Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.
Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen. Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.
Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.
Kuten edellä jo todetiin, jos ei edes usko parisuhteisiin, ei sellaiseen kannata ryhtyä. Ei kirkkoonkaan kannata liittyä, jos ei usko jumalaan.
'Usko parisuhteisiin' on eri asia kuin uskoa yhteen parisuhteeseen. Ei ole uskon eikä toivon asia että yksi suurimpia syitä parisuhteiden epäonnistumisiin ovat taloudelliset seikat. Jos lähtee joka suhteeseen heti alussa ns. sata lasissa ilman minkäänlaisia pidäkkeitä ja harkintaa toisen osapuolen kyvyistä elää arkea, taloudellistakin sellaista, ensihuuman jälkeen, niin aika paljon märkää rättiä on tulossa maailman suunnalta. Onhan näitä tapauksia nähty, ihan härskejä vedättäjiä löytyy muualtakin kuin kaukoidän baaritytöistä, jos vain joku tarpeeksi sinisilmäinen löytyy höynäytettäväksi. Oli mies tai nainen.
Kukaan ei ole edes vihjannut missään, että parisuhteeseen pitäisi alkaa tuntemattoman ihmisen kanssa ja tutustuminen toiseen vie paljon aikaa. Mitä pidempi parisuhde, sen epätodennäköisemmin vallitseva status quo säilyy, joten ilmiselvä johtopäätös on ettei parisuhde siis alun alkaenkaan kannata, jos absoluuttinen tasa-arvo huolettaa.
'Absoluuttisen tasa-arvo' oli taas oma keksintösi, josta kukaan ei ole vihjannut missään.
Jokainen kypsä aikuinen joutuu pohtimaan uutta parisuhdetta myös rationaaliselta kannalta. Halusit myöntää sitä tai et. Jutut täällä tosin usein vääntyvät musta-valkoisiksi mies/nainen köyhä/rikas -vastakkainasetteluiksi. Tosielämässä täysin häpeämättömiä sikoja ja aivan liian sinisilmäisiä hyväksikäytettäviä löytyy kaikista mainituista ryhmistä.
Nyt kun ap oli alkanut miettimään uutta suhdetta myös taloudelliselta kannalta, ei tullut taaskaan yllätyksenä että keskustelu kääntyy jälleen henkilöön ja netissä hyvin viihtyviin vastakkainasetteluihin.
Se on tapailun, tutustumisen ja seurustelun tarkoitus. Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania. Välttämättä siis ensimmäinen seurustelukumppanikaan ei ole se, jonka kanssa kannattaa sitoutua yhteiselämään. Ihmiset harvoin haluavat kuitenkaan myöntää itselleen erehtyneensä ja saattavat jatkaa epätervettä suhdetta siihen pisteeseen, kunnes tilanne muuttuu kestämättömäksi. Samalla tavalla huijauksen kohteeksikin pyrkivät kieltämäään ilmiselvän totuuden, kunnes muuta vaihtoehtoa ei enää ole ja pankkitili on tyhjä. Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka inttäisit.
Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania.
Kaikkia vaikuttaa kaikkeen, tuo kuulostaa kyllä omaan korvaani aika naiivilta lähestymistavalta parisuhteisiin. Se pystytkö ratkomaan kumppanin kanssa oikeasti ongelmia ei välttämättä selviä alussa ollenkaan. Alussa kaikki yleensä ovat myötäsukaan ja pyrkivät löytämään toisistaan samankaltaisuuksia ja myötäämään mielipiteissä, joko tiedostamatta tai tiedostaen. Taloudelliset reaaliteetit ovat kuitenkin pian nähtävillä joka tapauksessa. 'Rahalla ei ole merkitystä' kunnes sillä on.
Toisessa ketjussa kun puoliso pyytää vuokraa asumisesta asunnossaan, moni on heti kehoittamassa antamaan kenkää slle sialle. Kun täällä taas toinen puoliso miettii myös uuden suhteen taloudellisia reaaliteetteja, alkaa monesta suusta luonnemurha jossa aloittaja todetaan kyvyttömäksi parisuhteisiin, kehoitetaan hankkimaan aasialainen palvelijavaimo jne ;) Toivottavasti sama mustavalkoinen heimoasenne ei kyseisillä kirjoittajilla ole siirtynyt reaalielämään.
Neuvoni sinulle on siis, tyydytä seksin ja läheisyyden tarpeesi muilla tavoin ja pysyttäydy parisuhteista erossa. Kaikista ei siihen elämänmuotoon ole.
