Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1721)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Ja voiko "uskonpuhdistus" tapahtua hissuksiin ja vaivihkaa? Esimerkiksi aletaan puhua avoimemmin ulkonäköasioista ja muista käytösnormeista, että ne ovat tapakulttuuria ja ehdonvallan asioita. Tai ehkäisyn käytöstä puhutaan avoimesti, että terveyssyistä se voi olla sallittua.
Tuolla tavallahan ajatellaankin jo nyt. Ainakin ne, jotka ovat Raamattua lukeneet ja asioita ajatelleet. Jos on vasn ”kulkenut virran mukana” eikä usko ole selkeä omalla kohdalla, voi hapuilla noissa asioissa.
Tapakulttuuri on ihan muuta kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Varmasti tapakulttuuri muuttuu, kuten koko ympäröivässä yhteiskunnassa. -vl
Taas yksi vl väite, että tapakulttuuri on 'ihan muuta' kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Kuitenkin vl tapakulttuurin noudattamatta jättäminen on johtanut siihen, että (vl) ihmisiä on potkittu liikkeestä pois, sidottu synteihin ja käytännössä siis heitetty h*lvettiin.
Asiasta puhuminen on turhauttavaa, kun totuutta ei vaan myönnetä eikä korjata virallisesti vaan hymistellään "hitaalla tapakulttuurin muutoksella" yms höttöpuheella.
Voit olla ihan varma, ettei PELKKÄ erilainen tapakulttuuri ole aiheuttanut kenenkään sitomista. Kyllä siinä on ollut kyse epäuskosta, josta ei ole haluttu tehdä parannusta.
Onko se epäusko ilmentynyt tapakulttuurin vastaisena pukeutumisena vai miten voit nähdä toisen ihmisen epäuskon? Näkyykö se päälle päin jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Ja voiko "uskonpuhdistus" tapahtua hissuksiin ja vaivihkaa? Esimerkiksi aletaan puhua avoimemmin ulkonäköasioista ja muista käytösnormeista, että ne ovat tapakulttuuria ja ehdonvallan asioita. Tai ehkäisyn käytöstä puhutaan avoimesti, että terveyssyistä se voi olla sallittua.
Tuolla tavallahan ajatellaankin jo nyt. Ainakin ne, jotka ovat Raamattua lukeneet ja asioita ajatelleet. Jos on vasn ”kulkenut virran mukana” eikä usko ole selkeä omalla kohdalla, voi hapuilla noissa asioissa.
Tapakulttuuri on ihan muuta kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Varmasti tapakulttuuri muuttuu, kuten koko ympäröivässä yhteiskunnassa. -vl
Taas yksi vl väite, että tapakulttuuri on 'ihan muuta' kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Kuitenkin vl tapakulttuurin noudattamatta jättäminen on johtanut siihen, että (vl) ihmisiä on potkittu liikkeestä pois, sidottu synteihin ja käytännössä siis heitetty h*lvettiin.
Asiasta puhuminen on turhauttavaa, kun totuutta ei vaan myönnetä eikä korjata virallisesti vaan hymistellään "hitaalla tapakulttuurin muutoksella" yms höttöpuheella.
Tiedätkö, että asiat voivat muuttua? Minä tiedän, että hoitokokousaikoina on tehty virheitä, mutta tiedän myös sen, että nykyään ei tapakulttuurin noudattamatta jättämisestä tehdä johtopäätöstä, että henkilö ei olisi uskomassa.
-vl
No kuule kun täällä on vl kertoneet omilta paikkakunniltaan että tapakulttuuriasioista vedetään heillä juuri noita johtopäätöksiä. Yhtenä suurimmista tietenkin korvakorut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Ja voiko "uskonpuhdistus" tapahtua hissuksiin ja vaivihkaa? Esimerkiksi aletaan puhua avoimemmin ulkonäköasioista ja muista käytösnormeista, että ne ovat tapakulttuuria ja ehdonvallan asioita. Tai ehkäisyn käytöstä puhutaan avoimesti, että terveyssyistä se voi olla sallittua.
