Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (732)
Ehkä se on vain evoluution tulos, että suomalaiset häviävät maapallolta ja ehkä sen kuuluukin mennä niin, jos asenteet ovat muuttuneet sellaiseksi, että se joka kehtaa lapsia tehdä, saa pärjätä aivan yksin. Ihminen on selviytynyt nimenomaan vahvan yhteisön tuen ansiosta ja nähtävästi länsimaalainen yhteiskunta on väistämättä matkalla kohti omaa tuhoa, koska yhteisöllisyys on kadonnut aivan täysin ja yhä suurempi osa ihmisistä suorastaan vihaa lapsia. Tällainen käyttäytyminen laumaeläimelle (vielä nisäkkäälle) on niin luonnotonta, että on vain ajan kysymys koska tällaiset kansat katoavat evoluution mukana. Jäljelle jäävät vahvat ja välittävät yhteisöt, joissa jälkeläisistä huolehditaan yhteisvoimin ja lapset nähdään yhteisön voimavarana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe on väsynyt koska ei saa mistään apua. Kuka tahansa olisi jos 24/7 on intensiivistä toimintaa joka ikinen päivä.
Kyllä ne isovanhemmat tietävät ihan hyvin mitä se on, eivät vain halua auttaa. Minä en antaisi tuollaisille pääsyä lasten luo. Hehän ovat käytökseltään enemmän kuin kuka tahansa vieras pariskunta, ei sukulaisia.
Eiks teidän kakarat nuku koskaan?
Juu. Nukkuu 20-05. Mun pitää herätä itse klo 4, jos haluan omat toimet tehdä rauhassa tai vaikka juoda aamukahvi hiljaisuudessa ennen lapsen heräämistä ja töihin lähtöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Niin. Nyt on usein joustava työaika, sairasta lasta saa hoitaa kotona yms. On päivähoito kaikille lapsille.
Miten se muka oli ennen helpompaa mennä tehtaaseen seitsemäksi, sitä ennen viedä fillarilla lapsi perhepäivähoitajalle, tehdä urakkatyötä 8 tuntia.
Työ on ollut työtä kaikkina vuosikymmeninä. Ennen ilman joustoja
Niin en tiedä mikä on vikana. Kun yritin tehdä lakisääteistä 80 % työaikaa, huomasin tekeväni 100 % työtä 80 % palkalla. Juu sairasta lasta saa hoitaa kotona, mikä tarkoittaa minun ja muiden kohdalla sitä, että teen päivän työt ihan normaalisti samalla kun hoidan ja viihdytän sairasta lasta. Jos en ehdi kaikkea päivän aikana, työpäivä jatkuu illalla ja yöllä kun kumppani on vastuussa lapsesta. Saan myös tehdä etätyötä, eli tein ennen loppuunpalamistani aamusta yömyöhään ja viikonloppuisin töitä. Jälkeeni on loppuunpalanut toinenkin tiimini jäsen ja kolmas on aivan burn outin partaalla. Teen töitä yleensä loma-aikoinanikin ja ennen lomani alkua työpäivät venyvät pitkälle yöhön asti jatkuen viikonloppuna.
En oikein ymmärrä minäkään, miksi nykyajan työelämä on niin raskasta, kun kuulemma työt ovat niin helppoja ja etätyö on vain kotitöiden tekoa ja lusmuilua - tosin ei meidän firmassamme. Ja kun on sellainenkin luksus, että saa tehdä töitä kotona aamusta aamuyöhön ja viikonloppuihin saakka. Mikähän meitä nykyajan vanhempia oikein väsyttää, en ymmärrä?Mitä työtä voi tehdä jatkuvasti kotona? Jotain itsenäisen yrittäjän työtä.
Onhan firman tietokoneissa etätöissä aikavalvonta joka valvoo työaikaa?
Hyvin normaalia taloushallintoalalla. Eikä tietenkään koneet valvo työaikaa vaan sen tekee työajan kirjausjärjestelmä, johon työtunnit kirjataan. Kun olen maininnut uupumisestani esimiehelleni, niin hän kertoo tehneensä 18 tuntisia työpäiviä 7 päivänä viikossa ongelmitta ilman lomia. Ja tietysti öitä myöten.
