Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (758)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Tässä keskustelussa on kyse kesäloma-ajasta, joka apn mielestä on raskasta, kun pitää koko ajan olla lasten kanssa. Hän odottaakin töihin paluuta, kun saa laittaa lapset hoitoon. Siihen vastasin, että itse koin nuo viisi vuotta, jolloin en ollut töissä vaan kotiäitinä, helpoksi ja mukavaksi ajanjaksoksi.
Niin, niin on. Työssäkäyvän äidin kesälomasta. Ei siitä, että makaa perse homeessa kotona vuositolkulla.
Kiitos kannustuksesta! Nyt kun katson lukion toista luokkaa aloittavaa nuorinta ja keväällä kirjottanutta vanhinta, niin olen iloinen, että makasin homeessa kotona viisi vuotta.
En minä kannustanut. Vastasin todella typerään jankutukseessi siitä, miten sinä sitä ja sinä tätä, kun viisi vuotta olit kotiäitinä. Se työssäkäyvä äiti tarvitsisi myös LOMAA sillä lomallaan. Sinähän et sitä tarvinnut, kun saatoit leppoisasit lomailla viisi vuotta. Et edes liity mitenkään koko keskusteluun!
Et kyllä ainakaan kamalasti kehittynyt siellä kotona ollessasi. Osaat vain puhua ainoastaan itsestäsi. Ei kovin aikuista.
Jos lasten kanssa kotona olo on sun mielestä lomailua, niin mitfn on mahdollista että AP ei saa lomailtua siinä lasten kanssa kotona ollessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Innokkuus ei vielä takaa laadukasta työn jälkeä.
Odotinkin näin positiivista kommenttia.
Muille voin kertoa, että otin lukiolaisen pesemään isot ja itselleni hankalat ikkunat, priima jälkeä tuli. Win- win.
Ikkuna on eri asia kuin lapsi.
Jos se lapsi on niin hankala että lukio ikäinen ei voi olla sen kanssa paria tuntia, niin ei ihme,ettei moista kakaraa halua kukaan sukulainen tai tuttu hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Yöunet riittää lepäämiseen. Mitä ihmeen muuta lepoaikaa oikein tarvitsette. Oliko toiveissa osa-aika perhe, eikä se toteutunutkaan suunnitelmien mukaan.
Ei se lepääminen tarkoita aina nukkumista.
Yöunet riittää lepäämiseen.
Niin ja sitten kun ne jää saamatta, kuten lapsiperheessä jää, sitä kaipaa sitä lepäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kesäloma on ihanan rentoa yhden lapsen kanssa. Ei eletä suomalaisten suositusten mukaan vaan omassa rytmissä. Lapsi ihmettelee elämän ihmeitä ja tuo iloa. Ei ole sisarusta tappelemassa.
Miksi oletat että sisarus tappelisi?
Itsekästä tehdä vain yksi lapsi. He ovat usein katkeria, viimeistään kun on yksin huolehtimassa ikääntyvistä vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, itken täällä kun luen selostustasi raskaasta elämästäsi.
T. Yksinhuoltaja
Mitäs teit lapsia? Mitäs valitsit kumppanisi väärin? Ihan samat teille yksinhuoltajille, jotka vähättelette toisten uupumusta.
Sulle toivon alkoholistia tai väkivaltaista puolisoa, sellaista,ettet tiennyt sitä kun menktte yhteen. Se puoliso voi myös lähteä toisen mukaan, sairastua, kuolla tai ties mitä. Se voi myös olla vaikka reissutyössä, perhettään elättämässä.
Melkoinen mätisäkki olet ilkeilyinesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, itken täällä kun luen selostustasi raskaasta elämästäsi.
T. Yksinhuoltaja
Mitäs teit lapsia? Mitäs valitsit kumppanisi väärin? Ihan samat teille yksinhuoltajille, jotka vähättelette toisten uupumusta.
Sulle toivon alkoholistia tai väkivaltaista puolisoa, sellaista,ettet tiennyt sitä kun menktte yhteen. Se puoliso voi myös lähteä toisen mukaan, sairastua, kuolla tai ties mitä. Se voi myös olla vaikka reissutyössä, perhettään elättämässä.
