Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (2505)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotte vlpiireissä kertomukseen uskosta, joka on siirtynyt suusta suuhun vuosisatojen aikana. Koska joku on teille kertonut niin. Uskotteko muutenkin kaiken, mitä teille joku kertoo?
Minusta taas on tosi ikävää, jos joku kristitty ei usko siihen, että Pyhä Henki on säilynyt elävänä uskovien keskuudessa aina siitä lähtien, kun evankeliumi annettiin opetuslasten levitettäväksi.
Eihän uskolla olisi silloin mitään pohjaa.
-vl
Uskolla on hyvä pohja,Raamattu,joka yksin riittää.Ja Tottakai kristityt uskovat,että PH on kulkenut maailmassa tähän päivään asti ja kulkee loppuun asti ja vaikuttaa ihmisissä uskon .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotte vlpiireissä kertomukseen uskosta, joka on siirtynyt suusta suuhun vuosisatojen aikana. Koska joku on teille kertonut niin. Uskotteko muutenkin kaiken, mitä teille joku kertoo?
Minusta taas on tosi ikävää, jos joku kristitty ei usko siihen, että Pyhä Henki on säilynyt elävänä uskovien keskuudessa aina siitä lähtien, kun evankeliumi annettiin opetuslasten levitettäväksi.
Eihän uskolla olisi silloin mitään pohjaa.
-vl
Uskolla on hyvä pohja,Raamattu,joka yksin riittää.Ja Tottakai kristityt uskovat,että PH on kulkenut maailmassa tähän päivään asti ja kulkee loppuun asti ja vaikuttaa ihmisissä uskon .
Samaa mieltä siis ollaan :)
-vl
Jotkut täällä tuntuu sekoittavan keskenään kaksi eri asiaa: 1) Kristus on sovittanut kaikki synnit, minkä vuoksi voimme saada synnit anteeksi ja tulla autuaiksi; ja tämä tapahtuu ilman meidän ansiotamme tai suorituksiamme. 2) Maan päällä ollessaan kristityn tulee kilvoitella, tehden hyvää ja karttaen pahaa, siis jatkuvasti "suorittaen" jotakin.
Kun kristitty pyrkii tekemään hyvää ja karttamaan pahaa, niin se on ihan eri asia kuin että hän "pyrkii teoista vanhurskaaksi".
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä tuntuu sekoittavan keskenään kaksi eri asiaa: 1) Kristus on sovittanut kaikki synnit, minkä vuoksi voimme saada synnit anteeksi ja tulla autuaiksi; ja tämä tapahtuu ilman meidän ansiotamme tai suorituksiamme. 2) Maan päällä ollessaan kristityn tulee kilvoitella, tehden hyvää ja karttaen pahaa, siis jatkuvasti "suorittaen" jotakin.
Kun kristitty pyrkii tekemään hyvää ja karttamaan pahaa, niin se on ihan eri asia kuin että hän "pyrkii teoista vanhurskaaksi".
Olipa hyvin kirjoitettu! Kiitos sinulle.
-vl
Tämän vuoksi tuntuu joskus kummalliselta, että joku voi pitää itseään uskovaisena, vaikka ei edes yritä noudattaa Jumalan lakia.
Raamattu opettaa, että kristitty rakastaa Jumalan lakia ja tahtoo elää sen mukaan. Samalla Raamattu opettaa, ettei kukaan tule vanhurskaaksi lain teoilla, vaan uskosta Kristukseen (esim. Room. 3:20–28). Laki osoittaa synnin, ja evankeliumi tuo syntien anteeksiantamuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotte vlpiireissä kertomukseen uskosta, joka on siirtynyt suusta suuhun vuosisatojen aikana. Koska joku on teille kertonut niin. Uskotteko muutenkin kaiken, mitä teille joku kertoo?
Minusta taas on tosi ikävää, jos joku kristitty ei usko siihen, että Pyhä Henki on säilynyt elävänä uskovien keskuudessa aina siitä lähtien, kun evankeliumi annettiin opetuslasten levitettäväksi.
Eihän uskolla olisi silloin mitään pohjaa.
-vl
Uskolla on hyvä pohja,Raamattu,joka yksin riittää.Ja Tottakai kristityt uskovat,että PH on kulkenut maailmassa tähän päivään asti ja kulkee loppuun asti ja vaikuttaa ihmisissä uskon .
