Kenen muun kuin minun mielestäni kolmen etunimen antaminen on typerää liioittelua?

Meille tulee vain kaksi nimeä

Ja kuitenkin hän antoi mulle 3 nimeä... Puhuttiin tästä itse asiassa ihan hiljattain, ja äiti sanoi painokkaasti, että ei kyllä kannata sitten antaa niin montaa nimeä, kun ei ne sitten mahdu lomakkeisiinkaan (esim. veroilmoitukseen ei mahdu kaikki nimeni kokonaan).



Meillä vaan on suvussa paljon nimiä, ja itse nimifanina hyvin luultavasti annan silti sen 3 nimeä, jos lapsia siunaantuu. Äidillä on itselläänkin 3 nimeä, samoin hänen äidillään ja isällään, mutta sisaruksillaan sitten ei ole kuin 2. Äiti on vanhin viidestä sisaruksesta. Isälläni on myös 3 nimeä, vaikka hänen vanhemmillaan vain 2 kullakin, mutta isän sisaruksilla on myös 3 nimeä, kaikilla viidellä.



Äkkiä ei tule mieleen kuin muutama tuttuni, joilla on vain yksi nimi. Muttei se musta ole yhtään huono juttu sekään :o)

Jos sitä löytää kolme kivaa nimeä, niin miksei niitä voisi antaa. Ja suvut pysyvät sovussa, kun lapsi saa yhden neutraalin nimen, toisen isän ja kolmannen äidin puolelta :-). Joskus voi olla myös rytmityksen takia sopivampaa, että nimiä on kolme. Joissain uskonnoissa ja suvuissa on myös tapana antaa kolme etunimeä.



Itse taidan kyllä kuitenkin antaa vain kaksi nimeä, kun siihen on tottunut. Itselläni, sisaruksillani, vanhemmillani ja isovanhemmillani on kaksi etunimeä, miehelläni vain yksi. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, jos sitä vaikka innostuu, ihania nimiä on niin paljon!

2 on minusta sopiva määrä niin nimissä kjuin kummeissakin. en kerta kaikkiaan ymmärrä miksi joillain viisi, jopa kuusikin kummia? johan synttäreitten vierasmäärätkin mahtaa olla huikeita! mut saahan niitä lahjoja sit ainakin paljon...

meillä kyllä juhlitaan kaikki nimipäivät! nekin, jotka ei ole edes kalenterissa :)



ei 3 nimeä ole minusta aina turhaa hienostelua. kun on niin paljon kivoja nimiä niin miksei antas? ei osaa poiskaan pudottaa hyviä. omalle/omille taitaa kyllä se 3 nimeä tulla kun silleen vaan tulee minusta mukava yhdistelmä. ja monasti nimi " sointuu" paremmin kun on 3 nimeä. toisinaan 2 on hyvä. taitaa olla tapaus kerrallaan- juttu tämäkin.



vaan kyllä se (max.)3 on minustakin ihan riittävä määrä etunimiä. jossain ulkomailla kun saa antaa niin monta ku muistaa. se on ehkä jo liikaa. tai jos joku antaa tyyliin 3 väliviivallista yhdysnimeä. vaan eipäkyllä ole minun päänsärkyni se :)



ihan hyvä keskustelunaloitus tämäkin. en siis väitä vastaan ja tämä on vain minun oma henkilökohtainen mielipiteeni :)

Toisista ja kolmansista nimistä myös muotoutuu lempi- ja hellittelynimiä, ja toisaalta on kiva kertoa lapsille, keneltä mikäkin nimi on peritty, ja kuka suvussa on/oli saman niminen. Meillä lasten nimet eivät ainakaan ole mitään summassa valittuja tautisia kasoja, vaan ihan tarkkaan harkittuja ja ajatuksella valittuja. ;)



Mutta kukin tyylillään. Minusta on hassua ihmetellä moista asiaa - eikä se varmaan kenenkään toisen lapsen nimistä ole pois, jos jollain on nimenään vaikka Anna-Reetta Sini-Kukka Minka-Marianne - vai?

Mulla ja miehellä on vaan 2.nimeä, mutta kaikilla lapsillamme on kuitenkin 3.nimeä ja se oli selvä jo silloin kun esikoisen nimeä mietittiin ;o)!!



Minusta nimet sointuukin paremmin noin ja kaikki ovat äärettömän kauniita nimiä niin yhdessä kuin erikseenkin, joten miksen antaisi niitä kaikkia lapsilleni???



Ja minä kun olen vielä semmoinenkin liioittelija, että haluan lapsilleni saman verran nimiä ja 3.nimen suvusta niin johan siinä on liioittelua kerrakseen ;o)..



Oli miten oli niin mielestäni minun lapsillani nuo 3.nimeä toimii hyvin ja ollaan oikein tyytyväisiä valintaamme eikä tunneta itseämme lainkaan liioittelijoiksi!!



Makuasioita nämäkin...



köris

äitinsä kertoi, että isä halusi antaa pojalle nimiä, niin niitä kerääntyi.

