Lue keskustelun säännöt.
Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
26.07.2026 |
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Parempi olisi mielestäni lakkauttaa koko julkinen puoli ja antaa yksityisten ottaa ohjat. Joo, se maksaisi kuluttajalle mutta olisit siellä herra ja hidalgo. Voisit vaatia.
Tämä olisi ideaalia toimintaa. Jokainen maksava potilas otettaisiin vastaan ja heitä tutkittaisiin. Viat löydettäisiin ja lääkittäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Kannattaa varmaan mennä sinne yksityiselle kun siellä osataan hoitaa potilaat paremmin.
Tosiasia on että lapsensa murhanneelle äidille ei tullut kirurgista komplikaatiota kuten vatsakalvontuelhdista ja sappitiet eivät olleet täysin tukossa kun hän ei muuttunut keltaiseksi.
Psykiatrisen hoidon tarve näytti ilmeiseltä ja osataan psykiatrisella osastoilla hoitaa myös kipua.
Jos olisi ollut tarvetta niin aina on helppo lähettää potilas päivystykseen tai soittaa kirurgille kuinka menetellään.
Sitä vähän ihmetelen miten on päästetty sekava potilas kotiutumaan ja murhaamaan lapset ilman että kukaan edes mietti kotiutumisen riskejä. Sitä myös miettii että eikö puoliso todellkaan ollut kartalla itsemurha-aikeista kun yleensä se on ensimmäinen asia mikä osastolla selvitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Eihän tuo ihan oppikirjan mukaan mennyt terveydenhuollonkaan puolesta.
Toki jutusta käy ilmi, että nainen oli jonkinasteisessa psykoosissa. Päiväkirjamerkinnät harhoja ja salaliittoteorioita täynnä. Siskokin tehnyt lasun. Jopa sappikivien huonoa hoitoa enemmän miettisin psykiatrian, lastensuojelun ja isän osuutta.
Sappikivet ovat ikäviä, joo, mutta Suomessakin on satoja tuhansia ihmisiä, joita asia koskettaa ilman, että he alkavat skitsoilla.
Ehkä tässä skitsoilu johtui kuitenkin siitä, että henkilöllä oli todella kovat kivut ja häntä ei hoidettu. Hänet leimattiin mielisairaaksi joka kuvitteli ne kivut. Kai siinä jonkinlainen psykoosi voi puhjeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Kannattaa varmaan mennä sinne yksityiselle kun siellä osataan hoitaa potilaat paremmin.
Tosiasia on että lapsensa murhanneelle äidille ei tullut kirurgista komplikaatiota kuten vatsakalvontuelhdista ja sappitiet eivät olleet täysin tukossa kun hän ei muuttunut keltaiseksi.
Psykiatrisen hoidon tarve näytti ilmeiseltä ja osataan psykiatrisella osastoilla hoitaa myös kipua.
Jos olisi ollut tarvetta niin aina on helppo lähettää potilas päivystykseen tai soittaa kirurgille kuinka menetellään.
Sitä vähän ihmetelen miten on päästetty sekava potilas kotiutumaan ja murhaamaan lapset ilman että kukaan edes mietti kotiutumisen riskejä. Sitä myös miettii että eikö puoliso todellkaan ollut kartalla itsemurha-aikeista kun yleensä se on ensimmäinen asia mikä osastolla selvitetään.
Joku näistä aikeista on ollut tietoinen. Uutisista saa käsityksen, että poliisi on saanut suhteellisen pian käsityksen siitä, että kyseessä on ollut suunniteltu tahallinen teko, perhesurma ja kahden lapsen murha. Onko poliisi saanut käsiinsä terveystiedot vai tuliko tieto jo tuossa vaiheessa joltain läheiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä miksi sappikiviä ei leikattu?
itselläni on ollut sappikivet vaikka en kuulukaan riskiryhmään ja puolivuotta olin 24/h vuorokaudessa kivuissani ja ramppasin päivystyksessä. kipuja ei otettu tosissaan ja olin leikkausjonossa, se kipu oli kamalaa poltetta vatsassa, nielussa eikä sylmäänkään pystynyt. mietin monta kertaa että kivut loppuisivat kun kävelisin junan alle. onneksi sappikivet leikattiin! ja ylläri, kivut poistui välittömästi!
miten paljon yksityisellä tuo leikkaus olisi maksanut? Eikö joskus avata vatsakin ihan vaan että katsotaan mikä siellä on, vaikkei syytä ensin tiedetä? oisi ennemmin kannatanut käydä yksityisellä.