Tuolla tavallahan ajatellaankin jo nyt. Ainakin ne, jotka ovat Raamattua lukeneet ja asioita ajatelleet. Jos on vasn ”kulkenut virran mukana” eikä usko ole selkeä omalla kohdalla, voi hapuilla noissa asioissa.
Tapakulttuuri on ihan muuta kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Varmasti tapakulttuuri muuttuu, kuten koko ympäröivässä yhteiskunnassa. -vl
Taas yksi vl väite, että tapakulttuuri on 'ihan muuta' kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Kuitenkin vl tapakulttuurin noudattamatta jättäminen on johtanut siihen, että (vl) ihmisiä on potkittu liikkeestä pois, sidottu synteihin ja käytännössä siis heitetty h*lvettiin.
Asiasta puhuminen on turhauttavaa, kun totuutta ei vaan myönnetä eikä korjata virallisesti vaan hymistellään "hitaalla tapakulttuurin muutoksella" yms höttöpuheella.
Voit olla ihan varma, ettei PELKKÄ erilainen tapakulttuuri ole aiheuttanut kenenkään sitomista. Kyllä siinä on ollut kyse epäuskosta, josta ei ole haluttu tehdä parannusta.
Onko se epäusko ilmentynyt tapakulttuurin vastaisena pukeutumisena vai miten voit nähdä toisen ihmisen epäuskon? Näkyykö se päälle päin jotenkin?
Ei se varmaan päällepäin näy. Paitsi jos näkyvästi elää synnissä (avoliitossa, homosuhteessa, riekkuu toistuvasti humalassa tmv)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Kuvitteletko oikeasti, ettei luterilaiset osaisi ylistää Jumalaa? Ettei vaan olisi niin, että sinun käsityksesi ylistyksestä on kovin rajoittunut. Luterilaisessa virsikirjassakin on nimittäin osasto, jonka nimi on "Kiitos ja ylistys". Onko ylistysvirsien laulaminen sinusta oikeaa ylistystä vai ei?
Kyllä mä luterilaisen penkkiä oon kuluttanu ainakin 35 vuoden ajan, kunnes aloin ajautua siitä poispäin. Olen laulanut kirkossa kuorossa Pekka Simojoen messua, Jaakko Löytyn kanssa, sitten gospel-messuja.
Olen laulanut penkissä varoittavaa "Joutukaa sielut on aikamme kallis" -virttä, Siionin virsiä kuin iloista gospelia. Tunnen siis jonkun verran kirkon musiikillista "kattausta."
Pelkkä "harras tunnelma" on eri asia kuin Jumalan rauha+Paavalin kehottama järjestys seurakunnan kokoontumisissa.
Paavali kehottaa antamaan Jumalan viedä kokousta, sitä että armolahjat toimisi ja että jokainen voi spontaanisti tuoda Hengeltä saaman ilmoituksen.
Mutta se kaikki pitää tapahtua järjestyksessä ja rauhassa. Se EI tarkoita ennalta opittuja liturgioita, vaan...no, lukekaa se Paavalin kuvaus.
Tää on vaikee selittää, mutta tärkeintä ei ole musiikki, vaan miten antautuneita sen seurakunnan väki on Jeesukselle. Onko tilaisuudessa Jumalan pyhyys vai ei, oli se sitten rauhallinen tai iloisempi tilaisuus.
On kauheeta kattoa ylistävää nuorisokuoroa jotka miettii selkeesti jotain ihan muuta kuin laulunsa aihetta, tai katsella papin laahustamista kynttilän sytyttämisineen ja muotomenoineen kuin näytelmässä.
Jos Jumala ei ole läsnä niin että ilma on sakea ja sitä voisi kuin veitsellä leikata, niin kokousmenot on vaan psyykestä kumpuavia.
-Yhteiskristillinen
Arvostelet muiden uskoa omien fiilistesi mukaan. Luulet, että sinun tuntemuksesi kertovat, onko Jumala läsnä vai ei.
