Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (928)
Jos lomat ovat raskaita niin ei niitä ole pakko pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on nykyään. Omat vanhempani lykkäsivät mut kesäisinkin useammaksi viikoksi mummolle hoidettavaksi. Nyt on turha odottaa vastaavaa heiltä, käyvät harvakseltaan moikkaamassa silloin kun sattuu huvittamaan. Eivät muista myöskään rahallisesti - omat isovanhempani säästivät mulle aikanaan useamman tuhannen euroa tilille ja muistivat myös käteisellä. Omat vanhemmat ovat totaalisen välinpitämättömiä minua ja lastani kohtaan.
Ai "lykkäsivät"?
Onneksi olen syntynyt sinä onnellisena aikana, jolloin kaikilla oli mummola tai onnekkaimmilla kaksi. Sua varmaan järisyttää kuulla, että isovanhemmat olivat ja todellakin halusivat olla perheenjäseniä ja kaipasivat meitä ainoan tyttärensä lapsia luokseen.
Siitä kehittyi rakastava ja sanomattoman tärkeä ihmissuhde, joka kantaa läpi koko elämän.
Kyllä, mun vanhemmat nimenomaan lykkäsivät mut pois silmistään mummulaan. Sua varmaan järisyttää kuulla että mulla oli siellä mummulassa oikein mukavaa ja siitä syystä mua harmittaa kun omat vanhempani eivät ole millään lailla kiinnostuneita tarjoamaan samoja kokemuksia mun lapselleni. Ei tule mukavia mummulamuistoja hänelle.
Miten he kykenisivät olemaan kiinnostuneita sinun lapsistasi, kun eivät olleet kiinnostuneita sinustakaan? Yhtä-äkkiä herännyt lapsirakkaus? Ihmettelen myös, miksi haluaisit tunkea rakkaat lapsesi hoitoon ihmiselle, joka heitä ei halua hoitaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä on 2 aikuista. Voitte vuorotellen pitää lapsivapaata. Totaali yh ei voi tehdä sitä.
Kyllä se aikuisten kahdenkeskinen aikakin on aika mukavaa ja tärkeää. Meillä onneksi on tukiverkkoa, että päästään miehen kanssa yhdessä tekemään asioita. Toki tehdään luonnollisesti myös erikseen ja toinen on sen aikaa lasten kanssa. On turha nyt tehdä jotain vertailua yksinhuoltajiin. Eihän yksinhuoltajalla edes ole kumppania, jonka kanssa lähtisi kaksin treffeille :D
Kaksinhuoltajilla on kyllä hankalaa, kun pitää olla molemmille omaa aikaa, romanttista parisuhdeaikaa ja vielä omia harrastuksia vähintään sillä miehellä. Olen usein katellut, että rankkaa esimerkiksi äidin hoitaa yksin kolmea lasta että isä saa rauhassa käydä asioilla. Siivoamiseen tarvitseekin sitten mummin hoitoavuksi.
Aijaa. Meillä menee kyllä ihan tasan eikä mummu käy siivoamassa. Kuitenkin yksinhuoltajana olet välillä tuntenut harmitusta, kun ei ole romanttista parisuhdeaikaa eikä pääse vapaasti omiin harrastuksiin?
Tein noita vuosikausia. Lopetin nuoruuden aikaavievät harrastukset jo ennen lapsia, kun vanhemmiten halusin olla joskus kotona. On minulla silti harrastuksia, mutta sellaisia joita voi tehdä itsekseen. Kiitos kysymästä.
Pikkulapsiaika on rankkaa kaikille, mutta useimmilla se menee nopeasti.
Vauvaperheissä on varmasti vanhemmilla niin paljon romantiikkaa. Olisi ollut pakkopullaa.
Ai teillä mummi vielä siivoaakin lastenhoidon lisäksi? Sellaista en sentään ole usein nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Ai kotilusmu? Siis hän joka hoitaa lapset ja kotityöt 24/7. Ja sinä et jaksa ees LOMALLA. t.viiden äiti ja pitkätkin ajat yh.na ollut
En kiistä, etteikö aika usein olisi ollut rankkaa. Vaimo hoiti työkseen sairaita, eli oli töissä usein iltaisin, viikonloppuisin ja etenkin jouluna. Minulla oli töitä 8-16. Eli hain lapset hoidosta, tein ruoan, syötin, touhusin niiden kanssa, laitoin nukkumaan ja sitten tuli vaimo töistä kotiin. Ja jouluna joko juhlittiin heti aamusta tai tehtiin kaikki valmiiksi, kun vaimo saapui töistä. Ja sitten esimerkiksi neuvoja jankkaa vaimolleni, tekeekö miehesi kotona mitään kotihommia.