Kannattaa varmaan teidän molempien vaihtaa työhön johon kyvyt riittää. Terveiset taloushallinnosta, ylitöitä pari kertaa vuodessa tekevältä.
Outoa ettei työpaikka ole halunnut eroon kyvyttömistä työntekijöistä, jos ylitöiden suhteen on tosiaan kyse työntekijän kyvyttömyydestä eikä suinkaan työmäärästä.
Kaisse työpaikalle on ihan sama jos tyhmä lapanen ei pidä puoliaan vaan tekee ilmaiseksi ylitöitä. Yleensä silloin kyse on aina kykyjen puuttesta, osaaja kyllä arvostaa itseään ja tietää arvonsa.
Onko sinulla todettu persoonallisuushäiriötä? Vastailet nimittäin tyypillisellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju olisi hyvää linkattavaa niille, jotka ihmettelee miksi Suomessa kärsitään vauvakadosta.... joku uupunut vanhempi haluaisi hieman sympatiaa ja potentiaamisesti vinkkejä tilanteeseen, niin lähinnä tulee veetuilua vastaukseksi... Suomessa nyt vaan taitaa olla OECD-maiden uupuneimmat vanhemmat ja käsittääkseni yksi suuri tekijä on nimenomaan tukiverkottomuus. Toki läheisten auttamiseen taitaa moni suomalainen ylipäätän suhtautua nuivasti, ei kyse liene pelkästään jälkikasvun hoivasta.
Kyllä se on itsekeskeisyyttä. Sitä minä minä-ajattelua. Lapset tehdään itselle js sitten kun heistä ei olekaan hyötyä, aletaan kiukutella. Hyvä vaan että tällaiset henkilöt jättää lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe on väsynyt koska ei saa mistään apua. Kuka tahansa olisi jos 24/7 on intensiivistä toimintaa joka ikinen päivä.
Kyllä ne isovanhemmat tietävät ihan hyvin mitä se on, eivät vain halua auttaa. Minä en antaisi tuollaisille pääsyä lasten luo. Hehän ovat käytökseltään enemmän kuin kuka tahansa vieras pariskunta, ei sukulaisia.
Eiks teidän kakarat nuku koskaan?
Juu. Nukkuu 20-05. Mun pitää herätä itse klo 4, jos haluan omat toimet tehdä rauhassa tai vaikka juoda aamukahvi hiljaisuudessa ennen lapsen heräämistä ja töihin lähtöä.
Kannattaisiko tehdä jotakin asialle ulinan sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että on kyllä melkoisen katkeroitunutta porukkaa vastailemassa tähän ketjuun. Miten uupunutta vanhempaa auttaa kuittailu yksinhuoltajan tai 30 vuotta sitten lapsia kasvattaneen suorastaan ilkeät läksytykset tai vertaamiset? Uupua voi on vanhempia kaksi tai yksi. Aina on myös heitä joilla ei turvaverkkoja ole ja se on rankkaa, muttei tuntemattoman syy.
Ja kyllä omakin kokemukseni on 90-luvusta, että melko vapaasti ulkona juostiin. Isovanhemmat hoitivat PALJON enemmän kuin nykyään.
Mun kokemukseni taas 90-luvusta on, että isovanhemmat eivät hoitaneet sen enempää kuin nykyäänkään. Syynä kokemukseeni, että minun lasteni isovanhemmat asuivat monen sadan kilometrin päässä ja olivat vielä osittain työelämässä. Käytännössä ei siis ollut mahdollista saada heiltä hoitoapua kuin hyvin satunnaisesti. Itse olen nyt eläkkeellä ja asun lähellä lastenlastani. Olen tarvittaessa hoitanut ja tulen jatkossakin hoitamaan niin kauan kuin pystyn. Eli kyse ei ole suinkaan aikakaudesta, vaan kunkin perheen olosuhteista. Missä sukupolvessa on esim muutettu sieltä maalta pääkaupunkiseudulle. Se kauas lapsuudenkodistaan muuttanut on aina huonommassa asemassa lastenhoidon osalta kuin se, joka jää synnyinseudulleen.
