Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (812)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224eTässä se on selitetty. Tuo kannattaa lukea tarkasti.
Jeesus puhalsi opetuslastensa päälle ja sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annettu, niille ne ovat anteeksi annetut.
Joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.
Olen löytänyt tuon uskon vanhoillislestadiolaisuudesta.
Tai en voi sanoa, että itse aktiivisesti etsin.
Pikemminkin niin, että Jumala veti minua parannukseen.
Villi veikkaus: sä olet lestadiolaisperheestä?
Toki luonnollisesti menit siihen liikkeeseen.
Kyllä muissakin seurakunnissa lapset/nuoret/aikuiset kääntyy Jeesuksen luo ja tekee parannuksen. Usein hengellinen koti löytyy siitä vanhempien seurakunnasta tai toisesta kristillisestä.
-Yhteiskristillinen
Nyt on törkeää veikkailua ja yleistämistä. Minullakin on ystävä, jonka vanhemmat ovat täysiä ateisteja, mutta hän sattui opiskeluaikanaan tutustumaan lestadiolaisiin ja sai parannuksen armon. Lestadiolaisia on siis monista lähtökohdista.
Ei tuo nyt ollut törkeää mielestäni. Kyllä lestadiolaisuuteen eniten juuri synnytään, ei tulla niin paljon ulkopuolelta.
-Yhteiskristillinen
Kyllä meitä ulkoa tulleita on paljon. Vähän kuin Suomessa on vanhoillislestadiolaisia, on vanhoillislestadiolaisissa ulkoa tulleita. Molemmat ilmiöt todellisia, vähemmistöä, mutta eivät yksisarvisluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Kyllä me uskon perusteista ollaan yksimielisiä.
Näistä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on RAKKAUS. Keskity tärkeimpään.
Matteuksen evankeliumi:
7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Tuo tahto selviää Raamatusta, siksi on tärkeää lukea sitä.Ihminen voi helposti ympäröidä itsensä rakkaus-puheella ja vaipua paatumuksen tilaan. Silloin omatunto ei enää kehota parannukseen eikä ihminen koe tarvitsevansa armoa.
Ihan vilpittömästi kysyn, että mistä lestadiolaisen opetuksen mukaan pitää tehdä parannus? Ymmärtääkseni pahoista teoista. Esim. Jeesus opetti että käskyt pidetään kun rakastetaan Jumalaa koko sielusta ja lähimmäistä kuten itseään. Jeesuksen mukaan syntiä ovat pahat ajatukset, siveettömyys, murhat, varkaudet, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, häijyys, ylpeys ja uhmamieli. (Markus 7:20-23). Ihan sopiva näkökulma.
Kuitenkin ihmettelen miksi lestadiolaisuudessa synniksi lasketaan asiat joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä tuon listan kanssa. Miten vaikka korvakorut on synti? Niitä ei edes kielletä Raamatussa. Oikeastaan yhdessä sananlaskussa korvarenkaasta puhutaan positiiviseen sävyyn. Kuitenkin jos joku ottaa korvakorut, heti katsotaan, että se on niin suuri synti ettei ihminen ole enää lestadiolainen. Myöskin suhtautuminen meikkaamiseen ja hiusten värjäykseen ihmetyttää. Eikö Raamattu ole uskon ylin auktoriteetti, eikä vanha tapakulttuuri? Samasta syystä mietin miksi televisioon laitteena tai kokonaisiin musiikkigenreihin suhtaudutaan niin jyrkästi.
En ehkä ihmettelisi tätä, jos lestadiolaiset suhtautuisivat samalla vakavuudella lähimmäisenrakkauteen. Nykyisellään jo 7-vuotias tietää, että "uskovaisella" ei ole vaikka korvakoruja ja televisiota. Samalla rajauksella ei suhtauduta muiden hyvään kohteluun. Toki moni lestadiolainen opettaa lapsensa käyttäytymään hyvin ja kohtelemaan muita hyvin, mutta muiden hyvästä kohtelusta ei ole tehty uskon tuntomerkkiä. Miksi? Minusta näyttää nyt vähän siltä, että lestadiolaiset odottavat parannusta pikkuasioista, eivät suurista synneistä.
