Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kysely
26.07.2026 |
Tässä kyselyssä kysytään vanhempien mielipidettä siitä kumpaa haluaisit lapsellesi:
Pedagogisesti pätevä opettajan ryhmään,.Hän suunnittelee ryhmän toimintaa , osallistuu käytännössä vähemmän lasten arkisiin touhuihin .Hoitaa yhteydenpidon vanhemmille,kirjaa tapahtumia.
Toinen vaihtoehto; lastenhoitaja joka on lasten kanssa koko työaikansa.Usein lasten arjen asiantuntija,huolehtii arjen toiminnoista ,hoivasta ja huolenpidosta
Tuleva muutos lisää opettajien ja sosionomin määrää ja vähentää lastenhoitajan määrää ryhmissä.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Se on sellainen juttu, että v.2030 ei tule olemaan kys ammattisuhdeluvut käytännön työssä, koska yksinkertaisesti tekijät puuttuu, heitä ei ole lähellekään tarpeeksi, ala, työolot, paskat johtamiset, palkkaus, mikään niistä ei vetoa tarpeeksi jotta asia toteutuisi.
Ja toinen fakta on se, että se ryhmän 1 hoitaja ei sitä käytännön "kädet savessa" työtä yksin pysty toteuttamaan, koska hän on 1 ihminen, yhden ihmisen työajalla, yhden ihmisen resursseilla ja yhden ihmisen voimavaroilla.
Jo vuodesta 2019 suurin syy sairauspoissaoloihin on erilaiset mielenterveyden haasteet, lähinnä uupumus/masennus/burn out etc eikä loppua näy. Toisena tuki-ja liikuntaelinongelmat, työ on loppupeleissä aika fyysistä (myös koska erityisen tuen lasten määrä on valtava ja heitä on joka ryhmässä useita), psyykkisen kuorman lisäksi, paikat prakailee. Ja sitten sitä tuumataan, että kys työn kuormitukset vain lisääntyisivät sille yhdelle ammattinsa edustajalle?!?!
Ottakaa päättäjät ym se päänne sieltä persiistä ja herätkää kaunokuvista todellisuuteen, kusessa ollaan ja osin jo myös siinä toisessa "aineessa".
Ja huvittavaa on, että nyt monessa ryhmässä ei oikeasti one yhtään opettajaa. Nimellisesti on, mutta tätä virkaa hoitaa lastenhoitaja. Koska päteviä opettajia ei ole. Mutta lastenhoitajat on kelpaavia sillä koulutuksella opettajan hommia tekemään. Eikä heistä sanota, ettet pysty hommaan. Lastenhoitajia on paljon todella ammattilaisia. Ikävää, että heitä ei tänä päivänä enää arvosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ymmärrän vakaopeja. He käyvät pitkän koulutuksen ja sitten turhautuvat, kun päätyvät asiantuntijatyön sijasta ruohonjuuritason lastenhoitotyöhön.
Joo niin, vähän sama kuin kauppatieteiden maisteri voisi olettaa päätyvänsä kaupan kassalle. Kauppatieteilijä kauppaan töihin, loogista! Mutta voisikohan verorahat käyttää fiksummin kuin tarhantätien yliopistokoulutukseen? Olisi kaikille parempi.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen opettajan tehtävän on rikastuttaa sitä lapsen päivää oppimisella ja saada sinne yksilölliset tarpeet ja kehityshaasteet mukaan suunnitelmallisesti. Lisäksi akateeminen kykenee haravoimaan lapsen tuen tarpeet, oli kyse nyt sitten vaikka puheterapiasta tai suomen kielen oppimisesta. Koulussa näiden kanssa ollaan jo myöhässä. Opettajan tehtävä ei ole olla ryhmässä lastenhoitajien apuna koo hoitopäivää. Toimenkuva on tyystin eri. Missään muuallakaan akateeminen ei pidä ammattikoululaista kädestä koko työpäivää. Vai oletteko nähneet esim. sairaalassa, että lääkäri kulkisi lähihoitajan kanssa 8h per päivä?
Aivan ja kun opettajia on kaksi ryhmässä niin hoitaja yksin 21 lapsen kanssa. Missä monesti vielä näitä tuon tarpeisia mukana. Jokin tässä yhtälössä mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Olen aivan eri mieltä, enkä kutsu sitä "tieteelliseksi tärkeilyksi", enkä tarkoita myöskään sitä että ainoa joka niitä osa-alueita yhtään hanskaisi olisi se arvon vakaopettaja.
