Sun aikas vähenee kokoajan. Mitä olet tänään tehnyt unelmasi eteen?

Lähdin anssilla kiertämään maailmaa vuodeksi, nyt kun kerrankin aikaa ja mahdollisuus. 

N54

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt lähikaupassa tänään kolmesti ja antanut kassaneidille vihjeitä kiinnostuksestani häntä kohtaan T:M59

Kyllä tota voikin muistella päivästä toiseen sitten kiikkustuolissa. Kova! 

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt lähikaupassa tänään kolmesti ja antanut kassaneidille vihjeitä kiinnostuksestani häntä kohtaan T:M59

Olet ilmeisesti tämä "mä ja mun muna"-hahmo täällä? 

Unelmoin, että unelmat toteutuisivat.

Vierailija kirjoitti:

Jumankekka että tällä palstalla on negatiivisia, onnettomia ja toivonsa menettäneitä ihmisiä. Tosi masentavaa luettavaa suurin osa postauksista.  Ei kai teillä kaikilla nyt voi noin huonosti mennä?

Keskiverto ihmisellä ei ole mitään suuria unelmia. Suurin unelma on elää mahdollisimman tasaista ja tavallista elämää, samanlaista kuin "kaikki muutkin", tietämättä miten ne "kaikki muut" oikeasti elävät.

Keskiverto ihmisen mielestä unelmoiminen on turhaa, hörhöä ja epäilyttävää.

Rakentanut kultaista häkkiä

Unelmani on saada olla rauhassa maailman muilta ihmisiltä ja saada touhuilla omia pikkuprojektejani.

Tänään ajattelin vaihtaa moottoripyörän kytkinlevyt eli unelmieni lomapäivä on jo tänään.

Vierailija kirjoitti:

Jumankekka että tällä palstalla on negatiivisia, onnettomia ja toivonsa menettäneitä ihmisiä. Tosi masentavaa luettavaa suurin osa postauksista.  Ei kai teillä kaikilla nyt voi noin huonosti mennä?

Ei kannata luulla mitään. Se voi kato olla, että kohtalolla on joku jymypaukku varattuna, joka pistää ensin huulet pyöreiksi ja sitten alkaa oppia kaikenlaista oikeasta elämästä. Pikkuhiljaa vähän kerrallaan.

 

Asennekysymys tuokin.

Luuletko ettei meillä unelmia toteuttaneilla ole ollut vaikeuksia elämässä?? Köyhyyttä, keskenmenoja (minulla 4), sairauksia (edelleenkin), työttömyyttä, taloudellisia katastrofeja, läheisten kuolemia? Eikö nuo juuri ole niitä jymypaukkuja ja "oikeaa elämää"  joita tarkoitat??

Ero on siinä että olemme sisuuntuneet takaiskuista - emme jääneet märehtimään. Aloitettu nollasta useamman kerran  ja päästy  taas jaloilleen ja lähemmäs unelmia. Silloin niiden toteutuminen onkin tuplasti makeampaa

Nii no varmana on. Mutta kun kaikille ei tule elämässä vastoinkäymisiä, onnistumisia ja mahdollisuuksia samassa suhteessa. Se menee monesti mittasuhteet todella väärin, epäreilusti ja kohtuuttomasti. Jostain ottaa niin kauan nousta takaisin jaloilleen, että sitten se onkin jo juna mennyt. Ja HUOM. EN nyt suinkaan yleistä tätä koskemaan kaikkia. Ei ole koskenut sinuakaan. 

Olen minäkin sisuuntunut, mutta siitä syystä, kun vastoinkäymisiä on tullut ilman mitään sen ihmeempiä unelmia. Kuinkahan huonosti sitä olisi käynyt, jos sitä olisi ollut suuria unelmia? Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Se pätee jo pienessäkin mittakaavassa. Sitä ei voi uskoa, jos ei sitä itse koe.

Eikä tässä mitään märehditä, vaan tunnetaan omaa elämää koskevat realiteetit. Elämä on kovalla kädellä opettanut, ettei liikoja kannata vaatia. Tyydyttävä siihen mitä Luoja sallii kullakin olevan, ja se ei mene ollenkaan tasaisesti. Paljoa en ole elämältä pyytänyt, mutta sekin vähä on ollut liikaa pyydetty. Se on ollut sama monella muullakin, mutta EI kaikilla. Että ei pidä liikoja tavoitella, kun se menee äkkiä omaan jalkaansa ampumiseksi. En ole märehtinyt enkä märehdi, vaan olen ottanut elämän kolhuista opiksi ja niillä opeilla kuljen elämän polkua pitkin. Jos sen joku haluaa väkisin tulkita märehtimiseksi, niin väärin ajattelee. 

Teen asioita, joita voin ja uskallan, en lähde sellaiseen, josta tietää, ettei siitä valmista tulisi. Elämästä ei tule yhtään mitään, jos ei ota virheistä opikseen. 

