Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Kun sota syttyy, asunnoilla, autoilla, sijoituksilla yms ei ole mitään arvoa.
Minä vähän epäilen, että silloin vasta onkin hyvä olla kunnolla varakas. Toki valtio voi viedä auton ja ottaa käyttöönsä jotain muuta omaisuutta ja ohjus osua taloon. Mutta varakkaalla on yleensä silti jäljellä jotain muuta, minkä turvin pääsee jaloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Ap korkeintaan keskiluokkainen ja tuloinen - kuvittelee että naiset näkevät massikasat häntä katsoessaan xD. Ja sitten se heräsi.
Enkös minä noin sanonut, että olen ehkä keskiluokkainen tulojeni osalta? Elämäntapani osalta en sitäkään. Senkin kerroin, että pelkään lähinnä pettymystä ja nykyistäkin pahempaa kyynistymistä jos suhde kariutuu taas saman asian takia. Muut keskustelijat keksivät, että pitäisin itseäni rikkaana joka pelkään rahojen menettämistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat miehet ja naiset on erilaisia usein kuin nykyisin. Olen itse viisikymppinen, mies selvästi vanhempi. Lapset aikuisia. Olen korkeasti koulutettu ja olin töissä ihan opiskelujen alusta alkaen. Opiskelujen loputtua ja aloitettuani työuran tapasin miehen. Pian saimme lapsemme pienellä ikäerolla. Olin tosi pitkään kotona (tosin välillä osa-aikatöitä + opiskelut). Mies ansaitsi tosi hyvin ja elätti meidät kaikki. Sai rauhassa tehdä töitä ja koti + lapset minun vastuulla. Sain myöhemmin vielä ison perinnön. Meillä ei ole avioehtoa, taloustilanne on hyvä. Eikä kukaan ole erityisen tiukka rahasta. Perhe on joukkuepeli.
Mutta eihän tuossa kumpikaan halua perhettä tai yhteistä asuntoa?
Vai olenko ymmärtänyt väärin...?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos rakastaa niin haluaa jakaa omastaan. Meillä on pitkä 35 vuoden suhde ja ikinä ei olla rahasta riidelty. Tolkun ihmisiä olemme molemmat. Kumpikaan ei ole tuhlari, pihi tai itsekäs. Kaikki on ollut yhteistä alusta asti. Samaan pottiin ne menee sijoituksista perintöihin. Aikuiset lapsetkin pääsee nauttimaan perheen rahoista kun yksi perintö siirrettiin suoraan heille kun ei sitä itse tarvittu. Aluksi olimme köyhiä ja nyt ok varakkaita 50+. Avioehtoakaan ei tehty koska jos tulisi ero niin kaikki on tienattu avioliiton aikana ja saisi mennä puoliksi. Sekin on valinta.
Raha-asiat ovat helppo homma kun molemmat ovat samaan aikaan samassa taloudellisessa tilanteessa. Kun puoliso on saman ikäinen, kumpikaan ei ole pihi luonteeltaan ja kumpikin tienaa lähes saman, ei ole vaikeaa talousasioiden kanssa. Tämä omasta kokemuksesta.
Uusi suhde, toisella 400K€ likvidi varallisuus ja toisella ei juuri mitään, on käytännössä eri tilanne. Varsinkin jos kuten ap:lla, takana on ikäviä kokemuksia vastaavista kuvioista. Mahdoton mennä toisen pään sisälle sen enempää mikä muu mahdollisesti askarruttaa uudessa suhteessa.
Itsellä on kokemusta suhteesta jossa olin käytännössä maksava osapuoli, sillä kertaa ei toiminut. Mutta tuloerojen lisäksi meni aika monta muutakin hommaa pieleen että jouduin lähtemään.
Mielenkiintoista kuinka ketjussa naisten mielestä miehen pitäisi vain maksaa, osoituksena rakkaudesta. Koska kuka nyt niitä rahoja laskee.