Etäpsykologia ja henkilöön käyvä aukomisesi ei nyt oikein toimi. Olen ollut onnellisesti nykyisessä liitossa 21 vuotta, ja molemmilla ovat raha-asiat hyvässä kunnossa. Jos keskittyisitkin jatkossa enemmän aiheeseen kuin kirjoittavien henkilöön, yritän myös itse pyrkiä samaan.
Olet ollut siis onnekas tai et edes inttäisi, Entä jos parisuhteesi joutuu epätasapainoon varallisuuden, terveyden tai jonkin muun seikan vuoksi? Jatkuuko onni ja auvo? Riittääkö tukea ja turvaa vai seuraako siitä eittämätön ero, kun toinen ei voi pysty panostamaan asioihin yhtäläisesti.
Täällä voi jokainen kehua itseään, valehdella tai puhua omiaan parhain päin miten tahansa. Mutta kun joudut toistuvasti puuttumaan keskustelijoiden henkilöön, se kertoo lähinnä siitä että et kykene enää keskustelemaan itse aiheesta asiallisesti.
Kohtelu monella tosin tuntuu riippuvan aina siitä mihin ns. heimoon toisen keskustelijan katsotaan kuuluvan. Ap on saanut täällä melko ison kasan pskaa niskaan tekopsykologisilla luonnehdinnoilla, viittaamalla tuontivaimoihin, kyvyttömyyteen parisuhteisiin jne. Tuskin sama palaute tulisi livenä henkilöiltä jotka eivät edes tunne kirjoittajaa? Ihmisten länttääminen nopeasti eri kaatoryhmiin on tosin helppo tapa välttyä ajattelulta, silloinkin kun myös itsellä olisi peiliin katsomisen paikka.
Kuka tässä ohittaa täysin, ettet kykene ennustamaan menneisyydestä ja nykyisyydestä parisuhteen tulevaisuutta ja intät menemään. Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti. Syöksetkö siis puolisosi vähävaraisuuteen tai oman onnensa nojaan sairastamaan Puhumattakaan kaikista muista parisuhteen kriiseistä mitä voitte matkalla kohdata. Voit olla myös hyväonninen ja et joudu kohtaamaan suuria ongelmia, mutta sitä et voi koskaan tietää etukäteen.
Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti.
Missä joku on olettanut elämän jatkuvan samanlaisen ikuisesti? Kannattaisi ehkä vähän löysätä pipoa noita olkinukkeja rustaillessa. Toki jokainen tutkii myös niin sanottuja red flageja suhteeseen ryhtyessään, joita ovat myös taloudelliset seikat. Myönsi sitä itselleen tai ei. Muuten elämässä ei tunnetusti täysin varmaa ole kuin epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo visusti ap, ettei sinusta vain ole mitään hyötyä inhottaville naisille! Pysy aina saamapuolella, ja muista pyytää rahaa aina vaimon tilipäivänä.
Eikö kannattaisi sitten treffailla vain varakkaita naisia, jos raha ja tasan neneminen on noin tärkeä juttu parisuhteessa?
Naisen mielestä siinä nostetaan yhteistä elintasoa. Sinä mietit vain itseäsi. Jotenkin se korostuu kun lapsia hankitaan niin mies jättää äidin aina maksamaan lasten menot ja köyhtymään. Ja taas valittamaan kuinka häntä käytetään. Kun oikeasti mies ei ole ikinä nähnyt kuin oman itsensä eikä mikään ole ME tai PERHE. Kun se nainen kuitenkin elättäisi koko perheen omilla rahoillaan jos sinun rahasi katoisivat. Koska niin perheessä tehdään, mutta miehille se ei ikinä ole niin. Ap, älä ikinä enää ole parisuhteessa.
Voihan se olla, ettei se nainenkaan halua mitään vakavaa sitoutumista? Sellainen kevyempi suhde on nykyään monelle ok. Resursseja ei laiteta yhteen ja suhteesta lähdetään herkästi pois, jos toinen esim. sairastuu, seksi ei enää toimi jne.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.
Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen. Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.
Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.
Kuten edellä jo todetiin, jos ei edes usko parisuhteisiin, ei sellaiseen kannata ryhtyä. Ei kirkkoonkaan kannata liittyä, jos ei usko jumalaan.
'Usko parisuhteisiin' on eri asia kuin uskoa yhteen parisuhteeseen. Ei ole uskon eikä toivon asia että yksi suurimpia syitä parisuhteiden epäonnistumisiin ovat taloudelliset seikat. Jos lähtee joka suhteeseen heti alussa ns. sata lasissa ilman minkäänlaisia pidäkkeitä ja harkintaa toisen osapuolen kyvyistä elää arkea, taloudellistakin sellaista, ensihuuman jälkeen, niin aika paljon märkää rättiä on tulossa maailman suunnalta. Onhan näitä tapauksia nähty, ihan härskejä vedättäjiä löytyy muualtakin kuin kaukoidän baaritytöistä, jos vain joku tarpeeksi sinisilmäinen löytyy höynäytettäväksi. Oli mies tai nainen.