Virheistä oppimalla saa elämästä sentään edes vähän parempaa, että sillä nyt tavoittaa edes sen unelman, ettei tuleva ole samaa mitä mennyt. Esim. minulla alkoholista luopuminen teki elämästä parempaa, muttei mitään täydellistä, koska vanhojen virheiden vaikutukset ovat kauaskantoisia kuin ydinvoimalaonnettomuudella. Semmoista kun täydellistä ei voi ollakaan, aina jää jotain puuttumaan. Mutta eipähän tarvi enää elää sitä rappioelämää ja maata nyt jossain siltojen alla, puiston penkillä ym. 

Yksi virhe on vertailla omaa elämää muiden elämään ja vaatia, että minun vaatimattoman elämän pitäisi olla jotain muuta. Sillä saa olonsa todella hankalaksi, varsinkin jos työkalut elämän tietyksi muuksi muuttamiseen puuttuvat. Moni asia onnistuu kyllä paperilla, mutta toteutus on mahdotonta. 

Pakenen vanhempia . Jospa joskus koittaa vielä vapaus . 

M40

Sun aikas vähenee koko ajan ap. Mitä ajattelet tehdä tälle faktalle?

Kävin kävelyllä luonnon keskellä. Soittelin kitaraa. Siivosin. Pelailin. Join kahvit, kävin kaupassa. En unelmoi isompia mutta ihan hyvin joka tapauksessa menee.

En oo vielä noussut sängystä ylös mutta sekin on luksusta 🙈 Tää vuosi on tuntunut junnaavan paikoillaan eri syistä johtuen. Mut oon tajunnut kuinka ratkaisevan tärkeitä läheiset ihmissuhteet hyvinvoinnin kannalta ovatkaan. Nyt jos koskaan olisin valmis löytämään sen oman rakkaan 💗 N30+

Tein lapselleni aamiaisen, leikin hetken hänen kanssaan ja soitettiin videopuhelu isoäidilleen.

Nyt kahvia ja hieman uutisia.

M40

Vierailija kirjoitti:

Kävin kävelyllä luonnon keskellä. Soittelin kitaraa. Siivosin. Pelailin. Join kahvit, kävin kaupassa. En unelmoi isompia mutta ihan hyvin joka tapauksessa menee.

Ei kannata tavoitella suuria unelmia, jos ei ole varma, onko se juttu varattuna mua varten. Hyvä tehdä jonkin asian eteen kymmenen vuotta turhaan töitä, kun ei siitä sitten lopulta mitään tullutkaan.

Itselle tuli 20 v sitten älynväläys vaihtaa alaa. Kävin koulun, mutta sitten en työllistynyt sille alalle, että hukkaan meni. Ihan "kiva". Senkin ajan olisi voinut käyttää järkevämmin. 

Ei ole enää unelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää unelmia.

Kehittele. Jos ajatus sakkaa ni mee raittiiseen ilmaan kävelemään. Eihän niitä ideoita neljän seinän sisällä tule. Sit ku niitä alkaa tulvimaan ni oot että miksi ihmeessä tuhlasit aikaa vaan unelmattomaan elämiseen. Onnellisuus tulee tekemisen kautta. Kokemuksia ei voi ostaa, ne pitää itse kokea. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole unelmia 

Ei mullakaan. Mulla ei ole ollut koskaan mitään unelmia, ei ikinä.

Lapsena kun kysyttiin mikä on sinun unelma-ammattisi, niin keksin aina hätäpäissäni jonkun vaan.

En ole koskaan haaveillut mistään perhe-elämästä, taloista, tiluksista, lapsukaisista tai ulkomaanmatkoista.

En unelmoi edes täydellisestä ulkonäöstä, maineesta, vallasta tai mistään lottovoitoista.

Odottelen lähinnä että pääsisi pois täältä maailmasta.

Lapsuuteni ei ollut mikään kovin lämmin tai kannustava. Opin vaan sen, että kaikki muut ovat tärkeimpiä kuin minä, ja minä en ole yhtään mikään, enkä ansaitse mitään.

Aikuisena olen elänyt tätä aika ikävää elämääni sinnitellen. En pysty kokemaan mistään mielihyvää. En nauti asioista joista muut nauttivat.

Sille en voi itse mitään. En voi pakottaa itseäni nauttimaan tai tahdonvoimalla saamaan iloa tai mielihyvähormoneja.

Ei ole enää unelmia. Keskityn hyvään ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää unelmia. Keskityn hyvään ruokaan.

No eiks siitä saa jo vaikka mitä unelmia kehiteltyä?

Oletko ajatellut, että unelmat kantavat vaikean ajan lävitse, mutta työ on se mikä pitää leivässä ja Jumalan luo löytäminen ja toisten auttaminen on syy sinunkin elämääsi?