Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vain kestä tätä nykyajan työelämää :(
20.01.2012 |
Töihin raahaudutaan väkisin. Kotiin tullessa ollaan ihan uupuneita, väsyneitä ja kiukkuisia. Enään ei jaksa tehdä mitään muuta, kuin pakolliset ruuan laitot yms, sitten nukkumaan. Sama toistuu.. Viikonloput ja lomat menevät levätessä ja töihin paluuseen valmistautumisessa. Eikä kyse edes ole siitä, ettemmekö viihtyisi töissä sinänsä, mutta vaatimuksia tulee koko ajan vain enemmän ja enemmän, kun työ on muutenkin uuvuttavaa.
Näin ainakin meillä ja lähipiirissä. Ei sitten mitään järkeä.
Kommentit (77)
päiväkotiin? Meillä ainakin minä menen aikaisin töihin (liukuva työaika) ja mies vie lapset tarhaan 9-10 välillä. Minä sitten haen neljältä. Yhteistä aikaa lasten kanssa meille jää arkisin, kun lapset menee 9:ltä nukkumaan.
Ja toisaalta meillä jää hyvin aikaa työpäivien jälkeen olla lasten kanssa. Kuten lainaamassani viestissä, minä menen myös aikaisin töihin (olen ennen seitsemää työpaikalla). Mies vie lapset hoitoon ja minä haen kolmen jälkeen. Työmatkani on noin 50 km suuntaan, ja ajan säästämiseksi kuljen omalla autolla. Olen siis lasten kanssa kotona ennen neljää. Toisaalta menen nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa, jotta jaksan nousta aamulla töihin, mutta pidän aikaisista aamuista.
Toki ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta liukuvaan työaikaan, jolloin kuvailemani järjestely ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatia voi vaikka mitä, mutta työntekijän ei tarvitse hypätä joka asian perään.
On myös hyviä ja järkeviä työpaikkoja. Kannattaa miettiä mistä kuormitus johtuu, omasta suhtautumisesta vai paskasta työpaikasta.
Ei kannata olla marttyyri. Kyllä meilläkin töissä on vaikka mitä vaatimuksia, mutta en minä enää rupea automaattisesti tekemään kaikkea mitä vaaditaan. Viime viikolla perustelin esimiehelle miksi en voi ottaa yhtä hommaa (koska olisin joutunut jättämään monta tärkeämpää tekemättä sen vuoksi) ja joudun varmaan ensi viikolla tekemään saman asian.
Jos ei koskaan kieltäydy mistään tekemisestä, niin varmasti saa vaan uusia tehtäviä koko ajan lisää, kun pomo ajattelee että "hyvinhän tuo ehtii".
Niin ja tietenkin teen ne oikeat tehtäväni hyvin ja silloin voin myös perustella, miksi jonkun asian tekeminen vaatii aikaa, että se tulee tehdyksi kunnolla.
Kahdeksan tuntia päivässä meilläkin töitä tehdään.
Eilen olin töissä lähtiessä niin väsynyt että itketti; mietin onko mitään järkeä elämässä painaa duunia siihen pisteeseen että vapaa-ajan itkee&nukkuu.
Töissä hektinen projekti menossa ja jatkuu huhtikuun puoleen väliin asti ja sinne pitäisi jaksaa. Viime viikon saldo taisi olla 9-17:30 toimistolla, kotiin ja puheluissa vaihtelevasti klo 18-21 ehkä tunnin tauolla jossain välissä. Yhtenä iltana tajusin etten edes muistanut olinko jossain välissä illalla syönyt; kai olin kun ei ollut nälkä.
Lapset osaa jos kysyä "ootsä puhelimessa?" kun astun ovesta sisään, ruoka on mitä tahansa jonka saa mikrossa valmiiksi, harrastukset voi unohtaa. Mies tekee myös pitkää päivää pidemmän työmatkan takia mutta kotona ollessaan on sentään läsnä.
Mutta lainaa on jäljellä, miltään muulta alalta ei ole työkokemusta, alan vaihto Suomessa on mahdotonta --> pakko kestää tai jäädä työttömäksi :(
Pärjäisimme kyllä miehen tuloilla, vaikka ei sillä leveästi elelttäisikään. Lasten kanssa olo on kuitenkin itselleni tärkeämpää, kuin juuri kuvailemasi elämäntyyli, oravanpyörä.
päiväkotiin? Meillä ainakin minä menen aikaisin töihin (liukuva työaika) ja mies vie lapset tarhaan 9-10 välillä. Minä sitten haen neljältä. Yhteistä aikaa lasten kanssa meille jää arkisin, kun lapset menee 9:ltä nukkumaan.
minä vien lapsen 9.30-10 ja mies hakee kolmelta, hienosti toimii MUTTA aika harvassa työssä on mahis tulla töihin kymmenen jälkeen, liukuva työaikakin on yleensä 7-9 -> 15-17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen olin töissä lähtiessä niin väsynyt että itketti; mietin onko mitään järkeä elämässä painaa duunia siihen pisteeseen että vapaa-ajan itkee&nukkuu.
Töissä hektinen projekti menossa ja jatkuu huhtikuun puoleen väliin asti ja sinne pitäisi jaksaa. Viime viikon saldo taisi olla 9-17:30 toimistolla, kotiin ja puheluissa vaihtelevasti klo 18-21 ehkä tunnin tauolla jossain välissä. Yhtenä iltana tajusin etten edes muistanut olinko jossain välissä illalla syönyt; kai olin kun ei ollut nälkä.
Lapset osaa jos kysyä "ootsä puhelimessa?" kun astun ovesta sisään, ruoka on mitä tahansa jonka saa mikrossa valmiiksi, harrastukset voi unohtaa. Mies tekee myös pitkää päivää pidemmän työmatkan takia mutta kotona ollessaan on sentään läsnä.
