Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

#2474: lisään vielä, että sä annat samalla viestin siitä, että Jeesus ja kristinusko ei riitä. Tarvitaan jotain pakanahömpötystä ja kiehtovaa mytologiaa kaveriksi että Jeesuksen seurassa alkaa viihtyä, niinkö?

 

Onko sua koskaan Jumalan voima koskettanut niin että sukat melkein pyörii jaloissa? Onko masennus ja riippuvuudet jääneet kuin salamaniskusta ja jäljelle jää ihana Jeesus? Siinä ei paljoa seurakunnan koristeet ja kenenkään mummon seinäpoppanat jaksa kiinnostaa, kun silmät ovat kiinni. Kun Kaikkivaltias koskettaa, on huomio Hänessä. 

 

"Te eksytte, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." Sana ja Henki yhdessä.

 

-Yhteiskristillinen

Puhut paljon Jumalan voimasta, mutta tiedätkö mitä? Se jumala josta sinä puhut vaikuttaa harvinaisen voimattomalta.

Vierailija kirjoitti:

YMPÄRILEIKATUT ESIINTYY PORNOVIDEOILLA GOOGLE ALASTI HYVIN NÄKYY MOOSESLAINRIKKOJAT . ONKO JOKU VITSI ÄLÄ TEE HUOR ?   MILLÄ TOLLASEN SYNNIT SAA POIS UHRAAMALLA ELUKAN ?  HYI HELVETTEN. 

Lopeta itse se p-videoiden katselu.

Käsittämättömän valheellinen lähestymistapa tällä yhteiskristillisellä. Paheksuu kirkon tavaroita, mutta uskoo itse psykologiseen humpuukiin kielilläpuhumisineen ja ihmetekoineen. Siinä sitä ihmistekoa on jos jossakin. 

Osaako Yhteiskristillinen selittää, miksei Jumalan voima voisi ilmetä siellä missä liturgia on hiottu huippuunsa? Apostolien ajan käytäntöihin on ainakin turha vedota, koska silloin ei ollut vielä Uutta testamenttiakaan, vaan Raamattu koottiin vasta paljon myöhemmin. Ja entä pyhien kirjoitusten lukeminen yksin kotona? Sellainen toiminta on kaukana apostolisen ajan käytännöistä, joten miten Yhteiskristillinen voi kehottaa ketään sellaiseen? 

"Onko sua koskaan Jumalan voima koskettanut niin että sukat melkein pyörii jaloissa? Onko masennus ja riippuvuudet jääneet kuin salamaniskusta ja jäljelle jää ihana Jeesus? Siinä ei paljoa seurakunnan koristeet ja kenenkään mummon seinäpoppanat jaksa kiinnostaa, kun silmät ovat kiinni. Kun Kaikkivaltias koskettaa, on huomio Hänessä."

Kuinka yleisiä tällaiset kokemukset on Raamatun valossa?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Hyvin sanottu. Ja minä en ainakaan tunne ketään, joka tahtoisi esim. papin kohottavan ehtoollisaineet korkealle ilmaan samalla kun kello soi siksi, että se nyt vaan näyttää hienolta ja tuo vähän vaihtelua messukaavaan. Ehtoollisaineiden nostaminen ylös ja kellon soiminen on selvä viesti siitä, että tässä tapahtuu jotain erityistä, tärkeää, arvokasta... Tämä on messun kohokohta eikä se, että lauletaan yhdessä tai kuunnellaan papin saarnaa. 

Tiesitkö, että kirkonkelloja ei ole Raamatussa? Se on katolista hapatusta siinä vaiheessa, kun hamusivat pakanauskonnoista vaikutteita Rooman valtakunnassa, jotta pakanat hyväksyisivät paremmin kristinuskon.

 

-Yhteiskristillinen

Sinä siis kuvittelet, että katolisessa messussa soitetaan kirkonkelloja silloin kun pappi kohottaa ehtoollisaineet korkealle ilmaan? Siinä soitetaan kyllä ihan toisenlaista kelloa, ja sille on syynsä miksi niin tehdään. Yksi syistä on, että näin nekin jotka eivät näe alttarille eivätkä saa selvää papin sanoista (esim. lasten vahtimisen takia) kuulevat, että juuri nyt on messun kohokohta. Mutta sekin on varmaan sinun mielestäsi pelkkää pakanakansoilta omaksuttua epäjumalanpalvelusta ja siksi väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisia on suomalaisistakin vain noin 2% ja maailman väestöstä lestadiolaisten osuus on minimaalinen. Miksi jumala pelastaisi vain näin pienen osuuden ihmisistä ja nekin vain pääosin Suomesta tai muista Pohjoismaista?

