Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (737)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että ei voi muiden perheellisten kanssa verkostoitua vaan aina syytellään isovanhempia ja lähipiirin veloja?
Sopikaa perheelliset keskenänne niin että lapset viettää aikaa yksien vanhempien kanssa jolloin muut saavat vapaata. Vai onko se siitä kiinni että pitäisi sitten omalla vuorollaan vahtia myös niitä muiden lapsia?
Itse en halua ainakaan kuormittaa pikkulapsiarjen keskellä eläviä perheitä vielä omilla lapsillani. Jos on vaikka 2- ja 5-vuotiaat lapset, niin toiset saman ikäiset vieraat lapset siihen päälle on aika paljon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina näissä ketjuissa ihmetyttänyt se, kun tulee kommentti "hyvinhän sitä pärjää, kun on kaksi vanhempaa". Ei yhtään käsitetä, että tilanteita on monenlaisia. Kahden vanhemman perheessä...
-toinen vanhemmista voi olla sairas tai muuten toimintakyvyltään rajoittunut (ja myös lapsi/lapset saattavat olla sairaita tai muulla tavalla vaativat ns. enemmän kuin helpot, terveet lapset)
-toinen vanhemmista (tai molemmat) voi olla esim. vuorotyössä tai työssä, jossa on hankalia työaikoja, työmatkoja ja näiden myötä poissaoloa kotoa
-kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole mitään 100 % ahkeria, aktiivisia ja osaavia. Toinen vanhemmista voi olla hyvinkin laiska, saamaton tai osaamaton, mutta ulkopuolinen kuvittelee molempien vanhempien työpanoksen olevan aina loistava.
Olipa typerää vähättelyä sinulta yh.ta kohtaan. Minulla yh.na on ollut useampi lapsi, isä, joka näki lapsia vain muutaman tunnin viikossa. Yhdellä lapsella ADHD ja itsellä vuorotyö. Voit kuvitella ettei ollut helppoa.
Valittaminen ei auta mitään. Tai parisuhdeajan puute, tehkää asioita koko perheenä. Koitappa yh.na tavata joku, treffailla ja rakentaa parisuhdetta. Ei ole itsestäänselvää
Mullakin on tuttuja, jotka voivottelivat kun mies oli pari päivää työmatkalla ja piti ihan yksin olla lasten kanssa. Oivoi
Miksi yksinhuoltajat saavat vähätellä muita ja muiden jaksamishaasteita?
Mikseivät saisi? Onhan heillä kaksin verroin enemmän vastuuta ja työtä kuin ydinperheillä.
Hohhoijaa. Ja jollain muulla on vielä rankempaa kuin sinulla, niin pää kiinni. Aina löytyy joku jolla on vielä rankempaa. Aina löytyy vertailtavaa. Eli ihan turhaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni lapsiperheellinen väheksyy lapsettomia kavereitaan ja ystäviään eivätkä he kelpaa muuta kuin raha-ja lahja-automaatiksi. Muutoin eivät ole silmissään edes ihmisiä. Ilmainen lapsenvahti tottakai kelpaa aina myös heistäkin. Sitten ihmetellään kun etääntyvät elämästään eivätkä halua tulla hätiin.
Ja jostain kumman syystä se samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa kaveeraaminen tai ystävystyminen ei kanna tuollaisessa tilanteessa kumpikin vuorollaan -periaatteella.Jaa. Minut tipautettiin kertomatta pois mm. sählyporukasta ja matkasuunnittelusta, kun sain esikoisen.
Johtuu siitä, että perheellisten kanssa pitää aina toimia tasan heidän ehdoilla ja aikataulujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni lapsiperheellinen väheksyy lapsettomia kavereitaan ja ystäviään eivätkä he kelpaa muuta kuin raha-ja lahja-automaatiksi. Muutoin eivät ole silmissään edes ihmisiä. Ilmainen lapsenvahti tottakai kelpaa aina myös heistäkin. Sitten ihmetellään kun etääntyvät elämästään eivätkä halua tulla hätiin.