Nykyhaasteista yksi on se kuinka paljon on erilailla oireilevia lapsia varhaiskasvatuksessa.
Ja tarkoitan psyykkisesti ja/tai sosiaalisesti oireilevia, tunne-elämältään epätasapainoisia.
Jos niijin oireisiin ei osata puuttua varhaiskasvatuksessa lainkaan niin kylläpä ovat nesteessä sen lapsen aloittaessa koulutiensä. Jokin ADHD tms on pieni asia, sitä vähättelemättä, vs lapseen jolla mättää ne lainalaisuudet kuinka toisia kohdellaan, osataanko pyytää anteeksi, odottaa, kuunnella toista, olla ilman aggressiivisuutta, kyetä hillitsemään itseään, ymmärtää sana "ei" ym.ym.
Koulumaailma on jo valmiiksi sekaisin, ja opettajat siellä suossa.
Tämä. Lastensuojelun sossuna olen kiinnittänyt huomiota, että erittäin väkivaltaisten pikkupoikien määrä on kasvanut eksponentaalisesti ja se näkyy jo päiväkodeissa. Ei meillä riitä minkäänlaiset erityiskoulut ellei näihin päästä puuttumaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten päiväkodissa.
Juuri näin, miksi ihmeessä päättäjät eivät kuuntele niitä, ketkä tätä työtä tekevät! Nyt olisi aika peruuttaa tämä uusi laki. Ryhmät ovat liian isoja ja huonosti voivia väkivaltaisia lapsia jo aivan liikaa päiväkodeissa. Mutta eihän työntekijöitä edes uskota. Vanhemmatkin usein tällä palstalla puhuneet, että hoitajat eivät vain tee työtään. Vain juttelevat ja ovat kahvilla, mutta kuria ei osata pitää. Arvostus on myös kadonnut täysin päiväkodissa työskenteleviä kohtaan. Saa tulla kaikki kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Olen aivan eri mieltä, enkä kutsu sitä "tieteelliseksi tärkeilyksi", enkä tarkoita myöskään sitä että ainoa joka niitä osa-alueita yhtään hanskaisi olisi se arvon vakaopettaja.
Nykyhaasteista yksi on se kuinka paljon on erilailla oireilevia lapsia varhaiskasvatuksessa.
Ja tarkoitan psyykkisesti ja/tai sosiaalisesti oireilevia, tunne-elämältään epätasapainoisia.
Jos niijin oireisiin ei osata puuttua varhaiskasvatuksessa lainkaan niin kylläpä ovat nesteessä sen lapsen aloittaessa koulutiensä. Jokin ADHD tms on pieni asia, sitä vähättelemättä, vs lapseen jolla mättää ne lainalaisuudet kuinka toisia kohdellaan, osataanko pyytää anteeksi, odottaa, kuunnella toista, olla ilman aggressiivisuutta, kyetä hillitsemään itseään, ymmärtää sana "ei" ym.ym.
Koulumaailma on jo valmiiksi sekaisin, ja opettajat siellä suossa.
Tämä. Lastensuojelun sossuna olen kiinnittänyt huomiota, että erittäin väkivaltaisten pikkupoikien määrä on kasvanut eksponentaalisesti ja se näkyy jo päiväkodeissa. Ei meillä riitä minkäänlaiset erityiskoulut ellei näihin päästä puuttumaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten päiväkodissa.
Juuri näin, miksi ihmeessä päättäjät eivät kuuntele niitä, ketkä tätä työtä tekevät! Nyt olisi aika peruuttaa tämä uusi laki. Ryhmät ovat liian isoja ja huonosti voivia väkivaltaisia lapsia jo aivan liikaa päiväkodeissa. Mutta eihän työntekijöitä edes uskota. Vanhemmatkin usein tällä palstalla puhuneet, että hoitajat eivät vain tee työtään. Vain juttelevat ja ovat kahvilla, mutta kuria ei osata pitää. Arvostus on myös kadonnut täysin päiväkodissa työskenteleviä kohtaan. Saa tulla kaikki kokeilemaan.
