Tunnetko ketään positiivista ihmistä?
Sellaista, joka puhuu enemmän myönteistä kuin negatiivista, joka on useammin kiitollinen kuin katkera. Minä tiedän ehkä vain yhden tai kaksi. Olen ajatellut muuttaa itseäni siihen suuntaan.
Kommentit (197)
Tunnen yhden lapsena perheensä menettäneen joka on aina ihan tosi negatiivinen, mutta luulee itse olevansa positiivinen. Nolo tapaus.
Hämmentävän paljon porukkaa täällä jotka tuntee hyvin vähän positiivisia ihmisiä. Mun tuntemista ihmisistä suurin osa on positiivisia. Valittajat oikeastaan enemmän erottuu normista. Tottakai positiivisetkin ihmiset sitten valittaa jos heillä on vaikea aika elämässään, mutta silloinkin yrittää löytää myös kiitollisuuden lähteitä. No ja sitten yksi vanha tuttuni on luonut itsestään some-tuotteen jonka tavaramerkki on pirskahteleva positiivisuus. Silloin kun vielä hengasimme joskus livenä, hän ei kyllä näyttäytynyt mitenkään sen positiivisempana kuin muutkaan, pirteänä toki. Sikäli kuin tiedän, hän on onnistunut hyvin unelmiensa toteuttamisessa kokematta suuria vastoinkäymisiä. Somessa hän jankuttaa aina yhdestä pienestä vastoinkäymisestä joka hänellä on elämässään ollut, joten oletan siksi että se on hänen ainoansa. (Toki tiedän että esim. jotkut traumoja kokeneet vaikenee siitä traumasta mutta hakee empatiaa jonkun pienemmän jutun varjolla. ) Niin häntä en osaa mitenkään ekstrapositiivisena pitää mutta varmasti se itsensä brändäys positiivisena tukee persoonan kasvua positiiviseen suuntaan ja auttanee sitten kun niitä isompia vastoinkäymisiä vääjäämättä tulee jos elää saa.
All roads inevitably lead to death.
Just.
Ei kai vastoinkäymisiä hoideta psyykkaamalla itseään.
Toki, voihan niinkin tehdä, jos rakastaa vain rahaa sekä itseään 😄🐒
Niistä opitaan, nauretaan, ja jatketaan matkaa.
Tosin ilman niitä ihmisiä, jotka tekevät asioita kuten itse kuvailit.
Kuka jaksaa katsella paskapäätä, joka joutuu psyykkaa itseään, ja kuunnella valitusta.
No, se toinen samanlainen
Tee muille vaan hyviä juttuja, niin huomaat kuinka paljon he tekevät samaa sinulle.
He osaavat ottaa muut huomioon.
Välitä, rakasta, hymyile, ja myönnä virheesi.
Olet luottamuksen arvoinen.
Pelkurit 💩
He eivät uskalla myöntää omia virheitään, ja yhdessä he sitten arvostelevat muiden tekemisiä, sekä käyttävät hyväksi muita, "huomaamattaan"
Kukaan ei opi, saati ymmärrä...
Kerro minulle se että,
mitä on sen jälkeen, kun huumori ja ilo loppuu elämästä!?
Terveisin, Kunnian ja tolkun ihminen
🙈🙉🙊
Ex-hiihtäjät Harri Kirvesniemi ja Jari Isometsä ovat. En kyllä tunne heitä mutta tiedän heidät.
Tunnen yhden, joka sanoo olevansa positiivinen, mutta pahasti lipsuu. Ehkä haluaisi olla.
Mä tunnen paljon ihmisiä, en ajattele heitä kuka on positiivinen ja kuka negatiivinen, vaan ihan imisinä omanlaisena ihmisinä. En luokittele heitä vaan jokaisen saa olla sellainen kun on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin lapsena koko perheeni ja olen silti aina positiivinen. Sattui ja sattuu vieläkin kuunnella miten ihmiset valittaa vanhemmistaan eivät arvosta vanhempiaan.
Miksi se sattuu, miksi olet noin negatiivinen? Ei kenenkään velvollisuus ole olla siten miten sinä haluat, van koska sinusta tuntuu siltä.
