Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (901)
Olen ollut myös itse aikoinaan kuormittunut vaikka toki todella onnellinen kolmesta lapsukaisestamme Huomannut tukiverkottomuuden. Nääntynyt sairastelukierteisiin. Kaivannut omaa aikaa. Nyt voin onnekseni todeta että on helpompaa, koska ovat jo isoja. En pidä laisinkaan siitä millaisia vaatimuksia nykyvanhemmuudessa on. Tottakai lapsella pitää olla hyvää hoivaa ja perusasiat järjestyksessä, mutta tuo nykyajan temppurata, jossa joka ikisen yksityiskohdan täytyy olla priimaa menee täysin överiksi. Maalaisjärjellä pärjää, jokainen on yksilö. Kuka uskaltaa lisääntyä tuollaisella vaatimus listalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat on hoitaneet lapsensa, ovat yleensä eläkkeellä ja montakymmentä vuotta vanhempia kuin lapsensa. Heidän pitäisi sitten jaksaa hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat ei jaksa. Isovanhemmat ovat odottaneet, että eläkkeellä saa vihdoin tehdä mitä itse haluaa ja se heille suotakoon.
Niin, on tullut selväksi että se "mitä itse halutaan" ei sisällä omien lastenlasten tuntemista
Ja valitetaan kun kukaan ei käy katsomassa.
Ja aiheesta. Jos ei käy vanhempiaan katsomassa siksi että he eivät hoida sun lapsia, vika ei kyllä ole isovanhemmissa.
No eihän hekään välitä.
Miten niin? Ei se ettei tee lastensa hommia ja hoida heidän vastuutaan, ole sitä etteikö välittäisi. Normaalisti aikuistutaan silloin kun muutetaan pois porukoilta.
Miten niin? Ei se ettei tee lastensa hommia ja hoida heidän vastuutaan, ole sitä etteikö välittäisi. Normaalisti aikuistutaan silloin kun muutetaan pois porukoilta.
Eiköhän ne isovanhemmat ole muuttaneet pois porukoiltaan jo aikaa sitten, joten miksi heitä pitäisi jotenkin nähdä/paapoa/huomioida. Hehän on aikuisia ja pärjää omillaan, eikö niin?
Niin taitaa kuormittua. Ainakin naapuriperheen äiti karjuu siihen malliin joka päivä lapsille heidän pihallaan. Mukava itse nauttia kesäpäivästä takapihalla, kun laitettava vastamelukuulokkeet, ettei tarvi sitä huutamista kuunnella. Niiden pihalla on paljon leppoisampaa silloin, kun isä on lasten kanssa.
Että ihan vaan nöin nimettömänä vinkkinä, että voitteko huomioida myös naapurit ja karjukaa siellä sisällä. Älkää myöskään laittako huutavaa lasta yksin ulos ja jääkö itse sisälle, sekin häiritsee naapureita.
Puhuuko kukaan koskaan tukiverkkojen uupumisesta?😨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen voi vastata että nyt ei sovi. Meillä isovanhemmat ovat sanoneet suoraa että eivät jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Ei se ettei tee lastensa hommia ja hoida heidän vastuutaan, ole sitä etteikö välittäisi. Normaalisti aikuistutaan silloin kun muutetaan pois porukoilta.
Eiköhän ne isovanhemmat ole muuttaneet pois porukoiltaan jo aikaa sitten, joten miksi heitä pitäisi jotenkin nähdä/paapoa/huomioida. Hehän on aikuisia ja pärjää omillaan, eikö niin?
Niin. Miksi aikuisia ihmisiä pitäisi huomioida tai hyysätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Ei ketään kiinnosta ja ymmärrän täysin. Yksin saa selvitä, ihan perheen sisällä. Nainen uhriutuu minkä kerkeää vielä että vähissä pn vaihtoehdot. Pakko painaa kunnes lapset on riittävän vanhoja et pärjää. Onneks ne on ihania, mut eihän tässä oo mitään omaa elämää n. 20 vuoteen. Mut semmosta se.
Juuri illalla mietin tätä keskustelua. Jääkö ihmiset nykyisin jotenkin lapsiksi, sitä aikuista, omaa tai miehen vanhempaa, vaaditaan avuksi joka asiassa. Hoitamaan lapset, antamaan rahaa, kalliita lahjoja. Kuitenkim teinin lailla moititaan jos jotain noista saa, väärin autettu, väärä lahja, liian vähän rahaa, olisivat edes asuntonsa myyneet ja antaneet ennakkoo
perintöä.
Vertaan siihen kun itse olin nuorehko äiti, 30.
Asuin kerrostalossa, joka asunnossa lapsiperheitä. Muualta Siomesta muuttaneita.
