Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1513)
1. Vuonna 325 oli Nikean kirkolliskokous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yritän puhua kieli keskellä suuta, koska väärinymmärryksen riski on seuraavassa karmea.
Mutta mistä Jeesus moitti opetuslapsia eniten? Epäuskosta. Joo, ei munkaan uskolla vuoria siirretä. Ja tiedän että kohta joku tulee sanomaan "Yhteiskristillinen syyllistää sairaita epäuskosta, syy mikseivät parane." Ei ei.
Joku VL taisi ketjun alkupuolella puhua, että epäuskon synti on pahin. En tiedä onko synnit eriarvoisia, mutta hän varmaan tarkoitti parannuksenteko/ uskoontuloa, ettei kukaan jäisi epäuskoon, ei-uskovaiseksi, vaan ottaisi uskonaskelen pelastukseen. Ja siihen ei todellakaan tarvita kuin heikko ja pieni rukous, ns.syntisen rukous. Se rukous on jo uskoa ja plops, ihminen on uskossa.
Tää siis pelastususko.
Mutta Jeesus moitti opetuslapsia sellaisen "käyttöuskon" puuttumisesta. Se käyttöusko voi olla pientä tai suurta. Ja käyttöuskoa mä janoan.
...ja taas on kirkko ollut asialla! :D Pilannut tämänkin. Epäuskosta on tehty kansallis-kirkollinen hyve, pahimpia siinä körtit.
Jotkut mielimämme lauseet ovat synti ja loukkaus Jumalaa kohtaan. "JOS Jumala voi..." "Jos Jumala rakastaa." Jos Jumala haluaa auttaa."
Jeesus nuhteli tuosta. Meidän pitää heti laittaa epäuskoiset lauseet mielestä pois. Tarttua Jumalan lupaukseen, vaikka inhimillisesti asiat näyttäis pahenevan.
Toki Jumalan tahto on tärkein ja pitää olla tarkka, mitä Hän on luvannut. Jos Hän ei halua että mulla on uusin Ferrari, niin sit Hän ei lupaakaan sitä, eikä mun tule uskoa sitä kohdalleni, vaan ehkä vm.93 Nissanin.
Ja Jumala tietää että ollaan surkeita, ei Hän meihin turvaakaan. Mutta silti haluaa käyttää meitä.
-Yhteiskristillinen
2. Nikean kirkolliskokouksessa oli lähes 200 piispaa ja monia eri uskonkäsityksiä.
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Yhteiskristillinen: miksi jätät pois raamatunkohdan mitö Jeesus opetti syntien anteeksiantamuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kolminaisuusoppi ei ole kuitenkaan pelastumisen edellytys. Tämä on kirkon väärä oppi, kuten Lutherin väite: "Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta."
Raamattu kuitenkin opettaa Jumalan olevan kolminainen, niin kuin ihmiset sen Raamatusta ymmärtävät. Kuulostaa minusta vaaralliselta kieltää kolminaisuus, ja kuvitella silti pelastuvansa.
Kertoisitko, minkälainen usko sinusta sitten riittää pelastumiseen? Ja miksi vastustat kolminaisuusoppia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
"Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?"
- Nyt on itsellä sikäli hassu tilanne, että en todella tiedä tehneeni yhden yhtä syntiä, jota pitäisi anella anteeksi annettavaksi keneltäkään.
Miten ne uskovaiset oikein elävät, jos viikottain pitää olla anteeksi anelemassa vääriä tekoja?
Tavallisessa elämässä ei rehellinen ihminen luonnollisesti mitään syntejä tee. Mielestäni tuo jatkuva syntien anteeksi aneleminen on ihan tekemällä tehtyä maalailua. Vai onko synti, jos kertoo kalakavereille veneessä käyneen parisenkymmentä ahventa jos niitä oikeasti kävi vain 12 ja nekin pieniä?
Ei ymmärrä!
"Tavallisessa elämässä ei rehellinen ihminen luonnollisesti mitään syntejä tee. "
Yksikään ihminen ei ole synnitön vaan tekee syntiä joka päivä tiedostamattaankin.