Mutta lainaa on jäljellä, miltään muulta alalta ei ole työkokemusta, alan vaihto Suomessa on mahdotonta --> pakko kestää tai jäädä työttömäksi :(
Ja sitten ihmetellään kun lapsia ei synny, itse en ainakaan näin sairaaseen paikkaan tee yhtään. Olenko siis epäitsekäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tänä aamuna viimeksi mietin onko tässä mitään järkeä?! Menen töihin hakemaan palkan jonka ojennan melkein kokonaan suoraan vuokranantajalleni. Loput menee muihin laskuihin ja ruokaan. Mitä itse saan? Kipeän ruumiin, vitutuksen ja väsymyksen. Ja sama toistuu seuraavassa kuussa. Lopulta olen liian vanha, ruma ja sairas nauttimaan elämästä tai tekemään mitään kivaa. Tai sitten käy niinkuin Ollille ja Matille eikä ehdi edes koskaan näkemään eläkepäiviä! Surullista. Kun edes olisi oikealla alalla ja nauttisi työstään sekä saisi käyttää omia vahvuuksiaan ja luovuuttaan, mutta sekin edellyttäisi uudelleen kouluttautumista ja siihen menee vuosia... elämä, ihmisen parasta aikaa! ;(
Samanlaiset ajatukset,josko tänä vuonna 2021 lähtisin hevonv×t@uun työstäni vihdoinkin.
Kuten tuolla edellä joku kirjoitti niin helvetin esikartano tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koskaan miettineet ettei kukaan ole pakottanut teitä juuri siihen työhön/työpaikkaan/työyhteisöön missä olette?
Jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja työkulttuuriin tehokkaammilla tavoilla kuin ulvomalla tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan miettineet ettei kukaan ole pakottanut teitä juuri siihen työhön/työpaikkaan/työyhteisöön missä olette?
Jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja työkulttuuriin tehokkaammilla tavoilla kuin ulvomalla tällä palstalla.
Just joo! Mistä kuvittelet että töitä saa nykyään? T. 29v
Koskaan ei ole tarpeeksi jotain tai aina joku on sua parempi haastiksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, oletteko ymmärtäneet että voitte jäädä myös sosiaaliturvajärjestelmän piiriin eikä siinä ole mitään hävettävää. Olen itse ollut aina tunnollinen ja olenkin yrittänyt tienata omat rahani mutta sille tuli piste ja olen nyt jäänyt ansiosidonnaiselle ja teen keikkatöitä vaan muutaman päivän kuussa. Kun ajattelin työelämää syvällisemmin, huomasin muutamia tärkeitä asioita; suurin osa työntekijöiden raatamisesta valuu johtajien taskuihin, palkat ovat liian pieniä ja työajat liian pitkiä. Tämä moderni kapitalistinen talous on tehnyt sen että työntekijöiden palkat on saatu mahdollisimman pieniksi. Työn pakkotahtisuus, kiire, kyykyttäminen ja työajat ovat jo melkein orjuutta. Nykyajan työelämää voi jo verrata vanhan ajan maaorjuuteen. Paljon on jo puhuttu perustulosta, mikä vähentäisi palkkaorjuutta. Elämän eläminen pelkästään työlle ja täys riippuvaisuus työnteosta ei ole mitään elämää. Se on sairasta. Miettikää ihmiset että kerran me vain eletään, älkää pilatko elämäänne liiallisella työnteolla vaan ymmärtäkää että teette töitä vain siksi että muut ihmiset rikastuisivat. Ja jos joku tulee inisemään että no sitten elät vain muiden rahoilla, niin oletteko miettineet että kaikki maailman ihmiset elävät toisten rahoilla, ei rikkaiden rahatkaan ole oikeasti heidän rahojaan vaan työntekijöiden selkänahalla saatuja rahoja. Tämän kaiken lisäksi liiallinen työnteko sairastuttaa ihmisen, työkyvyttömyyseläkeläisten määrä on räjähtänyt käsiin, ei ole vaikea miettiä miksi. Voi itse kukin miettiä kumpi se tuleekaan loppujen lopuksi yhteiskunnalle kalliimmaksi, työntekijä joka on tuhonnut terveytensä työllä vai terve pienellä sosiaaliturvalla elävä ihminen
Kyllä sitä viikottaista lotto- tai eurojaskakuponkia tehdessä aina mielessä siintää se ajatus voitosta. Päivääkään en tekisi töitä jos voitto osuis kohdalle. Tämä nykyinen oravanpyörän ihailu etoo mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on täyttä kurapaškaa nykyään.
Olen niin tyytyväinen, etten koskaan ottanut asuntolainaa. Se on mahdollistanut opintovapaan, osa-aikaisen työn jne. Opintovapaalle jäädessäni kaksikin työkaveria tuhahti että olisihan se kivaa, juu, mutta kun ei vain voi asuntolainan takia. Ihan on oma vikansa kun on ollut pakko saada se kallis iso omakotitalo ja hienot autot. Itse asun aso-asunnossa (ei, ei ole huippukallis vaan ihan ok) ja ajan vanhalla autolla. Asunnosta pääsen koska vain helposti eroon, ei ole isoa lainaa niskassa.
Tämä suomalainen "kaikkien on pakko omistaa asuntonsa"-meininki on suomalaiseen joustamattomaan työelämään liitettynä karmea yhdistelmä.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi työnantaja mahdollistaa sen vaikka lapset on jo isoja. Palkka on muutaman satasen pienempi, mutta hyvin ollaan tultu toimeen ja ylimääräistäkin jää käteen. Eipa paljon huvita palata kokoaikatyöhön vieläkään, taidan hakea jatkoa tälle.