Jeesus puhuu tästä Vuorisaarnassa:

Matteus 7:13–14

“Menkää sisälle ahtaasta portista. Sillä avara on portti ja lavea on tie, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät. Mutta ahdas on portti ja kapea on tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Jokainen lapsi syntyy tähän maailmaan uskovaisena. Kaikki lapset, jotka kuolevat lapsuususkossaan, pääsevät taivaaseen. 
Tällä hetkellä herätyksen ajat ovat Aasiassa. Afrikassa on jo sellaisia rippikouluikäisiä, jotka ovat olleet uskovaisia koko ikänsä, eli siellä herätys on ollut yli 10 vuotta sitten. 
”Euroopassa lähetysseuroja järjestetään Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Latviassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä/Ranskassa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa. Afrikassa kohdemaita ovat Ghana, Gambia, Guinea, Kenia, Ruanda, Senegal, Sierra Leone ja Togo. Seuroja järjestetään myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ecuadorissa sekä Pakistanissa.”

Ihanko tosissaan väität, että kaikista maailman kristityistä vain pieni lestadiolaisuusjoukko pelastuisi? Lestadiolaisilta on tainnut unohtua kristinuskon tärkein oppi eli armo.

Armo on tarjolla ohan kaikille. Valitettavan moni sen ylenkatsoo. Usko on lahja, joka pitää ottaa vastaan lapsen lailla:

-Kiitos!!!

Tässäkin ketjussa moni haluaa ottaa sen vastaan, mutta kuten aikuinen lahjan vastaan ottaa:

-järki mukana

-”en minä tätä olis tarvinnu”

-”mulla on jo tämmönen”

-”ei oo tälle käyttöä”

-”apua, pitää keksiä joku vastalahja (omat teot)”

Jne.

Jumalan armo on sama kuin vaimonpieksäjän armo. Lupaan olla aiheuttamatta kärsimystä, koska tottelet. Ja jotkut pitävät tuota kauniina asiana. Sairasta.

Samaa ajattelen. Millainen "rakkaus" on ehdollista rakkautta? Usko noin ja tee näin, tottele, niin sitten sinut pelastan. Muuten heidät sut helvettiin ja kärsi vaikka ikuisesti.  

 

Että semmoinen "Taivaan isi".

 

Kuka tahansa ihmisvanhempikin pystyy parempaan. Rakastaa lapsiaan aina ja ehdoitta ja aina toivoo heille kaikkea parasta, tekivät he mitä vain ja vaikka sanoisivat vihaavansa. 

 

Ja vielä sekin paradoksi, että jos uskoo Jumalan antaneen ihmiselle älyn ja järjen, niin rangaistus toisaalta uhkaa sitä, joka uskaltaa järkeään käyttää. 

 

Ehei, ei tule kauppoja. 

Oletko koskaan tutustunut ortodoksien käsitykseen Jumalasta? 

En ole, miten se tuosta poikkeaa?

Olen eri, mutta eräs ääriluterilaisuudesta ortodoksiksi kääntynyt teologian tohtori on kirjoittanut ortodoksisesta jumalankuvasta hyvin: https://palasia.net/2026/04/09/ortodoksisuuden-valoisuus/

Kirjoitus on lyhyt ja ytimekäs, mutta koska kaikki ei kuitenkaan klikkaa linkkiä vaikka kiinnostaisi, kopioin olennaisimman tähän:

"[Ortodoksien jumalankuva] on aivan pohjattoman armollinen ja lempeä. Hyvä kiteyttäjä on tuhlaajapojan isä. Mies, joka tähyilee hulttiopoikansa perään, toimii houkan tavoin juostessaan tätä vastaan ja rikkoo kaikki sopivuuden rajat laittaessaan tälle bileet pystyyn."

"Luterilaisena aikoinaan ihmettelin, kuinka ortodoksit rohkenevat käydä Jumalan eteen omassa vanhurskaudessaan, kun ortodoksit eivät usko siihen, että kristityille luettaisiin hyväksi jonkin sortin vierasvanhurskaus. Voin nyt paljastaa ortodoksien salaisuuden: rohkeus löytyy ortodoksisuuden opettamasta Jumalasta. Me uskomme, että Jumala näkee rikkinäisen ihmisen ja rakastaa ehdoitta. Ilman luterilaisen luettua vanhurskauttakin."

Okei, eli uskovat ortodoksit eivät siis ole Jeesuksen lahjavanhurskauden alaisia? :o

Ihmisen oma "vanhurskaus" on kuin likainen vaate Jumalan edessä. 