"Yksikään ihminen ei ole synnitön vaan tekee syntiä joka päivä tiedostamattaankin"
En taida uskoa.
Voitko antaa reaaliesimerkin tälläisestä huomaamattaan muka tekemästäni synnistä? Kas kun tuohon uskovaisten kestoväittämään perustuu koko uskonnon tarpeellisuus: Ihminen muka tekee koko ajan syntejä vaikka eläisi miten siivosti. Siksi pitää muka alvariinsa rukoilla ja olla anelemassa hypoteettisia syntejä anteeksi. Vaan jos näin ei olisikaan, mihin kirkkoa, pappeja ja uskonnollisuutta silloin tarvitaan? Jep, uskonto ja syntien anteeksianto on tarpeen vain alvariinsa syntiä tekeville ja muutenkin rötösteleville.
Itse en kuulu heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
"Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?"
- Nyt on itsellä sikäli hassu tilanne, että en todella tiedä tehneeni yhden yhtä syntiä, jota pitäisi anella anteeksi annettavaksi keneltäkään.
Miten ne uskovaiset oikein elävät, jos viikottain pitää olla anteeksi anelemassa vääriä tekoja?
Tavallisessa elämässä ei rehellinen ihminen luonnollisesti mitään syntejä tee. Mielestäni tuo jatkuva syntien anteeksi aneleminen on ihan tekemällä tehtyä maalailua. Vai onko synti, jos kertoo kalakavereille veneessä käyneen parisenkymmentä ahventa jos niitä oikeasti kävi vain 12 ja nekin pieniä?
Ei ymmärrä!
"Tavallisessa elämässä ei rehellinen ihminen luonnollisesti mitään syntejä tee. "
Yksikään ihminen ei ole synnitön vaan tekee syntiä joka päivä tiedostamattaankin.
"Yksikään ihminen ei ole synnitön vaan tekee syntiä joka päivä tiedostamattaankin"
En taida uskoa.
Voitko antaa reaaliesimerkin tälläisestä huomaamattaan muka tekemästäni synnistä? Kas kun tuohon uskovaisten kestoväittämään perustuu koko uskonnon tarpeellisuus: Ihminen muka tekee koko ajan syntejä vaikka eläisi miten siivosti. Siksi pitää muka alvariinsa rukoilla ja olla anelemassa hypoteettisia syntejä anteeksi. Vaan jos näin ei olisikaan, mihin kirkkoa, pappeja ja uskonnollisuutta silloin tarvitaan? Jep, uskonto ja syntien anteeksianto on tarpeen vain alvariinsa syntiä tekeville ja muutenkin rötösteleville.
Itse en kuulu heihin.
En ole tuo jolta kysyit, mutta Raamatussa Jeesus sanoi että veljelleen vihoissaan olemisesta ansaitsee oikeuden tuomion ja pahasti sanomisesta helvetin tulen. Samassa kohtaa Jeesus sanoi että jos katsoo naista himoiten, on sama kuin tekisi aviorikoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kaikki sivut lukeneena, haluan kysyä sinulta Yhteiskristillinen:
Olet sen verran reippaasti suominut monet kirkot ja herätysliikkeet ym., että hyväksytkö itsellesi mitään seurakuntaa? Vai uskotko vain yksinäsi?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys Yhteiskristilliselle:
Teetkö hyviä tekoja siksi, että ne tulevat omiksi ansioiksesi Kaikkivaltiaan Jumalan edessä?
Hmm, erikoista että kysyt.
No, haluatko tietää kuinka sen homman tulisi mennä vai haluatko multa rehellisen vastauksen, kuinka se homma mulla sujuu? :p
- Kuinka sen pitäis mennä: uskova ei tee hyviä töitä pelastuakseen, vaan koska on jo pelastettu. Hän ei tee hyviä töitä saadakseen Jumalan rakkautta, vaan koska hän on jo rakastettu.
Pelastus on 100 % armosta ja uskosta, ei tekojen kautta, mutta tekojen kautta usko tulee täydelliseksi. Usko ilman tekoja on kuollut.
