Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän erittäin hyvin vl:ien alkoholikannan nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa. Kyllä se on lähellä syntimenoa ja vääriin asioihin sortumista. Tämä on nyt tämänhetkinen tilanne tässä maailmanajassa ja -kolkassa.

Tuohan on ihan eri näkökulma. Kansanterveyden kannalta alkoholin kulutus on ongelmallista ja raittius on hyvä ja kannatettava asia, mutta ei siihen uskontoa pidä sotkea. 

Kyllä se on ihan Raamatun mukainen näkökulma, että tietyt tavat tietyssä ajassa ja paikassa eivät sovi uskovaisille ihmiselle ja että nämä asiat voivat vaihdella eri aikoina. Esimerkiksi jälleen, Paavalin kirjeissä tulee esiin paljonkin sen ajan tapakulttuurisia asioita, joita sen ajan kristityt noudattivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "

 

Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.

 

Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt"  Tässä yhdessä lauseessa on  Isä, Poika, Pyhähenki.

Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.

En ole koskaan kuullutkaan että kolminaisuusopin hyväksyminen on pelastuksen edellytys. Ei ole.

Mihin kirkkokuntaan mahdat kuulua, jos mihinkään?

Lainataan sitä Athanasiosta. Tämän opin hyväksyvät mm. roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko (se on osa luterilaisen kirkon virallista oppia), ja suuri osa muistakin protestanteista.  Ortodokseja närästää tuo väite, että Pyhä Henki lähtisi Isän lisäksi Pojasta, mutta muilta osin tämän hyväksyvät (ja siellähän kolminaisuus onkinkeskeinen asia).

 

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

Yhteinen kristillinen usko on tämä:

Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:

Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin. Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

Oikea oppi on tämä:

[skippaan sen, koska viesti muuten on liian pitkä.]

Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!

 

En ota kantaa opin oikeellisuuteen (siis ilmeisesti en ole pelastumassa), mutta ihmettelen, jos ei joku ole asiasta kuullut.

On protestanteille tyypillinen virhe pitää itsestäänselvänä, että Athanasiuksen uskontunnustus on tarkoitus tulkita täysin kirjaimellisesti. Kyseinen uskontunnustus ei kuitenkaan ole syntynyt missään tyhjiössä, vaan se on katolisen kirkon parissa kirjoitettu ja alun perin katolisen kirkon hyväksymä teksti, jota on täysin luonnollisesti tarkoitus tulkita katolisen kirkon muun opetuksen valossa. 
Katolinen kirkko opettaa, että myös muut kuin kristityt voivat pelastua. Tämä opetus ei ole missään ristiriidassa Athanasiuksen uskontunnuksen kanssa, kuten ei myöskään sen tunnetumman väitteen kanssa jossa todetaan, että katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Katolisen kirkon jäsenyys on välttämätön niille, jotka todella ymmärtävät katolisen kirkon välttämättömyyden pelastumiselle ja joilla on realistinen mahdollisuus kuulua katoliseen kirkkoon. Kolminaisuusopissa pysyminen on välttämätöntä niille, jotka todella ymmärtävät sen kuvaavan Jumalaa sellaisena kuin hän on.

Mutta miten käy niille, jotka eivät ilman omaa syytään ymmärrä tällaisia asioita? Asiaa voi lähteä miettimään vaikka siltä kannalta, että myös ennen Jeesusta eläneistä ihmisistä osa on kiistatta pelastunut. Ymmärsivätkö nämä ihmiset, että Jumala on kolminaisuus? Jos eivät, miksi Jumala vaatisi sellaista ymmärrystä pelastumisen ehdottomana edellytyksenä kaikilta ihmisiltä nykyäänkään? Eihän Jumala halua asettaa pelastumisen tielle yhtään ylimääräisiä esteitä, vaan hän rakastaa ihmisiä ja haluaa kaikkien pelastuvan. 

Katolinen kirkko on muuttanut kantaansa siinä, onko katolisuuden ulkopuolella pelastusta. 

Mulle on ussantunneilla opetettu, että vielä keskiajalla katolisuus teki hyvin selväksi, että jos et kuulu heihin, se on pahimmillaan nirri pois. Katolinen kirkko vainosi herätyskristittyjäkin. 

Ehkä lestadiolaisetkin myöntyvät uskomaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa, että heidän oppinsa ulkopuolella ON pelastusta.

