Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (737)
Me ollaan käytetty naapuriapua puolin ja toisin, koska samaan aikaan sattui naapurustossa olemaan samanikäisiä tenavia varmaan seitsemässä talossa. Porukalla vekarat leikkivät, harrastivat ja opettelivat mm. fillaroimaan ja uimaan. Jos oli päiväkodin tai koulun vanhempainiltoja, lapset kerättiin siihen huusholliin jolla ei ollut menoja, ja kuljetukset harrastuksiin sujuivat kimppakyydeillä. Leikkasin jopa kylän muksujen hiuksia kun muut hoksasi että osasin 😂
Isovanhemmat oli 250 ja 350 km päässä ja heistä ei ollut juurikaan apua. Toiset eivät uskaltaneet ottaa lapsia hoitoon ollenkaan ja toisilla oli oma kiireinen elämä niin työaikaan kuin loma- ja eläkeaikaan. Juuri noihin aikoihin ET-lehti löi rumpua siitä miten isovanhempien kuuluu vaatia sama beibisitterikorvaus kuin työkseenkin sitä tekevien. No nyt sitten ihmettelevät kun lapsenlapset perheineen ei pidä yhteyttä. Ei pidä kun ei ole siihen totuttu.
Mies sisaruksineen oli pitkät kesät omissa mummolassa kun vanhemmat autolomailivat Euroopassa. Meidän perhe taas meni äidin kotitaloon auttamaan heinätöissä ja sadonkorjuussa. Siellä aikuiset teki töitä, lapset leikkivät serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa, hoitivat eläimiä, tekivät pikkuaskareita ja pyörivät kylällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä niin lue. Miksi valehtelet?
Minä pyysin aikoinani, että sukulaiset laittaisivat ennemmin lasten opiskelutileille ne rahat (10-20 euroa), joilla sukulaiset ostelevat täysin turhaa krääsää. Ei käynyt, koska eihän he ihan sanoja lainaten meitä vanhempia auttaa tai tukea, vaan kokea itse sen kahden sekunnin riemupöhähdyksen pakettia avatessa. Eipä nuo parikymppiset nykynuoret sillä krääsällä mitään tee. Sen sijaan ne säästöt auttaisivat, kun ei edes töitä löydy.
Eivätkä silloiset pikkuiset olisi ilahtuneet tiedosta, että joskus aikuisena saavat rahaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Noita voi tehdä illalla kun lapset nukkuu TAI siten että toinen vanhempi on sen aikaa lasten kanssa vaikka puistossa.
Tosin mä kyllä voin tehdä noita siinä samalla, kun lapset leikkii omiaan.
Toiset ei osaa kuin vaatia ja valittaa
Eli et ole läsnä lapsillesi, etkä tee kotitöitä.
Normaali lapsi ei tarvitse aikuista koko ajan leikkiseurakseen. Voi viihtyä hyvin ja itsekseen höpöttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallahan siitä selviää. Eli lastenhoitajaa palkkaamaan vaan, vaikka joku nuori jolle kelpaisi kesätyö ja pieni lisätienesti.
Vai siitäkö kiikastaa, että pitäisi ilmaiseksi saada...
En minä ainakaan luota täysin vieraisiin ihmisiin.
No sitten ei pidä valittaa, jos ei olemassa olevat keinot kelpaa. Oma valintahan se on tehdä elämästään noin raskasta.
Kyllä niitä lastenhoitajia ennenkin käytettiin ja ihan hyvin meni, sitä voi tutustua ja haastatella ennen kuin palkkaa. Tai vaikka kysellä jotain lähipiirin/suvun nuorta hoitamaan, jos joku haluaisi tienata sillä kesärahaa. Siinähän ainakin tietää jonkin verran millainen tyyppi kyseessä, tai jos ei itse tiedä niin voi niiltä tutuilta kysyä.
No, meillä onneksi on osallistuvat/auttavat isovanhemmat, mutta jos ei olisi, niin ei kyllä löytyisi lähipiiristä mitään tuttua sen ikäistä nuorta, joka voisi olla vaikka useamman tunnin meidän 3- ja 5-vuotiaiden kanssa. Ja en luota vieraisiin ihmisiin näin pienten lasten ollessa kyseessä ja juuri siksi ajattelisin, että monilla on sama juttu. Ei ole siis mistään rahasta välttämättä kiinni.