Mutta suurin ero 90-lukuun mielestäni on se, että silloin ympärillä oli paljon enemmän muita lapsiperheitä. Vanhempia lapsia ei myöskään viety hoitoon, kun perheeseen syntyi uusi vauva. Voisi jopa kuvitella, että se vanhemmuus olisi ollut rankempaa kuin nykyään. Mutta nimenomaan se, että oli runsaasti vertaistukea helpotti asiaa. Äidit (siihen aikaan nimenomaan äidit) tutustuivat toisiinsa leikkipuistossa ja vauvakerhoissa, kyläilivät toistensa luona ja välillä myös hoitivat toistensa lapsia. Nykyään pienten lasten vanhemmat varmaan jäävät enemmän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe on väsynyt koska ei saa mistään apua. Kuka tahansa olisi jos 24/7 on intensiivistä toimintaa joka ikinen päivä.
Kyllä ne isovanhemmat tietävät ihan hyvin mitä se on, eivät vain halua auttaa. Minä en antaisi tuollaisille pääsyä lasten luo. Hehän ovat käytökseltään enemmän kuin kuka tahansa vieras pariskunta, ei sukulaisia.
Eiks teidän kakarat nuku koskaan?
Juu. Nukkuu 20-05. Mun pitää herätä itse klo 4, jos haluan omat toimet tehdä rauhassa tai vaikka juoda aamukahvi hiljaisuudessa ennen lapsen heräämistä ja töihin lähtöä.
Kannattaisiko tehdä jotakin asialle ulinan sijaan?
Ei tietenkään! Kauheeta, jos eläisi niin ettei pääse sanomaan miten kauheeta kaikki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että on kyllä melkoisen katkeroitunutta porukkaa vastailemassa tähän ketjuun. Miten uupunutta vanhempaa auttaa kuittailu yksinhuoltajan tai 30 vuotta sitten lapsia kasvattaneen suorastaan ilkeät läksytykset tai vertaamiset? Uupua voi on vanhempia kaksi tai yksi. Aina on myös heitä joilla ei turvaverkkoja ole ja se on rankkaa, muttei tuntemattoman syy.
Ja kyllä omakin kokemukseni on 90-luvusta, että melko vapaasti ulkona juostiin. Isovanhemmat hoitivat PALJON enemmän kuin nykyään.
Mun kokemukseni taas 90-luvusta on, että isovanhemmat eivät hoitaneet sen enempää kuin nykyäänkään. Syynä kokemukseeni, että minun lasteni isovanhemmat asuivat monen sadan kilometrin päässä ja olivat vielä osittain työelämässä. Käytännössä ei siis ollut mahdollista saada heiltä hoitoapua kuin hyvin satunnaisesti. Itse olen nyt eläkkeellä ja asun lähellä lastenlastani. Olen tarvittaessa hoitanut ja tulen jatkossakin hoitamaan niin kauan kuin pystyn. Eli kyse ei ole suinkaan aikakaudesta, vaan kunkin perheen olosuhteista. Missä sukupolvessa on esim muutettu sieltä maalta pääkaupunkiseudulle. Se kauas lapsuudenkodistaan muuttanut on aina huonommassa asemassa lastenhoidon osalta kuin se, joka jää synnyinseudulleen.
Mutta suurin ero 90-lukuun mielestäni on se, että silloin ympärillä oli paljon enemmän muita lapsiperheitä. Vanhempia lapsia ei myöskään viety hoitoon, kun perheeseen syntyi uusi vauva. Voisi jopa kuvitella, että se vanhemmuus olisi ollut rankempaa kuin nykyään. Mutta nimenomaan se, että oli runsaasti vertaistukea helpotti asiaa. Äidit (siihen aikaan nimenomaan äidit) tutustuivat toisiinsa leikkipuistossa ja vauvakerhoissa, kyläilivät toistensa luona ja välillä myös hoitivat toistensa lapsia. Nykyään pienten lasten vanhemmat varmaan jäävät enemmän yksin.
Kyllä suurin ero on ruudut. Aikuiset istuu nenä kiinni puhelimessa ja ärsyyntyvät, jos lapsi keskeyttää. Se oma aika on tällaiselle puhelimen tuijottelua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aineenopettaja yläkoulussa. Kun sairastun tai lapsi sairastuu, minun pitää silti tehdä sijaiselle ohjeet joka tunnille. Kokeet pitää laatia ajallaan ja korjata ajallaan. Viime keväänä me sairastettiin noroa samaan aikaan kuin korjasin sadan ysiluokkalaisen valtakunnallisia kokeita. Niille on dedis. Kaikelle arvioinnille on dedis. Korjaat olit sitten terve tai et, oksensi lapsesi tai ei.