Kukaan ei ole edes vihjannut missään, että parisuhteeseen pitäisi alkaa tuntemattoman ihmisen kanssa ja tutustuminen toiseen vie paljon aikaa. Mitä pidempi parisuhde, sen epätodennäköisemmin vallitseva status quo säilyy, joten ilmiselvä johtopäätös on ettei parisuhde siis alun alkaenkaan kannata, jos absoluuttinen tasa-arvo huolettaa.
'Absoluuttisen tasa-arvo' oli taas oma keksintösi, josta kukaan ei ole vihjannut missään.
Jokainen kypsä aikuinen joutuu pohtimaan uutta parisuhdetta myös rationaaliselta kannalta. Halusit myöntää sitä tai et. Jutut täällä tosin usein vääntyvät musta-valkoisiksi mies/nainen köyhä/rikas -vastakkainasetteluiksi. Tosielämässä täysin häpeämättömiä sikoja ja aivan liian sinisilmäisiä hyväksikäytettäviä löytyy kaikista mainituista ryhmistä.
Nyt kun ap oli alkanut miettimään uutta suhdetta myös taloudelliselta kannalta, ei tullut taaskaan yllätyksenä että keskustelu kääntyy jälleen henkilöön ja netissä hyvin viihtyviin vastakkainasetteluihin.
Se on tapailun, tutustumisen ja seurustelun tarkoitus. Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania. Välttämättä siis ensimmäinen seurustelukumppanikaan ei ole se, jonka kanssa kannattaa sitoutua yhteiselämään. Ihmiset harvoin haluavat kuitenkaan myöntää itselleen erehtyneensä ja saattavat jatkaa epätervettä suhdetta siihen pisteeseen, kunnes tilanne muuttuu kestämättömäksi. Samalla tavalla huijauksen kohteeksikin pyrkivät kieltämäään ilmiselvän totuuden, kunnes muuta vaihtoehtoa ei enää ole ja pankkitili on tyhjä. Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka inttäisit.
Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania.
Kaikkia vaikuttaa kaikkeen, tuo kuulostaa kyllä omaan korvaani aika naiivilta lähestymistavalta parisuhteisiin. Se pystytkö ratkomaan kumppanin kanssa oikeasti ongelmia ei välttämättä selviä alussa ollenkaan. Alussa kaikki yleensä ovat myötäsukaan ja pyrkivät löytämään toisistaan samankaltaisuuksia ja myötäämään mielipiteissä, joko tiedostamatta tai tiedostaen. Taloudelliset reaaliteetit ovat kuitenkin pian nähtävillä joka tapauksessa. 'Rahalla ei ole merkitystä' kunnes sillä on.
Toisessa ketjussa kun puoliso pyytää vuokraa asumisesta asunnossaan, moni on heti kehoittamassa antamaan kenkää slle sialle. Kun täällä taas toinen puoliso miettii myös uuden suhteen taloudellisia reaaliteetteja, alkaa monesta suusta luonnemurha jossa aloittaja todetaan kyvyttömäksi parisuhteisiin, kehoitetaan hankkimaan aasialainen palvelijavaimo jne ;) Toivottavasti sama mustavalkoinen heimoasenne ei kyseisillä kirjoittajilla ole siirtynyt reaalielämään.
Neuvoni sinulle on siis, tyydytä seksin ja läheisyyden tarpeesi muilla tavoin ja pysyttäydy parisuhteista erossa. Kaikista ei siihen elämänmuotoon ole.
Etäpsykologia ja henkilöön käyvä aukomisesi ei nyt oikein toimi. Olen ollut onnellisesti nykyisessä liitossa 21 vuotta, ja molemmilla ovat raha-asiat hyvässä kunnossa. Jos keskittyisitkin jatkossa enemmän aiheeseen kuin kirjoittavien henkilöön, yritän myös itse pyrkiä samaan.
Olet ollut siis onnekas tai et edes inttäisi, Entä jos parisuhteesi joutuu epätasapainoon varallisuuden, terveyden tai jonkin muun seikan vuoksi? Jatkuuko onni ja auvo? Riittääkö tukea ja turvaa vai seuraako siitä eittämätön ero, kun toinen ei voi pysty panostamaan asioihin yhtäläisesti.
