Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (2381)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa väittelyä ja paskanjauhamista. Ette te tuu yhtään paremmiksi uskossanne. Eikä sellasia hyviä uskovia edes ole. On vain syntisiä ja armahdettuja syntisiä. Senku juoksette kokouksissa ja ties missä saarnatilaisuuksissa hakemassa parannusta korvasyyhyyn. Nöyrtykää ja ottakaa vastaan Jumalan armo. Herra ole minulle armollinen.
Miten Jumalan armo otetaan vastaan?
Että uskot Jumalan rakastavan sinua ja hyväksyvän sinut sellaisena kuin olet. Luotat Jumalan rakkauteen niin kuin pieni lapsi luottaa siihen, että äiti/isä rakastaa ja hoivaa, vaikka olisit välillä känkkäränkkä, polkisit jalkaa ja tekisit tuhmuuksia. Saat aina mennä Isän syliin, kun kaipaat läheisyyttä ja turvaa.
Epäuskoa on se, ettei ota armoa vastaan, vaan epäilee Jumalan rakkautta; esim. jatkuvasti siivilöi elämäänsä ja kääntelee kviä, josko joku salattu synti siellä piileskelisi, vaikka kaikki pyrin tunnustamaan ja katkerasti itkien anon anteeksiantoa. Tai ollaan kuin Stasin agentit, että vahditaan veljiä/sisaria, ja ilmiannetaan rikkomuksista. Ei näin.
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys yhteiskristilliselle. Jos mielestäsi kaikki kristityt pääsevät taivaaseen, mikä järki on eri ryhmittymillä? Esim helluntai, vapaakirkko, perus ev. Lut? Kuitenkin raamatussa puhutaan yhdestä seurakunnasta. Ovatko nämä yksi seurakunta jos niillä on "eri painotuksia", omat kokoontumiset ja muutenkin olen saanut käsityksen että pidät ev. lutteja jotenkin laimeina.
Ylipäätään tämä taivasasia on itselle hyvin vaikea vaikka uskon miten uskon. Yksi minulle tärkeimmistä ihmisistä on ateisti. Hän on hyvä ihminen ja elää kuten kristityn tulisi elää (toki ulman uskoa) ; kunnioittaa muita, antaa anteeksi, ei puhu pahaa. Lisäksi on ahkera ja avulias. Mutta raamatun valossa lienee mahdotonta että ateisti pääsisi taivaaseen ellei ennen kuolemaansa käänny. Tätä on kuitenkin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
-Vl
Myönnän sen, että näissä asioissa pitää oola tosi tarkka ja varma, ja ylipäätään teologisissa linjanvedoissa. En ole uskonopettaja, ja UT:ssa varoitetaan jotenkin näin "älkööt kovin monet teistä ruvetko opettajiksi, sillä me saamme sitäkin kovemman tuomion (eikä naiset saa opettaa ;)).. Joten Herra armahtakoon mua jos puhun seuraavan päin mäntyä.
Varmasti apostolien aikainen alkukirkko olikin yhtenäisempi kuin nykyiset miljoona seurakuntasuuntausta. Eli jokainen seurakunta ei ollut uskonsuuntauksen, vaan kaupungin (Efeso, Korintti jne.) mukaan. Suomessa sen pitäisi olla esim. Kouvolan seurakunta, Oulun seurakunta, Jämsän seurakunta.
Mutta UT:sta voi löytää sellaisen yhtenäisen, klassisen kristinuskon. Se ei ole mikään ympäripyöreä diibadaaba-versio, vaan jos sitä noudattaa, niin "Jeesus ykköseksi, tehdään polvet ruvella parannusta, mennään viidakkoveitsellä Kongossa, julistetaan evankeliumia ja ihmeet ja merkit seuraavat mukana." Tässä ketjussa on useempi meistä luetellut täyteläisen uskon tunnusmerkkejä, ja niitä löytyy monesta seurakuntasuuntauksesta.
Hyvin moni pienempi seurakunta voisi yhdistyä. Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja.
