yhä seikkailua ja jännitystä. Ajatellaan, että siitä toisesta osapuolesta kuoriutuisi hyvä ja kunnollinen isäpuoli sekä jännittävä rakastaja äidille.
Osa on kiukkuisena avautunut minulle siitäkin, miten epäreilua on, että minulla on ns. osallistuva, kunnollinen mies. Miten niin epäreilua? Ihan on ollut tietoinen ratkaisu, että halusin puolisoksi miehen, joka on kunnollinen. En ottanut päihdeongelmaista, enkä halunnut naistenmiestä. En kaivannut jännitystä. Etsin nimenomaan puolisoa, joka on tasainen, tunnollinen, sitoutunut perinteiseen perhe-elämään ja avioliittoon. Joka ei kaipaa jotain seikkailua, vaan nauttii ihan perusarjesta. Sellainen, jollainen itsekin olen. Tällaista miestä sai tovin etsiä, mutta lopulta löytyi. Osa naureskeli tuolloin, miten minulle kelpaa ylipainoinen nörttimies. Minua tuo ei haitannut ollenkaan, vaan miehen sisin merkitsi. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia, mies on ollut hyvä puoliso ja isä. Ei ole lähtenyt vaikeuksien tullessa kävelemään, on seisty toistemme rinnalla. Kummasti ei ole enää naureskeltu, että miten tällainen mies on kelvannut, kun on nähty, mitä avioliitto ja perhe-elämä on.
Kannattaa valita hyvä ja kunnollinen mies, jos kaipaa hyvää puolisoa ja isää lapsille.
Kommentit (115)
Niin kutsuttu miehesi pettää sinua, ap. Parhaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin monet jaksavat valittaa, miten elämä on heille epäreilu. Sitten kun tarkemmin asiaa kuuntelee, niin ovat itse tehneet huonoja valintoja, eivätkä edes ole yrittäneet niitä korjata.
Uhriutuminen on todella yleistä. Ei pysty arvostamaan, aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Vähän kyllä epäilen, että 6-pack löytyy. Sellaisia miehiä on Suomessa oikeasti vähemmän kuin miljonäärejä. Ei sillä, että se puoliso voisi muuten olla hyvässä fyysisessä kunnossa.
Heh, ehkä liikut vähemmän liikunnallisissa porukoissa. Mieheni harrastaa pallolajeja 5-6 x viikossa, ja pitää kuntopiirin kotona 6-7 iltana viikossa. Ei se sen enempää vaadi, joskin se on valtaosalle ihmisistä liikaa.
No kommentoin ihan siksi, koska tiedän mitä se 6-pack oikeasti vaatii, kun oikeasti omaan sellaisen. Se yleensä vaatii miehiltä sitä 12% kehon rasvaprosenttia ja joiltakin jopa sen alle, jos on vain huonot geenit vastalihaksien ja sen suhteen missä sitä rasvaa varastoi kehossaan. Se tuppaa useimmilla miehillä olemaan se vatsan alue.
Maailmassa on enemmän miljonäärejä kuin 6-pack:n omaavia miehiä.
Itsellä sen rakentaminen ja ylläpito meinaa tiukkaa ruokavaliota, 4x viikolla salilla käyntiä ja vähintään 20km matkan kävelyä päivittäin. Valtaosa ihmisistä ei tähän tosiaankaan pysty.
Sinussa on sitten jotain perin pahasti vialla.
Ei se normaaleilta ihmisiltä tuollaista vaadi, todellakaan.
Joka hemmetin ikisellä 100-400m juoksijalla pm-tasollakin on 6pack, eikä ne noin paljon treenaa kun töissäkin pitää käydä. Jopa veteraaniluokassa se on jokaisella joka ei ole näkyvästi pläski.
Oma mies treenaa maks 3 kertaa viikossa, on 50 ja sillä on aina ollut 6pack. Ei ole lihomiseen taipuvainen.
Sinä olet harhainen ihminen. 6-pack löytyy alle 1% miehistä väestöstä. Sen ilmentyvyys tietysti yllättäen korreloituu urheilullisissa ihmisissä ja siinä mitä enemmän urheilee.