Synnistä tehdään parannus eli muistetaan, että armo on Jeesuksen lunastustyössä. Suurin synneistä on epäusko.
Eikä ole mitään ripittäytymispakkoa. Se on työkalu kevennykseksi, ei taakaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaan uskovainen ihminen, jotta epäuskosta voi saada parannuksen. Parannuksen armon saanut saa oppaakseen Pyhän Hengen ja Jumalan seurakunnan äidikseen. Kuten Paavalille kävi.
”Hän lähetti minut (Ananiaan, uskovaisen), jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.”
Sairauden parantuminen on eri asia kuin parannuksen teko eli syntien katuminen.
Sairaus se on syntisairauskin. Senkin parantamiseen tarvitaan apua.
Fyysinen sairaus ei ole syntiä.
Sairaanakin pääsee taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on RAKKAUS. Keskity tärkeimpään.
Matteuksen evankeliumi:
7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Tuo tahto selviää Raamatusta, siksi on tärkeää lukea sitä.Ihminen voi helposti ympäröidä itsensä rakkaus-puheella ja vaipua paatumuksen tilaan. Silloin omatunto ei enää kehota parannukseen eikä ihminen koe tarvitsevansa armoa.
Ihan vilpittömästi kysyn, että mistä lestadiolaisen opetuksen mukaan pitää tehdä parannus? Ymmärtääkseni pahoista teoista. Esim. Jeesus opetti että käskyt pidetään kun rakastetaan Jumalaa koko sielusta ja lähimmäistä kuten itseään. Jeesuksen mukaan syntiä ovat pahat ajatukset, siveettömyys, murhat, varkaudet, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, häijyys, ylpeys ja uhmamieli. (Markus 7:20-23). Ihan sopiva näkökulma.
Kuitenkin ihmettelen miksi lestadiolaisuudessa synniksi lasketaan asiat joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä tuon listan kanssa. Miten vaikka korvakorut on synti? Niitä ei edes kielletä Raamatussa. Oikeastaan yhdessä sananlaskussa korvarenkaasta puhutaan positiiviseen sävyyn. Kuitenkin jos joku ottaa korvakorut, heti katsotaan, että se on niin suuri synti ettei ihminen ole enää lestadiolainen. Myöskin suhtautuminen meikkaamiseen ja hiusten värjäykseen ihmetyttää. Eikö Raamattu ole uskon ylin auktoriteetti, eikä vanha tapakulttuuri? Samasta syystä mietin miksi televisioon laitteena tai kokonaisiin musiikkigenreihin suhtaudutaan niin jyrkästi.
En ehkä ihmettelisi tätä, jos lestadiolaiset suhtautuisivat samalla vakavuudella lähimmäisenrakkauteen. Nykyisellään jo 7-vuotias tietää, että "uskovaisella" ei ole vaikka korvakoruja ja televisiota. Samalla rajauksella ei suhtauduta muiden hyvään kohteluun. Toki moni lestadiolainen opettaa lapsensa käyttäytymään hyvin ja kohtelemaan muita hyvin, mutta muiden hyvästä kohtelusta ei ole tehty uskon tuntomerkkiä. Miksi? Minusta näyttää nyt vähän siltä, että lestadiolaiset odottavat parannusta pikkuasioista, eivät suurista synneistä.
Synnistä tehdään parannus eli muistetaan, että armo on Jeesuksen lunastustyössä. Suurin synneistä on epäusko.
Eikä ole mitään ripittäytymispakkoa. Se on työkalu kevennykseksi, ei taakaksi.
Niin. Onko siis korvakorut, meikkaaminen, television omistaminen jne. syntiä? Sitähän odotetaan että ne lopetetaan parannuksenteon jälkeen. Jos niitä pudetään syntinä, mihin se perustuu? Korvakoruja ei esimerkiksi kielletä Raamatussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon asioissa joskus ratkaisevaa on se oma usko. Itse olen ollut maallistuneeseen päin näin vanhemmiten ja enemmän tähän reaalimaailmaan nojautuvampi. Mutta uskoa se ei välttämättä ole vähentänyt, vaan muuttanut. En odota mitään uskon kokemuksia, taivaita, valtakuntia, enkeleitä, humahduksia tai muutakaan epäolennaista. Kyllä ne ihmisen arvot on mielestäni se ratkaisevin asia ja onko ihminen hyveellinen siltä osin kun voi asiaan vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Tuo kuulostaa naurettavalle! Kuinka ihminen voi syntejä antaa anteeksi ? Eikö se ole teidän Jumalanne tehtävä ? Löytyykö raamatusta lupa ?
