Lue keskustelun säännöt.
Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
26.07.2026 |
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (841)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti niin kova stressi ja burnout ettei saanut tuossa kriisissä haettua tietoa noista kivuista tai tajunnut että sappikiviin viittaavia ja uskomatonta ettei osattu muka yhdistää sappikivikohtauksiksi vaikka kivet ultrassa näkyi.
Kamala juttu. Kertoo siitä että sairaanhoito on aivan surkealla tolalla, täysin laiminlyöty potilas. Oikeasti jos olisi yhtään ammattilainen kysellyt tai kuunnellut eikä vaan syöttänyt lääkkeitä olisi nämä asiat ratkenneet eri tavalla. Karmivaa luettavaa.
Tämä.
Tämän vuoksi julkisen lakkauttaminen on viisasta. Rahalla saisi oikeaa palvelua.
Raha ei takaa ammattitaitoisia lääkäreitä. Rahanahneita.
Jos haluavat tienata, on oltava ammatissaan hyvä. Muuten sinulle ei tule asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Eihän tuo ihan oppikirjan mukaan mennyt terveydenhuollonkaan puolesta.
Toki jutusta käy ilmi, että nainen oli jonkinasteisessa psykoosissa. Päiväkirjamerkinnät harhoja ja salaliittoteorioita täynnä. Siskokin tehnyt lasun. Jopa sappikivien huonoa hoitoa enemmän miettisin psykiatrian, lastensuojelun ja isän osuutta.
Sappikivet ovat ikäviä, joo, mutta Suomessakin on satoja tuhansia ihmisiä, joita asia koskettaa ilman, että he alkavat skitsoilla.
Ehkä tässä skitsoilu johtui kuitenkin siitä, että henkilöllä oli todella kovat kivut ja häntä ei hoidettu. Hänet leimattiin mielisairaaksi joka kuvitteli ne kivut. Kai siinä jonkinlainen psykoosi voi puhjeta.
Sappikivikohtaus voi olla todella infernaalinen mutta se menee ohitse. Kukaan ei ole kolmea viikossa niin kovissa kivuissa ilman että siihen puututtaisiin. Kovassa kivussa ihminen ei pysty oleman paikallaan, hikoilee, syke nousee ja on tuskainen olo. Kiputuntemuksia voi jonkin verran arvioida katsomalla mutta tarkemman arvion saa kysymällä. Jos potilas on kipeä niin siitä kannattaa sanoa henkilökuntaan kuuluvalle että saa kipulääkettä.
Minutkin tutkittiin. Tulos: Sappirakko täynnä kiviä ja sakkaa. Ei toimenpiteitä. Sitten seurasi haimatulehdus. Ja lisätutkimuksia. Tilanne sapessa ennallaan ja gastrokirurgin arvio, että sappirakosta pääsee ajoittaisia purskeita, jotka tukkii haimatiehyettä. Lähete parempaan "tutkimukseen" (elektroendoskopia). Sappi edelleen täydessä tilassa. Paitsi ettei se ollut tutkimus ainoastaan. Minua etukäteen informoimatta haimaan asetettiin stentti. Joka aiheuttikin sitten vakavan haimatulehduksen. Sisätautiosastolla viikko, jonka jälkeen 200 (joka kerta ja loppukaneettina, että "potilas kotiutettiin hyväkuntoisena", vaikka hädin tuskin pystyin itse kävelemään autoon, jolla kyyti kotiin) tulehdusarvoissa kotiin, jossa hyvin kipeä vielä 1-1.5 viikkoa. Ei toimenpiteitä sapelle. Stentti oli pari kuukautta, kunnes se oli pakko poistaa. Kivut kesti 2kk 24h/vrk, jonka aikana pisimmillään kivuilta sain nukuttua puoli tuntia kerrallaan. Opioidin ja panadolin avullakaan sen enempää. Haimatulehdus kroonistui. Seurasi 7 uutta haimatulehdusta n. 1krt/kk. Aina samalla osastolla siksi 6-7 päivää tiputuksessa ja henkihieverissä. Hb siksi