Samanaikaisesti tapaukset joissa nainen on ollut maksajana kuvataan sellaisina, että mies on ollut loiseläjä ja pummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet syystäkin skeptinen.
Aika harvoin tuollainen toimii. Naisen alitajunta alkaa sanomaan mitä kaikkea mies voi rahoillaan tehdä kun hän kituuttaa lähiöyksiössä ja kulkee bussilla ostamaan punalaputettua jauhelihaa. Sitten alkaa tuntumaan suorastaan epäreilulta kun mies vain pihistelee rahojensa kanssa.
"Meitä miehiä ei kiinnosta maisen koulutus, ammatti eikä tulotaso."
Kannattaisiko alkaa kiinnostaa?
Joskus se kuulemma meni niin, että mies ja nainen tapasivat jossakin, tutustuivat, löysivät toisistaan miellyttäviä piirteitä ja rakastuivat. Halusivat jakaa elämänsä toistensa kanssa ja alkoivat suunnitella yhteistä elämää. Toinen saattoi alussa olla varakkaampi kuin toinen, tai saattoi olla, että kummatkin olivat yhtä köyhiä, mutta raha ei ratkaissut.
Elämästä kun ei koskaan tiedä. Se varakkaampi saattaa vaikka sairastua, ja silloinkin suhteen arvokkain asia on joku muu kuin raha. Lojaalisuus. Empatia. Vastavuoroisuus. Tuki. Tai sen köyhän tilanne voi muuttua syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan normimies. Itselleni ei ainakaan muunlaisia ole osunut kohdalle. Ihan miehen omista tuloista riippumatta minä olen lopulta ollut se joka maksaa enemmän. Ensimmäisestä miehestä eroon pääseminen on tullut kalliiksi. Sen jälkeen olen sentään ymmärtänyt olla menemättä naimisiin.
En tiedä kenen kohdalle ne miehet osuu jotka "maksavat kaiken" kun omalle kohdalle ei ole osunut edes sellaista joka maksaisi puolet yhteisistä. Nykyinen mieskin tienaa paljon mua enemmän mutta silti on aina peeaa kun jotain pitäisi maksaa.
Luin aloittajan kirjoituksen siihen asti kunnes kirjoitti "On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin".
Tuossa vaiheessa sitten paljastikin todelliset karvansa ja sanoisin naiselle, jos voisin, että juokse!
Yleensä se elintason nosto parisuhteessa tehdään yhdessä tuumin. Se, että kirjoitat noin rumasti oppirtunisteista ja elintason nostosta miehen kustannuksella, uskon, että sinulla ei muuta annettavaa ole parisuhteessa kuin se raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka ketjussa naisten mielestä miehen pitäisi vain maksaa, osoituksena rakkaudesta. Koska kuka nyt niitä rahoja laskee.
Samanaikaisesti tapaukset joissa nainen on ollut maksajana kuvataan sellaisina, että mies on ollut loiseläjä ja pummi.
Oletko palstalla ensimmäistä kertaa? Jatkuvasti täällä haukutaan naisia loisiksi ja pummeiksi. Mätkivät sitten takaisinpäin vaihteeksi.
Vaimollakin on ihan OK tulot, mutta minulla kaksinkertaiset. Olen ostanut talot ja autot, mutta arjen kulut menevät aika tasan. Matkat maksan minä. Näin on mennyt ihan OK jo 30 vuotta.
Myönnän, että minulla on ehkä vaimoa enemmän sananvaltaa auton malliin ja matkakohteisiin, mutta aika tyytyväinen tuo on valintoihini ollut. Ja on matkoja tehty myös hänen toiveidensa mukaan.
En oikein ymmärrä, miten tästä saadaan ongelma. Emme ole koskaan riidelleet rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa parisuhteessa varallisuuseroja ei ole, koska kaikki on yhteistä. Tiedän että tämä on joillekin mahdoton ajatus, mutta he ovatkin niitä jotka eivät pysty oikeaan parisuhteeseen vaan kaikessa pitää miettiä. mitä kumpikin antaa ja saa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa parisuhteessa varallisuuseroja ei ole, koska kaikki on yhteistä. Tiedän että tämä on joillekin mahdoton ajatus, mutta he ovatkin niitä jotka eivät pysty oikeaan parisuhteeseen vaan kaikessa pitää miettiä. mitä kumpikin antaa ja saa.