Täällä voi jokainen kehua itseään, valehdella tai puhua omiaan parhain päin miten tahansa. Mutta kun joudut toistuvasti puuttumaan keskustelijoiden henkilöön, se kertoo lähinnä siitä että et kykene enää keskustelemaan itse aiheesta asiallisesti.
Kohtelu monella tosin tuntuu riippuvan aina siitä mihin ns. heimoon toisen keskustelijan katsotaan kuuluvan. Ap on saanut täällä melko ison kasan pskaa niskaan tekopsykologisilla luonnehdinnoilla, viittaamalla tuontivaimoihin, kyvyttömyyteen parisuhteisiin jne. Tuskin sama palaute tulisi livenä henkilöiltä jotka eivät edes tunne kirjoittajaa? Ihmisten länttääminen nopeasti eri kaatoryhmiin on tosin helppo tapa välttyä ajattelulta, silloinkin kun myös itsellä olisi peiliin katsomisen paikka.
Kuka tässä ohittaa täysin, ettet kykene ennustamaan menneisyydestä ja nykyisyydestä parisuhteen tulevaisuutta ja intät menemään. Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti. Syöksetkö siis puolisosi vähävaraisuuteen tai oman onnensa nojaan sairastamaan Puhumattakaan kaikista muista parisuhteen kriiseistä mitä voitte matkalla kohdata. Voit olla myös hyväonninen ja et joudu kohtaamaan suuria ongelmia, mutta sitä et voi koskaan tietää etukäteen.
Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti.
Missä joku on olettanut elämän jatkuvan samanlaisen ikuisesti? Kannattaisi ehkä vähän löysätä pipoa noita olkinukkeja rustaillessa. Toki jokainen tutkii myös niin sanottuja red flageja suhteeseen ryhtyessään, joita ovat myös taloudelliset seikat. Myönsi sitä itselleen tai ei. Muuten elämässä ei tunnetusti täysin varmaa ole kuin epävarma.
Ap itse on red flag. Aloituksessa hän kertoo, että on tehnyt naiselle selväksi, ettei halua asua yhdessä eikä lapsia, ja silti hysteerisesti pelkää, että nainen jossain vaiheessa pääsee hyötymään hänen rahoistaan, koska nainenhan voi joku kaunis päivä sanoa "mitä jos tehtäisiin yhdessä asiaa X". Tietysti ap:n mielessä tämä X-asia on jotain suurta luksusta, jota hän ei missään tapauksessa halua. Toisaalta hän sanoo, että asiat, joita yhdessä tykkäävät tehdä, ovat edullisia.
Ketju on tehty pelkässä naisvihamielessä. Ap yrittää eri lähestymistapaa, koska aiemmat itkuketjut siitä, että naisille ei kelpaa rumat miehet, väsyttää jo häntä itseäänkin.
Miten toimit, kun haluat sen unelmiesi matkan mutta kumppanilla ei ole varaa? Tai haluaisit muuttaa yhteen mutta kumppanin varat riittävät juuri ja juuri pieneen rivarikaksioon laitakaupungilla? Ei aina ole kysymys siitä, että "köyhempi" osapuoli haluaisi rahaa vaan haluaako varakkaampi osapuoli pelata vähemmän tienaavan säännöillä. Vähästä on hankala taikoa suuria summia, jos vähän riittää sinulle niin eihän tuossa mitään ongelmaa ole? Omassa tilanteessa puoliso halusi sen ison talon ja komean auton ja tässä sitä nyt ollaan. Tuloerot ovat massiiviset ja puoliso huolehtii suurimman osan arjesta koska omat euroni eivät todellakaan riittäisi. Itse olisin tyytynyt pienempiin puitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Samaa mieltä. Jos toista rakastaa ja haluaa yhteisen elämän, myös käyttörahat on yhteisiä. Kiinteä omaisuus voi olla jatkossakin omaa. mutta jos alkuvaiheessa miettii että ei halua kustantaa toisen lomaa yms. ei ole oikeasti edes haluamassa toista ihmistä vaan kyse on jostain muusta.
Miten siitä kiinteästä omaisuudesta on sitten varaa pitää huolta jos puolet käyttörahoista menee puolisolle? Auton ja talon huoltaminen on kallista, itse ainakin joudun säästämään näitä menoja varten koko ajan, ei siinä paljon jää puolison törsättäväksi euroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja varakas on yhtä kuin köyhä. Siltä sä näytät muiden silmissä ja elät kuin köyhä.
