Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään positiivista ihmistä?
Sellaista, joka puhuu enemmän myönteistä kuin negatiivista, joka on useammin kiitollinen kuin katkera. Minä tiedän ehkä vain yhden tai kaksi. Olen ajatellut muuttaa itseäni siihen suuntaan.
Kommentit (276)
Tunnen.
Marko Ruuskanen Savonlinnasta on juuri tällainen.
Tapasin hänet tällä viikolla ja kuulin hänen kertomuksiaan linnunpöntöistä, joita hän tekee Savonlinnassa.
Pöntöt ovat upeita monumentteja menneistä ja nykyisistä historiallisista rakennuksista ja niitä on sijoiteltu ympäri kaupunkia.
Hän on ihmisenä uskomattoman nöyrä ja ystävällinen.
Yritän ottaa oppia hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri sanoi mulle joskus ihan tosissaan, että olen positiivisin tuntemansa ihminen. Muutaman vuoden päästä yritin itsemurhaa. En tosin hänen sanomansa johdosta, vaan siksi, että olin menettänyt kaiken positiivisuuteni.
Positiivisuus loppui siihen kun tajusin mikä kaikki ei ollut sattumaa tai epäonnea vaan järjestettyä ja sabotoitua jopa rikoksin.
Liika positiivisuus johtaa helposti tyhmyyteen eikö huomaa edes rikoksia.
Tunnen, isäni ja itseni. Tosin minulla positiivisuuden opetteluun meni äitini jäljiltä vuosia. Hänelle on aivan normaalia haukkua kaikki sukulaiset ja ystävät, sekä ainakin yrittää katkoa jokaisen ilonaiheilta siivet. Jos minä saavutin jotain josta olin ylpeä, viimeistään toinen kommentti muistutti jostain asiasta jossa minulla olisi hänen mielestään parantamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Äiti oi ainoa.
Minä tunsin yhden yhden, hän oli paras ystäväni. Mutta hän kuoli, maksa petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Eräs Ihanatar keneen ihastuin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Eräs Ihanatar keneen ihastuin.
Aika suloista. Myönteiset ihmiset ovat kyllä ihanan puoleensavetävää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse. En jaksa enää antaa vttuakaan mistään. Elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse murehtia mitä muut ajattelee yms. Välillä ketuttaa, mutta viimeistään yön yli nukkuessa sekin loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edesmennyt tätini. Oli sydämellinen, ihana nainen.
Hervannassa Marsi on positiivinen aika monella tavalla. Onneksi minulla on itsesuojeluvaistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monia, ja itsekin olen peruspositiivinen, valitan kyllä asioista, mutta yritän myös itse muuttaa niitä mitä pystyn. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyviä, toki suuri osa on tyhmiä tai tosi tyhmiä, mutta sille nyt ei vaan voi mitään.
Sellainen neliraajahalvaantunut mummo, jota käyn välillä auttelemassa kauppareissuilla/ruuanlaitossa/siivoamisessa yms. Hän on jotenkin niin "tavallinen" ja hyväntuulinen, eikä yhtään katkeroitunut rajoituksistaan huolimatta.
Kyllä tunnen ja ihme kyllä ne on kaikki miehiä. Yhtään positiivista naista en tunne
Vierailija kirjoitti:
Positiivisuus loppui siihen kun tajusin mikä kaikki ei ollut sattumaa tai epäonnea vaan järjestettyä ja sabotoitua jopa rikoksin.
Liika positiivisuus johtaa helposti tyhmyyteen eikö huomaa edes rikoksia.
Jep ja liian positiiviset ovat myös niitä kaikista naiiveja.
Tunnen itseni. Mun mielestä elämä on aika ihanaa. Tulen onnelliseksi aamukahvista, pienestä kävelylenkistä, kun pääsee aamulla töihin, lintujen katselusta, lapsen hymystä, iltateestä. Semmonen mä vain olen aina ollut. Ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä ja niin ne aina ovat järjrstyneetkin. Pahimpien vastoinkäymisten keskellä olen saanut juuri voimaa arjen pienistä iloista.
Itse yritän olla positiivinen. Juuri nyt on yt:t päällä töissä ja se kyllä vetää mielen matalaksi. Vaikka taloudellisesti pärjäänkin tilanteessa kuin tilanteessa harmittaa, että hyvä työyhteisö hajoaa. On ollut viimeiset viisi vuotta tosi kiva porukka. Toivottavasti uusikin olisi edes suunnilleen yhtä hyvä.