En tiedä onko tekoälyyn luottamista, mutta tämmösen se mulle runoili:

"Katolinen kirkko ei ole aina opettanut pelastusta kirkon ulkopuolelta. Varhaiskirkossa ja keskiajalla omaksuttu tiukka kanta Extra Ecclesiam nulla salus ("Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta") on lieventynyt nykyiseksi käsitykseksi, joka sallii pelastumisen myös kirkon ulkopuolisille.

Kattava katsaus kirkkohistorian eri vaiheisiin:

Varhaiskirkko ja keskiaika (ehdoton ulossulkeminen): Kirkkoisä Cyprianus (k. 258) muotoili periaatteen, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Myöhemmin neljäs Lateraanikonsiili (1215) ja paavi Bonifatius VIII:n bulla Unam Sanctam (1302) vahvistivat opillisesti, että jokaisen ihmisen on välttämättä oltava Rooman paavin alaisuudessa pelastuakseen."

Tuosta Cyprianuksesta en vielä tiedä, että oliko se jo varsinaista katolisuutta jo, vai alkuseurakunnan rippeitä. Voi olla semmoinen nivelvaihe.

Joka tapauksessa luopumus oli jo tapahtunut ja 300-400-luvuilla kirkko oli jo mätä.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".

Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?

Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella? 

Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??

Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.

Apt. 20:29–30

“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

2. Tim. 4:3–4

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”

Luuk. 12:32

“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.

Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.

Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.

Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään. 

Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.

Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.

Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.

Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.

Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?

Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä samaa ehkäisykeskustelua, joka on käyty jo miljoona kertaa läpi. Sanon vain sen, että jokaisen kristityn olisi hyvä miettiä sitä, että miksi ehkäisy on saarnattu synniksi tuhansia vuosia ja esim katolinen kirkko sen myös synniksi edelleen saarnaa. Se ei ole mikään vl:ien oma keksintö vaan siihen ihan oikeasti liittyy vakavia uskonopillisia kysymyksiä.

Eikö Jeesus silti pitänyt parhaimpana elää naimattomana? Tätä kun noudattaa ja tähän opettaa kaikkia, koko ehkäisykysymys on turha. Ymmärrän naimattomuusnäkemyksen hyvin, koska ei ole lapsia kohtaan oikein, että vanhemmat laittavat heitä alulle pahimmassa tapauksessa enemmän kuin jaksavat kunnolla hoitaa, vain varmistaakseen oman pelastuksensa. Kun voisivat varmistaa sen yksinkertaisesti olemalla ryhtymättä koko touhuun. (Toki on muitakin ehtoja pelastukselle, mutta puhun nyt vain tästä yhdestä näkökulmasta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;

Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta. 

Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.

Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan

-ei ap

No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?

Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.

Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.

Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅

Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:

Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.

Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.

Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)

Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)

Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)

Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)

Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”

https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e

 "Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:

Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."

 

No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)

Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).

Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? 

Tällainen Raamatun kohta löytyy:

"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24

"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.

Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.

Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.

Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden. 

 

Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)

 

 

Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.

Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään". 

Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).

Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.

 

-Yhteiskristillinen

Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:

8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa. 

Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus. 

Sille löytyy UT:n jakeita.

 

Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).

"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea." 

Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.

 

Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.

Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.

 

Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästä olen pitkästi samaa mieltä.

Oikeastaan se on käskyn ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi” unohtamista. Jos yksikään asia nousee Jumalan tahdon eteen (työ, terveys, harrastus, ura jne), niin olet tehnyt siitä itsellesi epäjumalan. -vl

Siis mielestäsi ehkäisyä ei saa käyttää vaikka äidin henki olisi vaarassa? Miten tuo yhdistyy lähimmäisenrakkauteen varsinkin jos naisella on lapsia jotka voi jäädä orvoiksi?

En sanonut niin. Jumala kehottaa varjelemaan elämää. Jos äidin elämä vaarantuisi raskaudesta, pitää käyttää ehkäisyä.

Näin vl ajattelee ihan yleisesti.

Aika korkealla on tuossa sallitun rima, kohtuuttoman korkealla. Tuossa ajattelussa ei ole mitään merkitystä äidin ja isän uupumisella ja jaksamisella. Ensin pitää olla raskaana niin monta kertaa, että varmasti on jo tullut fyysisiä seurauksia, jotka vaarantavat terveyden, tai  joku muu vakava sairaus.  

 

Lasten oikeudesta jaksaviin vanhempiin ei kukaan vl koskaan puhu mitään. Oikeastaan siinä suhteessa kysymyksen voisi asettaa jopa niinkin yksinkertaisesti kuin: 

 

Onko lasten oikeudella saada jaksavat vanhemmat ja riittävästi aikaa ja huomiota merkitystä ehkäisyn oikeutusta pohdittaessa? Kyllä vai ei?

