Onko sinulle käynyt niin, että olet joskus torjunut jonkun, joka on ollut ihastunut sinuun ja sitten jälkeenpäin on tullut ikävä?
Kommentit (11)
On, mutta puolustuksekseni on sanottava etten tajunnut tilannetta.
Valitettavasti olen! En nuorena tajunnut että kävelin onneni ohi kun metsästin aina vaan parempaa ja parempaa. Joku typerä pikkuvika ulkonäössä sai jättämään huippukivan, fiksun sielunveljen! Nyt, 40 vuotta myöhemmin, on "hauskaa" miettiä, kuinka toisenlaiseksi elämäni olisi tullutkaan jos rinnalla olisi ollut mies, joka aidosti rakasti ja välitti minusta!
Ei. Mikä on ap:n motiivi kysymykselle, haaveilla siitä, että kyllä se sitten katuu kun minut torjui, vai?
Kovin harvinaista tuollainen kyllä on.
Tulihan niitä parikin torjuttua silloin 15-16-vuotiaana. En vain ollut valmis parisuhteeseen vielä silloin. Mukavia poikia olivat. Toki en tiedä mitä ovat nykyään ja todellisuudessa, tai olisiko suhteista mitään tullut loppupeleissä, mutta somessa ainakin vaikuttavat yhtä mukavilta edelleen; hyviä aviomiehiä ja perheenisiä. Joskus mietin olisko elämä ollut erilaista, jos olisin päätynyt toisen näistä kanssa yhteen.
Oma avioliitto omien lasten isän kanssa kun ei sitten lopulta mennyt niin ruusuisesti 😅😂 Mutta toisaalta mitä vanhemmaksi tulee, niin sen vähemmän sitä lopulta miettii sitäkään asiaa. Ihan hyvin ne asiat silti lopulta meni ja lapset voi hyvin, minä itse myös. Nautin omasta sinkkuelämästä. Ehkä olisi myös jäänyt asioita kokematta, jos olisi jo niin nuorena sitoutunut johonkin tyyppiin. Että olisko sitä sittenkään niin tyytyväinen.
Tavallaan. Kaksi miestä oli minuun ihastunut samaan aikaan. Päätin sitten edetä toisen kanssa.
Joskus olen miettinyt, millaista elämä olisi ollut sen toisen kanssa. Lähinnä, kun omassa suhteessa on ollut kriisejä.
Mikset yksinkertaisesti kerro hänelle, että muutit mielesi? Jos hän ei ole jotenkin erityisen hankala tai herkkähipiäinen tyyppi, saattaisi hyvinkin ymmärtää, että tunteet voivat tulla eri tahtiin.
Joo, tän viimeisen kanssa kävi niin. Mutta me pysyttiin kavereina, ja siitä sitten vähitellen lämpenin, ja nyt ollaan oltu yhdessä neljä vuotta.
On. Mutta siihen torjumiseen oli niin hyvät syyt, että se ikävä on pientä sen rinnalla, mitä olisi käynyt jos en olisi torjunut.
Ei