Se vaan kun kerran erehtyy luulemaan suhdettaan oikeaksi ja maksaa siitä kalliin hinnan niin se muuttaa ajatuksia. No ei varmaan sinun mutta minun muutti ja ehkä monen muunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin aloittajan kirjoituksen siihen asti kunnes kirjoitti "On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin".
Tuossa vaiheessa sitten paljastikin todelliset karvansa ja sanoisin naiselle, jos voisin, että juokse!
Yleensä se elintason nosto parisuhteessa tehdään yhdessä tuumin. Se, että kirjoitat noin rumasti oppirtunisteista ja elintason nostosta miehen kustannuksella, uskon, että sinulla ei muuta annettavaa ole parisuhteessa kuin se raha.
Miten se tuossa tapahtuisi?
Ap:lla on puolta suuremmat tulot ja varallisuutta 400k kun taas naisella ei ole mitään.
Onko tämä taas sitä naisten käsitystä "yhteisestä", jossa mies hankkii ihan konkreettisesti massia ja nainen on tehnyt yhtä suuren osan jollain esoteerisella feminiinisellä panoksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ap korkeintaan keskiluokkainen ja tuloinen - kuvittelee että naiset näkevät massikasat häntä katsoessaan xD. Ja sitten se heräsi.
Enkös minä noin sanonut, että olen ehkä keskiluokkainen tulojeni osalta? Elämäntapani osalta en sitäkään. Senkin kerroin, että pelkään lähinnä pettymystä ja nykyistäkin pahempaa kyynistymistä jos suhde kariutuu taas saman asian takia. Muut keskustelijat keksivät, että pitäisin itseäni rikkaana joka pelkään rahojen menettämistä.
ap
Mutta rahat ovat sinulle selvästi kovin tärkeitä. Ja lisäksi et pysty näkemään kumppaniasi ihmisenä, vaan naissukupuolen edustajana, joista sinulla on jo käsitys. Todellisuudessa entisen kumppanin käytös ei kerro yhtään mitään nykyisestä.
Puhu asioista avoimesti. Rehellisyys on ainoa tie eteenpäin. Mutta joihinkin exän tekemisiin jumiutuminen ja vielä nykyisen kumppanin epäily exän tekojen takia on tosi epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin aloittajan kirjoituksen siihen asti kunnes kirjoitti "On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin".
Tuossa vaiheessa sitten paljastikin todelliset karvansa ja sanoisin naiselle, jos voisin, että juokse!
Yleensä se elintason nosto parisuhteessa tehdään yhdessä tuumin. Se, että kirjoitat noin rumasti oppirtunisteista ja elintason nostosta miehen kustannuksella, uskon, että sinulla ei muuta annettavaa ole parisuhteessa kuin se raha.
Miten se tuossa tapahtuisi?
Ap:lla on puolta suuremmat tulot ja varallisuutta 400k kun taas naisella ei ole mitään.
Onko tämä taas sitä naisten käsitystä "yhteisestä", jossa mies hankkii ihan konkreettisesti massia ja nainen on tehnyt yhtä suuren osan jollain esoteerisella feminiinisellä panoksella?
Mistä te löydätte näitä naisia joilla ei ole mitään?
Naiset ovat Suomessa koulutetumpia kuin miehet ja käyvät töissä. Minulla on parempi palkka ja enemmän omaisuutta kuin aloittajalla, ja hui, olen nainen.