Voisin minäkin tulla johtopäätökseen, että jokaisella miehellä on 6-pack, jos menisin kehonrakennuskisoihin katsomoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Mies voi olla kaikin puolin hyvä mies JA hyväkroppainen.
Teston ja lihasmassan takia miesten on niin paljon helpompi pysyä hyväkroppaisena, etten kyllä viitsisi paksukaista katsella. Eihän se anna edes lapsille hyvää esimerkkiä.
Kyllä sitä kaunista naista mukavalla luonteella katselee paljon mielummin kuin ylikorostetun buustattua pinnallista tyhjäpäätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Tämä. Ja kun sekin kertoo elämänarvoista, onko ruumis temppeli josta huolehditaan, vai rempallaan oleva neukkukuutio.
Sitäpaitsi kun sen ruumiin kanssa joutuu viettämään kymmeniä vuosia, kertoo aika lyhytjänteisestä ajattelusta, jos muuten terve mies on 30-vuotiaana niin kankea, että ei pääse lattialta ylös ilman käsiä ja huonosti sittenkin. Sellaisenkin olen nähnyt, harrasti "salilla käymistä".
Mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin jaksaa kaikki elämän stressitilanteet ja ylipäänsä virtaa on enemmän. Tutkitusti.
Onkohan sinulle tullut mieleen, että ruumiin liikkuvuus on yksilöllistä? Sitä liikkuvuutta voi tietysti harjoittaa ja kannattaakin. Ihan myös niiden 'salilla kävijöiden'. Loppupelissä kuitenkaan voimistelijasta ei tule painonnostajaa ja painonnostajasta ei tule voimistelijaa.
Ihmisruumiin normaaliin liikkuvuuteen kuuluu kyky nousta lattialta, tai istua kyykyssä.
Tuolit on aika tuore keksintö lajimme historiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini erosi nelikymppisenä. Kertoi haikailevansa sellaista miestä, kuin minulla on. Yritin nätisti sanoa, että kannattaisi Tinderissä svaipata toisenlaisia miehiä ja kaveri kävikin treffeillä hyvän miehen kanssa (tiesin miehen entuudestaan, oltiin opiskelukavereita). Kaveri kuitenkin totesi lyhyen treffailun jälkeen, että ei voi jatkaa, kun mies on niin kunnollinen, että ei sukat pyöri jalassa ja ei se kemia syty. No ei varmasti syty, jos et anna sille mahdollisuutta ja kuvittelet vain jännisten saavan sukat pyörimään jaloissa.
Juuri näin itselläni kävi 50 v sitten. Ei pyörineet sukat jalassa, mutta mies oli kiinnostava. Seurustelumme aikana ajattelin, että tämän miehen kanssa olisi hyvä elää ARKEA. Hän on minun suuri Rakkauteni. Ja hän on Mies, isolla ämmällä.
Jännismiestä en halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Tämä. Ja kun sekin kertoo elämänarvoista, onko ruumis temppeli josta huolehditaan, vai rempallaan oleva neukkukuutio.
Sitäpaitsi kun sen ruumiin kanssa joutuu viettämään kymmeniä vuosia, kertoo aika lyhytjänteisestä ajattelusta, jos muuten terve mies on 30-vuotiaana niin kankea, että ei pääse lattialta ylös ilman käsiä ja huonosti sittenkin. Sellaisenkin olen nähnyt, harrasti "salilla käymistä".
Mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin jaksaa kaikki elämän stressitilanteet ja ylipäänsä virtaa on enemmän. Tutkitusti.
Onkohan sinulle tullut mieleen, että ruumiin liikkuvuus on yksilöllistä? Sitä liikkuvuutta voi tietysti harjoittaa ja kannattaakin. Ihan myös niiden 'salilla kävijöiden'. Loppupelissä kuitenkaan voimistelijasta ei tule painonnostajaa ja painonnostajasta ei tule voimistelijaa.
Ihmisruumiin normaaliin liikkuvuuteen kuuluu kyky nousta lattialta, tai istua kyykyssä.
Tuolit on aika tuore keksintö lajimme historiassa.