Ja jostain kumman syystä se samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa kaveeraaminen tai ystävystyminen ei kanna tuollaisessa tilanteessa kumpikin vuorollaan -periaatteella.Jaa. Minut tipautettiin kertomatta pois mm. sählyporukasta ja matkasuunnittelusta, kun sain esikoisen.
Johtuu siitä, että perheellisten kanssa pitää aina toimia tasan heidän ehdoilla ja aikataulujen mukaan.
Öö ei? Millä tavalla muka?
Ymmärrän täysin fiiliksiäsi ap. Pikkulapsiarki on kaikessa ihanuudessaan myös raskasta aikaa. Meillä kesälomalla auttaa yhdessä perheenä mukavien juttujen tekeminen, ja sitten vuoropäivinä miehen kans esim urheillaan. Tunnin juoksu/sali omassa rauhassa, eipä sitä muuten ns.omaa aikaa kaipaa. Ylipäänsä aikatauluttaminen ja yhteiseen aikaa panostaminen perheenä antaa myös itselle ja omalle jaksamiselle paljon. Perhe on se rakkain eikös. Lapset ysiltä nukkumaan lomallakin niin jäähän siihen iltaan aikaa myös kumppanille. Kouluikäisten kanssa alkaa jo arki helpottaa ja lomapuuhailutkin jo erilaisia kuin taaperon/leikki-ikäisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hankkia lapsia jos voimavarat ovat noin heikot? Suominainen on kyllä nykypäivänä aika kykenemätön yhtään mihinkään. Missään muussa maassa ei tällaista valitusta ja ulinaa tule vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin fiiliksiäsi ap. Pikkulapsiarki on kaikessa ihanuudessaan myös raskasta aikaa. Meillä kesälomalla auttaa yhdessä perheenä mukavien juttujen tekeminen, ja sitten vuoropäivinä miehen kans esim urheillaan. Tunnin juoksu/sali omassa rauhassa, eipä sitä muuten ns.omaa aikaa kaipaa. Ylipäänsä aikatauluttaminen ja yhteiseen aikaa panostaminen perheenä antaa myös itselle ja omalle jaksamiselle paljon. Perhe on se rakkain eikös. Lapset ysiltä nukkumaan lomallakin niin jäähän siihen iltaan aikaa myös kumppanille. Kouluikäisten kanssa alkaa jo arki helpottaa ja lomapuuhailutkin jo erilaisia kuin taaperon/leikki-ikäisen kanssa.
No, kyllä se vaan tuntuu mukavalta lähteä kumppanin kanssa vaikka ravintolaan illalliselle silloin tällöin. Tai yhdessä harrastamaan, yhdessä lenkille, yhdessä tapaamaan yhteisiä kavereita... Onhan se ihan eri asia kuin se joka arkipäiväinen parin tunnin huokaisu siellä sohvannurkassa ja on jo niin väsynyt päivästä, että ei edes jaksa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkia lapsia jos voimavarat ovat noin heikot? Suominainen on kyllä nykypäivänä aika kykenemätön yhtään mihinkään. Missään muussa maassa ei tällaista valitusta ja ulinaa tule vastaan.
Suomimiehen kanssa voi olla yhdessä heikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kesät on ihan parhaita. Ei ole stressaavaa arkea, aikatauluttamista, lasten viemistä sinne tänne. Jätän kotiin nukkumaan aamusta kun lähden töihin ja myöhemmin sitten vietetään yhdessäoloa kun tulen kotiin. Ihanan rentoa verrattuna kouluaikaan.
Sun lapset ei varmaankaan ole 2- ja 5-vuotiaita.
Tämä on taas ketju, jossa AP.n mielipide on ainoa oikea. Kukaan muu ei saa sanoa mitään, tai ainakaan mitään sellaista, mikö ei AP.tä miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahallahan siitä selviää. Eli lastenhoitajaa palkkaamaan vaan, vaikka joku nuori jolle kelpaisi kesätyö ja pieni lisätienesti.
Vai siitäkö kiikastaa, että pitäisi ilmaiseksi saada...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kesät on ihan parhaita. Ei ole stressaavaa arkea, aikatauluttamista, lasten viemistä sinne tänne. Jätän kotiin nukkumaan aamusta kun lähden töihin ja myöhemmin sitten vietetään yhdessäoloa kun tulen kotiin. Ihanan rentoa verrattuna kouluaikaan.