Onhan sen aika surullista ja rankkaa, jos ei ole ketään, joka voisi välillä olla lasten kanssa, jotta vanhemmat pääsisivät yhdessä jonnekin. Ainakin itselle se on tärkeää ja pitää parisuhteen virkeänä. Mutta niillä se on mentävä mitä on, mutta ymmärrän kyllä aloittajaa täysin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Minä tingin. Olen työssä, jossa pitää olla siisti ja huoliteltu. Turvasin mieluummin urani kuin lukemisen. Nyt ehdin taas lukemaankin.
Ei kai lukeminen estä olemasta siisti. Eikä pukeutumasta töihin. Äsken kerroit että vaan harmaissa vaatteissa kuljit 15 vuotta.
No minä en ollut edustustehtävissä, siistit vaatteet riitti tietokoneen vieressä papereita räplätessä.
Ei kai lukeminen estä olemasta siisti. Eikä pukeutumasta töihin. Äsken kerroit että vaan harmaissa vaatteissa kuljit 15 vuotta.
En kertonut, vaan että käytin musta-valko-harmaa-vaatetusta, koska sillä lailla oli helpointa ja nopeinta löytää kaapista aina siisti yhdistelmä. Eli tein sen säästääkseni aikaa.
Se lukeminen on aina pois jostakin muusta. Nousin aamulla viideltä, tein hiljaisia kotitöitä ja valmistelin töitäni ennen kuin lapset heräsivät. Koska sain tehtyä osan töistäni silloin, lapsille tuli todella lyhyet hoitopäivät, koska mieheni pystyi myös säätämään samalla tavoin omia töitään. Tämä oli meille ykkösprioriteetti.
No minä en ollut edustustehtävissä, siistit vaatteet riitti tietokoneen vieressä papereita räplätessä.
Minä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimmeko päätellä että tip top vaatteet, meikki, kampaus -henkilö ei lue kirjoja? Tai uranainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Et ole koskaan halunnut esim. lukea rauhassa kirjaa, joka ei ole lastenkirja, tai katsoa elokuvaa, joka ei ole lasten elokuva?
Noita voi tehdä illalla kun lapset nukkuu TAI siten että toinen vanhempi on sen aikaa lasten kanssa vaikka puistossa.
Tosin mä kyllä voin tehdä noita siinä samalla, kun lapset leikkii omiaan.
Toiset ei osaa kuin vaatia ja valittaa
Eli et ole läsnä lapsillesi, etkä tee kotitöitä.
Normaali lapsi ei tarvitse aikuista koko ajan leikkiseurakseen. Voi viihtyä hyvin ja itsekseen höpöttelee.
No, meillä 3- ja 5-vuotiaat lapset, niin en minä voi uppoutua kunnolla kirjan lukemiseen, jos olisin yksin heistä vastuussa sillä hetkellä. Toki leikkivät yksin ja yhdessä, mutta seurattava on ja aina kuuluu se "äitiiii" jossain vaiheessa. Ja ainakin tämä 3-vuotias on sellainen, että saattaa kyllä keksiä vaikka ja mitä ihan yhtäkkiä ja on livahtanut jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Minä tingin. Olen työssä, jossa pitää olla siisti ja huoliteltu. Turvasin mieluummin urani kuin lukemisen. Nyt ehdin taas lukemaankin.
Ei kai lukeminen estä olemasta siisti. Eikä pukeutumasta töihin. Äsken kerroit että vaan harmaissa vaatteissa kuljit 15 vuotta.
No minä en ollut edustustehtävissä, siistit vaatteet riitti tietokoneen vieressä papereita räplätessä.
Ei kai lukeminen estä olemasta siisti. Eikä pukeutumasta töihin. Äsken kerroit että vaan harmaissa vaatteissa kuljit 15 vuotta.
En kertonut, vaan että käytin musta-valko-harmaa-vaatetusta, koska sillä lailla oli helpointa ja nopeinta löytää kaapista aina siisti yhdistelmä. Eli tein sen säästääkseni aikaa.