-Yhteiskristillinen
"Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja."
Oletko ottanut selvää siitä, kuinka syvällisiä merkityksiä niihin kovasti paheksumiisi korkeakirkollisuuden krumeluureihin sisältyy, vai paheksutko niitä sen perusteella miltä ne sinusta näyttävät?
Mulla on yks pappi tuttavana ja hän on selittänyt ihan tarpeeksi esim. jotain symboliikkaa. Mutta kun ei apostolit mitään symboleja ja kuvakieltä miettineet, vaan viilettivät Jumalan voimassa.
Kärjistän. Esim.joku alttarivaatteiden väri on oikeesti maailman turhin asia. Olematonta näpertelyä.
-Yhteiskristillinen
Kaikki ei puhuttele kaikkia eikä sille voi mitään. Liturgiset värit on minunkin mielestäni pientä näpertelyä, mutta silti ne puhuttelee monia, erityisesti monia niistä jotka käyvät kirkossa säännöllisesti vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Karrikoin taas, mutta ihme kun vauvakastajat ei tunge ehtoollisleipääkin ja rypälemehua väkisin vauvan kitaan...sama logiikka, mitäs sitä sakramentin kohteelta lupia kyselemään. ;)
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Katolisuudessa avioliittoon vihkiminen on sakramentti. Eli vaikka pappi ei olisi uskossa, eikä morsian saati sulhanenkaan, niin itse sakramentti pyhittää liiton ja yhdistää aviopuolisot Jumalan edessä. Siksi ei siitä voi erotakaan.
Protskuilla avioliitto ei ole sakramentti. Meilläkin monet tapauskovaiset haluavat kirkkohäät ihan vain perinteiden ja "romantiikan"/dramatiikan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Mitä mielestäsi siitä seuraisi, jos vauvakasteesta luovuttaisiin? Hyödyt? Haitat?
Miksi kaste on ainutkertainen mutta ehtoollista voi nauttia aina kun siltä tuntuu?
Eikö kasteenkin voisi uusia, kun siltä tuntuu?
Rakasta lähimmäistä . Palauta varastetut ja toisten oma . Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Katolisuudessa avioliittoon vihkiminen on sakramentti. Eli vaikka pappi ei olisi uskossa, eikä morsian saati sulhanenkaan, niin itse sakramentti pyhittää liiton ja yhdistää aviopuolisot Jumalan edessä. Siksi ei siitä voi erotakaan.
Protskuilla avioliitto ei ole sakramentti. Meilläkin monet tapauskovaiset haluavat kirkkohäät ihan vain perinteiden ja "romantiikan"/dramatiikan vuoksi.
Onko sulla käsitys ettei luterilaista avioliittoa pappi siunaa Jumalan edessä siinä ristiin NAULITUSSA . Hä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Mitä mielestäsi siitä seuraisi, jos vauvakasteesta luovuttaisiin? Hyödyt? Haitat?
Mun lapsia (3 kpl) ei ole kastettu, koska itse en kuulunut ev lut kirkkoon.
En osaa sanoa mitään hyötyä tai haittaa tapahtuneen, näin yksilökohtaisesti.
Osallistuivat koulun uskonnonopetukseen, ja minä kuljetin mukanani hengellisissä kokouksissa. Kesäisin lastenleireillä.
Yhteiskunnallisesti muuttuisi varmaan se, että kirkko ei enää huolehtisi kirkonkirjoihin merkitsemisestä.
Kaikki kansalaiset olisivat automaattisesti vain väestörekisterissä. En tiedä, ovatko ev lut kirkkoon kuuluvien vanhempien lapset nykyään myös väestörekisterissä (DVV), ennen ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Mitä mielestäsi siitä seuraisi, jos vauvakasteesta luovuttaisiin? Hyödyt? Haitat?
Lapset kastetaan koska vauvoja kuolee . Lapset toki pyhitetty kristityn kautta mutta ennen kuolemaa on parasta olla kastettu evankeliumiin . Helluntaivaparit ei kasta koska heistä lapset pelastuu muutenkin. No kukin tyylillään. Jos sä asetu jumalaksi itse et sä tarvikaan mitään kasteita mihinkään.