Sinulla jutut psyykestä taitavat kummuta.
Lisäksi rajaat ihmisiä uskosta osattomaksi ainakin yhtä tiukasti kuin lestadiolaiset.
Jos sinä et koe mitään mahtavia tunteita, jollei sinulle ole ilma sakeaa, niin silloin ei ole Jumala paikalla ja toimitus on teatteria.
Mä heitän sulle haasteen. Käy vaikka 5 kertaa hellareilla ja 5 kertaa vapiksella. Ole avoimin sydämin siellä, muista olla uskonmyönteisellä asenteella ja rukouksessa. Toki jos näet jotain häikkää, niin älä sitä omaksu.
Sen jälkeen mieti luterilaista. Puuttuuko sieltä jotain? Kyllä. Mä tunnen luterilaisuuden oikein hyvin mutta en enää palaa luterilaiseen, se ei voi täyttää enää sellaista paloa ja janoa. Jeesus on sellainen magneetti, että mitä voimakkaammin Hänen seuraansa kokee, sen enempää haluaa olla lähellään. Haaleus ja ihmisten keksimät perinteet ei enää kelpaa. Elämä muuttuu dynaamiseksi "mitä Jeesus tänään haluaa, minne Hän vie?"
Tietysti vapaissa suunnissa on omat ongelmansa. Ihmiset on rikkinäisemmistä taustoista tulleita kuin perus-luterilaiset sunnuntaikirkon kävijät. Pienissä piireissä ihmiset tuijottavat toistensa virheitä enemmän. Vapaaehtoisväkeä on vähemmän ja harvat vastuuhenkilöt uupuu. Kuten joku kirjoitti, niin saarnat saattaa olla poukkoilevia. Ja kuten Nokia Missiossa kävi, niin herätyksen tuli laantui ja tilalle jäi pumppaus ja tyhjä ylistys.
Mutta he ymmärtävät, mitä on kulkea pää Taivaallisissa. He ymmärtävät, kun puhutaan kun Jeesus koskettaa niin että Pyhä Henki "polttaa" syntitottumukset ja masennuksen pois.
-Yhteiskristillinen uskova
Voisitko itse käydä vaikka 5 kertaa katolisessa messussa ja 5 kertaa ortodoksisessa vigiliassa tai liturgiassa avoimin sydämin? Yrittäisit nähdä niissä sen uskon, jota niissä ilmennetään vapaista suunnista poikkeavilla tavoilla.
Voisitko myös ottaa selvää siitä, millaisia Vanhassa testamentissa kuvatut juutalaisten jumalanpalvelusmenot aikoinaan olivat? Yhtäläisyydet ortodoksisiin jumalanpalvelusmenoihin on niin ilmeiset, että ainakaan ortodokseja on vaikea syyttää tyhjänpäiväisistä muotomenoista, jos pitää Jeesusta edeltänyttä juutalaisuutta arvossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Tästä olen pitkästi samaa mieltä.
Oikeastaan se on käskyn ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi” unohtamista. Jos yksikään asia nousee Jumalan tahdon eteen (työ, terveys, harrastus, ura jne), niin olet tehnyt siitä itsellesi epäjumalan. -vl
Siis mielestäsi ehkäisyä ei saa käyttää vaikka äidin henki olisi vaarassa? Miten tuo yhdistyy lähimmäisenrakkauteen varsinkin jos naisella on lapsia jotka voi jäädä orvoiksi?
En sanonut niin. Jumala kehottaa varjelemaan elämää. Jos äidin elämä vaarantuisi raskaudesta, pitää käyttää ehkäisyä.
Näin vl ajattelee ihan yleisesti.
Aika korkealla on tuossa sallitun rima, kohtuuttoman korkealla. Tuossa ajattelussa ei ole mitään merkitystä äidin ja isän uupumisella ja jaksamisella. Ensin pitää olla raskaana niin monta kertaa, että varmasti on jo tullut fyysisiä seurauksia, jotka vaarantavat terveyden, tai joku muu vakava sairaus.
