Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1511)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta Nikean kirkolliskokouksessa lisättiin tämä kohta; että kasteessa saa synnit anteeksi.
Huom
Lisättiin.
Englannin kielisen Wikipedian mukaan v. 381 lisättiin Nikean uskontunnustukseen koko kastetta käsittelevä kohta. Suomeksi se kuuluu seuraavasti: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Aiemmin Nikean uskontunnustuksessa ei mainittu kastetta lainkaan.
Kysyin tekoälyltä seuraavasti:
"Tarkoittaako Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa puhutaan kasteesta sitä, että kun tuo lisäys kasteesta uskontunnustukseen tehtiin kirkot olisivat olleet sitä mieltä, että synnit saa anteeksi vasta kastehetkellä, ei jo sitä aiemmin?"
Sain vastauksen:
"Ei tarkoita. Kyseinen maininta ("Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi") ei sulje pois sitä, etteikö Jumala voisi antaa syntejä anteeksi jo ennen kastetta. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste ymmärrettiin näkyväksi sinetiksi ja ratkaisevaksi hetkeksi, jolloin ihminen otettiin osaksi kirkkoa ja hänen kaikki siihenastiset syntinsä pestiin pois, mutta armo itsessään toimi jo kasteen ulkopuolellakin.
Se, että tämä kohta lisättiin uskontunnustukseen, kertoo pikemminkin seuraavista asioista:
Kasteen ainutkertaisuus: Kirkot halusivat painottaa kasteen kertakaikkisuutta. Koska kasteessa saadaan täydellinen syntien anteeksianto, sitä ei tarvitse eikä saa toistaa.
Usko ja sakramentti: Kirkko ei opettanut pelkän kasteveden pelastusmekanismista mekaanisesti, vaan kaste liittyi aina uskoon ja Jumalan armoon. Anteeksianto perustui Kristuksen sovitustyöhön, ja kaste oli tämän armon vastaanottamisen ensisijainen väline."
Kyllä tuo syntien anteeksiantaminen kasteen perusteella kuulostaa vähän siltä, että se on lisätty sinne lähinnä sen vuoksi, että kristinuskosta tuli lakiin perustuva valtionuskonto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta Yhteiskristillinen muutamia kysymyksiä.
Eikö ole lohdutonta odottaa ilmestyksiä, profetioita ja tunteita?
Entä jos ne loppuvat, mihin sitten perustat uskosi?
Eikö ole lohdutonta rukoilla itsekseen syntejä anteeksi Jumalalta?
Jos ilmestykset, profetiat loppuvat seurakunnassa, mitä teille jää?
Mihin perustatte uskonne?
Tuo kuulostaa joltain väkisin yrittämiseltä.
Eikö se tunnu raskaalta?
"Eikö ole lohdutonta rukoilla itsekseen syntejä anteeksi Jumalalta?"
Ei voi mitään jos joku (sinä) kieltäytyy rukoilemasta ja harjoittamasta rukouselämäänsä niin kuin Jeesus opetti, koska se on hänen mielestään liian lohdutonta. Varmaan hän tietää monia muitakin asioita paremmin kuin Hän.
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Tajusin juuri, että miksi tällä palstalla on aina niin ilkeämielisiä keskusteluja. Tämä lestakeskustelu on melko aktiivinen, joten tästä voi päätellä, että ketkä tällä palstalla pääsääntöisesti pyörii kirjottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskristillinen on tehnyt kovasti töitä vakuuttaakseen, että kaikki muut uskot ovat ok. ja että vanhoillislestadiolainen usko ei ole ok.
Hän ei ole vilpittömästi kiinnostunut siitä miten uskomme.
No ei hän kyllä kaikkia muitakaan ole hyväksynyt.
Mutta ihmettelen kyllä samaa, kiinnostaako häntä oikeasti vai haluaako vain päästä julistamaan omia käsityksiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskristillinen on tehnyt kovasti työtä saadakseen mitätöityä sen miten vanhoillislestadiolaiset uskovat.
Vanhoillislestadiolaista raamatullisempaa uskoa ei ole.
Lestadiolaiset eivät edes itse ole keksineet sanaa lestadiolainen - se on maailman antama nimi.
Niin.Vl:t uskovat "tällä lailla". Kieltämänne ja mitätöimänne muut uskovat vain "uskovat" ( Jeesukseen). Synnit saadaan anteeksi uskomalla Jeesukseen.Te lisäätte rituaalin,jonka uskotte olevan se ratkaiseva asia.
