Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1513)
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen saa synnit anteeksi ja saa tunnolleen rauhan, se riittää kun puhutaan Pyhästä Hengestä ja miten ihminen tulee autuaaksi
Se on ihmeiden ihme.
Onko sinulla sielunrauha?
Kellä? Mulla? Viimeiset reilut 30 vuotta, uskoontulosta alkaen. Ristin juurelle kipitän päivittäin.
Mutta älkää typistäkö Jumalaa vain suomalaisittain luterilaiseksi Jumalaksi. Jumala on sitä, mutta ei kaikki maailman kristityt jauha koko ajan syntien anteeksiantoa, joka on itsestäänselvyys katuvalle uskovalle. (Siis oikeasti katuvalle).
On jotenkin erikoista, että yks seurakunta korostaa yhtä Raamatussa olevaa asiaa, toinen toista. Harvalla seurakunnalla on kaikki UT:n jutut monipuolisessa käytössä, vaikka Jumala on tarkoittanut ne kaikki meille kaikille.
-Yht.krist.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Raamatussa lukee että ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. Jos tämä on väärää oppia niin sitten ei ole sen ihmisen vika, jos siihen uskoo.
Ap. t. 22:16 on poikkeuksellinen ilmaus, jossa kaste ja syntien pois peseminen esiintyvät yhdessä. Muissa Uuden testamentin kohdissa syntien anteeksiantamuksen perusteeksi ja välineeksi korostuvat Kristuksen sovitustyö, evankeliumi ja usko.
Kastetta pitävät kuitenkin kaikki kristilliset kirkot välttämättömänä.
Joskus varhaiskeskiajalla, kun kristinusko oli vasta leviämässä Euroopan pakanakansojen keskuudessa, saattoivat jotkut odottaa kasteen kanssa kuolinvuoteelleen asti, koska olivat käsityksessä, ettei kasteen jälkeen tehtyjä syntejä enää saisi anteeksi. Tietysti vähän epäkäytännöllistä, jos sitten kuolivatkin äkillisesti vaikka tapaturmassa. Vähänmyöhemmin toiset olivat harhakäsityksessä, että nyt kastettuina ja uskovina he ovat synnittömiä, tekivät mitä tahansa, mista sitten seurasi kaikenlaista hillitöntä käytöstä.
En ole teologi joten korjatkaa, jos olen käsittänyt väärin.
Kun sinut on kastettu kasteen armoliittoon ja kun lankeat, saat palata milloin tahansa kasteen armoliittoon synninpäästössä. Jumalan liitto pysyy, vaikka ihminen sen pettäisi.
Et tarvitse jatkuvaa kastamista.
Sitä paitsi jos ihminen odottaa uutta kastetta vasta kuolinvuoteella, hän voi ehtiä paatua ja mitä luultavimmin paatuukin. Jumala ei kutsu ihmistä loputtomasti, sillä ihminen on vain liha.
Noin minä myös olen kristillisen opin ymmärtänyt.
Tuossa mainitussa tapauksessa ottaa kaste vasta kuolinvuoteella ei ollut kysymys uudesta kasteesta, vaan ensimmäisestä. Itse asiassa koko ensimmmäisen vuosituhannen oli vallitsevana näkemys, että kaste juuri on se tapahtuma, jossa synnit pestään pois. Sen jälkeiset vakavat synnit (aviorikos, murha, uskosta luopuminen) johtivat seurakuntayhteydesta ja etenkin ehtoollisyhteydestä erottamiseen. Takaisin saattoi päästä pitkällisten sovitusmenojen jälkeen. Mikään oma privaatti rukoilu ei todellakaan riittänyt, vaan synti piti tunnustaa seurakunnalle, anoa armahdusta ja piispa sitten määräsi katumusajan ja -menot. Asiahan oli erityisen ajankohtainen kristittyjen vainojen aikaan, kun moni niiden pelossa esitti, ettei kristitty olisikaan.
Pienempiä syntejä saattoi kasteen jälkeen saada anteeksi kevyemmällä menettelyllä. Isä meidän -rukous sisältää anteeksipyynnön, ja kristittyjä jo varhain kehotettiin rukoilemaan sitä usein, ja melko varhain se sisällytettiin jumalanpalveluksiin. Ennen ehtoollista seurakunnan jäsenten piti sopia mahdolliset keskinäiset kiistansa. Edellytyksenä ehtoolliselle osallistumiseen oli myös, että antaa anteeksi niille, joiden rikkomusten kohteeksi on joutunut.