Melkoinen mätisäkki olet ilkeilyinesi
Mistäs sinä tiedät onko ap:n kumppani alkoholisti, väkivaltainen tai vaikka reissutyössä? Se vasta uuvuttaakin, jos on lasten lisäksi vielä yksi aikuinen huollettava. Se ei tarkoita yksinhuoltajaa. Mitä sinä auot päätäsi ja vähättelet muiden väsymystä ja uupumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsiperhe uuvuttaa myös isovanhempia. Kesä on raskasta aikaa tällaiselle monisairaalle, kivuissa kippuroivalle mummelille. Omistan pikkuruisen mökin, ilman mukavuuksia. En halua antaa sitä muutoin heidän käyttöönsä, mutta vieraakseni on kutsumattomia tulijoita monen päivän löhöilyyn. Vallataan koko mökki, kampetta on pitkin poikin, itselle ei edes istumasijaa. Eihän istuinta tarvitse, kun pitää juosta palvelemassa, ruuuanlaitossa, saunanlämmityksessä, puiden ja veden kannossa.
Mikä ihme hinku heillä on tänne, kutsumatta. On tosi hankalaa kieltääkin tulemasta. Ei kuunnella, vaikka kerron jaksamisestani ja vaivoistani. Mökillä on muutenkin aina kunnostustöitä ym. ja haluaisi itsekin levätä ja nauttia.
Tässä isovanhemmat saavat katsoa peiliin miten ovat lapsensa kasvattaneet jos käytös on tuollaista. Pistä tulijat itse lämmittämään saunan ja kantamaan vedet ja laittamaan ruoat ja myös ostamaan ne. Sitä voi sanoa että jos haluatte saunoa niin lämmittäkää se itse, hakekaa vedet tuolta jne. Tässä paistaa marttyyriluonne, teen ja passaan ja voi kun olen sen jälkeen kipeä.
Mikä siinä on että ei voi muiden perheellisten kanssa verkostoitua vaan aina syytellään isovanhempia ja lähipiirin veloja?
Sopikaa perheelliset keskenänne niin että lapset viettää aikaa yksien vanhempien kanssa jolloin muut saavat vapaata. Vai onko se siitä kiinni että pitäisi sitten omalla vuorollaan vahtia myös niitä muiden lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Kun niitä muita lapsiperheitä on nykyään paljon vähemmän kuin ennen ja kun nykyään ei notkuta myöskään kotona vuosia niin ei heihin myöskään tutustu missään. Ja heillä sitten on ne aktiiviset isovanhemmat, jotka auttaa.
Satunnaisesti kuopuksen päiväkotikaverin äiti auttoi ottamalla myös meidän lapsen hakiessaan ja vice versa. Yhden naapurin kanssa vaihdoimme toisremme avaimet, että lapsi pääsi sisään, jos avain oli jäänyt. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeasti raskasta elää vuositolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Monelle tuleekin nykyajan työelämässä burnout ja loput vaihdetaan intialaisiin tekijöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni lapsiperheellinen väheksyy lapsettomia kavereitaan ja ystäviään eivätkä he kelpaa muuta kuin raha-ja lahja-automaatiksi. Muutoin eivät ole silmissään edes ihmisiä. Ilmainen lapsenvahti tottakai kelpaa aina myös heistäkin. Sitten ihmetellään kun etääntyvät elämästään eivätkä halua tulla hätiin.
Ja jostain kumman syystä se samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa kaveeraaminen tai ystävystyminen ei kanna tuollaisessa tilanteessa kumpikin vuorollaan -periaatteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina näissä ketjuissa ihmetyttänyt se, kun tulee kommentti "hyvinhän sitä pärjää, kun on kaksi vanhempaa". Ei yhtään käsitetä, että tilanteita on monenlaisia. Kahden vanhemman perheessä...
