Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan

Eikö se ole uskomushoitoa, jos hoitajasta tuntuu/vaikuttaa, että psyykkisistä syistähän tämä ja tämäkin johtuu? Ei perustu mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa kyse on ollut sekä psyykkisestä että fyysisestä ongelmasta. Ymmärrän sen, että kovassa kivussa ratkaisu voi olla lopullinen, mutta mikään ei oikeuta sitä, mitä teki lapsilleen.

Ei oikeutakaan. Siitä tässä ketjussa ei nyt edes ole kyse. 

Hirveä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli surullista myös se, miten vähän isä vaikutti jutun perusteella välittävän lastensa äidistä. Ikävöi kyllä lapsiaan, mutta lastensa äidistä sanoi vain, ettei koe katkeruutta.

Sinäkö itkisit puolison perään, joka on vetänyt rekan keulaan teidän lapsenne kyydissään? Minusta se, että pystyy olemaan vihaamatta ja olematta katkera on todella suuri saavutus. Itse en pystyisi. 

Mikään ei oikeuta tuollaista tekoa. Suomen susipaska terveydenhuolto on toki syyllinen naisen kuolemaan tässä, mutta kyllä se oli tämä äiti ihan itse, joka mrhasi lapsensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tässä sitä, mikseivät he menneet yksityiselle lääkärille. Puolisokin sanoo, ettei hän missään vaiheessa epäillyt, etteikö naimen ollut oikeasti kipeä, tjsp.

Itse opin jo lapsena, että jos ei terveyskeskus halua tutkia, sitten mennään Mehiläiseen. Mutta taidan olla tosi etuoikeutettu 🤔

Julkisen puolen terveydenhoito Suomessa on hurjassa alennustilassa, tämä on oikeasti pelottavaa.

No kyllähän Kaisaa tutkittiin ja annettiin kontrolliaika. Mutta kun Kaisa itse perui sen. Kaisa oli vakuuttunut, että kyse on elohopeamyrkytyksestä eikä ottanut vastaan sappikivihoitoa.

"Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi."

Kyllä potilaan kuuluu olla puhdas oppikirjatapaus, jotta käypähoitosuositusta voidaan toteuttaa. Muuten potilas on haastava.

Hänhän oli ollut yhteydessä teams-palvelyn kautta ympäri maailman hoitajiin ja lääkäreihin, jotka todenneet kipujen johtuvan myrkytyksestä. Jos hän on mahdollisesti tuota hokenut päivystyksessä niin sappikivet siltä osin jääneet tutkimatta. 

Tytöllä oli korkea kuume ja oli niin huonona,että lusikalla annoin hänelle nestettä. Lääkäri ei löytynyt  mitään syytä oli jo kotiin laittamassa antib. kuurin kanssa. Siinä vasta tuli mieleen vasta  katsoa  tulehdus arvon oli  210. Laittoivat sairaalaan,siellä todettiin  erittäin paha munuvaistulehdus. Yli viikon oli sairaalassa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut järkyttyneenä keskustelua potilaasta, joka ajautui itsemurhaan sen jälkeen kun hänen kovia kipujaan ei otettu todesta ja hänet ohjattiin fyysisen hoidon sijasta mielenterveyspalveluihin. Vielä järkyttävämpää on se, että täällä keskustelupalstalla jotkut kehtaavat vähätellä ja haukkua ihmistä, joka joutui kokemaan tämän epätoivon.
 

Fakta on se, että potilaalla oli todettu sappikivet. Kun hän palasi hoitoon sietämättömien kipujen kanssa, häntä kieltäydyttiin tutkimasta enempää- vain siksi, ettei hän ollut iholtaan keltainen ja vastannut lääkärin mielikuvaa. Vaikka ruumiinavauskin paljasti, että hänellä oli koko ajan todellinen kivulias tila elimistössään.

 

Tämä tragedia paljastaa terveydenhuoltojärjestelmämme synkimmän puolen. Miksi lääkärit eivät pysty myöntämään virheitään ja edes pahoittelemaan niitä? Järjestelmä on rakennettu suojelemaan itseään juridiselta vastuulta, ei ihmistä. Virheen myöntämisen sijaan lyödään jo valmiiksi lyötyä: Potilaan oireet kuitataan psyykkisiksi ja särkyneiden omaisten aiheelliset valitukset tyrmätään kylmästi. Sama kylmyys jatkuu valvontaviranomaisissa, kuten Valvirassa. Viranomaiset tuijottavat sokeasti lääkäreiden tekemiä "puhtaita" paperimerkintöjä sen sijaan, että kuuntelisivat ihmistä, joka hätää kärsivän vierellä oli. Yhteiskunnassamme lääkärin sana on nostettu pyhäksi muiden yli. Potilas tai omainen ohitetaan "tunteellisena kokijana", vaikka he tietävät tasan tarkkaan, kuinka vakava tilanne on.

 

Monet lääkärit elävät siinä harhaluulossa, että sappisairaus näkyy aina keltaisuutena, tulehdusarvojen nousuna tai varjoainekuvissa. Se ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän itsekin: Minulla kytevä krooninen sappitulehdus ei näkynyt verikokeissa, varjoainekuvissa eikä ihon keltaisuutena ja sain odottaa leikkausta monta vuotta. Sappirakko ehti hitsautua maksaan, mikä johti mm. maksan repeämiseen ja vaikeaan verenvuotoon sekä sappirakon puhkeamiseen.

 

Meitä molempia vähäteltiin. Toinen meistä selvisi hengissä vaikean kautta, mutta toisen mieli ja elämä murtuivat täydellisen avuttomuuden ja hoitojärjestelmän seinän edessä. Kun kehoa repii sietämätön kipu, eikä kukaan usko, ihminen ajetaan nurkkaan. Se ei ole potilaan syy, vaan virheistään vaikenevan järjestelmän ja hoitovirheen syy. Haukkumisen ja vähättelyn sijaan meidän pitäisi vaatia lääkäriltä potilaiden kuuntelemista ja virastoilta todellista valvontaa. Kivun syy löytyi lopulta, mutta liian myöhään. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi näin.