Niin ja näihin toimintoihin pystyy isoin osa alle 60-vuotiaista. Myös niistä 'salilla kävijöistä' ja ylipainoisista. Mikä nyt olikaan taas se punainen lanka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä miehiä ei kasva joka oksalla.
Jos matemaattisesti ajatellaan, niin ei vaan riitä kaikille halukkaille.
No joo, ei kaikki naisetkaan hyviä ole, mutta väitän, että miehillä on enemmän näitä perustavanlaatuisia ongelmia parisuhdekelpoisuudessa. On päihteitä, itsekkyyttä, sitotumisen puutetta, epäluotettavuutta, sovinismiä, narsismia, väkivaltaisuutta, rikollisuutta jne...
Kyllä, miehenä myönnän tämän itsekin.
Olen kauhulla seurannut, kuinka se tietty osa oman ikäluokan miehistä (ehkä 10-15% kaikista miehistä?), jolla on noita isoja ongelmia, on kuitenkin saanut parisuhteen / parisuhteita, ja omilla ongelmillaan pilannut niitä.
On myös ongelmanaisia, mutta heidän määränsä on varmaan kertaluokkaa pienempi (pari prosenttia?).
Tietysti on ongelmia ja "ongelmia". Ylipaino muuten hyvällä ja fiksulla perusjantterilla on varmaankin "ongelma", kun taas esim. narsistiset piirteet ja sitoutumiskyvyttömyys (tai mitä tahansa sisäisiä ongelmia) ulkoisesti hyvännäköisellä ja muuten fiksulla kaverilla ovat usein todellinen ongelma.
Miehet ilmeisesti vain ovat taipuvaisempia riskikäyttäytymiseen, addiktioihin ja vakaviin persoonallisuushäiriöihin.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkee samaa toiseenkin suuntaan. Tosin miesten kohdalla se on sitä, että halutaan mahdollisimman hoikka nainen ja muusta viis. Saa olla luonteeltaan vaikka millainen ääs, mutta kunhan kroppa on kunnossa.
Tekisi mieli sanoa, että lakkaa tuijottamasta niitä kiloja ja olisit mukavan, ystävällisen ja empaattisen, mutta pyöreämmän naisen kanssa.
No mutta jos aidosti se kroppa on tärkeämpi? Miksi pitäisi ottaa kumppani joka ei kiinnosta yhtään ja jota korkeintaan sietää, koska se on ihan kiva?
En ymmärrä tällaisia neuvoja. Näiltä neuvojilta voisi kysyä, lähtisitkö itse suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei fyysisesti sytytä yhtään, tai on jopa vastenmielinen?
Valitsin kumppanin ulkonäön perusteella. Lapsi on todella suloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin monet jaksavat valittaa, miten elämä on heille epäreilu. Sitten kun tarkemmin asiaa kuuntelee, niin ovat itse tehneet huonoja valintoja, eivätkä edes ole yrittäneet niitä korjata.
Uhriutuminen on todella yleistä. Ei pysty arvostamaan, aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään
Ja Suomessa nainen saa valita puolisonsa. Ei ole pakko ottaa huonoa tai epämieluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Vähän kyllä epäilen, että 6-pack löytyy. Sellaisia miehiä on Suomessa oikeasti vähemmän kuin miljonäärejä. Ei sillä, että se puoliso voisi muuten olla hyvässä fyysisessä kunnossa.
Mulla oli opiskeluaikana 6pack ja se vaati kyllä melkoista rahkapetrin elämää. Ei siihen elämään olisi normaalia naista mahtunut. Nyt käyn salilla 3-4 krt viikossa ja syön perusruokaa proteiinipainotteisesti ja on sellainen harteikas isävartalo. Tässä kohtaa miljoonaominaisuuden saaminen olisi paljon helpompaa kuin 6pack.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille sitä pakotetaan tätä "ruma ja läski mieskin voi olla sisältä kultainen"-kulmaa. Minä ainakin tiedän sekunnissa voinko harrastaa seksiä jonkun kanssa vai en - ja peli on jo menetetty jos silloin ajattelee toisen olevan ruma läski. Silti todella moni menee naimisiin vastenmielisenä pitämänsä miehen kanssa, aivopesu toimii selkeästi. Ei ihme että monella on ongelmia seksielämän kanssa.