Kumpi ryhmä siis lisää pelastukseen jotain ylimääräistä?? Miettikääpä tarkoin.
Joka ymmärtää,hän vapautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Raamatussa lukee että ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. Jos tämä on väärää oppia niin sitten ei ole sen ihmisen vika, jos siihen uskoo.
Ap. t. 22:16 on poikkeuksellinen ilmaus, jossa kaste ja syntien pois peseminen esiintyvät yhdessä. Muissa Uuden testamentin kohdissa syntien anteeksiantamuksen perusteeksi ja välineeksi korostuvat Kristuksen sovitustyö, evankeliumi ja usko.
Kastetta pitävät kuitenkin kaikki kristilliset kirkot välttämättömänä.
Joskus varhaiskeskiajalla, kun kristinusko oli vasta leviämässä Euroopan pakanakansojen keskuudessa, saattoivat jotkut odottaa kasteen kanssa kuolinvuoteelleen asti, koska olivat käsityksessä, ettei kasteen jälkeen tehtyjä syntejä enää saisi anteeksi. Tietysti vähän epäkäytännöllistä, jos sitten kuolivatkin äkillisesti vaikka tapaturmassa. Vähänmyöhemmin toiset olivat harhakäsityksessä, että nyt kastettuina ja uskovina he ovat synnittömiä, tekivät mitä tahansa, mista sitten seurasi kaikenlaista hillitöntä käytöstä.
Kaikki kridtilliset kirkot eivät pidä kastetta mitenkään välttämättömänä. Pelastusarmeija ei edes suostu kastamaan ketään, vaikka joku jota ei ole koskaan kastettu tahtoisi kovasti kasteen. Heille on silti ihan ok, jos heidän toiminnassaan mukana oleva ihminen hankkii itselleen kasteen jostain muualta - tai vaikka useammankin kasteen. He haluavat pysytellä kaikkien kastekiistojen ulkopuolella, joten he ovat valinneet sellaisen linjan, etteivät he kasta ketään mutta antavat jokaisen tehdä vapaasti omat ratkaisunsa.
Jos ei pidä kastetta välttämättömänä, astuu kristikunnan ulkopuolelle.
Okei, esim. katolinen kirkko ajattelee, että jos kastamaton ihminen, joka ymmärtää kasteen tarpeellisuuden, syystä tai toisesta ei vain pääse kastettavaksi (sanokaamme että lojuu vankilassa, eikä siellä ole ketään kristittyä kastamaan eikä edes päästetä), niin voi riittää sekin, että kovasti haluaisi sen kasteen. Samoin jos ei ole koskaan mitään kristillistä opetusta saanut, ei voida olettaa että äkkäisi käydä kastettavana. Mutta noin yleensä se on kyllä välttämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
"Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?"
- Nyt on itsellä sikäli hassu tilanne, että en todella tiedä tehneeni yhden yhtä syntiä, jota pitäisi anella anteeksi annettavaksi keneltäkään.
Miten ne uskovaiset oikein elävät, jos viikottain pitää olla anteeksi anelemassa vääriä tekoja?
Tavallisessa elämässä ei rehellinen ihminen luonnollisesti mitään syntejä tee. Mielestäni tuo jatkuva syntien anteeksi aneleminen on ihan tekemällä tehtyä maalailua. Vai onko synti, jos kertoo kalakavereille veneessä käyneen parisenkymmentä ahventa jos niitä oikeasti kävi vain 12 ja nekin pieniä?
Ei ymmärrä!
Jumala jo kutsuu Sinua, kun tätä keskustelua olet lukenut. Täällä on kyllä paljon sellaista keskustelua, jonka käyttämä kieli ei varmaan täysin avaudu; eri porukat käyttävät omia fraasejaan.
Jos vielä tätä palstaa luet, suosittelen tutustumaan netistä Kalevi Lehtisen puheisiin, pääset asian ytimeen. Myös Olavi Peltolan saarnoista saa paljon hyvää evästä.
En tosin tiedä, hyväksyvätkö lestadiolaiset kyseisten rovastien julistusta, kun nämä eivät lestdiolaipappeja ole.
-ei vl
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö myös korkeakirkolliset, kuinka paljon se synkkä ja jähmeä kirkollisuus on tehnyt hallaa vuosisatojen aikana? Tai melkein 2000 vuoden aikana?
Enkä sano syytellen, mähän oon itse elänyt elämäni ekat 35 vuotta luterilaisena.