Lasten oikeudesta jaksaviin vanhempiin ei kukaan vl koskaan puhu mitään. Oikeastaan siinä suhteessa kysymyksen voisi asettaa jopa niinkin yksinkertaisesti kuin:
Onko lasten oikeudella saada jaksavat vanhemmat ja riittävästi aikaa ja huomiota merkitystä ehkäisyn oikeutusta pohdittaessa? Kyllä vai ei?
Jos kyllä, niin muukin kuin naisen vakava terveysongelma (fyysinen tai henkinen) pitäisi ottaa yhtälössä huomioon.
Jos ei, niin miksi ei? Eihän se vanhemman vastuu lapsesta ole pelkästään biologiaa ja lopu siihen, kun lapsi on maailmaan saatu. Siitä se oikeastaan vasta alkaa.
P.S. Äläkä nyt uhriudu ja käännä keskustelua jotenkin siihen, että "väitätkö, että vlperheissä ei huolehdita lapsista?" tms. En väitä.
Vastaa vain kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Ja voiko "uskonpuhdistus" tapahtua hissuksiin ja vaivihkaa? Esimerkiksi aletaan puhua avoimemmin ulkonäköasioista ja muista käytösnormeista, että ne ovat tapakulttuuria ja ehdonvallan asioita. Tai ehkäisyn käytöstä puhutaan avoimesti, että terveyssyistä se voi olla sallittua.
Tuolla tavallahan ajatellaankin jo nyt. Ainakin ne, jotka ovat Raamattua lukeneet ja asioita ajatelleet. Jos on vasn ”kulkenut virran mukana” eikä usko ole selkeä omalla kohdalla, voi hapuilla noissa asioissa.
Tapakulttuuri on ihan muuta kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Varmasti tapakulttuuri muuttuu, kuten koko ympäröivässä yhteiskunnassa. -vl
Taas yksi vl väite, että tapakulttuuri on 'ihan muuta' kuin pelastumiseen liittyvää oppia. Kuitenkin vl tapakulttuurin noudattamatta jättäminen on johtanut siihen, että (vl) ihmisiä on potkittu liikkeestä pois, sidottu synteihin ja käytännössä siis heitetty h*lvettiin.
Asiasta puhuminen on turhauttavaa, kun totuutta ei vaan myönnetä eikä korjata virallisesti vaan hymistellään "hitaalla tapakulttuurin muutoksella" yms höttöpuheella.
Tiedätkö, että asiat voivat muuttua? Minä tiedän, että hoitokokousaikoina on tehty virheitä, mutta tiedän myös sen, että nykyään ei tapakulttuurin noudattamatta jättämisestä tehdä johtopäätöstä, että henkilö ei olisi uskomassa.
-vl
No kuule kun täällä on vl kertoneet omilta paikkakunniltaan että tapakulttuuriasioista vedetään heillä juuri noita johtopäätöksiä. Yhtenä suurimmista tietenkin korvakorut.
No, tässä on yksi vl, joka ei tee korvakoruista päätelmää henkilön uskon tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Tästä olen pitkästi samaa mieltä.
Oikeastaan se on käskyn ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi” unohtamista. Jos yksikään asia nousee Jumalan tahdon eteen (työ, terveys, harrastus, ura jne), niin olet tehnyt siitä itsellesi epäjumalan. -vl
Siis mielestäsi ehkäisyä ei saa käyttää vaikka äidin henki olisi vaarassa? Miten tuo yhdistyy lähimmäisenrakkauteen varsinkin jos naisella on lapsia jotka voi jäädä orvoiksi?
En sanonut niin. Jumala kehottaa varjelemaan elämää. Jos äidin elämä vaarantuisi raskaudesta, pitää käyttää ehkäisyä.
Näin vl ajattelee ihan yleisesti.
