Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako Yhteiskristillinen selittää, miksei Jumalan voima voisi ilmetä siellä missä liturgia on hiottu huippuunsa? Apostolien ajan käytäntöihin on ainakin turha vedota, koska silloin ei ollut vielä Uutta testamenttiakaan, vaan Raamattu koottiin vasta paljon myöhemmin. Ja entä pyhien kirjoitusten lukeminen yksin kotona? Sellainen toiminta on kaukana apostolisen ajan käytännöistä, joten miten Yhteiskristillinen voi kehottaa ketään sellaiseen? 

Mä istuin kirkon penkissä 30 vuotta. En tunne ketään jota Jumalan voima olisi koskettanut jonkun LITURGIAN aikana. Toki joku synnintunnnustus on itsessään tärkeä.

Toki joku pyyhki kyynelettä poskipäiltään kun laulaa lurautettiin joku virsi, mutta sellainen voiman kokemus...en tiedä ketään. Ja mä kyllä tunnen kirkkouskoviakin. 

Ei ne kaikki sulle niitä kerro. Niillä on muita läheisiä ystäviä. Suomalaiset on aika pidättyviä, kaikki ei pursuile ulos. Mikä itsessään ei tarkoita, etteikö tällaisia kokemuksia olisi. 

Kysynkin sulta: kerro yksikin kirkkouskova joka on saanut jonkun humauksen, armolahjoja tai ilmestyksen liturgian aikana? :D Yhden luterilaisen näystä olen kuullut, mutta en tiedä oliko se kotosalla nähty.

-Yht.krist.

Kiirastulioppi on Raamatun vastainen. Sen mukaan Jeesuksen sovitustyö ei olisi ollut riittävä, kun pitäisi vielä mennä kiirastuleen puhdistumaan synneistä ennen taivaaseen menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako Yhteiskristillinen selittää, miksei Jumalan voima voisi ilmetä siellä missä liturgia on hiottu huippuunsa? Apostolien ajan käytäntöihin on ainakin turha vedota, koska silloin ei ollut vielä Uutta testamenttiakaan, vaan Raamattu koottiin vasta paljon myöhemmin. Ja entä pyhien kirjoitusten lukeminen yksin kotona? Sellainen toiminta on kaukana apostolisen ajan käytännöistä, joten miten Yhteiskristillinen voi kehottaa ketään sellaiseen? 

Mä istuin kirkon penkissä 30 vuotta. En tunne ketään jota Jumalan voima olisi koskettanut jonkun LITURGIAN aikana. Toki joku synnintunnnustus on itsessään tärkeä.

Toki joku pyyhki kyynelettä poskipäiltään kun laulaa lurautettiin joku virsi, mutta sellainen voiman kokemus...en tiedä ketään. Ja mä kyllä tunnen kirkkouskoviakin. 

Ei ne kaikki sulle niitä kerro. Niillä on muita läheisiä ystäviä. Suomalaiset on aika pidättyviä, kaikki ei pursuile ulos. Mikä itsessään ei tarkoita, etteikö tällaisia kokemuksia olisi. 

Kysynkin sulta: kerro yksikin kirkkouskova joka on saanut jonkun humauksen, armolahjoja tai ilmestyksen liturgian aikana? :D Yhden luterilaisen näystä olen kuullut, mutta en tiedä oliko se kotosalla nähty.

 

-Yht.krist.

Jaksat jankata samaa sivutolkulla. Kaikki ei mene tohon psykologiseen hömppään. 

Vierailija kirjoitti:

Kova on ap:lla oikeassaolemisen eetos. Siksikö itse asiassa ketjun perustitkin? 

Ja sulla kaktus poikittain peräröörissä. :)

Ei tässä tarvitse olla kuin vapaiden suuntien uskova tai yhteiskristillinen, niin näkee sen eron. Mun tavoin ajattelevia on useita.

Muualla eletään useampia Raamatun juttuja todeksi kuin kirkossa. Mutta sanon 100.kerran, että vapaissa/karismaattisissa suunnissa kaipaisin puolestaan sellaista lestadiolaistyylistä parannussaarnaa, jotta sydämen puhtaus ei unohtuisi. Painotuksia.

-Yht.krist.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#2454 ja #2455: mulla on olo että vastasinpa mitä tahansa, niin mua pidetään ryppyotsaisena tuomitsijana. No mä otan sen riskin.:) Mutta toivon että edes yksi ihminen uskaltaisi irrottautua tyhjän kirkollisuuden kahleesta, kohti tosiuskoa.
Siis en mä huvikseni kirkkoja mätki, olisihan se mahtavaa että se instanssi joka vielä tavoittaa miljoonia ihmisiä, toimisi Herrassa. Mutta kun ovat pihalla kuin lumiukko. 
Mittarina jonkun asian oikeellisuudelle kristinuskossa ei saa käyttää "kun niin moni tykkää siitä ja on tottunut siihen".
 