Sun lapset ei varmaankaan ole 2- ja 5-vuotiaita.
Tämä on taas ketju, jossa AP.n mielipide on ainoa oikea. Kukaan muu ei saa sanoa mitään, tai ainakaan mitään sellaista, mikö ei AP.tä miellytä.
No, onhan 2- ja 5-vuotiaat lapset ihan eri kuin vaikka 10- ja 13-vuotiaat lapset, jotka voi jättää sinne kotiin keskenään! Ihan urpoa verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Vierailija kirjoitti:
Rahallahan siitä selviää. Eli lastenhoitajaa palkkaamaan vaan, vaikka joku nuori jolle kelpaisi kesätyö ja pieni lisätienesti.
Vai siitäkö kiikastaa, että pitäisi ilmaiseksi saada...
En minä ainakaan luota täysin vieraisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallahan siitä selviää. Eli lastenhoitajaa palkkaamaan vaan, vaikka joku nuori jolle kelpaisi kesätyö ja pieni lisätienesti.
Vai siitäkö kiikastaa, että pitäisi ilmaiseksi saada...
En minä ainakaan luota täysin vieraisiin ihmisiin.
No sitten ei pidä valittaa, jos ei olemassa olevat keinot kelpaa. Oma valintahan se on tehdä elämästään noin raskasta.
Kyllä niitä lastenhoitajia ennenkin käytettiin ja ihan hyvin meni, sitä voi tutustua ja haastatella ennen kuin palkkaa. Tai vaikka kysellä jotain lähipiirin/suvun nuorta hoitamaan, jos joku haluaisi tienata sillä kesärahaa. Siinähän ainakin tietää jonkin verran millainen tyyppi kyseessä, tai jos ei itse tiedä niin voi niiltä tutuilta kysyä.
Verkostoiduin lasteni kavereiden vanhempien kanssa. Lapset yökyläilivät jo 5-vuotiaasta kavereillaan ja kaverit meillä.
Mukavaa oli olla kotona välillä vähän erilaisella kokoonpanolla. Joskus kävi niin hyvä säkä, että kaikki lapset oli kavereillaan yökylässä.
Lapsemme olivat mukavia ja hyväkäytöksisiä ja he pääsivät myös mukaan kavereiden perheiden kesäretkille ja mökeille.
Myös lasten serkkujen kanssa tehtiin samaa. Välillä serkut meillä ja välillä lapsemme heillä. Vanhemmat sai vuorollaan olla keskenään.
Äidilläni oli tapana ottaa oma-aloitteisesti lomilla kaikki lapseni kerralla yhden kerran muutamaksi vuorokaudeksi luokseen.
Muutaman kerran kaksi nuorinta oli lapsettoman tätini luona muutaman vuorokauden myös ihan tätini omasta aloitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Noita voi tehdä illalla kun lapset nukkuu TAI siten että toinen vanhempi on sen aikaa lasten kanssa vaikka puistossa.
Tosin mä kyllä voin tehdä noita siinä samalla, kun lapset leikkii omiaan.
Toiset ei osaa kuin vaatia ja valittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Noita voi tehdä illalla kun lapset nukkuu TAI siten että toinen vanhempi on sen aikaa lasten kanssa vaikka puistossa.
Tosin mä kyllä voin tehdä noita siinä samalla, kun lapset leikkii omiaan.
Toiset ei osaa kuin vaatia ja valittaa
Eli et ole läsnä lapsillesi, etkä tee kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Minä tingin. Olen työssä, jossa pitää olla siisti ja huoliteltu. Turvasin mieluummin urani kuin lukemisen. Nyt ehdin taas lukemaankin.
Minä stressaannuin ja stressaannun kotona, koska työlista on aina ihan loputon. Eli minua auttoi ja auttaa ihan se, että pääsin pois kotoa, vaikka mukana olisi ollut lapsetkin.
Mikseivät saisi? Onhan heillä kaksin verroin enemmän vastuuta ja työtä kuin ydinperheillä.