Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1513)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Raamatussa lukee että ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. Jos tämä on väärää oppia niin sitten ei ole sen ihmisen vika, jos siihen uskoo.
Ap. t. 22:16 on poikkeuksellinen ilmaus, jossa kaste ja syntien pois peseminen esiintyvät yhdessä. Muissa Uuden testamentin kohdissa syntien anteeksiantamuksen perusteeksi ja välineeksi korostuvat Kristuksen sovitustyö, evankeliumi ja usko.
Kastetta pitävät kuitenkin kaikki kristilliset kirkot välttämättömänä.
Joskus varhaiskeskiajalla, kun kristinusko oli vasta leviämässä Euroopan pakanakansojen keskuudessa, saattoivat jotkut odottaa kasteen kanssa kuolinvuoteelleen asti, koska olivat käsityksessä, ettei kasteen jälkeen tehtyjä syntejä enää saisi anteeksi. Tietysti vähän epäkäytännöllistä, jos sitten kuolivatkin äkillisesti vaikka tapaturmassa. Vähänmyöhemmin toiset olivat harhakäsityksessä, että nyt kastettuina ja uskovina he ovat synnittömiä, tekivät mitä tahansa, mista sitten seurasi kaikenlaista hillitöntä käytöstä.
En ole teologi joten korjatkaa, jos olen käsittänyt väärin.
Kun sinut on kastettu kasteen armoliittoon ja kun lankeat, saat palata milloin tahansa kasteen armoliittoon synninpäästössä. Jumalan liitto pysyy, vaikka ihminen sen pettäisi.
Et tarvitse jatkuvaa kastamista.
Sitä paitsi jos ihminen odottaa uutta kastetta vasta kuolinvuoteella, hän voi ehtiä paatua ja mitä luultavimmin paatuukin. Jumala ei kutsu ihmistä loputtomasti, sillä ihminen on vain liha.
Noin minä myös olen kristillisen opin ymmärtänyt.
Tuossa mainitussa tapauksessa ottaa kaste vasta kuolinvuoteella ei ollut kysymys uudesta kasteesta, vaan ensimmäisestä. Itse asiassa koko ensimmmäisen vuosituhannen oli vallitsevana näkemys, että kaste juuri on se tapahtuma, jossa synnit pestään pois. Sen jälkeiset vakavat synnit (aviorikos, murha, uskosta luopuminen) johtivat seurakuntayhteydesta ja etenkin ehtoollisyhteydestä erottamiseen. Takaisin saattoi päästä pitkällisten sovitusmenojen jälkeen. Mikään oma privaatti rukoilu ei todellakaan riittänyt, vaan synti piti tunnustaa seurakunnalle, anoa armahdusta ja piispa sitten määräsi katumusajan ja -menot. Asiahan oli erityisen ajankohtainen kristittyjen vainojen aikaan, kun moni niiden pelossa esitti, ettei kristitty olisikaan.
Pienempiä syntejä saattoi kasteen jälkeen saada anteeksi kevyemmällä menettelyllä. Isä meidän -rukous sisältää anteeksipyynnön, ja kristittyjä jo varhain kehotettiin rukoilemaan sitä usein, ja melko varhain se sisällytettiin jumalanpalveluksiin. Ennen ehtoollista seurakunnan jäsenten piti sopia mahdolliset keskinäiset kiistansa. Edellytyksenä ehtoolliselle osallistumiseen oli myös, että antaa anteeksi niille, joiden rikkomusten kohteeksi on joutunut.
Lapsia kastettiin jo varhaiskirkossa, ja käytännöllä oli vastustajansa jo silloin. Vastustus ei kuitenkaan perustunut siihen, että lapsi ei ole tehnyt omaa uskonratkaisua, vaan siihen, että katsottiin, että on vaarana että hän kasteen jälkeen lankeaisi vakaviin synteihin. Esim. kolminaisuusopin ensimmäinen muotoilija, kirkkoisä Tertullianus kirjoitti tästä. Tertullianus suositteli myös, että nuoria naimattomia ei kastettaisi, vaikka olisivatkin uskossa, sillä siveettömyyden synteihin lankeaminen kasteen jälkeen on heillä niin suuri.
Kiinnostavaa on, että hän kääntyi sittemmin montanolaisuuteen, jota kirkko piti harhaoppina. Montanolaisuus kuulostaa kovasti samalta kuin mitä ketjun aloittaja täällä saarnaa... Kirkkoa pidettiin laitostuneena, korostettiin armolahjoja ja selkeää uskoon tulemista. Ja tämä siis jo n. vuodesta 160 lähtien. No, kasteen merkityksestä sentään taitavat ajatella eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö myös korkeakirkolliset, kuinka paljon se synkkä ja jähmeä kirkollisuus on tehnyt hallaa vuosisatojen aikana? Tai melkein 2000 vuoden aikana?
Enkä sano syytellen, mähän oon itse elänyt elämäni ekat 35 vuotta luterilaisena.
Mä kuuntelen paljon ei-uskovien puheita. Esim.rippijuhlissa kuulee ei-uskovien vanhempien naureskeluja. Kirkkoa pidetään ankeana, synkkänä. Kirkonpenkit on kovat ja seremoniat outoja, "noustaan ylös"-kehotusta monet vitsailee jumpaksi.