Haittaako alttaritekstiilien värikoodaus, haittaako alttarin symboliikan miettiminen? Haittaa. Se vie huomiota olennaisuuksilta.
Se vie pysähtyneisyyteen. Ulkokohtaiseen näpertelyyn ja harrasteluun joka häivyttää tärkeämmät asiat "hei tää on ok kun mietin tänään kirkossa papin johdolla mosaiikkeja, ei mulla ole kiire parannukseen."
 
Ei ole olemassa muuta kristillisyyttä kuin herätyskristillisyys, uskossa ollessammekin. Tähän voisin pistää miljoona UT:n kohtaa.
Eräs uskova sanoi minulle 30 vuotta sitten, että uskova ei voi pysyä uskonelämässä paikallaan: jos haluaa jäädä paikalleen, menee Jumalasta kauemmas. Se on sellainen jatkuva liike joko Jumalasta kauemmaksi tai lähemmäksi ja valitettavasti paikallaanolo-vaihtoehtoa ei ole (eikä tällä ole mitään tekemistä psyyken ongelmien eli vaikka epävakaan persoonallisuustyypin kanssa).
 
Papit kirkossa eivät ole nykyisin oikeita sielujen paimenia. Oikea paimen murehtii, kokee sielunhätää ihmisten puolesta, rukoilee voittoja Jumalan maailmassa, varoittaa, tukee ja lohduttaa. Hän on niin lähellä Jeesusta, että kuulee Jumalan äänen, mitä Hän tänään haluaa näille ihmisille sanoa. 
Oikea paimen ei kehittele muka-coolia puhetta "laitanpa kivan sanaleikin ja vähän stand up-tyyliä, rakennan sen puheen pikkutarkasti ja loppuun pistän bängerin." Vaan oikean paimenen puhe kuin sydämestä tuleva hätähuuto. 
 
Silloin kun talo palaa, ei hätäkeskus ala miettiä soittajalle paloautojen uutta, hienoa maalipintaa.
Ei silloin kun jollain on syöpä levinnyt, lääkäri juttele potilaalle sanan "syöpä" etymologisesta merkityksestä.
Ei silloin kun Jumala haluaa pelastaa penkissä istuvan Villen, aleta miettiä alttarivaatteiden symboliikkaa. 
 
Jos mun luo ei olisi tullut vapaampien suuntien uskovia, mä vieläkin istuisin kirkossa tajuamatta uskosta mitään. Vapaampien suuntien uskovat hoitivat homman 10-kertaisella nopeudella - ei silti painostaen tai hosuen, vaan puhumalla rauhallisesti perusasiat. Vapaissa suunnissa mennään itse asiaan. Puhutaan oikeasti. Mitä ihanaa Jeesus on tehnyt mun elämässä ja viime viikolla? Mitä Jeesuksen seuraaminen on nykyään? Miten synti yrittää vallita? 
Toki ällökristillisyys ja makeilu ja maailmallisuus on levinnyt joihinkin vapaiden suuntien isoihin seurakuntiin, mutta edelleen siellä eletään uskoa todeksi.
 
-Yhteiskristillinen
 

Ikävää, jos sinun kohdallesi osui ev.lut. kirkossa vain huonoja pappeja, jotka eivät joko osanneet tai halunneet välittää sinulle mitään liturgisten värien merkitystä syvällisempää sanomaa. 

Olen kuullut ev.lut. kirkkoa kritisoitavan paljon, mutten ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään moittivan liturgisia värejä siitä, että ne veisivät huomiota pois olennaisemmista asioista. Tuijotitko sinä siis kirkossa istuessasi liturgisia värejä messusta toiseen ja käytit loputtomasti aikaa sen miettimiseen, mitä väriä milloinkin käytetään ja miksi? Kuulitko kirkkokahveilla paljonkin kiivaita keskusteluja, joiden pääosassa liturgiset värit oli? Kuulitko ihmisten kertovan, kuinka ymmärrys liturgisten värien merkityksestä oli muuttanut heidän koko elämänsä ja kuinka he olivat alkaneet sisustaa kotiaan ja pukeutua itsekin liturgisten värien mukaan? Vai mikä niissä liturgisissa väreissä oikein oli, kun koit niiden vievän huomiota oleellisemmista asioita? 

Ettei vaan olisi kyse siitä, että jos papeilla ei ole mitään sanottavaa, jäljelle jää helposti pelkät liturgiset värit ja muu ulkokuori? Silloinhan tilanne on todella huono, mutta se ei muuttuisi ainakaan paremmaksi, jos liturgisista väreistä luovuttaisiin - silloinhan kirkossa käyvillä ihmisillä ei enää olisi sitäkään vähää, vaan he olisivat täysin sen armoilla, mitä kelvoton pappi milloinkin päättää.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloin kun papeilla on muutakin sanottavaa.

Liturgisilla väreillä ei tee mitään silloinkaan, kun papeilla sanottava loppuu. 

