Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?

Köyhät ovat pohjaton kaivo. Pian olet köyhä itsekin jos et etsi tasoistasi seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aloittajan kirjoituksen siihen asti kunnes kirjoitti "On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin". 

 

Tuossa vaiheessa sitten paljastikin todelliset karvansa ja sanoisin naiselle, jos voisin, että juokse!

 

Yleensä se elintason nosto parisuhteessa tehdään yhdessä tuumin. Se, että kirjoitat noin rumasti oppirtunisteista ja elintason nostosta miehen kustannuksella, uskon, että sinulla ei muuta annettavaa ole parisuhteessa kuin se raha.

Miten se tuossa tapahtuisi?
Ap:lla on puolta suuremmat tulot ja varallisuutta 400k kun taas naisella ei ole mitään.
Onko tämä taas sitä naisten käsitystä "yhteisestä", jossa mies hankkii ihan konkreettisesti massia ja nainen on tehnyt yhtä suuren osan jollain esoteerisella feminiinisellä panoksella?

Siten, että muutettaisiin yhteen, jolloin molemmilta säästyy rahaa. Aloittajan sijoitukset eivät liity tähän muuten kuin, että hänellä lie käytettävissään kuukaudessa aika sama summa kuin naisystävälläkin.

Toki jos ovat yhdessä vielä sitten, kun aloittaja alkaa käyttää sijoitustuottojaan elintason parantamiseen tai elämiseen, on hyvä edelleen jakaa sama elintaso naisystävän kanssa, joka on sitten jo pitkäaikainen puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50000 vuodessa ei ole mikään hirveän hyvätuloinen. Ymmärtäisin, jos laittaisi yhden nollan perään, niin voisi ehkä olla joku vaara, että toinen rupeaa siipeilemään. Eihän tuolla summalla edes maksella minkään omakotitalon lainanlyhennyksiä, jos olettamuksena on, että nainen haluaa tällaista. Huono provo, ei jatkoon.

Hänellä on ilmeisesti myös pääomatuloja.

Ei ollut. Sijoitukset olivat korkorahaatoissa ja asunnon vuokra oli läheiselle ihmiselle alhainen. 

Vierailija kirjoitti:

No katot miten menee ja jos ei suju niin sitten vaan eri suuntiin. Ei hyvää juttua kannata pilata etukäteen murehtimalla. Menee se ilman sitäkin mädilleen jos on mennäkseen.

M35

Kiitos! Tää oli se mitä tarvitsin kuulla tälle illalle,olen tosi kiitollinen tästä. 

Eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aloittajan kirjoituksen siihen asti kunnes kirjoitti "On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin". 

 

Tuossa vaiheessa sitten paljastikin todelliset karvansa ja sanoisin naiselle, jos voisin, että juokse!

 

Yleensä se elintason nosto parisuhteessa tehdään yhdessä tuumin. Se, että kirjoitat noin rumasti oppirtunisteista ja elintason nostosta miehen kustannuksella, uskon, että sinulla ei muuta annettavaa ole parisuhteessa kuin se raha.

Miten se tuossa tapahtuisi?
Ap:lla on puolta suuremmat tulot ja varallisuutta 400k kun taas naisella ei ole mitään.
Onko tämä taas sitä naisten käsitystä "yhteisestä", jossa mies hankkii ihan konkreettisesti massia ja nainen on tehnyt yhtä suuren osan jollain esoteerisella feminiinisellä panoksella?

Mistä te löydätte näitä naisia joilla ei ole mitään?

Naiset ovat Suomessa koulutetumpia kuin miehet ja käyvät töissä. Minulla on parempi palkka ja enemmän omaisuutta kuin aloittajalla, ja hui, olen nainen. 

Tuo, että keskituloinen mies kaivaa jostain kiven alta varattoman naisen kuulostaa aina niin provolta. Varsinkin kun Suomessa pariudutaan tilastojen mukaan aika vahvasti samasta sosiaaliluokasta. 

Ap köyhäilee, joten kai he tavallaan ovatkin naisensa kanssa samaa "luokkaa". Toinen elää kuin köyhä, toinen on oikeasti köyhä.