 

-Yhteiskristillinen

Oppi lahjavanhurskaudesta on protestanttien keksintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Eihän Yhteiskristillisellä ole mitään seurakuntayhteyttä. Näin on itse sanonut. Ja sen kyllä huomaa, kun vain haukkuu kaikki muut kristityt. Tämä ei ole mitenkään raamatullista.  

Lue viesti #2466. En jaksa selittää samoja asioita moneen kertaan. Eikä kirkkojen jumalanpalvelus nyt kokonaan pakanallista ole, mutta paljon on turhaa. 

Uusi Testamentti on Jumalan Sanaa, mutta myös Vanhakin. Jeesus ja apostolit viittasivat myös Vanhaan. 

-Yht.kr.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Eihän Yhteiskristillisellä ole mitään seurakuntayhteyttä. Näin on itse sanonut. Ja sen kyllä huomaa, kun vain haukkuu kaikki muut kristityt. Tämä ei ole mitenkään raamatullista.  

Toivoisin ettet vääristelisi. Enhän mä kaikkia uskovia hauku, luettelin pitkän litanian ryhmittymiä joiden kanssa on uskonyhteys. 

-Yht.krist.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Tota...vapaiden suuntien seurakuntia on ihan muutaman tuhannen asukkaan tuppukylissäkin. :)

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Eihän Yhteiskristillisellä ole mitään seurakuntayhteyttä. Näin on itse sanonut. Ja sen kyllä huomaa, kun vain haukkuu kaikki muut kristityt. Tämä ei ole mitenkään raamatullista.  

Mulla ei ole tällä hetkellä seurakuntaa, mutta vahva uskovien yhteys, eri seurakunnista. Just olin yhteiskristillisessä tapahtumassa jossa porukkaa eri seurakunnista, ja oli siunattu hetki. 

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Hyvin sanottu. Ja minä en ainakaan tunne ketään, joka tahtoisi esim. papin kohottavan ehtoollisaineet korkealle ilmaan samalla kun kello soi siksi, että se nyt vaan näyttää hienolta ja tuo vähän vaihtelua messukaavaan. Ehtoollisaineiden nostaminen ylös ja kellon soiminen on selvä viesti siitä, että tässä tapahtuu jotain erityistä, tärkeää, arvokasta... Tämä on messun kohokohta eikä se, että lauletaan yhdessä tai kuunnellaan papin saarnaa. 

Tiesitkö, että kirkonkelloja ei ole Raamatussa? Se on katolista hapatusta siinä vaiheessa, kun hamusivat pakanauskonnoista vaikutteita Rooman valtakunnassa, jotta pakanat hyväksyisivät paremmin kristinuskon.

 

-Yhteiskristillinen

Sinä siis kuvittelet, että katolisessa messussa soitetaan kirkonkelloja silloin kun pappi kohottaa ehtoollisaineet korkealle ilmaan? Siinä soitetaan kyllä ihan toisenlaista kelloa, ja sille on syynsä miksi niin tehdään. Yksi syistä on, että näin nekin jotka eivät näe alttarille eivätkä saa selvää papin sanoista (esim. lasten vahtimisen takia) kuulevat, että juuri nyt on messun kohokohta. Mutta sekin on varmaan sinun mielestäsi pelkkää pakanakansoilta omaksuttua epäjumalanpalvelusta ja siksi väärin? 

Kirkonkelloja ei ole Raamatussa, mutta ei myöskään messua. :D

-Yht.krist. 

Vierailija kirjoitti:

"Onko sua koskaan Jumalan voima koskettanut niin että sukat melkein pyörii jaloissa? Onko masennus ja riippuvuudet jääneet kuin salamaniskusta ja jäljelle jää ihana Jeesus? Siinä ei paljoa seurakunnan koristeet ja kenenkään mummon seinäpoppanat jaksa kiinnostaa, kun silmät ovat kiinni. Kun Kaikkivaltias koskettaa, on huomio Hänessä."

Kuinka yleisiä tällaiset kokemukset on Raamatun valossa?  

Jos sä Raamatun valossa/Raamattua katselet, niin siellä kaikilla Mooseksilla, profeetoilla, Daavidilla, apostoleilla jne.

Se että Jumala vyöryttää eteen yksityiskohtaista profetiaa tai Häneltä voi kysyä neuvoa mitä tehdä kun viholliskansa hyökkää, kertoi siitä että ei oltu ekaa eikä tokaa kertaa Jumalan kanssa vahvassa yhteydessä. 

Mutta jos sä katsot nykykirkkoja, niin harvinaista. Tosin joskus tapahtuu.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Eihän Yhteiskristillisellä ole mitään seurakuntayhteyttä. Näin on itse sanonut. Ja sen kyllä huomaa, kun vain haukkuu kaikki muut kristityt. Tämä ei ole mitenkään raamatullista.  