Moni hoitaja mieluusti pitäisi kurin lapsille. Mutta sen käyttö on heiltä kielletty. Jo pelkkä lapsen jäähyttäminen on irtisanomisperuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen opettajan tehtävän on rikastuttaa sitä lapsen päivää oppimisella ja saada sinne yksilölliset tarpeet ja kehityshaasteet mukaan suunnitelmallisesti. Lisäksi akateeminen kykenee haravoimaan lapsen tuen tarpeet, oli kyse nyt sitten vaikka puheterapiasta tai suomen kielen oppimisesta. Koulussa näiden kanssa ollaan jo myöhässä. Opettajan tehtävä ei ole olla ryhmässä lastenhoitajien apuna koo hoitopäivää. Toimenkuva on tyystin eri. Missään muuallakaan akateeminen ei pidä ammattikoululaista kädestä koko työpäivää. Vai oletteko nähneet esim. sairaalassa, että lääkäri kulkisi lähihoitajan kanssa 8h per päivä?
Aivan ja kun opettajia on kaksi ryhmässä niin hoitaja yksin 21 lapsen kanssa. Missä monesti vielä näitä tuon tarpeisia mukana. Jokin tässä yhtälössä mättää.
Pitää saada lisää "kaappisänky" ym tapauksia ja sitten ollaan susilaumana kasvattajan kimpussa, koska "pitäähän sitä nyt hyvänen aika sentään olla silmät selässä, nähdä pers-silmällä ja venyttää kädet/jalat 10 suuntaan samaan aikaan vieläpä".
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoitajien lisääminen on hyvä.
Valitettavasti niitä vähennetään koko aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sellainen juttu, että v.2030 ei tule olemaan kys ammattisuhdeluvut käytännön työssä, koska yksinkertaisesti tekijät puuttuu, heitä ei ole lähellekään tarpeeksi, ala, työolot, paskat johtamiset, palkkaus, mikään niistä ei vetoa tarpeeksi jotta asia toteutuisi.
Ja toinen fakta on se, että se ryhmän 1 hoitaja ei sitä käytännön "kädet savessa" työtä yksin pysty toteuttamaan, koska hän on 1 ihminen, yhden ihmisen työajalla, yhden ihmisen resursseilla ja yhden ihmisen voimavaroilla.
Jo vuodesta 2019 suurin syy sairauspoissaoloihin on erilaiset mielenterveyden haasteet, lähinnä uupumus/masennus/burn out etc eikä loppua näy. Toisena tuki-ja liikuntaelinongelmat, työ on loppupeleissä aika fyysistä (myös koska erityisen tuen lasten määrä on valtava ja heitä on joka ryhmässä useita), psyykkisen kuorman lisäksi, paikat prakailee. Ja sitten sitä tuumataan, että kys työn kuormitukset vain lisääntyisivät sille yhdelle ammattinsa edustajalle?!?!
Ottakaa päättäjät ym se päänne sieltä persiistä ja herätkää kaunokuvista todellisuuteen, kusessa ollaan ja osin jo myös siinä toisessa "aineessa".
Mä jotenkin kestän vielä sen, että lapset ei kuuntele tai haistattelee tai näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä. Mutta se, ettävarhaiskasvatuksen lähihoitajan työssä kokee jatkuvasti fyysistä väkivaltaa on kamalaa. Ei minulla ole mahdollisuutta olla usein pois lyöntien tai potkujen takia. Sitten vaan kiltisti kipulääkkeitä ja töihin asenteella, että eihän lapsia ole vielä kehittynyttä tunnesäätelyä. Kirjataan jos kirjataan väkivaltaraportteja, mutta todellisuudessa ne ei johda mihinkään.
EN HALUA KOKEA VÄKIVALTAA PÄIVÄKOTITYÖSSÄ, EN SITÄ VARTEN TÄLLE ALALLE KOULUTTAUTUNUT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerät vaihtoehdot tässä, käytännössä sama asia, senkin huijari.
Nuo "varhaiskasvattajat" ovat ihan peestä. Vanhat kunnon tarhan tädit takaisin. He olivat aidosti lasten lähellä, hyväntahtoisia, rakkaita, leikkisiä, turvallisia ja maalaisjärkisiä. Nämä nykyajan tittelinkipeät tärkeilijät unohtavat lapset ja haluavat vain päteä toisilleen ja etenkin lasten vanhemmille.
Ei pidä paikkaansa. Yliopistossa on tulossa ja valmistumassa opettajiksi aivan mahtavia nuoria, jotka ajattelee lapsia ja nuoria sydämellään ja ovat hyväntahtoisia. Ette vain ole kuulemassa heidän ajatuksiaan kun oletatte, että kaikki siellä ovat vain tittelin perässä tärkeilemässä. Paljon on sellaisia nuoria, jotka haluaa auttaa lapsia ja perheitä ja myös niitä ns. "vaikeita" tapauksia. Ei kannata levitellä ihmisistä tuollaisia ilkeitä juoruja ja vessapuheita jotka kuuluu huutaa sinne.