Jos kaunis nainen hankkii lapsia ruman ukon kanssa, lapsesta voi tulla isän kaltainen rumilus joka vaikuttaa elämään ihan eri tavalla jos on tyttö. Läski mies yleensä syöttää lapsensakin vaappuviksi palloiksi.
Vierailija kirjoitti:
Naisille sitä pakotetaan tätä "ruma ja läski mieskin voi olla sisältä kultainen"-kulmaa. Minä ainakin tiedän sekunnissa voinko harrastaa seksiä jonkun kanssa vai en - ja peli on jo menetetty jos silloin ajattelee toisen olevan ruma läski. Silti todella moni menee naimisiin vastenmielisenä pitämänsä miehen kanssa, aivopesu toimii selkeästi. Ei ihme että monella on ongelmia seksielämän kanssa.
Jos kaunis nainen hankkii lapsia ruman ukon kanssa, lapsesta voi tulla isän kaltainen rumilus joka vaikuttaa elämään ihan eri tavalla jos on tyttö. Läski mies yleensä syöttää lapsensakin vaappuviksi palloiksi.
Mene siitoshullu paasaamaan johonkin toiseen ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän päivään mennessä mihin olen nyt elänyt, ja niitä päiviä on paljon, en naisena ole pystynyt millään järjen äänellä tai muullakaan viisaudella perustelemaan itselleni, että tuohon mieheen minun nyt ehdottomasti pitäisi ihastua. On niin perusteellisen hyvää kumppanimatskua ja turvallisen sitoutuva ja tasaisen luotettava ja mitä muuta kaikkea lisäksi. Silmissä siinävä hyvä asumisalue tarkalla elämisellä tai säästämisellä, ei se nyt vain ole minun elämääni ellei vetovoimaa ole. Olen siis myös se onneton naistyyppi, jonka pitää tuntea vetovoimaa ja ulkonäkökin jollain tasolla miellyttää. Muuten ei hyvä heilu suhteessa. Olen nimittäin aika huono kumppani itse, jos olen parisuhteessa tai suhteessa yleensäkin miehen kanssa, joka on kyllä ihan hyvä mies, muttei muuta tunnetta häneen löydy. Tai ulkonäössä on joku piirre, jolta joudun toistuvasti sulkemaan silmäni.
On ilmeisesti olemassa naisia, puhun nyt vain naisista kun miehistä en tässä asiassa tiedä, että heille avain parisuhteeseen ovat järkisyyt. Tunne ja vetovoima ovat sivuseikka tai se tosiaan sitten syntyy kun mies näyttää kunnollisuutensa ja turvallisuutensa jatkossa.
Minulle ei kemiaa ja vetovoimaa mieheen synny jatkossakaan ellei sitä ole syntynyt heti alkumetreillä. Olen joskus miettinytkin miten paljon helpompaa olisi löytää kumppani jos olisi toisin. Mutta itseni tietäen ja tuntien ei se helppous ratkaisisi tai korvaisi puuttuvaa vetovoimaa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Täällähän hyvännäköinen = pinnallinen. Täällä ehkä monikaan ei tunne hyvännäköisten sielunelämää kuin omissa ennakkoluuloissaan. Newsflash: Se melko samanlaista kuin muillakin ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän päivään mennessä mihin olen nyt elänyt, ja niitä päiviä on paljon, en naisena ole pystynyt millään järjen äänellä tai muullakaan viisaudella perustelemaan itselleni, että tuohon mieheen minun nyt ehdottomasti pitäisi ihastua. On niin perusteellisen hyvää kumppanimatskua ja turvallisen sitoutuva ja tasaisen luotettava ja mitä muuta kaikkea lisäksi. Silmissä siinävä hyvä asumisalue tarkalla elämisellä tai säästämisellä, ei se nyt vain ole minun elämääni ellei vetovoimaa ole. Olen siis myös se onneton naistyyppi, jonka pitää tuntea vetovoimaa ja ulkonäkökin jollain tasolla miellyttää. Muuten ei hyvä heilu suhteessa. Olen nimittäin aika huono kumppani itse, jos olen parisuhteessa tai suhteessa yleensäkin miehen kanssa, joka on kyllä ihan hyvä mies, muttei muuta tunnetta häneen löydy. Tai ulkonäössä on joku piirre, jolta joudun toistuvasti sulkemaan silmäni.
