Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (1141)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ollut nuoruuden jälkeen ns hyvätuloinen nainen Kuten myös 3 parisuhde miestäni.
Ensimmäisen kanssa oltiin vuoroin samatuloisia , vuoroittain vähempi tuloisia kumpikin koska molemmat opiskeltiin ns vuoronperään (aikaa ennen opintotukia, opintolaina oli ainoa mahdollisuus)ja nytttemmin kun muistelen, että rakkautta kyllä piisasi silloin kun oltiin köyhempiä kuin ever ja asuttii vuokrayksiössä. Sittemmin elin tasomme kasvoi ja mekin "kasvoimme "erilleen.
Seuraava oli myös nk. samantasoinen 34-45v, oltiin kauniita ja komeita, molemmat erittäin hyvätuloisia. Vaan tämä nr 2 oli luonteeltaan saituri, ja lokki (vaikkei itse sitä koskaan ymmärtänytkään ) , olimme yhdessä vuosia, mutta minullakin meni vuosia ennenkuin älysin, että vaikka enimmäkseen oltiin minun luonani ja syötiin erinomaisia aterioita (koska olen hyvä kokki) ja jos kerran per 6kk oltiin hänen (siivottomassa kämpässään) ja syötiin jotain tarjous makaroonipataa (jota en ikipäivänä siis olisi ostanut ) itse , hän katsoi melkein ruokkivansa minua :D
Jos sitten tämän saiturin kanssa käytiin jollain satunnaisella kotimaan matkalla ( muu ei tullut kysymykseenkään) ja ja käytiin ABC:llä syömässä (joka oli hänellä lähes ylivoimainen ponnistus, miljoona omaisuuksistaan huolimatta ), tarjouduin aika usein maksamaan. Hän oli siitä tosi onnellinen koska hän "sentään maksoi bensan".
No joo, kyllä ja mielelläni maksoi.n. Mies oli isokokoinen ja erittäin mielellään söi kaikki pihvit kaikkine kastikkeineen, aamupalat , päiväkahvit pullineen, llalliset juomineen ja mitä kaikkea sitä rakastunut nainen nyt tekeekään. Onneksi hän sitten aikoinaan jätti minut. Kiitän siitä kaikkia mahdollisia jumalia mitkä historia onkaan keksinyt.
Sittemmin n 50 v tapasin tervepäisen suomalaisen ihanan miehen, joka todennäköisesti tienaa hieman vähemmän kuin minä,se asia ei minua enää kiinnosta mutta sillä ei ole merkitystä koska olemme olleet pariskunta nyt jo 20v, meillä on omat asunnot ja taloudet, mutta siitä huolimatta tämä mies haluaa silloin ja aika useinkin ilahduttaa minua laittamalla upean aterian, korjaamalla terassin oven tai vaikka tuomalla ruusupuskan. Hän ei ole komea varmaankaan jonkun somen mukaan mutta hän on ihana ja rakas. Huumorintajuinen, luotettava, herrasmies ja turvallinen.
Siinäpä tässä nämä meidän 50+naisten kriteerit.
Nro kaksi kuulostaa ap:lta. Siis jos hänellä olisi parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Kelpaa toki. Kovilla aloilla on toisiaan ja naisia kampittavia narsistimiehiä. Täytyy punnita millaista elämää haluaa viettää, kovapalkkaisessa työssä ikävien ihmisten ympäröimänä, vaan huonompi palkka, empaattiset työkaverit. Kerran täällä vaan eletään, joten melko iso päätös.
Kampitelkaa toisianne sitten keskenänne. Jälki on toki sen mukaista, eli huonoa. Pitäkää toi.
Höpsistä. Työpaikan henki ei riipu palkkatasosta. Tosin tutkitusti heikoin työilmapiiri on ev.lut. kirkossa (jo vuosia) ja toisena nousee esille soteala.
Armeijassa naisia todellakin sorretaan. Tästä poikani kertoi todella ikäviä kokemuksia. Esimerkkinä siitä, miksi kaikki naiset eivät halua miehiselle alalle.
Armeija on matalapalkka-ala.
Ap katosi, kun hänet todettiin trolliksi.
Mutta pitempään eläneet tunnistavat silti miestyypin. Epäsuosittu, kitsas mies, joka yleensä kieltää naista meikkaamasta, jos joskus onnistuu jonkun naisen parisuhteeseen saamaan. Kohtelee naista myös muulla tavoin huonosti lokkeilun lisäksi.
