Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole

Montako lasta teillä on ap? Nuo ajat on itsellä kaukana takana mutta hyvin muistan miltä tuntui kun elettiin pikkulapsiarkea tukiverkottomana. Isovanhemmista ei tueksi ollut, päinvastoin kun tulivat kylään heitä piti passata. Välimatkaa oli niin paljon että mitään arjen apua ei voinut kuvitellakaan heiltä saavansa. Lisäksi asenne oli että "olemme omat lapsemme jo hoitaneet, se riittää". Nyt vaakakuppi on kääntynyt niin että he kaipaisivat apua ja seuraa mutta asumme niin kaukana että meidän on sitä mahdoton tarjota. He olisivat aikoinaan voineet muuttaa lähemmäksi meitä mutta eivät halunneet koska halusivat elää itselleen.

Uskon että kertomani on todellisuutta monessa perheessä. Tukiverkostot pitäisi rakentaa itse mutta kysymys herää miten. Muut tukiverkottomat lapsiperheet ovat itse yhtä uupuneita, eikä se suoraan sanoen raskaan arjen keskellä tunnu hyvältä että vaikka tiedät saavasi heiltä lastenhoitoapua, tiedät myös että sinun pitää vuorollaan olla sitä tarjoamassa. Pelkkä ajatuskin uuvuttaa silloin kun voimat on jo muutenkin vähissä. Isovanhempien kanssa "sanaton" sopimus menee niin että he auttavat hektisen pikkulapsiarjen keskellä ja myöhemmin heitä autetaan kun ikääntyvät ja tarvitsevat apua. Tämän olen nähnyt toteutuvan parin ystävän perheessä hienolla tavalla.

Muistan tunteneeni kateutta kun aikoinaan juurikin noilla parilla ystävällä oli molemmilla peräti kahdet isovanhemmat lastenhoitoapuna. Vanhemmat saivat apua arjen tilanteisiin ja parisuhdeaikaa kun lapset menivät isovanhemmille hoitoon. Jo pelkkä tieto siitä että apua on tarvittaessa saatavilla helpotti, meillä taas toi raskaan tunteen se että mitään apua ei ollut saatavilla. Tiesi että yksin pitää pärjätä. Tämä on monen perheen kohtalo nykyään ja tutkitusti eräs syy siihen ettei lapsia haluta tehdä. Työelämä on nykyään niin hektistä ja vaativaa ettei mitään lisärasitusta uskalleta oheen ottaa.

Vai lapset uuvuttavat, kun heidän kanssaan olisi  tosi tärkeää edes lomalla olla ja harrastaa jotain. Tai olla vain kotona ja tutustua lapsiinsa.

Ehkäisy on keksitty ja on aika kummalista jos tehdään lapsia, ellei niitä haluta.

Joku vanhempi ketjussa ihmetteli, mitä muuta tärkeämpää tekemistä isovanhemmalla muka on kuin oman lapsenlapsensa hoitaminen. 

Vanhemmilla menee sekaisin vanhemman ja isovanhemman roolit. Vanhemman tärkein tehtävä on lapsensa hoitaminen ei isovanhemman. 

Isovanhemman tärkein tehtävä on huolehtia itsestään omasta kunnostaan ja terveydestään. Ettei joudu hoidokiksi ja vaivoiksi muille. Hänen kuntonsa väjäämättä menee vuosi vuodelta alaspäin. Hän nukkuu huonosti, on kipuja ja liikerajoitteita. Ei ole enää nopea, väsyy välillä ihan tyhjästäkin. On luvannut pirteänä hetkenä hoitaa lapsenlapset, mutta kun päivä koittaa, nouseekin väsyneenä ja kivulloisena uuteen päivään. Yrittää selviytyä kuitenkin siinä sitten villien penskojen kanssa päivän. Toipuu koettelemuksesta muutaman päivän reporankana. Ei pääse täysin uupuneena omiin tärkeisiin kuntoa ylläpitäviin ja kipuja poispitäviin harrastuksiinkaan, koska on aivan poikki. Niihinkin tulee taukoa ja kivut pääsevät yltymään. 