Suomeksi: tää homma on kuin avioliitto. Jos et rakasta puolisoasi, et juttele puolisosi kanssa ja ole häneen tiiviissä yhteydessä ja jeesaa häntä, se avioliitto on kuollut.
Jeesuksen kanssa pitää olla tiiviissä yhteydessä ja rakastaa Häntä, ja ne teot tulee kuin itsestään. Se Jeesusta rakastava ihminen ikäänkuin hehkuu sitä iloa ja rakkautta ympärilleen.
Kyse ei ole tekojen määrästäkään, vaan sydämen tilasta. Onko Jeesus sulle tärkein vai ei.
Mulla...vaihtelee. Silloin kun olen ollut paljon Jeesuksen kanssa ja olen kuin hangon keksi, ihmisten auttaminen ja rakastaminen on helppoa/helpohkoa. (Mua siis ei kiinnosta onko mulla millainen palkkapussi Taivaassa, vaan että olisin uskollinen Jumalalle loppuikäni ja taapertaisin Taivaaseen)
Mutta arki ja maailma meinaa viedä sitä rakkautta pois, ja meinaan usein muuttua arjen kiireessä kylmäkiskoiseksi ja kovaksi, mutta silloin teen hyviä asioita autopilotilla velvollisuudentunnosta (kuten hyvin moni ei-uskovakin tekee). Mutta sitten Jumala sanoo "mars parannuksen paikalle sydämesi asenteen suhteen". :D
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Nikean uskontunnustuksessa on harhaoppi niin ei se kovin merkittävä vaikuta olevan, mikäli tuon harhaopin kanssa ovat nykyisten vanhoillislestadiolaisten edeltäjät voineet olla kirkossa mukana aina 300-luvulta lähtien. Siinä olisi ehtinyt hyvin irtautua omaksi kirkoksi moneen kertaan.
Pitikö myös Luther tuota kohtaa Nikean uskontunnustuksesta harhaoppina?
Ei pitänyt ja Nikean uskontunnustus on mukana luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa eli on osa kirkon oppia.
Kirkko on harhaoppinen.
Lähtökohtaisesti jo se tekee koko Nikean uskontunnustuksesta harhaopin, että se on tehty Keisari Konstantinus Suuren, eli epäjumalan vaikutuksen alaisuudessa.
Ottaen myös huomioon, että kristinuskosta tuli vuonna 380 Rooman valtionuskonto, jolloin epäjumalan säätämä laki määräsi kaikki valtakunnan kansalaiset kristityiksi.
Jos nämä eivät ole ystävyyttä maailman kanssa, niin mikä sitten.
Nääs kun muut katolilaiset ja helluntailaiset ja muut ortodoksit katselevat televisiota. Sehän on kuoleman synti. Mitä nyt tietokoneelta voi katsoa pornoa ja vetää röökiä. niin että pilli vinkuu, Ne on sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn sinulta Yhteiskristillinen muutamia kysymyksiä.
Eikö ole lohdutonta odottaa ilmestyksiä, profetioita ja tunteita?
Entä jos ne loppuvat, mihin sitten perustat uskosi?
Eikö ole lohdutonta rukoilla itsekseen syntejä anteeksi Jumalalta?
Jos ilmestykset, profetiat loppuvat seurakunnassa, mitä teille jää?
Mihin perustatte uskonne?
Tuo kuulostaa joltain väkisin yrittämiseltä.
Eikö se tunnu raskaalta?
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisten treffisivusto.
Vierailija kirjoitti:
Nääs kun muut katolilaiset ja helluntailaiset ja muut ortodoksit katselevat televisiota. Sehän on kuoleman synti. Mitä nyt tietokoneelta voi katsoa pornoa ja vetää röökiä. niin että pilli vinkuu, Ne on sallittu.
Älä vääristele. Kristityn pitää valvoa joka hetki.
"Olkaa raittiit ja valvokaa. Teidän vihollisenne, perkele on kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen saisi niellä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö myös korkeakirkolliset, kuinka paljon se synkkä ja jähmeä kirkollisuus on tehnyt hallaa vuosisatojen aikana? Tai melkein 2000 vuoden aikana?