Lapsia kastettiin jo varhaiskirkossa, ja käytännöllä oli vastustajansa jo silloin. Vastustus ei kuitenkaan perustunut siihen, että lapsi ei ole tehnyt omaa uskonratkaisua, vaan siihen, että katsottiin, että on vaarana että hän kasteen jälkeen lankeaisi vakaviin synteihin. Esim. kolminaisuusopin ensimmäinen muotoilija, kirkkoisä Tertullianus kirjoitti tästä. Tertullianus suositteli myös, että nuoria naimattomia ei kastettaisi, vaikka olisivatkin uskossa, sillä siveettömyyden synteihin lankeaminen kasteen jälkeen on heillä niin suuri.
Kiinnostavaa on, että hän kääntyi sittemmin montanolaisuuteen, jota kirkko piti harhaoppina. Montanolaisuus kuulostaa kovasti samalta kuin mitä ketjun aloittaja täällä saarnaa... Kirkkoa pidettiin laitostuneena, korostettiin armolahjoja ja selkeää uskoon tulemista. Ja tämä siis jo n. vuodesta 160 lähtien. No, kasteen merkityksestä sentään taitavat ajatella eri tavoin.
Lopetan varmaan kohta keskustelun tähän.
Miksi?
Koska sinä kerta toisensa jälkeen mitätöit Raamatun Sanan syntien anteeksiannosta.
Siinä on vanhurskauttamisen ydin - miten pääset taivaaseen. Raamattuun ei saa lisätä mitään eikä sieltä saa ottaa mitään pois.
Keskustelu ei etene.
Kierrät koko ajan Jumalan Sanan opetuksen siitä miten ihminen tulee autuaaksi.
Se on kirjoitettu tänne jo monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko käyneet vl-seuroissa? Siellä on hyvinpukeutuvia, hyvin toimeentulevia ihmisiä. Ei siellä tunnu olevan syntiselle sijaa, tai alkoholistille, varkaalle tai ryövärille.
Mistä sinä toimeentulon tuohon revit? Kysytkö seuroissa ihmisten palkkoja vai? Vanhoillislestadiolaisilla kotiäitiyskin on yleisempää kuin keskimäärin, eivätkä he tienaa paljoa. Moni lestadiolainen perhe elää niukasti.
Vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan sitten kaikki ihmiset on yhtä syntisiä. Juoppo rikollinen on siis samalla linjalla esim. papin kanssa. Kuitenkin saman opetuksen mukaan syntejään katuva saa uskoa anteeksi, oli kuka tahansa.
Noh, toivottavasti sijaa ’majatalossa’ on kaikille, itse olen sen ilmapiirin kokenut vaan vähän sellaisena että ei tule kauhean tervetullut olo.. ei kukaan esim. tule juttelemaan uudelle ihmiselle jne. Tämä siis Helsingissä. En tiedä muista paikkakunnista. -ei vl
Tosi paikkakuntakohtaista. Olen asunut ennen Helsingissä ja sama kokemus. Siellä ei tutustu uusiin ellei ole jo valmiiksi joku tuttu. Arvelisin että johtuu siitä, että ihmisiä on niin paljon, ja paljon esim. "kesähesalaisia" niin ei siellä suuressa ihmismassassa huomata kuka on uusi eikä myöskään jos joku on yksin. Minulla meni vuosi niin että yritin käydä ja aina oli yksinäinen ja orpo olo. Vasta kun aloin tutustumaan erään paikkakunnalle muuttaneen tuttavan kautta uusiin ihmisiin, löysin "oman paikkani" pienemmälle paikkakunnalle muuttaessa päinvastainen kokemus, uudet huomataan paremmin ja tullaan tutustumaan.
-vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Jeesus antoi syntejä anteeksi jo ihan kadun kulmassa tapaamilleen ihmisille.
-Yhtkrist.
Siihen aikaan ei vielä ollut kirkkoa.
Sinulta jää koko ajan huomaamatta ne Raamatun kohdat, joissa kerrotaan, kuinka Jeesus perusti kirkon ja antoi sille tehtävänsä. Jeesus oli man päällä paitsi opettamassa ja kärsimässä ristillä, myös antamassa Pyhän Hengen ja perustamassa kirkon.
Kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tuli vasta kirkon perustamisen myötä.