- ei uskova
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon asioissa joskus ratkaisevaa on se oma usko. Itse olen ollut maallistuneeseen päin näin vanhemmiten ja enemmän tähän reaalimaailmaan nojautuvampi. Mutta uskoa se ei välttämättä ole vähentänyt, vaan muuttanut. En odota mitään uskon kokemuksia, taivaita, valtakuntia, enkeleitä, humahduksia tai muutakaan epäolennaista. Kyllä ne ihmisen arvot on mielestäni se ratkaisevin asia ja onko ihminen hyveellinen siltä osin kun voi asiaan vaikuttaa.
Oletko siis vl?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me vanhoillislestadiolaiset uskomme, että jokainen lapsi syntyy uskovaisena.
Jos hän kuolee ennen kastetta, hän pääsee taivaaseen.
Mutta kasteen halveksiminen kadottaa
Se jää vanhempien synniksi.
No sitten ette opeta luterilaisittain. Luther opetti perisynnistä. Eli jokainen on perisyntinen jo äidin kohdusta, koska kannamme sitä Aatamin perintöä.
Siis lapset on iän ja kehitystason puolesta taivaskelpoisia, Jeesuskin siunasi lapsia. Mutta se taivaskelpoisuus poistuu myöhemmin iän ja ymmärryksen karttuessa.
Sä et koulussa huomaa lapsikastetuista tai kastamattomista mitenkään, kuka on kastettu vauvana tai ei. Vauvakastetut kiroilee ja kiusaa kavereitaan. Tärkeintä on kristillinen kasvatus ja uskontielle saatteleminen, mutta siitähän sylivauva ei tajua vielä hölkäsen pöläystä.
Lapsikaste tuntuu olevan enemmän niiden vanhempien rauhoittelua, kun taas lapsi ei hyödy siitä mitään. UT:ssa ei kaste edeltänyt uskoa, vaikka perhekuntiakin kastettiin.
-Yhteiskristillinen
Niin. En ole teologi, mutta olen aina kuullut että kirkolla on eri kastekäsitys kuin vanhoillislestadiolaisilla.
Haluaisin tietää tarkalleen mikä on kirkon käsitys kasteesta. Selitä minulle tyhmälle.
Minä uskon kyllä, että jokainen pieni lapsi on lapsenuskoinen ja jos hän kuolee pienenä, hän pääsee taivaaseen. Mutta vanhemmilla on velvollisuus hankkia hänelle kaste.
Väistämättä kyllä menetämme lopulta kaikki lapsenuskomme, ellei meillä ole uskovaisia ihmisiä tukena ja apuna uskomisen tiellä.
Ja totta kai jokaisessa ihmisessä on perisynti alusta asti. Näin on Raamatussa.
Jotenkin mutkia oikoen muistelen että tavallinen evlut opettaa perisynnistä, mutta että vauvakastetta perustellaan myös sillä, että vauva on erityisen vastaanottavaisessa tilassa eli armon alla, koska ottaa kasteen ilman tekoja. Eli korostetaan että kaikki kasteen tuoma pelastus on Jumalan tekoa.
Kauniisti muotoiltu, mutta harhaoppi.
No, luterilaiset osaavat yhden asian: jos sössivätkin asiat vauvakasteessa, niin rippikoulussa kutsuvat oikeesti uskontielle eli omaan päätökseen.
Mut senkin he nimeävät joksikin oudoksi termiksi "kasteen armoon palaaminen" mitä ei löydy Raamatusta.
Jumalan teko eli Jeesuksen tekemä ristintyö ja pelastus pitää Raamatussa ottaa omilla aivoilla puntaroimalla ja mutustelemalla vastaan. Eikä pakottaa käännynnäiseksi kuten ristiretkillä.