Ei siellä tosiaan mummoja pyörinyt lapsia hoitamassa, mattoja, ikkunoita pesemässä. Miksi me nuoret ihmiset olisimme tarvinneet arkeen apua? Kesälomalla käytiin koko perhe kotiseudulla tai jompikumpi lasten kanssa omallaan jos toinen töissä. Jotkut perheet ehkä joulunakin. Mutta jouluisin yleensä miehet kävivät pukkeina vaihdellen pukua kellarissa. Eli perheet loi omat jouluperinteet ihan oman perheen kanssa itse valmistaen joulut.
Nykyisin 30 v on nuorisoa, me olimme aikuisia, siksi sanoinkin nuorehko. Juoksujalkajkaan ei vipattanut, parisuhde joitui ihan siinä omassa elämässä, vapaaehtoisesti hankittujen lasten ja solmitun avioliiton omassa elämässä ja ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Ei ketään kiinnosta ja ymmärrän täysin. Yksin saa selvitä, ihan perheen sisällä. Nainen uhriutuu minkä kerkeää vielä että vähissä pn vaihtoehdot. Pakko painaa kunnes lapset on riittävän vanhoja et pärjää. Onneks ne on ihania, mut eihän tässä oo mitään omaa elämää n. 20 vuoteen. Mut semmosta se.
Eikö se juuri ole sitä omaa elämää kun on lapset ja puoliso? Kuka pakotti? Jos haluaa olla sinkku pysyy sinkkuna. Kaikkea ei voi olla yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Ei se ettei tee lastensa hommia ja hoida heidän vastuutaan, ole sitä etteikö välittäisi. Normaalisti aikuistutaan silloin kun muutetaan pois porukoilta.
Eiköhän ne isovanhemmat ole muuttaneet pois porukoiltaan jo aikaa sitten, joten miksi heitä pitäisi jotenkin nähdä/paapoa/huomioida. Hehän on aikuisia ja pärjää omillaan, eikö niin?
Mo ei tietenkään tarvitse nähdä ketään, mutta silloinkin se vika ei ole heissä vaan jälleen sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen menee isovanhemmille ajatuksella että he hoitaa? Tottakai te hoidatte lapsenne sielläkin.
Semmonen uupunut tukiverkoton, joka ajattelee että lapsille olisi tärkeä luoda suhde isovanhempiin ja kaiken väsymyksen kustannuksella jaksaa ne lapset viedä satojen kilometrien päähän vähäisillä vapaillaan pari kertaa vuodessa. Kyllä sitä jotenkin odottaisi, että sen kerran olisi kiinnostusta niiden lasten kanssa jotain tehdä ja nauttia ajasta niiden kanssa. Muutenkin tämmönen ajattelu, että mitäs teit lapset ja siitäs saat omilta vanhemmilta tuntuu tosi kylmältä.
Ja koko ketju täynnä öyhötystä ettei vanhemmat muka halua olla omien lastensa kanssa, mutta hehän ovat!! 24/7 niin tylyä on sanoa näitä jotenkin laiskoiksi ja saamattomaksi. Kauhea keskustelu täynnä itsekkyyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Ei se ettei tee lastensa hommia ja hoida heidän vastuutaan, ole sitä etteikö välittäisi. Normaalisti aikuistutaan silloin kun muutetaan pois porukoilta.
Eiköhän ne isovanhemmat ole muuttaneet pois porukoiltaan jo aikaa sitten, joten miksi heitä pitäisi jotenkin nähdä/paapoa/huomioida. Hehän on aikuisia ja pärjää omillaan, eikö niin?
Niin. Miksi aikuisia ihmisiä pitäisi huomioida tai hyysätä?
Niin, miksi tääll aikuiset jotka ovat lisääntyneetkin kuin avuttomat vaativat apua vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, tutuiltaan?
Sairaita, vammaisia hoidetaan, ei oarhaassa iässä okevia aikuisia jotka muka aikuisina ovat perheen perustaneet.
Totta tietysti on ettei yhdyntä paljon aivoja, arjen osaamista ja jaksamista vaadi. Se näkyy tässäkin keskustelussa. Jollekin riittää mies joka ei osaa vaatteitaan ja itseään pedtä kun "ihanasti hässii."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen menee isovanhemmille ajatuksella että he hoitaa? Tottakai te hoidatte lapsenne sielläkin.
Semmonen uupunut tukiverkoton, joka ajattelee että lapsille olisi tärkeä luoda suhde isovanhempiin ja kaiken väsymyksen kustannuksella jaksaa ne lapset viedä satojen kilometrien päähän vähäisillä vapaillaan pari kertaa vuodessa. Kyllä sitä jotenkin odottaisi, että sen kerran olisi kiinnostusta niiden lasten kanssa jotain tehdä ja nauttia ajasta niiden kanssa. Muutenkin tämmönen ajattelu, että mitäs teit lapset ja siitäs saat omilta vanhemmilta tuntuu tosi kylmältä.