Ensimmäisen ja viimeisen lapsen ikäero on 15 vuotta, eli onhan tässä mennyt melkein 30 vuotta lapsia hoidellessa ja kesälomahan se on hankalin kun kouluikäiset ovat kotona koko kesän ja aikaisilla on lomia paljon vähemmän ja mielellään edes kerran 30 vuodessa olisi kiva pitää lomat yhtä aikaa.
Tukiverkot oli 500 km päässä, joten aika harvoin siitä oli tarjolla. Mutta ei ongelmaa, tuo 30 vuotta on jo lusittu ja enää 2-3 vuotta ja lapset pärjää pitkälti omillaan. Vanhimmalla on jo kaksi omaakin lasta, eli tässä nyt ollaan jo siirrytty osittain tukiverkoksi. Helppo elämä taitaa olla vain prinsessalla, "kellumista kermavaahdossa, kauniit ystävät kutsukortteja lähettää, helppo elämä, rikas isä ja koira" (Juliet Jonesin sydän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä on 2 aikuista. Voitte vuorotellen pitää lapsivapaata. Totaali yh ei voi tehdä sitä.
Kyllä se aikuisten kahdenkeskinen aikakin on aika mukavaa ja tärkeää. Meillä onneksi on tukiverkkoa, että päästään miehen kanssa yhdessä tekemään asioita. Toki tehdään luonnollisesti myös erikseen ja toinen on sen aikaa lasten kanssa. On turha nyt tehdä jotain vertailua yksinhuoltajiin. Eihän yksinhuoltajalla edes ole kumppania, jonka kanssa lähtisi kaksin treffeille :D
Kaksinhuoltajilla on kyllä hankalaa, kun pitää olla molemmille omaa aikaa, romanttista parisuhdeaikaa ja vielä omia harrastuksia vähintään sillä miehellä. Olen usein katellut, että rankkaa esimerkiksi äidin hoitaa yksin kolmea lasta että isä saa rauhassa käydä asioilla. Siivoamiseen tarvitseekin sitten mummin hoitoavuksi.
Aijaa. Meillä menee kyllä ihan tasan eikä mummu käy siivoamassa. Kuitenkin yksinhuoltajana olet välillä tuntenut harmitusta, kun ei ole romanttista parisuhdeaikaa eikä pääse vapaasti omiin harrastuksiin?
Tein noita vuosikausia. Lopetin nuoruuden aikaavievät harrastukset jo ennen lapsia, kun vanhemmiten halusin olla joskus kotona. On minulla silti harrastuksia, mutta sellaisia joita voi tehdä itsekseen. Kiitos kysymästä.
Pikkulapsiaika on rankkaa kaikille, mutta useimmilla se menee nopeasti.
Vauvaperheissä on varmasti vanhemmilla niin paljon romantiikkaa. Olisi ollut pakkopullaa.
Ai teillä mummi vielä siivoaakin lastenhoidon lisäksi? Sellaista en sentään ole usein nähnyt.
Mitä sinä selität? Kenen mummu siivoaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla isovanhemmilla on useita lapsenlapsia. Jos on vaikka 3 lasta ja kaikilla näillä2-3 penskaa ja kaikki haluavat jättää lapsensa isovanhemmille hoitoon ns. joka toinen viikonloppu niin miten luulette isovanhempien jaksavan sitä rumbaa kun penskoja on joka viikonlopulle. Heillä kun pitäisi vihdoinkin olla sitä omaakin vapaa-aikaa tavata omia ystäviään ja vaikkapa mennä sinne risteilylle omien ikätoveriensa kanssa.
Sitä paitsi sisarusten kesken tulee helposti jonkinlaista kilpailua siitä ,että Maijan lapset ovat olleet teillä jo kaksi kertaa kesäkuussa, nyt on meidän vuoro jne.