Eikä säästöistä haudassa ole mitään iloa. Yllätyksiin on hyvä varautua säästöillä, mutta ei siinä ole mitään mieltä, jos estää ihmistä elämästä. Mutta tuskinpa ap on oikeasti rakastunut, jos takaraivossa askarruttaa huoli tuleeko taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Tässä ei taida nyt olla siitä kyse. Aloittaja sijoittaa, koska pelkää menettävänsä työnsä ikäsyrjinnän tai tekoälyn tai molempien vuoksi. Eli rahaa tarvitaan nimenomaan loppuelämän turvaksi eikä käärinliinoihin jemmattavaksi. Sitten tulee näitä kumppaneita, jotka ehdottavat, että tulevaisuuden turvaksi koottuja säästöjä tai niiden kartuttamiseen budjetoituja rahoja käytettäisiinkin isompaan kämppään tai matkoihin.
Sen lisäksi että kumppani ei ole viitsinyt itselleen kunnon tuloja hankkia vaan on panostanut siihen että löytää hyvätuloisen tai varakkaan miehen. Näitä on aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Samaa mieltä. Jos toista rakastaa ja haluaa yhteisen elämän, myös käyttörahat on yhteisiä. Kiinteä omaisuus voi olla jatkossakin omaa. mutta jos alkuvaiheessa miettii että ei halua kustantaa toisen lomaa yms. ei ole oikeasti edes haluamassa toista ihmistä vaan kyse on jostain muusta.
Miten siitä kiinteästä omaisuudesta on sitten varaa pitää huolta jos puolet käyttörahoista menee puolisolle? Auton ja talon huoltaminen on kallista, itse ainakin joudun säästämään näitä menoja varten koko ajan, ei siinä paljon jää puolison törsättäväksi euroja.
Sen lisäksi että varakkailla varallisuus on usein yritysvarallisuutta ja siten sen tuotto menee enimmiltä osin takaisin yritysvarallisuuden ylläpitoon ja ehkä kasvuun. Ei varakkaan yksityiselämä useinkaan poikkea normaalin keskiluokkaisen elintasosta. Hankkikoot vähemmän varakkaat paremmat tulot ja vaikka sijoitusvarallisuutta ennemmin kuin etsivät puolisoa, joka nostaa heidät keskiluokkaan kuten ap:n tapauksessa näyttää olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Samaa mieltä. Jos toista rakastaa ja haluaa yhteisen elämän, myös käyttörahat on yhteisiä. Kiinteä omaisuus voi olla jatkossakin omaa. mutta jos alkuvaiheessa miettii että ei halua kustantaa toisen lomaa yms. ei ole oikeasti edes haluamassa toista ihmistä vaan kyse on jostain muusta.
Miten siitä kiinteästä omaisuudesta on sitten varaa pitää huolta jos puolet käyttörahoista menee puolisolle? Auton ja talon huoltaminen on kallista, itse ainakin joudun säästämään näitä menoja varten koko ajan, ei siinä paljon jää puolison törsättäväksi euroja.
Sen lisäksi että varakkailla varallisuus on usein yritysvarallisuutta ja siten sen tuotto menee enimmiltä osin takaisin yritysvarallisuuden ylläpitoon ja ehkä kasvuun. Ei varakkaan yksityiselämä useinkaan poikkea normaalin keskiluokkaisen elintasosta. Hankkikoot vähemmän varakkaat paremmat tulot ja vaikka sijoitusvarallisuutta ennemmin kuin etsivät puolisoa, joka nostaa heidät keskiluokkaan kuten ap:n tapauksessa näyttää olevan.
Omakin varallisuus voi kaikota yllättäen. Kiovalaiset varmaan voisivat jakaa tästä kokemuksiaan. Jos Suomeen tulisi sota, tekisin parhaani sen suhteen että pääsen maasta pois ja omaisuus jäisi suurelta osin tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50000 vuodessa ei ole mikään hirveän hyvätuloinen. Ymmärtäisin, jos laittaisi yhden nollan perään, niin voisi ehkä olla joku vaara, että toinen rupeaa siipeilemään. Eihän tuolla summalla edes maksella minkään omakotitalon lainanlyhennyksiä, jos olettamuksena on, että nainen haluaa tällaista. Huono provo, ei jatkoon.
Jos kumppani tienaa 2200 euroa kuussa, hänen näkökulmastaan 4200 on hirmu iso palkka. Oikeasti ero on yllättävän pieni, koska verotus tasaa tuloja tuossa kohtaa liiankin paljon. Jos kumppani ajattelee, että tuolla noin kaksinkertaisella palkalla on varaa tosi moneen hänen kannaltaan ylimääräiseen tai saavuttamattomaan asiaan, siitä tulee ongelma ilman sijoittamisprojektiakin.