 

Jos kyllä, niin muukin kuin naisen vakava terveysongelma (fyysinen tai henkinen) pitäisi ottaa yhtälössä huomioon. 

 

Jos ei, niin miksi ei? Eihän se vanhemman vastuu lapsesta ole pelkästään biologiaa ja lopu siihen, kun lapsi on maailmaan saatu. Siitä se oikeastaan vasta alkaa. 

 

P.S. Äläkä nyt uhriudu ja käännä keskustelua jotenkin siihen, että "väitätkö, että vlperheissä ei huolehdita lapsista?" tms. En väitä. 

 

Vastaa vain kysymykseen. 

Esiksi sanon, että äidin henki voi olla vaarassa myös psyykkisen syyn takia. Mieltäkin pitää hoitaa.

Sitten tuo muu. On hirveän vaikeaa uskaltaa heittäytyä kokonaan Jumalan käsiin, antaa Hänen päättää ihmisen elämästä (toki itse parhaansa tehden). Jumala on elämän ja kuoleman Herra, siitä ei jää mitään epäselvää Raamatun pohjalta. Jumala on myös luvannut: ”Niin kuin on päivät, niin on voimas”. Hän kantaa meitä joka päivä.

Lasten oikeuksien kohdalta ajattelisin, että jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus on saada myös perheen ulkopuolista (yhteiskunnan antamaa) tukea tarvittaessa, riippumatta perheen lapsimäärästä.

Tiedän että meikäläisillä perheillä on liiankin suuri kynnys pyytää yhteiskunnan apua, ylernsä pärjäillään uskonystävien ja sukulaisten avulla.

Ja vielä lopuksi, jos näette lasten kaltoinkohtelua missään, vakaumuksesta riippumatta, pitää toki yrittää auttaa heti, mutta tehdä tarvittaessa lasu.

Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä samaa ehkäisykeskustelua, joka on käyty jo miljoona kertaa läpi. Sanon vain sen, että jokaisen kristityn olisi hyvä miettiä sitä, että miksi ehkäisy on saarnattu synniksi tuhansia vuosia ja esim katolinen kirkko sen myös synniksi edelleen saarnaa. Se ei ole mikään vl:ien oma keksintö vaan siihen ihan oikeasti liittyy vakavia uskonopillisia kysymyksiä.

Eikö Jeesus silti pitänyt parhaimpana elää naimattomana? Tätä kun noudattaa ja tähän opettaa kaikkia, koko ehkäisykysymys on turha. Ymmärrän naimattomuusnäkemyksen hyvin, koska ei ole lapsia kohtaan oikein, että vanhemmat laittavat heitä alulle pahimmassa tapauksessa enemmän kuin jaksavat kunnolla hoitaa, vain varmistaakseen oman pelastuksensa. Kun voisivat varmistaa sen yksinkertaisesti olemalla ryhtymättä koko touhuun. (Toki on muitakin ehtoja pelastukselle, mutta puhun nyt vain tästä yhdestä näkökulmasta)

Suoraan sanottuna olen joskus itsekin miettinyt, että oliko tuo kannustaminen sinkkuuteen sen vuoksi, että monen usko voi olla koetuksella ehkäisyasian kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä päätetä. Minulle itselleni on erittäin selvää, mitkä asiat ovat opillisia ja mitkä tapakulttuurisia asioita. -vl

Sinä, sinulle, sinusta...

Hei, jos et osaa käyttäytyä asiallisesti mene johonkin niistä lukemattomista haukkumisketjuista!

Tämä on TEOLOGINEN ketju, pysy asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".

Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?

Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella? 

Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??

Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.

Apt. 20:29–30

“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

2. Tim. 4:3–4

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”

Luuk. 12:32

“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.

Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.

Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.

Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään. 

Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.

Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.

Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.

Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.

Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?

Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.

Ehkä ne teidän rattaat voisi hieman pikkuisen nopeammin kääntyä... nyt on mennyt vuosikymmeniä ja taas vuosikymmeniä siitä, kun viimeksi kukaan on ajatellut, että meikkaaminen on "paheellisen naisen" (mitä se nyt sitten onkaan) merkki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;

Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta. 

Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.

Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan

-ei ap

No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?

Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.

Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.

Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅

Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:

Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.

Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.

Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)

Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)

Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)

Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)

Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”

https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e

 "Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:

Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."

 

No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)

Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).

Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? 

Tällainen Raamatun kohta löytyy:

"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24

"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.

Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.

Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.

Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden. 

 

Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)

 

 

Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.

Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään". 

Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).

Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.

 

-Yhteiskristillinen

Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:

8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa. 

Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus. 

Sille löytyy UT:n jakeita.

 

Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).

"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea." 

Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.

 

Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.

Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.

 

Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästä olen pitkästi samaa mieltä.

Oikeastaan se on käskyn ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi” unohtamista. Jos yksikään asia nousee Jumalan tahdon eteen (työ, terveys, harrastus, ura jne), niin olet tehnyt siitä itsellesi epäjumalan. -vl

Siis mielestäsi ehkäisyä ei saa käyttää vaikka äidin henki olisi vaarassa? Miten tuo yhdistyy lähimmäisenrakkauteen varsinkin jos naisella on lapsia jotka voi jäädä orvoiksi?

En sanonut niin. Jumala kehottaa varjelemaan elämää. Jos äidin elämä vaarantuisi raskaudesta, pitää käyttää ehkäisyä.

Näin vl ajattelee ihan yleisesti.

Aika korkealla on tuossa sallitun rima, kohtuuttoman korkealla. Tuossa ajattelussa ei ole mitään merkitystä äidin ja isän uupumisella ja jaksamisella. Ensin pitää olla raskaana niin monta kertaa, että varmasti on jo tullut fyysisiä seurauksia, jotka vaarantavat terveyden, tai  joku muu vakava sairaus.  

 

Lasten oikeudesta jaksaviin vanhempiin ei kukaan vl koskaan puhu mitään. Oikeastaan siinä suhteessa kysymyksen voisi asettaa jopa niinkin yksinkertaisesti kuin: 

 

Onko lasten oikeudella saada jaksavat vanhemmat ja riittävästi aikaa ja huomiota merkitystä ehkäisyn oikeutusta pohdittaessa? Kyllä vai ei?

 

Jos kyllä, niin muukin kuin naisen vakava terveysongelma (fyysinen tai henkinen) pitäisi ottaa yhtälössä huomioon. 

 

Jos ei, niin miksi ei? Eihän se vanhemman vastuu lapsesta ole pelkästään biologiaa ja lopu siihen, kun lapsi on maailmaan saatu. Siitä se oikeastaan vasta alkaa. 

 

P.S. Äläkä nyt uhriudu ja käännä keskustelua jotenkin siihen, että "väitätkö, että vlperheissä ei huolehdita lapsista?" tms. En väitä. 

 

Vastaa vain kysymykseen. 

Esiksi sanon, että äidin henki voi olla vaarassa myös psyykkisen syyn takia. Mieltäkin pitää hoitaa.

Sitten tuo muu. On hirveän vaikeaa uskaltaa heittäytyä kokonaan Jumalan käsiin, antaa Hänen päättää ihmisen elämästä (toki itse parhaansa tehden). Jumala on elämän ja kuoleman Herra, siitä ei jää mitään epäselvää Raamatun pohjalta. Jumala on myös luvannut: ”Niin kuin on päivät, niin on voimas”. Hän kantaa meitä joka päivä.

Lasten oikeuksien kohdalta ajattelisin, että jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus on saada myös perheen ulkopuolista (yhteiskunnan antamaa) tukea tarvittaessa, riippumatta perheen lapsimäärästä.

Tiedän että meikäläisillä perheillä on liiankin suuri kynnys pyytää yhteiskunnan apua, ylernsä pärjäillään uskonystävien ja sukulaisten avulla.

Ja vielä lopuksi, jos näette lasten kaltoinkohtelua missään, vakaumuksesta riippumatta, pitää toki yrittää auttaa heti, mutta tehdä tarvittaessa lasu.

Tarkoitatko siis, että jos vanhemmat uupuvat suuren lapsimäärän alla,  koska eivät ehkäise ja lapsia voi tulla vaikka joka vuosi, niin on yhteiskunnan velvollisuus järjestää asia niin, että joku lapsia kuitenkin hoitaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".

Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?

Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella? 

Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??

Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.

Apt. 20:29–30

“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

2. Tim. 4:3–4

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”

Luuk. 12:32

“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.

Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.

Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.

Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään. 

Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.

Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.

Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.

Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.

Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?

Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.

Ehkä ne teidän rattaat voisi hieman pikkuisen nopeammin kääntyä... nyt on mennyt vuosikymmeniä ja taas vuosikymmeniä siitä, kun viimeksi kukaan on ajatellut, että meikkaaminen on "paheellisen naisen" (mitä se nyt sitten onkaan) merkki. 