 

Lopulta kyse on järjestelmästä, joka kouluttaa lääkärit suojelemaan omaa egoaan ja juridisia selustojaan. Tässä epäterveessä asiantuntijavallassa lääkärin sana menee aina potilaan yli. Järjestelmän ohjeiden taakse piiloutumisen sijaan viisas lääkäri pyrkii aina toimimaan moraalisesti oikein, kohtaamaan potilaan ihmisenä ja ottamaan oppia virheistään. Koska järjestelmä ei sitä selvästikään vaadi, vastuu jää ihmisyyden varaan. Vastuunpakoilun on loputtava.

Kannattaa ymmärtää keskustelupalsstojen luonne. Varsinaisesta aiheesta keskustellaan vain parin viestin ajan, jonka jälkeen keskustelu siirtyy olettajien ja väärinymmärtäjien kanssa kinasteluun ja heidän oikaisemiseensa, vaikka käytetään esimerkkinä ketjun aloitusta. Minua järkyttää se miten ihmiset tuntuvat oikeasti kuvittelevan, että pakkohoitoon voidaan kaapata noin vain ja pitää ihmistä siellä vankina. Ei se ole niin. Pakkohoitokriteerit on tiukat. Tai se miten jotkut ajattelee, että jos hänen sappensa kärrättiin hätäleikkaukseen kaksi tuntia sairaalaan tulon jälkeen, niin kaikken muidenkin sapet pitäisi hoitaa samoin. Ihmset ovat pelottavan yksinkertaisia. 

Sukulaismies vietiin pakolla pakkohoitoon sairaalan pedistä. Oli hänellä kyllä perussairaus, ja papereista näkyi mielensairaus, joka oli hyvin hoidossa. Ei ollut uhkana itselleen eikä muille. Työssäkäyvä ja työnsä hyvin hoitava. Tarvitaan joo kolmen lääkärin lausunto, eihän ne kaksi muuta tätä potilasta käyneet haastattelemassa. Lukivat sen yhden lääkärin lausunnon vain. Eli edelleen oli yhden lääkärin käsitys asiasta. 

 

Seuraus tästä muutaman viikon seikkailusta on se, ettei tämä uskalla enää hoidattaa fyysisiä vammojaan lääkärissä ollenkaan, kun pelkää taas tulevansa pakko"hoidetuksi". 

Tuollaiset viestit ovat ihan turhia "todistamassa" mitään, koska sinä et ole ollut sen sukulaismiehen mukana vastaanotolla, etkä varmasti tiedä koko hänen terveyshistoriaansa. Voi olla, että sinulle on kerrottu, että ihan noin vain vietiin terve mies pakkohoitoon, koska ei ole haluttu kertoa hyvin ykstyisiä asioita. 

Jos pakkohoitoonn joutuu terveenä, niin sieltä pääsee kyll hyvin nopeasti poiskin, kunhan toteavat ettei ole syytä pakkohoitoon ja psyyke on riittävän hyvässä kunnossa.  Ei siellä saa syyttää pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Hänhän oli ollut yhteydessä teams-palvelyn kautta ympäri maailman hoitajiin ja lääkäreihin, jotka todenneet kipujen johtuvan myrkytyksestä. Jos hän on mahdollisesti tuota hokenut päivystyksessä niin sappikivet siltä osin jääneet tutkimatta. 

No mutta eihän Suomen lääkäreiden tarvitse sairaalan päivystyksessä lähteä tuohon vouhotukseen eivätkä lähteneetkään. Mutta ei sekään oikeuta hoitamasta potilasta, jos hän itse diagnosoi itsensä väärin. Vastineessahan lääkärit sanoivat, ettei sappikiviä epäilty, sillä nainen ei ollut tyypillistä riskiryhmää eikä edes keltainen. Lähettivät vatsakipuisen naisen tutkimatta psykiatriselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut järkyttyneenä keskustelua potilaasta, joka ajautui itsemurhaan sen jälkeen kun hänen kovia kipujaan ei otettu todesta ja hänet ohjattiin fyysisen hoidon sijasta mielenterveyspalveluihin. Vielä järkyttävämpää on se, että täällä keskustelupalstalla jotkut kehtaavat vähätellä ja haukkua ihmistä, joka joutui kokemaan tämän epätoivon.
 

Fakta on se, että potilaalla oli todettu sappikivet. Kun hän palasi hoitoon sietämättömien kipujen kanssa, häntä kieltäydyttiin tutkimasta enempää- vain siksi, ettei hän ollut iholtaan keltainen ja vastannut lääkärin mielikuvaa. Vaikka ruumiinavauskin paljasti, että hänellä oli koko ajan todellinen kivulias tila elimistössään.

 

Tämä tragedia paljastaa terveydenhuoltojärjestelmämme synkimmän puolen. Miksi lääkärit eivät pysty myöntämään virheitään ja edes pahoittelemaan niitä? Järjestelmä on rakennettu suojelemaan itseään juridiselta vastuulta, ei ihmistä. Virheen myöntämisen sijaan lyödään jo valmiiksi lyötyä: Potilaan oireet kuitataan psyykkisiksi ja särkyneiden omaisten aiheelliset valitukset tyrmätään kylmästi. Sama kylmyys jatkuu valvontaviranomaisissa, kuten Valvirassa. Viranomaiset tuijottavat sokeasti lääkäreiden tekemiä "puhtaita" paperimerkintöjä sen sijaan, että kuuntelisivat ihmistä, joka hätää kärsivän vierellä oli. Yhteiskunnassamme lääkärin sana on nostettu pyhäksi muiden yli. Potilas tai omainen ohitetaan "tunteellisena kokijana", vaikka he tietävät tasan tarkkaan, kuinka vakava tilanne on.