Keskiluokkainen nainen, joka haluaa matkustella ja tehdä kivoja juttuja, kuten käydä teatterissa tai oopperalla (asioita, jotka HYI OLKOON maksaa rahaa), ei ota miestä, jonka käsitys mukavasta vapaa-ajasta on metsissä tai autiotaloissa mönkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aloittajan kirjoituksen siihen asti kunnes kirjoitti "On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin". 

 

Tuossa vaiheessa sitten paljastikin todelliset karvansa ja sanoisin naiselle, jos voisin, että juokse!

 

Yleensä se elintason nosto parisuhteessa tehdään yhdessä tuumin. Se, että kirjoitat noin rumasti oppirtunisteista ja elintason nostosta miehen kustannuksella, uskon, että sinulla ei muuta annettavaa ole parisuhteessa kuin se raha.

Miten se tuossa tapahtuisi?
Ap:lla on puolta suuremmat tulot ja varallisuutta 400k kun taas naisella ei ole mitään.
Onko tämä taas sitä naisten käsitystä "yhteisestä", jossa mies hankkii ihan konkreettisesti massia ja nainen on tehnyt yhtä suuren osan jollain esoteerisella feminiinisellä panoksella?

Mistä te löydätte näitä naisia joilla ei ole mitään?

Naiset ovat Suomessa koulutetumpia kuin miehet ja käyvät töissä. Minulla on parempi palkka ja enemmän omaisuutta kuin aloittajalla, ja hui, olen nainen. 

Tuo, että keskituloinen mies kaivaa jostain kiven alta varattoman naisen kuulostaa aina niin provolta. Varsinkin kun Suomessa pariudutaan tilastojen mukaan aika vahvasti samasta sosiaaliluokasta. 

Ap köyhäilee, joten kai he tavallaan ovatkin naisensa kanssa samaa "luokkaa". Toinen elää kuin köyhä, toinen on oikeasti köyhä.

Keskiluokkainen nainen, joka haluaa matkustella ja tehdä kivoja juttuja, kuten käydä teatterissa tai oopperalla (asioita, jotka HYI OLKOON maksaa rahaa), ei ota miestä, jonka käsitys mukavasta vapaa-ajasta on metsissä tai autiotaloissa mönkiminen.

Mä en sitten taida olla keskiluokkainen nainen. Möngin metsissä ja tuntureilla sekä purjehdin, mökkeilen keskellä ei mitään enkä yhtään hingu matkustelemaan. Oopperassa olen käynyt aikaisemmin paljonkin, enää ei tule niin lähdettyä. Ellei sitten tyttären kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Etsi keskituloisia naisia, ja ongelma ratkaistu. 

Köyhimmät naiset ja hyvätuloisimmat miehet päätyvät parisuhteeseen tilastollisesti. Jos naisella on kykyä tienata itse, hän ei ota miestä, minkä todistaa tilastokeskuskin.

Ohessa yhdessä asuvat lapsettomat aikuiset, miehet vs naiset ja yksin asuvat lapsettomat aikuiset, miehet vs naiset:

https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2021/miehet-ja-naiset-tuloluokkakuvassa-seka-tulot-etta-tuloerot-ovat-miehilla-naisia-suuremmat

Eli naiset ovat miesten kanssa elintason vuoksi. Jos nainen osaa hankkia sen itse, hän ei ota miestä.

Mielenkiintoinen keskustelu!

Minusta tuo on oikein, että ap on ilmaissut naisystävälle ettei halua lapsia tai muuttaa yhteen jne. On rehellistä kertoa se heti, että toinen voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä haluaako semmoista suhdetta.

Itselleni oli tärkeää saada lapsia, jos mies ei olisi halunnut niin en olisi semmoiseen suhteeseen jäänyt. Raha-asioita en niinkään miettinyt.

Itselläni muuten erilainen näkökanta kuin ap:lla:

Tapasin mieheni jo nuorena vähän yli parikymppisenä. Siitä on jo yli 20v. Kumpikin oltiin niihin aikoihin suht matalapalkkaisissa töissä. Yhteen muutettiin koska kumpikin sitä haluttiin. Joskus muisteltukin, että ei meillä silloin kovin paljon omaisuutta/rahaa ollut. Rahat riitti juuri ja juuri menoihin. Mutta rakkautta oli.