Tai kinkereillä pappi antaa jonkun muka-"hauskan" tietovisailun kirkon vuosiluvuista. Jestas sitä naapurivälien vuoksi kinkereille tulleiden ei-uskovien naureskelua samassa pöydässä.
Itselleni iskettiin ala-asteen ekoilla luokilla evlut-uskonnonkirja käteen, jonka kannessa oli 2 tummasävyistä ja oikein nyrpeänaamaista ikonihahmoa. Mulle lapsena tuli tunne, että näin synkkääkö tämä on? Eikä Jeesus ei hymyillyt kuin ehkä kerran kirjan lehdillä.
Onneksi muista kristillisistä lastenkirjoista tajusin että evankeliumi on ILOsanoma. Mutta miljardeja on huijattu sillä, että kristinusko on tylsää.
Ja kyllä, syytän kirkkoja.
Mä ymmärrän että monia puolestaan hellarihumppa ärsyttää. Tai ylistysmusa.
Mutta silloin kun eteen menee puhumaan ihminen, joka kertoo konkreettisesti mitä Jeesus on justiinsa tehnyt hänen elämässään, koskettanut ja uudistanut, eli antaa viestin "Jumala oikeesti on olemassa, elää ja vaikuttaa, ja haluaa sut omakseen", niin porukka alkaa kuunnella. Silloin kuulee nuppineulankin putoavan.
-Yhteiskristillinen
Ainakin minä saan paljon enemmän jonkun vanhan rovastin armo-saarnasta kuin ihmeiden omakohtaisista kertomuksista. Elämä sinällään on iso ihme, enkä lainkaan väheksy ihmeiden kokemuksia, mutta kaipaan myös selkeää armon julistusta, yhä uudelleen ja uudelleen.
Minä myös. Oikeastaan koen oloni hyvin vaivautuneeksi sellaisissa piireissä, joissa korostuu erilaiset ihmeet, merkit ja ylenpalttinen Jumalan johdatus. En missään nimessä kiistä, etteikö ihmeitä, merkkejä ja johdatusta tapahtuisi myös oikeasti, mutta aivan liian usein kyse tuntuu olevan pelkistä ihmisten omista kuvitelmista.
Pidän muuten suurimpana ihmeenä sitä kun syntinen saa syntinsä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö myös korkeakirkolliset, kuinka paljon se synkkä ja jähmeä kirkollisuus on tehnyt hallaa vuosisatojen aikana? Tai melkein 2000 vuoden aikana?
Enkä sano syytellen, mähän oon itse elänyt elämäni ekat 35 vuotta luterilaisena.
Mä kuuntelen paljon ei-uskovien puheita. Esim.rippijuhlissa kuulee ei-uskovien vanhempien naureskeluja. Kirkkoa pidetään ankeana, synkkänä. Kirkonpenkit on kovat ja seremoniat outoja, "noustaan ylös"-kehotusta monet vitsailee jumpaksi.
Tai kinkereillä pappi antaa jonkun muka-"hauskan" tietovisailun kirkon vuosiluvuista. Jestas sitä naapurivälien vuoksi kinkereille tulleiden ei-uskovien naureskelua samassa pöydässä.
Itselleni iskettiin ala-asteen ekoilla luokilla evlut-uskonnonkirja käteen, jonka kannessa oli 2 tummasävyistä ja oikein nyrpeänaamaista ikonihahmoa. Mulle lapsena tuli tunne, että näin synkkääkö tämä on? Eikä Jeesus ei hymyillyt kuin ehkä kerran kirjan lehdillä.
Onneksi muista kristillisistä lastenkirjoista tajusin että evankeliumi on ILOsanoma. Mutta miljardeja on huijattu sillä, että kristinusko on tylsää.
Ja kyllä, syytän kirkkoja.
Mä ymmärrän että monia puolestaan hellarihumppa ärsyttää. Tai ylistysmusa.
Mutta silloin kun eteen menee puhumaan ihminen, joka kertoo konkreettisesti mitä Jeesus on justiinsa tehnyt hänen elämässään, koskettanut ja uudistanut, eli antaa viestin "Jumala oikeesti on olemassa, elää ja vaikuttaa, ja haluaa sut omakseen", niin porukka alkaa kuunnella. Silloin kuulee nuppineulankin putoavan.
-Yhteiskristillinen
Olen ollut sellaisessakin kokouksessa, jossa silloisen pastori Patrick Tiaisen miespuolinen salarakas todisti, kuinka hän oli mm. eheytynyt homoudesta tultuaan uskoon. Myös Patrick - ympäri Suomea puhumassa kierrellyt suosittu saarnamies - oli paikalla vaimonsa kanssa ja antoi itsekin väkevän todistuksen omasta uskostaan.
En ryhdy arvioimaan kenenkään uskoa, mutta tällaisista todistuksista jäi aika falski maku sitten kun Patrickin ja hänen salarakkaansa salasuhde tuli julki.
Patrick Tiaiset ja Markku Koivistot on hyviä esimerkkejä Paavalin kysymys "aloititte Hengessä, lihassako lopetatte?" Tiaisella ja Koivistolla oli hyvä alku.
Karismaattinen liike ja ihanimmatkaan kokemukset ei saa koskaan poissulkea parannussaarnaa ja synnistä poispäin taistelemista. Oli se mikä tahansa synti.
-Yhteiskrist.