Samaa mieltä siis ollaan :)
-vl
Onpa mukava lukea,että olemme samaa mieltä :). Onko teidän vl:ien keskuudessa tapahtunut hengellinen herätys kenties NAURUherätystä? ;)
Taustanne huomioonottaen sitähän sen täytyy olla.
Siis todellakin vain yksin uskosta, yksin armosta ,yksin Kristuksen tähden...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotte vlpiireissä kertomukseen uskosta, joka on siirtynyt suusta suuhun vuosisatojen aikana. Koska joku on teille kertonut niin. Uskotteko muutenkin kaiken, mitä teille joku kertoo?
Minusta taas on tosi ikävää, jos joku kristitty ei usko siihen, että Pyhä Henki on säilynyt elävänä uskovien keskuudessa aina siitä lähtien, kun evankeliumi annettiin opetuslasten levitettäväksi.
Eihän uskolla olisi silloin mitään pohjaa.
-vl
Uskolla on hyvä pohja,Raamattu,joka yksin riittää.Ja Tottakai kristityt uskovat,että PH on kulkenut maailmassa tähän päivään asti ja kulkee loppuun asti ja vaikuttaa ihmisissä uskon .
Samaa mieltä siis ollaan :)
-vl
Onpa mukava lukea,että olemme samaa mieltä :). Onko teidän vl:ien keskuudessa tapahtunut hengellinen herätys kenties NAURUherätystä? ;)
Taustanne huomioonottaen sitähän sen täytyy olla.
Siis todellakin vain yksin uskosta, yksin armosta ,yksin Kristuksen tähden...
Tässä taitaa taas olla halu loukata.
Kysy asiallisesti, jos haluat kysyä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paranuksen tekeminen tarkoittaa mielenmuutosta, ei yksittäisten syntien kyöräämistä.
Se on Jumalan teko ja valkeudessa vaeltamista Jeesusta seuraten.
Monella olisi aihetta parannukseen omasta parannuksenteosta. Ei kukaan kuitenkaan pelastu oman parannuksentekonsa ansiosta, vaikka siihen olisi niin mukava ja houkutteleva uskoa. Eli koitetaan tehdä parannus omavoimaisuudesta ja uskoa, että tarvitaan armoa.
Nyt taisit pyöritellä itsesikin pyörryksiin 😅
Ainakaan minä en käsitä tuosta mitään.
Tarkoittaa sitä, että vääränlaista parannuksentekoa on se, jos ja kun kuvittelet pystyväsi parantamaan itsesi, jos vaan pinnistelet ja teet tarpeeksi paljon "itsesi-parantamis-parannusta" ja jos teet sen tarpeeksi hyvin. Tämä on täysin väärää parannusta, josta tulee tehdä parannusta tai ollaan fariseusten tiellä.
Oikea parannus on sitä, kun myönnät, että kaikki yrityksesi parantaa itsesi omalla 'upealla' parannuksellasi ovat hullun houretta ja suostut Jumalan parannettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä tuntuu sekoittavan keskenään kaksi eri asiaa: 1) Kristus on sovittanut kaikki synnit, minkä vuoksi voimme saada synnit anteeksi ja tulla autuaiksi; ja tämä tapahtuu ilman meidän ansiotamme tai suorituksiamme. 2) Maan päällä ollessaan kristityn tulee kilvoitella, tehden hyvää ja karttaen pahaa, siis jatkuvasti "suorittaen" jotakin.
Kun kristitty pyrkii tekemään hyvää ja karttamaan pahaa, niin se on ihan eri asia kuin että hän "pyrkii teoista vanhurskaaksi".
Niin sen ___ pitäisi ___ olla ihan eri asia, mutta kovinpa usein tuntuu unohtuvan kun täälläkin jopa kerskataan, että oma hienosti onnistunut parannuksenteko riittää pelastumiseen. Voiko enää enempää eksyä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paranuksen tekeminen tarkoittaa mielenmuutosta, ei yksittäisten syntien kyöräämistä.
Se on Jumalan teko ja valkeudessa vaeltamista Jeesusta seuraten.
Monella olisi aihetta parannukseen omasta parannuksenteosta. Ei kukaan kuitenkaan pelastu oman parannuksentekonsa ansiosta, vaikka siihen olisi niin mukava ja houkutteleva uskoa. Eli koitetaan tehdä parannus omavoimaisuudesta ja uskoa, että tarvitaan armoa.