4200 euroa ansaitseva tarvitsee puolison, joka ansaitsee saman verran. Muuten tekee aika tiukkaa esimerkiksi lapsiperhevaiheessa, jos sellainen tulee. Tuollainen 2200 euroa kuussa kesätyöansio ei ole aikuisen tulotaso. Pitää vähän nähdä vaivaa jotta saa joko parempipalkkaista työtä tai saa jäämään jotain sijoituksiin säästöönkin juuri lapsiperhevaihetta, sairaslomia, eläkepäiviä varten. Tosiaan ei tekoälystäkään tiedä, varmasti keikuuttaa työelämää rajusta seuraavat parikymmentä vuotta.
Hae Googlella koronkorko-laskuri ja kokeile, minkä verran kuussa pitää laittaa sijoituksiin esimerkiksi indeksirahastoihin tai osakkeisiin, jotta pääset miljonäärinä eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Etsi keskituloisia naisia, ja ongelma ratkaistu.
He tosin voivat edellyttää Ap:ltä reilua ja tasa-arvoista kohtelua muussakin kuin raha-asioissa. Tuskinpa he tyytyvät väheksyvään asenteeseen, joka hieman kuultaa läpi Ap:n suhtautumisesta häntä köyhempiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan käynyt pienempituloisen naisen kanssa seuraavia keskusteluja:
"Oi kuinka ihanaa olisi matkustaa yhdessä X tai kokea sinun kanssasi elämys Y...mutta eihän minulla ole rahaa sellaisiin"
(nainen odottaa sinun sanovan "mutta jos minä maksan!")
Tai.
"Tuntuu ikävältä kun minulla ei ole tarjota hyvää ruokaa kun olen köyhä, kun sinä voit ostaa kaikkea tosi kallista"
(nainen odottaa sinun sanovan "mutta jos minä tuon mukanani kalliimpaa ruokaa ja kokkaamme yhdessä!")
Ja sitten kummastellaa äänekkäästi miksi suomalaiset miehet jäävät ilman vaimoa. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.
Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen. Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.
Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.
Kuten edellä jo todetiin, jos ei edes usko parisuhteisiin, ei sellaiseen kannata ryhtyä. Ei kirkkoonkaan kannata liittyä, jos ei usko jumalaan.
'Usko parisuhteisiin' on eri asia kuin uskoa yhteen parisuhteeseen. Ei ole uskon eikä toivon asia että yksi suurimpia syitä parisuhteiden epäonnistumisiin ovat taloudelliset seikat. Jos lähtee joka suhteeseen heti alussa ns. sata lasissa ilman minkäänlaisia pidäkkeitä ja harkintaa toisen osapuolen kyvyistä elää arkea, taloudellistakin sellaista, ensihuuman jälkeen, niin aika paljon märkää rättiä on tulossa maailman suunnalta. Onhan näitä tapauksia nähty, ihan härskejä vedättäjiä löytyy muualtakin kuin kaukoidän baaritytöistä, jos vain joku tarpeeksi sinisilmäinen löytyy höynäytettäväksi. Oli mies tai nainen.
Kukaan ei ole edes vihjannut missään, että parisuhteeseen pitäisi alkaa tuntemattoman ihmisen kanssa ja tutustuminen toiseen vie paljon aikaa. Mitä pidempi parisuhde, sen epätodennäköisemmin vallitseva status quo säilyy, joten ilmiselvä johtopäätös on ettei parisuhde siis alun alkaenkaan kannata, jos absoluuttinen tasa-arvo huolettaa.
'Absoluuttisen tasa-arvo' oli taas oma keksintösi, josta kukaan ei ole vihjannut missään.
Jokainen kypsä aikuinen joutuu pohtimaan uutta parisuhdetta myös rationaaliselta kannalta. Halusit myöntää sitä tai et. Jutut täällä tosin usein vääntyvät musta-valkoisiksi mies/nainen köyhä/rikas -vastakkainasetteluiksi. Tosielämässä täysin häpeämättömiä sikoja ja aivan liian sinisilmäisiä hyväksikäytettäviä löytyy kaikista mainituista ryhmistä.
Nyt kun ap oli alkanut miettimään uutta suhdetta myös taloudelliselta kannalta, ei tullut taaskaan yllätyksenä että keskustelu kääntyy jälleen henkilöön ja netissä hyvin viihtyviin vastakkainasetteluihin.