Kyllä se ennen pitkää alkaa kyrsiä, jos se isompituloinen aina maksaa kaikki yhteiset asumiseen liittyvät laskut ja ruokakauppa ostokset. Tulee sellainen fiilis, että elättää toista ihmistä
Kannattaa tosiaan tehdä alussa selväksi, että olet nuuka ja elät vaatimatonta elämää mielelläsi. Ehdota että molemmat maksaa omat kulunsa jatkossakin. Ja pidä kiinni siitä. Se on sitten eri jos joskus kahvin tai ruoan tms haluaa tarjota, kun et pidä jatkuvana tapana. Jos on kunnollinen niin ymmärtää varmaan. Kannattaa vaan pysyä jämäkkänä näissä asioissa. Riippuu iästäkin, mutta yhteen ei kannata muuttaa jos ei ole tarkoitus perhettä alkaa perustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut naisena se parisuhteen varakkaampi ja usein myös paremmin tienaava osapuoli. Ensin on saattaneet silmät syttyä miehellä, kun asia on valjennut, mutta myöhemmin homma on ratkennut sillä, ettei mies ole kestänyt olla suhteessa altavastaaja. Ketään en ole alkanut elättää, mutta siivellä ovat ukot saaneet etua taloudellisesta tilanteestani. Nyt olen 37-vuotias sinkku enkä kaipaa ketään elämääni, ainakaan mitään vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Rämemajavan varaan ei kannata paljon laskea - on vain yksi asia elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Mies haluaa naiselta vain yhtä asiaa.
Ei pidä paikkaansa.
Majavia on kaikenlaisia ja muotoisia eikä se yksi ole koskaan se ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin tilit yksiin heti kun muutettiin yhteen. Olemme hyvin eri tuloisia, koska vaimolla terveysongelmat ovat välillä tuoneet työllistymiseen haasteita. Mutta en voisi kuvitella että yhdessä asustaessa tulot olisi erilliset. Vaikea kuvitella. Kun toista rakastaa, haluaa tälle antaa kaikkensa. Alttarilla lupauduin vaimoni tueksi myötä ja vastamäessä elämän loppuun saakka. Yhteiset rahat, yhteinen elämä. Olen hyvin onnellinen enkä ajattele yhdestäkään tienaamastani eurosta että se olisi minun. Se on meidän.
Nainen ei puolestaan pariudu pienempituloisen miehen kanssa (kts. tilastot). Ja silloin harvoin kun pariutuu, naisen rahat ovat naisen rahoja.
Se on muuten juurikin noin - ja kun miehellä on massia, voi melkein valita karkkikaupasta mieleisensä paketin.
Nainen harvoin - siis varakas - luopuu omistaan miehen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuukan kanssa. Aloin juuri miettiä, laskeeko hän, että "hyödyn" kun hänen jääkaapissaan on kalliimman merkkistä juustoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuukan kanssa. Aloin juuri miettiä, laskeeko hän, että "hyödyn" kun hänen jääkaapissaan on kalliimman merkkistä juustoa.
Luultavasti laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nuukan kanssa. Aloin juuri miettiä, laskeeko hän, että "hyödyn" kun hänen jääkaapissaan on kalliimman merkkistä juustoa.
Ei kuulosta kauhean nuukalta. Pihi ex ei raaskinut ostaa itselleen lainkaan juustoa. Minun luonani sitä sitten häneltä menikin kilo parissa päivässä. Ihan vain yksi esimerkki monesta vastaavasta.
Parisuhteessa ja varsinkin perhe-elämässä on tärkeää että molemmilla on samanlainen ajatus rahankäytöstä. Jos ei ole niin suhteesta harvoin tulee pitkäaikainen tai hyvä. Käytettävissä olevalla rahan määrällä ei oikeastaan ole merkitystä. Me olemme molemmat mieheni kanssa tyytyväisiä aika vähään. Me emme osta kalliita vaatteita, ruokia, huonekaluja emmekä matkusta. Rahaa meillä kyllä näihin olisi mutta haluamme molemmat mielummin sijoittaa kun tuhlata rahoja. Ainoa luksus josta haaveilemme on se että voisimme jäädä eläkkeelle jo ennen eläkeikää. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta emmekä ole koskaan riidelleet/olleet erimielisiä rahasta tai sen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo kertoo enemmän ap:sta kuin naisista.
Miksi etsit pienituloisia naisia.
Etsi samaa tasoa kuin itse olet.
Niin minäkin tein, koska kyllästyin pienituloisiin lokkeileviin miehiin.
T. Akateeminen nainen
Vierailija kirjoitti:
No tuo kertoo enemmän ap:sta kuin naisista.