Patrick Tiainen ei ollut mikä tahansa koijariveijari, vaan hän yritti kovasti tehdä parannusta. Hän taisteli homoseksuaalisia taipumuksiaan vastaan niin urheasti, että hän hyödynsi siinä hengellisen avun lisäksi hormonivalmisteita. Pitkän taistelun jälkeen hän uskoi lopulta eheytyneensä sen verran, että pystyisi avioliittoon naisen kanssa, mitä hän piti Jumalan tahtona. Se kuvitelma paljastui kuitenkin vääräksi. Lempi leihahti toisen mukaeheytyneen homon kanssa, joka kuului Patrickin omaan seurakuntaan.
Voi vaimoparkaa, joka kuvitteli löytäneensä Patrickista itselleen unelmamiehen. En voi silti mitenkään pitää Patrickia kovinkaan kummoisena pahiksena, vaan pidän myös häntä pikemminkin karismaattisen hihhuloinnin uhrina, joka yritti kovasti tehdä kaiken sen mitä hän kuvitteli Jumalan tahdoksi kohdallaan.
Nyt Patrick on sateenkaarikristitty, joka on saanut pysyviä vammoja jouduttuaan uskonnollisin motiivein tehdyn pahoinpitelyn uhriksi. Sääli että hän on mennyt ääripäästä toiseen, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, että hän haluaa tehdä selvän pesäeron entiseen.
En jaksaisi tehdä tästä homokeskustelua, paristakin syystä:
-homous on kadottava synti, mutta ei sen erikoisempi synti kuin muutkaan synnit. En halua profiloitua sellaiseksi "eniten just ho-moja kivittämässä".
-homouteen tehoaa ihan sama kuin muihin synteihin: älä vaan ajattele. Pistä pois ajatusmaailmasta. Ei tartte terapioita. Alkuseurakunnassa ei eheytysjuttuja ja psykologeja ollut, vaan kun tulivat uskoon niin jättivät kasan syntitottumuksia. Jumalan voima oli niin suuri, Jeesus oli rakkaampi.
(Toki voi jonkun terapeutin kans miettiä minkä tahansa synnin syitä ja altistavia tekijöitä jne, mutta veikkaan että alkuseurakuntalaiset ei kerinneet)
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän puhua kieli keskellä suuta, koska väärinymmärryksen riski on seuraavassa karmea.
Mutta mistä Jeesus moitti opetuslapsia eniten? Epäuskosta. Joo, ei munkaan uskolla vuoria siirretä. Ja tiedän että kohta joku tulee sanomaan "Yhteiskristillinen syyllistää sairaita epäuskosta, syy mikseivät parane." Ei ei.
Joku VL taisi ketjun alkupuolella puhua, että epäuskon synti on pahin. En tiedä onko synnit eriarvoisia, mutta hän varmaan tarkoitti parannuksenteko/ uskoontuloa, ettei kukaan jäisi epäuskoon, ei-uskovaiseksi, vaan ottaisi uskonaskelen pelastukseen. Ja siihen ei todellakaan tarvita kuin heikko ja pieni rukous, ns.syntisen rukous. Se rukous on jo uskoa ja plops, ihminen on uskossa.
Tää siis pelastususko.
Mutta Jeesus moitti opetuslapsia sellaisen "käyttöuskon" puuttumisesta. Se käyttöusko voi olla pientä tai suurta. Ja käyttöuskoa mä janoan.
...ja taas on kirkko ollut asialla! :D Pilannut tämänkin. Epäuskosta on tehty kansallis-kirkollinen hyve, pahimpia siinä körtit.
Jotkut mielimämme lauseet ovat synti ja loukkaus Jumalaa kohtaan. "JOS Jumala voi..." "Jos Jumala rakastaa." Jos Jumala haluaa auttaa."
Jeesus nuhteli tuosta. Meidän pitää heti laittaa epäuskoiset lauseet mielestä pois. Tarttua Jumalan lupaukseen, vaikka inhimillisesti asiat näyttäis pahenevan.
Toki Jumalan tahto on tärkein ja pitää olla tarkka, mitä Hän on luvannut. Jos Hän ei halua että mulla on uusin Ferrari, niin sit Hän ei lupaakaan sitä, eikä mun tule uskoa sitä kohdalleni, vaan ehkä vm.93 Nissanin.
Ja Jumala tietää että ollaan surkeita, ei Hän meihin turvaakaan. Mutta silti haluaa käyttää meitä.
-Yhteiskristillinen
Olet kovin ankara niitä kohtaan, joilla on heikko usko.
Minä en rohkenisi seurakuntaasi.
Eiköhän heikosta uskosta sovi moittia niitä, jotka kokevat olevansa uskossaan kovinkin vahvoja? Sanoa heille, että siirräpä tämä vuori, niin nähdään. Vahvauskoisella on vaarana ylpistyminen.
Joku muu voi tarvita muuta. Rikas nuorukainen oli kiintynyt omaisuuteensa, ja sai siksi toisenlaisen kehotuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Raamatussa lukee että ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. Jos tämä on väärää oppia niin sitten ei ole sen ihmisen vika, jos siihen uskoo.
Ap. t. 22:16 on poikkeuksellinen ilmaus, jossa kaste ja syntien pois peseminen esiintyvät yhdessä. Muissa Uuden testamentin kohdissa syntien anteeksiantamuksen perusteeksi ja välineeksi korostuvat Kristuksen sovitustyö, evankeliumi ja usko.