Nuoret ihmiset eivät ymmärrä tätä. Miksei muka se virkeältä ja toimintakykyiseltä näyttävä mummo muka voi hoitaa? 

Päivittäistoimet ja kunnon ylläpitäminen ja kipujen hallinta on täyspäiväinen työmaa vanhalle ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ovat siis pieniä. Tiedän, ettei tämä lohduta juuri tänään, mutta hetken päästä ne on isoja. Omatoimisia, touhuavat kavereiden kanssa ja menevät ja tulevat. Sitten tulee se vaihe, kun uskaltaa päästää jo keskenään uimaankin. Ja lopulta ollaan siinä pisteessä, että eivät suostu kanssasi rannalle, koska olet niin nolo...

 

Omani ovat 20 ja 17. Vanhempi on nyt muuttamassa pois. Vuosia on jo miehen kanssa oltu kahdestaan tässä sohvalla illat ja kahdestaan käyty kaupassa, ulkoilemassa jne. Nyt lähdetään kahdestaan matkallekin, koska vanhemmalla on töitä ja nuorempi ei halunnut tällä kertaa lähteä mukaan. Eipä paljon huoli paina jättää tuon ikäisiä kotiin keskenään ja eipä tarvi miettiä koiranhoitoa. Joskus kaipailen kaiholla aikaa, kun olivat pieniä, tulivat syliin, innostuivat pienistä asioista ja tulivat viereen nukkumaan. Aika kultaa muistot... olihan se raskasta, mutta ehkä se sanonta: "elämän paras aika on se, kun lapset on pieniä" alkaa realisoitua. Se oli rankkaa, mutta se oli tiukkaa elämää, jossa jokainen hetki tiesi olevansa tarpeellinen ja rakastettu omana itsenään. 

 

Koita kestää, pian se helpottaa. Joskus luin, että ikävuosina 0-6 tehdään 10-kertainen työ vs. 7-13. Se on totta. Riittäneekö tuo edes? Lisäksi on tutkittu, että pienten lasten vanhemmat ovat onnettomampia kuin lapsettomat, mutta 7v. mennessä tilanne tasottuu ja sen jälkeen lapsellisten elämä on aina vaan onnellisempaa ja erityisesti vanhana todella paljon onnellisempaa kuin lapsettomien. Eli lapset on sijoitus pitkäaikaiseen ja tulevaan onneen. 

Ei se nyt aina mene niinkuin Strömsössä. Jokainen ikävaihe tuo omat haasteensa ja voi käydä niin että murrosikä on todella rankka. Se aikuinen lapsikin voi tuottaa vanhemmilleen monenlaista huolta ja päänvaivaa. Lapsella voi olla fyysinen sairaus, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia. Avioero voi kuormittaa myös isovanhempia uudella tavalla kun erovanhempi kaipaa tukea arkeensa.

Vierailija kirjoitti:

Joku vanhempi ketjussa ihmetteli, mitä muuta tärkeämpää tekemistä isovanhemmalla muka on kuin oman lapsenlapsensa hoitaminen. 

Vanhemmilla menee sekaisin vanhemman ja isovanhemman roolit. Vanhemman tärkein tehtävä on lapsensa hoitaminen ei isovanhemman. 

Isovanhemman tärkein tehtävä on huolehtia itsestään omasta kunnostaan ja terveydestään. Ettei joudu hoidokiksi ja vaivoiksi muille. Hänen kuntonsa väjäämättä menee vuosi vuodelta alaspäin. Hän nukkuu huonosti, on kipuja ja liikerajoitteita. Ei ole enää nopea, väsyy välillä ihan tyhjästäkin. On luvannut pirteänä hetkenä hoitaa lapsenlapset, mutta kun päivä koittaa, nouseekin väsyneenä ja kivulloisena uuteen päivään. Yrittää selviytyä kuitenkin siinä sitten villien penskojen kanssa päivän. Toipuu koettelemuksesta muutaman päivän reporankana. Ei pääse täysin uupuneena omiin tärkeisiin kuntoa ylläpitäviin ja kipuja poispitäviin harrastuksiinkaan, koska on aivan poikki. Niihinkin tulee taukoa ja kivut pääsevät yltymään. 