sahasi 80-100 väliä. Käytännössä yli puolet kuukausista hirveissä kivuissa. Osaston samat lääkärit leimasi juopoksi, ja kohtelu sen mukaista. Ajauduin työttömäksi, koska en ollut työkuntoinen (edes kotityöt huom.) suurimpaan osaan ajasta. Ymmärrän senkin työnantajan näkökulmasta. Ollut aina töissä yksityissektorilla pk-yrityksissä. Sairastelu ja toistuvat osastojaksot sisätaudilla vei reilusti yli puolet työttömyystuesta, joten taloudellinenkaan seuraus ei ollut kohtuullinen. Sappirakko poistettiin 3 vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Sitä ennen sain sydänkohtauksen, jonka tod.näköisimmin provosoi hirveä kipu. Sain sittemmin HYKSistä kirjeen, jossa tarjottiin haimasyöpätutkimuksiin osallistumista. En osallistunut. Mitään ei tehty alun tutkimusten valossa alunperin, vaikka myös kerroin, että olen äitini suvun puolelta AINOA, jota ei ole vielä leikattu, ja että taipumus lienee vahvasti sukuvika. Tämäkin siis HUS-kokemus. Voin todeta, että mieleltään terveeltäkin vaaditaan epäinhimillistä määrää henkistä resilienssiä. Melko tummia ajatuksia alkoi syntymään omassakin päässä. En vain päästänyt niitä "jatkoon". En tiedä, kauanko pidempään olisin enää kestänyt ilman henkisen puolen vammoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Tämä. Tässä on se syy kamalalle lopputulokselle. Kaisa itse perui ajan. Ei kukaan sieltä perään soittele ja maanittele mieltä muuttamaan.
Jos kyseessä olisi privaatti, niin kyllä soittaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Tämä. Tässä on se syy kamalalle lopputulokselle. Kaisa itse perui ajan. Ei kukaan sieltä perään soittele ja maanittele mieltä muuttamaan.
Jos kyseessä olisi privaatti, niin kyllä soittaisivat.
Tämä.
Minulla todettiin sappirakon olevan kiviä täynnä ylävatsan rutiinitutkimuksessa ulkomailla asuessani. Palasin suomeen ja leikkausaika järjestyi puolen vuoden päähän. Onnekseni kivut olivat lievää vihlontaa. Mutta suhteellisen vit tumaista odotella puolivuotta. Leikkaukseen menin syömättä ja juomatta jne. mutta käännyttivät ovelta sanoivat että tuli jotain akuuttia ja uusi aika taas.
Onhan tämä aika paskaa ottaen huomioon meidän veroprosentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla todettiin sappirakon olevan kiviä täynnä ylävatsan rutiinitutkimuksessa ulkomailla asuessani. Palasin suomeen ja leikkausaika järjestyi puolen vuoden päähän. Onnekseni kivut olivat lievää vihlontaa. Mutta suhteellisen vit tumaista odotella puolivuotta. Leikkaukseen menin syömättä ja juomatta jne. mutta käännyttivät ovelta sanoivat että tuli jotain akuuttia ja uusi aika taas.
Onhan tämä aika paskaa ottaen huomioon meidän veroprosentit.
Tätäkään ei olisi tapahtunut privaatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Eihän tuo ihan oppikirjan mukaan mennyt terveydenhuollonkaan puolesta.
Toki jutusta käy ilmi, että nainen oli jonkinasteisessa psykoosissa. Päiväkirjamerkinnät harhoja ja salaliittoteorioita täynnä. Siskokin tehnyt lasun. Jopa sappikivien huonoa hoitoa enemmän miettisin psykiatrian, lastensuojelun ja isän osuutta.
Sappikivet ovat ikäviä, joo, mutta Suomessakin on satoja tuhansia ihmisiä, joita asia koskettaa ilman, että he alkavat skitsoilla.