Mulla ei ole tällä hetkellä seurakuntaa, mutta vahva uskovien yhteys, eri seurakunnista. Just olin yhteiskristillisessä tapahtumassa jossa porukkaa eri seurakunnista, ja oli siunattu hetki. 

-Yhteiskristillinen

Niin eli kuljet siellä sun täällä ettei sua tunnettais.

Kätevää peitellä ittiään.  

Vierailija kirjoitti:

Osaako Yhteiskristillinen selittää, miksei Jumalan voima voisi ilmetä siellä missä liturgia on hiottu huippuunsa? Apostolien ajan käytäntöihin on ainakin turha vedota, koska silloin ei ollut vielä Uutta testamenttiakaan, vaan Raamattu koottiin vasta paljon myöhemmin. Ja entä pyhien kirjoitusten lukeminen yksin kotona? Sellainen toiminta on kaukana apostolisen ajan käytännöistä, joten miten Yhteiskristillinen voi kehottaa ketään sellaiseen? 

Mä istuin kirkon penkissä 30 vuotta. En tunne ketään jota Jumalan voima olisi koskettanut jonkun LITURGIAN aikana. Toki joku synnintunnnustus on itsessään tärkeä.

Toki joku pyyhki kyynelettä poskipäiltään kun laulaa lurautettiin joku virsi, mutta sellainen voiman kokemus...en tiedä ketään. Ja mä kyllä tunnen kirkkouskoviakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako Yhteiskristillinen selittää, miksei Jumalan voima voisi ilmetä siellä missä liturgia on hiottu huippuunsa? Apostolien ajan käytäntöihin on ainakin turha vedota, koska silloin ei ollut vielä Uutta testamenttiakaan, vaan Raamattu koottiin vasta paljon myöhemmin. Ja entä pyhien kirjoitusten lukeminen yksin kotona? Sellainen toiminta on kaukana apostolisen ajan käytännöistä, joten miten Yhteiskristillinen voi kehottaa ketään sellaiseen? 

Mä istuin kirkon penkissä 30 vuotta. En tunne ketään jota Jumalan voima olisi koskettanut jonkun LITURGIAN aikana. Toki joku synnintunnnustus on itsessään tärkeä.

Toki joku pyyhki kyynelettä poskipäiltään kun laulaa lurautettiin joku virsi, mutta sellainen voiman kokemus...en tiedä ketään. Ja mä kyllä tunnen kirkkouskoviakin. 

Ei ne kaikki sulle niitä kerro. Niillä on muita läheisiä ystäviä. Suomalaiset on aika pidättyviä, kaikki ei pursuile ulos. Mikä itsessään ei tarkoita, etteikö tällaisia kokemuksia olisi. 

Kova on ap:lla oikeassaolemisen eetos. Siksikö itse asiassa ketjun perustitkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Eihän Yhteiskristillisellä ole mitään seurakuntayhteyttä. Näin on itse sanonut. Ja sen kyllä huomaa, kun vain haukkuu kaikki muut kristityt. Tämä ei ole mitenkään raamatullista.  

Mulla ei ole tällä hetkellä seurakuntaa, mutta vahva uskovien yhteys, eri seurakunnista. Just olin yhteiskristillisessä tapahtumassa jossa porukkaa eri seurakunnista, ja oli siunattu hetki. 

-Yhteiskristillinen

Niin eli kuljet siellä sun täällä ettei sua tunnettais.

Kätevää peitellä ittiään.  

Ihme vääristelyjä. :D Täälläpäin kyllä se sama yhteiskristillisten porukka kyllä tuntee toisensa. Mä olen valmis kyllä liittymään seurakuntaan, mutta haluan olla täysin varma. Ja on se identiteettiasia sen jälkeen, koska sen jälkeen mut niputetaan ihmisten puheissa sen seurakunnan tyyliseksi. "Se on vapislainen/se on hellari". Sit aletaan miettiä vapislaisten ja hellarien virheitä ja liitetään ne muhun, vaikka mä en niitä virheitä ole tehnytkään.

Haluaisin vaan että mua kutsuttaisiin uskovaksi kristityksi, tai yhteiskristilliseksi.

Lisäksi seurakunnat muuttuvat, ja maailma rynnistää vauhdilla joka paikkaan. Se hellarivapis jonka tunnen tänään, saattaa olla muuttunut 5 vuoden sisään. Haluan olla satavarma siis, kannattaako mun liittyä seurakuntaan X vai ei.

-Yhteiskristillinen