Minäkin aineenope yläkoulussa ja kaikki kirjoittamasi aivan tuttua juttua. Ei ongelmia, vaikka rankkaa toki välillä. Väliaikaista silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että on kyllä melkoisen katkeroitunutta porukkaa vastailemassa tähän ketjuun. Miten uupunutta vanhempaa auttaa kuittailu yksinhuoltajan tai 30 vuotta sitten lapsia kasvattaneen suorastaan ilkeät läksytykset tai vertaamiset? Uupua voi on vanhempia kaksi tai yksi. Aina on myös heitä joilla ei turvaverkkoja ole ja se on rankkaa, muttei tuntemattoman syy.
Ja kyllä omakin kokemukseni on 90-luvusta, että melko vapaasti ulkona juostiin. Isovanhemmat hoitivat PALJON enemmän kuin nykyään.
Sinä sen sanoit. Juostiin vapaana ulkona. Niin mekin oltiin serkkujen kanssa pitkiä aikoja kesällä mökillä mummon ja papan kanssa. Eihän se nykyään käy. Vanhemmilla on rankkaa, mutta niin on hoitaminen muillakin ihan erilaista. Lapsi tuodaan suunnilleen ohjekirjan kanssa. Ja ei saa sitä ja ei tätä. Ei ne ulkona aamusta iltaan enää saa keskenään juosta. Samaan aikaan työelämässä vaatimukset ja eläkkeelle pääsy kiristyy. Ei nykyajan isovanhemmat vaan jaksa tuollaista. Turha verrata johonkin 90-lukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju olisi hyvää linkattavaa niille, jotka ihmettelee miksi Suomessa kärsitään vauvakadosta.... joku uupunut vanhempi haluaisi hieman sympatiaa ja potentiaamisesti vinkkejä tilanteeseen, niin lähinnä tulee veetuilua vastaukseksi... Suomessa nyt vaan taitaa olla OECD-maiden uupuneimmat vanhemmat ja käsittääkseni yksi suuri tekijä on nimenomaan tukiverkottomuus. Toki läheisten auttamiseen taitaa moni suomalainen ylipäätän suhtautua nuivasti, ei kyse liene pelkästään jälkikasvun hoivasta.
Ehkei vaan kannata lisääntyä, jossei kykene peruskuviota miettimään etukäteen. Onko mulla lastenhoitoapua? Jos on, hyvä, jossei mitä teen? No rahallahan sitä saa. Hyvä taas.
Ihan kummallista kitistä jotain sympatiaa, kun kyseessä on itsestäänselvä ja ennakoitava tilanne. Vauvakato on tällaisten kanssa pelkästään positiivinen ilmiö, ei nää tulevia veronmaksajia saa kasvatetuksi.
Tilanteet saattavat myös muuttua ja kaavailtu tukiverkko murskaantua jostakin syystä. Harvalla meistä on kristallipalloa kertomassa tulevaa.
Ilmeisesti mistään ennakoitavissa olevasta tilanteesta ei siis saa kitistä sympatiaa... näitä kuitenkin lienevät myös puolison kuolema, omien vanhempien kuolemat, syöpään sairastuminen jne... olet varmasti mukavaa seuraa... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju olisi hyvää linkattavaa niille, jotka ihmettelee miksi Suomessa kärsitään vauvakadosta.... joku uupunut vanhempi haluaisi hieman sympatiaa ja potentiaamisesti vinkkejä tilanteeseen, niin lähinnä tulee veetuilua vastaukseksi... Suomessa nyt vaan taitaa olla OECD-maiden uupuneimmat vanhemmat ja käsittääkseni yksi suuri tekijä on nimenomaan tukiverkottomuus. Toki läheisten auttamiseen taitaa moni suomalainen ylipäätän suhtautua nuivasti, ei kyse liene pelkästään jälkikasvun hoivasta.