Mä kuuntelen paljon ei-uskovien puheita. Esim.rippijuhlissa kuulee ei-uskovien vanhempien naureskeluja. Kirkkoa pidetään ankeana, synkkänä. Kirkonpenkit on kovat ja seremoniat outoja, "noustaan ylös"-kehotusta monet vitsailee jumpaksi.
Tai kinkereillä pappi antaa jonkun muka-"hauskan" tietovisailun kirkon vuosiluvuista. Jestas sitä naapurivälien vuoksi kinkereille tulleiden ei-uskovien naureskelua samassa pöydässä.
Itselleni iskettiin ala-asteen ekoilla luokilla evlut-uskonnonkirja käteen, jonka kannessa oli 2 tummasävyistä ja oikein nyrpeänaamaista ikonihahmoa. Mulle lapsena tuli tunne, että näin synkkääkö tämä on? Eikä Jeesus ei hymyillyt kuin ehkä kerran kirjan lehdillä.
Onneksi muista kristillisistä lastenkirjoista tajusin että evankeliumi on ILOsanoma. Mutta miljardeja on huijattu sillä, että kristinusko on tylsää.
Ja kyllä, syytän kirkkoja.
Mä ymmärrän että monia puolestaan hellarihumppa ärsyttää. Tai ylistysmusa.
Mutta silloin kun eteen menee puhumaan ihminen, joka kertoo konkreettisesti mitä Jeesus on justiinsa tehnyt hänen elämässään, koskettanut ja uudistanut, eli antaa viestin "Jumala oikeesti on olemassa, elää ja vaikuttaa, ja haluaa sut omakseen", niin porukka alkaa kuunnella. Silloin kuulee nuppineulankin putoavan.
-Yhteiskristillinen
Kun kävin hellareiden kokouksissa enemmänkin, en noista lopuksi mainitsemistasi puheista siellä saanut yhtään mitään. Eli olin siellä minäkin, hiljaa penkissä, nuppineulaasi häiritsemättä, mutta ei se puheiden antoisuudesta todista.
Enpä silti luterilaistenkaan saarnoista yleensä paljon mitään saa. Muutaman kerran kyllä on niinkin käynyt. Joskus niin, että pyysin papilta saarnan kirjallisessa muodossa. Olen sen koulussakin huomannut, että puhutusta ei minulle mitään jää päähän, vaan olen lukija.
Varmaan helluntailaisten ja muiden vapaiden suuntien kokouksissa käy enemmän niitä, joille se tyyli sopii. Minulle se uskonratkaisun vaatimus oli liikaa. En minä voi itse päättää, mitä uskon. En olisi ikinä voinut käydä missään uskovien kasteella ja sen päälle todistaa uskostani (tai enhän minä tulevasta tiedä, mutta ainakaan silloin en olisi voinut). Haluan kuitenkin olla rehellinen. Luterilaisille kelpaan tällaisenakin. Minut on sentään lapsena kastettu ja hyvä niin, ja konfirmoitukin on ja pääsen ehtoolliselle olematonta uskoani vahvistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisuudessa on perinteisesti opetettu, että Jumalalla on aina ollut maan päällä seurakuntansa, vaikka sen nimi, koko ja ulkoinen muoto ovat vaihdelleet. Ajatuksena ei ole, että nykyinen vanhoillislestadiolaisuus olisi organisatorisesti jatkunut katkeamatta apostolien ajoista, vaan että sama usko on säilynyt Jumalan seurakunnassa sukupolvesta toiseen.
Tässä yhteydessä on toisinaan mainittu esimerkiksi:
Ensimmäisten vuosisatojen kristityt.
Valdolaiset (1100-luvulta alkaen).
Jan Hus ja hänen seuraajansa (hussilaiset).
Böömin veljet.
Lutherin ajan uskonpuhdistajat ja heidän joukossaan ne, jotka korostivat henkilökohtaista uskoa ja parannusta.
Pietistit.
Lukijalaiset.
Laestadiuksen herätys.
Lestadiolaisuus.
Eli tarkoitatko, että jo silloin, kun oli vasta yksi kirkko ja idän ja lännen kirkotkaan eivät olleet irtautuneet toisistaan kirkon sisällä oli pieni nykyisten vanhoillislestadiolaisten tavalla uskova eksklusiivinen joukko, joka piti suurinta osaa sen aikaisista kirkon jäsenistä ei-pelastuvina ja jollain tavalla vääräoppisina?
Kyllä.