Mä sanoisin että lapsikaste on hengellistä väkivaltaa, ja seurakuntaan pakottamista lupia kysymättä siltä kastettavalta.
-Yhteiskristillinen
Minä en todellakaan ole niin viisas että osaisin selittää tarpeeksi pätevästi kasteesta. Toivottavasti tässä ketjussa on heitä, koska itse en ole teologi.
No tekoäly antoi Suomen evlutin kannan:
"Kaste perustuu yksin Jumalan armoon, eikä se vaadi ihmiseltä tekoja tai etukäteisuskoa. Tämän vuoksi kirkko kastaa myös sylilapsia. Kasteessa lahjoitettu usko ja armo kantavat kristittyä läpi koko elämän, ja siihen liittyy oleellisesti kristillinen opetus sekä elämä Jeesuksen..."
Tuo boldattu on harhaoppia.
Ei Jumala pidä meitä tahdottomana ameebana eikä runno meidän tahtomme yli, vaan Jeesus kysyy "Haluatko? Tahdotko?"
Pelastus on 100 % Jumalan sorvaama lahka, mutta ihmisen tehtävä on ottaa se lahja vastaan tai pyytää sitä. Ei ole iso vaiva.
Ei Jeesus tehnyt koskaan UT:ssa väkisin uskovaksi ketään.
-Yhteiskristillinen
Kasteen merkitys on sama kuin ympärileikkauksen, eli liittäminen kansaan. Kasteen ajankohdalla ei ole merkitystä, koska sisäpuoli puhdistuu ajan myötä uskon kautta.
Hänen näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui aterialle. Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, ihmetteli hän. Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin? Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta.
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Pyyntö tapahtuu uskon kautta.
Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
Laita nuo kaikki mustaamasi kohdat käsittämään 1-2 kuukautta vanhaa vauvaa.
Tekeekö vauva noita? Ei. Ei se tajua esim."pyytää hyvää omaatuntoa, sisällä olevan antamista almuksi" jne.
Voi kirkkokirkko, minkä oletkaan tehnyt 1900 vuoden aikana. Pelotellut uskovat hosumaan kasteiden kanssa ja kiinnittämään ihmisten huomion muuhun kuin siihen, miten oikeesti pelastutaan, milloin ollaan uskossa ja milloin ei. Se ydin on häivytetty kaikenlaisen ihmistekoisen alle.
Vaikka valtionkirkko on nöyrää ja ei-farisealaista, niin silti sekin osaa tehdä fariseusten tavoin: estää ihmisiä tulemasta Jumalan valtakuntaan sisälle.
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäuskokin voi olla vain inhimillistä ja en siitä liikaa ketään syyllistäisi. Kaikilla ei ole sama usko, eikä sama vahvuus ja määrä. Myöd heikkoja uskovaisia tulisi auttaa, tukea ja olla armollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa ajatus siitä, että jokaisen ihmisen tulee tehdä parannus, ilmaistaan useissa kohdissa:
Esim. Apostolien teot 17
“Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. 31Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”Jos koet ettet tarvitse parannusta, olet omavanhurskas ja suurin syntisi on silloin epäusko. Kaikki ihmiset ovat syntisiä.
Toivoisin ettei ulkonäköasioita sotkettaisi tähän teologiseen ketjuun. Löydät niistä kymmeniä muita ketjuja. Ulkonäköjutut ovat tapakulttuuria, ne eivät ole syntejä. Voit vaikka googlettaa ”ehdonvallan asiat”.
Miksi se tapakulttuuri on sitten niin voimakas, että korvakorut on heti merkki ettei ole lestadiolainen? Minusta parannusta tarvitsee vaikka siitä että sanoo toiselle vihaisena rumasti. Eihän kukaan kohtele muita aina hyvin.
Suurin osa ei edes muista, että on korvakoruja tässä maailmassa. Joillekin asua on hirveä ongelma. Itse ihmettelen vain, MIKSI asia olisi jollekin niin tärkeä. Tuo on kulttuuriasia ja voi vielä muuttua. Sen jälkeen, kun itse sain parannuksen, en ole korvakoruja tai meikkiä kaivannut.