Nyt taisit pyöritellä itsesikin pyörryksiin 😅
Ainakaan minä en käsitä tuosta mitään.
Tarkoittaa sitä, että vääränlaista parannuksentekoa on se, jos ja kun kuvittelet pystyväsi parantamaan itsesi, jos vaan pinnistelet ja teet tarpeeksi paljon "itsesi-parantamis-parannusta" ja jos teet sen tarpeeksi hyvin. Tämä on täysin väärää parannusta, josta tulee tehdä parannusta tai ollaan fariseusten tiellä.
Oikea parannus on sitä, kun myönnät, että kaikki yrityksesi parantaa itsesi omalla 'upealla' parannuksellasi ovat hullun houretta ja suostut Jumalan parannettavaksi.
Eikö tuo tarkoita vain sitä, että oikea parannus lähtee aina sydämestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä tuntuu sekoittavan keskenään kaksi eri asiaa: 1) Kristus on sovittanut kaikki synnit, minkä vuoksi voimme saada synnit anteeksi ja tulla autuaiksi; ja tämä tapahtuu ilman meidän ansiotamme tai suorituksiamme. 2) Maan päällä ollessaan kristityn tulee kilvoitella, tehden hyvää ja karttaen pahaa, siis jatkuvasti "suorittaen" jotakin.
Kun kristitty pyrkii tekemään hyvää ja karttamaan pahaa, niin se on ihan eri asia kuin että hän "pyrkii teoista vanhurskaaksi".
Niin sen ___ pitäisi ___ olla ihan eri asia, mutta kovinpa usein tuntuu unohtuvan kun täälläkin jopa kerskataan, että oma hienosti onnistunut parannuksenteko riittää pelastumiseen. Voiko enää enempää eksyä??
Luetaanko me eri ketjua? Miten minun silmien ohi on menneet tuollaiset ”parannuskerskailut”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paranuksen tekeminen tarkoittaa mielenmuutosta, ei yksittäisten syntien kyöräämistä.
Se on Jumalan teko ja valkeudessa vaeltamista Jeesusta seuraten.
Monella olisi aihetta parannukseen omasta parannuksenteosta. Ei kukaan kuitenkaan pelastu oman parannuksentekonsa ansiosta, vaikka siihen olisi niin mukava ja houkutteleva uskoa. Eli koitetaan tehdä parannus omavoimaisuudesta ja uskoa, että tarvitaan armoa.
Nyt taisit pyöritellä itsesikin pyörryksiin 😅
Ainakaan minä en käsitä tuosta mitään.
Älä välitä, Jumala on salannut nämä viisailta. Pitää tulla tarpeeksi tietämättömäksi, jotta voisi ymmärtää.
Kannattaa katsoa, onko oma parannuksenteko sitä, että kiillottaa vaan (keskiluokkaista) kilpeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys yhteiskristilliselle. Jos mielestäsi kaikki kristityt pääsevät taivaaseen, mikä järki on eri ryhmittymillä? Esim helluntai, vapaakirkko, perus ev. Lut? Kuitenkin raamatussa puhutaan yhdestä seurakunnasta. Ovatko nämä yksi seurakunta jos niillä on "eri painotuksia", omat kokoontumiset ja muutenkin olen saanut käsityksen että pidät ev. lutteja jotenkin laimeina.
Ylipäätään tämä taivasasia on itselle hyvin vaikea vaikka uskon miten uskon. Yksi minulle tärkeimmistä ihmisistä on ateisti. Hän on hyvä ihminen ja elää kuten kristityn tulisi elää (toki ulman uskoa) ; kunnioittaa muita, antaa anteeksi, ei puhu pahaa. Lisäksi on ahkera ja avulias. Mutta raamatun valossa lienee mahdotonta että ateisti pääsisi taivaaseen ellei ennen kuolemaansa käänny. Tätä on kuitenkin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
-Vl
Myönnän sen, että näissä asioissa pitää oola tosi tarkka ja varma, ja ylipäätään teologisissa linjanvedoissa. En ole uskonopettaja, ja UT:ssa varoitetaan jotenkin näin "älkööt kovin monet teistä ruvetko opettajiksi, sillä me saamme sitäkin kovemman tuomion (eikä naiset saa opettaa ;)).. Joten Herra armahtakoon mua jos puhun seuraavan päin mäntyä.