On nähty kun joku kastetaan uppeluksiin aikuisena ensin kohta siirtyy toiseen taas uudestaan kastetaan ja taas . Ei tossa ole järkeä jää sinne uimaan puhdistusaltaaseen . Likoomaan siellä . Aina kuitenkin saastuu taas pitää kylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Katolisuudessa avioliittoon vihkiminen on sakramentti. Eli vaikka pappi ei olisi uskossa, eikä morsian saati sulhanenkaan, niin itse sakramentti pyhittää liiton ja yhdistää aviopuolisot Jumalan edessä. Siksi ei siitä voi erotakaan.
Protskuilla avioliitto ei ole sakramentti. Meilläkin monet tapauskovaiset haluavat kirkkohäät ihan vain perinteiden ja "romantiikan"/dramatiikan vuoksi.
Onko sulla käsitys ettei luterilaista avioliittoa pappi siunaa Jumalan edessä siinä ristiin NAULITUSSA . Hä.
Hä? Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Älä lue sieltä mitään "käsityksiä".
Ev lut kirkossa avioliittoon vihkiminen ei ole sakramentti. Fakta.
Pappi toimittaa vihkimisen valitulla kaavalla. Ei aina välttämättä kirkkorakennuksessa.
Papin tai vihittävien uskoa ei kysellä, eikä kyseenalaisteta.
Näitä Mooses juttuja mies makaa saas taisessatilassa olevan naisen myös on saa stuu on saast ainen sitten. Näitä juttuja te pellet läträätte .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys yhteiskristilliselle. Jos mielestäsi kaikki kristityt pääsevät taivaaseen, mikä järki on eri ryhmittymillä? Esim helluntai, vapaakirkko, perus ev. Lut? Kuitenkin raamatussa puhutaan yhdestä seurakunnasta. Ovatko nämä yksi seurakunta jos niillä on "eri painotuksia", omat kokoontumiset ja muutenkin olen saanut käsityksen että pidät ev. lutteja jotenkin laimeina.
Ylipäätään tämä taivasasia on itselle hyvin vaikea vaikka uskon miten uskon. Yksi minulle tärkeimmistä ihmisistä on ateisti. Hän on hyvä ihminen ja elää kuten kristityn tulisi elää (toki ulman uskoa) ; kunnioittaa muita, antaa anteeksi, ei puhu pahaa. Lisäksi on ahkera ja avulias. Mutta raamatun valossa lienee mahdotonta että ateisti pääsisi taivaaseen ellei ennen kuolemaansa käänny. Tätä on kuitenkin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
-Vl
Myönnän sen, että näissä asioissa pitää oola tosi tarkka ja varma, ja ylipäätään teologisissa linjanvedoissa. En ole uskonopettaja, ja UT:ssa varoitetaan jotenkin näin "älkööt kovin monet teistä ruvetko opettajiksi, sillä me saamme sitäkin kovemman tuomion (eikä naiset saa opettaa ;)).. Joten Herra armahtakoon mua jos puhun seuraavan päin mäntyä.
Varmasti apostolien aikainen alkukirkko olikin yhtenäisempi kuin nykyiset miljoona seurakuntasuuntausta. Eli jokainen seurakunta ei ollut uskonsuuntauksen, vaan kaupungin (Efeso, Korintti jne.) mukaan. Suomessa sen pitäisi olla esim. Kouvolan seurakunta, Oulun seurakunta, Jämsän seurakunta.
Mutta UT:sta voi löytää sellaisen yhtenäisen, klassisen kristinuskon. Se ei ole mikään ympäripyöreä diibadaaba-versio, vaan jos sitä noudattaa, niin "Jeesus ykköseksi, tehdään polvet ruvella parannusta, mennään viidakkoveitsellä Kongossa, julistetaan evankeliumia ja ihmeet ja merkit seuraavat mukana." Tässä ketjussa on useempi meistä luetellut täyteläisen uskon tunnusmerkkejä, ja niitä löytyy monesta seurakuntasuuntauksesta.