Se on ihan tavallista, että kun on ollut kina, suututtu, sanottu pahasti tms niin pyydetään anteeksi ja siinä samalla saa siihen synninpäästön. Monesti se toinenkin osapuoli pyytää sitten anteeksi omaa osuuttaan. Ja vanhempi voi pyytää anteeksi lapselta taitamatonta toimintaansa. Tai lapsi huonoa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Kyllä me uskon perusteista ollaan yksimielisiä.
Näistä:
Miksette ole yksimielisiä meidän muiden uskovien kanssa? Jumalan olemus on sama, pelastusoppi sama. Miten me muut ollaan viallisia?
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Tuo kuulostaa naurettavalle! Kuinka ihminen voi syntejä antaa anteeksi ? Eikö se ole teidän Jumalanne tehtävä ? Löytyykö raamatusta lupa ?
- ei uskova
Löytyy. Ei pelkästään lupa, vaan ihan kehotus:
Johanneksen evankeliumi 20:21–23:
“Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ‘Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’
Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ’Ottakaa Pyhä Henki.
Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te pidätätte ne, niille ne ovat pidätetyt.’” (Joh. 20:21–23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on RAKKAUS. Keskity tärkeimpään.
Matteuksen evankeliumi:
7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Tuo tahto selviää Raamatusta, siksi on tärkeää lukea sitä.Ihminen voi helposti ympäröidä itsensä rakkaus-puheella ja vaipua paatumuksen tilaan. Silloin omatunto ei enää kehota parannukseen eikä ihminen koe tarvitsevansa armoa.
Ihan vilpittömästi kysyn, että mistä lestadiolaisen opetuksen mukaan pitää tehdä parannus? Ymmärtääkseni pahoista teoista. Esim. Jeesus opetti että käskyt pidetään kun rakastetaan Jumalaa koko sielusta ja lähimmäistä kuten itseään. Jeesuksen mukaan syntiä ovat pahat ajatukset, siveettömyys, murhat, varkaudet, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, häijyys, ylpeys ja uhmamieli. (Markus 7:20-23). Ihan sopiva näkökulma.
Kuitenkin ihmettelen miksi lestadiolaisuudessa synniksi lasketaan asiat joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä tuon listan kanssa. Miten vaikka korvakorut on synti? Niitä ei edes kielletä Raamatussa. Oikeastaan yhdessä sananlaskussa korvarenkaasta puhutaan positiiviseen sävyyn. Kuitenkin jos joku ottaa korvakorut, heti katsotaan, että se on niin suuri synti ettei ihminen ole enää lestadiolainen. Myöskin suhtautuminen meikkaamiseen ja hiusten värjäykseen ihmetyttää. Eikö Raamattu ole uskon ylin auktoriteetti, eikä vanha tapakulttuuri? Samasta syystä mietin miksi televisioon laitteena tai kokonaisiin musiikkigenreihin suhtaudutaan niin jyrkästi.
En ehkä ihmettelisi tätä, jos lestadiolaiset suhtautuisivat samalla vakavuudella lähimmäisenrakkauteen. Nykyisellään jo 7-vuotias tietää, että "uskovaisella" ei ole vaikka korvakoruja ja televisiota. Samalla rajauksella ei suhtauduta muiden hyvään kohteluun. Toki moni lestadiolainen opettaa lapsensa käyttäytymään hyvin ja kohtelemaan muita hyvin, mutta muiden hyvästä kohtelusta ei ole tehty uskon tuntomerkkiä. Miksi? Minusta näyttää nyt vähän siltä, että lestadiolaiset odottavat parannusta pikkuasioista, eivät suurista synneistä.
Hämmästyttää jos joku ihminen, oli sitten kristitty tai ei, ei jo luonnostaan tunne omatunnossaan, että tulee päivittäin rikkoneeksi Jumalan pyhää tahtoa vastaan. "Jos sanot veljellesi: "Sinä hullu." olet jo tappanut hänet tai Joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan. "
Kyllä kaikesta tällaisesta on parannusta tehtävä jokaisen meistä usein. Siksi ihmetyttää, kun ihmiset puhuvat näistä viikonloppuna syntien anteeksipyytämisistä. Kyllä niitä todellinen uskovainen joutuu pyytämään anteeksi viikonpäivästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Epäuskokin voi olla vain inhimillistä ja en siitä liikaa ketään syyllistäisi. Kaikilla ei ole sama usko, eikä sama vahvuus ja määrä. Myöd heikkoja uskovaisia tulisi auttaa, tukea ja olla armollisia.