Minun isälläni oli vain yksi nimi. Raukkana häntä ajattelin, perheeseen oli ensin syntynyt neljä tyttöä ja kun tämä ensimmäinen poika syntyi, ei hänelle ollut antaa kuin yksi ainokainen nimi. Kun koulussa oli kysytty oppilaiden nimiä ja toiset olivat kertoneet omat kaksi etunimeään, hän sanoi nimensä perään toiseksi nimeksi paljas.



Lapsillani on kaikilla kaksi nimeä, mutta kauniita yhdistelmiä minun mielestäni, tottakai. Mutta ei minusta ole hassua, vaikka antaisi kolmekin nimeä, joskus sillä tavalla saa aikaiseksi paremmin sointuvan yhdistelmän.

ehkä silloin jos kaikki nimet on tosi pitkiä tai esim. yhdysnimiä niin joo. Esim. jos etukäteen jo tietää ettei tule mahtumaan kaikki kaavakkeisiin, niin lapselle voisi olla kivempi että olisi vaan kaksi. Mutta kuten monet ovat todenneet, voi kivan yhdistelmän löytäminen olla työn ja tuskan takana, jos nimiä haluaa antaa vain kaksi ja etunimi on pitkä.



Ja joskus ihmiset haluavat antaa nimen suvusta, muttei kutsumanimeksi, jolloin jos suvun nimi on lyhyt, tyyliin Anna ja kutsumanimeksi halutaan tyyliin Eveliina, niin minusta on parempi tällöin antaa kolme nimeä (esim. Eveliina Anna Maria) kuin pelkkä Anna Eveliina siten että kutsumanimi on sitten eri kuin etunimi (Eveliina Anna kuulostaisi tyhmältä, niin monet ei antaisi näin päin). Silloin saa aina olla selittelemässä että en ole Anna vaan Eveliina ja postia tulee kahdella nimellä jne.



Kahdessa nimessä on myös se huono puoli, että jos molemmat nimet on yleisiä, voi löytyä monta täyskaimaa (esim. Neea Kristiinoita, Kim Mikaeleja ja muita vastaavia tiedän lukuisia). Varsinkin jos sukunimi on yleinen, niin kolmella nimellä varmemmin erottuu.

ihan niinkuin yhdysnimet tai vierasperäiset kirjaimet nimessä

tai tukan väri tai vaikka tapettikuvio tai yksi- vai kaksikerroksinen talo

jne jne



onneks meitä on moneen junaan



mulla viivanimi ja toinen nimi (itse miellän kahdeksi nimeksi -mitä se onkin, jotkut ehkä kolmeksi) , molemmilla lapsillani on 3 nimeä, mutta seuraava (jota ei tule ;) ) olisi saanut vain yhden nimen.

joka myös siis lisää nimien määrää, mahdollisesti

mutta kuinkas kävikään... Kolmannelle lapselle annoimme kolme nimeä. Jokin kompromissi oli tehtävä ja se oli tämä. Nimen päättäminen oli todella vaikeaa. Kuinka helppoa olisikaan, jos nimen saisi päättää ihan itse:) Yksi nimistä tuli suvusta ja halusin sen ehdottomasti antaa. Nimen ympärille oli todella vaikea rakentaa siedettävää kokonaisuutta.



Kakkoselle olisin itse antanut vain yhden nimen, mutta mies ei suostunut:(



Ensimmäinen sai toiseksi nimekseen sen sukurasitteen:)



Ehkäpä meille suodaan vielä neljäs lapsi, joka saa taatusti korkeintaan kaksi etunimeä:)...



Meillä muistetaan myös tokanimen päivänä onnitella!

nimifriikki minäkin, ja maailmassa niin paljon ihania nimiä joista pitää (saa) valita. Hyvä pointti tuossa edellä oli jollain se, että myös se vaikuttaa, että nimi kompromissi kahden vanhemman mielipiteistä. Meillä ainakin kutsumanimi on se yhteinen suosikki ja molemmat saa vielä antaa sen oman suosikkinsa (toisena tai kolmantena nimenä).



Kyllä meidänkin suvuissamme muistetaan kaikkien kolmen nimen nimipäivät, ainakin joskus :) Ei niitä juhlita, mutta onnitellaan jos muistetaan.



Aika harvoin olen joutunut lomakkeita täyttelemään, niin että olisi pitänyt kirjoittaa lasten kaikki kolme nimeä. Eli se ei ole ainakaan vielä rasittanut.

minulla itsellä on vain yksi nimi ja riittää hyvin minulle, miehellä on kaksi ja pojallamme kolme (pojan kolmas nimi tulee minun suvustani eli tavallaan kaksi saatiin vain miehen kanssa itse " valita" )

Ei meillä ole ensimmäisiä (eli meidän lasten tapauksessa kutsumanimiä) nimiäkään annettu siksi, että saataisi nimipäiviä juhlia. Eikä nimiä anneta siksi, että se on " kivaa" vaan siksi, että tässä kulttuurissa on tapana nimetä lapsia. Meillä lapsilla on kaikilla yksi tai kaksi nimeä suvusta. En menisi äkkiseltään sanomaan, että ne on mukavuuden vuoksi annettu vaan siksi, että niillä on meille merkitystä.