Nuoret ihmiset eivät ymmärrä tätä. Miksei muka se virkeältä ja toimintakykyiseltä näyttävä mummo muka voi hoitaa? 

Päivittäistoimet ja kunnon ylläpitäminen ja kipujen hallinta on täyspäiväinen työmaa vanhalle ihmiselle. 

Eiväthän isovanhemmat välttämättä mitään vanhoja ole. He voivat olla iässä, jossa on vielä 15-20 vuotta työelämää vielä jäljellä. Ja heillä voi olla ihan täystyö vapaa-aikana hoitaa omia iäkkäitä vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanhempi ketjussa ihmetteli, mitä muuta tärkeämpää tekemistä isovanhemmalla muka on kuin oman lapsenlapsensa hoitaminen. 

Vanhemmilla menee sekaisin vanhemman ja isovanhemman roolit. Vanhemman tärkein tehtävä on lapsensa hoitaminen ei isovanhemman. 

Isovanhemman tärkein tehtävä on huolehtia itsestään omasta kunnostaan ja terveydestään. Ettei joudu hoidokiksi ja vaivoiksi muille. Hänen kuntonsa väjäämättä menee vuosi vuodelta alaspäin. Hän nukkuu huonosti, on kipuja ja liikerajoitteita. Ei ole enää nopea, väsyy välillä ihan tyhjästäkin. On luvannut pirteänä hetkenä hoitaa lapsenlapset, mutta kun päivä koittaa, nouseekin väsyneenä ja kivulloisena uuteen päivään. Yrittää selviytyä kuitenkin siinä sitten villien penskojen kanssa päivän. Toipuu koettelemuksesta muutaman päivän reporankana. Ei pääse täysin uupuneena omiin tärkeisiin kuntoa ylläpitäviin ja kipuja poispitäviin harrastuksiinkaan, koska on aivan poikki. Niihinkin tulee taukoa ja kivut pääsevät yltymään. 

Nuoret ihmiset eivät ymmärrä tätä. Miksei muka se virkeältä ja toimintakykyiseltä näyttävä mummo muka voi hoitaa? 

Päivittäistoimet ja kunnon ylläpitäminen ja kipujen hallinta on täyspäiväinen työmaa vanhalle ihmiselle. 

Eiväthän isovanhemmat välttämättä mitään vanhoja ole. He voivat olla iässä, jossa on vielä 15-20 vuotta työelämää vielä jäljellä. Ja heillä voi olla ihan täystyö vapaa-aikana hoitaa omia iäkkäitä vanhempiaan.

Mutta moni on, kun lapset tehdään yhä vanhempana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanhempi ketjussa ihmetteli, mitä muuta tärkeämpää tekemistä isovanhemmalla muka on kuin oman lapsenlapsensa hoitaminen. 

Vanhemmilla menee sekaisin vanhemman ja isovanhemman roolit. Vanhemman tärkein tehtävä on lapsensa hoitaminen ei isovanhemman. 

Isovanhemman tärkein tehtävä on huolehtia itsestään omasta kunnostaan ja terveydestään. Ettei joudu hoidokiksi ja vaivoiksi muille. Hänen kuntonsa väjäämättä menee vuosi vuodelta alaspäin. Hän nukkuu huonosti, on kipuja ja liikerajoitteita. Ei ole enää nopea, väsyy välillä ihan tyhjästäkin. On luvannut pirteänä hetkenä hoitaa lapsenlapset, mutta kun päivä koittaa, nouseekin väsyneenä ja kivulloisena uuteen päivään. Yrittää selviytyä kuitenkin siinä sitten villien penskojen kanssa päivän. Toipuu koettelemuksesta muutaman päivän reporankana. Ei pääse täysin uupuneena omiin tärkeisiin kuntoa ylläpitäviin ja kipuja poispitäviin harrastuksiinkaan, koska on aivan poikki. Niihinkin tulee taukoa ja kivut pääsevät yltymään. 