Ja teologiasta et ymmärrä sen vertaa, että tietäisit, mikä kirkon oman ymmärryksen mielestä on tärkeää ja mikä ei, kun yhdessä lauseessa (jossakin muussa viestissäsi, en ehdi sitä tähän nyt etsiä) luettelet komeat kirkkorakennukset ja lapsikasteen. Nämä ovat ihan eri tason juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Älkää ihmeessä tekoälyn luottako! Se antaa vakuuttavia vastauksia, jotka voivat tosiasiassa olla ihan vääriä. Koetelkaa henget, mutta etenkin koetelkaa tekoäly! Itse en luota tekoälyvastauksiin ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskristillinen on tehnyt kovasti työtä saadakseen mitätöityä sen miten vanhoillislestadiolaiset uskovat.
Vanhoillislestadiolaista raamatullisempaa uskoa ei ole.
Lestadiolaiset eivät edes itse ole keksineet sanaa lestadiolainen - se on maailman antama nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Älkää ihmeessä tekoälyn luottako! Se antaa vakuuttavia vastauksia, jotka voivat tosiasiassa olla ihan vääriä. Koetelkaa henget, mutta etenkin koetelkaa tekoäly! Itse en luota tekoälyvastauksiin ollenkaan!
Sinäkö olet Jumala joka sanelee miten pitää uskoa?
Tekoäly voi tehdä erittäin hyviä ja päteviä tiivistelmiä.
Sitten voit tarkastella eri lähteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Raamatussa lukee että ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. Jos tämä on väärää oppia niin sitten ei ole sen ihmisen vika, jos siihen uskoo.
Ap. t. 22:16 on poikkeuksellinen ilmaus, jossa kaste ja syntien pois peseminen esiintyvät yhdessä. Muissa Uuden testamentin kohdissa syntien anteeksiantamuksen perusteeksi ja välineeksi korostuvat Kristuksen sovitustyö, evankeliumi ja usko.
Kastetta pitävät kuitenkin kaikki kristilliset kirkot välttämättömänä.
Joskus varhaiskeskiajalla, kun kristinusko oli vasta leviämässä Euroopan pakanakansojen keskuudessa, saattoivat jotkut odottaa kasteen kanssa kuolinvuoteelleen asti, koska olivat käsityksessä, ettei kasteen jälkeen tehtyjä syntejä enää saisi anteeksi. Tietysti vähän epäkäytännöllistä, jos sitten kuolivatkin äkillisesti vaikka tapaturmassa. Vähänmyöhemmin toiset olivat harhakäsityksessä, että nyt kastettuina ja uskovina he ovat synnittömiä, tekivät mitä tahansa, mista sitten seurasi kaikenlaista hillitöntä käytöstä.
En ole teologi joten korjatkaa, jos olen käsittänyt väärin.
Kun sinut on kastettu kasteen armoliittoon ja kun lankeat, saat palata milloin tahansa kasteen armoliittoon synninpäästössä. Jumalan liitto pysyy, vaikka ihminen sen pettäisi.
Et tarvitse jatkuvaa kastamista.
Sitä paitsi jos ihminen odottaa uutta kastetta vasta kuolinvuoteella, hän voi ehtiä paatua ja mitä luultavimmin paatuukin. Jumala ei kutsu ihmistä loputtomasti, sillä ihminen on vain liha.
Noin minä myös olen kristillisen opin ymmärtänyt.
Tuossa mainitussa tapauksessa ottaa kaste vasta kuolinvuoteella ei ollut kysymys uudesta kasteesta, vaan ensimmäisestä. Itse asiassa koko ensimmmäisen vuosituhannen oli vallitsevana näkemys, että kaste juuri on se tapahtuma, jossa synnit pestään pois. Sen jälkeiset vakavat synnit (aviorikos, murha, uskosta luopuminen) johtivat seurakuntayhteydesta ja etenkin ehtoollisyhteydestä erottamiseen. Takaisin saattoi päästä pitkällisten sovitusmenojen jälkeen. Mikään oma privaatti rukoilu ei todellakaan riittänyt, vaan synti piti tunnustaa seurakunnalle, anoa armahdusta ja piispa sitten määräsi katumusajan ja -menot. Asiahan oli erityisen ajankohtainen kristittyjen vainojen aikaan, kun moni niiden pelossa esitti, ettei kristitty olisikaan.
Pienempiä syntejä saattoi kasteen jälkeen saada anteeksi kevyemmällä menettelyllä. Isä meidän -rukous sisältää anteeksipyynnön, ja kristittyjä jo varhain kehotettiin rukoilemaan sitä usein, ja melko varhain se sisällytettiin jumalanpalveluksiin. Ennen ehtoollista seurakunnan jäsenten piti sopia mahdolliset keskinäiset kiistansa. Edellytyksenä ehtoolliselle osallistumiseen oli myös, että antaa anteeksi niille, joiden rikkomusten kohteeksi on joutunut.
