Lue keskustelun säännöt.
Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?
Kiinnostaa kuulla, kun itse nelikymppisenä olen sellaisesta perheestä, jossa käytiin 80-00-luvuilla ulkomaan matkalla aina kaksi tai kolme kertaa vuodessa, pidennettyjä viikonloppuja tai viikon parin etelänmatkoja. Ei kuitenkaan ollut varakkaita vanhempia, toinen vanhempi perus paperinpyörittelijä ja toinen työtön, mutta aurinkolomiin säästivät aina rahat kasaan.
18-vuotiaaksi mennessä olin käynyt jo 20 maassa. Nykyäänhän on paljon matkustelevia nuoria perheitä, mutta entä teillä muilla keski-ikäisillä? Kyselen, kun omassa tuttavapiirissä ei juuri kukaan muu matkustellut silloin lapsuudessa, ja enemmistö nyt tuntemistani ikätovereista on päässyt vasta aikuisena näkemään maailmaa ja viemään omia lapsiaan ulkomaanlomille.
Kommentit (291)
Emme. Ei varoja moiseen. Aikuisena senkin edestä reileillä ja au-pairina ettei tee mieli lähteä oikeen minnekään, varsinkaan hellehelvettien ihmispaljouteen. Skotlanti tai pohjois- Norja saattaa kiinnostaa jos oikein innostuu, ehkä sitten eläkkeellä. Matkustaminen on vaivalloista ja usein menee jokin pieleen mikä vaikuttaa mielialaan niin että jo on kotiin ikävä. Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1968. Ei matkusteltu vanhempien kanssa muuta kuin kerran käytiin äidin kanssa jonkin minkä lie kerhon mukana Leningradissa linja-autolla ehkä 3 päivän reissu, kun olin jotain 13. Muuten ainoat ”ulkomaan käynnit” vanhempien kanssa oli Ruotsin puolen Torniojokilaaksoon tehdyt kauppareissut, kun oli siinä Suomen puolella kesämökki. Sain kuitenkin kerran ehkä 11-12-vuotiaana osallistua jollekin kansainväliselle kesäleirille Länsi-Saksassa, oliskohan noin viikon kestänyt. Muistan, että junalla sinne mentiin Ruotsin/Tanskan läpi.
Kovasti olisin lapsena toivonut, että olisi matkusteltu. Mutta jännästi kävi niin vanhempani ”keksivät” matkustelun juuri siinä vaiheessa, kun en enää edes olisi halunnut lähteä heidän kanssaan yhtään minnekään. Eli sitten kun olin teini, rupesivat kerran vuodessa käymään viikon-kahden seuramatkoilla, ja minä olin onnessani, kun sain jäädä yksin kotiin: olin kuopus, ja vanhemmat sisarukset olivat jo muuttaneet pois kotoa siinä vaiheessa.
Lentokoneessa olen muuten ollut ensimmäisen kerran 23-vuotiaana.
Nykyään jos jättäisi teinin pariksi viikoksi yksin kotiin, joku varmaan tekisi lastensuojeluilmoituksen.
Matkustamisesta tuli koko kansan huvia vasta 1980-luvulla. Risteilyt oli suosittuja, etelänmatkojen määrä viisinkertaistui vuodesta 1980 vuoteen 1990. Reittilennot oli todella kalliita nykyisiin hintoihin verrattuna, esimerkiksi vielä 1990-luvulla Lontoon lennot saattoi maksaa 500 € nykyrahan arvoon muutettuna.
Kaukomatkailu alkoi yleistyä vasta 2000-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Joissain kommenteissa tuntuu,että lentelyä jopa monta kertaa vuodessa, jopa lapsesta asti ja omien lastenkin kanssa pidetään ihan perusjuttuna ja itsestäänselvyytenä, mihin kuka tahansa pystyisi halutessaan.Tiedostakaa että kuulutte siihen 1-5% maailman väestöstä joka noin voi tehdä.95% maailman aikuisista ei ole koskaan elämässään käynyt lentokoneessa tai ulkomailla. On tärkeä ymmärtää, että ootte etuoikeutettujen harvassa joukossa.
Ehkä valtaosa koko maailman ihmisistä ei ole lentokoneessa ollut, mutta eurooppalaisista n.puolet ja suomalaisista valtaosa eli 80-90% on ainakin kerran matkustanut lentäen.
Ei matkusteltu juurikaan. 30 oppilaan luokaltakin varmaan ainakin puolet oli sellaisia, jotka ei olleet käyneet lentokoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käyty, koskaan. Reissattiin vain kotimaassa. Ensimmäisen kerran matkustin lentokoneella aikuisena.
Olen 39.