Minulle on tullut useampi nuori vastavalmistunut opettaja työkaveriksi. Osa lähtenyt muutaman kuukauden jälkeen, joku sinnitellyt kauden ja totesivat että ei ollutkaan minun ala. Jos ryhmä on vaikea, mitä nykyään moni ryhmä on monen tehostetun lapsen kanssa niin arki yllättää uuden opettajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kahvillaistujat eivät ole taatusti hoitajia.Hoitajat ovat lasten kanssa yksin ulkona,nukkarissa,ruokailemassa,vessatuksissa jne..Ei pääse edes lakisääteiselle 10 min.tauolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellainen juttu, että v.2030 ei tule olemaan kys ammattisuhdeluvut käytännön työssä, koska yksinkertaisesti tekijät puuttuu, heitä ei ole lähellekään tarpeeksi, ala, työolot, paskat johtamiset, palkkaus, mikään niistä ei vetoa tarpeeksi jotta asia toteutuisi.
Ja toinen fakta on se, että se ryhmän 1 hoitaja ei sitä käytännön "kädet savessa" työtä yksin pysty toteuttamaan, koska hän on 1 ihminen, yhden ihmisen työajalla, yhden ihmisen resursseilla ja yhden ihmisen voimavaroilla.
Jo vuodesta 2019 suurin syy sairauspoissaoloihin on erilaiset mielenterveyden haasteet, lähinnä uupumus/masennus/burn out etc eikä loppua näy. Toisena tuki-ja liikuntaelinongelmat, työ on loppupeleissä aika fyysistä (myös koska erityisen tuen lasten määrä on valtava ja heitä on joka ryhmässä useita), psyykkisen kuorman lisäksi, paikat prakailee. Ja sitten sitä tuumataan, että kys työn kuormitukset vain lisääntyisivät sille yhdelle ammattinsa edustajalle?!?!
Ottakaa päättäjät ym se päänne sieltä persiistä ja herätkää kaunokuvista todellisuuteen, kusessa ollaan ja osin jo myös siinä toisessa "aineessa".
Mä jotenkin kestän vielä sen, että lapset ei kuuntele tai haistattelee tai näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä. Mutta se, ettävarhaiskasvatuksen lähihoitajan työssä kokee jatkuvasti fyysistä väkivaltaa on kamalaa. Ei minulla ole mahdollisuutta olla usein pois lyöntien tai potkujen takia. Sitten vaan kiltisti kipulääkkeitä ja töihin asenteella, että eihän lapsia ole vielä kehittynyttä tunnesäätelyä. Kirjataan jos kirjataan väkivaltaraportteja, mutta todellisuudessa ne ei johda mihinkään.
EN HALUA KOKEA VÄKIVALTAA PÄIVÄKOTITYÖSSÄ, EN SITÄ VARTEN TÄLLE ALALLE KOULUTTAUTUNUT.
Niinpä.
Eräskin toukokuinen päivä kotiuduin jalat ja kädet aivan muussina ja tappouhkauksia saaneena kotiin. Jokin raja on ylitetty ja viuhahtaen, kun 5-6v lapsella on niin paha olla, että aikuisen verbaalisesti haukkuminen ja lapsen kiinni pitämisen tarve (kasvattajan yritettävä turvata sillä niin oma kuin muiden lasten turvallisuus sekä tietysti riehujan oma) ei enää riitä ja on viikottaista/päivittäistä vaan kuulee myös tappouhkauksia.
Ja tuota oli koko työkauteni enkä enää oikeasti tiedä miten palata töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellainen juttu, että v.2030 ei tule olemaan kys ammattisuhdeluvut käytännön työssä, koska yksinkertaisesti tekijät puuttuu, heitä ei ole lähellekään tarpeeksi, ala, työolot, paskat johtamiset, palkkaus, mikään niistä ei vetoa tarpeeksi jotta asia toteutuisi.
Ja toinen fakta on se, että se ryhmän 1 hoitaja ei sitä käytännön "kädet savessa" työtä yksin pysty toteuttamaan, koska hän on 1 ihminen, yhden ihmisen työajalla, yhden ihmisen resursseilla ja yhden ihmisen voimavaroilla.