Joissakin suvuissa kulkee ns. perintönimiä ja siksi joku voi antaa lapselleen kolme nimeä. Näin teki paras ystäväni. Joku haluaa antaa kolme nimeä koska se kuulostaa rimpsuna paremmalta. Näin teimme me toisen lapsemme kohdalla (rytmi oli parempi kun koko nimi sisälsi pitkän etunimen, lyhyen toisen nimen ja pitkän kolmannen nimen). Joku haluaa antaa kolme etunimeä koska on niin paljon ihania nimiä jotka haluaa lapselleen antaa. Näin teki serkkuni.

Kuka on lapsen vanhempia parempi sanomaan mitkä lapsen etunimet tulisivat olla ja kuinka monta niitä tulisi olla?

järkinainen:

Eihän niitä nimiä koskaan käytetä! Ihmiset antaa tautiset kasat nimiä, koska nimien antaminen on kivaa, mutta eihän kukaan esim. juhli kolmannen nimen nimipäivää.

Ap kirjoitti ihmisten antavan monta nimeä

koska se on kivaa

.

Voi, minä kannatan ehdottomasti kaikenlaisten asioiden tekemistä siksi, että on kivaa! Tässä elämässä on aivan liian vähän juttuja, joita voi tehdä ihan vain silkaksi ilokseen. Hienoa, jos usean nimen antaminen on jollekin yksi sellainen asia :)

Mielestäni on hieman erikoista paheksua em. perustetta oman lapsen nimenvalinnassa, mutta kukin tietysti tavallaan.

Meidän neidillä kolme nimeä, ja näissä kirjaimia 4+4+5, kun pelkästään minun kaksiosaisessa nimessä on kirjaimia samanverran.



Minun mielestäni kolmessa nimessä ei kerrassaan mitään outoa. Ollut yleistä jo iätajat. Ennemminkin minä kyselin äidiltäni pienempänä, että miksi minulla on VAIN kaksi nimeä.. :-)

Eipä kaiken tarvitse olla typerää vain koska itse ei niin tee. Eli jos itse laitat lapsellesi kaksi tai vaikka vain yhden etunimen, niin siitä vaan... ei se sinusta sen viisaampaa tee =)



Meillä lapsilla kaksi etunimeä, mutta vain koska ensimmäiselle se linja tuli valittua ja kun meillä vanhemmillakin vain kaksi, niin oli luonnollista jatkaa sillä tiellä. Mutta maailmassa hirmuisesti kauniita nimiä, joten yhtä hyvin olisin voinut laittaa kolme ihan vaikka vaan sen takia. No, ratkaistiin tämä asia tekemällä sitten niitä lapsia sen verran enempi, että edes suuri osa lemppareista saatiin käyttöön =D (*ja se oli sitten tsoukki, oli kai niiden lasten hankkimiseen joku muukin syy... muistaakseni* ;-) )



Mutta anyway, tämä aloitus oli varmasti ap.lta provo, johon alunperin ajattelin jättää vastaamatta. Mutta sen verran ärsytti, mikä kai oli tarkoituskin, tämä avaus, että pakko kommentoida kumminkin.



Vaan minusta on " typerää" edes käydä tälläisiä keskusteluja. Jokainen valitsee nimensä lapsilleen omin perustein ja sitä nyt on aika turha mennä jonkun toisen haukkumaan, vain koska itse ei samanlaista nimeä olisi laittanut.



-Iitu- *jonka kaiketi olisi pitänyt laittaa lapsilleen vain yhdet etunimet, kun ei edes muista toisten nimien nimipäivää, viettämisestä nyt puhumattakaan =)*

lapsettomana minakin ihmettelin etta miksi ahnehtia niita nimia kun niita ei edes kayteta.



Nyt lapsellisena ja kun asun Englannissa missa ei ole raja lapselle annettvaille nimille niin pidan kolmea etunimea ihan hyvana rajoituksena. Olen kuullut etta taalla jotkut antaa pojalle koko suosikkijalkapallojoukkueen pelaajien nimet (eli monta se ois? paljon kuitenkin) ja omista tuttuista tiedan kaksi lasta joilla on kummallakin 11-12 etunimea.

Ei kolmen nimen antaminen mielestäni typerää ole, vaikkakin epäkäytännöllistä.

Sointuvuudesta: Eihän sitä rimpsua yleensä koskaan sellaisenaan käytetä vaan sukunimen kanssa. Kaksiosaisetkin sellaisenaan joidenkin mielestä töksähtävät nimet ovat usein sukunimen kanssa ihan hyvän kuuloisia, vaikkapa tuo mainittu Eveliina Anna Halttunen/Vuorinen/Hakala.



Mutta joskus ihmetyttää, jos saman perheen lapsilla on eri määrä nimiä. Sisaruskateutta kun saa aikaiseksi pienemmästäkin. Olen kerran jopa tavannut lapsen, joka sisarukselleen brassaili äidin ja isän tykkäävän hänestä enemmän kun oli saanut enemmän nimiäkin.