Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1534)
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri saa muuttua, mutta ”kapinahenki” on väärin
Se ei voi muuttua ilman jonkinasteista kapinahenkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri saa muuttua, mutta ”kapinahenki” on väärin
Se ei voi muuttua ilman jonkinasteista kapinahenkeä.
Voi kyllä. Jos juttelee asiasta eri mieltä olevan kanssa, voi suhtautua rakkaudella ja ymmärtäväisesti, ei kapinahengessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ala iankaikkinen elämä vielä kuoleman jälkeen. Ihminen on silloin välitilassa.
https://rll.fi/2016/01/mihin-uskova-ihminen-menee-heti-kuoleman-jalkeen/
Olen sitä mieltä ,että uskova menee suoraan taivaaseen kuoltuaan. Ei enää Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen "Aabrahamin helmapuolelle" tuonelaan.
tuonelaan menee vain pelastumattomat sielut.
On ihan teologisesti tunnettu tieto se, että Raamatun mukaan kukaan ei mene Taivaaseen vielä heti kuoltuaan.
Kysy vaikka keltä tahansa papilta.
Voi olla paljon papeilla mielipiteitä eri asioista. Jonkun mielestä kaikki pääsee taivaaseen.
Perustelen sen mm.sillä Raamatunkohdalla että Jeesus ylösnoustessaan otti paljon vankeja saaliikseen ja vapautti heidät. Vei koko Aabrahaminhelman kanssaan taivaaseen.
Tai no nyt mä keksin mitä me tarvittaisiin lestadiolaisuudesta.
Kyllä vapaisiin suuntiin saisi palauttaa sellaista 1970-80-luvun parannussaarnaa. Kirjoitin juuri karismaattisuudesta, ja on hyvää lillumista, mutta myös valvomatonta lillumista. Vaikka ihminen olisi kuinka "Jumalan virroissa", niin kaiken pitää perustua Sanaan.
Eli mä kuvittelen yhteiskristillisen, vähän maanalaisen seurakunnan vaikkapa 2040, hehheh:
-siellä on hellari-Hessu hehkuttamassa ihmeistä ja armolahjoista ja painottaa voitelua
-Evlut-Eevertti painottaa armoa ja rauhaa
-lestadiolais-Leo pitää tiukan saarnan syntiä vastaan.
-Suomen Raamattuopisto-Rauno avaa tuntikausia Sanaa.
Kaikki noi on Pyhällä Hengellä täytettyjä julistajia, joilla armolahjat toimii ja Raamattu ja oppi on muistissa. TUO on se yksi ja yhteinen, erilaiset mutta yhdessä.
Ah!
-Yhteiskrisse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wikipedia daltonin veljekset vanhoillislestadiolainen perhe .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Totta kai iänkaikkinen elämä on sitten kuoleman jälkeen viimeistään
Mutta ei tuo mikään iso asia ole, vaikka uskoisikin, että uskovat menevät suoraan Taivaaseen. Uskokaa pois, jos se vaikka tuo lohtua jollekulle läheisen menettäneelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Vierailija kirjoitti:
Tai no nyt mä keksin mitä me tarvittaisiin lestadiolaisuudesta.
Kyllä vapaisiin suuntiin saisi palauttaa sellaista 1970-80-luvun parannussaarnaa. Kirjoitin juuri karismaattisuudesta, ja on hyvää lillumista, mutta myös valvomatonta lillumista. Vaikka ihminen olisi kuinka "Jumalan virroissa", niin kaiken pitää perustua Sanaan.
Eli mä kuvittelen yhteiskristillisen, vähän maanalaisen seurakunnan vaikkapa 2040, hehheh:
-siellä on hellari-Hessu hehkuttamassa ihmeistä ja armolahjoista ja painottaa voitelua
-Evlut-Eevertti painottaa armoa ja rauhaa
-lestadiolais-Leo pitää tiukan saarnan syntiä vastaan.
-Suomen Raamattuopisto-Rauno avaa tuntikausia Sanaa.
Kaikki noi on Pyhällä Hengellä täytettyjä julistajia, joilla armolahjat toimii ja Raamattu ja oppi on muistissa. TUO on se yksi ja yhteinen, erilaiset mutta yhdessä.
Ah!