Varmasti apostolien aikainen alkukirkko olikin yhtenäisempi kuin nykyiset miljoona seurakuntasuuntausta. Eli jokainen seurakunta ei ollut uskonsuuntauksen, vaan kaupungin (Efeso, Korintti jne.) mukaan. Suomessa sen pitäisi olla esim. Kouvolan seurakunta, Oulun seurakunta, Jämsän seurakunta.
Mutta UT:sta voi löytää sellaisen yhtenäisen, klassisen kristinuskon. Se ei ole mikään ympäripyöreä diibadaaba-versio, vaan jos sitä noudattaa, niin "Jeesus ykköseksi, tehdään polvet ruvella parannusta, mennään viidakkoveitsellä Kongossa, julistetaan evankeliumia ja ihmeet ja merkit seuraavat mukana." Tässä ketjussa on useempi meistä luetellut täyteläisen uskon tunnusmerkkejä, ja niitä löytyy monesta seurakuntasuuntauksesta.
Hyvin moni pienempi seurakunta voisi yhdistyä. Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja.
-Yhteiskristillinen
"Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja."
Oletko ottanut selvää siitä, kuinka syvällisiä merkityksiä niihin kovasti paheksumiisi korkeakirkollisuuden krumeluureihin sisältyy, vai paheksutko niitä sen perusteella miltä ne sinusta näyttävät?
Mulla on yks pappi tuttavana ja hän on selittänyt ihan tarpeeksi esim. jotain symboliikkaa. Mutta kun ei apostolit mitään symboleja ja kuvakieltä miettineet, vaan viilettivät Jumalan voimassa.
Kärjistän. Esim.joku alttarivaatteiden väri on oikeesti maailman turhin asia. Olematonta näpertelyä.
-Yhteiskristillinen
Onko liturgisten värien käytöstä ja vastaavasta jotain haittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja."
Minä puolestani rakastan korkeakirkollisia menoja, koska ne auttaa minua tavoittamaan jotain hyvin olennaista Jumalan pyhyydestä.
Kokemusta löytyy myös matalakirkollisesta meiningistä. Olen kuunnellut pastorin saarnaavan pahimmillaan huppari päällä ja pipo päässä niin, että kirkkokansa nauraa, viheltää, taputtaa yms. silloin kun siltä tuntuu... Välillä pappi laukoi vitsejäkin saarnan lomassa. Ja vaikka saarnan sisältö oli ihan jees, koin että jotain hyvin olennaista jäi puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys yhteiskristilliselle. Jos mielestäsi kaikki kristityt pääsevät taivaaseen, mikä järki on eri ryhmittymillä? Esim helluntai, vapaakirkko, perus ev. Lut? Kuitenkin raamatussa puhutaan yhdestä seurakunnasta. Ovatko nämä yksi seurakunta jos niillä on "eri painotuksia", omat kokoontumiset ja muutenkin olen saanut käsityksen että pidät ev. lutteja jotenkin laimeina.
Ylipäätään tämä taivasasia on itselle hyvin vaikea vaikka uskon miten uskon. Yksi minulle tärkeimmistä ihmisistä on ateisti. Hän on hyvä ihminen ja elää kuten kristityn tulisi elää (toki ulman uskoa) ; kunnioittaa muita, antaa anteeksi, ei puhu pahaa. Lisäksi on ahkera ja avulias. Mutta raamatun valossa lienee mahdotonta että ateisti pääsisi taivaaseen ellei ennen kuolemaansa käänny. Tätä on kuitenkin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
-Vl
Myönnän sen, että näissä asioissa pitää oola tosi tarkka ja varma, ja ylipäätään teologisissa linjanvedoissa. En ole uskonopettaja, ja UT:ssa varoitetaan jotenkin näin "älkööt kovin monet teistä ruvetko opettajiksi, sillä me saamme sitäkin kovemman tuomion (eikä naiset saa opettaa ;)).. Joten Herra armahtakoon mua jos puhun seuraavan päin mäntyä.