Hyvin moni pienempi seurakunta voisi yhdistyä. Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja.
-Yhteiskristillinen
"Kirkot....näääähhh, olen erittäin tyytyväinen että kirkoissa on alkanut olla "matalakirkollista" toimintaa. Jossa katsotaan sisältöä, ei ulkonaisia krumeluureja."
Oletko ottanut selvää siitä, kuinka syvällisiä merkityksiä niihin kovasti paheksumiisi korkeakirkollisuuden krumeluureihin sisältyy, vai paheksutko niitä sen perusteella miltä ne sinusta näyttävät?
Tässä asiassa myös kirkolla on peiliin katsomisen paikka. Kaikkihan tietää, että moni kokee perinteiset jumalanpalvelukset tylsiksi, mutta kuinka monessa seurakunnassa on järjestetty tavallisille tallaajille suunnattua opetusta liturgiasta? Liturgia alkaa puhutella ihmisiä ihan eri tavalla, jos ymmärtää mitä siinä tehdään ja miksi.
Eri
Juu ja sitten ihmetellään tuntikausia jonkun eläkeläiskerhon kevätretkellä kirkossa kaikkia papin kasukan vertauskuvia ja mitä alttarikaide (jota ei löydy Raamatusta). Mietitääs vielä kirkon holvikaaria.
Herttaista. Mutta pysähtyneisyyttä. Kuin seisova vesi.
Kun sen ajan vois käyttää että ne itsetyytyväiset ja parkkiintuneet eläkeläiset tekisivät itkien parannusta ja ottaisivat Jeesuksen ja Pyhän Hengen voiman vastaan. SIIHEN on kirkot ja seurakuntasalit tehty.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
On nähty kun joku kastetaan uppeluksiin aikuisena ensin kohta siirtyy toiseen taas uudestaan kastetaan ja taas . Ei tossa ole järkeä jää sinne uimaan puhdistusaltaaseen . Likoomaan siellä . Aina kuitenkin saastuu taas pitää kylpeä.
Niin? Onko tämä huono asia. Juutalaisilla on mikvah, rituaalikylpy. Sen voisi ajatella rippinä ja uskon uudistumisena puhdistautumisen kautta. Ev lut kirkossa ei ole rippiäkään. Vl:lla tuo toisille uskoville syntien tunnustaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Katolisuudessa avioliittoon vihkiminen on sakramentti. Eli vaikka pappi ei olisi uskossa, eikä morsian saati sulhanenkaan, niin itse sakramentti pyhittää liiton ja yhdistää aviopuolisot Jumalan edessä. Siksi ei siitä voi erotakaan.
Protskuilla avioliitto ei ole sakramentti. Meilläkin monet tapauskovaiset haluavat kirkkohäät ihan vain perinteiden ja "romantiikan"/dramatiikan vuoksi.
Onko sulla käsitys ettei luterilaista avioliittoa pappi siunaa Jumalan edessä siinä ristiin NAULITUSSA . Hä.
Hä? Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Älä lue sieltä mitään "käsityksiä".
Ev lut kirkossa avioliittoon vihkiminen ei ole sakramentti. Fakta.
Pappi toimittaa vihkimisen valitulla kaavalla. Ei aina välttämättä kirkkorakennuksessa.
Papin tai vihittävien uskoa ei kysellä, eikä kyseenalaisteta.
No ei mitään hindujen sakroja tietysti . Mutta ainakin muistikuva on että aviopari liitetään yhteen JUMALAN KASVOJEN EDESSÄ .
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin näitä kaivellessa lapsikasteen yhteen alkujuureen, joka on ylläripylläri katolisuudesta: "Ex opere operato" (nevö hööd). Eli sakramentti itsessään tehoaa eikä se edellytä uskoa.
Tekoäly:
Ex opere operato on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "tehdyn teon vaikutuksesta" tai "itse teon perusteella".