Nuoret ihmiset eivät ymmärrä tätä. Miksei muka se virkeältä ja toimintakykyiseltä näyttävä mummo muka voi hoitaa? 

Päivittäistoimet ja kunnon ylläpitäminen ja kipujen hallinta on täyspäiväinen työmaa vanhalle ihmiselle. 

Eiväthän isovanhemmat välttämättä mitään vanhoja ole. He voivat olla iässä, jossa on vielä 15-20 vuotta työelämää vielä jäljellä. Ja heillä voi olla ihan täystyö vapaa-aikana hoitaa omia iäkkäitä vanhempiaan.

Mutta moni on, kun lapset tehdään yhä vanhempana. 

Ilmeisesti näin on, ainakin tämän ketjun perusteella. Monella on ilmeisesti se tilanne, että lasten isovanhemmat ovat eläkkeellä. Omassa ystäväpiirissä me kaikki mummot ja papat olemme aika lailla saman ikäisiä ja itselläkin vielä kymmenen vuotta työelämää jäljellä. Meillä on melkein kaikilla omat vanhemmat iäkkäitä, jotka työllistävät meitä melkoisesti. Kaikilla kun ei asu omat vanhemmat eikä lapset tai lapsenlapsetkaan edes samassa kaupungissa.  Täällä tunnutaan olevan mummoille ja papoille tosi katkeria siitä, jos he eivät hoida lapsenlapsiaan. On meillä kuitenkin siinä taiteilemista omien työvuorojen, omien vanhempien hoidon ja sen kanssa, että itse jaksaisi kaiken tämän. Lapsenlapset ovat ihania, mutta nuoret vanhemmat tuntuvat ajattelevan ainakin täällä kirjoittaessaan vain omasta vinkkelistään. 

Jos isovanhempi on vielä työelämässä, hänellä kuluu energia työelämään siinä missä  nuoremmillakin. Enemmänkin, kun on ikää vuosikymmenet enemmän. Kyllä isovanhempikin tarvitsee lomaa, eikä hänellä velvollisuutta hoitaa lomalla pikkulapsia.

Ymmärrän, että lasten kanssa on raskasta. Olen itsekin vanhempi, mutta lapseni ovat jo teinejä. Lasten kanssa täytyy viitsiä olla. Näin se vaan on. Moni nykyvanhempi on tottunut siihen, että lapset viedään päiväkotiin omalla lomalla ja sisarukset silloin, kun vanhempi on kotona vauvan kanssa. Ei oikein viitsitä hoitaa itse. Tällaisen easy lifen kehitys alkoi silloin, kun omat lapseni olivat pieniä.

Lasten kanssa olemisesta ei tarvitse tehdä mitään sirkusts. Tavallinen puuhastelu riittää. Tehdään vaikka eväät ja lähdetään päikyn pihaan retkelle. Aikuisen pitää itse viitsiä. Lapsi kyllä tyytyy vähempäänkin.

Ap, katsoppa peiliin. Kun kirjoitustasi luin ,tulin siihen tulokseen, ettet sinä raparanka ylen väsynyt äiti tai isä TODELLAKAAN viitsisi ajaa 3 viikon välein mummolaan 200 km välein. ( jos olisi sellainen mummola) , et varmasti jaksaisi leikkiä , leikittää sukulaislapsia, etkä olisi kummilasten hoitajana ect. 
Että sellaisen kuvan sain avauksestasi.

Hävettääkö sepustuksesi?

