Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (743)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään rasittaa huonokuntoisia isovanhempia viemällä 24/7 hoitoon taaperoita tai sairaita päiväkotilaisia. Meillä tosin ei ole edes erityisen sairaat isovanhemmat. Mutta kun ei onnistu edes koululaisten kanssa mikään tekeminen. Kyse ei ole silloin mistään raskaasta hoitamisesta. Olisipa ilo, jos kiinnostaisi lähteä niiden kanssa vaikkapa uimaan, kesäteatteriin tai valvomaan läsnäolevaksi huvipuiston penkille. Eiköhän se hetki tule kun itse ovat avun tarpeessa. Siihen on repliikit valmiina.
"Voi voi, semmoista se on".
"Onpa kurjaa, kyllä te pärjäätte".
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Oman isäni klassikko: "Se on se vanhemman osa."
Oikeassa sun isä on. Nykyään on paljon ihmisiä, jotka hommaavat niin lapsia kuin lemmikkejäkin ajattelematta asiaa sen pidemmälle. Sitten alkaa vinkuminen kun ei olekaan parisuhdeaikaa eikä voi vapaasti tulla ja mennä. Ja ihan yllätyksenä tulee että koira/kissa/hamsteri tarvitsee reissun ajaksi hoitajan. Sitten syytellään sukulaisia on ovat niin ilkeitä kun eivät hoida muiden ihmisten lapsia/koiria/kissoja jne.
Koirat ja kissat eivät ole ihmisten verisukulaisia. Lapsenlapset ovat isovanhempiensa jälkeläisiä ja ai sitä parkua jos ei heitä saa nähdä, samaa tuskin käy koiran kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun omat lapset oli pieniä ja asuttiin kerrostalossa, niin lapset leikki keskenään ä. Tottakai vanhemmat seurasi lastensa puuhia, mutta ehdittiin siinä hyvin samalla. jutella. Tuohon aikaan kylässä käynti oli ihan normaalia. Ei me kyllä viety lapsia toisillemme hoitoon. Joskus jonkun lääkärin ajan tai muun tärkeän menon kanssa toisiamme automme.
Minulla oli vauva ja naapuri toi lääkäri reissun ajaksi vauvan meille. Vauva itki nälkäänsä kun äiti viipyi liian kauan. No minä siinä mietin ja päätin antaa vauvalle maitoa. Vähän tuntui ensin oudolta, mutta sitten ihan hyvältä ja luonnolliselta. Vähän vauvan äiti tuota ensin hämmästyi. Totesi sitten ,että ihan hyvä ratkaisu tuo oli. Ja oltiinhan me uskon sisaria
Joskus tulee mieleen missä nämä kaikki tutut nyt ovat. Pari asuu aika lähellä.Ei vaan olla saatu aikaiseksi soitella tai käydä kylässä . Jutellaan kyllä kun jossain nähdään. Siinä olisi kyllä hyvä kesä idea soittaa tai tavata. Joku on vielä työelämässä. Eli olimme eri ikäisiä äitejä.mutta lapset yhdistivät meitä. Silloin ei ollut kännyköitä eikä puhelimia,joten juttelimme kasvotusten ja se oli hyvää aikaa. Ei ollut nettiä,joten pihassa nuori äiti saattoi kysyä neuvoja muilta. Sellaisista lapsiperheen arkipäivän asioita. Yleensä kun äiti oli huolestunut,vaikkapa kun lapsi oli kipeä. Nythän neuvot sun muut keskustellaan täällä. Moni kaipaa tälläistä ennen ajan yhteisöllisyyttä Ihmiset eivät olleet niin yksinäisiä. Ihan minullakin oli kaksi tuttua mummoa jotka kävi meillä kahvilla.
Vierailija kirjoitti:
Ap:ltä haluaisin kysyä, että millä tavalla hän on itse auttanut niitä peräänkuuluttamiaan tätejä, setiä, enoja, lapsettomia kavereita??