Jo vuodesta 2019 suurin syy sairauspoissaoloihin on erilaiset mielenterveyden haasteet, lähinnä uupumus/masennus/burn out etc eikä loppua näy. Toisena tuki-ja liikuntaelinongelmat, työ on loppupeleissä aika fyysistä (myös koska erityisen tuen lasten määrä on valtava ja heitä on joka ryhmässä useita), psyykkisen kuorman lisäksi, paikat prakailee. Ja sitten sitä tuumataan, että kys työn kuormitukset vain lisääntyisivät sille yhdelle ammattinsa edustajalle?!?!
Ottakaa päättäjät ym se päänne sieltä persiistä ja herätkää kaunokuvista todellisuuteen, kusessa ollaan ja osin jo myös siinä toisessa "aineessa".
Mä jotenkin kestän vielä sen, että lapset ei kuuntele tai haistattelee tai näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä. Mutta se, ettävarhaiskasvatuksen lähihoitajan työssä kokee jatkuvasti fyysistä väkivaltaa on kamalaa. Ei minulla ole mahdollisuutta olla usein pois lyöntien tai potkujen takia. Sitten vaan kiltisti kipulääkkeitä ja töihin asenteella, että eihän lapsia ole vielä kehittynyttä tunnesäätelyä. Kirjataan jos kirjataan väkivaltaraportteja, mutta todellisuudessa ne ei johda mihinkään.
EN HALUA KOKEA VÄKIVALTAA PÄIVÄKOTITYÖSSÄ, EN SITÄ VARTEN TÄLLE ALALLE KOULUTTAUTUNUT.
Ennen vanhaan ei ollut mitään tunnesäätelyä tai muuta lässynläätä päiväkodeissa. Sen sijaan häiriköt köytettiin kiinni jotta eivät päässeet muiden kimppuun. Yksinkertainen ja maalaisjärkinen ratkaisu joka toimi. Mutta ei toki mikään yliopistoväen suosima ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellainen juttu, että v.2030 ei tule olemaan kys ammattisuhdeluvut käytännön työssä, koska yksinkertaisesti tekijät puuttuu, heitä ei ole lähellekään tarpeeksi, ala, työolot, paskat johtamiset, palkkaus, mikään niistä ei vetoa tarpeeksi jotta asia toteutuisi.
Ja toinen fakta on se, että se ryhmän 1 hoitaja ei sitä käytännön "kädet savessa" työtä yksin pysty toteuttamaan, koska hän on 1 ihminen, yhden ihmisen työajalla, yhden ihmisen resursseilla ja yhden ihmisen voimavaroilla.
Jo vuodesta 2019 suurin syy sairauspoissaoloihin on erilaiset mielenterveyden haasteet, lähinnä uupumus/masennus/burn out etc eikä loppua näy. Toisena tuki-ja liikuntaelinongelmat, työ on loppupeleissä aika fyysistä (myös koska erityisen tuen lasten määrä on valtava ja heitä on joka ryhmässä useita), psyykkisen kuorman lisäksi, paikat prakailee. Ja sitten sitä tuumataan, että kys työn kuormitukset vain lisääntyisivät sille yhdelle ammattinsa edustajalle?!?!
Ottakaa päättäjät ym se päänne sieltä persiistä ja herätkää kaunokuvista todellisuuteen, kusessa ollaan ja osin jo myös siinä toisessa "aineessa".
Mä jotenkin kestän vielä sen, että lapset ei kuuntele tai haistattelee tai näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä. Mutta se, ettävarhaiskasvatuksen lähihoitajan työssä kokee jatkuvasti fyysistä väkivaltaa on kamalaa. Ei minulla ole mahdollisuutta olla usein pois lyöntien tai potkujen takia. Sitten vaan kiltisti kipulääkkeitä ja töihin asenteella, että eihän lapsia ole vielä kehittynyttä tunnesäätelyä. Kirjataan jos kirjataan väkivaltaraportteja, mutta todellisuudessa ne ei johda mihinkään.
EN HALUA KOKEA VÄKIVALTAA PÄIVÄKOTITYÖSSÄ, EN SITÄ VARTEN TÄLLE ALALLE KOULUTTAUTUNUT.
Ennen vanhaan ei ollut mitään tunnesäätelyä tai muuta lässynläätä päiväkodeissa. Sen sijaan häiriköt köytettiin kiinni jotta eivät päässeet muiden kimppuun. Yksinkertainen ja maalaisjärkinen ratkaisu joka toimi. Mutta ei toki mikään yliopistoväen suosima ratkaisu.
