Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1534)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
Milloin olet viimeksi käynyt hautajaisissa ja kuunnellut, mitä pappi sanoo? "Vapahtajamme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä". Miten sinä tuon tulkitset?
Ei ala iankaikkinen elämä vielä kuoleman jälkeen. Ihminen on silloin välitilassa.
https://rll.fi/2016/01/mihin-uskova-ihminen-menee-heti-kuoleman-jalkeen/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Yhtä epäloogisia ovat kaikki oppirakennelmat. Jos vaikka ajatellaan sitä, että "oikean uskon" tunnusmerkki on "seurakunta, jossa vallitsee keskinäinen rakkaus" ja "yhteinen usko" ja joka on "pieni joukko", niin niitä oikean uskon seurakuntiahan on maailma täynnä. Ainakin omasta mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, toivon että lestadiolaisuuteen ei koskaan tule karismaattisia piirteitä. En halua tänne tippaakaan Amerikan meininkiä, anteeksi nyt suorasanaisuuteni
Ei se ole aina mitään amerikkalaista volumet kaakossa -humppaa tai menestyskristillisyyttä.
Karismaattisuus on varsinkin Euroopassa pehmeämpää ja rauhallisempaa.
Mutta sitä on niin monenlaista. Jos karismaattisuudessa ei koskaan saarnata synnistä vaan se on sellaista lillumista, kokemusten hakemista ja hyviä fiiliksiä, niin mua epäilyttää. Se on silloin sellaista imelää, kun taas "Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen."
Karismaattisuudessa pitää olla Jumalan pyhyys ja puhtaus. Ihmisen oma minä naulittu ristille, ihminen kuollut itselleen ja Jeesus saa vapaasti vaikuttaa. Synnille nollatoleranssi, vaikka armolahjoja ja ihmeitä tapahtuisi kuinka.
Jeesuksen rakastaminen on ihanaa tunnetta, mutta myös Hänen tottelemistaan.
Oikea karismaattisuus on tunnistettavissa monien herätysliikkeiden alkuvaiheista 1700-2000-luvuilla.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuohon lapsi ja ehkäisyasiaan voisi yrittää löytää oikeaa tasapainoa miettimällä asiaa itsekkyyden ja epäitsekkyyden näkökulmasta. Itsekkyys on varmaan sellainen asia, että sitä pidetään paheksuttavana uskonnosta ja kulttuurista riippumatta.
Kumpaan tahansa ääripäähän tuossa lapsiasiassa menee niin itsekkyys siinä on vaarana. Joko siten, että ei itsekkäistä syistä haluta ainoatakaan lasta ja jätetään tavallaan oma velvollisuus sukupolvien ketjussa ja yhteiskunnassakin täyttämättä. Tai toisessa ääripäässä ehkäisemättömyys muuttuu niin tärkeäksi oman pelastumisen kannalta, että omien jo olemassa olevien lasten tarpeet jäävät täyttämättä. Itsekkyyttä minusta sekin (tai sitten pelkoa, jos paine ehkäisemättömyyteen tulee ulkoapäin).
Ja samalla, kun tuossa asiassa olisi hyvä kannustaa ihmisiä epäitsekkyyteen pitäisi silti jättää asia jokaisen omaksi päätökseksi, koska kukaan muu ei voi esimerkiksi toisen voimavaroja tai terveydentilaa tarkasti tietää. Ja samalla pitäisi rohkaista osaa ihmisistä olemaan terveellä tavalla itsekäs, koska se on joillekin se haastava asia oppia.
Siis sinun mielestäsi ihminen ei saa olla haluamatta lapsia? Vaikka ylikansoitus on maailman suurimpia ongelmia? Vaikka tietäisi olevansa kelvoton vanhempi? Outo ajatus. Eikä yhden ihmisen harteille voi laittaa mitään yhteiskunnan tarvetta tai sukupolvien ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?
Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.
Jos ei olisi ollut sellaisia uskovia, jotka eivät halua kunnioittaa uskovien tyhjiä tapoja, vl naiset menisivät edelleen seuroihin huivi päässään. Jossain matkalla oli kuitenkin uskovia naisia, jotka kieltäytyivät "kunnioittamasta" huivisääntöä ja heidän ansiostaan (tai syystään) nyky vl naisetkin menevät seuroihin ilman huivia. Seuraatte siis "kapinoitsijoiden" jalanjälkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?
Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.
Jos ei olisi ollut sellaisia uskovia, jotka eivät halua kunnioittaa uskovien tyhjiä tapoja, vl naiset menisivät edelleen seuroihin huivi päässään. Jossain matkalla oli kuitenkin uskovia naisia, jotka kieltäytyivät "kunnioittamasta" huivisääntöä ja heidän ansiostaan (tai syystään) nyky vl naisetkin menevät seuroihin ilman huivia. Seuraatte siis "kapinoitsijoiden" jalanjälkiä!
Hauska huomio. Lisää kapinaa, naiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä se muutos voi tarvita joskus sitä, että joku ottaa ensi askeleen. Esimerkiksi pappani ei olisi antanut äidin kihartaa hiuksia tämän nuoruudessa, mutta äiti kiharsi silti, ja pappa sai totutella asiaan.
-vl
Vierailija kirjoitti:
Tai jos mä nyt tässä arvioisin lonkalta miten kristikunnan käy.
Karismaattisuus ja rentous on maailmalla vahva trendi. Se voi olla hyvä tai huono asia. Jäykkä kirkollisuus on vähenemässä, laulut muuttumassa ylistysmusaksi. Papit ovat kohta tavallisissa kledjuissa ja vain sokerinpala kaulassa.
-Lestadiolaiset alkavat jossain vaiheess myöntämään että muuallakin on pelastusta
-katoliset alkavat lisätä karismaattisuutta ja ylistysmusaa, niin kuin ovat tehneetkin.
....Lestadiolaiset eivät tarvitse kuin sen karismaattisuuden ja muiden uskovien hyväksymisen sen muutoin hyvän oppinsa lisäksi, jotta olisivat "täyden evankeliumin" pulju. Ja jäykkää kirkollisuutta vähemmäksi, niin avot.
...Katolisuuden ja karismaattisuuden yhdistäminen epäilyttää mua enemmän. Katolisuuden juuri on mädempi ja se pitäisi kitkeä jollain round-upilla. Marian rukoilu ja pyhimykset pois, auringonpalvontasymboliikka ja epäjumalankuvat sanonko mihin, henkilökohtainen uskoontulo tilalle, papit saavat mennä naimisiin jne. Latinaa ei tarvitse missään vaan kaikki ihmisten omalla kielellä.
Sit vasta aletaan puhua terveestä opista ja pohjasta, jonka päälle voi laskea karismaattisuutta.
Mutta moni on arvioinut, että viimeisinä aikoina tulee joku monen kirkon yhteinenn superuskonto joka kumartaa niin liberaaleille kuin konservatiiveille, mutta jota Peto alkaa johtaa. Tiedä sitä.
-Yhteiskristillinen
Sun olis pitänyt olla lestadiolainen 1800-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
Milloin olet viimeksi käynyt hautajaisissa ja kuunnellut, mitä pappi sanoo? "Vapahtajamme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä". Miten sinä tuon tulkitset?
"Vapahtajamme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä". Miten sinä tuon tulkitset?
Niikuin raamattu sanoo, ruumiiden ylösnousemus, jossa kaikki elävät ja kuolleet kerätään kuulemaan osansa. ilmestyskirja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ala iankaikkinen elämä vielä kuoleman jälkeen. Ihminen on silloin välitilassa.
https://rll.fi/2016/01/mihin-uskova-ihminen-menee-heti-kuoleman-jalkeen/
Olen sitä mieltä ,että uskova menee suoraan taivaaseen kuoltuaan. Ei enää Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen "Aabrahamin helmapuolelle" tuonelaan.
tuonelaan menee vain pelastumattomat sielut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että lestadiolaisilla on uskolle ja uskovaisuudelle eri kriteerit kuin sinulla?
Koska mä voisin vaikka kuolla tämän varmuuteni kanssa: Jumala jyllää ei-lestadiolaisissakin seurakunnissa hyvin voimakkaasti. Rentut kokee täyskäännöksen, addiktiot loppuu seinään, ihmisiä paranee. Jumala avaa Sanaansa kovalla vauhdilla "ja viimeisinä aikoina ymmärrys lisääntyy."