 

Monet lääkärit elävät siinä harhaluulossa, että sappisairaus näkyy aina keltaisuutena, tulehdusarvojen nousuna tai varjoainekuvissa. Se ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän itsekin: Minulla kytevä krooninen sappitulehdus ei näkynyt verikokeissa, varjoainekuvissa eikä ihon keltaisuutena ja sain odottaa leikkausta monta vuotta. Sappirakko ehti hitsautua maksaan, mikä johti mm. maksan repeämiseen ja vaikeaan verenvuotoon sekä sappirakon puhkeamiseen.

 

Meitä molempia vähäteltiin. Toinen meistä selvisi hengissä vaikean kautta, mutta toisen mieli ja elämä murtuivat täydellisen avuttomuuden ja hoitojärjestelmän seinän edessä. Kun kehoa repii sietämätön kipu, eikä kukaan usko, ihminen ajetaan nurkkaan. Se ei ole potilaan syy, vaan virheistään vaikenevan järjestelmän ja hoitovirheen syy. Haukkumisen ja vähättelyn sijaan meidän pitäisi vaatia lääkäriltä potilaiden kuuntelemista ja virastoilta todellista valvontaa. Kivun syy löytyi lopulta, mutta liian myöhään. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi näin.

 

Lopulta kyse on järjestelmästä, joka kouluttaa lääkärit suojelemaan omaa egoaan ja juridisia selustojaan. Tässä epäterveessä asiantuntijavallassa lääkärin sana menee aina potilaan yli. Järjestelmän ohjeiden taakse piiloutumisen sijaan viisas lääkäri pyrkii aina toimimaan moraalisesti oikein, kohtaamaan potilaan ihmisenä ja ottamaan oppia virheistään. Koska järjestelmä ei sitä selvästikään vaadi, vastuu jää ihmisyyden varaan. Vastuunpakoilun on loputtava.

Kannattaa ymmärtää keskustelupalsstojen luonne. Varsinaisesta aiheesta keskustellaan vain parin viestin ajan, jonka jälkeen keskustelu siirtyy olettajien ja väärinymmärtäjien kanssa kinasteluun ja heidän oikaisemiseensa, vaikka käytetään esimerkkinä ketjun aloitusta. Minua järkyttää se miten ihmiset tuntuvat oikeasti kuvittelevan, että pakkohoitoon voidaan kaapata noin vain ja pitää ihmistä siellä vankina. Ei se ole niin. Pakkohoitokriteerit on tiukat. Tai se miten jotkut ajattelee, että jos hänen sappensa kärrättiin hätäleikkaukseen kaksi tuntia sairaalaan tulon jälkeen, niin kaikken muidenkin sapet pitäisi hoitaa samoin. Ihmset ovat pelottavan yksinkertaisia. 

Sukulaismies vietiin pakolla pakkohoitoon sairaalan pedistä. Oli hänellä kyllä perussairaus, ja papereista näkyi mielensairaus, joka oli hyvin hoidossa. Ei ollut uhkana itselleen eikä muille. Työssäkäyvä ja työnsä hyvin hoitava. Tarvitaan joo kolmen lääkärin lausunto, eihän ne kaksi muuta tätä potilasta käyneet haastattelemassa. Lukivat sen yhden lääkärin lausunnon vain. Eli edelleen oli yhden lääkärin käsitys asiasta. 

 

Seuraus tästä muutaman viikon seikkailusta on se, ettei tämä uskalla enää hoidattaa fyysisiä vammojaan lääkärissä ollenkaan, kun pelkää taas tulevansa pakko"hoidetuksi". 

Tuollaiset viestit ovat ihan turhia "todistamassa" mitään, koska sinä et ole ollut sen sukulaismiehen mukana vastaanotolla, etkä varmasti tiedä koko hänen terveyshistoriaansa. Voi olla, että sinulle on kerrottu, että ihan noin vain vietiin terve mies pakkohoitoon, koska ei ole haluttu kertoa hyvin ykstyisiä asioita. 

 

Jos pakkohoitoonn joutuu terveenä, niin sieltä pääsee kyll hyvin nopeasti poiskin, kunhan toteavat ettei ole syytä pakkohoitoon ja psyyke on riittävän hyvässä kunnossa.  Ei siellä saa syyttää pitää. 

Ohis

Niin, hän ei ollut terve. Hän oli sairaalassa. Se vaan, että hänen mielenterveys oli myös tiedossa, siitä paperit olemassa, tilanne täysin hallussa. Ollut jo usean kymmenen vuotta. Ei mitään muutosta suuntaan tai tai toiseen. 

Minulle kerrottu kyllä tilanne ihan realistisesti, koska olen se, joka hänen asioitaan hoiti tämän prosessin läpi. Ei ole kyse mistään hullusta, työssäkäyvä, poikkeuksellisen älykäs (tutkitusti) ihminen. 

Pointti oli se, että sanotaan et siihen pakkohoitopäätökseen tarvitaan kolmen lääkärin lausunto. Kun tässä tapauksessa yksi lääkäri teki lausunnon, jonka muut vain allekirjoittivat. Eivät tavanneet kyseistä henkilöä. Ja tietenkin hänet vapautettiin muutaman viikon kuluttua. Tietty mainehaitta työssä ja lopunelämän ennakkoluulo terveydenhuoltoa kohtaan, jonka takia ei lääkäriin enää hakeudu muiden sairauksien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on tutkimuksia paljon, ettei naisten lääketieteellisiä ongelmia oteta vakavasti. Vedotaan psyykkisiin oireisiin. Itsellänikin kun on masennustaustaa (käytännössä ilman yhtään sairauslomaa), niin voin veikata, että joutuisin vastaanotolla lyömään suunnilleen kirveen pöytään tuossa tilanteessa.

 

Siis todella tärkeä uutisoida tämä tapahtunut. Äiti vei lapset sen vuoksi, ettei halunnut heidän kärsivän omasta teostaan koko loppuelämäänsä. Kyseessä ei ollut kosto, vaan sairaan ja kipeän ihmisen ratkaisu, koska ei saanut tarvitsemaansa apua. En syytä häntä.