Nykyään ultralla näkee kaiken. Eli vatsan päällä semmoisesta laitetta pyöritetään. Ihan miten vauvojakin kohdussa tutkitaan ultralla äidin vatsan päältä. Ultrassa toi kivi sappitiehyessä olisi heti näkynyt. Eipä ultrattu, pistettiin psykiatriseen hoitoon sappikipupotilas.
Ihan aiheestahan se siellä psykiatrisella oli, ihan senkin perusteella, että päätti lastenkin elämän...
Myös hänen siskonsa oli tehnyt hänestä lasun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vi tun hienoa toimintaa.
# maailman onnellisin maa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki tuossa tapahtui vakava vääryys ja hoitovirhe, mutta ei ole ainoa syy siihen että tuo äiti murhasi itsensä ja lapsensa.
Monet ihmiset kärsivät kovista kivuista ja ovat vakavasti sairaita, mutta eivät koskaan tekisi tuollaista.
Tuo lasten vieminen mukanaan oli mieleltään sairaan teko. Olisi vain tappanut itsensä ja antanut lasten elää.
Miehet tappavat lapset kostoksi, naiset yleensä uskovat, että on lapsille parempi ottaa heidät mukaan.
Väität siis jotenkin että naisten teko on ymmärrettävämpi? Sairasta!
Ymmärrettävämpi kyllä. Älä sekoita sitä hyväksyntään tai muuta sontaa.
Ei se minusta ole yhtään sen ymmärrettävämpi. Yhtä itsekäs teko kuin se, että isä tappaa lapset kostoksi.
Toisessa motiivina on viha/katkeruus ja toisessa rakkaus. Lopputulos on toki sama.
"toisessa rakkaus"
Koska tekijä on nainen...
"Women are wonderful" efekti ja feminismipropagandan tulos tämä tulkinta.
Kuolleita lapsia varmaan lohduttaa tuo "rakkaus".
Tulee mieleen se ylismeemi: "menetti toivonsa. Rakasti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Eihän tuo ihan oppikirjan mukaan mennyt terveydenhuollonkaan puolesta.
Toki jutusta käy ilmi, että nainen oli jonkinasteisessa psykoosissa. Päiväkirjamerkinnät harhoja ja salaliittoteorioita täynnä. Siskokin tehnyt lasun. Jopa sappikivien huonoa hoitoa enemmän miettisin psykiatrian, lastensuojelun ja isän osuutta.
Sappikivet ovat ikäviä, joo, mutta Suomessakin on satoja tuhansia ihmisiä, joita asia koskettaa ilman, että he alkavat skitsoilla.
Ehkä tässä skitsoilu johtui kuitenkin siitä, että henkilöllä oli todella kovat kivut ja häntä ei hoidettu. Hänet leimattiin mielisairaaksi joka kuvitteli ne kivut. Kai siinä jonkinlainen psykoosi voi puhjeta.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Kannattaa varmaan mennä sinne yksityiselle kun siellä osataan hoitaa potilaat paremmin.
Tosiasia on että lapsensa murhanneelle äidille ei tullut kirurgista komplikaatiota kuten vatsakalvontuelhdista ja sappitiet eivät olleet täysin tukossa kun hän ei muuttunut keltaiseksi.
Psykiatrisen hoidon tarve näytti ilmeiseltä ja osataan psykiatrisella osastoilla hoitaa myös kipua.
Jos olisi ollut tarvetta niin aina on helppo lähettää potilas päivystykseen tai soittaa kirurgille kuinka menetellään.
Sitä vähän ihmetelen miten on päästetty sekava potilas kotiutumaan ja murhaamaan lapset ilman että kukaan edes mietti kotiutumisen riskejä. Sitä myös miettii että eikö puoliso todellkaan ollut kartalla itsemurha-aikeista kun yleensä se on ensimmäinen asia mikä osastolla selvitetään.
Niin kannattaakin mennä. Yksityiset osaavat homman. Olen aina saanut hyvää hoitoa. Joo maksaa jonkin verran mutta ei se mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti niin kova stressi ja burnout ettei saanut tuossa kriisissä haettua tietoa noista kivuista tai tajunnut että sappikiviin viittaavia ja uskomatonta ettei osattu muka yhdistää sappikivikohtauksiksi vaikka kivet ultrassa näkyi.
