Oliko myös ysärilaman aikaan vallalla yhtä kovat arvot kuin nykyään?
Kun nykyään on ihan valtavirtaa ajatella että köyhän voi suunnilleen viedä saunan taakse lopetettavaksi niin oliko vastaavaa silloin minkä verran? En muista enää.
Kommentit (167)
Eivät. Silloin työttömiä oli niin valtavasti, ettei kukaan uskaltanut tai halunnut haukkua.
Oli tavallista ja normaalia olla työtön.
Mitä on nämä kuuluisat ns kovat arvot?
Lukenut tämän täällä palstalla ennenkin.
Kovat arvot ja kovat arvot. Mitä kovaa siinä on, että kaikki saavat tukia? Pitäisikö tulla vielä pylly kotiin pyyhkimään? Silloin oli 600 000 työtöntä eikä valtio saanut velkaa mistään, itse söin kaalikeittoa ja näkkäriä lähinnä koska oli halvinta. Aloitus kertoo kermaperse-elämään tottuneen keskenkasvuisen puheelta. Ei nykyaika ole 1990-luvun lamaa nähnytkään.
Tietyllä tavalla paljon kovemmat.
Vierailija kirjoitti:
Kovat arvot ja kovat arvot. Mitä kovaa siinä on, että kaikki saavat tukia? Pitäisikö tulla vielä pylly kotiin pyyhkimään? Silloin oli 600 000 työtöntä eikä valtio saanut velkaa mistään, itse söin kaalikeittoa ja näkkäriä lähinnä koska oli halvinta. Aloitus kertoo kermaperse-elämään tottuneen keskenkasvuisen puheelta. Ei nykyaika ole 1990-luvun lamaa nähnytkään.
Bingo 👏👏
Silloin oli paremmat etuisuudet ne leikattiin vasta laman seurauksena osaa ei vielä sittenkään.
Raaempaa oli. Pankit jakoivat ihmisten omaisuuden.
Ei tätä hetkeä voi edes verrata 90-luvun lamaan. Se oli oikeasti kovaa aikaa.
90 luvulla pankin korot oli noin 22 %
Konkurssien määrä ja massa työttömyys oli päällä
Tukiaisista sai vaan haaveilla
Tätä pvää ei voi edes verrata 90 luvun lamaan!
Päällimmäisenä jäänyt mieleen, että meitä ihmisiä tärkeämpää oli pelastaa pankit.
Nalle Wahlroos sikarikastui siinä hässäkässä. Tänäänkin sen naamataulu näkyi jossain Hesarissa, kun se taas lataa jotain v tun tietämystään siitä, miten maa pitäisi pelastaa.
Joku alapeukuttaa ihan sikana kaikkea täällä
Liian vähän tukiaisiako?!?
Voin sanoa, että se on kovaa kun ensin kaatuu yritys, sitten perheeltä menee koti eikä jää kuin valtavat velat ja häpeä ja lopuksi vielä toinen perheen vanhemmista menee junan alle.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli hyvät tuet.
Kenellä oli kenellä ei.
Lama-aikana oli julkinen keskustelu todella julmaa. Työttömiä syytettiin laiskoiksi. Mitään ymmärrystä ei herunut vaan kovat oli arvot silloin. Ihmiset häpesivät hiljaisuudessa vaikeuksiaan.
En teininä kokenut 90 lukua mitenkään erikoisena mutta kaljakuppiloita oli paljon ja niissä kävi paljon asiakkaita. Konkursseja oli tietysti myös paljon.
Mun elämäni, nuorena työttömänä naisena 90-luvulla oli helppoa. Tukia sai helposti ja esim ruoka oli niin halpaa, että jäi rahaa bilettämiseen. Kukaan muu kuin sukulaiset ei vinoilleet työttömyydestäni.
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Silloin työttömiä oli niin valtavasti, ettei kukaan uskaltanut tai halunnut haukkua.
Oli tavallista ja normaalia olla työtön.
Tämä on pötyä. Esimerkiksi yläasteellani kukaan ei koskaan kertonut vanhempien työttömyydestä tai rahavaikeuksista.
Kyllä oli. Pakastevihanneksia uunissa lämmitettiin nahistuneeksi (köyhät siis) ja virkailijat yhtä pahoja. Myös äidit vihaisia. Siksi olisi tärkeää herätä tänään, että inhimillisempi maailma saataisi. Ettei kiusaaminen tuhoa aina uusia sukupolvia.
No eipä oikein. Köyhiä oli niin paljon silloin ja työttömyys oli niin näkyvää katukuvassa.