-toinen vanhemmista voi olla sairas tai muuten toimintakyvyltään rajoittunut (ja myös lapsi/lapset saattavat olla sairaita tai muulla tavalla vaativat ns. enemmän kuin helpot, terveet lapset)
-toinen vanhemmista (tai molemmat) voi olla esim. vuorotyössä tai työssä, jossa on hankalia työaikoja, työmatkoja ja näiden myötä poissaoloa kotoa
-kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole mitään 100 % ahkeria, aktiivisia ja osaavia. Toinen vanhemmista voi olla hyvinkin laiska, saamaton tai osaamaton, mutta ulkopuolinen kuvittelee molempien vanhempien työpanoksen olevan aina loistava.
Olipa typerää vähättelyä sinulta yh.ta kohtaan. Minulla yh.na on ollut useampi lapsi, isä, joka näki lapsia vain muutaman tunnin viikossa. Yhdellä lapsella ADHD ja itsellä vuorotyö. Voit kuvitella ettei ollut helppoa.
Valittaminen ei auta mitään. Tai parisuhdeajan puute, tehkää asioita koko perheenä. Koitappa yh.na tavata joku, treffailla ja rakentaa parisuhdetta. Ei ole itsestäänselvää
Mullakin on tuttuja, jotka voivottelivat kun mies oli pari päivää työmatkalla ja piti ihan yksin olla lasten kanssa. Oivoi
Miksi yksinhuoltajat saavat vähätellä muita ja muiden jaksamishaasteita?
Miksi pitää tehdä useita lapsia, jos rahkeet ei riitä? On se kumma että jörnimiseen ilman ehkäisyä kyllä riittää aikaa ja energiaa, mutta ihan yllätyksenä tuntuu tulevan että pieni lapsi on tosiaan riippuvainen huoltajastaan 24/7.
Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että joku muu hoitaa kun itseä väsyttää tai kyllästyttää. Toki rahalla saa palkattua apua.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että ei voi muiden perheellisten kanssa verkostoitua vaan aina syytellään isovanhempia ja lähipiirin veloja?
Sopikaa perheelliset keskenänne niin että lapset viettää aikaa yksien vanhempien kanssa jolloin muut saavat vapaata. Vai onko se siitä kiinni että pitäisi sitten omalla vuorollaan vahtia myös niitä muiden lapsia?
Olen ihmetellyt samaa. Ehkä valittaminen on vaan kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni lapsiperheellinen väheksyy lapsettomia kavereitaan ja ystäviään eivätkä he kelpaa muuta kuin raha-ja lahja-automaatiksi. Muutoin eivät ole silmissään edes ihmisiä. Ilmainen lapsenvahti tottakai kelpaa aina myös heistäkin. Sitten ihmetellään kun etääntyvät elämästään eivätkä halua tulla hätiin.
Ja jostain kumman syystä se samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa kaveeraaminen tai ystävystyminen ei kanna tuollaisessa tilanteessa kumpikin vuorollaan -periaatteella.
Moni? Jostain syystä nimenomaan moni lapseton lopetti yhteydenpidon täysin, kun ilmoitin raskausuutisen. Minä yksipuolisesti yritin kysellä kuulumisia ja olisin halunnut tavata ILMAN LAPSIA, mutta niin vaan aina oli "kaikkea muuta"... Enpä heitä olisi koskaan edes ajatellut miksikään lapsenvahdiksi tai lahja-automaatiksi.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni lapsiperheellinen väheksyy lapsettomia kavereitaan ja ystäviään eivätkä he kelpaa muuta kuin raha-ja lahja-automaatiksi. Muutoin eivät ole silmissään edes ihmisiä. Ilmainen lapsenvahti tottakai kelpaa aina myös heistäkin. Sitten ihmetellään kun etääntyvät elämästään eivätkä halua tulla hätiin.
Ja jostain kumman syystä se samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa kaveeraaminen tai ystävystyminen ei kanna tuollaisessa tilanteessa kumpikin vuorollaan -periaatteella.
Jaa. Minut tipautettiin kertomatta pois mm. sählyporukasta ja matkasuunnittelusta, kun sain esikoisen.
Vierastavatko lapset? Silloin ei ole helppo olla auttamassa jos lapsi vain itkee äidin tai isän perään. Isovanhempien tehtävä muutenkin on enemmän leikkiä ja olla seurana kuin ne aktiivisesti "hoitaa". Ei tilanne ainakaan parane sillä, ettette tapaa heitä.