Ei tulisi mieleenkään rasittaa huonokuntoisia isovanhempia viemällä 24/7 hoitoon taaperoita tai sairaita päiväkotilaisia. Meillä tosin ei ole edes erityisen sairaat isovanhemmat. Mutta kun ei onnistu edes koululaisten kanssa mikään tekeminen. Kyse ei ole silloin mistään raskaasta hoitamisesta. Olisipa ilo, jos kiinnostaisi lähteä niiden kanssa vaikkapa uimaan, kesäteatteriin tai valvomaan läsnäolevaksi huvipuiston penkille. Eiköhän se hetki tule kun itse ovat avun tarpeessa. Siihen on repliikit valmiina. 

"Voi voi, semmoista se on". 

"Onpa kurjaa, kyllä te pärjäätte". 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään rasittaa huonokuntoisia isovanhempia viemällä 24/7 hoitoon taaperoita tai sairaita päiväkotilaisia. Meillä tosin ei ole edes erityisen sairaat isovanhemmat. Mutta kun ei onnistu edes koululaisten kanssa mikään tekeminen. Kyse ei ole silloin mistään raskaasta hoitamisesta. Olisipa ilo, jos kiinnostaisi lähteä niiden kanssa vaikkapa uimaan, kesäteatteriin tai valvomaan läsnäolevaksi huvipuiston penkille. Eiköhän se hetki tule kun itse ovat avun tarpeessa. Siihen on repliikit valmiina. 

"Voi voi, semmoista se on". 

"Onpa kurjaa, kyllä te pärjäätte". 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Oman isäni klassikko: "Se on se vanhemman osa."

Tottahan se on, mitä lastenne isovanhemmat sanovat, että sellaista se on ja lasten vanhempien pitää vain itse viitsiä ja jaksaa. Lastenne isovanhemmat ovat jo lapsensa hoitaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään rasittaa huonokuntoisia isovanhempia viemällä 24/7 hoitoon taaperoita tai sairaita päiväkotilaisia. Meillä tosin ei ole edes erityisen sairaat isovanhemmat. Mutta kun ei onnistu edes koululaisten kanssa mikään tekeminen. Kyse ei ole silloin mistään raskaasta hoitamisesta. Olisipa ilo, jos kiinnostaisi lähteä niiden kanssa vaikkapa uimaan, kesäteatteriin tai valvomaan läsnäolevaksi huvipuiston penkille. Eiköhän se hetki tule kun itse ovat avun tarpeessa. Siihen on repliikit valmiina. 

"Voi voi, semmoista se on". 

"Onpa kurjaa, kyllä te pärjäätte". 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Tämä. Itse lapset lähes täysi-ikäisiksi saatuani lähes ilman tukiverkkoja ydinperheessä, esim. pitkät opettajan kesälomat kokonaan lasten kanssa "lomailleena" tuntuu absurdilta nämä valitukset, kun ihan kaksi kokonaista viikkoa joutui omien lasten kanssa lomailemaan (puolivälissä toki lapsivapaa viikonloppu). Tai etävanhemman valitus, kuinka 72 tuntia niiden omien lasten kanssa on joku supersuoritus, josta tehdään somepäivitys, kun oli niiiiiin raskasta, että nyt tarvitaan kolme viikkoa lapsivapaata, että toipuu. Molemmat esimerkit tänä kesänä somessa vastaan tulleita. Vuoroviikkovanhemmista en nyt jaksa edes aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on, mitä lastenne isovanhemmat sanovat, että sellaista se on ja lasten vanhempien pitää vain itse viitsiä ja jaksaa. Lastenne isovanhemmat ovat jo lapsensa hoitaneet. 

Tottahan se on, mutta voisko ne mölyt edes pitää mahassa? Onhan sekin totta, että vanhuksen osa on sairas ja yksinäinen, ei lapsilla ole mitään velvollisuutta hoitaa, kun on omakin elämä töineen ja harrastuksineen.

Vali, vali, juupatirallaa- isovanhemmat olivat 700km:n päässä. Ei keskituloiset lapsia saanu päiväkotiin, esikouluun vasta, piti olla köyhempi . Meillä oli lapset perhehoidossa ( siis maksettiin palkkaa naapurin kotiäidille ja kesällä opiskelijatyttö aina palkattiin. 
Se 15 vuotta oli normaalia perhe-elämää, työssä käytiin säännöllisesti. Vähemmän jaksoimme kyllä harrastella, mutta lapsia vietiin soittotunneille ja jumppiin.