Kyseessä on kahden oman lapsen murha. Minä syyttäisin tuota naista ja vaatisin kuolemantuomiota kun lasten elämä loppui aivan liian varhain. Ei tällaista pidä ymmärtää mitenkään vaan näitä naisia pitää rangaista kovimman kautta jos eivät tee itsemurhaa.

Kyllä kannattaa ymmärtää ja etsiä syitä tapahtumiin jotta tälläistä ei enää toiste tapahtuisi. Ei ihmiset itsestään naksahda vaan ympäristöllä on vaikutuksensa. Ja tässä suurin tekijä naisen mielenterveyden menettämiseen oli hoitamattomat fyysiset kivut ja se että nainen ei saanut niihin apua. 

Tiedän itsekin sen tunteen kun hakee koviin kipuihin apua lääkäristä ja lääkärit vähättelee ja ei usko. Se tekee aika pahaa mielelle ja siihen päälle sitten ne kivut joita pitää vaan kestää koska apua ei saa eikä ole voimavaroja vaatia sitä apua tai oma persoona on sellainen että ei uskalla tai osaa sanoa lääkäreille vastaan että hei oikeesti kun mua oikeesti sattuu että voisiko tän tutkia? Ja sitten ei kehtaa enää uutta aikaakaan varailla kipuihin kun pelottaa että mitä jos mua ei taaskaan uskota....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on tutkimuksia paljon, ettei naisten lääketieteellisiä ongelmia oteta vakavasti. Vedotaan psyykkisiin oireisiin. Itsellänikin kun on masennustaustaa (käytännössä ilman yhtään sairauslomaa), niin voin veikata, että joutuisin vastaanotolla lyömään suunnilleen kirveen pöytään tuossa tilanteessa.

 

Siis todella tärkeä uutisoida tämä tapahtunut. Äiti vei lapset sen vuoksi, ettei halunnut heidän kärsivän omasta teostaan koko loppuelämäänsä. Kyseessä ei ollut kosto, vaan sairaan ja kipeän ihmisen ratkaisu, koska ei saanut tarvitsemaansa apua. En syytä häntä.

Kyseessä on kahden oman lapsen murha. Minä syyttäisin tuota naista ja vaatisin kuolemantuomiota kun lasten elämä loppui aivan liian varhain. Ei tällaista pidä ymmärtää mitenkään vaan näitä naisia pitää rangaista kovimman kautta jos eivät tee itsemurhaa.

Kyllä kannattaa ymmärtää ja etsiä syitä tapahtumiin jotta tälläistä ei enää toiste tapahtuisi. Ei ihmiset itsestään naksahda vaan ympäristöllä on vaikutuksensa. Ja tässä suurin tekijä naisen mielenterveyden menettämiseen oli hoitamattomat fyysiset kivut ja se että nainen ei saanut niihin apua. 

Tiedän itsekin sen tunteen kun hakee koviin kipuihin apua lääkäristä ja lääkärit vähättelee ja ei usko. Se tekee aika pahaa mielelle ja siihen päälle sitten ne kivut joita pitää vaan kestää koska apua ei saa eikä ole voimavaroja vaatia sitä apua tai oma persoona on sellainen että ei uskalla tai osaa sanoa lääkäreille vastaan että hei oikeesti kun mua oikeesti sattuu että voisiko tän tutkia? Ja sitten ei kehtaa enää uutta aikaakaan varailla kipuihin kun pelottaa että mitä jos mua ei taaskaan uskota....

No sanoppa muuta! Kipuihin liittyy usein myös unettomuus/vähäunisuus. Siihenkin voi kuolla, eri syistä. 

Järkyttävää toi trollausta tuollainen asian sivusta tuomitseminen. Asenne ei auta ketään eikä pidä ketään hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut järkyttyneenä keskustelua potilaasta, joka ajautui itsemurhaan sen jälkeen kun hänen kovia kipujaan ei otettu todesta ja hänet ohjattiin fyysisen hoidon sijasta mielenterveyspalveluihin. Vielä järkyttävämpää on se, että täällä keskustelupalstalla jotkut kehtaavat vähätellä ja haukkua ihmistä, joka joutui kokemaan tämän epätoivon.
 

Fakta on se, että potilaalla oli todettu sappikivet. Kun hän palasi hoitoon sietämättömien kipujen kanssa, häntä kieltäydyttiin tutkimasta enempää- vain siksi, ettei hän ollut iholtaan keltainen ja vastannut lääkärin mielikuvaa. Vaikka ruumiinavauskin paljasti, että hänellä oli koko ajan todellinen kivulias tila elimistössään.

 

Tämä tragedia paljastaa terveydenhuoltojärjestelmämme synkimmän puolen. Miksi lääkärit eivät pysty myöntämään virheitään ja edes pahoittelemaan niitä? Järjestelmä on rakennettu suojelemaan itseään juridiselta vastuulta, ei ihmistä. Virheen myöntämisen sijaan lyödään jo valmiiksi lyötyä: Potilaan oireet kuitataan psyykkisiksi ja särkyneiden omaisten aiheelliset valitukset tyrmätään kylmästi. Sama kylmyys jatkuu valvontaviranomaisissa, kuten Valvirassa. Viranomaiset tuijottavat sokeasti lääkäreiden tekemiä "puhtaita" paperimerkintöjä sen sijaan, että kuuntelisivat ihmistä, joka hätää kärsivän vierellä oli. Yhteiskunnassamme lääkärin sana on nostettu pyhäksi muiden yli. Potilas tai omainen ohitetaan "tunteellisena kokijana", vaikka he tietävät tasan tarkkaan, kuinka vakava tilanne on.