Lapsia kastettiin jo varhaiskirkossa, ja käytännöllä oli vastustajansa jo silloin. Vastustus ei kuitenkaan perustunut siihen, että lapsi ei ole tehnyt omaa uskonratkaisua, vaan siihen, että katsottiin, että on vaarana että hän kasteen jälkeen lankeaisi vakaviin synteihin. Esim. kolminaisuusopin ensimmäinen muotoilija, kirkkoisä Tertullianus kirjoitti tästä. Tertullianus suositteli myös, että nuoria naimattomia ei kastettaisi, vaikka olisivatkin uskossa, sillä siveettömyyden synteihin lankeaminen kasteen jälkeen on heillä niin suuri.
Kiinnostavaa on, että hän kääntyi sittemmin montanolaisuuteen, jota kirkko piti harhaoppina. Montanolaisuus kuulostaa kovasti samalta kuin mitä ketjun aloittaja täällä saarnaa... Kirkkoa pidettiin laitostuneena, korostettiin armolahjoja ja selkeää uskoon tulemista. Ja tämä siis jo n. vuodesta 160 lähtien. No, kasteen merkityksestä sentään taitavat ajatella eri tavoin.
Lopetan varmaan kohta keskustelun tähän.
Miksi?
Koska sinä kerta toisensa jälkeen mitätöit Raamatun Sanan syntien anteeksiannosta.
Siinä on vanhurskauttamisen ydin - miten pääset taivaaseen. Raamattuun ei saa lisätä mitään eikä sieltä saa ottaa mitään pois.
Keskustelu ei etene.
Kierrät koko ajan Jumalan Sanan opetuksen siitä miten ihminen tulee autuaaksi.
Se on kirjoitettu tänne jo monta kertaa.
Kenellekähän kuvittelet vastaavasi?
Minä en kertonut mielipiteitäni jostakin pelastuskysymyksistä, vaan raportoin kirkon oppia ja kirkkohistoriaa siten kuin se ymmärtääkseni on tapahtunut. Ja puhun yksikössä kirkosta, koska tuo oli vielä jakautumattoman kirkon aikaa. Toki joitakin erimielisiä liikkeitä silloin jo tuomittiin harhaoppisiksi, mm. nuo montanolaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vl - usko on niin vapauttavaa. Siinä ei haeta tunnekokemuksia. Jos usko perustuisi tunteisiin, olisimme hukassa. Usko ei ole tunnetta, se on uskoa.
Saa uskoa, vaikka miltä tuntuu ja näytti miltä näytti.
Ei hellarivapiksellakaan usko perustu tunteisiin.
Siellä on tarkka oppi ja porukka arvioi sitä.
Mutta silloin kun Jumala koskettaa, tuntuu se ihmisessä yliluonnollisella tavalla kiireestä kantapäähän. Sellaisia Taivas-hetkiä.
Jumalan rakkaus myös tuntuu luissa ja ytimissä välillä.
Ne kokemukset on yllättäviä Jumalan lahjoja, piristysruiskeita, vaikka 99 % elämästä menisi tuntematta mitään, vain luottamalla Sanaan.
Ei Raamatussa porukka ollut naama pitkänä: "ylistys Jumalalle" tai pitkästyneenä haukotellen "täytyin Pyhällä Hengellä."
"Hohhoijaa, tylsää, tuo Jeesus Nasaretilainen antoi synnit anteeks mulla."
Ne iloitsi, itki, hyppelehti.
Sana ja Henki YHDESSÄ.
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskristillinen on tehnyt kovasti töitä vakuuttaakseen, että kaikki muut uskot ovat ok. ja että vanhoillislestadiolainen usko ei ole ok.
Hän ei ole vilpittömästi kiinnostunut siitä miten uskomme.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskristillinen on tehnyt kovasti työtä saadakseen mitätöityä sen miten vanhoillislestadiolaiset uskovat.
Vanhoillislestadiolaista raamatullisempaa uskoa ei ole.
Lestadiolaiset eivät edes itse ole keksineet sanaa lestadiolainen - se on maailman antama nimi.
Noo, vastaan mäkin tiukasti.
Justhan kirjoitin että teilläkin on pelastava usko. Mutta sorrutte vakavaan muiden uskon mitätöimiseen ja kotiinpäin viemiseen.
Puhutte yhteisestä seurakunnasta, vaikka olette 99 % uskovien poissulkijoita. Tiedän kyllä että ette tee sitä tahallanne.
Avatkaa silmänne ympärillenne. Jumala toimii voimakkaasti muuallakin, ja varsinkin muualla.