Tuo, että keskituloinen mies kaivaa jostain kiven alta varattoman naisen kuulostaa aina niin provolta. Varsinkin kun Suomessa pariudutaan tilastojen mukaan aika vahvasti samasta sosiaaliluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ihmettä te sitten teette yhdessä? Pelkkään panemiseen ei tarvita suhdetta ja ajan mittaan rupeaa mieli tehdä muutakin. Mutta teistä ei ole edes muuttamaan yhteen, ei perustamaan perhettä. Ette voi matkustella, ette käydä missään mikä maksaa. Mitä ihmettä te teette yhdessä? Pelaatte jotain lautapelejä vai mitä?"
Onpa ikävä asenne. Parhaat asiat elämässä on ilmaisia. Matkustelu tuhoaa maapalloa. Ei sitä kannata harrastaa. Elämä voi olla täysin onnellista vaikka ei matkustaisi. Samalla lailla tämä Suomi on yksi maa kuin vaikka joku Thaimaa, Albania tai Hawaiji. Täälläkin voi rentoutua. Lautapelit on sitä paitsi kivoja. hyvään elämään ei tarvii juurikaan rahaa. Oikeastaan elämästä tulee vain onnellisempaa kun tajuaa että ei sen rahan perässä kannata juosta. Mitä vähemmän rahaa sitä onnellisempi olen.
Eli olet Roope setä.
Rahan perässä ei, mutta elämän kokemusten. Jos ei lähde kotikaupunkia pidemmälle ei ole itsestään eikä maailmasta mitään.
Itse opin esim. Sen että asuinmaalla on järkyttävän iso merkitys hyvinvointiin/terveyteen kokonaisvaltaisesti. Ja vasta kuudennessa maassa löysin itselleni sopivan ilmaston. Opin kuinka asuinmaa muokkaa koko yhteiskunnan käytöstä, mieltä, maailmankuvaa. Miksi suomessa asuu muumeja.
No tuon useimmat oppivat ihan jo koulussa. Älyvapaa ajatus, että matkustelu jotenkin erityisesti jalostaisi ja kehittäisi ihmistä, etenkään jos sitä tekee jatkuvasti. Turistina sinä siellä menet ja se homma on aika äkkiä nähty.
Kyllä matkustelu on nimenomaan ympäristön tuho ja kerskakulutusta pahimmillaan.Sanoo ihminen joka ei ole käynyt kuin korkeintaan Tallinnassa. Et edes ymmärrä mistä puhun. Olen asunut ulkomailla n. 1/3 elämästäni. Tutustunut eri kulttuureihin, ihmisiin,tapoihin ja käytäntöihin. Tutustunut ihmisiin, jotka eivät ole kotikylään pidemmälle uskaltaneet ja se näkyy ja kuuluu.
Minulla on ollut kyseenalainen ilo matkustaa työni kautta kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Australiassa kerran, muualla useasti. Lomamatkoja teen harkiten, koska ne ovat tosiaan pahinta ympäristön pilaamista, mitä voi tehdä. Ei se kumminkaan tarkoita, etten ikinä kävisi missään.
En edes yritä jeesustella, että matkat tekisivät minusta jotenkin paremman tai hienomman ihmisen. Työmatkalla edistetään töitä ja huvitellaan silloin, kun paikalliset järjestävät sitä kulttuuriin tutustumista. Lomalla tehdään kivoja asioita. Niitä onneksi löytyy paljon ihan kotimaastakin ja ilman hiilijalanjäljen kasvattamista.Jaa, minä teen töitä ihan kotini lähistöllä. Kun on loma, haluan mahdollisimman kauas kotoa, usein ulkomaille. Ne yksi tai kaksi matkaa vuodessa tuottavat huomattavasti vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin tuollainen reissutyö. Että ihan hyvä, että kompensoit saastuttavaa työelämääsi sillä, että vietät lomat kotimaassa.
Sinä jotenkin ajattelet siis, että sinulla on joku ympäristön pilaamisen kiintiö, jonka saat täyttää, ja se on yhtä iso kuin työmatkustavan kiintiö? Sillä sitten oikeutat saastuttamisesi.
Ja ajattelet myös, että työtehtävät ovat ihmisen omaa kiintiötä, eli jos työssä matkustaa niin hyvä kompensoida vapaa-ajalla?