Olen samaa mieltä, ja olen ollutkin itse aktiivinen joidenkin tapakulttuuristen asioiden muuttamisessa

-vl

Tai jos mä nyt tässä arvioisin lonkalta miten kristikunnan käy. 

Karismaattisuus ja rentous on maailmalla vahva trendi. Se voi olla hyvä tai huono asia. Jäykkä kirkollisuus on vähenemässä, laulut muuttumassa ylistysmusaksi. Papit ovat kohta tavallisissa kledjuissa ja vain sokerinpala kaulassa.

-Lestadiolaiset alkavat jossain vaiheess myöntämään että muuallakin on pelastusta

-katoliset alkavat lisätä karismaattisuutta ja ylistysmusaa, niin kuin ovat tehneetkin.

....Lestadiolaiset eivät tarvitse kuin sen karismaattisuuden ja muiden uskovien hyväksymisen sen muutoin hyvän oppinsa lisäksi, jotta olisivat "täyden evankeliumin" pulju. Ja jäykkää kirkollisuutta vähemmäksi, niin avot. 

...Katolisuuden ja karismaattisuuden yhdistäminen epäilyttää mua enemmän. Katolisuuden juuri on mädempi ja se pitäisi kitkeä jollain round-upilla. Marian rukoilu ja pyhimykset pois, auringonpalvontasymboliikka ja epäjumalankuvat sanonko mihin, henkilökohtainen uskoontulo tilalle, papit saavat mennä naimisiin jne. Latinaa ei tarvitse missään vaan kaikki ihmisten omalla kielellä.

Sit vasta aletaan puhua terveestä opista ja pohjasta, jonka päälle voi laskea karismaattisuutta. 

Mutta moni on arvioinut, että viimeisinä aikoina tulee joku monen kirkon yhteinenn superuskonto joka kumartaa niin liberaaleille kuin konservatiiveille, mutta jota Peto alkaa johtaa. Tiedä sitä.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;

Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta. 

Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.

Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan

-ei ap

No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?

Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.

Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.

Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅

Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:

Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.

Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.

Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)

Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)

Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)

Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)

Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”

https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e

 "Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:

Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."

 

No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)

Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).

Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? 

Tällainen Raamatun kohta löytyy:

"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24

"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.

Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.

Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.

Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden. 

 

Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)

 

 

Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.

Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään". 

Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).

Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.

 

-Yhteiskristillinen

Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:

8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa. 

Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus. 

Sille löytyy UT:n jakeita.

 

Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).

"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea." 

Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.

 

Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.

Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.

 

Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästä olen pitkästi samaa mieltä.

Oikeastaan se on käskyn ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi” unohtamista. Jos yksikään asia nousee Jumalan tahdon eteen (työ, terveys, harrastus, ura jne), niin olet tehnyt siitä itsellesi epäjumalan. -vl

Siis mielestäsi ehkäisyä ei saa käyttää vaikka äidin henki olisi vaarassa? Miten tuo yhdistyy lähimmäisenrakkauteen varsinkin jos naisella on lapsia jotka voi jäädä orvoiksi?

En sanonut niin. Jumala kehottaa varjelemaan elämää. Jos äidin elämä vaarantuisi raskaudesta, pitää käyttää ehkäisyä.

Näin vl ajattelee ihan yleisesti.

Aika korkealla on tuossa sallitun rima, kohtuuttoman korkealla. Tuossa ajattelussa ei ole mitään merkitystä äidin ja isän uupumisella ja jaksamisella. Ensin pitää olla raskaana niin monta kertaa, että varmasti on jo tullut fyysisiä seurauksia, jotka vaarantavat terveyden, tai  joku muu vakava sairaus.  

 

Lasten oikeudesta jaksaviin vanhempiin ei kukaan vl koskaan puhu mitään. Oikeastaan siinä suhteessa kysymyksen voisi asettaa jopa niinkin yksinkertaisesti kuin: 

 

Onko lasten oikeudella saada jaksavat vanhemmat ja riittävästi aikaa ja huomiota merkitystä ehkäisyn oikeutusta pohdittaessa? Kyllä vai ei?

 

Jos kyllä, niin muukin kuin naisen vakava terveysongelma (fyysinen tai henkinen) pitäisi ottaa yhtälössä huomioon. 

 

Jos ei, niin miksi ei? Eihän se vanhemman vastuu lapsesta ole pelkästään biologiaa ja lopu siihen, kun lapsi on maailmaan saatu. Siitä se oikeastaan vasta alkaa. 

 

P.S. Äläkä nyt uhriudu ja käännä keskustelua jotenkin siihen, että "väitätkö, että vlperheissä ei huolehdita lapsista?" tms. En väitä. 