Saimme lapsia 3. Välillä elettiin tiukkojakin aikoja, koska minä olin lasten kanssa aika pitkään kotona ja silti otettiin riski ja ostettiin ensimmäinen yhteinen talo niihin aikoihin. Ja toki 5 henkinen perhe vaatii rahaa jo ihan perusmenoihin aika paljon.

On molemmat kuitenkin edetty työurillamme pikku hiljaa. Minulle tarjottiin äitiysloman jälkeen parempi palkkaista työtä ja mies ryhtyi yrittäjäksi. Olemme myös saaneet yhden yhteisen ennakkoperinnön. 

Vaikka aika vaatimattomasti lähdettiin liikkeelle ,niin nyt esim.viime vuoden tulot oli yhteensä meillä yli 100000€ ja omaisuutta on n.800000€ edestä tai ylikin. Mm.2 omakotitaloa, metsää, 3 autoa jne.

Tällä hetkellä siis eletään taloudellisesti vakaata elämää.

Pointtini oli tässä, että onneksi ei silloin nuorena mietitty että empä tuon vähävaraisen mukaan lähde :D

Toki ymmärrän hyvin myös tuon ap:n näkökannan, että kannattaa olla varovainen. Totuus on ettei kaikkiin voi luottaa. Nykyään suhteet ei välttämättä kovin pitkiä ole.

Mekin päästy hyvään rahalliseen tilanteeseen kun on kumpikin omalta osaltaan edes autettu sitä omilla valinnoilla töiden suhteen.

Tämähän riippuu paljon myös mahdollisesta ikäerosta. Vaimoni vielä opiskeli yliopistossa kun muutimme yksiin, itse olin jo tovin takonut uraa. Luonnolliseti tulotasoni oli korkeampi. Jos olisin halunnut jotain 50/50 touhua niin asunto olisi ollut joku opiskelijaluukku. Sen sijaan asuimme minun omistusasunnossani, hän osallistui hieman asumiskuluihin (osa hoitovastikkeesta, sähköstä ja vedestä) kun taas lainan lyhennykset ja korot kuuluivat minulle.

Nykyään olemme molemmat molemmat työelämässä. Nykyinen asuntolaina on puoliksi. Asumiskulut ja perheenkulut maksamme suhteessa tuloihin.

Sponsoroi naista tai pysy sinkkuna. Persaukiset miehet valittavat, että naiset ovat gold diggereitä. Tuo puhe on köyhien miesten katkeraa ulinaa. Köyhiä miehiä ahdistaa naisten nirsous (naiset eivät anna piparia kenelle tahansa miehelle), naisten itsemääräämisoikeus (Suomen lakiin kirjatuy oikeudet) naisten ja taloudellinen itsenäisyys (omakoti, oma työ, omat rahat). Köyhiä miehiä ahdistaa myös se, että Suomen syntyvyys laskee ja työssäkäyvät naiset eivät enää luovu palkkatyöstään voidakseen jäädä kotiin (lasten kasvattaminen, ikääntyvien vanhempien omaishoitajana toimiminen). Miehet panikoivat, koska naisten ilmainen työpanos on nyt katoamassa. Entistä useampi mies jää avioeron sattuessa yksinhuoltajaksi ja joutuu huolehtimaan myös omista vanhemmistaan. Vaimo häipyi (ero) ja jätti kaikki "naisten työt" miehelle. 🤣

Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.

Minusta tässä on myös sekin pointti, paljonko tehdään työtä ja nähdään vaivaa.

Jos molemmat käyvät töissä ja hoitavat osansa kotona, on kohtuutonta, että toinen elää eri elintasolla. Elintason saa pariskunta toki päättää yhdessä.

Tämä siis yhteistaloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.

Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen.  Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.

Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.

Miksi kulut jaetaan tasan jos on isommat tuloerot? Mites kauppalaskut, kun mies yleensä syö enemmän? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.

Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen.  Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.

Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.

Kuten edellä jo todetiin, jos ei edes usko parisuhteisiin, ei sellaiseen kannata ryhtyä. Ei kirkkoonkaan kannata liittyä, jos ei usko jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän riippuu paljon myös mahdollisesta ikäerosta. Vaimoni vielä opiskeli yliopistossa kun muutimme yksiin, itse olin jo tovin takonut uraa. Luonnolliseti tulotasoni oli korkeampi. Jos olisin halunnut jotain 50/50 touhua niin asunto olisi ollut joku opiskelijaluukku. Sen sijaan asuimme minun omistusasunnossani, hän osallistui hieman asumiskuluihin (osa hoitovastikkeesta, sähköstä ja vedestä) kun taas lainan lyhennykset ja korot kuuluivat minulle.

Nykyään olemme molemmat molemmat työelämässä. Nykyinen asuntolaina on puoliksi. Asumiskulut ja perheenkulut maksamme suhteessa tuloihin.

Meillä puoliso laittoi asuntoa hankittaessa kaikki säästönsä käsirahaksi, kun minun sijoituksiani puolestaan ei kotiutettu, vaan jätettiin edelleen kasvamaan. Kun luottamus on molemmin puolin kunnossa, siitä hyötyvät molemmat taloudellisesti.

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, enkä tiedä kysyikö joku ja / tai kertoiko ap, mihin rahojaan säästää. Se itse kuitenkin ensimmäisenä mietin, kun ap ei sanoo olevansa hyvissä varoissa - hyvä tuloinen, mutta haluaa elää säästeliäästi ja pahin pelko tuntuu olevaan, että kumppani odottaa hänen käyttävän rahojaan heidän yhteisiin kuluihinsa. Se on ihan selvää, että jos kaikki kustannukset jaetaan tasan 50/50, niin silloin eletään alenpituloisen tulotason mukaan, jos molemmat siihen tyytyvät, niin mikäs siinä sitten. Hautaan ei kukaan kuitenkaan saa rahojaan mukaan, joten ihmeelliseltä tuntuisi, jollei haluaisi nauttia paremmasta elintasosta silloin kun siihen on varaa. Onko ap:lla taustalla pelko, että nainen on kiinnostuneempi hänen rahoistaan kun hänestä itsestään, vai onko yksinkertaisesti pihi?

Et ole rakastunut. Et ehkä kovin vahvasti edes ihastunut. Jos olisit, et miettisi tuollaisia vaan olisit itse keksinyt ratkaisun aikapäivää sit. 

Anna naisen löytää sopiva kumppani itselleen ja ala sinä seukkaan vasta sitten, kun tapaat sen ketä ilman et voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.

Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen.  Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.

Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.

Kuten edellä jo todetiin, jos ei edes usko parisuhteisiin, ei sellaiseen kannata ryhtyä. Ei kirkkoonkaan kannata liittyä, jos ei usko jumalaan.

'Usko parisuhteisiin' on eri asia kuin uskoa yhteen parisuhteeseen. Ei ole uskon eikä toivon asia että yksi suurimpia syitä parisuhteiden epäonnistumisiin ovat taloudelliset seikat. Jos lähtee joka suhteeseen heti alussa ns. sata lasissa ilman minkäänlaisia pidäkkeitä ja harkintaa toisen osapuolen kyvyistä elää arkea, taloudellistakin sellaista, ensihuuman jälkeen, niin aika paljon märkää rättiä on tulossa maailman suunnalta. Onhan näitä tapauksia nähty, ihan härskejä vedättäjiä löytyy muualtakin kuin kaukoidän baaritytöistä, jos vain joku tarpeeksi sinisilmäinen löytyy höynäytettäväksi. Oli mies tai nainen.