Ehkä tässä skitsoilu johtui kuitenkin siitä, että henkilöllä oli todella kovat kivut ja häntä ei hoidettu. Hänet leimattiin mielisairaaksi joka kuvitteli ne kivut. Kai siinä jonkinlainen psykoosi voi puhjeta.
Sappikivikohtaus voi olla todella infernaalinen mutta se menee ohitse. Kukaan ei ole kolmea viikossa niin kovissa kivuissa ilman että siihen puututtaisiin. Kovassa kivussa ihminen ei pysty oleman paikallaan, hikoilee, syke nousee ja on tuskainen olo. Kiputuntemuksia voi jonkin verran arvioida katsomalla mutta tarkemman arvion saa kysymällä. Jos potilas on kipeä niin siitä kannattaa sanoa henkilökuntaan kuuluvalle että saa kipulääkettä.
Minutkin tutkittiin. Tulos: Sappirakko täynnä kiviä ja sakkaa. Ei toimenpiteitä. Sitten seurasi haimatulehdus. Ja lisätutkimuksia. Tilanne sapessa ennallaan ja gastrokirurgin arvio, että sappirakosta pääsee ajoittaisia purskeita, jotka tukkii haimatiehyettä. Lähete parempaan "tutkimukseen" (elektroendoskopia). Sappi edelleen täydessä tilassa. Paitsi ettei se ollut tutkimus ainoastaan. Minua etukäteen informoimatta haimaan asetettiin stentti. Joka aiheuttikin sitten vakavan haimatulehduksen. Sisätautiosastolla viikko, jonka jälkeen 200 (joka kerta ja loppukaneettina, että "potilas kotiutettiin hyväkuntoisena", vaikka hädin tuskin pystyin itse kävelemään autoon, jolla kyyti kotiin) tulehdusarvoissa kotiin, jossa hyvin kipeä vielä 1-1.5 viikkoa. Ei toimenpiteitä sapelle. Stentti oli pari kuukautta, kunnes se oli pakko poistaa. Kivut kesti 2kk 24h/vrk, jonka aikana pisimmillään kivuilta sain nukuttua puoli tuntia kerrallaan. Opioidin ja panadolin avullakaan sen enempää. Haimatulehdus kroonistui. Seurasi 7 uutta haimatulehdusta n. 1krt/kk. Aina samalla osastolla siksi 6-7 päivää tiputuksessa ja henkihieverissä. Hb siksi sahasi 80-100 väliä. Käytännössä yli puolet kuukausista hirveissä kivuissa. Osaston samat lääkärit leimasi juopoksi, ja kohtelu sen mukaista. Ajauduin työttömäksi, koska en ollut työkuntoinen (edes kotityöt huom.) suurimpaan osaan ajasta. Ymmärrän senkin työnantajan näkökulmasta. Ollut aina töissä yksityissektorilla pk-yrityksissä. Sairastelu ja toistuvat osastojaksot sisätaudilla vei reilusti yli puolet työttömyystuesta, joten taloudellinenkaan seuraus ei ollut kohtuullinen. Sappirakko poistettiin 3 vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Sitä ennen sain sydänkohtauksen, jonka tod.näköisimmin provosoi hirveä kipu. Sain sittemmin HYKSistä kirjeen, jossa tarjottiin haimasyöpätutkimuksiin osallistumista. En osallistunut. Mitään ei tehty alun tutkimusten valossa alunperin, vaikka myös kerroin, että olen äitini suvun puolelta AINOA, jota ei ole vielä leikattu, ja että taipumus lienee vahvasti sukuvika. Tämäkin siis HUS-kokemus. Voin todeta, että mieleltään terveeltäkin vaaditaan epäinhimillistä määrää henkistä resilienssiä. Melko tummia ajatuksia alkoi syntymään omassakin päässä. En vain päästänyt niitä "jatkoon". En tiedä, kauanko pidempään olisin enää kestänyt ilman henkisen puolen vammoja.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Parempi olisi mielestäni lakkauttaa koko julkinen puoli ja antaa yksityisten ottaa ohjat. Joo, se maksaisi kuluttajalle mutta olisit siellä herra ja hidalgo. Voisit vaatia.