Ei valittamista, vaikka sairauskin välillä yllätti. 
Nyt on jo lapselapsetkin opiskelemassa. Heitä oli ilo hoitaa omana vapaapäivänä. Ja meillä kun ikää jo 80 , niin eikun nautitaan jokaisesta hyvästä päivästä👍😄 

Suurimmalla osalla, ainakin omassa ja tuttavapiirissä isovanemmatovat jaksamisen äärirajoilla, sillä juuri tuossa iässä monet sairaudet ja vammat tulevat arkeen, on sydänongelmia, nivelkipuja,  unettomuutta, energiakyvyn lasku jne. Samoin puolisolla. Lisäksi ajankohtaan osui naisilla vaihdevuodet.  Kuoleisuus korkea. 

Ja on alati uudistuva työelämä, joka kuormittaa aivan toisella tavalla kuin nyorempana

Lisäksi huolettavana on iäkkäät vanhemmat, appivanhemmat ja naapurin mummot.  Mahdollis sti vielä oma puoliso 

Ja sitten ne lastenlapsien hoito, jota ei yksikään isovanhempi anna  riittävästi ja kylliksi. Eikä ole tarpeeksi ja kiitokseksi saa vain haukut, kun arvostelut somessa, kun mummot antavat pullaa ja jäätelöä ja arvostelu on loputonta. 

Jos jos isovanhemmilla on ollut 3 lasta, niin niitä lapsenlapsia voi olla 5-12 jolloin isovanhemmat pyörittävät jo päiväkotia. 

Ja milloin isovanhempien suodaan itse levätä tai palautua, tai tehdä niitä omia kotitöitä, pestä pyykkiä, siuvota tai lukea edes yksi kirja. 

Osa isompaa kulttuurinmuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanhempi ketjussa ihmetteli, mitä muuta tärkeämpää tekemistä isovanhemmalla muka on kuin oman lapsenlapsensa hoitaminen. 

Vanhemmilla menee sekaisin vanhemman ja isovanhemman roolit. Vanhemman tärkein tehtävä on lapsensa hoitaminen ei isovanhemman. 

Isovanhemman tärkein tehtävä on huolehtia itsestään omasta kunnostaan ja terveydestään. Ettei joudu hoidokiksi ja vaivoiksi muille. Hänen kuntonsa väjäämättä menee vuosi vuodelta alaspäin. Hän nukkuu huonosti, on kipuja ja liikerajoitteita. Ei ole enää nopea, väsyy välillä ihan tyhjästäkin. On luvannut pirteänä hetkenä hoitaa lapsenlapset, mutta kun päivä koittaa, nouseekin väsyneenä ja kivulloisena uuteen päivään. Yrittää selviytyä kuitenkin siinä sitten villien penskojen kanssa päivän. Toipuu koettelemuksesta muutaman päivän reporankana. Ei pääse täysin uupuneena omiin tärkeisiin kuntoa ylläpitäviin ja kipuja poispitäviin harrastuksiinkaan, koska on aivan poikki. Niihinkin tulee taukoa ja kivut pääsevät yltymään. 

Nuoret ihmiset eivät ymmärrä tätä. Miksei muka se virkeältä ja toimintakykyiseltä näyttävä mummo muka voi hoitaa? 

Päivittäistoimet ja kunnon ylläpitäminen ja kipujen hallinta on täyspäiväinen työmaa vanhalle ihmiselle. 

Eiväthän isovanhemmat välttämättä mitään vanhoja ole. He voivat olla iässä, jossa on vielä 15-20 vuotta työelämää vielä jäljellä. Ja heillä voi olla ihan täystyö vapaa-aikana hoitaa omia iäkkäitä vanhempiaan.

Mutta moni on, kun lapset tehdään yhä vanhempana. 