 

Vastaa vain kysymykseen. 

Esiksi sanon, että äidin henki voi olla vaarassa myös psyykkisen syyn takia. Mieltäkin pitää hoitaa.

Sitten tuo muu. On hirveän vaikeaa uskaltaa heittäytyä kokonaan Jumalan käsiin, antaa Hänen päättää ihmisen elämästä (toki itse parhaansa tehden). Jumala on elämän ja kuoleman Herra, siitä ei jää mitään epäselvää Raamatun pohjalta. Jumala on myös luvannut: ”Niin kuin on päivät, niin on voimas”. Hän kantaa meitä joka päivä.

Lasten oikeuksien kohdalta ajattelisin, että jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus on saada myös perheen ulkopuolista (yhteiskunnan antamaa) tukea tarvittaessa, riippumatta perheen lapsimäärästä.

Tiedän että meikäläisillä perheillä on liiankin suuri kynnys pyytää yhteiskunnan apua, ylernsä pärjäillään uskonystävien ja sukulaisten avulla.

Ja vielä lopuksi, jos näette lasten kaltoinkohtelua missään, vakaumuksesta riippumatta, pitää toki yrittää auttaa heti, mutta tehdä tarvittaessa lasu.

Tarkoitatko siis, että jos vanhemmat uupuvat suuren lapsimäärän alla,  koska eivät ehkäise ja lapsia voi tulla vaikka joka vuosi, niin on yhteiskunnan velvollisuus järjestää asia niin, että joku lapsia kuitenkin hoitaa? 

En tarkoita. Juuri tällä hetkellä en jaksaisi inttää kanssasi mielikuvituksellisen ongelman kanssa. Tiedän, että vl-perheet eivät todellakaan kuormita yhteiskuntaa hoidattamalla lapsiaan ulkopuolisella taholla

Huh, toivon että lestadiolaisuuteen ei koskaan tule karismaattisia piirteitä. En halua tänne tippaakaan Amerikan meininkiä, anteeksi nyt suorasanaisuuteni

Vierailija kirjoitti:

Huh, toivon että lestadiolaisuuteen ei koskaan tule karismaattisia piirteitä. En halua tänne tippaakaan Amerikan meininkiä, anteeksi nyt suorasanaisuuteni

Eiköhän se mene niin että lopun aikoina kiittäjien äänet vaikenevat ja ovet katua vastaan suljetaan. Ei kuulosta karismaattiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toinen kysymys. Jos katkeamattoman uskovien ketjun katsotaan alkaneen Aabelista niin miten vanhoillislestadiolaisuudessa näkyy se, että usko on tuhansia vuosia vanhempi kuin Raamattu? Vai näkyykö se mitenkään?

Ja onko oikea usko ollut koko kirkon historian ajan pienellä oikein uskovalla joukolla harhaoppisen kirkon sisällä? Jos niin mikä idea on pysytellä harhaoppisessa kirkossa vuosituhannesta toiseen?

Lestadiolaisuudessa ei ole perinteisesti pidetty tärkeänä, mihin ulkoiseen kirkkoon kukakin kuuluu, vaan tärkeintä on olla uskomassa oikealla tavalla ja kuulua kaikki näkyvät seurakuntarajat ylittävään näkymättömään lestadiolaisseurakuntaan. Joillain paikkakunnilla lestadiolaisuus saavuttikin suurta suosiota myös ortodoksien keskuudessa, joiden jälkeläisistä pieni osa on vielä tänäkin päivänä ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia lestadiolaisia. 

Ortodoksisesta lestadiolaisuudesta voi lukea enemmän täällä: https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Mauri-Kinnunen2.pdf

Ootte te kyllä sitkeitä :D 

En muista mikä termi tai miksikä sitä kutsutaan, kun haluaa sulkea ihmiset oman tulkinnan alle...toki Jeesuskin sitä teki...

Tarkoitan, että kun usein puhutaan että eri seurakuntien uudestisyntyneistä uskovista koostuva näkymätön joukko on kristittyjä uudestisyntyneitä uskovia, niin te väännätte sen porukan NÄKYMÄTTÖMÄKSI LESTADIOLAISTEN porukaksi :o

Tuo on jo yhteiskristillisten kristittyjen matkimista!

Mutta laitatte siihen oman leimanne, eli aina vedätte kotiin päin...

Tää on vähän sama kuin mus-limi sanoisi meille "teidän pitää palata ıslamiin". Joo ei suurin osa maailman väestä ole siellä koskaan ees oltukaan. Me ei suostuta siihen tulkintaan tulemaan mukaan.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "

 

Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.