Tämä. Jos olet varannut yksityiselle ajan, se pidetään. Et joudu odottamaan jonkun toisen ihmisen hömpänpömppä oireiden vuoksi vaan pääset heti.
Kävi tuuri että sappikivet löytyi ja pääsin niistä eroon. Tuosta on jo 15 vuotta aikaa. Nykyään ilmeisesti ei haluta hoitaa ketään ja koko ongelma vaan vähätellään ja lakaistaan matonalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen terveyden huolto on huono ja lääkärit täällä on tietämättömiä kilpirauhasongelmista. Ulkomailla saa apua ja tiedetään kilpiraussairauksista paljon paremmin mitä täällä Suomessa. Suomessa saa sairaat vaan kärsiä kivuissa ja oireissa.
Sama ongelma on ulkomailla, mitä on ihmisten YouTube kommentteja lukenut.
Kilpirauhaseni on poistettu, lääkitys "ei toimi" ja HUS endokrinologia antaa potilasta tapaamatta ohjeistuksen, joka johtaisi koomaan tai syvään hypometaboliaan. Puhumattakaan siitä, että alkuperäistä ongelmaa hoidettaisiin.
Sitten pitää vain vaihtaa lääkäriä. Käsittääkseni HUS:issa pitäisi olla parasta tietotaitoa mitä maasta löytyy.
Sinne mennään lähetteellä. Ja lähete palautuu tapaamatta potilasta yleismalkaisella ohjeistuksella, jonka osaisin itsekin kirjoittaa paremmin.
Niin ei hirveästi auta potilasta, jos hoito ei ole hänen saavutettavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Tämä. Tässä on se syy kamalalle lopputulokselle. Kaisa itse perui ajan. Ei kukaan sieltä perään soittele ja maanittele mieltä muuttamaan.
Jos kyseessä olisi privaatti, niin kyllä soittaisivat.
Tämä.
No ei soittaisi. Laskun lähettäisivät perumattomasta käynnistä. Jokaisella on oikeus kieltäytyä hoidosta, mikä on tällaisessa tapauksessa todella valitettavaa. Surullista miten tämä meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu vanhus aikoinaan oli kipeä ja sekava. Sairaalasta tyrkättiin psykiatriselle lepositeissä.
Onneksi siellä kokenut psykiatrianlääkäri lähetti potilaan takaisin ja käski tutkia virtsanäytteen. Oli paha virtsatietulehdus, joka aiheutti sekavuuden.
Lääkärit ovat nykyään laiskistuneet ja ammattitaidottomina eivät viitsi laittaa lähetteitä eteenpäin, jos eivät itse tajua ja osaa hoitaa potilasta. Paljon helpompi on laittaa kaikki psyykkeen piikkiin.
Tuo on vielä yleinen sekavuuden syy vanhuksilla. Jopa minä maallikkona tiedän sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas sosiaalipuoli mokannut. Jos häneen olisi laitettu enemmän resursseja, hän olisi hengissä.
Ihan taloudelliseltakin kannalta menetettiin ahkera ja tunnollinen työntekijä. Jos mietitään vain rahaa. Menetettiin myös kaksi tulevaa veronmaksajaa. Isänkin työkyky todennäköisesti alentunut.
Mitä tässä tapauksessa olisi muka voinut enempää tehdä? Nainen lähetettiin hoitoon, sappikivet oli todettu, mutta kieltäytyi niiden hoidosta, koska ei uskonut kipujen syyn olevan siinä.
Mitä vielä voisi muka tehdä?
Ei enää uskonut kun oli jonottanut hoitoa niin pitkään että kuuppa oli jo levinnyt. Kivut ja univaje ja muut tekijät.