Raamatun kokonaiskuvan mukaan maailmassa on syntiinlankeemuksesta lähtien ollut sekä uskovia että epäuskoisia. Tämä näkyy monissa kohdissa:
Syntiinlankeemuksen jälkeen (1. Moos. 3:15), Kainin ja Aabelin kertomuksessa (1. Moos. 4), Nooan aikana (1. Moos. 6:5–9) sekä Jeesuksen opetuksissa ahtaasta portista (Matt. 7:13–14) ja vehnästä ja rikkaviljasta (Matt. 13:24–30, 36–43). Jeesus myös lupaa, että hänen seurakuntansa säilyy aina (Matt. 16:18), ja Heprealaiskirje 11 osoittaa uskovien ketjun jatkuneen Aabelista lähtien.
Ja te kutsutte sellaista Jumalaa rakastavaksi Isäksi, joka on tehnyt pelastuksen niin epätodennäköiseksi saavuttaa, että valtava joukko ihmisiä kärsii lopulta helvetin vaivoissa ikuisesti vaikka heidän vikansa oli vain se, että he tunsivat löytäneensä elävän uskon jostain muusta kristitystä, mutta opillisesti jossain asiassa väärässä olleesta joukosta, jossa ei oikeaa Pyhää Henkeä ollutkaan?
En ole osallistunut aiemmin keskusteluun, mutta tähän kommentoin lyhyesti, että Raamatun mukaan pelastuvien joukko on pieni ja harvat löytävät tien Taivaaseen. Miksi näin on, niin ei sitä voi ihmisjärjellä käsittää, mutta jos uskoo Raamatun mukaan, niin on hyväksyttävä se, että jostakin syystä Jumala on säätänyt niin.
Ilmestyskirjan 7. luvun mukaan pelastuvien joukko on niin suuri, ettei kukaan sitä pysty laskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Samaa voisi kysyä ihan EV.lut.kirkolta tai ylipäätään miltä tahansa kristilliseltä kirkkokunnalta. Miksei naimattomuuteen kannusteta enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Vierailija kirjoitti:
"Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä"
Tässä Yhteiskristillisen kommentti pelastuksen menettämisestä, joka vaikuttaa Raamatun mukaan väärältä opetukselta.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka." (Efesolaiskirje 4:30)
Jos uudestisyntynyt uskovainen on sinetöity lunastuksen päivään asti, miten pelastuksen voi silloin menettää?
Jeesus sanoi että hän ei kadota yhtäkään, jotka Isä on hänelle antanut.
Syntymä on peruuttamaton tapahtuma. Maallinen ja hengellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai jos mä nyt tässä arvioisin lonkalta miten kristikunnan käy.
Karismaattisuus ja rentous on maailmalla vahva trendi. Se voi olla hyvä tai huono asia. Jäykkä kirkollisuus on vähenemässä, laulut muuttumassa ylistysmusaksi. Papit ovat kohta tavallisissa kledjuissa ja vain sokerinpala kaulassa.
-Lestadiolaiset alkavat jossain vaiheess myöntämään että muuallakin on pelastusta
-katoliset alkavat lisätä karismaattisuutta ja ylistysmusaa, niin kuin ovat tehneetkin.
....Lestadiolaiset eivät tarvitse kuin sen karismaattisuuden ja muiden uskovien hyväksymisen sen muutoin hyvän oppinsa lisäksi, jotta olisivat "täyden evankeliumin" pulju. Ja jäykkää kirkollisuutta vähemmäksi, niin avot.
...Katolisuuden ja karismaattisuuden yhdistäminen epäilyttää mua enemmän. Katolisuuden juuri on mädempi ja se pitäisi kitkeä jollain round-upilla. Marian rukoilu ja pyhimykset pois, auringonpalvontasymboliikka ja epäjumalankuvat sanonko mihin, henkilökohtainen uskoontulo tilalle, papit saavat mennä naimisiin jne. Latinaa ei tarvitse missään vaan kaikki ihmisten omalla kielellä.
Sit vasta aletaan puhua terveestä opista ja pohjasta, jonka päälle voi laskea karismaattisuutta.
Mutta moni on arvioinut, että viimeisinä aikoina tulee joku monen kirkon yhteinenn superuskonto joka kumartaa niin liberaaleille kuin konservatiiveille, mutta jota Peto alkaa johtaa. Tiedä sitä.
-Yhteiskristillinen
Ei karismaattisuus ja rentous ole vahvoja trendejä.