Kastetta pitävät kuitenkin kaikki kristilliset kirkot välttämättömänä.
Joskus varhaiskeskiajalla, kun kristinusko oli vasta leviämässä Euroopan pakanakansojen keskuudessa, saattoivat jotkut odottaa kasteen kanssa kuolinvuoteelleen asti, koska olivat käsityksessä, ettei kasteen jälkeen tehtyjä syntejä enää saisi anteeksi. Tietysti vähän epäkäytännöllistä, jos sitten kuolivatkin äkillisesti vaikka tapaturmassa. Vähänmyöhemmin toiset olivat harhakäsityksessä, että nyt kastettuina ja uskovina he ovat synnittömiä, tekivät mitä tahansa, mista sitten seurasi kaikenlaista hillitöntä käytöstä.
Kaikki kridtilliset kirkot eivät pidä kastetta mitenkään välttämättömänä. Pelastusarmeija ei edes suostu kastamaan ketään, vaikka joku jota ei ole koskaan kastettu tahtoisi kovasti kasteen. Heille on silti ihan ok, jos heidän toiminnassaan mukana oleva ihminen hankkii itselleen kasteen jostain muualta - tai vaikka useammankin kasteen. He haluavat pysytellä kaikkien kastekiistojen ulkopuolella, joten he ovat valinneet sellaisen linjan, etteivät he kasta ketään mutta antavat jokaisen tehdä vapaasti omat ratkaisunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki sivut lukeneena, haluan kysyä sinulta Yhteiskristillinen:
Olet sen verran reippaasti suominut monet kirkot ja herätysliikkeet ym., että hyväksytkö itsellesi mitään seurakuntaa? Vai uskotko vain yksinäsi?
Ehkä tää vaikuttaa suomimiselta, mutta jo alussa sanoin viihtyväni luterilaisesta elävien uskovien parissa (Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, Sley, KRS) sekä hellari-vapiksella.
Babtistit, metodistit jne. on sellaisia "ihan ok".
Sithän on pieniä ja karismaattisia seurakuntia kuin sieniä sateella, ne on jees mutta kaikki ei kauheen pitkäikäisiä.
Sen takia mä suomin jopa itselle rakkaitakin seurakuntia, koska Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken.
Ja jos olet lukenut Ilmestyskirjaa, niin siellä alussa Jeesuskin ottaa käsittelyyn 7 seurakuntaa ja erittelee niitä tyyliin "teillä on siellä Sardeessa (?) muutoin hyvä meininki, mutta tässäjatässä asiassa tehkää parannus."
-Yhteiskristillinen
Miksi sinua vaivaa niin pahasti vanhoillislestadiolaisten usko?
Se itse usko on pelastavaa. Mutta karsinan aita on heillä vielä pystyssä muihin uskoviin nähden.
Plus Pyhän Hengen voimavaikutusten mitätöiminen, vaikka kirkossa on jopa liikkeitä jotka tunnustavat ja ovat tuttuja voimavaikutusten kanssa. Pyhä Henki tekee muutakin, kuin uudestisynnyttää uskon tai puhuu jonkun saarnaajan kautta.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö myös korkeakirkolliset, kuinka paljon se synkkä ja jähmeä kirkollisuus on tehnyt hallaa vuosisatojen aikana? Tai melkein 2000 vuoden aikana?
Enkä sano syytellen, mähän oon itse elänyt elämäni ekat 35 vuotta luterilaisena.
Mä kuuntelen paljon ei-uskovien puheita. Esim.rippijuhlissa kuulee ei-uskovien vanhempien naureskeluja. Kirkkoa pidetään ankeana, synkkänä. Kirkonpenkit on kovat ja seremoniat outoja, "noustaan ylös"-kehotusta monet vitsailee jumpaksi.
Tai kinkereillä pappi antaa jonkun muka-"hauskan" tietovisailun kirkon vuosiluvuista. Jestas sitä naapurivälien vuoksi kinkereille tulleiden ei-uskovien naureskelua samassa pöydässä.
Itselleni iskettiin ala-asteen ekoilla luokilla evlut-uskonnonkirja käteen, jonka kannessa oli 2 tummasävyistä ja oikein nyrpeänaamaista ikonihahmoa. Mulle lapsena tuli tunne, että näin synkkääkö tämä on? Eikä Jeesus ei hymyillyt kuin ehkä kerran kirjan lehdillä.
Onneksi muista kristillisistä lastenkirjoista tajusin että evankeliumi on ILOsanoma. Mutta miljardeja on huijattu sillä, että kristinusko on tylsää.
Ja kyllä, syytän kirkkoja.
Mä ymmärrän että monia puolestaan hellarihumppa ärsyttää. Tai ylistysmusa.
Mutta silloin kun eteen menee puhumaan ihminen, joka kertoo konkreettisesti mitä Jeesus on justiinsa tehnyt hänen elämässään, koskettanut ja uudistanut, eli antaa viestin "Jumala oikeesti on olemassa, elää ja vaikuttaa, ja haluaa sut omakseen", niin porukka alkaa kuunnella. Silloin kuulee nuppineulankin putoavan.