Olen positiivinen ja ne jotka ei arvosta vanhempiaan eivät ole koska eivät tiedä oikeasta elämästä ja vahvuudesta mitään. Vastoinkäymiset kasvattaa ja sen huomaa kyllä joka on kokenut vastoinkäymisiä eli menettänyt vanhempansa ja kuka ei. Joten kyllä negatiivisuus on heidän ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Menetin lapsena koko perheeni ja olen silti aina positiivinen. Sattui ja sattuu vieläkin kuunnella miten ihmiset valittaa vanhemmistaan eivät arvosta vanhempiaan.
Aika lapsenomaista ajatella että olisit jotenkin kovempia kokenut, et vaan tiedä toisten elämästä koska he eivät niistä sinulle kerro. Eiköhän lastensuojelu ja sosiaaliviranomaiset ole tehneet sinustakin tarvittavat tutkimukset ja huostapäätökset ja hoitaneet sijoituksen ja elatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden lapsena perheensä menettäneen joka on aina ihan tosi negatiivinen, mutta luulee itse olevansa positiivinen. Nolo tapaus.
Varmaan joutunut alistumaan sosiaalitoimen päätöksiin ja joutunut pakkohuostaan, ihan oikein sille. Sellaiset negailijat luulevat olevansa kovia elämämkoululaisia koska heiltä on kuolleet vanhemmat, ja he ovat käyneet uuh, niin kovan elämämkoulun.
Olen ylpeä kaikesta mistä olen selvinnyt, perheen tai vanhempien menettäminen lapsuudessa on pahinta mitä kukaan voi kokea. Sitä ymmärtää mikä on elämässä tärkeintä, olla positiivinen. Ne jotka ei ole menettäneet lapsena perhettään ei ymmärrä mitään tästä eikä heillä ole mitään kykyä selvitä vastoinkäymisistä vaan roikkuvat iskän ja äiskän helmoissa aikuisinakin.
Yhden HIV-positiivisen tiedän, en laita nimeä tähän kuitenkaan
Vierailija kirjoitti:
Olen ylpeä kaikesta mistä olen selvinnyt, perheen tai vanhempien menettäminen lapsuudessa on pahinta mitä kukaan voi kokea. Sitä ymmärtää mikä on elämässä tärkeintä, olla positiivinen. Ne jotka ei ole menettäneet lapsena perhettään ei ymmärrä mitään tästä eikä heillä ole mitään kykyä selvitä vastoinkäymisistä vaan roikkuvat iskän ja äiskän helmoissa aikuisinakin.
Sinä haluaisit? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin lapsena koko perheeni ja olen silti aina positiivinen. Sattui ja sattuu vieläkin kuunnella miten ihmiset valittaa vanhemmistaan eivät arvosta vanhempiaan.
Aika lapsenomaista ajatella että olisit jotenkin kovempia kokenut, et vaan tiedä toisten elämästä koska he eivät niistä sinulle kerro. Eiköhän lastensuojelu ja sosiaaliviranomaiset ole tehneet sinustakin tarvittavat tutkimukset ja huostapäätökset ja hoitaneet sijoituksen ja elatuksen.
Totta kai olen ja tiedän kun tunnen heidät ja olen heillä lähes kaikilla käynytkin. Muutamalla oli vanhemmat eronneet ja joiltain kuoli isovanhemmista joku mutta sen kovempaa kokemusta ei ollut eikä kkaan muu ei ollut menettänyt vanhempiaan. Siksi sattui kuunnella joidenkin valitusta siitä että omat vanhemmat perseestä tai kun olivat riidoissa vanhempien kanssa ihan turhista asioista. Oli myös yksi joka ei halunnut edes nähdä isäänsä vaikka isä oli elossa. Vaikka mitä olisi tapahtunut voi kaikki riidat edes yrittää sopia ja jatkaa elämää koska kaikkien pitäisi arvostaa vanhempiaan.
Huomaatteko että positiivisimmat ihmiset on aina niitä kovimpia kokeneita. Kun elämässä kokee rankkoja asioita se kasvattaa ja oppii näkemään elämästä vain positiiviset jutut. Vanhempien menetys lapsuudessa tekee ihmisestä vahvemman ja itsenäisemmän, ei ole samalla tasolla kuin ne jotka elää molempien helmoissa.
Et ole