Kamala juttu. Kertoo siitä että sairaanhoito on aivan surkealla tolalla, täysin laiminlyöty potilas. Oikeasti jos olisi yhtään ammattilainen kysellyt tai kuunnellut eikä vaan syöttänyt lääkkeitä olisi nämä asiat ratkenneet eri tavalla. Karmivaa luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Parempi olisi mielestäni lakkauttaa koko julkinen puoli ja antaa yksityisten ottaa ohjat. Joo, se maksaisi kuluttajalle mutta olisit siellä herra ja hidalgo. Voisit vaatia.
Eipä taitaisi kovin monella olla va raa käydä yksityisellä puolella hoidossa kun ei se ole halpaa. Amerikassa terveydenhoito on bisnestä ja siellä lääkäri joutuu perustelemaan toimenpiteen tarpeellisuuden jotta vakuutusyhtiö suostuu maksamaan. Amerikassa umpilisäkkeen ongelmaton poisto taitaa maksaa 10 000-35 000 dollaria kun Suomessa kustannus on julkisessa sairaalassa 3500 dollaria tekoälyn mukaan. Yksityistäminen johtaisi todennäköisesti rahastamiseen eli palveluja tuottavat yhtiöt tekisivät hyvää tulosta omistajilleen ja toisaalta palkat nousisivat reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Tämä. Tässä on se syy kamalalle lopputulokselle. Kaisa itse perui ajan. Ei kukaan sieltä perään soittele ja maanittele mieltä muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti niin kova stressi ja burnout ettei saanut tuossa kriisissä haettua tietoa noista kivuista tai tajunnut että sappikiviin viittaavia ja uskomatonta ettei osattu muka yhdistää sappikivikohtauksiksi vaikka kivet ultrassa näkyi.
Kamala juttu. Kertoo siitä että sairaanhoito on aivan surkealla tolalla, täysin laiminlyöty potilas. Oikeasti jos olisi yhtään ammattilainen kysellyt tai kuunnellut eikä vaan syöttänyt lääkkeitä olisi nämä asiat ratkenneet eri tavalla. Karmivaa luettavaa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan oikea ongelma, että naisten oireita vähätellään lääkärissä ja he saavat huonommin ja hitaammin hoitoa kuin miehet. Suurimmalla osalla on varmaan tästä omakohtaista tai jonkun läheisen kautta kokemusta. Tämä on ollut tiedossa vuosikymmeniä (vuosisatoja) eikä sille vieläkään ole tehty mitään.
Naislääkäreiden osuus Suomessa on jo 60 %. Miksi eivät ole tehneet mitään asialle? Huudatte miehiä korjaamaan miesten epätoivottua käytöstä, samaa voisi vaatia naisilta.
Ei kukaan ole huutanut miehiä korjaamaan mitään.
Naislääkärit käyvät ihan saman lääkiksen kuin mieslääkärit. He myös hoitavat potilaista ihan saman ohjeistuksen mukaisesti kuin mieslääkärit.
Korjaavat toimenpiteet pitäisi saada tutkimukseen ja hoitosuosituksiin. Tutkijan tai suosituksen laatijan sukupuolella ei siinä ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo lopputulema ole ollut valitettavasti monien asioiden summa. Nainen on ollut jo valmiiksi uupunut, eikä ole toipunut siitä, sen jälkeen on iskeneet kovat kivut, jotka ovat voineet aiheuttaa univajetta, jonka takia on uupunut entisestään. Taustalla voi olla myös muita, hoitamattomia mielenterveyden sairauksia, joista nainen ei ehkä itsekään ole ollut tietoinen. Kipu voi oikeasti pistää ihmisen sekaisin, mutta harvoin sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että itsensä lisäksi teilaa omat lapsensa. Kova, jatkuva kipu kyllä väsyttää, ja kun kroppa eikä mieli saa levättyä, niin kyllä siinä on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Sitten vielä lisänä se, etteivät lääkärit - ne, joiden pitäisi selvittää kivun syy ja auttaa sen kanssa - eivät usko potilasta, niin ei mikään ihme, jos ei jaksa nähdä toista päivää ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia teorioita kipuun ja hoitokeinoja. En ihmettele, että hän on alkanut etsiä facebook ryhmistä selitystä kivuilleen, mutta kyllä hän on pahasti ollut vainoharhainen kuvitellessaan, että lapsillakaan ei ole mitään toivoa jäljellä.