Itse olen Luoja suokoon vela, mutta kauhulla katson omia ystäviäni jotka ovat tuossa pyörityksessä. ja lukemattomia menoja ovat joutuneet perumaan kun yhtäkkiä nuoriso on päättänyt lähteä vaikka jollekin festareille " kun sattuikin tulemaan hyvä keli ja saatiin liput" yms. Siinä sitten mummo ja pappa pahoitellen peruvat omat menonsa.
Tällaista on oikeasti joillain.
Mutta ah on NIIIN IHANAA kilpailla siskon kanssa ja paheksua ja parjata selän takana jne. Ai että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihme että saa kuittailua? Se nyt vaan on niin, että lapsia ei kannata tehdä, jos heidän kanssaan ei halua olla. Ihan parasta lomalla, kun kenenkään tarvitse mennä mihinkään vaan yhdessä perheenä voi touhuta kaikenlaista ilman aikatauluja. Meille tulisi mieleenkään että lapset tyrkättäisiin johonkin että saisi omaa aikaa. Sitä omaa aikaa oli ihan tarpeeksi ennen lapsia. Miten lapsesi estävät elämäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Ai kotilusmu? Siis hän joka hoitaa lapset ja kotityöt 24/7. Ja sinä et jaksa ees LOMALLA. t.viiden äiti ja pitkätkin ajat yh.na ollut
Niin. Kotilusmu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Ai kotilusmu? Siis hän joka hoitaa lapset ja kotityöt 24/7. Ja sinä et jaksa ees LOMALLA. t.viiden äiti ja pitkätkin ajat yh.na ollut
Niin. Kotilusmu.
Olet pikkasen yksinkertainen. Ihan parasta aikaa ihan kaikille kun lapset on pieniä ja toinen vanhemmista on kotona. Ei silloin lusmuilla vaan ollaan lasten kanssa ja nautitaan heidän kanssa olemisesta. Lusmu on se, joka valittaa kun lapset häiritsee olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Miten lapset tämän estää?
Vierailija kirjoitti:
Onko ihme että saa kuittailua? Se nyt vaan on niin, että lapsia ei kannata tehdä, jos heidän kanssaan ei halua olla. Ihan parasta lomalla, kun kenenkään tarvitse mennä mihinkään vaan yhdessä perheenä voi touhuta kaikenlaista ilman aikatauluja. Meille tulisi mieleenkään että lapset tyrkättäisiin johonkin että saisi omaa aikaa. Sitä omaa aikaa oli ihan tarpeeksi ennen lapsia. Miten lapsesi estävät elämäsi?
Minusta loma-aika lapsen kanssa oli loppujen lopuksi helpointa. Mutta minulla olikin vain yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Miten lapset tämän estää?
Voi estää, jos he vaativat huomiota itselleen jatkuvasti ja jos työnjako puolison kanssa ei toimi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihme että saa kuittailua? Se nyt vaan on niin, että lapsia ei kannata tehdä, jos heidän kanssaan ei halua olla. Ihan parasta lomalla, kun kenenkään tarvitse mennä mihinkään vaan yhdessä perheenä voi touhuta kaikenlaista ilman aikatauluja. Meille tulisi mieleenkään että lapset tyrkättäisiin johonkin että saisi omaa aikaa. Sitä omaa aikaa oli ihan tarpeeksi ennen lapsia. Miten lapsesi estävät elämäsi?
Minusta loma-aika lapsen kanssa oli loppujen lopuksi helpointa. Mutta minulla olikin vain yksi lapsi.
Niinhän se onkin, koska ei tarvitse kuskailla harrastuksiin tai miettiä monelta piti olla missäkin ja kuka ehtii käydä kaupassa jne. Lomat on lasten kanssa ihania. Meillä lapsia kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Miten lapset tämän estää?
Voi estää, jos he vaativat huomiota itselleen jatkuvasti ja jos työnjako puolison kanssa ei toimi hyvin.
No tuo ei ole sitten mikään perustilanne ja kannattaa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Olen eri, mutta kävin töissä ja perheen kanssa oli viikko yhteistä lomaa. Siinä sivussa viimeistelin väitöskirjan. Lapset 3 ja 6 silloin. Lasten isä kärsi silloin pahasta FOMOsta, mutta muuten kaikki meni hyvin.
No se ei järisytä mua mutta ikävää lapsesi kannalta toki. Erityisen ikävää on katkeruutesi jonka lapsi aistii. En voi tietää miksi olet huonoisssa väleissä vanhempiisi, itse varmaan tiedät.