Enkä sano syytellen, mähän oon itse elänyt elämäni ekat 35 vuotta luterilaisena.
Mä kuuntelen paljon ei-uskovien puheita. Esim.rippijuhlissa kuulee ei-uskovien vanhempien naureskeluja. Kirkkoa pidetään ankeana, synkkänä. Kirkonpenkit on kovat ja seremoniat outoja, "noustaan ylös"-kehotusta monet vitsailee jumpaksi.
Tai kinkereillä pappi antaa jonkun muka-"hauskan" tietovisailun kirkon vuosiluvuista. Jestas sitä naapurivälien vuoksi kinkereille tulleiden ei-uskovien naureskelua samassa pöydässä.
Itselleni iskettiin ala-asteen ekoilla luokilla evlut-uskonnonkirja käteen, jonka kannessa oli 2 tummasävyistä ja oikein nyrpeänaamaista ikonihahmoa. Mulle lapsena tuli tunne, että näin synkkääkö tämä on? Eikä Jeesus ei hymyillyt kuin ehkä kerran kirjan lehdillä.
Onneksi muista kristillisistä lastenkirjoista tajusin että evankeliumi on ILOsanoma. Mutta miljardeja on huijattu sillä, että kristinusko on tylsää.
Ja kyllä, syytän kirkkoja.
Mä ymmärrän että monia puolestaan hellarihumppa ärsyttää. Tai ylistysmusa.
Mutta silloin kun eteen menee puhumaan ihminen, joka kertoo konkreettisesti mitä Jeesus on justiinsa tehnyt hänen elämässään, koskettanut ja uudistanut, eli antaa viestin "Jumala oikeesti on olemassa, elää ja vaikuttaa, ja haluaa sut omakseen", niin porukka alkaa kuunnella. Silloin kuulee nuppineulankin putoavan.
-Yhteiskristillinen
Olen ollut sellaisessakin kokouksessa, jossa silloisen pastori Patrick Tiaisen miespuolinen salarakas todisti, kuinka hän oli mm. eheytynyt homoudesta tultuaan uskoon. Myös Patrick - ympäri Suomea puhumassa kierrellyt suosittu saarnamies - oli paikalla vaimonsa kanssa ja antoi itsekin väkevän todistuksen omasta uskostaan.
En ryhdy arvioimaan kenenkään uskoa, mutta tällaisista todistuksista jäi aika falski maku sitten kun Patrickin ja hänen salarakkaansa salasuhde tuli julki.
Patrick Tiaiset ja Markku Koivistot on hyviä esimerkkejä Paavalin kysymys "aloititte Hengessä, lihassako lopetatte?" Tiaisella ja Koivistolla oli hyvä alku.
Karismaattinen liike ja ihanimmatkaan kokemukset ei saa koskaan poissulkea parannussaarnaa ja synnistä poispäin taistelemista. Oli se mikä tahansa synti.
-Yhteiskrist.
Patrick Tiainen ei ollut mikä tahansa koijariveijari, vaan hän yritti kovasti tehdä parannusta. Hän taisteli homoseksuaalisia taipumuksiaan vastaan niin urheasti, että hän hyödynsi siinä hengellisen avun lisäksi hormonivalmisteita. Pitkän taistelun jälkeen hän uskoi lopulta eheytyneensä sen verran, että pystyisi avioliittoon naisen kanssa, mitä hän piti Jumalan tahtona. Se kuvitelma paljastui kuitenkin vääräksi. Lempi leihahti toisen mukaeheytyneen homon kanssa, joka kuului Patrickin omaan seurakuntaan.
Voi vaimoparkaa, joka kuvitteli löytäneensä Patrickista itselleen unelmamiehen. En voi silti mitenkään pitää Patrickia kovinkaan kummoisena pahiksena, vaan pidän myös häntä pikemminkin karismaattisen hihhuloinnin uhrina, joka yritti kovasti tehdä kaiken sen mitä hän kuvitteli Jumalan tahdoksi kohdallaan.
