Varhaiskasvatuksen kysely
Tässä kyselyssä kysytään vanhempien mielipidettä siitä kumpaa haluaisit lapsellesi:
Pedagogisesti pätevä opettajan ryhmään,.Hän suunnittelee ryhmän toimintaa , osallistuu käytännössä vähemmän lasten arkisiin touhuihin .Hoitaa yhteydenpidon vanhemmille,kirjaa tapahtumia.
Toinen vaihtoehto; lastenhoitaja joka on lasten kanssa koko työaikansa.Usein lasten arjen asiantuntija,huolehtii arjen toiminnoista ,hoivasta ja huolenpidosta
Tuleva muutos lisää opettajien ja sosionomin määrää ja vähentää lastenhoitajan määrää ryhmissä.
Kommentit (13)
Mun mielestä kans kaiken maailman hömpötykset tulee ja menee.Lastenhoito niin kuin ennenkin on riittävää.Ei tarvita akateemisia taitoja alle eskari-ikäisenä.
Yliopistoista pois tämä pelleily. Työ opitaan käytännössä.
Yleensä kyselyt tehdään tarkoituksen mukaisesti, nimellä, kuka tekee ja miksi ja mihin tarkoitukseen, mihin näitä käytetään, eikä nimettömänä huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Typerät vaihtoehdot tässä, käytännössä sama asia, senkin huijari.
Nuo "varhaiskasvattajat" ovat ihan peestä. Vanhat kunnon tarhan tädit takaisin. He olivat aidosti lasten lähellä, hyväntahtoisia, rakkaita, leikkisiä, turvallisia ja maalaisjärkisiä. Nämä nykyajan tittelinkipeät tärkeilijät unohtavat lapset ja haluavat vain päteä toisilleen ja etenkin lasten vanhemmille.
Itse olen näiden ns. vanhojen hyvien tätien taholta todistanut mm. lapsille tiuskimista, huutamista, retuuttamista, simputtamista ja epäjohdonmukaisesti toimimista, jolloin lapsi on sekaisin kuin seinäkello siitä, mitä häneltä oikein odotetaan.
Sellaisia oikein vanhan hyvän ajan kasvatustapoja nuo.
Ei toki kaikilla, mutta tausta on yleensä aina se että on opiskellut varhaiskasvatustieteitä vain vähän tai tutkinto on tosi vanha.
Tää on vauva sivu eikä virallinen kysely...ja en oo AP.
Meidän perheen kokemus ns. vanhoista hoitajista on kolmen lapsen jälkeen positiivinen.Ovat olleet empaattisia,kuuntelevia ja syli aina tarjolla Opettajat ovat olleet viileän asiallisia ja korostaneet tietopohjaa.Pienet tarvitsevat tunnetta välittämisestä ja me vanhemmat tunteen että omasta välitetään.
Juurikin näin. Korkeakoulutetut varhaiskasvattajat ovat viileän asiallisia, jopa tunnekylmiä, niin täynnä itseään.
Omalle lapselleni haluaisin hoitajan, joka oikeasti.tykkää lapsista ja lapsetkin tykkäävät hänestä.
Ja sosionomin tehtävä on mikä?
Sepä se, asia on epäselvä, edelleen.
Sak-aikaa on vain pari tuntia viikossa, palkka on mitä on, työnkuva on epäselvä.
Ja kuviossa unohdetaan ja sivuutetaan tyystin se, että myös vakahoitajalla on pedagogista osaamista ja opiskelua taustalla, esim.lapsiisn suuntaunut lähihoitaja jolla 3v opiskelu takana ei ole opiskellut sitä aikaa "vaipan vaihtoa" tai "kurahousurumbaa".
Lisäksi vakahoitaja, lähihoitaja, on ryhmässä ainoa jolla on oikeus lääkehoitoon, se on ihan "mustaa valkoisella" faktaa.
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Seuraavalla hallituskaudella saisivat peruutta uuden lain. Takaisin kaksi hoitajaa ja opettaja tai sosoionomi per ryhmä. Nyt hoitajat aivan uupuneita, paljon ovat yksin ryhmässä kun opettajat suunnittelee ja tekee kaiken maailman lippulappuja. Olen vakavissani sitä mieltä, että lapsen etu olisi kaksi hoitajaa. Silloin olisi enemmän aikaa sylitellä ja antaa jokaiselle huomiota. Nyt näin ei valitettavasti ole. Lastenhoitajan tutkinto on myös laaja, vaikkei olekaan yliopistoa käynyt. Ovat ammattilaisia, niitä ei vain enää arvosteta.
Se on sellainen juttu, että v.2030 ei tule olemaan kys ammattisuhdeluvut käytännön työssä, koska yksinkertaisesti tekijät puuttuu, heitä ei ole lähellekään tarpeeksi, ala, työolot, paskat johtamiset, palkkaus, mikään niistä ei vetoa tarpeeksi jotta asia toteutuisi.
Ja toinen fakta on se, että se ryhmän 1 hoitaja ei sitä käytännön "kädet savessa" työtä yksin pysty toteuttamaan, koska hän on 1 ihminen, yhden ihmisen työajalla, yhden ihmisen resursseilla ja yhden ihmisen voimavaroilla.
Jo vuodesta 2019 suurin syy sairauspoissaoloihin on erilaiset mielenterveyden haasteet, lähinnä uupumus/masennus/burn out etc eikä loppua näy. Toisena tuki-ja liikuntaelinongelmat, työ on loppupeleissä aika fyysistä (myös koska erityisen tuen lasten määrä on valtava ja heitä on joka ryhmässä useita), psyykkisen kuorman lisäksi, paikat prakailee. Ja sitten sitä tuumataan, että kys työn kuormitukset vain lisääntyisivät sille yhdelle ammattinsa edustajalle?!?!
Ottakaa päättäjät ym se päänne sieltä persiistä ja herätkää kaunokuvista todellisuuteen, kusessa ollaan ja osin jo myös siinä toisessa "aineessa".
Vierailija kirjoitti:
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Olen aivan eri mieltä, enkä kutsu sitä "tieteelliseksi tärkeilyksi", enkä tarkoita myöskään sitä että ainoa joka niitä osa-alueita yhtään hanskaisi olisi se arvon vakaopettaja.
Nykyhaasteista yksi on se kuinka paljon on erilailla oireilevia lapsia varhaiskasvatuksessa.
Ja tarkoitan psyykkisesti ja/tai sosiaalisesti oireilevia, tunne-elämältään epätasapainoisia.
Jos niijin oireisiin ei osata puuttua varhaiskasvatuksessa lainkaan niin kylläpä ovat nesteessä sen lapsen aloittaessa koulutiensä. Jokin ADHD tms on pieni asia, sitä vähättelemättä, vs lapseen jolla mättää ne lainalaisuudet kuinka toisia kohdellaan, osataanko pyytää anteeksi, odottaa, kuunnella toista, olla ilman aggressiivisuutta, kyetä hillitsemään itseään, ymmärtää sana "ei" ym.ym.
Koulumaailma on jo valmiiksi sekaisin, ja opettajat siellä suossa.
Typerät vaihtoehdot tässä, käytännössä sama asia, senkin huijari.
Nuo "varhaiskasvattajat" ovat ihan peestä. Vanhat kunnon tarhan tädit takaisin. He olivat aidosti lasten lähellä, hyväntahtoisia, rakkaita, leikkisiä, turvallisia ja maalaisjärkisiä. Nämä nykyajan tittelinkipeät tärkeilijät unohtavat lapset ja haluavat vain päteä toisilleen ja etenkin lasten vanhemmille.