Kyllä se on itsekeskeisyyttä. Sitä minä minä-ajattelua. Lapset tehdään itselle js sitten kun heistä ei olekaan hyötyä, aletaan kiukutella. Hyvä vaan että tällaiset henkilöt jättää lapset tekemättä.
Itsekästä auttaa läheistä?
"Jos toinen tarvitsee lepoa, on toisen otettava koppia lapsista."
Näin ap ihan itse kirjoittaa. Kaksi vanhempaa, on loma, on mahdollisuus ottaa lepoa, mutta kun mikään ei riitä. Toisen pitää ottaa koppia sillä aikaa. Voi itku. Täällä puhutaan yksinhuoltajista ja arjesta, mutta katsokaa nyt mistä tämäkin alkoi. On KAKSI vanhempaa, LOMALLA, ja silti on rankkaa ja se on muiden syy. Isovanhempia nyt on syytetty, mutta puhukaa nyt joku niistä lapsettomista kavereista joita ei kiinnosta. Eikö sekin ole törkeää?! Kavereita pitäisi olla, mutta yhtään ei voida auttaa?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläpä toisen vanhemman oltava töissä ja toinen oli yksin lähdössä viiden tunnin junamatkan päähän lasten kanssa mummolaan. Kyllä vaan on isovanhemmille vaikeaa lainata autoa saati lähteä avuksi mihinkään kesähuvitukseen. Vapaaehtoisesti eivät tee mitään tai keksi kivaa tekemistä lasten iloksi. Lapset ei ole mitään taaperoita. Kyse on vaan ettei kiinnosta.
Oma elämä ilman apuja alkoikin tuntua helpommalta, joten parempi olla menemättä
Pitäiskö teidän joskus vaan oppia olemaan ilman että koko ajan täytyy olla jotain erityistä ohjelmaa ja viihdettä? Ei ihme että vanhemmat on nykyään niin uupuneita, ei osata rauhoittua hetkeksikään, vaan pää kolmantena jalkana painetaan menemään ja lapsiakin pitäisi viihdyttää 24/7.
Vierailija kirjoitti:
"Jos toinen tarvitsee lepoa, on toisen otettava koppia lapsista."
Näin ap ihan itse kirjoittaa. Kaksi vanhempaa, on loma, on mahdollisuus ottaa lepoa, mutta kun mikään ei riitä. Toisen pitää ottaa koppia sillä aikaa. Voi itku. Täällä puhutaan yksinhuoltajista ja arjesta, mutta katsokaa nyt mistä tämäkin alkoi. On KAKSI vanhempaa, LOMALLA, ja silti on rankkaa ja se on muiden syy. Isovanhempia nyt on syytetty, mutta puhukaa nyt joku niistä lapsettomista kavereista joita ei kiinnosta. Eikö sekin ole törkeää?! Kavereita pitäisi olla, mutta yhtään ei voida auttaa?!!
Unohdit myös ne tädit, sedät, enot ja varmaan naapurit ja entiset työkaveritkin. Ap on LOMALLA ja niin uupunut että muiden pitäisi tulla kaitsemaan hänen jälkikasvuaan. Salli mun nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläpä toisen vanhemman oltava töissä ja toinen oli yksin lähdössä viiden tunnin junamatkan päähän lasten kanssa mummolaan. Kyllä vaan on isovanhemmille vaikeaa lainata autoa saati lähteä avuksi mihinkään kesähuvitukseen. Vapaaehtoisesti eivät tee mitään tai keksi kivaa tekemistä lasten iloksi. Lapset ei ole mitään taaperoita. Kyse on vaan ettei kiinnosta.
Oma elämä ilman apuja alkoikin tuntua helpommalta, joten parempi olla menemättä
Pitäiskö teidän joskus vaan oppia olemaan ilman että koko ajan täytyy olla jotain erityistä ohjelmaa ja viihdettä? Ei ihme että vanhemmat on nykyään niin uupuneita, ei osata rauhoittua hetkeksikään, vaan pää kolmantena jalkana painetaan menemään ja lapsiakin pitäisi viihdyttää 24/7.