Itselläni kävi niin, että minulla oli paha kohtutulehdus, jota kukaan lääkäri ei uskonut. Jouduin päivystykseen, jossa minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääkitys. Muistan vieläkin, kun lääkäri sanoi minulle, että minä vain kuvittelen kivun ja se kipu ei ole totta, että se on vain minun päässäni. Sitten hän ihmetteli kun raivostuin siitä, että 7 tunnin päivystyksessä odottelun jälkeen (kovissa kivuissa) minulle tarjotaan masennuslääkitystä hoitoon. Hän sanoi, että jos en suostu aloittamaan masennuslääkitystä niin eivät he voi muuta hoitoa tarjota. Lisäksi minulle sanottiin, että tulehduarvoni eivät olleet koholla, mutta myöhemmin näin omakannasta, että arvot olivat todellakin olleet koholla, ja siihen ei oltu reagoitu. Minulla ei kuulema voinut olla kohtutulehdusta, koska en ollut synnyttänyt ja minulla ei ollut kuumetta. Asiasta tietämättömille tiedoksi, että kyseinen tulehdus voi tulla vaikka leikkauksen seurauksena. Itse olin kivuissa viisi viikkoa, ja jouduin lopulta sairaalaan antibioottitippaan. Siinä vaiheessa minusta oikeasti tuntui, että järki lähtee kivun takia, ja en muista esim. sitä, miten päädyin sairaalaan tippaan.
Joten toisaalta en ihmettele sitä, jos vainoharhaisuus pahenee kivun ja huonon kohtelun seurauksena. Kun alan "ammattilaiset" väittävät, ettet voi olla sairas koska joku oire puuttuu, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa ihan kaikkea.
Juuri näin. Tuon ymmärtää vasta kun itse on vakavasti sairas ja lääkärien armoilla, eivätkä he kuule mitä heille selittää.
Jos lääkäri tarjosi serotoniinitukea siksi, että pitkäkestoinen kova kipu huvennuttaa serotoniinit kehosta, olisi se pitänyt selittää toisin plus jatkaa oireiden selvittämistä. Nyt vain siis kuittasi mielen tuotoksiksi oireet.
Kaverin kuoli syöpään alle nelikymppisenä, kun lääkärit eivät uskoneet kipuja ja väsymystä. Kävi lääkärissä pari vuotta eikä päässyt enää kotiin syövän löydyttyä ja eli sairaalassa viikon tai pari.
Uusi kipuoire on aina hälytysmerkki ja se pitäisi tutkia. Jos se ei onnistu päivystyksessä niin jotain kautta asiaa pitäisi selvitellä. Valitettavasti tällä hetkellä on hankala päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos asiaa huolestuttaa niin yksityislääkäri on yksi vaihtoehto mutta se tietysti maksaa. Jokaisen pitää miettiä mikä on oman terveyden hinta ja onko varaa mennä tutkimuksiiin. Jos kyse on syövästä niin vuoden tai pari odottamalla ennuste ei ainakaan parane.
Kysyisin vaan että mihin meidän verorahat sitten käytetään, jos julkisella puolella ei osata diagnosoida oikein tai lääkitä oikein tai muuten vaan ei hoideta asiallisesti eli jopa lapsia pyöritellään päivystys, sairaala, päivystys, sairaala?
Yöks! Kun tietäisitte ette haluaisi veroeuroja tuollaiseen rikolliseen paskaan käytettävän.
Parempi olisi mielestäni lakkauttaa koko julkinen puoli ja antaa yksityisten ottaa ohjat. Joo, se maksaisi kuluttajalle mutta olisit siellä herra ja hidalgo. Voisit vaatia.
Eipä taitaisi kovin monella olla va raa käydä yksityisellä puolella hoidossa kun ei se ole halpaa. Amerikassa terveydenhoito on bisnestä ja siellä lääkäri joutuu perustelemaan toimenpiteen tarpeellisuuden jotta vakuutusyhtiö suostuu maksamaan. Amerikassa umpilisäkkeen ongelmaton poisto taitaa maksaa 10 000-35 000 dollaria kun Suomessa kustannus on julkisessa sairaalassa 3500 dollaria tekoälyn mukaan. Yksityistäminen johtaisi todennäköisesti rahastamiseen eli palveluja tuottavat yhtiöt tekisivät hyvää tulosta omistajilleen ja toisaalta palkat nousisivat reilusti.