Aika korkealla on tuossa sallitun rima, kohtuuttoman korkealla. Tuossa ajattelussa ei ole mitään merkitystä äidin ja isän uupumisella ja jaksamisella. Ensin pitää olla raskaana niin monta kertaa, että varmasti on jo tullut fyysisiä seurauksia, jotka vaarantavat terveyden, tai joku muu vakava sairaus.
Lasten oikeudesta jaksaviin vanhempiin ei kukaan vl koskaan puhu mitään. Oikeastaan siinä suhteessa kysymyksen voisi asettaa jopa niinkin yksinkertaisesti kuin:
Onko lasten oikeudella saada jaksavat vanhemmat ja riittävästi aikaa ja huomiota merkitystä ehkäisyn oikeutusta pohdittaessa? Kyllä vai ei?
Jos kyllä, niin muukin kuin naisen vakava terveysongelma (fyysinen tai henkinen) pitäisi ottaa yhtälössä huomioon.
Jos ei, niin miksi ei? Eihän se vanhemman vastuu lapsesta ole pelkästään biologiaa ja lopu siihen, kun lapsi on maailmaan saatu. Siitä se oikeastaan vasta alkaa.
P.S. Äläkä nyt uhriudu ja käännä keskustelua jotenkin siihen, että "väitätkö, että vlperheissä ei huolehdita lapsista?" tms. En väitä.
Vastaa vain kysymykseen.
Tämänsuuntaisia kysymyksiä olen vl ketjuissa itsekin kysynyt saamatta vastauksia. Myös virallinen oppiselitys listaa sallituksi syyksi ainoastaan äidin terveyden eli käytännössä äidin hengenvaaran.
Minä ymmärrän erittäin hyvin vl:ien alkoholikannan nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa. Kyllä se on lähellä syntimenoa ja vääriin asioihin sortumista. Tämä on nyt tämänhetkinen tilanne tässä maailmanajassa ja -kolkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja siis vanhempien on synti murehtia jaksamistaan tai pelätä uupumista koska pitää olla "päivämies" ja jaksaa vain yksi päivä kerrallaan. Jos tähän ei luota, on epäuskoinen ja se on syntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Niin ja itse päätätte, mikä on opillinen asia ja mikä ei ja siinäkin tulkinta on vaihtunut koko ajan. Ei ole mikään pysyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taas tätä samaa ehkäisykeskustelua, joka on käyty jo miljoona kertaa läpi. Sanon vain sen, että jokaisen kristityn olisi hyvä miettiä sitä, että miksi ehkäisy on saarnattu synniksi tuhansia vuosia ja esim katolinen kirkko sen myös synniksi edelleen saarnaa. Se ei ole mikään vl:ien oma keksintö vaan siihen ihan oikeasti liittyy vakavia uskonopillisia kysymyksiä.
Eikä päätetä. Minulle itselleni on erittäin selvää, mitkä asiat ovat opillisia ja mitkä tapakulttuurisia asioita. -vl
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän erittäin hyvin vl:ien alkoholikannan nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa. Kyllä se on lähellä syntimenoa ja vääriin asioihin sortumista. Tämä on nyt tämänhetkinen tilanne tässä maailmanajassa ja -kolkassa.
Tuohan on ihan eri näkökulma. Kansanterveyden kannalta alkoholin kulutus on ongelmallista ja raittius on hyvä ja kannatettava asia, mutta ei siihen uskontoa pidä sotkea.
Vierailija kirjoitti:
Eikä päätetä. Minulle itselleni on erittäin selvää, mitkä asiat ovat opillisia ja mitkä tapakulttuurisia asioita. -vl
Sinä, sinulle, sinusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yleisesti ottaen tätä kuviota että esim Lutherin tekemisille voidaan antaa leima "uskonpuhdistus" mutta periaatteessa yhtä osuva leima on vaikkapa "hajaannus" tai "eriseura".
Sama ilmiö on kun tulee laaja "herätys". Kuka sen sitten määrittää ja millä perusteella, että onko se sitä vai taas yksi hajaannus?