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vl - usko on niin vapauttavaa. Siinä ei haeta tunnekokemuksia. Jos usko perustuisi tunteisiin, olisimme hukassa. Usko ei ole tunnetta, se on uskoa.
Saa uskoa, vaikka miltä tuntuu ja näytti miltä näytti.
Ei hellarivapiksellakaan usko perustu tunteisiin.
Siellä on tarkka oppi ja porukka arvioi sitä.
Mutta silloin kun Jumala koskettaa, tuntuu se ihmisessä yliluonnollisella tavalla kiireestä kantapäähän. Sellaisia Taivas-hetkiä.
Jumalan rakkaus myös tuntuu luissa ja ytimissä välillä.
Ne kokemukset on yllättäviä Jumalan lahjoja, piristysruiskeita, vaikka 99 % elämästä menisi tuntematta mitään, vain luottamalla Sanaan.
Ei Raamatussa porukka ollut naama pitkänä: "ylistys Jumalalle" tai pitkästyneenä haukotellen "täytyin Pyhällä Hengellä."
"Hohhoijaa, tylsää, tuo Jeesus Nasaretilainen antoi synnit anteeks mulla."
Ne iloitsi, itki, hyppelehti.
Sana ja Henki YHDESSÄ.
-Yhteiskristillinen
Kun ihminen saa syntinsä anteeksi, parannuksen armon, hänellä voi olla kokemuksia joita sanomme armontuntemisiksi.
Taivaallisiksi tuntemisiksi.
Mutta uskomme ei perustu niihin. Onneksi ei.
Alkaa elämä jota kutsumme uskosta elämiseksi.
Se ei perustu tunteisiin, vaan kristityn kilvoitukseen.
Ota ristisi ja seuraa minua, sanoo Jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Älkää ihmeessä tekoälyn luottako! Se antaa vakuuttavia vastauksia, jotka voivat tosiasiassa olla ihan vääriä. Koetelkaa henget, mutta etenkin koetelkaa tekoäly! Itse en luota tekoälyvastauksiin ollenkaan!
No oliko tuossa joku asia väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskristillinen on tehnyt kovasti työtä saadakseen mitätöityä sen miten vanhoillislestadiolaiset uskovat.
Vanhoillislestadiolaista raamatullisempaa uskoa ei ole.
Lestadiolaiset eivät edes itse ole keksineet sanaa lestadiolainen - se on maailman antama nimi.
Noo, vastaan mäkin tiukasti.
Justhan kirjoitin että teilläkin on pelastava usko. Mutta sorrutte vakavaan muiden uskon mitätöimiseen ja kotiinpäin viemiseen.
Puhutte yhteisestä seurakunnasta, vaikka olette 99 % uskovien poissulkijoita. Tiedän kyllä että ette tee sitä tahallanne.
Avatkaa silmänne ympärillenne. Jumala toimii voimakkaasti muuallakin, ja varsinkin muualla.
-Yhteiskristillinen
Miksi kuitenkin halveeraat ja mitätöit raamatullista uskoa joka nimenomaan on vanhoillislestadiolaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskristillinen on tehnyt kovasti töitä vakuuttaakseen, että kaikki muut uskot ovat ok. ja että vanhoillislestadiolainen usko ei ole ok.
Hän ei ole vilpittömästi kiinnostunut siitä miten uskomme.
Jeesuksen omat ajattelevat yleensä, että raamatullinen usko on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Raamatussa lukee että ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. Jos tämä on väärää oppia niin sitten ei ole sen ihmisen vika, jos siihen uskoo.
Ap. t. 22:16 on poikkeuksellinen ilmaus, jossa kaste ja syntien pois peseminen esiintyvät yhdessä. Muissa Uuden testamentin kohdissa syntien anteeksiantamuksen perusteeksi ja välineeksi korostuvat Kristuksen sovitustyö, evankeliumi ja usko.
Kastetta pitävät kuitenkin kaikki kristilliset kirkot välttämättömänä.
Joskus varhaiskeskiajalla, kun kristinusko oli vasta leviämässä Euroopan pakanakansojen keskuudessa, saattoivat jotkut odottaa kasteen kanssa kuolinvuoteelleen asti, koska olivat käsityksessä, ettei kasteen jälkeen tehtyjä syntejä enää saisi anteeksi. Tietysti vähän epäkäytännöllistä, jos sitten kuolivatkin äkillisesti vaikka tapaturmassa. Vähänmyöhemmin toiset olivat harhakäsityksessä, että nyt kastettuina ja uskovina he ovat synnittömiä, tekivät mitä tahansa, mista sitten seurasi kaikenlaista hillitöntä käytöstä.