Kaikki on inhimillistä ja tietysti heikoin tarvitsee eniten tukea.
Nyt kuuluu parhaillaan Kesäseuraradiosta 2 arkistosaarnaa!!
Nyt on ensimmäinen menossa.
Kuunnelkaa!
Niin. Perusopit armosta ja armopelastuksesta hyvä olla. Käsittääkseni kyse pelastuksestakin on vain armo. Ei välttämättä omat hyvät teot, vaikka silloinkin, syntiä olisi hyvä välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Kyllä me uskon perusteista ollaan yksimielisiä.
Näistä:
Miksette ole yksimielisiä meidän muiden uskovien kanssa? Jumalan olemus on sama, pelastusoppi sama. Miten me muut ollaan viallisia?
-Yhteiskristillinen
Mikset sinä ole samaa mieltä meidän kanssa? Tai adventistien? Tai viidesläisten?
Miksi sinulla on Niken lenkkarit eikä Adidaksen? Koska koet Niken vastaavan tarpeisiisi ja koet merkin enemmän omaksesi.
Jokainen valitsee itselleen sopivan. Se, kuka on oikeassa, selviää vasta kun emme enää ole täällä sitä todistamassa.
Raamatun kokonaisuutta tarkasteltaessa on vaikea löytää yksiselitteistä perustetta sille, että pelastus kuuluisi yksinomaan yhdelle kristilliselle liikkeelle tai yhteisölle. Uudessa testamentissa pelastuksen perustaksi asetetaan toistuvasti usko Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan armo. Jeesus sanoo: "Jokaisella, joka uskoo häneen, on iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16). Samoin Paavali kirjoittaa: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta – ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja" (Ef. 2:8–9). Näissä kohdissa pelastuksen ehdoksi ei aseteta kuulumista tiettyyn ihmisyhteisöön.
Myös Room. 10:9–13 korostaa, että jokainen, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja uskoo hänen nousseen kuolleista, pelastuu. Jakeessa 13 todetaan: "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." Sana "jokainen" viittaa avoimuuteen, ei rajattuun ihmisjoukkoon.
Raamatussa korostetaan lisäksi, että Jumala ei katso ihmisen ulkoista asemaa tai ryhmää vaan sydäntä (1. Sam. 16:7). Pietari toteaa: "Jumala ei tee eroa ihmisten välillä, vaan jokainen, joka pelkää häntä ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen" (Ap. t. 10:34–35). Tämä viittaa siihen, ettei Jumalan hyväksyntä perustu tietyn yhteisön jäsenyyteen.
Jeesus varoittaa myös hengellisestä ylpeydestä. Vertauksessa fariseuksesta ja publikaanista (Luuk. 18:9–14) vanhurskaaksi osoittautuu nöyrä syntinen, ei se, joka luottaa omaan uskonnolliseen asemaansa. Samoin Jeesus opettaa, että hänen lampaitaan on myös muualla kuin yhdessä aitauksessa (Joh. 10:16), mikä on saanut monet kristityt ymmärtämään, että Jumalan kansa voi olla laajempi kuin yksittäinen kirkkokunta tai herätysliike.
Haluan vielä tarkentaa, että se parannus epäuskosta on ainut kohta, jossa tarvitaan uskovainen saarnaaja. Voihan sen saarnan kuulla vaikka nettiseuroista ja saada siinä parannuksen armon. Sitä parannuksen tekemistä epäuskosta ei saa lykätä!
Mutta uskovainen voi hyvin lähteä yksinäiselle vaellukselle korpeen ja jos kuolee siellä, niin uskovaisena, vaikka varmasti on sielläkin syntiä tullut. Se ”arkinen” evankeliumi on uskon vahvistukseksi. Uskovaisella on jo se Pyhä Henki, parannuksen kautta saatu.
Ja juuri näitä parannuskertomuksia en löydä yhtään UT:sta, jossa ei olisi uskovainen ihminen tarvittu parannusta saarnaamaan anteeksi.