Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?

Kävin lapsena perheeni kanssa lomamatkoilla.

Nyt aikuisena en ole käynyt kertaakaan

Käytiin äitimme kanssa etelässä joka joulu vanhempieni erottua, eli 11-18-vuotiaana. 

Olen pian 60-vuotias, ja en matkustellut lapsena juuri minnekään. Kerran kävimme autolomalla Ruotsissa ja Norjassa, olin silloin noin 10-vuotias. Aikuisena olen sitten jonkin verran matkustellut. Omat lapset ovat noin kolmekymppisiä, ja heidän kanssaan on käyty aurinkolomilla varmaan kymmenisen kertaa, kun olivat pieniä. Niihin kyllä säästettiin sitten koko vuosi ja tingittiin aika monesta asiasta. Ihmettelen, mistä rahat löydettiin, vaikka lasten matkat olivatkin halvempia, sillä nykyisin emme pysty miehen kanssa edes kahdestaan matkustamaan minnekään, rahat eivät riitä, vaikka töissä ollaaankin.

Olen syntynyt 89 ja lapsena käytiin ulkomailla parin vuoden välein. Sitä varten säästettiin todella paljon. 

En perheen kanssa,  mutta matkustin 13-vuotiaana ensimmäisen kerran yksin ulkomaille eli Ruotsiin. 

Ei.

Ruotsissa ja Norjassa käytiin vanhempien kanssa lomamatkoilla, kun olin lapsi. Itse tein ensimmäisen pidemmän ulkomaanmatkan lukion jälkeen 18 vuotiaana Ibizalle, kun se oli olevinaan niin trendikästä silloin.

Aikuisiällä olen työn vuoksi asunut 6 eri maassa ja käynyt yli 100 eri maassa. Nyt eläkeiän kynnyksellä matkustelu liittyy lähinnä harrastuksiin, sukellus, golf ja laskettelu.

M63

Olen liki 60v, ei matkustettu kun kerran ruotsiin . Mulla oli tyhmä sivistymätön äiti ja rahaton, uskoi näihin muu maa mustikka ja suomeen syntyminen lottovoitto höpinöihin. 

Ei. Yrittäjäperheessä ei ollut ikinä lomaa. Ei sitten omienkaan kanssa kun mies teki työn puolesta reissuja ja mulla oli pitkään pätkötyökierre. Piti olla aina valmis jos jotain hommaa saa. Nuorempi reissaa nyt vanhempi ei välitä. 

Olen 66-vuotias, ja matkustettiin n. 2 kertaa vuodessa. Jäi päälle, ja olenkin sitten matkustellut koko ikäni ja jatkan edelleen. 

Vanhempani olivat melko varakkaita. 

Juu Norjassa Ruotsissa ja Lappi kuin suomen museot ja sitten Espanjan Kreikan ja jotain myöhemmin Afrikassa ja Intiassa kuin muut . 

Olen 62 vuotias. Lapsena asuttiin käytiin muutaman kerran Ruotsissa laivalla Tukholmassa ja kerran  Uumajassa. Isän armeijakaveri asui Torniossa ja monesti kesälomalla kyläiltiin siellä, ajettiin myös Haaparantaan. Sitä en pitänyt ulkomaana koska Ruotsin puolella pärjäsi kaupoissa ihan kotimaisella kielellä. 

Kerran viikossa käytiin ulkomailla. Lähinnä hapitsulta ostamassa halvemmalla asioita.

Aika vähän loppujen lopuksi vaikka monessa paikkaa käyty . Ehkä vielä pitää mennä jonnekin katsomaan miten muut elää.  Ainakin lämmin merivesi on hieno juttu .  

Nyt voi käydä vaikka uudestaan Afrikassa . 

En lapsuudessa matkustellut. 25-50 ikävuosina taas niin paljon , että nyt kuusikymppisenä ei tee ollenkaan mieli matkusteluun, pakkailuun ja lentokenttiin.

Ei matkusteltu. Isäni oli aloitteleva yrittäjä kasarilla, äitini kotiäiti, ja rahat tiukalla. Serkkuni perhe kävi ulkomailla etelässä joka vuosi ja se oli mielestäni tosi ihmeellistä. 

Kerran käytiin risteilyllä Tukholmaan (ei käyty maissa) ja tää oli jo hulppeaa. Ja Lapissa käytiin autoreissussa kerran. 

Ekan kerran ite kävin ulkomailla 15-vuotiaana ja nyt aikuisenakin oon kyl sit reissannut, viime vuosina oikein urakalla; viime vuonna tein neljä ulkomaanmatkaa, tänä vuonna oon tehnyt kaksi ja kolmas tulossa syksyllä. 

Sitten taidan pitää taukoa minäkin. En oikein osaa päättää onko matkustelu ihanaa vai rasittavaa...

N45

Kyllä, suht tiuhaan tahtiin käytiin ulkomailla. Molemmat vanhemmat ok töissä. Olihan se hauskaa ja avartavaa. Mutta rehellisesti sanottuna, en tiedä oliko se kovin tervettä. Toinen vanhemmista hieman jopa pakkomielteinen matkusteluun. Jos itse olisin ollut vanhempieni asemassa, olisin panostanut enemmän päivittäiseen arkeen ja vähän vähemmän matkoihin. Olisin myös säästänyt enemmän, niin ei olisi tullut myöhemmin niin tiukkaa.

Vanhempani alkoivat käydä 60-luvulla ahkerasti seuramatkoilla etelässä, mutta äitini oli aina sitä mieltä ettei lapsia oteta sinne mukaan. Tehtiin vain helvetillisiä automatkoja Norjaan ja Tanskaan, yövyttiin teltassa ja syötiin purkkihernekeittoa. Ensimmäisen kerran pääsin ulkomaille 70-luvun puolivälissä kun lensin 15-vuotiaana YKSIN Lontooseen tapaamaan kirjeenvaihtokaveriani. Lentäminen oli niin kallista että minut oli liitetty vuotta aiemmin Merimieskirkon jäseneksi, jotta saisin halvan lentolipun. Englannissa ihmettelivät miten olin saanut tulla ulkomaille rautaesiripun takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani alkoivat käydä 60-luvulla ahkerasti seuramatkoilla etelässä, mutta äitini oli aina sitä mieltä ettei lapsia oteta sinne mukaan. Tehtiin vain helvetillisiä automatkoja Norjaan ja Tanskaan, yövyttiin teltassa ja syötiin purkkihernekeittoa. Ensimmäisen kerran pääsin ulkomaille 70-luvun puolivälissä kun lensin 15-vuotiaana YKSIN Lontooseen tapaamaan kirjeenvaihtokaveriani. Lentäminen oli niin kallista että minut oli liitetty vuotta aiemmin Merimieskirkon jäseneksi, jotta saisin halvan lentolipun. Englannissa ihmettelivät miten olin saanut tulla ulkomaille rautaesiripun takaa.

Jatkan tästä vielä. 70-luvulla oli yleistä lähteä Englantiin kielikurssille ja Eurooppaan interrailille. Sinne.

Omat 80- ja 90-luvulla syntyneet lapseni ovat matkustaneet paljon, vanhempien kanssa ja omin päin.