Tai sitten sanottiin että "nyt sä jumankekka lopetat mun lyömisen tai muuten mä laitan sut toiseen huoneeseen jäähylle etkä voi lähteä mukaan retkelle jos käytös on tollasta!" En tiedä mitä tästä seuraisi nykypäivänä. Vakava puhuttelu epäsensitiivisyydestä, uhkailusta, pelottelusta, lapsen siirtämisestä toiseen huoneeseen, retkelle mukaan ottamattomudesta jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Olen aivan eri mieltä, enkä kutsu sitä "tieteelliseksi tärkeilyksi", enkä tarkoita myöskään sitä että ainoa joka niitä osa-alueita yhtään hanskaisi olisi se arvon vakaopettaja.
Nykyhaasteista yksi on se kuinka paljon on erilailla oireilevia lapsia varhaiskasvatuksessa.
Ja tarkoitan psyykkisesti ja/tai sosiaalisesti oireilevia, tunne-elämältään epätasapainoisia.
Jos niijin oireisiin ei osata puuttua varhaiskasvatuksessa lainkaan niin kylläpä ovat nesteessä sen lapsen aloittaessa koulutiensä. Jokin ADHD tms on pieni asia, sitä vähättelemättä, vs lapseen jolla mättää ne lainalaisuudet kuinka toisia kohdellaan, osataanko pyytää anteeksi, odottaa, kuunnella toista, olla ilman aggressiivisuutta, kyetä hillitsemään itseään, ymmärtää sana "ei" ym.ym.
Koulumaailma on jo valmiiksi sekaisin, ja opettajat siellä suossa.
Tämä. Lastensuojelun sossuna olen kiinnittänyt huomiota, että erittäin väkivaltaisten pikkupoikien määrä on kasvanut eksponentaalisesti ja se näkyy jo päiväkodeissa. Ei meillä riitä minkäänlaiset erityiskoulut ellei näihin päästä puuttumaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten päiväkodissa.
Juuri näin, miksi ihmeessä päättäjät eivät kuuntele niitä, ketkä tätä työtä tekevät! Nyt olisi aika peruuttaa tämä uusi laki. Ryhmät ovat liian isoja ja huonosti voivia väkivaltaisia lapsia jo aivan liikaa päiväkodeissa. Mutta eihän työntekijöitä edes uskota. Vanhemmatkin usein tällä palstalla puhuneet, että hoitajat eivät vain tee työtään. Vain juttelevat ja ovat kahvilla, mutta kuria ei osata pitää. Arvostus on myös kadonnut täysin päiväkodissa työskenteleviä kohtaan. Saa tulla kaikki kokeilemaan.
Moni hoitaja mieluusti pitäisi kurin lapsille. Mutta sen käyttö on heiltä kielletty. Jo pelkkä lapsen jäähyttäminen on irtisanomisperuste.
Onko näin, että lapsen jäähyttäminen on irtisanomisperuste?! Voisiko joku antaa esimerkin tällaisesta jäähyttämisestä??
Itselläni tuli 40 vuotta täyteen päivähoidossa ja vakassa..en ole kertaakaan köyttänyt lasta kiinni tai nähnyt kenenkään niin tekevän .Ihan on puhe riittänyt viime aikoihin asti .Haasteita ja pulmia on ollut lapsilla kehityksessä,tunnesäätelyssä, vielä kaveritaidot olemattomat jne.Silti ei ole jätetty retkiltä,en ole tullut pahoinpidellyksi tms.Työpaikkani on ollut vaativalla asuinalueella jossa haasteita riittää lapsilla ja koko perheillä.
Ei ennen siis asiat olleet erilaisia kuin nykyäänkään mutta hyvin homma hoitui tiimin ja koko talon yhteisellä työllä. (Eläkkeelle juuri jäänyt hoitaja.)