Lapsettomana on tullut huomattua, että perheellisiltä on turha odottaa mitään vastavuoroisuutta.
En ole ap mutta vastaan omasta puolesta. Lapsena olin usein tätien juhlissa keittiössä töissä, kävin pesemässä myös ikkunoita ja muistaakseni keräämässä marjoja pensaista. Lapsettomille kavereille olen tarjonnut ravintoloissa ja matkoilla, jos on ollut rahasta tiukkaa. Olen myös aina auttamassa muutoissa jos vain aikataulut sopii yksiin. Käyn myös talkoohommissa kavereiden luona harventamassa metsää, maalaamassa piharakennuksia, rakentamassa terassia. Mitä milloinkin. Lapsen isovanhempien luona olen tehnyt puuhommia, maalaustöitä, taimien istutusta ja sen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä olen lukenut ,niin tuli mieleen oma tarina. Tykkäsinme aina katsoa Samu Sirkan joutervehdyksen. Lumiukko laulu on kaunis. Koskaan en ehtinyt rauhassa kuuntelemaan. Oli jännä kokemus kun lapset kasvoi ja ehdin kunnolla laulun tunnelmaan.
Miksi et ehtinyt kuuntelemaan? Tää on kyllä tosi outo ketju. Mitä te hyysäätte/puuhaatte/hoidatte/vahditte silloin kun lapsenne ovat vieressä tai vaikka sylissä, jos ei edes laulua voi kuunnella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun lapsuudessa vastuu lapsista siirtynyt vanhemmiltani yhtään kenellekään vaikka kyläiltiin isovanhemmilla ja muilla. Äiti ja isä meidät aina huolehti kylässäkin ja sen lisäksi äiti ja isä tarjoutui avuksi eri askareisiin mummille ja papalle.
Eipä ole minunkaan lapset säännöllisesti missään hoidossa olleet. Olin seitsemän vuotta vaan kotiäitinä ja muistan kyllä miettineeni, että töissä on tavallaan omaa aikaa, kunhan sinne lähtee takaisin. Kuitenkin se on pitkälti asennekysymys miltä se pikkulapsiaika tuntuu. Kannattaa päättää tehdä joitain vuosia asioita oikeestaan vaan perheenä ja lasten ehdoilla ja laittaa itsensä sivuun. Sitten on aikaa itselle ja kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa, kun lapset pärjää hetken yksinään. Tietysti iltaisin ja yöllä jo nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsuudessa vastuu lapsista siirtynyt vanhemmiltani yhtään kenellekään vaikka kyläiltiin isovanhemmilla ja muilla. Äiti ja isä meidät aina huolehti kylässäkin ja sen lisäksi äiti ja isä tarjoutui avuksi eri askareisiin mummille ja papalle.
Eipä ole minunkaan lapset säännöllisesti missään hoidossa olleet. Olin seitsemän vuotta vaan kotiäitinä ja muistan kyllä miettineeni, että töissä on tavallaan omaa aikaa, kunhan sinne lähtee takaisin. Kuitenkin se on pitkälti asennekysymys miltä se pikkulapsiaika tuntuu. Kannattaa päättää tehdä joitain vuosia asioita oikeestaan vaan perheenä ja lasten ehdoilla ja laittaa itsensä sivuun. Sitten on aikaa itselle ja kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa, kun lapset pärjää hetken yksinään. Tietysti iltaisin ja yöllä jo nytkin.
No tämä! Ihme vinkumista koko ketju. Lasten kanssa ollaan ja puuhataan ja koetaan, kun heidät on tehty ja se täysin yksin vietettävä oma aika on sitten joskus ja ennen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsuudessa vastuu lapsista siirtynyt vanhemmiltani yhtään kenellekään vaikka kyläiltiin isovanhemmilla ja muilla. Äiti ja isä meidät aina huolehti kylässäkin ja sen lisäksi äiti ja isä tarjoutui avuksi eri askareisiin mummille ja papalle.