 

Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt"  Tässä yhdessä lauseessa on  Isä, Poika, Pyhähenki.

Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.

En ole koskaan kuullutkaan että kolminaisuusopin hyväksyminen on pelastuksen edellytys. Ei ole.

Mihin kirkkokuntaan mahdat kuulua, jos mihinkään?

Lainataan sitä Athanasiosta. Tämän opin hyväksyvät mm. roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko (se on osa luterilaisen kirkon virallista oppia), ja suuri osa muistakin protestanteista.  Ortodokseja närästää tuo väite, että Pyhä Henki lähtisi Isän lisäksi Pojasta, mutta muilta osin tämän hyväksyvät (ja siellähän kolminaisuus onkinkeskeinen asia).

 

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

Yhteinen kristillinen usko on tämä:

Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:

Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin. Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

Oikea oppi on tämä:

[skippaan sen, koska viesti muuten on liian pitkä.]

Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!

 

En ota kantaa opin oikeellisuuteen (siis ilmeisesti en ole pelastumassa), mutta ihmettelen, jos ei joku ole asiasta kuullut.

On protestanteille tyypillinen virhe pitää itsestäänselvänä, että Athanasiuksen uskontunnustus on tarkoitus tulkita täysin kirjaimellisesti. Kyseinen uskontunnustus ei kuitenkaan ole syntynyt missään tyhjiössä, vaan se on katolisen kirkon parissa kirjoitettu ja alun perin katolisen kirkon hyväksymä teksti, jota on täysin luonnollisesti tarkoitus tulkita katolisen kirkon muun opetuksen valossa. 
Katolinen kirkko opettaa, että myös muut kuin kristityt voivat pelastua. Tämä opetus ei ole missään ristiriidassa Athanasiuksen uskontunnuksen kanssa, kuten ei myöskään sen tunnetumman väitteen kanssa jossa todetaan, että katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Katolisen kirkon jäsenyys on välttämätön niille, jotka todella ymmärtävät katolisen kirkon välttämättömyyden pelastumiselle ja joilla on realistinen mahdollisuus kuulua katoliseen kirkkoon. Kolminaisuusopissa pysyminen on välttämätöntä niille, jotka todella ymmärtävät sen kuvaavan Jumalaa sellaisena kuin hän on.

Mutta miten käy niille, jotka eivät ilman omaa syytään ymmärrä tällaisia asioita? Asiaa voi lähteä miettimään vaikka siltä kannalta, että myös ennen Jeesusta eläneistä ihmisistä osa on kiistatta pelastunut. Ymmärsivätkö nämä ihmiset, että Jumala on kolminaisuus? Jos eivät, miksi Jumala vaatisi sellaista ymmärrystä pelastumisen ehdottomana edellytyksenä kaikilta ihmisiltä nykyäänkään? Eihän Jumala halua asettaa pelastumisen tielle yhtään ylimääräisiä esteitä, vaan hän rakastaa ihmisiä ja haluaa kaikkien pelastuvan. 

Katolinen kirkko on muuttanut kantaansa siinä, onko katolisuuden ulkopuolella pelastusta. 

Mulle on ussantunneilla opetettu, että vielä keskiajalla katolisuus teki hyvin selväksi, että jos et kuulu heihin, se on pahimmillaan nirri pois. Katolinen kirkko vainosi herätyskristittyjäkin. 

Ehkä lestadiolaisetkin myöntyvät uskomaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa, että heidän oppinsa ulkopuolella ON pelastusta.

 

En tiedä onko tekoälyyn luottamista, mutta tämmösen se mulle runoili:

"Katolinen kirkko ei ole aina opettanut pelastusta kirkon ulkopuolelta. Varhaiskirkossa ja keskiajalla omaksuttu tiukka kanta Extra Ecclesiam nulla salus ("Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta") on lieventynyt nykyiseksi käsitykseksi, joka sallii pelastumisen myös kirkon ulkopuolisille.

Kattava katsaus kirkkohistorian eri vaiheisiin:

Varhaiskirkko ja keskiaika (ehdoton ulossulkeminen): Kirkkoisä Cyprianus (k. 258) muotoili periaatteen, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Myöhemmin neljäs Lateraanikonsiili (1215) ja paavi Bonifatius VIII:n bulla Unam Sanctam (1302) vahvistivat opillisesti, että jokaisen ihmisen on välttämättä oltava Rooman paavin alaisuudessa pelastuakseen."