Synnyttäjien keski-ikä 27v  eli jos äiti ja tytär synnyttäneet samanikäisinä, isoäiti 54v. Eli työelämää vielä toistakymmentå vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanhempi ketjussa ihmetteli, mitä muuta tärkeämpää tekemistä isovanhemmalla muka on kuin oman lapsenlapsensa hoitaminen. 

Vanhemmilla menee sekaisin vanhemman ja isovanhemman roolit. Vanhemman tärkein tehtävä on lapsensa hoitaminen ei isovanhemman. 

Isovanhemman tärkein tehtävä on huolehtia itsestään omasta kunnostaan ja terveydestään. Ettei joudu hoidokiksi ja vaivoiksi muille. Hänen kuntonsa väjäämättä menee vuosi vuodelta alaspäin. Hän nukkuu huonosti, on kipuja ja liikerajoitteita. Ei ole enää nopea, väsyy välillä ihan tyhjästäkin. On luvannut pirteänä hetkenä hoitaa lapsenlapset, mutta kun päivä koittaa, nouseekin väsyneenä ja kivulloisena uuteen päivään. Yrittää selviytyä kuitenkin siinä sitten villien penskojen kanssa päivän. Toipuu koettelemuksesta muutaman päivän reporankana. Ei pääse täysin uupuneena omiin tärkeisiin kuntoa ylläpitäviin ja kipuja poispitäviin harrastuksiinkaan, koska on aivan poikki. Niihinkin tulee taukoa ja kivut pääsevät yltymään. 

Nuoret ihmiset eivät ymmärrä tätä. Miksei muka se virkeältä ja toimintakykyiseltä näyttävä mummo muka voi hoitaa? 

Päivittäistoimet ja kunnon ylläpitäminen ja kipujen hallinta on täyspäiväinen työmaa vanhalle ihmiselle. 

Eiväthän isovanhemmat välttämättä mitään vanhoja ole. He voivat olla iässä, jossa on vielä 15-20 vuotta työelämää vielä jäljellä. Ja heillä voi olla ihan täystyö vapaa-aikana hoitaa omia iäkkäitä vanhempiaan.

Mutta moni on, kun lapset tehdään yhä vanhempana. 

Vanhetessa tulee sitten ne vanhuuden ongelmat. Monet kerrat olen kuunnellut kaverini valitusta siitä, kun anoppi ei ole erityisen halukas ottamaan hänen lapsiaan hoitoon. Kaveri teki neljänkympin korvilla kolme lasta ihan putkeen eikä tunnu ymmärtävän, että kolme päiväkoti-ikäistä (joista osa vielä vaipoissa) on seitsemänkymppiselle liikkaa varsinkin jos koko päivän tai yön yli pitäisi hoitaa. 
 

Herääkin kysymys, että eikö ihmisellä ole enää mitään vastuuta omista valinnoistaan? Lisääntymiseen tuntuu riittävän aikaa ja energiaa, mutta marina alkaa kun ihan itse pitäisi hoitaa ne ipanat. 
 

Naapurin täti vastasi tähän samaan aiheeseen, kun kysyin ohimennen tuleeko lapsenlapset heille käymään kesälomalla (halusin tietää koska ne lapset tulee kylään, jotta voimme itse lähteä lomalle niinä päivinä ja ettei tarvitse kuunnella meteliä ;D )

Kuulemma ne lapset on nykyään niin huonosti käyttäytyviä, nirsoilijoita, levottomia, pään aukojia, rikkovat kaikkea ja saavat liikaa vaikutteita somesta kuten tiktokista, joten isovanhemmat eivät jaksa viettää aikaa kanssaan. Jokaiselle lapselle joutuu valmistaa erikseen ruuat, mikä on kuulemma uuvuttaaa. Ja kun isovanhemmille on sanottu että lapset kasvatetaan vapaasti joten heille ei saa sanoa EI jotteivät traumatisoidu.

Siksi käyvät lastensa luona kesällä, eikä lapsenlapset ole haluttua seuraa näiden vanhusten kodissa eli meidän naapurissa.