-Yhteiskristillinen
Olen ollut sellaisessakin kokouksessa, jossa silloisen pastori Patrick Tiaisen miespuolinen salarakas todisti, kuinka hän oli mm. eheytynyt homoudesta tultuaan uskoon. Myös Patrick - ympäri Suomea puhumassa kierrellyt suosittu saarnamies - oli paikalla vaimonsa kanssa ja antoi itsekin väkevän todistuksen omasta uskostaan.
En ryhdy arvioimaan kenenkään uskoa, mutta tällaisista todistuksista jäi aika falski maku sitten kun Patrickin ja hänen salarakkaansa salasuhde tuli julki.
Patrick Tiaiset ja Markku Koivistot on hyviä esimerkkejä Paavalin kysymys "aloititte Hengessä, lihassako lopetatte?" Tiaisella ja Koivistolla oli hyvä alku.
Karismaattinen liike ja ihanimmatkaan kokemukset ei saa koskaan poissulkea parannussaarnaa ja synnistä poispäin taistelemista. Oli se mikä tahansa synti.
-Yhteiskrist.
Patrick Tiainen ei ollut mikä tahansa koijariveijari, vaan hän yritti kovasti tehdä parannusta. Hän taisteli homoseksuaalisia taipumuksiaan vastaan niin urheasti, että hän hyödynsi siinä hengellisen avun lisäksi hormonivalmisteita. Pitkän taistelun jälkeen hän uskoi lopulta eheytyneensä sen verran, että pystyisi avioliittoon naisen kanssa, mitä hän piti Jumalan tahtona. Se kuvitelma paljastui kuitenkin vääräksi. Lempi leihahti toisen mukaeheytyneen homon kanssa, joka kuului Patrickin omaan seurakuntaan.
Voi vaimoparkaa, joka kuvitteli löytäneensä Patrickista itselleen unelmamiehen. En voi silti mitenkään pitää Patrickia kovinkaan kummoisena pahiksena, vaan pidän myös häntä pikemminkin karismaattisen hihhuloinnin uhrina, joka yritti kovasti tehdä kaiken sen mitä hän kuvitteli Jumalan tahdoksi kohdallaan.
Nyt Patrick on sateenkaarikristitty, joka on saanut pysyviä vammoja jouduttuaan uskonnollisin motiivein tehdyn pahoinpitelyn uhriksi. Sääli että hän on mennyt ääripäästä toiseen, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, että hän haluaa tehdä selvän pesäeron entiseen.
No sittenhän Suomen kirkko on Patrick Tiaiselle oikea paikka. Kirkossa vihitään homoja.
Piispojen harhaoppi sekin ja Jumalan pilkkaamista. Siellä on Pride - rekvisiittaa ym
Siellä on heille sateenkaaripalvelukset.
Hän saa kirkossa ns. turvallisen tilan.
Kirkossa on joogaa jossa on ainakin yli 300 miljoonaa epäjumalaa. Mitään kristillistä joogaa ei ole olemassakaan.
Kirkossa on okkultismia mm Tarot - kortteja ym. okkultismia.
Suomen ns. evlut kirkko oli yhdessä Satanistien temppelien kannsa Priden sponsoreina tänä vuonna Pridessa.
Kirkossa on kaikki pahin jumalattomuus. Kallion kirkon kappelissa on ollut jopa homojen fetisdipornonäyttely.
Totean, että minun uskoni on niin heikko, ettei se kestä tuollaista ns. kirkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirj. virhe, sori. Fetissipornonäyttely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki sivut lukeneena, haluan kysyä sinulta Yhteiskristillinen:
Olet sen verran reippaasti suominut monet kirkot ja herätysliikkeet ym., että hyväksytkö itsellesi mitään seurakuntaa? Vai uskotko vain yksinäsi?
Ehkä tää vaikuttaa suomimiselta, mutta jo alussa sanoin viihtyväni luterilaisesta elävien uskovien parissa (Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, Sley, KRS) sekä hellari-vapiksella.
Babtistit, metodistit jne. on sellaisia "ihan ok".
Sithän on pieniä ja karismaattisia seurakuntia kuin sieniä sateella, ne on jees mutta kaikki ei kauheen pitkäikäisiä.
Sen takia mä suomin jopa itselle rakkaitakin seurakuntia, koska Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken.
Ja jos olet lukenut Ilmestyskirjaa, niin siellä alussa Jeesuskin ottaa käsittelyyn 7 seurakuntaa ja erittelee niitä tyyliin "teillä on siellä Sardeessa (?) muutoin hyvä meininki, mutta tässäjatässä asiassa tehkää parannus."
-Yhteiskristillinen
Tuollainen seurakuntashoppailu on todella kätevää. Missään seurakunnassa ei tunneta kunnolla ja voi rauhassa elellä, miten tahtoo, vaikkapa synnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän puhua kieli keskellä suuta, koska väärinymmärryksen riski on seuraavassa karmea.
Mutta mistä Jeesus moitti opetuslapsia eniten? Epäuskosta. Joo, ei munkaan uskolla vuoria siirretä. Ja tiedän että kohta joku tulee sanomaan "Yhteiskristillinen syyllistää sairaita epäuskosta, syy mikseivät parane." Ei ei.