 

Tuosta Cyprianuksesta en vielä tiedä, että oliko se jo varsinaista katolisuutta jo, vai alkuseurakunnan rippeitä. Voi olla semmoinen nivelvaihe.

Joka tapauksessa luopumus oli jo tapahtunut ja 300-400-luvuilla kirkko oli jo mätä.

 

-Yhteiskristillinen

Monet protestantit uskovat näkymättömään kirkkoon, joka koostuu kaikista uskovista kaikissa maailman seurakunnissa ja niiden ulkopuolella. Katolilaiset puolestaan pitävät kirkkoa näkyvänä, mutta he uskovat että vaikka ihmisellä ei olisi mitään näkyvää yhteyttä katoliseen kirkkoon, hän voi kuitenkin olla näkymättömässä yhteydessä siihen tavalla jonka yksin Jumala tietää. Siksi sellaiset pelastusta koskevat lausunnot, jotka kuulostavat ulkopuolisten korviin hyvinkin jyrkiltä, voivat todellisuudessa olla kaikkea muuta. 

Katolisen kirkon syntikäsitykseen muuten kuuluu ihan yleisesti, että ihminen on vastuussa tekemästään synnistä vain silloin kun hän ymmärtää tekevänsä väärin ja tekee siitä huolimatta syntiä omasta vapaasta valinnastaan. Jos ja kun kaikki maailman ihmiset (esim. Pohjois-Sentinelillä) eivät vielä tänäkään päivänä ole koskaan kuulleetkaan katolisesta kirkosta ilman omaa syytään, miten hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala voisi olla antamatta heille mahdollisuutta pelastua heidän onnettomasta tilanteestaan huolimatta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toinen kysymys. Jos katkeamattoman uskovien ketjun katsotaan alkaneen Aabelista niin miten vanhoillislestadiolaisuudessa näkyy se, että usko on tuhansia vuosia vanhempi kuin Raamattu? Vai näkyykö se mitenkään?

Ja onko oikea usko ollut koko kirkon historian ajan pienellä oikein uskovalla joukolla harhaoppisen kirkon sisällä? Jos niin mikä idea on pysytellä harhaoppisessa kirkossa vuosituhannesta toiseen?

Lestadiolaisuudessa ei ole perinteisesti pidetty tärkeänä, mihin ulkoiseen kirkkoon kukakin kuuluu, vaan tärkeintä on olla uskomassa oikealla tavalla ja kuulua kaikki näkyvät seurakuntarajat ylittävään näkymättömään lestadiolaisseurakuntaan. Joillain paikkakunnilla lestadiolaisuus saavuttikin suurta suosiota myös ortodoksien keskuudessa, joiden jälkeläisistä pieni osa on vielä tänäkin päivänä ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia lestadiolaisia. 

Ortodoksisesta lestadiolaisuudesta voi lukea enemmän täällä: https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Mauri-Kinnunen2.pdf

Ootte te kyllä sitkeitä :D 

 

En muista mikä termi tai miksikä sitä kutsutaan, kun haluaa sulkea ihmiset oman tulkinnan alle...toki Jeesuskin sitä teki...

 

Tarkoitan, että kun usein puhutaan että eri seurakuntien uudestisyntyneistä uskovista koostuva näkymätön joukko on kristittyjä uudestisyntyneitä uskovia, niin te väännätte sen porukan NÄKYMÄTTÖMÄKSI LESTADIOLAISTEN porukaksi :o

Tuo on jo yhteiskristillisten kristittyjen matkimista!

Mutta laitatte siihen oman leimanne, eli aina vedätte kotiin päin...

 

Tää on vähän sama kuin mus-limi sanoisi meille "teidän pitää palata ıslamiin". Joo ei suurin osa maailman väestä ole siellä koskaan ees oltukaan. Me ei suostuta siihen tulkintaan tulemaan mukaan.

 

 

-Yhteiskristillinen

No, me on aina tulittu näin. On se sitten jonkun matkimista tai ei

”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

JUMALAN VALTAKUNNASSA on kaksi osaa. Sen muodostavat kilvoitteleva seurakunta maan päällä ja riemuitseva seurakunta taivaassa. Kaikki, jotka maan päällä pysyvät loppuun saakka kilvoittelevan seurakunnan yhteydessä, pääsevät kerran riemuitsevaan seurakuntaan.”

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!

Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D 

Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!

Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D 

 

Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3

 

-Yhteiskristillinen

Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että lestadiolaisilla on uskolle ja uskovaisuudelle eri kriteerit kuin sinulla?