Se on tapailun, tutustumisen ja seurustelun tarkoitus. Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania. Välttämättä siis ensimmäinen seurustelukumppanikaan ei ole se, jonka kanssa kannattaa sitoutua yhteiselämään. Ihmiset harvoin haluavat kuitenkaan myöntää itselleen erehtyneensä ja saattavat jatkaa epätervettä suhdetta siihen pisteeseen, kunnes tilanne muuttuu kestämättömäksi. Samalla tavalla huijauksen kohteeksikin pyrkivät kieltämäään ilmiselvän totuuden, kunnes muuta vaihtoehtoa ei enää ole ja pankkitili on tyhjä. Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka inttäisit.
Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania.
Kaikkia vaikuttaa kaikkeen, tuo kuulostaa kyllä omaan korvaani aika naiivilta lähestymistavalta parisuhteisiin. Se pystytkö ratkomaan kumppanin kanssa oikeasti ongelmia ei välttämättä selviä alussa ollenkaan. Alussa kaikki yleensä ovat myötäsukaan ja pyrkivät löytämään toisistaan samankaltaisuuksia ja myötäämään mielipiteissä, joko tiedostamatta tai tiedostaen. Taloudelliset reaaliteetit ovat kuitenkin pian nähtävillä joka tapauksessa. 'Rahalla ei ole merkitystä' kunnes sillä on.
Toisessa ketjussa kun puoliso pyytää vuokraa asumisesta asunnossaan, moni on heti kehoittamassa antamaan kenkää slle sialle. Kun täällä taas toinen puoliso miettii myös uuden suhteen taloudellisia reaaliteetteja, alkaa monesta suusta luonnemurha jossa aloittaja todetaan kyvyttömäksi parisuhteisiin, kehoitetaan hankkimaan aasialainen palvelijavaimo jne ;) Toivottavasti sama mustavalkoinen heimoasenne ei kyseisillä kirjoittajilla ole siirtynyt reaalielämään.
Neuvoni sinulle on siis, tyydytä seksin ja läheisyyden tarpeesi muilla tavoin ja pysyttäydy parisuhteista erossa. Kaikista ei siihen elämänmuotoon ole.
Etäpsykologia ja henkilöön käyvä aukomisesi ei nyt oikein toimi. Olen ollut onnellisesti nykyisessä liitossa 21 vuotta, ja molemmilla ovat raha-asiat hyvässä kunnossa. Jos keskittyisitkin jatkossa enemmän aiheeseen kuin kirjoittavien henkilöön, yritän myös itse pyrkiä samaan.
Olet ollut siis onnekas tai et edes inttäisi, Entä jos parisuhteesi joutuu epätasapainoon varallisuuden, terveyden tai jonkin muun seikan vuoksi? Jatkuuko onni ja auvo? Riittääkö tukea ja turvaa vai seuraako siitä eittämätön ero, kun toinen ei voi pysty panostamaan asioihin yhtäläisesti.
Täällä voi jokainen kehua itseään, valehdella tai puhua omiaan parhain päin miten tahansa. Mutta kun joudut toistuvasti puuttumaan keskustelijoiden henkilöön, se kertoo lähinnä siitä että et kykene enää keskustelemaan itse aiheesta asiallisesti.
Kohtelu monella tosin tuntuu riippuvan aina siitä mihin ns. heimoon toisen keskustelijan katsotaan kuuluvan. Ap on saanut täällä melko ison kasan pskaa niskaan tekopsykologisilla luonnehdinnoilla, viittaamalla tuontivaimoihin, kyvyttömyyteen parisuhteisiin jne. Tuskin sama palaute tulisi livenä henkilöiltä jotka eivät edes tunne kirjoittajaa? Ihmisten länttääminen nopeasti eri kaatoryhmiin on tosin helppo tapa välttyä ajattelulta, silloinkin kun myös itsellä olisi peiliin katsomisen paikka.
Kuka tässä ohittaa täysin, ettet kykene ennustamaan menneisyydestä ja nykyisyydestä parisuhteen tulevaisuutta ja intät menemään. Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti. Syöksetkö siis puolisosi vähävaraisuuteen tai oman onnensa nojaan sairastamaan Puhumattakaan kaikista muista parisuhteen kriiseistä mitä voitte matkalla kohdata. Voit olla myös hyväonninen ja et joudu kohtaamaan suuria ongelmia, mutta sitä et voi koskaan tietää etukäteen.
Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti.
Missä joku on olettanut elämän jatkuvan samanlaisen ikuisesti? Kannattaisi ehkä vähän löysätä pipoa noita olkinukkeja rustaillessa. Toki jokainen tutkii myös niin sanottuja red flageja suhteeseen ryhtyessään, joita ovat myös taloudelliset seikat. Myönsi sitä itselleen tai ei. Muuten elämässä ei tunnetusti täysin varmaa ole kuin epävarma.