Joku VL taisi ketjun alkupuolella puhua, että epäuskon synti on pahin. En tiedä onko synnit eriarvoisia, mutta hän varmaan tarkoitti parannuksenteko/ uskoontuloa, ettei kukaan jäisi epäuskoon, ei-uskovaiseksi, vaan ottaisi uskonaskelen pelastukseen. Ja siihen ei todellakaan tarvita kuin heikko ja pieni rukous, ns.syntisen rukous. Se rukous on jo uskoa ja plops, ihminen on uskossa.
Tää siis pelastususko.
Mutta Jeesus moitti opetuslapsia sellaisen "käyttöuskon" puuttumisesta. Se käyttöusko voi olla pientä tai suurta. Ja käyttöuskoa mä janoan.
...ja taas on kirkko ollut asialla! :D Pilannut tämänkin. Epäuskosta on tehty kansallis-kirkollinen hyve, pahimpia siinä körtit.
Jotkut mielimämme lauseet ovat synti ja loukkaus Jumalaa kohtaan. "JOS Jumala voi..." "Jos Jumala rakastaa." Jos Jumala haluaa auttaa."
Jeesus nuhteli tuosta. Meidän pitää heti laittaa epäuskoiset lauseet mielestä pois. Tarttua Jumalan lupaukseen, vaikka inhimillisesti asiat näyttäis pahenevan.
Toki Jumalan tahto on tärkein ja pitää olla tarkka, mitä Hän on luvannut. Jos Hän ei halua että mulla on uusin Ferrari, niin sit Hän ei lupaakaan sitä, eikä mun tule uskoa sitä kohdalleni, vaan ehkä vm.93 Nissanin.
Ja Jumala tietää että ollaan surkeita, ei Hän meihin turvaakaan. Mutta silti haluaa käyttää meitä.
-Yhteiskristillinen
Olet kovin ankara niitä kohtaan, joilla on heikko usko.
Minä en rohkenisi seurakuntaasi.
Eiköhän heikosta uskosta sovi moittia niitä, jotka kokevat olevansa uskossaan kovinkin vahvoja? Sanoa heille, että siirräpä tämä vuori, niin nähdään. Vahvauskoisella on vaarana ylpistyminen.
Joku muu voi tarvita muuta. Rikas nuorukainen oli kiintynyt omaisuuteensa, ja sai siksi toisenlaisen kehotuksen.
Luitko, mitä kirjoitin? "Ei mun uskolla siirretä vuoria."
Vaan että janoan uskoa, koska on aika jännää mennä vain Jeesuksen johtamana, jännempää kuin tavallinen (sinänsä ihan kiva) arkielämäni mun johtamana. En mä kertonut että mulla vielä se usko on.
Onhan se nyt hullua, että meillä on maailmankaikkeutta pyörittävä Kaikkivaltias ja tajuton voimakeskittymä kaverina koko ajan, ja me mietitään että "voikohan Jumala parantaa tän mun flunssan"?
Epäusko loukkaa Jeesusta syvästi. Se on Hänen vähättelyään. Se on sitä, mitä sielunvihollinen kuiskii.
Itse vietin ekat 30 vuotta ajatellen "kyllä Jumala ymmärtää, että olen väsynyt, heikkouskoinen ja huono." Joo, Jumalalle me ollaan yhtä päteviä kuin romuttamolle menevä Datsun, mutta ei näissä jutuissa kysytäkään meidän ominaisuuksia. Vaan Jumalan mahdollisuuksia.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki sivut lukeneena, haluan kysyä sinulta Yhteiskristillinen:
Olet sen verran reippaasti suominut monet kirkot ja herätysliikkeet ym., että hyväksytkö itsellesi mitään seurakuntaa? Vai uskotko vain yksinäsi?
Ehkä tää vaikuttaa suomimiselta, mutta jo alussa sanoin viihtyväni luterilaisesta elävien uskovien parissa (Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, Sley, KRS) sekä hellari-vapiksella.
Babtistit, metodistit jne. on sellaisia "ihan ok".
Sithän on pieniä ja karismaattisia seurakuntia kuin sieniä sateella, ne on jees mutta kaikki ei kauheen pitkäikäisiä.
Sen takia mä suomin jopa itselle rakkaitakin seurakuntia, koska Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken.
Ja jos olet lukenut Ilmestyskirjaa, niin siellä alussa Jeesuskin ottaa käsittelyyn 7 seurakuntaa ja erittelee niitä tyyliin "teillä on siellä Sardeessa (?) muutoin hyvä meininki, mutta tässäjatässä asiassa tehkää parannus."
-Yhteiskristillinen
Tuollainen seurakuntashoppailu on todella kätevää. Missään seurakunnassa ei tunneta kunnolla ja voi rauhassa elellä, miten tahtoo, vaikkapa synnissä.
Olet oikeassa, uskovalla on hyvä olla seurakunta. Oon rukoillu seurakuntaa ja mulla on hytinä, että mikä se tällä paikkakunnalla olisi. En kerro tunnistettavuussyistä, mutta joko vapis tai hellari :D
Mutta mulla on myös sellainenkin laskeuma, että me uskovat tullaan yhdistymään tulevina vuosina. Ehkä vainon takia. Maailma ehkä tulee tarraamaan hellari-vapikseen myös, joten odotan vielä. En halua liittyä hätiköiden mihinkään seurakuntaan huomatakseni kohta että "jaahas, tästä on tullu yhtä maallinen kuin luterilainen josta lähdin."