En ole teologi joten korjatkaa, jos olen käsittänyt väärin.
Kun sinut on kastettu kasteen armoliittoon ja kun lankeat, saat palata milloin tahansa kasteen armoliittoon synninpäästössä. Jumalan liitto pysyy, vaikka ihminen sen pettäisi.
Et tarvitse jatkuvaa kastamista.
Sitä paitsi jos ihminen odottaa uutta kastetta vasta kuolinvuoteella, hän voi ehtiä paatua ja mitä luultavimmin paatuukin. Jumala ei kutsu ihmistä loputtomasti, sillä ihminen on vain liha.
Noin minä myös olen kristillisen opin ymmärtänyt.
Tuossa mainitussa tapauksessa ottaa kaste vasta kuolinvuoteella ei ollut kysymys uudesta kasteesta, vaan ensimmäisestä. Itse asiassa koko ensimmmäisen vuosituhannen oli vallitsevana näkemys, että kaste juuri on se tapahtuma, jossa synnit pestään pois. Sen jälkeiset vakavat synnit (aviorikos, murha, uskosta luopuminen) johtivat seurakuntayhteydesta ja etenkin ehtoollisyhteydestä erottamiseen. Takaisin saattoi päästä pitkällisten sovitusmenojen jälkeen. Mikään oma privaatti rukoilu ei todellakaan riittänyt, vaan synti piti tunnustaa seurakunnalle, anoa armahdusta ja piispa sitten määräsi katumusajan ja -menot. Asiahan oli erityisen ajankohtainen kristittyjen vainojen aikaan, kun moni niiden pelossa esitti, ettei kristitty olisikaan.
Pienempiä syntejä saattoi kasteen jälkeen saada anteeksi kevyemmällä menettelyllä. Isä meidän -rukous sisältää anteeksipyynnön, ja kristittyjä jo varhain kehotettiin rukoilemaan sitä usein, ja melko varhain se sisällytettiin jumalanpalveluksiin. Ennen ehtoollista seurakunnan jäsenten piti sopia mahdolliset keskinäiset kiistansa. Edellytyksenä ehtoolliselle osallistumiseen oli myös, että antaa anteeksi niille, joiden rikkomusten kohteeksi on joutunut.
Lapsia kastettiin jo varhaiskirkossa, ja käytännöllä oli vastustajansa jo silloin. Vastustus ei kuitenkaan perustunut siihen, että lapsi ei ole tehnyt omaa uskonratkaisua, vaan siihen, että katsottiin, että on vaarana että hän kasteen jälkeen lankeaisi vakaviin synteihin. Esim. kolminaisuusopin ensimmäinen muotoilija, kirkkoisä Tertullianus kirjoitti tästä. Tertullianus suositteli myös, että nuoria naimattomia ei kastettaisi, vaikka olisivatkin uskossa, sillä siveettömyyden synteihin lankeaminen kasteen jälkeen on heillä niin suuri.
Kiinnostavaa on, että hän kääntyi sittemmin montanolaisuuteen, jota kirkko piti harhaoppina. Montanolaisuus kuulostaa kovasti samalta kuin mitä ketjun aloittaja täällä saarnaa... Kirkkoa pidettiin laitostuneena, korostettiin armolahjoja ja selkeää uskoon tulemista. Ja tämä siis jo n. vuodesta 160 lähtien. No, kasteen merkityksestä sentään taitavat ajatella eri tavoin.
Lopetan varmaan kohta keskustelun tähän.
Miksi?
Koska sinä kerta toisensa jälkeen mitätöit Raamatun Sanan syntien anteeksiannosta.
Siinä on vanhurskauttamisen ydin - miten pääset taivaaseen. Raamattuun ei saa lisätä mitään eikä sieltä saa ottaa mitään pois.
Keskustelu ei etene.
Kierrät koko ajan Jumalan Sanan opetuksen siitä miten ihminen tulee autuaaksi.
Se on kirjoitettu tänne jo monta kertaa.
Kenellekähän kuvittelet vastaavasi?
Minä en kertonut mielipiteitäni jostakin pelastuskysymyksistä, vaan raportoin kirkon oppia ja kirkkohistoriaa siten kuin se ymmärtääkseni on tapahtunut. Ja puhun yksikössä kirkosta, koska tuo oli vielä jakautumattoman kirkon aikaa. Toki joitakin erimielisiä liikkeitä silloin jo tuomittiin harhaoppisiksi, mm. nuo montanolaiset.