Ap itse on red flag. Aloituksessa hän kertoo, että on tehnyt naiselle selväksi, ettei halua asua yhdessä eikä lapsia, ja silti hysteerisesti pelkää, että nainen jossain vaiheessa pääsee hyötymään hänen rahoistaan, koska nainenhan voi joku kaunis päivä sanoa "mitä jos tehtäisiin yhdessä asiaa X". Tietysti ap:n mielessä tämä X-asia on jotain suurta luksusta, jota hän ei missään tapauksessa halua. Toisaalta hän sanoo, että asiat, joita yhdessä tykkäävät tehdä, ovat edullisia.
Ketju on tehty pelkässä naisvihamielessä. Ap yrittää eri lähestymistapaa, koska aiemmat itkuketjut siitä, että naisille ei kelpaa rumat miehet, väsyttää jo häntä itseäänkin.
Ei ollenkaan red flag, hänhän on rehellisesti kertonut mitä haluaa. Minulle ainakin kelpaisi tuollainen omillaan toimeentuleva ja varallisuutta kartuttava mies, joka tietää mitä haluaa ja mitä ei. Tapailisin ehdottomasti, olen itsekin samanlainen mutta olen onneksi jo puolisoni löytänyt. Hänkin on tuollainen. Pidemmän päälle päädyimme kyllä muuttamaan yhteen ja tekemään kaksi lasta. Käyttörahat ovat yhteisiä eikä tarkkaan lasketa, asuntolaina puoliksi, molemmille jää omia tuloja ja muu varallisuus pidetään erillään, toisen kuluja maksetaan jos esim. sairastuu pidemmäksi aikaa, jatko-opiskelee tai jää työttömäksi. Näitä ei ole ollut pitkiä jaksoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Mies haluaa naiselta vain yhtä asiaa.
Jaa jos noin materialistisisti lasketaan, se yksi asia tulee parisuhteessa kaikkein kalleimmaksi, varsinkin sen jälkeen, kun toinen on saatu sitoutettua. Avioehto ei ole luottamuksen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö parisuhteessa pitäisi olla samanlaiset arvot? Jos toinen tykkää luksuksesta ja toinen haluaa elää vaatimattomasti, niin pidemmän päälle tuollainen ei tule onnistumaan.
Vaatimattomuus tässä yhteydessä kuulostaa enemmänkin kitsaudelta. Tämä miestyyppi on tuttu naisille. Ei halua antaa naiselleen lahjaa jouluna eikä syntymäpäivänä (syntymäpäivää on turha viettää, tuumaa mies) , ei vie kukkia, kun perheeseen syntyy lapsi. Ei välitä toisen mielipahasta ja halua tätä ilahduttaa mitenkään. Siis kaiken kaikkiaan vastenmielinen olento.
Vierailija kirjoitti:
Jos maksetaan 50/50, niin sitten elintaso mitoitetaan pienituloisemman mukaan. Eli jos toinen tienaa 2000e/kk ja toinen 8000e/kk, silloin asutaan halvassa vuokrakaksiossa kaupungin laitamilla, ei omisteta autoa eikä tehdä mitään kalliita matkoja.
Hyvä idea. Varakkaampi voi kaikessa rauhassa säästää rahojaan ja hekumoida omaisuudesllaan, josta ei saa konkreettista iloa. Täytyy toivoa, ettei tämä varakas saa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhteessa on tarkoitus pikku hiljaa jakaa sama elintaso. Ymmärrän sen, jos ei halua vaikka kaupunkilomia eikä sellaiselle siis lähde eikä etenkään siitä halua maksaa. Mutta tuo, ettei ylipäätään yhtään halua antaa toiselle mitään hyvää, mitä itsellä on ja toisella vähemmän, sitä en ymmärrä.
Ehkä on kyseessä itsekäs, nuuka ja pohjimmiltaan kylmä ihminen. Miksiköhän joku nainen on hänen kanssaan?
Alue: Aihe vapaa
Kuka tässä ohittaa täysin, ettet kykene ennustamaan menneisyydestä ja nykyisyydestä parisuhteen tulevaisuutta ja intät menemään. Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti. Syöksetkö siis puolisosi vähävaraisuuteen tai oman onnensa nojaan sairastamaan Puhumattakaan kaikista muista parisuhteen kriiseistä mitä voitte matkalla kohdata. Voit olla myös hyväonninen ja et joudu kohtaamaan suuria ongelmia, mutta sitä et voi koskaan tietää etukäteen.