 

Monet lääkärit elävät siinä harhaluulossa, että sappisairaus näkyy aina keltaisuutena, tulehdusarvojen nousuna tai varjoainekuvissa. Se ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän itsekin: Minulla kytevä krooninen sappitulehdus ei näkynyt verikokeissa, varjoainekuvissa eikä ihon keltaisuutena ja sain odottaa leikkausta monta vuotta. Sappirakko ehti hitsautua maksaan, mikä johti mm. maksan repeämiseen ja vaikeaan verenvuotoon sekä sappirakon puhkeamiseen.

 

Meitä molempia vähäteltiin. Toinen meistä selvisi hengissä vaikean kautta, mutta toisen mieli ja elämä murtuivat täydellisen avuttomuuden ja hoitojärjestelmän seinän edessä. Kun kehoa repii sietämätön kipu, eikä kukaan usko, ihminen ajetaan nurkkaan. Se ei ole potilaan syy, vaan virheistään vaikenevan järjestelmän ja hoitovirheen syy. Haukkumisen ja vähättelyn sijaan meidän pitäisi vaatia lääkäriltä potilaiden kuuntelemista ja virastoilta todellista valvontaa. Kivun syy löytyi lopulta, mutta liian myöhään. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi näin.

 

Lopulta kyse on järjestelmästä, joka kouluttaa lääkärit suojelemaan omaa egoaan ja juridisia selustojaan. Tässä epäterveessä asiantuntijavallassa lääkärin sana menee aina potilaan yli. Järjestelmän ohjeiden taakse piiloutumisen sijaan viisas lääkäri pyrkii aina toimimaan moraalisesti oikein, kohtaamaan potilaan ihmisenä ja ottamaan oppia virheistään. Koska järjestelmä ei sitä selvästikään vaadi, vastuu jää ihmisyyden varaan. Vastuunpakoilun on loputtava.

Kannattaa ymmärtää keskustelupalsstojen luonne. Varsinaisesta aiheesta keskustellaan vain parin viestin ajan, jonka jälkeen keskustelu siirtyy olettajien ja väärinymmärtäjien kanssa kinasteluun ja heidän oikaisemiseensa, vaikka käytetään esimerkkinä ketjun aloitusta. Minua järkyttää se miten ihmiset tuntuvat oikeasti kuvittelevan, että pakkohoitoon voidaan kaapata noin vain ja pitää ihmistä siellä vankina. Ei se ole niin. Pakkohoitokriteerit on tiukat. Tai se miten jotkut ajattelee, että jos hänen sappensa kärrättiin hätäleikkaukseen kaksi tuntia sairaalaan tulon jälkeen, niin kaikken muidenkin sapet pitäisi hoitaa samoin. Ihmset ovat pelottavan yksinkertaisia. 

Sukulaismies vietiin pakolla pakkohoitoon sairaalan pedistä. Oli hänellä kyllä perussairaus, ja papereista näkyi mielensairaus, joka oli hyvin hoidossa. Ei ollut uhkana itselleen eikä muille. Työssäkäyvä ja työnsä hyvin hoitava. Tarvitaan joo kolmen lääkärin lausunto, eihän ne kaksi muuta tätä potilasta käyneet haastattelemassa. Lukivat sen yhden lääkärin lausunnon vain. Eli edelleen oli yhden lääkärin käsitys asiasta. 

 

Seuraus tästä muutaman viikon seikkailusta on se, ettei tämä uskalla enää hoidattaa fyysisiä vammojaan lääkärissä ollenkaan, kun pelkää taas tulevansa pakko"hoidetuksi". 

Tuollaiset viestit ovat ihan turhia "todistamassa" mitään, koska sinä et ole ollut sen sukulaismiehen mukana vastaanotolla, etkä varmasti tiedä koko hänen terveyshistoriaansa. Voi olla, että sinulle on kerrottu, että ihan noin vain vietiin terve mies pakkohoitoon, koska ei ole haluttu kertoa hyvin ykstyisiä asioita. 

 

Jos pakkohoitoonn joutuu terveenä, niin sieltä pääsee kyll hyvin nopeasti poiskin, kunhan toteavat ettei ole syytä pakkohoitoon ja psyyke on riittävän hyvässä kunnossa.  Ei siellä saa syyttää pitää. 

Ohis

Niin, hän ei ollut terve. Hän oli sairaalassa. Se vaan, että hänen mielenterveys oli myös tiedossa, siitä paperit olemassa, tilanne täysin hallussa. Ollut jo usean kymmenen vuotta. Ei mitään muutosta suuntaan tai tai toiseen. 

Minulle kerrottu kyllä tilanne ihan realistisesti, koska olen se, joka hänen asioitaan hoiti tämän prosessin läpi. Ei ole kyse mistään hullusta, työssäkäyvä, poikkeuksellisen älykäs (tutkitusti) ihminen. 

Pointti oli se, että sanotaan et siihen pakkohoitopäätökseen tarvitaan kolmen lääkärin lausunto. Kun tässä tapauksessa yksi lääkäri teki lausunnon, jonka muut vain allekirjoittivat. Eivät tavanneet kyseistä henkilöä. Ja tietenkin hänet vapautettiin muutaman viikon kuluttua. Tietty mainehaitta työssä ja lopunelämän ennakkoluulo terveydenhuoltoa kohtaan, jonka takia ei lääkäriin enää hakeudu muiden sairauksien kohdalla.

kun ne omaisetkaan ei aina ole tietoisia mitä oikeasti on ollut menossa. Tuskinpa istuit hänen kanssaan lääkärin vastaanotolla joka kerta (ta koskaan). ei mene läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on tutkimuksia paljon, ettei naisten lääketieteellisiä ongelmia oteta vakavasti. Vedotaan psyykkisiin oireisiin. Itsellänikin kun on masennustaustaa (käytännössä ilman yhtään sairauslomaa), niin voin veikata, että joutuisin vastaanotolla lyömään suunnilleen kirveen pöytään tuossa tilanteessa.