Sitä sopiikin miettiä, että miksi tämä nuori sukupolvi on nyt väkivaltaisempi kuin aiemmin oltiin. Syynä ei ole pelkästään muuttunut vanhemmuus. Vaan jokin muukin tässä nyt vaikuttaa. Aikoinaan kun olimme lapsia niin ei me kuulemma olla tuolla tavoin vastusteltu vanhempia kuin nyky lapset tekee. Äitini kertoi, että en koskaan yrittänyt löydä enkä mitenkään vahingoittaa vanhempia tai hoitajia ja muutenkin olin kuulemma ollut kiltti ja helppo lapsi. Autoin mummoja kodin askareissa ym ym. Ei puhettakaan näiden nyky lasten kanssa. Kaikkeen sanovat vastaan, kaikesta kieltäytyvät. Vahempien syyttely ja syyllistäminen ei nyt tilanteeseen tuo ratkaisua kun moni vanhempi jolla nyt on tuollainen aggressiiviinen lapsi on kuitenkin ihan kunnon kansalainen ja ollut itsekin lapsena kunnolla ja ymmärtänyt kunnioittaa vanhempaa väkeä. Tosin oli siellä aikuisten joukossa sellaisia lasten kiusaajia, jotka ei olisi sitä ansainneet, mutta silti tää nyt on jotain aivan käsittämätöntä. Missä mättää. Oliko se maalaiselämä/pienemmät kyläyhteisöt, pienemmät piirit sitten kuitenkin parempi vaihtoehto, eli onko isot päiväkodit, isot koulut jne aiheuttaneet tämän ongelman. Koulussa ehkä saatettiin soittaa suuta, mutta kertakaan kukaan ei käynyt opettajaan käsiksi. Näihin nyky lapsiin ei tunnu mikään järki puhekkaan välillä toimivan, eivät välttämättä rangaistuksetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli 40 vuotta täyteen päivähoidossa ja vakassa..en ole kertaakaan köyttänyt lasta kiinni tai nähnyt kenenkään niin tekevän .Ihan on puhe riittänyt viime aikoihin asti .Haasteita ja pulmia on ollut lapsilla kehityksessä,tunnesäätelyssä, vielä kaveritaidot olemattomat jne.Silti ei ole jätetty retkiltä,en ole tullut pahoinpidellyksi tms.Työpaikkani on ollut vaativalla asuinalueella jossa haasteita riittää lapsilla ja koko perheillä.
Ei ennen siis asiat olleet erilaisia kuin nykyäänkään mutta hyvin homma hoitui tiimin ja koko talon yhteisellä työllä. (Eläkkeelle juuri jäänyt hoitaja.)
Sulla on ollut hyvät puhe taidot kun olet puhumalla selvinnyt tilanteista. Olen ainakin itse nähnyt päiväkodissa töissä myös ihmisiä jotka sinne ei kuulu. Ei sellainen helposti lapsiin suuttuva tiuskiva ihminen sinne kuulu töihin. Nää sitten uhriutuu ja väittää, että lapset on hankalia. Hoitajien joukossa ihan varmasti myös kiusaaja luonteita jotka itse myös kiusaa lapsia ja joilla on epäterveitä kasvatustapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli 40 vuotta täyteen päivähoidossa ja vakassa..en ole kertaakaan köyttänyt lasta kiinni tai nähnyt kenenkään niin tekevän .Ihan on puhe riittänyt viime aikoihin asti .Haasteita ja pulmia on ollut lapsilla kehityksessä,tunnesäätelyssä, vielä kaveritaidot olemattomat jne.Silti ei ole jätetty retkiltä,en ole tullut pahoinpidellyksi tms.Työpaikkani on ollut vaativalla asuinalueella jossa haasteita riittää lapsilla ja koko perheillä.
Ei ennen siis asiat olleet erilaisia kuin nykyäänkään mutta hyvin homma hoitui tiimin ja koko talon yhteisellä työllä. (Eläkkeelle juuri jäänyt hoitaja.)Sulla on ollut hyvät puhe taidot kun olet puhumalla selvinnyt tilanteista. Olen ainakin itse nähnyt päiväkodissa töissä myös ihmisiä jotka sinne ei kuulu. Ei sellainen helposti lapsiin suuttuva tiuskiva ihminen sinne kuulu töihin. Nää sitten uhriutuu ja väittää, että lapset on hankalia. Hoitajien joukossa ihan varmasti myös kiusaaja luonteita jotka itse myös kiusaa lapsia ja joilla on epäterveitä kasvatustapoja.
Ei se ole järkevää yrittää selvitä pelkällä puheella kaikesta. Pelkkä puhe on järkevää niin kauan kuin se hyvin auttaa ja tilanne on muutenkin hallinnassa, mutta aina asian laita ei ole niin. Taitoa on se, että osaa valita toimivimman keinon kulloisessakin tilanteessa. Puhe ei aina ole se toimivin keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerät vaihtoehdot tässä, käytännössä sama asia, senkin huijari.