Se lukeminen on aina pois jostakin muusta. Nousin aamulla viideltä, tein hiljaisia kotitöitä ja valmistelin töitäni ennen kuin lapset heräsivät. Koska sain tehtyä osan töistäni silloin, lapsille tuli todella lyhyet hoitopäivät, koska mieheni pystyi myös säätämään samalla tavoin omia töitään. Tämä oli meille ykkösprioriteetti.
No minä en ollut edustustehtävissä, siistit vaatteet riitti tietokoneen vieressä papereita räplätessä.
Minä olin.
Edustustehtävissä puoli päivää? Yritysjohtaja omassa lafkassa? ? Missi? Tv-kuuluttaja?
Monissa vaativissa hommissa on työvaatteet, esim aivokiryrgi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, miten loppu eläkeläinen äitini oli, kun hän joutui hoitamaan veljentyttöäni. Maalla piti vähän väliä lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä helteessä. Hiki siinä mummolla virtasi, kun kauppaan oli kilometrin matka. Rahan vanhemmat antoivat lapselle, ei mummolle, joka sai eläkkeestään kustantaa koko lystin. Lapsi oli vaikea ja tottelematon. Mummo ei tahtonut mitenkään selvitä, omat lapset kun oli vain tottunut jättämään pihalle leikkimään keskenään.
Etkö puuttunut tilanteeseen?
Peli poikki.
Puhuttelu veljellesi.
Auttanut äitiäsi.
Missä sinä olit..
Kuka siihen uskaltaa puuttua, muten piru on irti. Uhkaillaan, ettei isovanhemmat näe lastenlapsia, kiristetään vanhusten ajokortin menetyksellä jne.
Meillä ihan sama tilanne, mutta siskoni tekee miehineen samaa ja vielä kaksi lasta ja kaksi isoa koiraa. Kun käyvät kylässå, koti on kuin pommin jäljiltä, kaikki jätetään sille sijoilleen ja kaikki jää äitini hoidettavaksi, joka vielä isäni omaishoitaja ja sitten itkee mulle, kun niin väsynyt, kun ei uskalla sanoa mitään.
Miksi katsot vierestä kun äitisi itkee? Miksi et auta?
Minulla on kolme lasta, vaativa työ ja välimatkaa 1300 km. Tavataan kerran pari vuodessa ja isovanhemmat saavat nauttia meillä useamman viikon vieraanvaraisudesta.
Itse en koskaan ole ymmärtänyt tätä "lapsista lomaa" tai että haluaisi "omaa aikaa" kun mieheni kansaa halutaan viettää yhdessä mahdollisumman paljon aikaa yhdessä perheenä ja parasta molemmista on juuri lapset ja lasten kanssa vietetty aika ja se lapsuus on niin lyhyet, ettei sitä haluaisi antaa muille, vaan nauttia rakkaiden lasten seurasta, hauskuudesta ja nähdä omin silmin lapsen kehitys.
Aijaa. Itse nautin kyllä MYÖS omista menoista ja kahdenkeskisestä ajasta mieheni kanssa.
No mutta jos hoitajia ei ole tai mikään maksullinen vaihtoehto ei kelpaa, niin silloin ei varmaan oikeasti halua MYÖS lomaa sen miehen kanssa kaksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Minä tingin. Olen työssä, jossa pitää olla siisti ja huoliteltu. Turvasin mieluummin urani kuin lukemisen. Nyt ehdin taas lukemaankin.
Ei kai lukeminen estä olemasta siisti. Eikä pukeutumasta töihin. Äsken kerroit että vaan harmaissa vaatteissa kuljit 15 vuotta.
No minä en ollut edustustehtävissä, siistit vaatteet riitti tietokoneen vieressä papereita räplätessä.
Ei kai lukeminen estä olemasta siisti. Eikä pukeutumasta töihin. Äsken kerroit että vaan harmaissa vaatteissa kuljit 15 vuotta.
En kertonut, vaan että käytin musta-valko-harmaa-vaatetusta, koska sillä lailla oli helpointa ja nopeinta löytää kaapista aina siisti yhdistelmä. Eli tein sen säästääkseni aikaa.
Se lukeminen on aina pois jostakin muusta. Nousin aamulla viideltä, tein hiljaisia kotitöitä ja valmistelin töitäni ennen kuin lapset heräsivät. Koska sain tehtyä osan töistäni silloin, lapsille tuli todella lyhyet hoitopäivät, koska mieheni pystyi myös säätämään samalla tavoin omia töitään. Tämä oli meille ykkösprioriteetti.