Turhuuksia. 

 

Jeesus sanoi hyvin (Matt.22:29):

"Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Ette tunne kirjoituksia, eli ymppäätte uskoon kaikkea ihmistekoista ja hartaan oloista krääsää. 

Ette tunne Jumalan voimaa =Jumala ei pääse kirkoissa vaikuttamaan, koska kirkolliset ja uskonnolliset pitkäpiimäilijät ja hymistelijät on tukkeena. 

 

-Yhteiskristillinen

Tästäkin viestistäsi huokuu Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. 

Ok, olet ilmeisesti löytänyt omasta mielestäsi hienosti toimivan seurakuntayhteyden, jossa Jumala toimii ja vaikuttaa jatkuvasti. Luuletko että kaikki muut maailman ihmiset on yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä? Ja on aina ollutkin? Olet väärässä. Suomessa on edelleen paljon sellaisia ihmisiä joiden on pakko tyytyä sen kirkon tarjontaan joka on lähimpänä, puhumattakaan niistä lukutaidottomista syrjäseutujen asukkaista jotka elivät ennen kuin edes radio keksittiin. Todella moni kristitty on ollut hyvin pitkälti liturgisten värien kaltaisen "näpertelyn" armoilla, jota sinä väität tässä turhaksi ja väiti aiemmin suorastaan haitalliseksi. Niistä on saatu sielulle ravintoa, kun kelvoton pappi on saarnannut omiaan. 

Eihän Yhteiskristillisellä ole mitään seurakuntayhteyttä. Näin on itse sanonut. Ja sen kyllä huomaa, kun vain haukkuu kaikki muut kristityt. Tämä ei ole mitenkään raamatullista.  

Mulla ei ole tällä hetkellä seurakuntaa, mutta vahva uskovien yhteys, eri seurakunnista. Just olin yhteiskristillisessä tapahtumassa jossa porukkaa eri seurakunnista, ja oli siunattu hetki. 

-Yhteiskristillinen

Niin eli kuljet siellä sun täällä ettei sua tunnettais.

Kätevää peitellä ittiään.  

Ihme vääristelyjä. :D Täälläpäin kyllä se sama yhteiskristillisten porukka kyllä tuntee toisensa. Mä olen valmis kyllä liittymään seurakuntaan, mutta haluan olla täysin varma. Ja on se identiteettiasia sen jälkeen, koska sen jälkeen mut niputetaan ihmisten puheissa sen seurakunnan tyyliseksi. "Se on vapislainen/se on hellari". Sit aletaan miettiä vapislaisten ja hellarien virheitä ja liitetään ne muhun, vaikka mä en niitä virheitä ole tehnytkään.

Haluaisin vaan että mua kutsuttaisiin uskovaksi kristityksi, tai yhteiskristilliseksi.

 

Lisäksi seurakunnat muuttuvat, ja maailma rynnistää vauhdilla joka paikkaan. Se hellarivapis jonka tunnen tänään, saattaa olla muuttunut 5 vuoden sisään. Haluan olla satavarma siis, kannattaako mun liittyä seurakuntaan X vai ei.

 

-Yhteiskristillinen

Varma mistä? Ethän tiedä, ootko itekään huomenna uskossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako Yhteiskristillinen selittää, miksei Jumalan voima voisi ilmetä siellä missä liturgia on hiottu huippuunsa? Apostolien ajan käytäntöihin on ainakin turha vedota, koska silloin ei ollut vielä Uutta testamenttiakaan, vaan Raamattu koottiin vasta paljon myöhemmin. Ja entä pyhien kirjoitusten lukeminen yksin kotona? Sellainen toiminta on kaukana apostolisen ajan käytännöistä, joten miten Yhteiskristillinen voi kehottaa ketään sellaiseen? 

Mä istuin kirkon penkissä 30 vuotta. En tunne ketään jota Jumalan voima olisi koskettanut jonkun LITURGIAN aikana. Toki joku synnintunnnustus on itsessään tärkeä.

Toki joku pyyhki kyynelettä poskipäiltään kun laulaa lurautettiin joku virsi, mutta sellainen voiman kokemus...en tiedä ketään. Ja mä kyllä tunnen kirkkouskoviakin. 

Ei ne kaikki sulle niitä kerro. Niillä on muita läheisiä ystäviä. Suomalaiset on aika pidättyviä, kaikki ei pursuile ulos. Mikä itsessään ei tarkoita, etteikö tällaisia kokemuksia olisi. 

Kysynkin sulta: kerro yksikin kirkkouskova joka on saanut jonkun humauksen, armolahjoja tai ilmestyksen liturgian aikana? :D Yhden luterilaisen näystä olen kuullut, mutta en tiedä oliko se kotosalla nähty.

 

-Yht.krist.

Jaksat jankata samaa sivutolkulla. Kaikki ei mene tohon psykologiseen hömppään. 

Et pysty vastaamaan? 

-YK