Nuo "varhaiskasvattajat" ovat ihan peestä. Vanhat kunnon tarhan tädit takaisin. He olivat aidosti lasten lähellä, hyväntahtoisia, rakkaita, leikkisiä, turvallisia ja maalaisjärkisiä. Nämä nykyajan tittelinkipeät tärkeilijät unohtavat lapset ja haluavat vain päteä toisilleen ja etenkin lasten vanhemmille.
Ei pidä paikkaansa. Yliopistossa on tulossa ja valmistumassa opettajiksi aivan mahtavia nuoria, jotka ajattelee lapsia ja nuoria sydämellään ja ovat hyväntahtoisia. Ette vain ole kuulemassa heidän ajatuksiaan kun oletatte, että kaikki siellä ovat vain tittelin perässä tärkeilemässä. Paljon on sellaisia nuoria, jotka haluaa auttaa lapsia ja perheitä ja myös niitä ns. "vaikeita" tapauksia. Ei kannata levitellä ihmisistä tuollaisia ilkeitä juoruja ja vessapuheita jotka kuuluu huutaa sinne.
Perheet eivät kaipaa mitään akateemisen työntekijän holhousta. He tarvitsevat hoitopaikan lapselleen.
Päiväkodeissa on myös korkeasti koulutettujen akateemikkojen lapsia jotka on erimieltä asiasta ja haluaa, että päiväkodissa on myös korkeakoulutettuja töissä. Me puolestamme emme halua, että lapsemme ovat kenen tahansa käsissä hoidossa, jolla ei ole lainkaan koulutusta. On myös vielä laissa aukkoja kuten esim. sijaisuuksiin liittyviä aukko kohtia mitkä pitäisi tukkial. Esim. näissä lyhyissä sijaisuuksissa jossa ei vaadita rikosrekisteriä, pitäisi pikimmiten ottaa tuokin lainsäädääntöön muutettavaksi siten että myös lyhyisiin sijaisuuksiin vaaditaan rikosrekisteri näyttää.
Sinulla ei kirjoitustaitosi huomioiden ole edes peruskoulun äidinkielen tunteja läpi käytynä.
Kirjoitusvirheet tulee ihan automaattisen tekstinsyötön virheistä ei minun. Ja miksi takerrut kirjoitusvirheisiin etkä itse asiaan. Pysytään asiassa eikä takerruta kirjoitusvirheisiin. Virheetön teksti ei takaa oikeassa olemista. Toki on itsellänkin kokemus siitä kun sosionomi sanoi, ettei hänen tehtävä ole tosiaan vaihtaa lapsen vaippoja, tyyppi oli 2-3 vuotias ja sanoi että lapsen pitäisi jo olla vaipaton. Lapseni joutui tuon sosionomin vuoksi vaihtamaan ryhmää. Eli olette kyllä siinä mielessä oikeassa, että jokainen korkeasti koulutettu ei sovellu päiväkotiin töihin jos kuvittelee, että siellä ei tarvi lapsia yhtään hoitaa. Enemmän tää kyseinen ihminen yritti määräillä minua että en saa ostaa uusia vaatteita lapselleni vaan sanoi aivan tarpeettomia asioita, kuten että mene vain kirpputorille älä osta uusia. Pyytämättä jakeli aivan ihme ohjeita. Tokaisin, että todellakin ostan lapsen vaatteet mistä haluan ja myös uusia tarpeen mukaan. Mutta lapsellani on ollut myös todella ihana sosionomi hoitamassa häntä ja on tehnyt kaiken mahdollisen lapseni eteen. Heissä on paljon eroja siis asenteissa, luonteessa, työmoraalissa jne. Ei voi leimata koko ammatikuntaa yhden laiskan ihmisen perusteella.
Aivan täysin samaa mieltä. Tarhantäti ei tarvitse vuosia kestävää ja järkyttäviä summia verorahoja maksavaa koulutusta. Verorahat mielummin lääkäreiden kouluttamiseen. Tarhantädin täytyy toki olla mieleltänsä tasapainoinen, joten joku tiukka soveltuvuustesti olisi paikallaan, mutta mielestäni mitään muuta ei tarvitse olla. Lastentarhan johtajalla voi olla enemmän koulutustaustaa ja hän voisi suunnitella päivien kulun. Tädit sitten toteuttaa suunnitelman.