-Yht.krist.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
"Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?"
- Nyt on itsellä sikäli hassu tilanne, että en todella tiedä tehneeni yhden yhtä syntiä, jota pitäisi anella anteeksi annettavaksi keneltäkään.
Miten ne uskovaiset oikein elävät, jos viikottain pitää olla anteeksi anelemassa vääriä tekoja?
Tavallisessa elämässä ei rehellinen ihminen luonnollisesti mitään syntejä tee. Mielestäni tuo jatkuva syntien anteeksi aneleminen on ihan tekemällä tehtyä maalailua. Vai onko synti, jos kertoo kalakavereille veneessä käyneen parisenkymmentä ahventa jos niitä oikeasti kävi vain 12 ja nekin pieniä?
Ei ymmärrä!
"Tavallisessa elämässä ei rehellinen ihminen luonnollisesti mitään syntejä tee. "
Yksikään ihminen ei ole synnitön vaan tekee syntiä joka päivä tiedostamattaankin.
"Yksikään ihminen ei ole synnitön vaan tekee syntiä joka päivä tiedostamattaankin"
En taida uskoa.
Voitko antaa reaaliesimerkin tälläisestä huomaamattaan muka tekemästäni synnistä? Kas kun tuohon uskovaisten kestoväittämään perustuu koko uskonnon tarpeellisuus: Ihminen muka tekee koko ajan syntejä vaikka eläisi miten siivosti. Siksi pitää muka alvariinsa rukoilla ja olla anelemassa hypoteettisia syntejä anteeksi. Vaan jos näin ei olisikaan, mihin kirkkoa, pappeja ja uskonnollisuutta silloin tarvitaan? Jep, uskonto ja syntien anteeksianto on tarpeen vain alvariinsa syntiä tekeville ja muutenkin rötösteleville.
Itse en kuulu heihin.
"The thought of foolishness is sin: and the scorner is an abomination to men." (Proverbs 24:9)
Pelkästään houkkamainen ajatus on synti. Luuletko, ettet ole koskaan ajatellut houkkamaisia ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Jeesus antoi syntejä anteeksi jo ihan kadun kulmassa tapaamilleen ihmisille.
-Yhtkrist.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö myös korkeakirkolliset, kuinka paljon se synkkä ja jähmeä kirkollisuus on tehnyt hallaa vuosisatojen aikana? Tai melkein 2000 vuoden aikana?
Enkä sano syytellen, mähän oon itse elänyt elämäni ekat 35 vuotta luterilaisena.
Mä kuuntelen paljon ei-uskovien puheita. Esim.rippijuhlissa kuulee ei-uskovien vanhempien naureskeluja. Kirkkoa pidetään ankeana, synkkänä. Kirkonpenkit on kovat ja seremoniat outoja, "noustaan ylös"-kehotusta monet vitsailee jumpaksi.
Tai kinkereillä pappi antaa jonkun muka-"hauskan" tietovisailun kirkon vuosiluvuista. Jestas sitä naapurivälien vuoksi kinkereille tulleiden ei-uskovien naureskelua samassa pöydässä.
Itselleni iskettiin ala-asteen ekoilla luokilla evlut-uskonnonkirja käteen, jonka kannessa oli 2 tummasävyistä ja oikein nyrpeänaamaista ikonihahmoa. Mulle lapsena tuli tunne, että näin synkkääkö tämä on? Eikä Jeesus ei hymyillyt kuin ehkä kerran kirjan lehdillä.
Onneksi muista kristillisistä lastenkirjoista tajusin että evankeliumi on ILOsanoma. Mutta miljardeja on huijattu sillä, että kristinusko on tylsää.
Ja kyllä, syytän kirkkoja.
Mä ymmärrän että monia puolestaan hellarihumppa ärsyttää. Tai ylistysmusa.
Mutta silloin kun eteen menee puhumaan ihminen, joka kertoo konkreettisesti mitä Jeesus on justiinsa tehnyt hänen elämässään, koskettanut ja uudistanut, eli antaa viestin "Jumala oikeesti on olemassa, elää ja vaikuttaa, ja haluaa sut omakseen", niin porukka alkaa kuunnella. Silloin kuulee nuppineulankin putoavan.
-Yhteiskristillinen
Olen ollut sellaisessakin kokouksessa, jossa silloisen pastori Patrick Tiaisen miespuolinen salarakas todisti, kuinka hän oli mm. eheytynyt homoudesta tultuaan uskoon. Myös Patrick - ympäri Suomea puhumassa kierrellyt suosittu saarnamies - oli paikalla vaimonsa kanssa ja antoi itsekin väkevän todistuksen omasta uskostaan.
En ryhdy arvioimaan kenenkään uskoa, mutta tällaisista todistuksista jäi aika falski maku sitten kun Patrickin ja hänen salarakkaansa salasuhde tuli julki.
Patrick Tiaiset ja Markku Koivistot on hyviä esimerkkejä Paavalin kysymys "aloititte Hengessä, lihassako lopetatte?" Tiaisella ja Koivistolla oli hyvä alku.
Karismaattinen liike ja ihanimmatkaan kokemukset ei saa koskaan poissulkea parannussaarnaa ja synnistä poispäin taistelemista. Oli se mikä tahansa synti.
-Yhteiskrist.