 

Siis todella tärkeä uutisoida tämä tapahtunut. Äiti vei lapset sen vuoksi, ettei halunnut heidän kärsivän omasta teostaan koko loppuelämäänsä. Kyseessä ei ollut kosto, vaan sairaan ja kipeän ihmisen ratkaisu, koska ei saanut tarvitsemaansa apua. En syytä häntä.

Kyseessä on kahden oman lapsen murha. Minä syyttäisin tuota naista ja vaatisin kuolemantuomiota kun lasten elämä loppui aivan liian varhain. Ei tällaista pidä ymmärtää mitenkään vaan näitä naisia pitää rangaista kovimman kautta jos eivät tee itsemurhaa.

Kyllä kannattaa ymmärtää ja etsiä syitä tapahtumiin jotta tälläistä ei enää toiste tapahtuisi. Ei ihmiset itsestään naksahda vaan ympäristöllä on vaikutuksensa. Ja tässä suurin tekijä naisen mielenterveyden menettämiseen oli hoitamattomat fyysiset kivut ja se että nainen ei saanut niihin apua. 

Tiedän itsekin sen tunteen kun hakee koviin kipuihin apua lääkäristä ja lääkärit vähättelee ja ei usko. Se tekee aika pahaa mielelle ja siihen päälle sitten ne kivut joita pitää vaan kestää koska apua ei saa eikä ole voimavaroja vaatia sitä apua tai oma persoona on sellainen että ei uskalla tai osaa sanoa lääkäreille vastaan että hei oikeesti kun mua oikeesti sattuu että voisiko tän tutkia? Ja sitten ei kehtaa enää uutta aikaakaan varailla kipuihin kun pelottaa että mitä jos mua ei taaskaan uskota....

No sanoppa muuta! Kipuihin liittyy usein myös unettomuus/vähäunisuus. Siihenkin voi kuolla, eri syistä. 

Järkyttävää toi trollausta tuollainen asian sivusta tuomitseminen. Asenne ei auta ketään eikä pidä ketään hengissä.

jos on kovissa kivuissa, niin silloin ei ala suunnitella laajennettua itemurhaa ja miettimään mistä voisi löytyä rekkoja ja miten pitää ajaa, jotta kaikilta menee nirri pois. 

jos on kovat kivut, niin tämän palstan "tietäjien" mukaan sitä vain makaa sängyssä ja huutaa, kun ei muuhun kykene. 

itse tosn kovissa kivuissa makaan vain hiljaa tai koitan kävellä ympyrää, jos koen, että liike auttaa. koskaan en ole huutanut, koskaan en ole alkanut toivoa kuolemaa, olen vain toivonut apua kipuhuin ja sen saanut. Kummallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut järkyttyneenä keskustelua potilaasta, joka ajautui itsemurhaan sen jälkeen kun hänen kovia kipujaan ei otettu todesta ja hänet ohjattiin fyysisen hoidon sijasta mielenterveyspalveluihin. Vielä järkyttävämpää on se, että täällä keskustelupalstalla jotkut kehtaavat vähätellä ja haukkua ihmistä, joka joutui kokemaan tämän epätoivon.
 

Fakta on se, että potilaalla oli todettu sappikivet. Kun hän palasi hoitoon sietämättömien kipujen kanssa, häntä kieltäydyttiin tutkimasta enempää- vain siksi, ettei hän ollut iholtaan keltainen ja vastannut lääkärin mielikuvaa. Vaikka ruumiinavauskin paljasti, että hänellä oli koko ajan todellinen kivulias tila elimistössään.

 

Tämä tragedia paljastaa terveydenhuoltojärjestelmämme synkimmän puolen. Miksi lääkärit eivät pysty myöntämään virheitään ja edes pahoittelemaan niitä? Järjestelmä on rakennettu suojelemaan itseään juridiselta vastuulta, ei ihmistä. Virheen myöntämisen sijaan lyödään jo valmiiksi lyötyä: Potilaan oireet kuitataan psyykkisiksi ja särkyneiden omaisten aiheelliset valitukset tyrmätään kylmästi. Sama kylmyys jatkuu valvontaviranomaisissa, kuten Valvirassa. Viranomaiset tuijottavat sokeasti lääkäreiden tekemiä "puhtaita" paperimerkintöjä sen sijaan, että kuuntelisivat ihmistä, joka hätää kärsivän vierellä oli. Yhteiskunnassamme lääkärin sana on nostettu pyhäksi muiden yli. Potilas tai omainen ohitetaan "tunteellisena kokijana", vaikka he tietävät tasan tarkkaan, kuinka vakava tilanne on.

 

Monet lääkärit elävät siinä harhaluulossa, että sappisairaus näkyy aina keltaisuutena, tulehdusarvojen nousuna tai varjoainekuvissa. Se ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän itsekin: Minulla kytevä krooninen sappitulehdus ei näkynyt verikokeissa, varjoainekuvissa eikä ihon keltaisuutena ja sain odottaa leikkausta monta vuotta. Sappirakko ehti hitsautua maksaan, mikä johti mm. maksan repeämiseen ja vaikeaan verenvuotoon sekä sappirakon puhkeamiseen.

 

Meitä molempia vähäteltiin. Toinen meistä selvisi hengissä vaikean kautta, mutta toisen mieli ja elämä murtuivat täydellisen avuttomuuden ja hoitojärjestelmän seinän edessä. Kun kehoa repii sietämätön kipu, eikä kukaan usko, ihminen ajetaan nurkkaan. Se ei ole potilaan syy, vaan virheistään vaikenevan järjestelmän ja hoitovirheen syy. Haukkumisen ja vähättelyn sijaan meidän pitäisi vaatia lääkäriltä potilaiden kuuntelemista ja virastoilta todellista valvontaa. Kivun syy löytyi lopulta, mutta liian myöhään. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi näin.