Jonkin verran lapsuudessa ja nuoruudessa tuli matkustettua lapsuusperheen ja kavereitten kanssa, nyt vanhempana en enää ole jaksanut / ei ole kiinnostanut. Ruotsi, Norja, Venäjä (Neuvostoliitto), Viro, muut Balttian maat, Kanariansaarilla, Välimerellä ja Keski-Euroopassa. Siinä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat matkustelivat ulkomailla vähän, me emme ollenkaan. Tämä tilanne 80-90-luvuilla. Emme myöskään käyneet usein kotimaan sisäisillä matkoilla. Joko ei jaksanut tai liian kallista.
Vierailija kirjoitti:
Matkustamisesta tuli koko kansan huvia vasta 1980-luvulla. Risteilyt oli suosittuja, etelänmatkojen määrä viisinkertaistui vuodesta 1980 vuoteen 1990. Reittilennot oli todella kalliita nykyisiin hintoihin verrattuna, esimerkiksi vielä 1990-luvulla Lontoon lennot saattoi maksaa 500 € nykyrahan arvoon muutettuna.
Kaukomatkailu alkoi yleistyä vasta 2000-luvun alussa.
Totta minunkin mielestä, vasta 2000-luvun tällä puolen ihmiset alkoi käydä kaukokohteissa. Kasari-ysärillä aurinkomatkat oli Välimeren kohteisiin, 2000 eteenpäin alkoi Thaimaat, Balit, Meksikot yms yleistyä.
kasarilapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-v täällä. Käytiin Ruotsissa ja Tanskassa, bussilla ja laivalla. Siinä kaikki. Vanhemmillani oli pitkä koulutus ja rahaakin, mutta ulkomaan matkailu - hui kauhistus! Lähdin yksin ensimmäiselle matkalleni Mallorcalle 16-vuotiaana kesätyörahoilla. Yritin kovasti puhua äitiä mukaan, mutta ei käynyt millään. Mielummin siis päästi alaikäisen yksin. En vieläkään voi ymmärtää heidän ajatteluaan.
Siihen aikaan nuoriin ja jopa lapsiin luotettiin ja siihen, että kyllä he pärjäävät. Yleensä pärjättiinkin. Oliko se sitten aina hyvä, että sai yksin pärjätä, onkin toinen juttu.
Ei myöskään ollut Eurooppa täynnä afrikkalaisia ja arabeja.
Vierailija kirjoitti:
Joissain kommenteissa tuntuu,että lentelyä jopa monta kertaa vuodessa, jopa lapsesta asti ja omien lastenkin kanssa pidetään ihan perusjuttuna ja itsestäänselvyytenä, mihin kuka tahansa pystyisi halutessaan.Tiedostakaa että kuulutte siihen 1-5% maailman väestöstä joka noin voi tehdä.95% maailman aikuisista ei ole koskaan elämässään käynyt lentokoneessa tai ulkomailla. On tärkeä ymmärtää, että ootte etuoikeutettujen harvassa joukossa.
Minusta on myös tärkeää ymmärtää, että jokainen lento tuo lastenne kärventymisen elinkelvottomalla planeetalla askelen lähemmäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60-vuotias ja kerran käytiin Lapin autoreissulla Norjan puolella, muuten ei ulkomailla käyty.
Reissasin sitten täysi-ikäisenä Alpeilla sen minkä huvitti, en enää ole tuntenut mielenkiintoa 30 vuoteen.
Ruotsissa vain laivalla. Kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan kerran Tanskaan 13v, seuraavan kerran Kanariansaarelle 15v. Tämän jlk olenkin matkustellut niin paljon etten edes muista kuinka monta kertaa. Nykyään on loma-asunto ulkomailla ja sinne tulee matkusteltua muutaman merran vuodessa. Tämän lisäksi matkoja muualle. Olen 60v. ja paljon vielä kokematta. Matkustan niin kauan kun lompakko ja terveys antaa myötä.
Ei matkusteltu, kerran tai pari käytiin ruotsinlaivalla.
Vierailija kirjoitti:
Kävin lapsena perheeni kanssa lomamatkoilla.
Nyt aikuisena en ole käynyt kertaakaan
Lapsena en käynyt vanhempieni kanssa kuin kerran ruotsilaivalla,
nyt aikuisena puolisoni kanssa 30 kertaa, ja ainakin 2 tälle vuodelle tulossa.
t. 197X.
Euroopan oon kiertänyt ennenkuin täytin 10. Sitten olikin 15 vuoden tauko ettei tarvinnut mennä mökkiä pidemmälle. 😅
Ruotsissa käytiin jokusen kerran 80-luvulla. Ysärillä Tallinnaan ja yhden kerran Kreetalla.
Ei matkusteltu, spurguisän rahat meni viinaan. Automatkatkin oli hankalia kun oli kortti kuivumassa.