Mietin vaan että jos nyt vaikka vl keskuudesta nousisi joku LLL vol 2 joka kokisi herätystä ja alkaisi saarnaamaan parannusta hieman eri tyylillä tai painotuksella niin voitaisiinko se hyväksyä esim "uudeksi uskonpuhdistukseksi" tjsp vai onko uskonpuhdistusten ja 'larsleevilestadiusten' aika lopullisesti ohi? Jos on niin millä perusteella?
Ja sitten jos taas tämä uusi LLL hyväksyttäisiin ja todettaisiin, että tämä oli tarpeellinen ja aito "uskonpuhdistus" niin sehän tarkoittaisi samalla sitä, että nykyinen oppi ei sitten lopulta ollutkaan ihan oikea vaan siitä löytyi kuin löytyikin korjattavaa. Ja mitä tämä havainto taas sitten tarkoittaisikaan käytännössä??
Aika ajoin uskovaisten joukossa nousee suuntauksia, joissa Raamattua ryhdytään tulkitsemaan eri tavalla kuin ennen. Niitä kutsutaan eriseuroiksi. Jumalan lupauksen mukaan jää aina kuitenkin oikeassa uskossa oleva joukko jäljelle, vaikka suurikin osa menisi eriseuraan.
Apt. 20:29–30
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tim. 4:3–4
“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia… vaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Luuk. 12:32
“Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Eri tavalla kuin 'ennen'? Kun ei ole ihan alussakaan ollut vain yhtä tapaa vaan heti alusta asti eri tapoja? Sitä paitsi "alussa" ei ollut uutta testamenttia, joten sitä ei olisi voinut edes tulkita yhtään mitenkään. Puheita ja opetuksia kyllä tosin joo, mutta kun ei ollut edes niilläkään mitään yhtä ja ainoaa alkutulkintatapaa, vaan poikkeamat oli koossa jo heti alussa.
Enkä nyt puhu mistään tulkinnasta sinänsä vaan painotuksesta, jota ei ole kenties esim vl liikkeessä nyt, mutta jonka suhteen ei voida myöskään todeta olevan ristiriitaisuutta suhteessa Raamattuun.
Niin, ihan alusta asti on ollut uskovaisia ja epäuskoisia, oikeita ja vääriä tulkintoja. En kyllä tiedä pitäisikö väärää tulkintaa sanoa mieluummin omaehtoiseksi tulkinnaksi, kun ei ihan kokonasn jaksaisi taipua Jumalan tahdon alle.
Niin niin, mutta kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" tulkintaa, joka olisi ollut alussa, vaan alussa oli jo täysi sekaannus ja meidän on mahdotonta sanoa, mikä tulkinta on "oikea" ja mikä "väärä" kun ei sitä pystyneet sanomaan ihan ensimmäisetkään seuraajat, joilla nyt olisi luullut olevan selkeä käsitys. Vaan eipä ollut heilläkään.
Ja en edelleenkään puhu tulkinnasta vaan painotuksesta. Esim Lutherille maistui mukavasti alko, ja täällä joku jo väitti hänen olleen vl??? Oliko Luther siis harhaoppinen vai nykyiset vl vai eikö kumpikaan? No voihan sitä väittää että alko ei ole "pelastuskysymys" mutta kuitenkin uskon myös, että Luther olisi heitetty ulos vl liikkeestä kun ei olisi suostunut tekemään "parannusta" alkosta.
Tästä oli jossain srk:n kirjassa. Oli muistaakseni Lutherista kertova Raamatusta en luovu. Sen mukaan Lutherin ajan kulttuurissa alkoholilla oli toinen asema kuin nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa.
Niin mutta nykyinen suomessa asuva vl ei voi alkon suhteen noudattaa Lutherin elämäntapaa/kulttuuria joutumatta hoitokokoukseen/ ulos liikkeestä. Minusta tässä on ristiriita väistämättä, koska "kulttuuriset asiat eivät ole pelastusasioita" mutta ovatpa kuitenkin vl liikkeeseen kuulumis/kuulumattomuusasioita.