Patrick Tiainen ei ollut mikä tahansa koijariveijari, vaan hän yritti kovasti tehdä parannusta. Hän taisteli homoseksuaalisia taipumuksiaan vastaan niin urheasti, että hän hyödynsi siinä hengellisen avun lisäksi hormonivalmisteita. Pitkän taistelun jälkeen hän uskoi lopulta eheytyneensä sen verran, että pystyisi avioliittoon naisen kanssa, mitä hän piti Jumalan tahtona. Se kuvitelma paljastui kuitenkin vääräksi. Lempi leihahti toisen mukaeheytyneen homon kanssa, joka kuului Patrickin omaan seurakuntaan.
Voi vaimoparkaa, joka kuvitteli löytäneensä Patrickista itselleen unelmamiehen. En voi silti mitenkään pitää Patrickia kovinkaan kummoisena pahiksena, vaan pidän myös häntä pikemminkin karismaattisen hihhuloinnin uhrina, joka yritti kovasti tehdä kaiken sen mitä hän kuvitteli Jumalan tahdoksi kohdallaan.
Nyt Patrick on sateenkaarikristitty, joka on saanut pysyviä vammoja jouduttuaan uskonnollisin motiivein tehdyn pahoinpitelyn uhriksi. Sääli että hän on mennyt ääripäästä toiseen, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, että hän haluaa tehdä selvän pesäeron entiseen.
En jaksaisi tehdä tästä homokeskustelua, paristakin syystä:
-homous on kadottava synti, mutta ei sen erikoisempi synti kuin muutkaan synnit. En halua profiloitua sellaiseksi "eniten just ho-moja kivittämässä".
-homouteen tehoaa ihan sama kuin muihin synteihin: älä vaan ajattele. Pistä pois ajatusmaailmasta. Ei tartte terapioita. Alkuseurakunnassa ei eheytysjuttuja ja psykologeja ollut, vaan kun tulivat uskoon niin jättivät kasan syntitottumuksia. Jumalan voima oli niin suuri, Jeesus oli rakkaampi.
(Toki voi jonkun terapeutin kans miettiä minkä tahansa synnin syitä ja altistavia tekijöitä jne, mutta veikkaan että alkuseurakuntalaiset ei kerinneet)
-Yhteiskristillinen
Asenteesi oäsyntiä kohtaan on sellainen joka saa seurakunnissa paljon pahaa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki sivut lukeneena, haluan kysyä sinulta Yhteiskristillinen:
Olet sen verran reippaasti suominut monet kirkot ja herätysliikkeet ym., että hyväksytkö itsellesi mitään seurakuntaa? Vai uskotko vain yksinäsi?
Ehkä tää vaikuttaa suomimiselta, mutta jo alussa sanoin viihtyväni luterilaisesta elävien uskovien parissa (Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, Sley, KRS) sekä hellari-vapiksella.
Babtistit, metodistit jne. on sellaisia "ihan ok".
Sithän on pieniä ja karismaattisia seurakuntia kuin sieniä sateella, ne on jees mutta kaikki ei kauheen pitkäikäisiä.
Sen takia mä suomin jopa itselle rakkaitakin seurakuntia, koska Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken.
Ja jos olet lukenut Ilmestyskirjaa, niin siellä alussa Jeesuskin ottaa käsittelyyn 7 seurakuntaa ja erittelee niitä tyyliin "teillä on siellä Sardeessa (?) muutoin hyvä meininki, mutta tässäjatässä asiassa tehkää parannus."
-Yhteiskristillinen
Miksi sinua vaivaa niin pahasti vanhoillislestadiolaisten usko?
Se itse usko on pelastavaa. Mutta karsinan aita on heillä vielä pystyssä muihin uskoviin nähden.
Plus Pyhän Hengen voimavaikutusten mitätöiminen, vaikka kirkossa on jopa liikkeitä jotka tunnustavat ja ovat tuttuja voimavaikutusten kanssa. Pyhä Henki tekee muutakin, kuin uudestisynnyttää uskon tai puhuu jonkun saarnaajan kautta.
-Yhteiskristillinen
Ks. uudelleen teksti vääristä profeetoista ja Viimeisestä Tuomiosta.
Se on aiemmissa vastauksissa.
Matteus 7: 22 - 23
Kun ihminen saa synnit anteeksi ja saa tunnolleen rauhan, se riittää kun puhutaan Pyhästä Hengestä ja miten ihminen tulee autuaaksi
Se on ihmeiden ihme.
Onko sinulla sielunrauha?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskristillinen: miksi jätät pois raamatunkohdan mitö Jeesus opetti syntien anteeksiantamuksesta?
Siis jätän pois, avaatko enemmän?
-Yht.krist
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
"Arkijutut" saavat viedä enimmän ajan ja huomion. Ne ovat sitä työkenttää, jossa usko voi ilmetä. Ja huom. en tarkoita, että se ilmenisi vain sillä tavoin, että ihmeparannat syöpää sairastavan naapurisi, vaan niin, että huomaat suhtautua häneen kärsivällisemmin ja avuliaammin.
En tiedä mistä sinuun itsetyytyväisyys tuli, kun sitä mikään moitiskelemasi kirkko ei opeta. Sitä toki kyllä, että Jumala rakastaa sinua, olitpa millainen hyvänsä.
Miksi sinua vaivaa niin pahasti vanhoillislestadiolaisten usko?