Sillä onko ihmisillä varaa ei ole mitään merkitystä. Saisimme kaikki nämä höpöhöpö lääkärit pois viroistaan ja rahalla saisimme oikeaa hoitoa.
Täällä on ihmiset moittineet sen verran reippaasti julkista että kyllähän sen alasajo on enemmän kuin järkevää. Kaikki jotka ovat huutaneet julkisen heikkoudesta olisivat varmasti tyytyväisiä. Tietenkin, sehän siinä jatkossa olisi että olisi täysin turha märistä mistään jos rahaa ei löytyisi. Tietäisimme kaiken olevan ensiluokkaista mutta vain rahalla saisi.
Eihän täällä uskota kipuja jos ne ei näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti niin kova stressi ja burnout ettei saanut tuossa kriisissä haettua tietoa noista kivuista tai tajunnut että sappikiviin viittaavia ja uskomatonta ettei osattu muka yhdistää sappikivikohtauksiksi vaikka kivet ultrassa näkyi.
Kamala juttu. Kertoo siitä että sairaanhoito on aivan surkealla tolalla, täysin laiminlyöty potilas. Oikeasti jos olisi yhtään ammattilainen kysellyt tai kuunnellut eikä vaan syöttänyt lääkkeitä olisi nämä asiat ratkenneet eri tavalla. Karmivaa luettavaa.
Tämä.
Tämän vuoksi julkisen lakkauttaminen on viisasta. Rahalla saisi oikeaa palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Eihän tuo ihan oppikirjan mukaan mennyt terveydenhuollonkaan puolesta.
Toki jutusta käy ilmi, että nainen oli jonkinasteisessa psykoosissa. Päiväkirjamerkinnät harhoja ja salaliittoteorioita täynnä. Siskokin tehnyt lasun. Jopa sappikivien huonoa hoitoa enemmän miettisin psykiatrian, lastensuojelun ja isän osuutta.
Sappikivet ovat ikäviä, joo, mutta Suomessakin on satoja tuhansia ihmisiä, joita asia koskettaa ilman, että he alkavat skitsoilla.
Ehkä tässä skitsoilu johtui kuitenkin siitä, että henkilöllä oli todella kovat kivut ja häntä ei hoidettu. Hänet leimattiin mielisairaaksi joka kuvitteli ne kivut. Kai siinä jonkinlainen psykoosi voi puhjeta.
Sappikivikohtaus voi olla todella infernaalinen mutta se menee ohitse. Kukaan ei ole kolmea viikossa niin kovissa kivuissa ilman että siihen puututtaisiin. Kovassa kivussa ihminen ei pysty oleman paikallaan, hikoilee, syke nousee ja on tuskainen olo. Kiputuntemuksia voi jonkin verran arvioida katsomalla mutta tarkemman arvion saa kysymällä. Jos potilas on kipeä niin siitä kannattaa sanoa henkilökuntaan kuuluvalle että saa kipulääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti niin kova stressi ja burnout ettei saanut tuossa kriisissä haettua tietoa noista kivuista tai tajunnut että sappikiviin viittaavia ja uskomatonta ettei osattu muka yhdistää sappikivikohtauksiksi vaikka kivet ultrassa näkyi.
Kamala juttu. Kertoo siitä että sairaanhoito on aivan surkealla tolalla, täysin laiminlyöty potilas. Oikeasti jos olisi yhtään ammattilainen kysellyt tai kuunnellut eikä vaan syöttänyt lääkkeitä olisi nämä asiat ratkenneet eri tavalla. Karmivaa luettavaa.
Tämä.
Tämän vuoksi julkisen lakkauttaminen on viisasta. Rahalla saisi oikeaa palvelua.
Raha ei takaa ammattitaitoisia lääkäreitä. Rahanahneita.
Parempi olisi mielestäni lakkauttaa koko julkinen puoli ja antaa yksityisten ottaa ohjat. Joo, se maksaisi kuluttajalle mutta olisit siellä herra ja hidalgo. Voisit vaatia.