Termi liittyy kristillisiin sakramentteihin eli pyhiin toimituksiin. Se tarkoittaa, että sakramentti (kaste tai ehtoollinen) toimii ja välittää Jumalan armoa itsessään, oikein toimitettuna. [1, 2, 3, 4]
Tässä on kaksi tärkeää asiaa:
Ei riipu ihmisestä: Sakramentin teho ei riipu toimituksen suorittavan papin hyvyydestä tai vastaanottajan omasta uskosta.
Esimerkki: Se toimii samalla tavalla kuin lääke. Lääke parantaa sinut, vaikka et ymmärtäisi tai uskoisi sen toimintaan. [1, 2]
Ilmaisu on alun perin katolisen kirkon opetus sakramenttien vaikuttavuudesta. Se takaa sen, että sakramentit ovat varmoja ja luotettavia Jumalan tekoja. [1, 2]
Tästä alkoi mielestäni vauvakaste-eksytys, eli alettiin luopua uskon edellyttämisestä. Jos nyt ajatellaan että UT:ssa on 2 sakramenttia (vaikka sakramentti-sanaa ei sieltä löydy eikä sakramentteja niputeta) eli kaste ja ehtoollinen, niin....
....vaikka ei tajuaisi kasteesta ja ehtoollisesta paljoakaan ja sakramentin tarjoaja olisi joku leipäpappi, niin olennaista on että ihminen pyytää ja ottaa sen sakramentin itse ja uskoo että siinä jotain tapahtuu.
Vauvakasteessa noita ei tapahdu. Vauva ei pyydä kastetta eikä hänellä ole uskoa.
Vs. Hääpari menee oikeasti naimisiin Jumalan silmissä sitovasti, vaikka vihkijänä olisi joku leipäpappi. Mutta erona vauvakasteeseen on, että se hääpari on pyytänyt vihkimistä ja uskoo sen vihkimisen tekevän heistä avioparin.
-Yhteiskristillinen
Viestisi oli sekava ja ainakin siihen liittämäsi tokoälyoksennus on selvästi virheellinen. Havainnollistan asiaa puhumalla vaihteeksi aikuiskasteesta:
Kaikki kasteelle omasta tahdostaan menevät eivät usko Jumalaan. Jotkut menevät kasteelle täyttääkseen sukunsa odotukset, jotkut saadakseen tulevan puolison kovasti toivomat kirkkohäät, jotkut saadakseen riparin tai fifteen-leirin jälkeen juhlat ja lahjoja, ja jotkut muista syistä. Onko tällainen kaste pätevä vai pitäisikö se uusia, jos kyseinen henkilö tulee myöhemmin uskoon? Mitä jos kasteella käynyt ihminen ei tiedä myöhemmin varmasti, oliko hän kasteella käydessään uskossa vai ei? Tuleeko kaste uusia vaikka tuhat kertaa, jos epävarmuus ei koskaan väisty kokonaan?
"Ex opere operato" ei tarkoita, että esim. kaste vaikuttaisi mitenkään sellaisessa ihmisessä, joka on kasteelle mennessään ja koko kasteen jälkeisen elämänsä aktiivisessa epäuskon tilassa. Se tarkoittaa, että myös vilpillisin mielin kasteella käyneen ihmisen saama kaste on pätevä kaste eikä sitä tule uusia, jos kyseinen ihminen tulee myöhemmin uskoon. Tällaisessa tapauksessa kaste alkaa vaikuttaa uskoontulohetkestä lähtien.
No et sä nyt tiedä mitään PONTIUS PILATUS PÖHKÖ
Tässä asiassa myös kirkolla on peiliin katsomisen paikka. Kaikkihan tietää, että moni kokee perinteiset jumalanpalvelukset tylsiksi, mutta kuinka monessa seurakunnassa on järjestetty tavallisille tallaajille suunnattua opetusta liturgiasta? Liturgia alkaa puhutella ihmisiä ihan eri tavalla, jos ymmärtää mitä siinä tehdään ja miksi.
Eri