Eipä ole minunkaan lapset säännöllisesti missään hoidossa olleet. Olin seitsemän vuotta vaan kotiäitinä ja muistan kyllä miettineeni, että töissä on tavallaan omaa aikaa, kunhan sinne lähtee takaisin. Kuitenkin se on pitkälti asennekysymys miltä se pikkulapsiaika tuntuu. Kannattaa päättää tehdä joitain vuosia asioita oikeestaan vaan perheenä ja lasten ehdoilla ja laittaa itsensä sivuun. Sitten on aikaa itselle ja kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa, kun lapset pärjää hetken yksinään. Tietysti iltaisin ja yöllä jo nytkin.
No tämä! Ihme vinkumista koko ketju. Lasten kanssa ollaan ja puuhataan ja koetaan, kun heidät on tehty ja se täysin yksin vietettävä oma aika on sitten joskus ja ennen lapsia.
Kaikki on sitä paitsi lasten kanssa, heidån silmin ja ehdoilla sata kertaa hienompaa. Sääliksi käy niitä, jotka eivät osaa nauttia perhe-elämästä ja lapsistaan.
Vastavuoroisuudesta puheenollen: olen ikäihminen ja suvussani on lapsiperheitä. Muistan kaikkia lapsia ja heidän vanhempiaan jouluisin ja kaikkina merkkipäivinä lahjalla tai rahalla. Kaikille lähetän joulukortit myös. Koskaan en itse saa vastavuoroisesti edes joulukorttia. Mutta kesän tullen minun palvelukseni kyllä kelpaavat lastenhoidossa ja lomamajoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ovat itsekkäitä ja vailla hyvää ymmärrystä ja käytöstapoja nuo sinun suvussani. Älä nyt jouluna laita heille ainakaan rahaa. Olisi parempi jos et edes korttia. Voisitko jotenkin järjestää kesää nyt niin ettet olisi lastenhoitaja. Toivottavasti eivät ilman lupaa tule luoksesi. Koeta pitää puolesi ja sanoa että huoli ja jaksa heitä enää kesällä lomamajoittaa. Eihän tuo haittaa vaikka suuttuvat. Kun eivät yhtään sinua kunnioita tai edes välitä sinusta.
Millainen ihminen menee isovanhemmille ajatuksella että he hoitaa? Tottakai te hoidatte lapsenne sielläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinun lapsella oli kuitenkin paremmin asiat, kuin ennen 80-ja 90-lukua sinun ja miehesi lapsuudessa, kun nyt sinun käytössäsi on lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus n. 10h päivä, lähes ilmainen, lisäksi oikeus olla kotona palkallisella vapaalla, jos lapsi sairastuu, pitkä 4vk kesäloma jne. joista 80-luvun vanhemmat vain haaveilivat. Olisitko oikeasti valmis luopumaan kaikista saavutetuista eduista ja palaamaan sinne 80-90-luvulle, ainakin siitä veronmaksajat kiittäisi.
Ja mikä tekee tämän päivän lapsenhoidon niin raskaaksi, kun on kertakäyttövaipat, kodinkoneet,, kaupan hyllyt notkahtanut eineksistä, on sisävessat ja vesi tulee kraanasta, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat.
Ja ihanko oikesti kuvittelut kaikkien isovanhempin olla perheen tukena tai hoitavan lapsenlapsiaan, kun myös silloin naiset kävivät töissä ja eläkkeelle jäätiin 63v ja myös silloin lapset tehtiin vasta kolmekymppisenä.
Tarkoitat kai, että eläkkeelle jäätiin 55-58 vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat on hoitaneet lapsensa, ovat yleensä eläkkeellä ja montakymmentä vuotta vanhempia kuin lapsensa. Heidän pitäisi sitten jaksaa hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat ei jaksa. Isovanhemmat ovat odottaneet, että eläkkeellä saa vihdoin tehdä mitä itse haluaa ja se heille suotakoon.