-Yhteiskrisse
Onkohan sinulla nyt vähän sama ongelma kuin joillakin puolison valinnassa? Millään ei meinaa löytyä sopivaa puolisoa, kun odottaa yhden ihmisen olevan sitä kaikkea mitä ihmissuhteilta haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Toimisiko se sittenkään? Ihmiset ovat niin erilaisia, että pitäisi olla aika mitään sanomatonta sellaisen seurakunnan toiminta, joka ei jollain tavalla olisi jollekin sietämätöntä. Jolloin se ei antaisi enää kenellekään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Totta kai iänkaikkinen elämä on sitten kuoleman jälkeen viimeistään
Mutta ei tuo mikään iso asia ole, vaikka uskoisikin, että uskovat menevät suoraan Taivaaseen. Uskokaa pois, jos se vaikka tuo lohtua jollekulle läheisen menettäneelle
Mutta alkaako iankaikkinen elämä jo maanpäällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Mä ymmärrän tuon, ja olet oikeassa. Esim.hellarit ja vaparit vois yhdistyä vaikka heti.
Mutta se että porukkaa on kirkoissa hajallaan, niin onko se yhteiskristillisten vika vai kirkon vika? Kirkko on uskotellut meille n.1900 vuotta, että me tarvitaan komea kirkkorakennusta, liturgioita, hienoja virkoja, miljoonia kirkollisia kalenteripäiviä jotka ei Jumalaan liity (siis joulu, pääsiäinen, helluntai sentään liittyy Jumalaan suoraan), ikänsä puolesta Taivas-kelpoisten vauvojen kastamista.
Mulla on ystäviä jotka miettii kirkosta eroamista sen maallistumisen takia. Mutta kun meihin on iskostettu syvälle se kirkollisuus (olen suomalainen=kuulun luterilaiseen kirkkoon enkä jenkkirenkutuksiin) niin ymmärrän, että heidän on vaikeaa lähteä.
Mutta kannustan riisumaan mielestä kirkollisuus, ja laittamaan sen tilalle "kristillisyys, elävä usko ja seurakunta". On vapaissakin suunnissa omat kaavansa, mutta he edes vähän yrittävät antaa Jumalan vetää kokouksiaan.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Mä ymmärrän tuon, ja olet oikeassa. Esim.hellarit ja vaparit vois yhdistyä vaikka heti.
Mutta se että porukkaa on kirkoissa hajallaan, niin onko se yhteiskristillisten vika vai kirkon vika? Kirkko on uskotellut meille n.1900 vuotta, että me tarvitaan komea kirkkorakennusta, liturgioita, hienoja virkoja, miljoonia kirkollisia kalenteripäiviä jotka ei Jumalaan liity (siis joulu, pääsiäinen, helluntai sentään liittyy Jumalaan suoraan), ikänsä puolesta Taivas-kelpoisten vauvojen kastamista.
Mulla on ystäviä jotka miettii kirkosta eroamista sen maallistumisen takia. Mutta kun meihin on iskostettu syvälle se kirkollisuus (olen suomalainen=kuulun luterilaiseen kirkkoon enkä jenkkirenkutuksiin) niin ymmärrän, että heidän on vaikeaa lähteä.
Mutta kannustan riisumaan mielestä kirkollisuus, ja laittamaan sen tilalle "kristillisyys, elävä usko ja seurakunta". On vapaissakin suunnissa omat kaavansa, mutta he edes vähän yrittävät antaa Jumalan vetää kokouksiaan.
-Yhteiskristillinen
"komea kirkkorakennusta, liturgioita, hienoja virkoja, miljoonia kirkollisia kalenteripäiviä jotka ei Jumalaan liity"
Kyllä nuo kaikki liittyvät Jumalaan hyvin paljon. Mielestäni on suunnattoman arvokas ja hieno asia, että Jumalaa on haluttu kunnioittaa esimerkiksi rakentamalla kauniita kirkkoja, säveltämällä upeaa kirkko musiikkia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai no nyt mä keksin mitä me tarvittaisiin lestadiolaisuudesta.
Kyllä vapaisiin suuntiin saisi palauttaa sellaista 1970-80-luvun parannussaarnaa. Kirjoitin juuri karismaattisuudesta, ja on hyvää lillumista, mutta myös valvomatonta lillumista. Vaikka ihminen olisi kuinka "Jumalan virroissa", niin kaiken pitää perustua Sanaan.
Eli mä kuvittelen yhteiskristillisen, vähän maanalaisen seurakunnan vaikkapa 2040, hehheh:
-siellä on hellari-Hessu hehkuttamassa ihmeistä ja armolahjoista ja painottaa voitelua
-Evlut-Eevertti painottaa armoa ja rauhaa
-lestadiolais-Leo pitää tiukan saarnan syntiä vastaan.
-Suomen Raamattuopisto-Rauno avaa tuntikausia Sanaa.
Kaikki noi on Pyhällä Hengellä täytettyjä julistajia, joilla armolahjat toimii ja Raamattu ja oppi on muistissa. TUO on se yksi ja yhteinen, erilaiset mutta yhdessä.