Taas kierrät. Kierrät sitä täysin oleellista kysymystä miten ihminen pelastuu.
Jos muuta väittäisin miten ihminen pelastuu, valehtelisin sinulle ja kerran joudun siitä tuomiolle Jumalan edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Jeesus antoi syntejä anteeksi jo ihan kadun kulmassa tapaamilleen ihmisille.
-Yhtkrist.
Siihen aikaan ei vielä ollut kirkkoa.
Sinulta jää koko ajan huomaamatta ne Raamatun kohdat, joissa kerrotaan, kuinka Jeesus perusti kirkon ja antoi sille tehtävänsä. Jeesus oli man päällä paitsi opettamassa ja kärsimässä ristillä, myös antamassa Pyhän Hengen ja perustamassa kirkon.
Kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tuli vasta kirkon perustamisen myötä.
Ja teologiasta et ymmärrä sen vertaa, että tietäisit, mikä kirkon oman ymmärryksen mielestä on tärkeää ja mikä ei, kun yhdessä lauseessa (jossakin muussa viestissäsi, en ehdi sitä tähän nyt etsiä) luettelet komeat kirkkorakennukset ja lapsikasteen. Nämä ovat ihan eri tason juttuja.
Aika paksua on mitätöidä Jeesuksen ITSENSÄ, Jumalan itsensä antama anteeksianto. :o
Ja miksi Jeesuksen opetuslapset kastoi ja sitä sanottiin Raamatussa Jeesuksen kasteeksi?
Joh.4
Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes
2 -vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa-
3 jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Kuvitteletko oikeasti, ettei luterilaiset osaisi ylistää Jumalaa? Ettei vaan olisi niin, että sinun käsityksesi ylistyksestä on kovin rajoittunut. Luterilaisessa virsikirjassakin on nimittäin osasto, jonka nimi on "Kiitos ja ylistys". Onko ylistysvirsien laulaminen sinusta oikeaa ylistystä vai ei?
Kyllä mä luterilaisen penkkiä oon kuluttanu ainakin 35 vuoden ajan, kunnes aloin ajautua siitä poispäin. Olen laulanut kirkossa kuorossa Pekka Simojoen messua, Jaakko Löytyn kanssa, sitten gospel-messuja.
Olen laulanut penkissä varoittavaa "Joutukaa sielut on aikamme kallis" -virttä, Siionin virsiä kuin iloista gospelia. Tunnen siis jonkun verran kirkon musiikillista "kattausta."
Pelkkä "harras tunnelma" on eri asia kuin Jumalan rauha+Paavalin kehottama järjestys seurakunnan kokoontumisissa.
Paavali kehottaa antamaan Jumalan viedä kokousta, sitä että armolahjat toimisi ja että jokainen voi spontaanisti tuoda Hengeltä saaman ilmoituksen.
Mutta se kaikki pitää tapahtua järjestyksessä ja rauhassa. Se EI tarkoita ennalta opittuja liturgioita, vaan...no, lukekaa se Paavalin kuvaus.
Tää on vaikee selittää, mutta tärkeintä ei ole musiikki, vaan miten antautuneita sen seurakunnan väki on Jeesukselle. Onko tilaisuudessa Jumalan pyhyys vai ei, oli se sitten rauhallinen tai iloisempi tilaisuus.
On kauheeta kattoa ylistävää nuorisokuoroa jotka miettii selkeesti jotain ihan muuta kuin laulunsa aihetta, tai katsella papin laahustamista kynttilän sytyttämisineen ja muotomenoineen kuin näytelmässä.
Jos Jumala ei ole läsnä niin että ilma on sakea ja sitä voisi kuin veitsellä leikata, niin kokousmenot on vaan psyykestä kumpuavia.
-Yhteiskristillinen
Arvostelet muiden uskoa omien fiilistesi mukaan. Luulet, että sinun tuntemuksesi kertovat, onko Jumala läsnä vai ei.
Sinulla jutut psyykestä taitavat kummuta.
Lisäksi rajaat ihmisiä uskosta osattomaksi ainakin yhtä tiukasti kuin lestadiolaiset.
Jos sinä et koe mitään mahtavia tunteita, jollei sinulle ole ilma sakeaa, niin silloin ei ole Jumala paikalla ja toimitus on teatteria.
Mä heitän sulle haasteen. Käy vaikka 5 kertaa hellareilla ja 5 kertaa vapiksella. Ole avoimin sydämin siellä, muista olla uskonmyönteisellä asenteella ja rukouksessa. Toki jos näet jotain häikkää, niin älä sitä omaksu.