Myös Uuden testamentin aikana oli tapakulttuurisia asioita. Uskovaisilla ei vain ollut tapana tehdä jotakin (tai oli tapana, kuten naisten kohdalla pään peittäminen). Paavali itse kuvaa, kuinka heillä on tiettyjä "tapoja" ja erotti ne pelastuskysymyksistä. Nämä asiat muuttuvat aikojen myötä toisin kuin opilliset asiat.
Mutta eikö tuo ole silti pelkkää sanoilla saivartelua, jos sitä tapaa on kuitenkin käytännössä pakko noudattaa voidakseen kuulua seurakuntaan? Kun siis periaatteessa seurakuntaan on myös ns pakko ainakin vl näkemyksen mukaan kuulua jos haluaa pelastua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Tästä olen pitkästi samaa mieltä.
Oikeastaan se on käskyn ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi” unohtamista. Jos yksikään asia nousee Jumalan tahdon eteen (työ, terveys, harrastus, ura jne), niin olet tehnyt siitä itsellesi epäjumalan. -vl
Siis mielestäsi ehkäisyä ei saa käyttää vaikka äidin henki olisi vaarassa? Miten tuo yhdistyy lähimmäisenrakkauteen varsinkin jos naisella on lapsia jotka voi jäädä orvoiksi?
En sanonut niin. Jumala kehottaa varjelemaan elämää. Jos äidin elämä vaarantuisi raskaudesta, pitää käyttää ehkäisyä.
Näin vl ajattelee ihan yleisesti.
Aika korkealla on tuossa sallitun rima, kohtuuttoman korkealla. Tuossa ajattelussa ei ole mitään merkitystä äidin ja isän uupumisella ja jaksamisella. Ensin pitää olla raskaana niin monta kertaa, että varmasti on jo tullut fyysisiä seurauksia, jotka vaarantavat terveyden, tai joku muu vakava sairaus.
Lasten oikeudesta jaksaviin vanhempiin ei kukaan vl koskaan puhu mitään. Oikeastaan siinä suhteessa kysymyksen voisi asettaa jopa niinkin yksinkertaisesti kuin:
Onko lasten oikeudella saada jaksavat vanhemmat ja riittävästi aikaa ja huomiota merkitystä ehkäisyn oikeutusta pohdittaessa? Kyllä vai ei?
Jos kyllä, niin muukin kuin naisen vakava terveysongelma (fyysinen tai henkinen) pitäisi ottaa yhtälössä huomioon.
Jos ei, niin miksi ei? Eihän se vanhemman vastuu lapsesta ole pelkästään biologiaa ja lopu siihen, kun lapsi on maailmaan saatu. Siitä se oikeastaan vasta alkaa.
P.S. Äläkä nyt uhriudu ja käännä keskustelua jotenkin siihen, että "väitätkö, että vlperheissä ei huolehdita lapsista?" tms. En väitä.
Vastaa vain kysymykseen.
Tämänsuuntaisia kysymyksiä olen vl ketjuissa itsekin kysynyt saamatta vastauksia. Myös virallinen oppiselitys listaa sallituksi syyksi ainoastaan äidin terveyden eli käytännössä äidin hengenvaaran.
Äidin terveyteen kuuluu myös äidin mielenterveys. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, missä menee se raja jossa ehkäisy on kenenkin kohdalla sallittu, vaan jokainen nainen/pari tekee asiaa koskevat päätöksensä itse. Neuvoa voi tietysti aina kysyä, eikä selvästi vääristä syistä tapahtuvaa ehkäisyä hyväksytä. Sehän ei ole terveydellisiä syitä nähnytkään, jos nainen tahtoo esim. saada vakituisen työpaikan ja matkustella ennen kuin lapsitehtailu alkaa.
Luther oli kirjoitustensa perusteella uskovainen. Jos hän käytti alkoholia ja päihtyi, se oli tietenkin syntiä. Me kaikki joudumme synteihin, mutta ne on sovitettu.
Alkoholi ei ole pelastuskysymys.