Ah!
-Yhteiskrisse
Onkohan sinulla nyt vähän sama ongelma kuin joillakin puolison valinnassa? Millään ei meinaa löytyä sopivaa puolisoa, kun odottaa yhden ihmisen olevan sitä kaikkea mitä ihmissuhteilta haluaa?
Ehei. Mä osaan parannussaarnat pitää itse itselleni, tai siis antaa Jumalan puhua ja vaikuttaa parannusta. Toki pitää peilata Raamattuun ettei vahingossa mee jorpakkoon.
Mutta tuo mun "seurakuntaunelma" oli vähän kieli poskessa kirjoitettu, mutta tosissaan.
Ei mun elämään lestadiolaiset tai heidän poissulkevuutensa vaikuta. Tiedän että mä ja kymmenet/sadatmiljoonat muut ollaan uskossa.
Mutta kivempaahan se olisi saada lestadiolaissiskoja ja -veljiä följyyseen.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri saa muuttua, mutta ”kapinahenki” on väärin
Se ei voi muuttua ilman jonkinasteista kapinahenkeä.
Voi kyllä. Jos juttelee asiasta eri mieltä olevan kanssa, voi suhtautua rakkaudella ja ymmärtäväisesti, ei kapinahengessä
No silloin se kapinahenki kohdistuu niitä jäärimpiä jääriä vastaan. Koska aina on se patavanhoillisten porukka, joka ei vaan anna periksi eikä suhtaudu rakkaudella ja ymmärtäväisesti ja joille kaikki muutokset ovat myrkkyä. Jos kuitenkin kyllin iso porukka hyväksyy "kapinoivien" ajatukset, jäärät jäävät vähemmistöön.
Jäärät voivat toki silti olla "oikeassa", ei välttämättä aina "väärässä". Ehkä huivisääntökin olisi sittenkin kannattanut säilyttää. Kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Totta kai iänkaikkinen elämä on sitten kuoleman jälkeen viimeistään
Mutta ei tuo mikään iso asia ole, vaikka uskoisikin, että uskovat menevät suoraan Taivaaseen. Uskokaa pois, jos se vaikka tuo lohtua jollekulle läheisen menettäneelle
Mutta alkaako iankaikkinen elämä jo maanpäällä?
Mikä erottaa uskovan ja ei-uskovan?
13:11 Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
Pelasta meidät Jeesus paholaisen joukoista loutsuista kitouksista lestadiolaisia hellareita vapareista niiden henkisestä väkivallalta vahingonilostaan ja juudasten väärentämisestä myös Saksan juudaseten amen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
Tällainen Raamatun kohta löytyy:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Johannes 8:24
"I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins." John 8:24"Minä olen" (I AM) on yksi Jumalan nimistä, ja tuossa Jeesus sanoo, että jos ei usko, että hän on Jumala (I AM), niin silloin kuolee synteihinsä (joutuu kadotukseen). Jotta voi pelastua, täytyy uskoa Poikaan Jumalana. Se on siis ainakin pelastuskysymys.
Jos kieltää kolminaisuuden eli sen, että Poika on Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta), silloin ei Jeesuksen mukaan pelastu.
Kyllä. Ja jos puolestaan sorvaa Pyhää Henkeä eli ei pidä Häntä a) persoonana b) Jumalana (yhtenä Jumalan 3 persoonasta) niin on ongelmissa myös.
Koska Pyhä Henki on se, joka uudestisynnyttää ja pelastaa ihmisen pimeydestä Jumalan lapseksi. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja ilman Häntä ei voi uudestisyntyä eli pelastua. Ja kun joku on uudestisyntynyt, antaa Jumala hänelle sellaisen pelastusvarmuuden.
Jehovat sortuvat tuohon Pyhän Hengen mitätöimiseen, ja eipä siellä paljon elävää uskoa ole, en tiedä onko heistä kukaan uudestisyntynyt. (Toki jokaisessa seurakunnassa voi olla kourallinen aitoja uskovia, vaikka virallinen oppi olisi mätä. Koska Jumalaa aidosti rukoilevia on)
Mulle tuli kerran eräs jehovan todistajamies puhumaan "uskostaan." Esitteli sääntöjä, kieltoja, jotta Taivaaseen pääsisi. Joo Jumala haluaa että säännöissä pysyttäisiin, mutta ei Jumalan lapseus ole vain sitä, vaan usko ja pelastus on lahja. Se on elävä suhde Persoonan kanssa.
Kysyin häneltä "mistä tiedät että pääsetkö Taivaaseen?" Hän vastasi ahdistuneella ilmeellä "en mä tiedäkään".