Sen jälkeen mieti luterilaista. Puuttuuko sieltä jotain? Kyllä. Mä tunnen luterilaisuuden oikein hyvin mutta en enää palaa luterilaiseen, se ei voi täyttää enää sellaista paloa ja janoa. Jeesus on sellainen magneetti, että mitä voimakkaammin Hänen seuraansa kokee, sen enempää haluaa olla lähellään. Haaleus ja ihmisten keksimät perinteet ei enää kelpaa. Elämä muuttuu dynaamiseksi "mitä Jeesus tänään haluaa, minne Hän vie?"
Tietysti vapaissa suunnissa on omat ongelmansa. Ihmiset on rikkinäisemmistä taustoista tulleita kuin perus-luterilaiset sunnuntaikirkon kävijät. Pienissä piireissä ihmiset tuijottavat toistensa virheitä enemmän. Vapaaehtoisväkeä on vähemmän ja harvat vastuuhenkilöt uupuu. Kuten joku kirjoitti, niin saarnat saattaa olla poukkoilevia. Ja kuten Nokia Missiossa kävi, niin herätyksen tuli laantui ja tilalle jäi pumppaus ja tyhjä ylistys.
Mutta he ymmärtävät, mitä on kulkea pää Taivaallisissa. He ymmärtävät, kun puhutaan kun Jeesus koskettaa niin että Pyhä Henki "polttaa" syntitottumukset ja masennuksen pois.
-Yhteiskristillinen uskova
En ole tuo jolle heität haasteen, mutta kerron oman kokemukseni: Kävin monta monituista kertaa hellareilla parin vuoden ajan, ja muutaman kerran vapiksella ja myös Pelastusarmeijan kokouksissa.
Lopulta luterilainen meno oli parempi.
Luterilainen oppi myös, joskin ehkä siinäkin on liiaksi Lutherin omia henkilökohtaisia traumoja.
Hellareissa minuakin painostettiin mölisemään jotain kielilläpuhumista. Tarpeeksi monta kertaa kun nopeasti toistaa "kiitos Jeesus", niin alkaahan siinä mennä kieli solmuun. Rukoiltiin parantumista seurakuntaan kuuluvan pariskunnan vauvan jaloille - eipä tapahtunut.
Yhteiskristillisessä "Hengen johtamassa" kokouksessa joku ilmeisen huomionkipeä täti koko ajan tunki esille julistamaan, että "minulle tuli tämä Herran sana", ja luki sitten Raamatusta jonkin kohdan, joka ei liittynyt mihinkään. Kai niitä tulee, kun uskoo olevansa Hengen vallassa ja tökkää sormensa milloin mihinkin ja uskoo, että tämä on juuri silloin kaikille tärkeää.
Siinä, minkä pitäisi olla Hengen johtamaa, on turhan paljon ihmisten omaa psyykeä mukana.
Uskon, että Pyhä Henki voi ilmentää itseään paljon hiljaisemmin ja arkisemmin ja myös vuosisatojen myötä kiteytyneissä muotomenoissa. Eikä edes sen niin väliä, millainen se seurakunnan kokoontuminen on, kunhan ainakin joskus on tarjolla ehtoollinen ja sitä ennen synnintunnustus. Miksi seurakunnan kokoontumisen tarvitsisi olla sitä, että kokoonnutaan yhteen ja odotetaan, tapahtuisiko Pyhän Hengen vaikutuksesta jotain jännää?
Hellareillakin oli kyllä omat muotomenonsa, tietty kaava, jonka kautta kokous etenee. Tai muutama erilainen erilaisille kokouksille. Ei se minua häirinnyt.
"Aabrahamin usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
...ei ollu vanhurskas, sanoo lestadiolaiset.
"Jeesus antoi synnit anteeksi halvaantuneelle/syntiselle naiselle".
...ei ollu anteeksianto, sanoo lestadiolaiset.
"David: älä ota minulta Pyhää Henkeäsi pois."
...ei voi VT:n ihmisessä olla Pyhää Henkeä sisällä, sanoo lestadiolaiset.
Joo-o. Tiedän, että Jeesus avasi ristinkuolemassa uuden liiton. Mutta Jumalalla oli uskossa olevia "ennakkotapauksia" jo sitä ennen.
Hyvää ja siunattua yötä kuitenki.
-Yht.krist.
Vl - usko on niin vapauttavaa. Siinä ei haeta tunnekokemuksia. Jos usko perustuisi tunteisiin, olisimme hukassa. Usko ei ole tunnetta, se on uskoa.
Saa uskoa, vaikka miltä tuntuu ja näytti miltä näytti.