Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ollut nuoruuden jälkeen ns hyvätuloinen nainen Kuten myös 3 parisuhde miestäni.
Ensimmäisen kanssa oltiin vuoroin samatuloisia , vuoroittain vähempi tuloisia kumpikin koska molemmat opiskeltiin ns vuoronperään (aikaa ennen opintotukia, opintolaina oli ainoa mahdollisuus)ja nytttemmin kun muistelen, että rakkautta kyllä piisasi silloin kun oltiin köyhempiä kuin ever ja asuttii vuokrayksiössä. Sittemmin elin tasomme kasvoi ja mekin "kasvoimme "erilleen.
Seuraava oli myös nk. samantasoinen 34-45v, oltiin kauniita ja komeita, molemmat erittäin hyvätuloisia. Vaan tämä nr 2 oli luonteeltaan saituri, ja lokki (vaikkei itse sitä koskaan ymmärtänytkään ) , olimme yhdessä vuosia, mutta minullakin meni vuosia ennenkuin älysin, että vaikka enimmäkseen oltiin minun luonani ja syötiin erinomaisia aterioita (koska olen hyvä kokki) ja jos kerran per 6kk oltiin hänen (siivottomassa kämpässään) ja syötiin jotain tarjous makaroonipataa (jota en ikipäivänä siis olisi ostanut ) itse , hän katsoi melkein ruokkivansa minua :D
Jos sitten tämän saiturin kanssa käytiin jollain satunnaisella kotimaan matkalla ( muu ei tullut kysymykseenkään) ja ja käytiin ABC:llä syömässä (joka oli hänellä lähes ylivoimainen ponnistus, miljoona omaisuuksistaan huolimatta ), tarjouduin aika usein maksamaan. Hän oli siitä tosi onnellinen koska hän "sentään maksoi bensan".
No joo, kyllä ja mielelläni maksoi.n. Mies oli isokokoinen ja erittäin mielellään söi kaikki pihvit kaikkine kastikkeineen, aamupalat , päiväkahvit pullineen, llalliset juomineen ja mitä kaikkea sitä rakastunut nainen nyt tekeekään. Onneksi hän sitten aikoinaan jätti minut. Kiitän siitä kaikkia mahdollisia jumalia mitkä historia onkaan keksinyt.
Sittemmin n 50 v tapasin tervepäisen suomalaisen ihanan miehen, joka todennäköisesti tienaa hieman vähemmän kuin minä,se asia ei minua enää kiinnosta mutta sillä ei ole merkitystä koska olemme olleet pariskunta nyt jo 20v, meillä on omat asunnot ja taloudet, mutta siitä huolimatta tämä mies haluaa silloin ja aika useinkin ilahduttaa minua laittamalla upean aterian, korjaamalla terassin oven tai vaikka tuomalla ruusupuskan. Hän ei ole komea varmaankaan jonkun somen mukaan mutta hän on ihana ja rakas. Huumorintajuinen, luotettava, herrasmies ja turvallinen.
Siinäpä tässä nämä meidän 50+naisten kriteerit.
Nro kaksi kuulostaa ap:lta. Siis jos hänellä olisi parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Kelpaa toki. Kovilla aloilla on toisiaan ja naisia kampittavia narsistimiehiä. Täytyy punnita millaista elämää haluaa viettää, kovapalkkaisessa työssä ikävien ihmisten ympäröimänä, vaan huonompi palkka, empaattiset työkaverit. Kerran täällä vaan eletään, joten melko iso päätös.
Kampitelkaa toisianne sitten keskenänne. Jälki on toki sen mukaista, eli huonoa. Pitäkää toi.
Höpsistä. Työpaikan henki ei riipu palkkatasosta. Tosin tutkitusti heikoin työilmapiiri on ev.lut. kirkossa (jo vuosia) ja toisena nousee esille soteala.
Armeijassa naisia todellakin sorretaan. Tästä poikani kertoi todella ikäviä kokemuksia. Esimerkkinä siitä, miksi kaikki naiset eivät halua miehiselle alalle.
Armeija on matalapalkka-ala.
Alue: Aihe vapaa
Armeijassa naisia todellakin sorretaan. Tästä poikani kertoi todella ikäviä kokemuksia. Esimerkkinä siitä, miksi kaikki naiset eivät halua miehiselle alalle.