On ilmeisesti olemassa naisia, puhun nyt vain naisista kun miehistä en tässä asiassa tiedä, että heille avain parisuhteeseen ovat järkisyyt. Tunne ja vetovoima ovat sivuseikka tai se tosiaan sitten syntyy kun mies näyttää kunnollisuutensa ja turvallisuutensa jatkossa.
Minulle ei kemiaa ja vetovoimaa mieheen synny jatkossakaan ellei sitä ole syntynyt heti alkumetreillä. Olen joskus miettinytkin miten paljon helpompaa olisi löytää kumppani jos olisi toisin. Mutta itseni tietäen ja tuntien ei se helppous ratkaisisi tai korvaisi puuttuvaa vetovoimaa kuitenkaan.
Hyvä sentään, että tunnistat olevasi huono kumppani. Nyt sitten teet sen loogisen päätöksen ja pysyt sinkkuna.
Kysyisit kitinän sijaan, onko heillä mikään asia kunnossa elämässään, johon olisi tyytyväisiä. Tosin voi olla sen jälkeen entisiä kavereita, mutta tuskinpa tuollaisia kavereita kaipaakaan…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle oma 75v äitini on vonkunut samaa. "Hyvähän sun on, kun sait niin hyvän miehen." Mihin minä: "En saanut. Valitsin."
Murjotusta.
Isäni on itse asiassa oikein hyvä mies ja loistava isä. Äitini vaan haluaisi miehen, joka järjestää oopperaviikonloppuja oma-aloitteisesti, eikä tullut mieleen että jos sellaista tahtoo, kannattaa ottaa mies joka on kiinnostunut oopperasta tai edes musiikista.
Sitäpaitsi jos sille järjestäisi oopperaviikonlopun, se olisi väärään aikaan ja väärin järjestetty.
Luulen, että osalla ihmisistä on niin huono itsetuntemus, että valkkaavat siksi väärin, ja toisaalta ihmistuntemus. Ei tiedä, kuka on, joten ei ymmärrä, kuka itselle sopii, eikä tunnisteta niitä sopivia.
Toisin kuin ap, minä pidän kyllä ulkonäköäkin tärkeänä, urheilullisuudesta puhumattakaan. Oikeasti ei ole ensinkään vaikea löytyy miestä, joka on joka tavalla hyvä JA komea ja hyväkroppainen. Mieheni on sellainen, isäni on sellainen, kaikki miehen kaverit. En tarkoita mitään mallimkomeita, kukaan nainenhan ei oikeasti tykkää sellaisista, vaan sellaista mukavaa "helppoa kattella" -komeutta. Se kun kertoo osaltaan hyvistä geeneistä. Inha tosiasia on, että kun geenit on hyvät, ne on sitä yleensä kautta linjan.
Miksi aina, kun naiset alkaa puhumaan miehistä niin jossain vaiheessa tulee aina olo, että on jossain saksalaisen rotutohtorin oppitunnilla eugeniikasta? :D
Mutta voi sitä itkua, jos mies tulee lueskelemaan miten isot tissit ja leveä lantio signaloi oletetusti hedelmällisyyttä jne.
Ap. Haista nyt perkele pitkä aamupaskasi. Mikäli mies vaikuttaa pillunhaluvaiheessa hyvältä mieheltä, voi hän muuttua kaasuvalottajasiaksi tai muuten vaan hyväksikäyttäjäksi, petturiksi, rikolliseksi, valehtelijaksi, peluriksi vuosienkin päästä tai kitisivätkö ystäväsi huonoista miesvalinnoistaan JO ALTTARILLA ?
Maailmanhistoriassa moni suurimmista jännämiehistä on ollut ylipainoisia. Todiste: teot jolla pelkokerroin on ansaittu ja rahat jotka on puhallettu.