Ja se on hyväksyttävä selitys teolle?
Ei ole hyväksyttävää, mutta teon voi silti ymmärtää. Olisi ollut estettävissä.
Tehdään ajatusleikki. Jos perheenisä olisi kärsinyt sappikivistä ja tehnyt samanlaisen tempun, löytyykö vieläkin yhtä paljon ymmärrystä?
Nimenomaan selittävää syytä tässä etsittiin, oli tekijä kuka tahansa. Yleensä joku kasvain päässä aiheuttaa sekoamista ja kaikki ymmärtävät sen. Oli sekoajan sukupuoli mikä tahansa. Sitten taas joku miestyypillinen "kunnia" ei ole ymmärrettävää, koska siinä ei ole fyysistä tekijää, vaan sosiaalinen tietoisesti rakennettu ajatusvääristymä, jota ei edes haluta korjata.
En puhunut kunniamurhista mitään. Ihanko todella löytyisi yhtä paljon ymmärrystä miehelle, joka alkoi sekoilla ja meni netin salaliittojen syövereihin, jolla oli sappikivivaivoja ja mt-ongelmia ja ajoi päin rekkaa lapset kyydissä?
Itse veikkaan vahvasti, että pelkästään sukupuolet päikseen vaihtamalla keskustelu aiheesta olisi hyvin erilaista.
Oli tämä nainen varmaan järkeillyt, että lapset jäävät miettimään miksi äiti jätti heidät + epätoivo kun ei pysty enää olemaan äiti. Otti lapset mukaan vaikka he olisivat pärjänneet isän kanssa ihan hyvin. Eli häpeä aiheutti tämän teon. Japanilaisilla se on ollut yleinen syy itsemurhiin.
Kuvitteli tod. Näk. Olevansa ihan psykoottinen ja skitsofreeninen. Kun hänellä oli kovat kivut jotka koki vartalossaan, mutta ne olivat hoitajien ja lääkärien mukaan hänen mielisairauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla todettiin sappirakon olevan kiviä täynnä ylävatsan rutiinitutkimuksessa ulkomailla asuessani. Palasin suomeen ja leikkausaika järjestyi puolen vuoden päähän. Onnekseni kivut olivat lievää vihlontaa. Mutta suhteellisen vit tumaista odotella puolivuotta. Leikkaukseen menin syömättä ja juomatta jne. mutta käännyttivät ovelta sanoivat että tuli jotain akuuttia ja uusi aika taas.
Onhan tämä aika paskaa ottaen huomioon meidän veroprosentit.
Tätäkään ei olisi tapahtunut privaatissa.
Eli maksa kahdesti? Ennen pakollinen sairausvakuutus veroista ja sitten itse hoito privaatissa? Josko nyt ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Tämä. Tässä on se syy kamalalle lopputulokselle. Kaisa itse perui ajan. Ei kukaan sieltä perään soittele ja maanittele mieltä muuttamaan.
Jos kyseessä olisi privaatti, niin kyllä soittaisivat.
Tämä.
No ei soittaisi. Laskun lähettäisivät perumattomasta käynnistä. Jokaisella on oikeus kieltäytyä hoidosta, mikä on tällaisessa tapauksessa todella valitettavaa. Surullista miten tämä meni.
Kyllä privaatilta soitetaan. Tällaista ei koskaan tapahtuisi jos olisi vain yksityisiä sairaaloita. Miettikää. Maksat vain vakuutuksesta ja saat mennä heti hyvään hoitoon. Verovarat voisimme käyttää muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Parempi olisi mielestäni lakkauttaa koko julkinen puoli ja antaa yksityisten ottaa ohjat. Joo, se maksaisi kuluttajalle mutta olisit siellä herra ja hidalgo. Voisit vaatia.