Olen vastannut jo tähän aiemmin painottamalla samanlaista suhdetta rahankäyttöön, mutta vielä pälähti mieleen toinen asia ap:hen liittyen. Eli oikeasti kuulostaa siltä, että kyse on enemmän naisiin kohdistuvasta epäluottamuksesta ja toissijaisesti rahasta. On pelko siitä, että kanssani ollaan vain rahan takia. Tällainen ajatus on syntynyt edellisten suhteiden ja ehkä nettimaailman raadollisten kertomusten kautta, ehkä oman taustankin kautta. Rahaa ajattelevat etenkin ne, jotka ovat köyhistä oloista. Siksi, että on ollut pakko ja lapsuudenperheessäkin on puhuttu paljon rahasta ehkä enemmän kuin keskiluokkaisemmassa perheessä. 

Kotitaustahan näissä vaikuttaa paljon myös. 

Luottamuksessa olennaista ei ole se, että kaikkiin pitäisi luottaa tai että yhteenkään (naiseen) ei voi luottaa, vaan se, että pystyy erottamaan luotettavan ja epäluotettavan toisistaan. Noin suurin piirtein ainakin, sataprosenttistahan se ei suhteen alussa voi olla. Lisäksi se, että raha on kuin syöminen - siihen törmää päivittäin, joten pariskunnan rahasuhteen on pakko olla kunnossa niin että suhde voisi jatkua. Tässäkin minulla on nollalinja mitä tulee omiin kriteereihin. Joko se on täysin kunnossa tai suhde loppuu. Eli jos jo alussa jokin asia tökkii, se tulee tökkimään jatkossakin, joten molemmat vain tuhlaavat aikaa perustamalla suhteen, josta ei ole edellytyksiä enempään. Vaikka kyseessä olisikin omissa kodeissaan asuva pari, ei raha-asioita voi täysin sivuuttaa. 

Luottamukseen voi liittyä sekin, ettei haluta muuttaa yhteen. Ehkä naisella on vastaavia ongelmia luottamuksessa, jolloin suhde voi rakentua hipihiljaa luottamusta rakentaen. Rahan käyttämisessä toiseen on piirteitä, jotka käytännössä mittaavat arvostusta ja luottamusta sekä panostusta suhteeseen. Jos toiselle ei halua antaa mitään, se kuvastaa kyllä symbolisesti muutakin. Kerroin ystävästäni, jolle aina tarjoan ravintolassa kaiken ja matkoilla maksan esim. hotellin. Hän on hyvin antelias ja antaa arvostamiani asioita muuten, näkee vaivaa vuokseni muulla tavalla. Vastavuoroisuus on siis tärkeää. Anteliaisuus ei voi koskea rahaa, jos sitä ei ole. Pienituloinen ammatti kertoo minusta jo lähtökohtaisesti ihmisestä, ettei raha ole tärkein arvo elämässä, jos työ on kutsumusammatti (jos apn tyttöystävä on tällainen kuten ystäväni).

Omassa pitkässä suhteessani asuimme ensimmäiset vuodet minun arvoasunnossani eikä mieheni maksanut siitä mitään. Ostimme tililleni ruokaa, välillä mies osti, mutta koska olen hyvin tarkka syömisistäni, enimmäkseen minä ostin ruuankin. Matkat hän maksoi muistaakseni, matkustimme hänen autollaan Euroopassa. Meillä oli suurin piirtein saman verran omaisuutta ja olemme varallisuudeltamme samantasoisista kodeista. Vanhemmillamme on ollut yhteiset rahat kuten on ollut myös meilläkin. Suurimman osan avioliitosta hän on elättänyt käytännössä minua siinä mielessä, että elintasoni on ollut korkeampi kuin oma palkkani riittäisi. Olisi vaikea kuvitella yhteiselämää kenenkään sellaisen kanssa, joka laskisi kuluja palkkatulojen suhteessa tai muutenkaan laskisi pennilleen menoja. Se ei ole minun juttuni. Olen vasta palstalla käsittänyt, että tällaisia pareja on aika paljonkin. Jos jään leskeksi tai eroamme, ei minulla tule olemaan taloudellisesti niukkaa, joten saattaisinpa saada jonkun rahoistani kiinnostuneen sulhasehdokkaankin eli ymmärrän kyllä, että vanhemmiten (kun varallisuutta useimmille on kuitenkin kertynyt), on pakko ajatella näitäkin asioita.