Aika outoa.
Olen pyrkinyt vähentämään työmatkoja, joissa on pitkät lennot. Se tietysti tarkoittaa, etten näe ihan niin montaa eri maata ja tutustu niiden kulttuureihin ja jalostu ihmisenä yhtä hienosti kuin jos lähtisin aina, kun pääsee kaikkialle, minne pääsee. Eipä taida maailma siinä mitään menettää, että semmoinen henkilökohtainen jalostuminen jää minulta tai muiltakaan ihmisiltä väliin.Aika erikoista, että joku työkseen lentelevä alkaa moralisoimaan jonkun toisen vähäisistä matkoista. Hanki joku toinen työ, jos lentäminen ottaa niin moraalin päälle.
En ole mitenkään työkseen lentelevä. Työmatkoja on pari kolme vuodessa, joista yksi kauemmas, toiset Euroopassa. Siis täysin sama määrä, mitä moni matkustelee huviksensa. Nykyään yritän vähentää kaukomatkoja niin, että semmoinen olisi vain joka toinen vuosi.
Mutta kun työuraa on takana jo pitkä aika, olen silti ehtinyt moneen paikkaan. Ei matkailu ihmistä mitenkään erityisesti jalosta tai kehitä. Aika säälittävää keksiä huvituksilleen moraalisia perusteita.
Sinähän niitä moraalisia perusteita rupesit keksimään omille vapaa-ajanviettotavoillesi. Ei taida nuo lentelyt ja ilmastot kiinnostella täällä muita, kuin sinua.
Jos saat tuollaisesta moraaliposeersuksesta hyvän mielen niin siitä vaan. Nuo ilmastohumpat on kyllä vähän 2015 boomer 😅
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin aloittajan kirjoituksen siihen asti kunnes kirjoitti "On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin".
Tuossa vaiheessa sitten paljastikin todelliset karvansa ja sanoisin naiselle, jos voisin, että juokse!
Yleensä se elintason nosto parisuhteessa tehdään yhdessä tuumin. Se, että kirjoitat noin rumasti oppirtunisteista ja elintason nostosta miehen kustannuksella, uskon, että sinulla ei muuta annettavaa ole parisuhteessa kuin se raha.
Miten se tuossa tapahtuisi?
Ap:lla on puolta suuremmat tulot ja varallisuutta 400k kun taas naisella ei ole mitään.
Onko tämä taas sitä naisten käsitystä "yhteisestä", jossa mies hankkii ihan konkreettisesti massia ja nainen on tehnyt yhtä suuren osan jollain esoteerisella feminiinisellä panoksella?
Mistä tiedät, vaikka nainen esittäisi köyhää, jotta saa tietää, kuinka mies arvottaa rahaa.
Ap, olet aika säälittävä. Mies joka nussii mieluummin pankkinsa saldoa, kuin naistansa. Yök. ps. se 2x paremmin tienaava nainen.
Alue: Aihe vapaa
Tuohan on perspektiivikysymys. Jos otat 2500 euroa tineaavan ja kerrot hänelle, että tästä eteenpäin tienaat 4600 euroa, niin kyllä se ero ainakin alkuun tuntuu isolta. Esimerkiksi jos tykkää retkeillä ja reissata kotimaassa niin se on aika kiva kun pystyykin omistamaan auton tai ostamaan tonnin valokuvauslaitteen sen suuremmin miettimättä. Tottakai se tasaantuu siitä aika äkkiä ja tosiaan verotus vie yllättävänkin paljon, mutta sen tietää vain jos on kokemusta isommista tuloista.
Ja sitten on tuo sijoituspuoli. Okei sijoitussalkusta ei realisoidu tuloa, koska osingot jäävät rahastoihin. Mutta se on käytännössä tuloa jonka voisi nostaa ulos vuosittain. Päälle vuokratulot ja puunmyynti niin järkevällä allokaatiolla jo sijoitukset tuottavat osapuilleen ap:n naisen vuosipalkan verran.