No minä en ollut edustustehtävissä, siistit vaatteet riitti tietokoneen vieressä papereita räplätessä.
Minä olin.
Edustustehtävissä puoli päivää? Yritysjohtaja omassa lafkassa? ? Missi? Tv-kuuluttaja?
Monissa vaativissa hommissa on työvaatteet, esim aivokiryrgi
Missä luki että puoli päivää? Miksi ivaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimmeko päätellä että tip top vaatteet, meikki, kampaus -henkilö ei lue kirjoja? Tai uranainen?
No ainakin meidän perheessä vanhemmat ollaan oltu uraihmisiä ja ollaan luettu joka päivä lapsille. Päivän paras hetki. Myös se hyöty että lasten suomen taito ja sanavarasto kehittyi hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Voimmeko päätellä että tip top vaatteet, meikki, kampaus -henkilö ei lue kirjoja? Tai uranainen?
Minä en lukenut siinä elämänvaiheessa. Mitä sitten? Fiksu ihminen priorisoi ja äiti osaa asettaa lapsensa etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yöunet riittää lepäämiseen. Mitä ihmeen muuta lepoaikaa oikein tarvitsette. Oliko toiveissa osa-aika perhe, eikä se toteutunutkaan suunnitelmien mukaan.
Mä luulen,että moni eroaa just siksi, että saa sen osa-aika perheen, ja jokatoinen viikko saa olla yksin. Sillain narsisisesti yksin, kuten tän ketjun ruikuttajat.
Jos ei aikuinen ihminen osaa järjestää elämäänsä vallitsevien olosuhteiden mukaan, niin ei se muiden vika ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Et taida nyt olla ihan perillä mistä tuo kaikki lähti. Kyllä minä pystyn lukemaan kirjoja ja katsomaan elokuvia OMALLA AJALLANI. Eli silloin ne lapset ei ole siinä vieressä.
Mä en ymmärrä ap, kun kerran kerroit, että teillä on myös perheellisiä kavereita, niin miksi ette vuorottele ottamalla kavereitten lapset yökylään, niin se toinen pariskunta sais sitä kahdenkeskistä lapsivapaata. Ja sitten taas toisinpäin. Mut kun pitäis kai olla sellaista apua, joka ottais lapsenne, mutta jolle ei tarviis vastavuoroisesti mitenkään korvata apua. Kun meillä oli pienet lapset (3 kpl), otin yhtenään lasten kavereita tai serkkuja yökylään. Valitettavasti monetkaan heidän vanhemmistaan eivät tarjoutuneet vastavuoroiseen apuun, onneksi 2 sellaistakin vanhempaa oli, joilta sai myös samaa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Pieni lapsi nukkuu enemmän kuin on valveilla päivisin ja illat on omaa aikaa. Kyllä on erikoista, jos ylipäätään lapsen kanssa pitää katsoa leffoja.
Kolmen lapsen äitinä ois ollut aika tylsää jos 15 vuoteen ei olisi voinut lukea, katsoa telkkaria, käydä teatterissa, lenkillä, uimassa, puuhailla mökillä ja sienessä. Leikki on lasten työtä, ei äitien. Äidit antaa tarpeet, virikkeet ja lapsille rauhaa. Se ei tarkoita heitteillejättöä vaan läsnäoloa lähellä. Vaikka kurjan tai neuleen kanssa.
Vaikka mies teki täyspäivätyötä silti näissä saattoi vuorotella. Saati jos molemmat tekee vajaata viikkoa. Vekarat touhuaa jotain, kahvikuppi ja kirja keittiön pöydällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Pieni lapsi nukkuu enemmän kuin on valveilla päivisin ja illat on omaa aikaa. Kyllä on erikoista, jos ylipäätään lapsen kanssa pitää katsoa leffoja.
Mitenkä vaikka 4-vuotias nukkuu päivällä enemmän kuin on valveilla? :D
Ei kai lukeminen estä olemasta siisti. Eikä pukeutumasta töihin. Äsken kerroit että vaan harmaissa vaatteissa kuljit 15 vuotta.
No minä en ollut edustustehtävissä, siistit vaatteet riitti tietokoneen vieressä papereita räplätessä.