Niin, on tullut selväksi että se "mitä itse halutaan" ei sisällä omien lastenlasten tuntemista
Ja valitetaan kun kukaan ei käy katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat on hoitaneet lapsensa, ovat yleensä eläkkeellä ja montakymmentä vuotta vanhempia kuin lapsensa. Heidän pitäisi sitten jaksaa hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat ei jaksa. Isovanhemmat ovat odottaneet, että eläkkeellä saa vihdoin tehdä mitä itse haluaa ja se heille suotakoon.
Niin, on tullut selväksi että se "mitä itse halutaan" ei sisällä omien lastenlasten tuntemista
Ja valitetaan kun kukaan ei käy katsomassa.
Ja aiheesta. Jos ei käy vanhempiaan katsomassa siksi että he eivät hoida sun lapsia, vika ei kyllä ole isovanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat on hoitaneet lapsensa, ovat yleensä eläkkeellä ja montakymmentä vuotta vanhempia kuin lapsensa. Heidän pitäisi sitten jaksaa hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat ei jaksa. Isovanhemmat ovat odottaneet, että eläkkeellä saa vihdoin tehdä mitä itse haluaa ja se heille suotakoon.
Niin, on tullut selväksi että se "mitä itse halutaan" ei sisällä omien lastenlasten tuntemista
Ja valitetaan kun kukaan ei käy katsomassa.
Ja aiheesta. Jos ei käy vanhempiaan katsomassa siksi että he eivät hoida sun lapsia, vika ei kyllä ole isovanhemmissa.
No eihän hekään välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kohtuutonta ja epäreilua kun pitää omien lasten kanssa olla.
Tämä epäreiluus johtuu siitä että omat ja miehen vanhemmat ovat tunnekylmiä.
Olin jo katkaissut välit, mutta kun lapseni syntyi päätin antaa mahdollisuuden heille, jos hoitavat lasta. Nyt kuitenkin näyttää sille, että eivät toimi niinkuin haluan, joten siitäpä saavat! Eivät saa nähdä lapsenlapsiaan ikinä.
Ikävä kyllä sinun lapsesi tässä eniten kärsivät lapsellisesta asenteestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa arjesta irtiotto eri aikaan. Jos siis edes kavereita on? En jaksanut lukea kokonaan. Käy kaverin kanssa kahdestaan baarissa tai missä lie,keilaamassa,rannalla,leffassa. Puoliso käy oman kaverin kanssa toisena päivänä missä lie. Sillon kun meillä lapset oli pienempiä, kävin siskoni kanssa toisessa kaupungissa pe-su bilettämässä ja nukuttiin hotellissa.
Aloittaja ja moni muu perheellinen ilmeisesti haluaisi juuri sen puolison kanssa päästä joskus viettämään aikaa ilman lapsia.
Me joskus naureskeltiin että meidän melkein kahden keskeiset treffit on aina synnärillä
En voi muuta sanoa,kun sitten mml lastenhoitoa vaan. Jos ei muita ole. Tai palkkaa jonkun muun ulkopuolisen. Jos ei ilmaista apua saa. Aikoinaan äitini oli perhepäivähoitaja ja eräät vanhemmat kysyi voiko heidän lapset tulla meille yön yli, heillä jotkut juhlat. Tervetulleita olivat kun maksoivat myös.
MML ei järjestä enää hoitoa. Rahat loppu
Alue: Aihe vapaa
Tämä epäreiluus johtuu siitä että omat ja miehen vanhemmat ovat tunnekylmiä.
Olin jo katkaissut välit, mutta kun lapseni syntyi päätin antaa mahdollisuuden heille, jos hoitavat lasta. Nyt kuitenkin näyttää sille, että eivät toimi niinkuin haluan, joten siitäpä saavat! Eivät saa nähdä lapsenlapsiaan ikinä.