Ei niin, että meidän kaikkien pitäisi maailmalta kipittää lestadiolaisuuteen, vaan lestojen pitäis laskea karsina ulospäin.
Me muut ollaan jo täällä, ei meitä tarvitse mihinkään käskeä menemään. Meidän eri seurakunnan uskovien Sana ja oppi on tarpeeksi pelastavia, lisättynä Pyhä Hengen voimalla. Taistellaan syntiä vastaan.
Ei me lestadiolaisuudesta tarvita mitään. Sori lestadiolaiset. En sano tätä ylpeillen, mutta te tarvitsette paljonkin, maailman yhteiskristilliseltä porukalta.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?
Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.
Jos ei olisi ollut sellaisia uskovia, jotka eivät halua kunnioittaa uskovien tyhjiä tapoja, vl naiset menisivät edelleen seuroihin huivi päässään. Jossain matkalla oli kuitenkin uskovia naisia, jotka kieltäytyivät "kunnioittamasta" huivisääntöä ja heidän ansiostaan (tai syystään) nyky vl naisetkin menevät seuroihin ilman huivia. Seuraatte siis "kapinoitsijoiden" jalanjälkiä!
Se voi käydä myös huomaamattomasti niin, että yhteiskunta ympärillä muuttuu ja jotakin tapaa ei enää tarvita tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ala iankaikkinen elämä vielä kuoleman jälkeen. Ihminen on silloin välitilassa.
https://rll.fi/2016/01/mihin-uskova-ihminen-menee-heti-kuoleman-jalkeen/
Olen sitä mieltä ,että uskova menee suoraan taivaaseen kuoltuaan. Ei enää Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen "Aabrahamin helmapuolelle" tuonelaan.
tuonelaan menee vain pelastumattomat sielut.
On ihan teologisesti tunnettu tieto se, että Raamatun mukaan kukaan ei mene Taivaaseen vielä heti kuoltuaan.
Kysy vaikka keltä tahansa papilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?
Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.
Jos ei olisi ollut sellaisia uskovia, jotka eivät halua kunnioittaa uskovien tyhjiä tapoja, vl naiset menisivät edelleen seuroihin huivi päässään. Jossain matkalla oli kuitenkin uskovia naisia, jotka kieltäytyivät "kunnioittamasta" huivisääntöä ja heidän ansiostaan (tai syystään) nyky vl naisetkin menevät seuroihin ilman huivia. Seuraatte siis "kapinoitsijoiden" jalanjälkiä!
Ja veikkaan, että tämä tie ei ollut helppo vaan takuuvarmasti näiden naisten "ilona" oli joukko jääriä, joiden mielestä nämä tapakulttuurin rikkojat pitää asettaa ruotuun, puhutella, käyttää kirkkokuria, hoitokokoustaa, erottaa seurakunnasta moisen röyhkeyden vuoksi, kun eivät 'kunnioita tapakulttuuria' ja 'suojele heikompien uskoa'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuohon lapsi ja ehkäisyasiaan voisi yrittää löytää oikeaa tasapainoa miettimällä asiaa itsekkyyden ja epäitsekkyyden näkökulmasta. Itsekkyys on varmaan sellainen asia, että sitä pidetään paheksuttavana uskonnosta ja kulttuurista riippumatta.
Kumpaan tahansa ääripäähän tuossa lapsiasiassa menee niin itsekkyys siinä on vaarana. Joko siten, että ei itsekkäistä syistä haluta ainoatakaan lasta ja jätetään tavallaan oma velvollisuus sukupolvien ketjussa ja yhteiskunnassakin täyttämättä. Tai toisessa ääripäässä ehkäisemättömyys muuttuu niin tärkeäksi oman pelastumisen kannalta, että omien jo olemassa olevien lasten tarpeet jäävät täyttämättä. Itsekkyyttä minusta sekin (tai sitten pelkoa, jos paine ehkäisemättömyyteen tulee ulkoapäin).
Ja samalla, kun tuossa asiassa olisi hyvä kannustaa ihmisiä epäitsekkyyteen pitäisi silti jättää asia jokaisen omaksi päätökseksi, koska kukaan muu ei voi esimerkiksi toisen voimavaroja tai terveydentilaa tarkasti tietää. Ja samalla pitäisi rohkaista osaa ihmisistä olemaan terveellä tavalla itsekäs, koska se on joillekin se haastava asia oppia.