Varmasti apostolien aikainen alkukirkko olikin yhtenäisempi kuin nykyiset miljoona seurakuntasuuntausta. Eli jokainen seurakunta ei ollut uskonsuuntauksen, vaan kaupungin (Efeso, Korintti jne.) mukaan. Suomessa sen pitäisi olla esim. Kouvolan seurakunta, Oulun seurakunta, Jämsän seurakunta.
Mutta UT:sta voi löytää sellaisen yhtenäisen, klassisen kristinuskon. Se ei ole mikään ympäripyöreä diibadaaba-versio, vaan jos sitä noudattaa, niin "Jeesus ykköseksi, tehdään polvet ruvella parannusta, mennään viidakkoveitsellä Kongossa, julistetaan evankeliumia ja ihmeet ja merkit seuraavat mukana." Tässä ketjussa on useempi meistä luetellut täyteläisen uskon tunnusmerkkejä, ja niitä löytyy monesta seurakuntasuuntauksesta.
Hyvin moni pienempi seurakunta voisi yhdistyä. Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja.
-Yhteiskristillinen
"Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja."
Oletko ottanut selvää siitä, kuinka syvällisiä merkityksiä niihin kovasti paheksumiisi korkeakirkollisuuden krumeluureihin sisältyy, vai paheksutko niitä sen perusteella miltä ne sinusta näyttävät?
Mulla on yks pappi tuttavana ja hän on selittänyt ihan tarpeeksi esim. jotain symboliikkaa. Mutta kun ei apostolit mitään symboleja ja kuvakieltä miettineet, vaan viilettivät Jumalan voimassa.
Kärjistän. Esim.joku alttarivaatteiden väri on oikeesti maailman turhin asia. Olematonta näpertelyä.
-Yhteiskristillinen
Onko liturgisten värien käytöstä ja vastaavasta jotain haittaa?
Olen eri, mutta se kyllä häiritsi vähän kun katolisessa messussa papit oli pukeutunut hempeän vaaleanpunaisiin kaapuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paranuksen tekeminen tarkoittaa mielenmuutosta, ei yksittäisten syntien kyöräämistä.
Se on Jumalan teko ja valkeudessa vaeltamista Jeesusta seuraten.
Monella olisi aihetta parannukseen omasta parannuksenteosta. Ei kukaan kuitenkaan pelastu oman parannuksentekonsa ansiosta, vaikka siihen olisi niin mukava ja houkutteleva uskoa. Eli koitetaan tehdä parannus omavoimaisuudesta ja uskoa, että tarvitaan armoa.
Nyt taisit pyöritellä itsesikin pyörryksiin 😅
Ainakaan minä en käsitä tuosta mitään.
Älä välitä, Jumala on salannut nämä viisailta. Pitää tulla tarpeeksi tietämättömäksi, jotta voisi ymmärtää.
Kannattaa katsoa, onko oma parannuksenteko sitä, että kiillottaa vaan (keskiluokkaista) kilpeään.
Onneksi yläluokkainen sädekehän kiillotus on kaiken arvostelun yläpuolella.
#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko.
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa.
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto.
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa.
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita?
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko.
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa.
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto.
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa.
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita?
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
-Yhteiskristillinen
Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa.
Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita?
Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.
Näköjään evlut kirkon kristinoppi opettaa juuri niin kuin vl. Eli todellakin, kirkon julistus ”paperilla” on täysin oikein:
Suruttomuus vuoden 1948 Kristinopista:
66. SURUTTOMUUS
Jos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen. Vain hämärästi hän ikävöi Jumalaa ja iäisyyttä. Hän tuntee tosin elämänsä tyhjyyden, ja ajoittain synti vaivaa häntä; mutta hän ei tajua, että hänen tärkein asiansa olisi sielun pelastus. Tällaista tilaa sanotaan suruttomuudeksi.
“Voi suruttomia Siionissa, huolettomia Samarian vuorella!” (Aam. 6:1)
Maailmaan kiintynyt mieli: Luuk. 12:16–21.
“Niin me ilman Pyhää Henkeä olemme kylmät, ilman sisällistä rauhaa ja iloa, vanhurskautta ja jumalallista viisautta, ilman nöyryyttä ja omantunnon väristyksiä.” – Mikael Agricola
-vl
Alue: Aihe vapaa
Nyt taisit pyöritellä itsesikin pyörryksiin 😅
Ainakaan minä en käsitä tuosta mitään.