Karismaattisuus usein on kaikkea muuta kuin rentoa. Esiintyy painostusta saada niitä karismaattisia kokemuksia, pitkään katsotaan sitä joka ei nosta käsiään ylistykseen, ym.
Eri kirkkokunnat myös menevät eri suuntiin. Katolisessa kirkossa on ollut ns. neokatekumeeninen liike, joka pyrkii syventämään aikuisten kristittyjen uskonelämää pienryhmissä, joissa myös todistetaan uskosta samaan tapaan kuin vapaiden suuntien kokouksissa. Liike on paavien hyväksymä, mutta on kohdannut myös arvostelua sulkeutuneisuutensa takia (mm. omat ehtoolliset), eikä mitenkään voi sanoa, että kirkko olisi yleisesti menossa siihen suuntaan. Liikkeestä eronneet kertovat sisäisen kurin ja painostuksen muistuttaneen lahkolaisuutta.
Luterilaisuudessa on esiintynyt korkeakirkollistumista, mm. liturgiaa pyritty rikastamaan ja saarnakeskeisyydestä luopumaan ehtoollisen hyvksi. Saarnat ovat lyhentyneet ja ehtoollinen alkaa olla sääntö eikä poikkeus tavallisessa sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa.
Vapaissa suunnissa ilmenee sekä maallistumista että kirkollistumista. Helluntailaisten lapset käyvät kasteella saadakseen lahjarahat. Pastoreita on alettu kouluttaa paremmin ja muodollisemmin. Tapakristillisyys elää voimakkaana vapaisen suuntien luvatussa maassa Yhdysvalloissa. On vähän pakko käydä jossakin seurakunnassa käydäkseen kunnon kansalaisesta.
Ortodoksinen kirkko ei tietenkään muuta mitään, mutta rentoa siellä ei ole, kun kaikkien patriarkaattien välillä ei ole edes ehtoollisyhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Raamatussahan on muutakin kuin Jeesus. Kyllä me Raamatun kirjeitäkin pidämme auktoriteetteina.
Jeesus puhuu naimattomuudesta Matteuksen evankeliumin 19. luvun alussa. Kannattaa lukea se koko alku, niin asia asettuu yhteyteensä. Avioero kielletään.
Paavalin ajatuksia asiasta voi lukea 1. korinttilaiskirjeen 7. luvusta. Taas kannattaa lukea koko luku, sillä asiaa on useammassa kohtaa siellä. Hän suosittelee naimattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Samaa voisi kysyä ihan EV.lut.kirkolta tai ylipäätään miltä tahansa kristilliseltä kirkkokunnalta. Miksei naimattomuuteen kannusteta enemmän?
Ovat realisteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Samaa voisi kysyä ihan EV.lut.kirkolta tai ylipäätään miltä tahansa kristilliseltä kirkkokunnalta. Miksei naimattomuuteen kannusteta enemmän?
Katolisessa kirkossa naimattomuus hyvänä vaihtoehtona ainakin on vahvasti esillä ihan jo siksi, että pappien on oltava naimattomia. Sen takiahan on monin paikoin vaikea saada tarpeeksi miehiä ryhtymään papiksi. Sääntökuntaelämä naimattomana on suosittua myös ja sopii myös naisille.
Wikipedia EURAN Daltonit ( vanhoillislestadiolaisen perheen pojat ) .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Samaa voisi kysyä ihan EV.lut.kirkolta tai ylipäätään miltä tahansa kristilliseltä kirkkokunnalta. Miksei naimattomuuteen kannusteta enemmän?
Katolisessa kirkossa naimattomuus hyvänä vaihtoehtona ainakin on vahvasti esillä ihan jo siksi, että pappien on oltava naimattomia. Sen takiahan on monin paikoin vaikea saada tarpeeksi miehiä ryhtymään papiksi. Sääntökuntaelämä naimattomana on suosittua myös ja sopii myös naisille.
ORTODOKSKIRKON papit on usein naimattomia myös ORTODOKSKIRKON mies luostarit ja naisluostarit on naimattomia. ( Synnitöntä ei ole olemassa ) . On hyvä olla laittamatta tyttäriään sanoi jo apostoliksi tullut Jeesuksen vastustaja Saul Paulus . Latinaksi Paavali .
"Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä"
Tässä Yhteiskristillisen kommentti pelastuksen menettämisestä, joka vaikuttaa Raamatun mukaan väärältä opetukselta.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka." (Efesolaiskirje 4:30)
Jos uudestisyntynyt uskovainen on sinetöity lunastuksen päivään asti, miten pelastuksen voi silloin menettää?