Siis sinun mielestäsi ihminen ei saa olla haluamatta lapsia? Vaikka ylikansoitus on maailman suurimpia ongelmia? Vaikka tietäisi olevansa kelvoton vanhempi? Outo ajatus. Eikä yhden ihmisen harteille voi laittaa mitään yhteiskunnan tarvetta tai sukupolvien ketjua.
Minusta ihmisten olisi hyvä miettiä mikä sen taustalla on, jos ei halua lapsia. Jos se on itsekkyys niin silloin voisi miettiä olisiko epäitsekkäämpi tapa toimia sittenkin parempi. Jos taas on pohdinnan jälkeenkin sitä mieltä, että on vaikkapa vanhemmaksi oikeasti kelvoton eikä asialle itse voi mitään niin silloinhan lapsettomana pysyminen on se epäitsekäs ratkaisu. Ja sama ylikansoituksen suhteen. Missä menee epäitsekkyyden ja itsekkyyden raja? Ei se epäitsekkäin valinta välttämättä ole jokaiselle nolla lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?
Ajatellaan, että uskova haluaa kunnioittaa tapakulttuurisia asioita. Mutta edelleen, ne muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi tiedän, että vielä melko vasta vl:t eivät meikanneet koskaan, mutta nykyään luonnollinen meikki on yleistä. Nämä asiat muuttuvat osin ikään kuin luonnostaan, kun jokin tietty asia ei ole enää yhteiskunnassa paheellinen tms.
Jos ei olisi ollut sellaisia uskovia, jotka eivät halua kunnioittaa uskovien tyhjiä tapoja, vl naiset menisivät edelleen seuroihin huivi päässään. Jossain matkalla oli kuitenkin uskovia naisia, jotka kieltäytyivät "kunnioittamasta" huivisääntöä ja heidän ansiostaan (tai syystään) nyky vl naisetkin menevät seuroihin ilman huivia. Seuraatte siis "kapinoitsijoiden" jalanjälkiä!
Ja veikkaan, että tämä tie ei ollut helppo vaan takuuvarmasti näiden naisten "ilona" oli joukko jääriä, joiden mielestä nämä tapakulttuurin rikkojat pitää asettaa ruotuun, puhutella, käyttää kirkkokuria, hoitokokoustaa, erottaa seurakunnasta moisen röyhkeyden vuoksi, kun eivät 'kunnioita tapakulttuuria' ja 'suojele heikompien uskoa'.
Tiedättekö, että hoitokokouksia oli vain tiettyinä vuosikymmeninä viime vuosisadalla, ei koko lestadiolaisuuden historiassa?
Minusta tuohon lapsi ja ehkäisyasiaan voisi yrittää löytää oikeaa tasapainoa miettimällä asiaa itsekkyyden ja epäitsekkyyden näkökulmasta. Itsekkyys on varmaan sellainen asia, että sitä pidetään paheksuttavana uskonnosta ja kulttuurista riippumatta.
Kumpaan tahansa ääripäähän tuossa lapsiasiassa menee niin itsekkyys siinä on vaarana. Joko siten, että ei itsekkäistä syistä haluta ainoatakaan lasta ja jätetään tavallaan oma velvollisuus sukupolvien ketjussa ja yhteiskunnassakin täyttämättä. Tai toisessa ääripäässä ehkäisemättömyys muuttuu niin tärkeäksi oman pelastumisen kannalta, että omien jo olemassa olevien lasten tarpeet jäävät täyttämättä. Itsekkyyttä minusta sekin (tai sitten pelkoa, jos paine ehkäisemättömyyteen tulee ulkoapäin).
Ja samalla, kun tuossa asiassa olisi hyvä kannustaa ihmisiä epäitsekkyyteen pitäisi silti jättää asia jokaisen omaksi päätökseksi, koska kukaan muu ei voi esimerkiksi toisen voimavaroja tai terveydentilaa tarkasti tietää. Ja samalla pitäisi rohkaista osaa ihmisistä olemaan terveellä tavalla itsekäs, koska se on joillekin se haastava asia oppia.