Ja sitten tajuat ettei sinulla ole varaa vaatia mitään. Mikäs siinä. Sinun ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla todettiin sappirakon olevan kiviä täynnä ylävatsan rutiinitutkimuksessa ulkomailla asuessani. Palasin suomeen ja leikkausaika järjestyi puolen vuoden päähän. Onnekseni kivut olivat lievää vihlontaa. Mutta suhteellisen vit tumaista odotella puolivuotta. Leikkaukseen menin syömättä ja juomatta jne. mutta käännyttivät ovelta sanoivat että tuli jotain akuuttia ja uusi aika taas.
Onhan tämä aika paskaa ottaen huomioon meidän veroprosentit.
Tätäkään ei olisi tapahtunut privaatissa.
Eli maksa kahdesti? Ennen pakollinen sairausvakuutus veroista ja sitten itse hoito privaatissa? Josko nyt ei.
Ei, vaan verovarat ohjattaisiin sinne missä tarvitaan. Vakuutukset tulee hommata itse ja tutkimukset ym maksetaan vakuutuksista. Se, kuinka kattavan vakuutuksen otat, vaikuttaa siihen mitä saat. Jos pihistelet, on turha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Eihän tuo ihan oppikirjan mukaan mennyt terveydenhuollonkaan puolesta.
Toki jutusta käy ilmi, että nainen oli jonkinasteisessa psykoosissa. Päiväkirjamerkinnät harhoja ja salaliittoteorioita täynnä. Siskokin tehnyt lasun. Jopa sappikivien huonoa hoitoa enemmän miettisin psykiatrian, lastensuojelun ja isän osuutta.
Sappikivet ovat ikäviä, joo, mutta Suomessakin on satoja tuhansia ihmisiä, joita asia koskettaa ilman, että he alkavat skitsoilla.
Ehkä tässä skitsoilu johtui kuitenkin siitä, että henkilöllä oli todella kovat kivut ja häntä ei hoidettu. Hänet leimattiin mielisairaaksi joka kuvitteli ne kivut. Kai siinä jonkinlainen psykoosi voi puhjeta.
Tässäpä Gaslight elokuva, jossa mies teki kaasuvalottamalla naisestaan hullun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peittikö hän kipuoireensa jos tuo ukkokin sai tiedon asiasta vasta päiväkirjoista. Ei kuulosta kovin kommunikoivalta ja läheiseltä suhteelta. Jotainhan tässä jätetään kertomatta, jos siskokin tehnyt lasun eli huolta lasten tilanteesta jo aiemmin.
Sappikivikohtauskipua ei peitetä. Siinä raavaskin mies makaa lattialla ja huutaa kivusta. Se kipukohtaus ei ole mitään pientä kipua oikeasti. Se on niin kovaa kipua, että suurin osa hakeutuu päivystykseen heti. Siinä ei pysty edes hädin tuskin kävelemään.
Terveysongelmia kannattaa ennaltaehkäistä eikä syödä itseään palloksi. Kasvisruoka, rauhallinen elämäntapa, päihteettömyys, säännöllinen liikunta, paastot, riittävä nesteytys, hyvät suolat, monipuolinen mineraalisto ruuasta ei purkista. Teollisuuseläinten ja tehotuotetun viljan välttäminen. Näillä pääsee hyvään alkuun.
Taas joku huutaa lihavuudesta. Uskokaa jo. Paino ei ole syy sappioireille!
Eikä monille muillekkaan sairauksille.
Ei kannata hankkia suomalaista vaimoa, ollut sekaisin kun seinäkello varmasti pitkään ja mies selkeästi ei ole ollut perheen pää kun saanut vaimo päättää lääkäriajan perumisesta tossa tilassa.
Onneksi meidän perheessä noin ei pääsisi käymään koska voisin huolehtia puolisostani ja kääntää kivet ja kannot että saadaan terveys kuntoon. Itsepäisyys ja hulluus tappoi naisen ja lapset. Tiedän näitä hulluja naisia omasta lähipiiristä ja juuri tällaisissa tilanteissa miehen heikko asema sitten kostautuu pahimmalla tavalla kun sekopäällä on kaikki valta suhteessa.