 

Lopulta kyse on järjestelmästä, joka kouluttaa lääkärit suojelemaan omaa egoaan ja juridisia selustojaan. Tässä epäterveessä asiantuntijavallassa lääkärin sana menee aina potilaan yli. Järjestelmän ohjeiden taakse piiloutumisen sijaan viisas lääkäri pyrkii aina toimimaan moraalisesti oikein, kohtaamaan potilaan ihmisenä ja ottamaan oppia virheistään. Koska järjestelmä ei sitä selvästikään vaadi, vastuu jää ihmisyyden varaan. Vastuunpakoilun on loputtava.

Kannattaa ymmärtää keskustelupalsstojen luonne. Varsinaisesta aiheesta keskustellaan vain parin viestin ajan, jonka jälkeen keskustelu siirtyy olettajien ja väärinymmärtäjien kanssa kinasteluun ja heidän oikaisemiseensa, vaikka käytetään esimerkkinä ketjun aloitusta. Minua järkyttää se miten ihmiset tuntuvat oikeasti kuvittelevan, että pakkohoitoon voidaan kaapata noin vain ja pitää ihmistä siellä vankina. Ei se ole niin. Pakkohoitokriteerit on tiukat. Tai se miten jotkut ajattelee, että jos hänen sappensa kärrättiin hätäleikkaukseen kaksi tuntia sairaalaan tulon jälkeen, niin kaikken muidenkin sapet pitäisi hoitaa samoin. Ihmset ovat pelottavan yksinkertaisia. 

Sukulaismies vietiin pakolla pakkohoitoon sairaalan pedistä. Oli hänellä kyllä perussairaus, ja papereista näkyi mielensairaus, joka oli hyvin hoidossa. Ei ollut uhkana itselleen eikä muille. Työssäkäyvä ja työnsä hyvin hoitava. Tarvitaan joo kolmen lääkärin lausunto, eihän ne kaksi muuta tätä potilasta käyneet haastattelemassa. Lukivat sen yhden lääkärin lausunnon vain. Eli edelleen oli yhden lääkärin käsitys asiasta. 

 

Seuraus tästä muutaman viikon seikkailusta on se, ettei tämä uskalla enää hoidattaa fyysisiä vammojaan lääkärissä ollenkaan, kun pelkää taas tulevansa pakko"hoidetuksi". 

Tuollaiset viestit ovat ihan turhia "todistamassa" mitään, koska sinä et ole ollut sen sukulaismiehen mukana vastaanotolla, etkä varmasti tiedä koko hänen terveyshistoriaansa. Voi olla, että sinulle on kerrottu, että ihan noin vain vietiin terve mies pakkohoitoon, koska ei ole haluttu kertoa hyvin ykstyisiä asioita. 

 

Jos pakkohoitoonn joutuu terveenä, niin sieltä pääsee kyll hyvin nopeasti poiskin, kunhan toteavat ettei ole syytä pakkohoitoon ja psyyke on riittävän hyvässä kunnossa.  Ei siellä saa syyttää pitää. 

Ohis

Niin, hän ei ollut terve. Hän oli sairaalassa. Se vaan, että hänen mielenterveys oli myös tiedossa, siitä paperit olemassa, tilanne täysin hallussa. Ollut jo usean kymmenen vuotta. Ei mitään muutosta suuntaan tai tai toiseen. 

Minulle kerrottu kyllä tilanne ihan realistisesti, koska olen se, joka hänen asioitaan hoiti tämän prosessin läpi. Ei ole kyse mistään hullusta, työssäkäyvä, poikkeuksellisen älykäs (tutkitusti) ihminen. 

Pointti oli se, että sanotaan et siihen pakkohoitopäätökseen tarvitaan kolmen lääkärin lausunto. Kun tässä tapauksessa yksi lääkäri teki lausunnon, jonka muut vain allekirjoittivat. Eivät tavanneet kyseistä henkilöä. Ja tietenkin hänet vapautettiin muutaman viikon kuluttua. Tietty mainehaitta työssä ja lopunelämän ennakkoluulo terveydenhuoltoa kohtaan, jonka takia ei lääkäriin enää hakeudu muiden sairauksien kohdalla.

kun ne omaisetkaan ei aina ole tietoisia mitä oikeasti on ollut menossa. Tuskinpa istuit hänen kanssaan lääkärin vastaanotolla joka kerta (ta koskaan). ei mene läpi. 

Mut hei, hienoa, et sinä tiedät paremmin😁 Palsta tietää aina, eikä petä koskaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on tutkimuksia paljon, ettei naisten lääketieteellisiä ongelmia oteta vakavasti. Vedotaan psyykkisiin oireisiin. Itsellänikin kun on masennustaustaa (käytännössä ilman yhtään sairauslomaa), niin voin veikata, että joutuisin vastaanotolla lyömään suunnilleen kirveen pöytään tuossa tilanteessa.

 

Siis todella tärkeä uutisoida tämä tapahtunut. Äiti vei lapset sen vuoksi, ettei halunnut heidän kärsivän omasta teostaan koko loppuelämäänsä. Kyseessä ei ollut kosto, vaan sairaan ja kipeän ihmisen ratkaisu, koska ei saanut tarvitsemaansa apua. En syytä häntä.

Kyseessä on kahden oman lapsen murha. Minä syyttäisin tuota naista ja vaatisin kuolemantuomiota kun lasten elämä loppui aivan liian varhain. Ei tällaista pidä ymmärtää mitenkään vaan näitä naisia pitää rangaista kovimman kautta jos eivät tee itsemurhaa.

Kyllä kannattaa ymmärtää ja etsiä syitä tapahtumiin jotta tälläistä ei enää toiste tapahtuisi. Ei ihmiset itsestään naksahda vaan ympäristöllä on vaikutuksensa. Ja tässä suurin tekijä naisen mielenterveyden menettämiseen oli hoitamattomat fyysiset kivut ja se että nainen ei saanut niihin apua. 