Ja koko ketju täynnä öyhötystä ettei vanhemmat muka halua olla omien lastensa kanssa, mutta hehän ovat!! 24/7 niin tylyä on sanoa näitä jotenkin laiskoiksi ja saamattomaksi. Kauhea keskustelu täynnä itsekkyyttä
Uupunut vanhempi kuuluu lääkärille ja ehkä lasu-sossulle. Mutä se auttaa viikoksi mennä uhriutumaan vanhemmilleen/appivanhemmilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan lapset vietti keskenään aikaa pihalla kesäisin, tai lähtivät isommalla joukolla pyöräillen uimaan muutaman vanhemman kanssa läheiselle lammelle, ja jos joku perrrseili, "niin koko kylä kasvatti" -menetelmän mukaan joku vanhemmista tuli komentamaan ja tämä oli kaikille vanhemmille ookoo.
Nykyään jos menet komentamaan jotain pihalla muita lapsia väkivaltaisesti kohtelevaa nulikkaa, saat kimppuusi nulikan vanhemmat saman tien.
Juu ja ne pennut haistattelee ja uhkailee.
Ja vielä kuvaavat tämän kaiken someen.
Uupunut vanhempi kuuluu lääkärille ja ehkä lasu-sossulle. Mutä se auttaa viikoksi mennä uhriutumaan vanhemmilleen/appivanhemmilleen?
Juu, kuormitetaan vain kuoliaaksi ennemmin kuin autetaan pienesti arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen menee isovanhemmille ajatuksella että he hoitaa? Tottakai te hoidatte lapsenne sielläkin.
Semmonen uupunut tukiverkoton, joka ajattelee että lapsille olisi tärkeä luoda suhde isovanhempiin ja kaiken väsymyksen kustannuksella jaksaa ne lapset viedä satojen kilometrien päähän vähäisillä vapaillaan pari kertaa vuodessa. Kyllä sitä jotenkin odottaisi, että sen kerran olisi kiinnostusta niiden lasten kanssa jotain tehdä ja nauttia ajasta niiden kanssa. Muutenkin tämmönen ajattelu, että mitäs teit lapset ja siitäs saat omilta vanhemmilta tuntuu tosi kylmältä.
Ja koko ketju täynnä öyhötystä ettei vanhemmat muka halua olla omien lastensa kanssa, mutta hehän ovat!! 24/7 niin tylyä on sanoa näitä jotenkin laiskoiksi ja saamattomaksi. Kauhea keskustelu täynnä itsekkyyttä
Uupunut vanhempi kuuluu lääkärille ja ehkä lasu-sossulle. Mutä se auttaa viikoksi mennä uhriutumaan vanhemmilleen/appivanhemmilleen?
Jos isovanhempi ei kestä ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan niin huoli-ilmoitusta vaan kehiin! Laitokseen moiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen menee isovanhemmille ajatuksella että he hoitaa? Tottakai te hoidatte lapsenne sielläkin.
Semmonen uupunut tukiverkoton, joka ajattelee että lapsille olisi tärkeä luoda suhde isovanhempiin ja kaiken väsymyksen kustannuksella jaksaa ne lapset viedä satojen kilometrien päähän vähäisillä vapaillaan pari kertaa vuodessa. Kyllä sitä jotenkin odottaisi, että sen kerran olisi kiinnostusta niiden lasten kanssa jotain tehdä ja nauttia ajasta niiden kanssa. Muutenkin tämmönen ajattelu, että mitäs teit lapset ja siitäs saat omilta vanhemmilta tuntuu tosi kylmältä.
Ja koko ketju täynnä öyhötystä ettei vanhemmat muka halua olla omien lastensa kanssa, mutta hehän ovat!! 24/7 niin tylyä on sanoa näitä jotenkin laiskoiksi ja saamattomaksi. Kauhea keskustelu täynnä itsekkyyttä
Uupunut vanhempi kuuluu lääkärille ja ehkä lasu-sossulle. Mutä se auttaa viikoksi mennä uhriutumaan vanhemmilleen/appivanhemmilleen?
Jos isovanhempi ei kestä ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan niin huoli-ilmoitusta vaan kehiin! Laitokseen moiset.
Isovanhemmat saavat apua yhteiskunnalta kuten myös uupunut äiti voi kääntyä sosiaalitoimen puoleen jos ei siitä "ihanasta äijästä" ole mitään apua.
Jos ei jaksa arkea, se on sairaus. Terve nuori ihminen venyy ja jaksaa koska on ne rakkauspakkaukset halunnut. Itsekuria ja haihattelut terasseista veks
Uupua voi ihan unenpuutteesta. Ei liity mihinkään haihatteluun. Ja siihenhän ei yhteiskunnalta apua.
Mml on maanmittauslaitos