Eikä vaan viihdyttää vaan HOITAA. Mulla on ystävä, jonka kanssa meillä on suht samanikäiset lapset. Esikoisten aikaan myös hän oli kotona (minä myös toisen kanssa heti perään). Ja mäkin hengästyin hänen suorittamisestaan. Kauhealla stressillä aamupuuro piti olla 7:46 pöydässä ja eka ulkoilu 9:02 ja ekat päikyt 11:57 jne. Sitten päikkyjen aikaan itketään kun ei ole ehtinyt itse edes syödä. Onneksi tuli järkiinsä ennenkuin palasi töihin. Mä en ole kertaakaan juonut aamukahviani kylmänä tai kokenut stressiä lapsista. Parasta aikaa oli kotonaolon aika, nyt teen töitä mahdollisimman vähän jotta edelleen voin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon eikä ahdista ollenkaan.
Minusta se on parasta aikaa, kun ollaan lasten kanssa kaikki lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläpä toisen vanhemman oltava töissä ja toinen oli yksin lähdössä viiden tunnin junamatkan päähän lasten kanssa mummolaan. Kyllä vaan on isovanhemmille vaikeaa lainata autoa saati lähteä avuksi mihinkään kesähuvitukseen. Vapaaehtoisesti eivät tee mitään tai keksi kivaa tekemistä lasten iloksi. Lapset ei ole mitään taaperoita. Kyse on vaan ettei kiinnosta.
Oma elämä ilman apuja alkoikin tuntua helpommalta, joten parempi olla menemättä
Pitäiskö teidän joskus vaan oppia olemaan ilman että koko ajan täytyy olla jotain erityistä ohjelmaa ja viihdettä? Ei ihme että vanhemmat on nykyään niin uupuneita, ei osata rauhoittua hetkeksikään, vaan pää kolmantena jalkana painetaan menemään ja lapsiakin pitäisi viihdyttää 24/7.
Eikä vaan viihdyttää vaan HOITAA. Mulla on ystävä, jonka kanssa meillä on suht samanikäiset lapset. Esikoisten aikaan myös hän oli kotona (minä myös toisen kanssa heti perään). Ja mäkin hengästyin hänen suorittamisestaan. Kauhealla stressillä aamupuuro piti olla 7:46 pöydässä ja eka ulkoilu 9:02 ja ekat päikyt 11:57 jne. Sitten päikkyjen aikaan itketään kun ei ole ehtinyt itse edes syödä. Onneksi tuli järkiinsä ennenkuin palasi töihin. Mä en ole kertaakaan juonut aamukahviani kylmänä tai kokenut stressiä lapsista. Parasta aikaa oli kotonaolon aika, nyt teen töitä mahdollisimman vähän jotta edelleen voin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon eikä ahdista ollenkaan.
Niin ihanan totuudenmukaista ja sisarellista paatosta sinäkin syydät. Totta kai sen esikoisen kanssa on erilainen kuin seuraavien kanssa. Ei se tee susta yhtään sen parempaa ihmistä. Tuo sinun sävysi sen sijaan rumentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aineenopettaja yläkoulussa. Kun sairastun tai lapsi sairastuu, minun pitää silti tehdä sijaiselle ohjeet joka tunnille. Kokeet pitää laatia ajallaan ja korjata ajallaan. Viime keväänä me sairastettiin noroa samaan aikaan kuin korjasin sadan ysiluokkalaisen valtakunnallisia kokeita. Niille on dedis. Kaikelle arvioinnille on dedis. Korjaat olit sitten terve tai et, oksensi lapsesi tai ei.
Minäkin aineenope yläkoulussa ja kaikki kirjoittamasi aivan tuttua juttua. Ei ongelmia, vaikka rankkaa toki välillä. Väliaikaista silti.
Nimenomaan, pikkulapsi aika on väliaikaista, pian ohi.
Terve nuori ihminen pystyy siitä selviytymään. Toki välillä väsyttää pahastikin. Mutta silloin lasketaan rimaa ja mennään sieltä, mistä aita on matalin. Sitten kun voimat ovat vähän palautuneet jatketaan.
Isovanhemmat ja muu suku saa halutessaan olla mukana, mutta jos eivät halua, niin sillä mennään.
Kaisse työpaikalle on ihan sama jos tyhmä lapanen ei pidä puoliaan vaan tekee ilmaiseksi ylitöitä. Yleensä silloin kyse on aina kykyjen puuttesta, osaaja kyllä arvostaa itseään ja tietää arvonsa.