Nyt Patrick on sateenkaarikristitty, joka on saanut pysyviä vammoja jouduttuaan uskonnollisin motiivein tehdyn pahoinpitelyn uhriksi. Sääli että hän on mennyt ääripäästä toiseen, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, että hän haluaa tehdä selvän pesäeron entiseen.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki sivut lukeneena, haluan kysyä sinulta Yhteiskristillinen:
Olet sen verran reippaasti suominut monet kirkot ja herätysliikkeet ym., että hyväksytkö itsellesi mitään seurakuntaa? Vai uskotko vain yksinäsi?
Ehkä tää vaikuttaa suomimiselta, mutta jo alussa sanoin viihtyväni luterilaisesta elävien uskovien parissa (Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, Sley, KRS) sekä hellari-vapiksella.
Babtistit, metodistit jne. on sellaisia "ihan ok".
Sithän on pieniä ja karismaattisia seurakuntia kuin sieniä sateella, ne on jees mutta kaikki ei kauheen pitkäikäisiä.
Sen takia mä suomin jopa itselle rakkaitakin seurakuntia, koska Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken.
Ja jos olet lukenut Ilmestyskirjaa, niin siellä alussa Jeesuskin ottaa käsittelyyn 7 seurakuntaa ja erittelee niitä tyyliin "teillä on siellä Sardeessa (?) muutoin hyvä meininki, mutta tässäjatässä asiassa tehkää parannus."
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys Yhteiskristilliselle:
Teetkö hyviä tekoja siksi, että ne tulevat omiksi ansioiksesi Kaikkivaltiaan Jumalan edessä?
Hmm, erikoista että kysyt.
No, haluatko tietää kuinka sen homman tulisi mennä vai haluatko multa rehellisen vastauksen, kuinka se homma mulla sujuu? :p
- Kuinka sen pitäis mennä: uskova ei tee hyviä töitä pelastuakseen, vaan koska on jo pelastettu. Hän ei tee hyviä töitä saadakseen Jumalan rakkautta, vaan koska hän on jo rakastettu.
Pelastus on 100 % armosta ja uskosta, ei tekojen kautta, mutta tekojen kautta usko tulee täydelliseksi. Usko ilman tekoja on kuollut.
Suomeksi: tää homma on kuin avioliitto. Jos et rakasta puolisoasi, et juttele puolisosi kanssa ja ole häneen tiiviissä yhteydessä ja jeesaa häntä, se avioliitto on kuollut.
Jeesuksen kanssa pitää olla tiiviissä yhteydessä ja rakastaa Häntä, ja ne teot tulee kuin itsestään. Se Jeesusta rakastava ihminen ikäänkuin hehkuu sitä iloa ja rakkautta ympärilleen.
Kyse ei ole tekojen määrästäkään, vaan sydämen tilasta. Onko Jeesus sulle tärkein vai ei.
Mulla...vaihtelee. Silloin kun olen ollut paljon Jeesuksen kanssa ja olen kuin hangon keksi, ihmisten auttaminen ja rakastaminen on helppoa/helpohkoa. (Mua siis ei kiinnosta onko mulla millainen palkkapussi Taivaassa, vaan että olisin uskollinen Jumalalle loppuikäni ja taapertaisin Taivaaseen)
Mutta arki ja maailma meinaa viedä sitä rakkautta pois, ja meinaan usein muuttua arjen kiireessä kylmäkiskoiseksi ja kovaksi, mutta silloin teen hyviä asioita autopilotilla velvollisuudentunnosta (kuten hyvin moni ei-uskovakin tekee). Mutta sitten Jumala sanoo "mars parannuksen paikalle sydämesi asenteen suhteen". :D
-Yhteiskristillinen
Missä kohtaa Raamatussa on sanottu, että sinun pitää jotenkin seurustella Jeesuksen kanssa?
Jeesus sanoi jotenkin näin, että se rakastaa Häntä joka pitää Hänen käskynsä.
Laitan vaikka eri osissa vastaukseni. Sen suu rin takia.