Tiedän itsekin sen tunteen kun hakee koviin kipuihin apua lääkäristä ja lääkärit vähättelee ja ei usko. Se tekee aika pahaa mielelle ja siihen päälle sitten ne kivut joita pitää vaan kestää koska apua ei saa eikä ole voimavaroja vaatia sitä apua tai oma persoona on sellainen että ei uskalla tai osaa sanoa lääkäreille vastaan että hei oikeesti kun mua oikeesti sattuu että voisiko tän tutkia? Ja sitten ei kehtaa enää uutta aikaakaan varailla kipuihin kun pelottaa että mitä jos mua ei taaskaan uskota....

No sanoppa muuta! Kipuihin liittyy usein myös unettomuus/vähäunisuus. Siihenkin voi kuolla, eri syistä. 

Järkyttävää toi trollausta tuollainen asian sivusta tuomitseminen. Asenne ei auta ketään eikä pidä ketään hengissä.

jos on kovissa kivuissa, niin silloin ei ala suunnitella laajennettua itemurhaa ja miettimään mistä voisi löytyä rekkoja ja miten pitää ajaa, jotta kaikilta menee nirri pois. 

 

jos on kovat kivut, niin tämän palstan "tietäjien" mukaan sitä vain makaa sängyssä ja huutaa, kun ei muuhun kykene. 

 

itse tosn kovissa kivuissa makaan vain hiljaa tai koitan kävellä ympyrää, jos koen, että liike auttaa. koskaan en ole huutanut, koskaan en ole alkanut toivoa kuolemaa, olen vain toivonut apua kipuhuin ja sen saanut. Kummallista. 

Aa jaajaa, kun sinä niin kaikkien muidenkin pitäisi. Reagoida, kuten sinä. Koska sinä ja sinun kokemus on maailmassa ihmisyyden mittari. Ei kenenkään muun kokemus. Miltä se tuntuu olla maailman napa?

Pahoillani olen kivusta, sellaisen kanssa itsekin olen joutunut elämään nyt parikymmentä vuotta. En silti sano, että tiedän mitä joku toinen kokee.

"Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.

Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."

"Kivut eivät olleet Kaisan mielikuvituksen syytä. Ei niiden syy tietenkään ollut myöskään rokote tai elohopeamyrkytys, kuten Kaisa oli kuvitellut.

Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on tutkimuksia paljon, ettei naisten lääketieteellisiä ongelmia oteta vakavasti. Vedotaan psyykkisiin oireisiin. Itsellänikin kun on masennustaustaa (käytännössä ilman yhtään sairauslomaa), niin voin veikata, että joutuisin vastaanotolla lyömään suunnilleen kirveen pöytään tuossa tilanteessa.

 

Siis todella tärkeä uutisoida tämä tapahtunut. Äiti vei lapset sen vuoksi, ettei halunnut heidän kärsivän omasta teostaan koko loppuelämäänsä. Kyseessä ei ollut kosto, vaan sairaan ja kipeän ihmisen ratkaisu, koska ei saanut tarvitsemaansa apua. En syytä häntä.

Kyseessä on kahden oman lapsen murha. Minä syyttäisin tuota naista ja vaatisin kuolemantuomiota kun lasten elämä loppui aivan liian varhain. Ei tällaista pidä ymmärtää mitenkään vaan näitä naisia pitää rangaista kovimman kautta jos eivät tee itsemurhaa.

Kyllä kannattaa ymmärtää ja etsiä syitä tapahtumiin jotta tälläistä ei enää toiste tapahtuisi. Ei ihmiset itsestään naksahda vaan ympäristöllä on vaikutuksensa. Ja tässä suurin tekijä naisen mielenterveyden menettämiseen oli hoitamattomat fyysiset kivut ja se että nainen ei saanut niihin apua. 

Tiedän itsekin sen tunteen kun hakee koviin kipuihin apua lääkäristä ja lääkärit vähättelee ja ei usko. Se tekee aika pahaa mielelle ja siihen päälle sitten ne kivut joita pitää vaan kestää koska apua ei saa eikä ole voimavaroja vaatia sitä apua tai oma persoona on sellainen että ei uskalla tai osaa sanoa lääkäreille vastaan että hei oikeesti kun mua oikeesti sattuu että voisiko tän tutkia? Ja sitten ei kehtaa enää uutta aikaakaan varailla kipuihin kun pelottaa että mitä jos mua ei taaskaan uskota....

No sanoppa muuta! Kipuihin liittyy usein myös unettomuus/vähäunisuus. Siihenkin voi kuolla, eri syistä. 

Järkyttävää toi trollausta tuollainen asian sivusta tuomitseminen. Asenne ei auta ketään eikä pidä ketään hengissä.

jos on kovissa kivuissa, niin silloin ei ala suunnitella laajennettua itemurhaa ja miettimään mistä voisi löytyä rekkoja ja miten pitää ajaa, jotta kaikilta menee nirri pois. 

 

jos on kovat kivut, niin tämän palstan "tietäjien" mukaan sitä vain makaa sängyssä ja huutaa, kun ei muuhun kykene. 

 

itse tosn kovissa kivuissa makaan vain hiljaa tai koitan kävellä ympyrää, jos koen, että liike auttaa. koskaan en ole huutanut, koskaan en ole alkanut toivoa kuolemaa, olen vain toivonut apua kipuhuin ja sen saanut. Kummallista. 

Aa jaajaa, kun sinä niin kaikkien muidenkin pitäisi. Reagoida, kuten sinä. Koska sinä ja sinun kokemus on maailmassa ihmisyyden mittari. Ei kenenkään muun kokemus. Miltä se tuntuu olla maailman napa?

 

Pahoillani olen kivusta, sellaisen kanssa itsekin olen joutunut elämään nyt parikymmentä vuotta. En silti sano, että tiedän mitä joku toinen kokee.

mutta kuvittelet harhoissasi, että minä väitin tietäväni mitä joku toinen kokee. Luepa viestini uudelleen ja järjen kanssa(ja lukutaidon)

Kyllä se on ihan valitettava fakta, että osaa hoidettavissa olevista sairauksista ei hoideta ja lopulta osa potilaista alkaa vältellä edes hoidon yrittämistä. 

ja nosto