Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Olen eri, mutta kävin töissä ja perheen kanssa oli viikko yhteistä lomaa. Siinä sivussa viimeistelin väitöskirjan. Lapset 3 ja 6 silloin. Lasten isä kärsi silloin pahasta FOMOsta, mutta muuten kaikki meni hyvin.
Kun olin äitiyslomalla ensimmäisen lapsen sybtymän jälkeen, pääni oli niin sekaisin, etten meinannut jaksaa keskittyä edes veroilmoituksen täyttämiseen, vaikka sitä ennen olin opiskellut itseni maisteriksi.
Niin vaan kaikki ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei vierailla enää isovanhempien luona koska vierailut lähinnä väsyttävät eivätkä auta. He eivät auta lasten kanssa koska "lapset vierastavat", eivät ole kertaakaan käyneet lapsenlapsensa luona vauva-ajan kahvittelun jälkeen. Lapsi varmaan sitten kasvaa tuntematta heitä, harmi. Eläkeläiset jotka eivät vaivaudu edes pari kertaa vuodessa auttamaan. On aikaa, terveyttä ja rahaa matkustaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Aijaa. Itse nautin kyllä MYÖS omista menoista ja kahdenkeskisestä ajasta mieheni kanssa.
On mahdollista että ap on masentunut tms. Tuli vaan mieleen.
Tottakai se uuvuttaa, ei olisi kannattanut lisääntyä ikinä. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Olen eri, mutta kävin töissä ja perheen kanssa oli viikko yhteistä lomaa. Siinä sivussa viimeistelin väitöskirjan. Lapset 3 ja 6 silloin. Lasten isä kärsi silloin pahasta FOMOsta, mutta muuten kaikki meni hyvin.
Lasten isä homo.
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina näissä ketjuissa ihmetyttänyt se, kun tulee kommentti "hyvinhän sitä pärjää, kun on kaksi vanhempaa". Ei yhtään käsitetä, että tilanteita on monenlaisia. Kahden vanhemman perheessä...
-toinen vanhemmista voi olla sairas tai muuten toimintakyvyltään rajoittunut (ja myös lapsi/lapset saattavat olla sairaita tai muulla tavalla vaativat ns. enemmän kuin helpot, terveet lapset)
-toinen vanhemmista (tai molemmat) voi olla esim. vuorotyössä tai työssä, jossa on hankalia työaikoja, työmatkoja ja näiden myötä poissaoloa kotoa
-kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole mitään 100 % ahkeria, aktiivisia ja osaavia. Toinen vanhemmista voi olla hyvinkin laiska, saamaton tai osaamaton, mutta ulkopuolinen kuvittelee molempien vanhempien työpanoksen olevan aina loistava.
Olipa typerää vähättelyä sinulta yh.ta kohtaan. Minulla yh.na on ollut useampi lapsi, isä, joka näki lapsia vain muutaman tunnin viikossa. Yhdellä lapsella ADHD ja itsellä vuorotyö. Voit kuvitella ettei ollut helppoa.
Valittaminen ei auta mitään. Tai parisuhdeajan puute, tehkää asioita koko perheenä. Koitappa yh.na tavata joku, treffailla ja rakentaa parisuhdetta. Ei ole itsestäänselvää
Mullakin on tuttuja, jotka voivottelivat kun mies oli pari päivää työmatkalla ja piti ihan yksin olla lasten kanssa. Oivoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Mulle kesäloma on ihanan rentoa yhden lapsen kanssa. Ei eletä suomalaisten suositusten mukaan vaan omassa rytmissä. Lapsi ihmettelee elämän ihmeitä ja tuo iloa. Ei ole sisarusta tappelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Vierailija kirjoitti:
Me ei vierailla enää isovanhempien luona koska vierailut lähinnä väsyttävät eivätkä auta. He eivät auta lasten kanssa koska "lapset vierastavat", eivät ole kertaakaan käyneet lapsenlapsensa luona vauva-ajan kahvittelun jälkeen. Lapsi varmaan sitten kasvaa tuntematta heitä, harmi. Eläkeläiset jotka eivät vaivaudu edes pari kertaa vuodessa auttamaan. On aikaa, terveyttä ja rahaa matkustaa..
Tälläistä ihmistä ei aidosti kiinnosta lapset. Suomessa on paljon lievästi narsistisia ihmisiä joille pääasia on silloin tällöin näyttää kavereilleen kuva lapsenlapsesta, kertoa ehkä joku urheiluvoitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Tuo oli kyllä ihan puhtaasti ruikuttamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yöunet riittää lepäämiseen. Mitä ihmeen muuta lepoaikaa oikein tarvitsette. Oliko toiveissa osa-aika perhe, eikä se toteutunutkaan suunnitelmien mukaan.
Mikä ihmeen velvollisuus olisi ulkopuolisilla antaa teille lepoaikaa omista lapsistanne. Olisitte miettinyt lepoaikanne tarvetta ennen lasten tekoa vai pidittekö muiden apua itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Koettu toi ja oli vaan pärjättävä. Meillä kun toinen ei ollut edes terve. Oli muutama sukulainen mutta apua ei saatu. Onneksi oli edes päiväkoti. En ymmärrä miksi ollaan niin itsekkäitä. Nyt meillä on lemmikit ja sama juttu ettei voida hoitaa niitä viikkoa että päästäisiin lomalle. Kuulemma ei voi laatikkoa tyhjentää niin eihän se sitten käy.
Vai lemmikitkin pitäisi tuttujen/sukulaisten hoitaa jotta pääsisitte lomalle. Lemmikeille on hoitoloita johon jättää loman ajaksi ja on myöskin lomapaikkoja joihin voi lemmikin ottaa mukaan. Niin hoitolat maksaa, pitäisi tieten saada ilmainen hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Tuo oli kyllä ihan puhtaasti ruikuttamista!
Ei ollut, vaan tosiasioita ja selviytymiskeinoja.
No ymmärrän että väsyy, jos perheessä on erityisiä haasteita, mutta minusta tuo vaikuttaa ihan vaan elämältä. Olen itse ollut kotiäiti ja käytännössä hoitanut valtaosan lasten- ja kodinhoidosta yksin ja varmaan monen mielestä ollut vain laiska lokkeilija. Sitten tuli korona ja lapset alkoivat pyöriä kotona ja some täyttyi työssäkäyvien hädästä että mitä teen lasten kanssa. Ehkä minäkin ihmisturhake sitten jotain osaan eli ihan tavallisesti elää arkea lasten kanssa. Se on totta, että joskus muinoin sai lapset kipata keskenään ulos, mutta eiköhän ne omat lapset ole niin rakkaita, että niitä jaksaa katsellakin.
Kahden lapsen yh täällä. Samaistun aloitukseen. Nuorimmainen aloittaa osa-aikaisesti päivähoidossa elokuussa ja esikoinen menee kouluun. En ole koskaan ennen elämässäni odottanut kesän loppua näin kovasti. Rankkaa on.
Lapset ovat niin erilaisia. Toisten kanssa onnistuu leppoisa puuhastelu ja lapset leikkii kiltisti keskenään. Jos perheessä on erityislapsi tai useita (niin kuin usein on), sitä voi olla ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Enkä nyt tarkoita, että ns. normaalien pikkulasten kanssa olisi mitenkään helpompaa. Kaikilla on omat haasteensa.