Niin, koska Pyhä Henki ei ollut häntä uudestisynnyttänyt Jumalan lapseuteen. Eli pelastusvarmuus puuttui. (Toki oikea uskovakin voi menettää pelastuksen jos elää synnissä, mut se on eri asia).
Me uskovat emme ole orjia, vaan Jumalan lapsia. Saamme olla Isän kanssa.
-Yhteiskristillinen
Varmuus omasta pelastumisesta ei ole mikään merkki uskosta. Raamatusta ei löydy oppia omasta pelastusvarmuudesta. Sen sijaan sieltä löytyy selkeä kuvaus siitä, kuinka edes Paavali ei pitänyt omaa pelastumistaan varmana:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.Tässä on oikeestaan 2 eri asiaa.
Kun ihminen tulee uskoon, Jumala vakuuttaa että olet pelastunut, Taivaaseen menossa, Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus.
Sille löytyy UT:n jakeita.
Mutta sen jälkeen valvomaton uskova voi mennä myös harhateille, joko maailmaan takaisin tai vääriin oppeihin. Kukaan ei voi paukutella henkseleitään että onko v.2028 elävässä uskossa, vaan pitää olla varuillaan (ei siis ahdistuneesti, mutta valppaana).
"Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea."
Jos olet vuorikiipeilijä ja luotat liikaa taitoihisi, et välttämättä huomaa astuvasi harhaan ja tiput rotkoon. Tai kokenut autokuski ajelee liian huolettomasti. Varoa pitää.
Mutta silloin kun Jeesus on tärkein, on pelastus varma. Sellainen uskova vaan siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään. Sellaiselle uskovalle ihmeet on ihan peruskauraa ja käy Jeesuksen kanssa dialogia.
Pitää vaan kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen johtaa.
Hyvin monelle uskovalle valitettavasti Jeesus ei ole tärkein. Itse elin ainakin 15 vuotta tässä välissä sellaista pulskan ja itsetyytyväisen uskovan klubilelämää, ja arkijutut vei 99,9 % ajasta ja huomiosta (toki onhan perhe ja työt ja ihmissuhteet hoidettava huolellisesti, ei sen puoleen). Jumala on uudistanut.
-Yhteiskristillinen
Anteeksi yksityiskohtaan takertuminen, mutta tuossa "siirtyy kuollessaan Jeesuksen täyttämästä ajallisesta elämästä iankaikkiseen Jeesuksen täyttämään elämään" on pieni ajatusvirhe, sillä kukaan ei siirry iankaikkiseen elämään eli nouse Taivaaseen ennen viimeistä tuomiota
Ei ole näin. Iankaikkinen elämä alkaa jo maanpäällä .
Iankaikkinen elämä alkaa kun Jumala on tehnyt henkesi eläväksi/olet siirtynyt pimeydestä valkeuteen/ taivaan kansalaiseksi/uskovaksi tultuasi.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Totta kai iänkaikkinen elämä on sitten kuoleman jälkeen viimeistään
Mutta ei tuo mikään iso asia ole, vaikka uskoisikin, että uskovat menevät suoraan Taivaaseen. Uskokaa pois, jos se vaikka tuo lohtua jollekulle läheisen menettäneelle
Mutta alkaako iankaikkinen elämä jo maanpäällä?
Tämä on vain oma näkemykseni, miten itse käsitän asian Raamatun pohjalta, mutta mielestäni iankaikkinen elämä alkaa vasta Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri saa muuttua, mutta ”kapinahenki” on väärin
Se ei voi muuttua ilman jonkinasteista kapinahenkeä.
Voi kyllä. Jos juttelee asiasta eri mieltä olevan kanssa, voi suhtautua rakkaudella ja ymmärtäväisesti, ei kapinahengessä
No silloin se kapinahenki kohdistuu niitä jäärimpiä jääriä vastaan. Koska aina on se patavanhoillisten porukka, joka ei vaan anna periksi eikä suhtaudu rakkaudella ja ymmärtäväisesti ja joille kaikki muutokset ovat myrkkyä. Jos kuitenkin kyllin iso porukka hyväksyy "kapinoivien" ajatukset, jäärät jäävät vähemmistöön.
Jäärät voivat toki silti olla "oikeassa", ei välttämättä aina "väärässä". Ehkä huivisääntökin olisi sittenkin kannattanut säilyttää. Kuka tietää.
Toisaalta tämän hetken yhteiskunta on sellainen, että huivia käyttämällä ihmiset kuuluisivat heti muslimiksi eikä se ole tällä hetkellä erityisesti kristinuskoa tunnustava merkki
Tapakulttuuri saa muuttua, mutta ”kapinahenki” on väärin