Miksi etsit pienituloisia naisia.
Etsi samaa tasoa kuin itse olet.
Niin minäkin tein, koska kyllästyin pienituloisiin lokkeileviin miehiin.
T. Akateeminen nainen
Eiköhän tässä ole jo monta kertaa todettu että pihiys tai lokkeilu ei liity mitenkään tuloihin. Moni pienituloinen antaa siitä vähästäänkin ja moni suurituloinenkin osaa lokkeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Kelpaa toki. Kovilla aloilla on toisiaan ja naisia kampittavia narsistimiehiä. Täytyy punnita millaista elämää haluaa viettää, kovapalkkaisessa työssä ikävien ihmisten ympäröimänä, vaan huonompi palkka, empaattiset työkaverit. Kerran täällä vaan eletään, joten melko iso päätös.
Kampitelkaa toisianne sitten keskenänne. Jälki on toki sen mukaista, eli huonoa. Pitäkää toi.
Höpsistä. Työpaikan henki ei riipu palkkatasosta. Tosin tutkitusti heikoin työilmapiiri on ev.lut. kirkossa (jo vuosia) ja toisena nousee esille soteala.
Armeijassa naisia todellakin sorretaan. Tästä poikani kertoi todella ikäviä kokemuksia. Esimerkkinä siitä, miksi kaikki naiset eivät halua miehiselle alalle.
Keskustelupalstalla naisinsinööri kertoi, että vaihtaa alaa häirinnän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo kertoo enemmän ap:sta kuin naisista.
Miksi etsit pienituloisia naisia.
Etsi samaa tasoa kuin itse olet.
Niin minäkin tein, koska kyllästyin pienituloisiin lokkeileviin miehiin.
T. Akateeminen nainen
Eiköhän tässä ole jo monta kertaa todettu että pihiys tai lokkeilu ei liity mitenkään tuloihin. Moni pienituloinen antaa siitä vähästäänkin ja moni suurituloinenkin osaa lokkeilla.
Enhän mä ole väittänytkään että liittyisi. Sanoin vain itse kyllästyneeni itse tapailemiini pienituloisiin ja lokkeileviin miehiin. Niitä oli 3, ei 4 miljardia eli en yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo kertoo enemmän ap:sta kuin naisista.
Miksi etsit pienituloisia naisia.
Etsi samaa tasoa kuin itse olet.
Niin minäkin tein, koska kyllästyin pienituloisiin lokkeileviin miehiin.
T. Akateeminen nainen
Eiköhän tässä ole jo monta kertaa todettu että pihiys tai lokkeilu ei liity mitenkään tuloihin. Moni pienituloinen antaa siitä vähästäänkin ja moni suurituloinenkin osaa lokkeilla.
Enhän mä ole väittänytkään että liittyisi. Sanoin vain itse kyllästyneeni itse tapailemiini pienituloisiin ja lokkeileviin miehiin. Niitä oli 3, ei 4 miljardia eli en yleistä.
Ok, ymmärsin että aloit etsiä "samaa tasoa kuin itse olet" ja kommentoin vain että se ei takaa sitä että se mies ei haluaisi hyötyä rahoistasi.
AP: "Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin."
Sanoisin yleisesti ottaen, että vakiintuneessa pidemmässä parisuhteessa ja kumppanuudessa selvästi eri elintasot ovat kyllä ongelma / tulevat ongelmaksi ajan saatossa ja suhteen syventyessä.
Tapailuvaiheessa ja seurustelun alussa ei vielä, mutta suhde ei voi kehittyä aidoksi kumppanuudeksi, jos yhteiselossa on ja näkyy selvästi kaksi eri elintasoa. Kyllä varakaammalta tarvitaan tässä halua kompensoida, jotta homma toimii.
Omaisuuksia ei tarvi yhdistää, mutta yhteiselämän suhteen rahankäytössä, ostoissa ja arjen kulutuksessa tämä varallisuusero ja tällainen tasaus on oleellista ottaa huomioon.
Jos näin ei halua jostain syystä toimia pitkäaikaisen kumppanin kanssa, niin pitää kysyä, missä on vika, että haluaako itse todella vakavaa parisuhdetta ja kumppanuutta, välittääkö omasta puolisosta aidosti syvemmin, tai onko itse vain hyvinkin itsekäs luonteeltaan? Jotain muuta, mitä?
Armeijassa naisia todellakin sorretaan. Tästä poikani kertoi todella ikäviä kokemuksia. Esimerkkinä siitä, miksi kaikki naiset eivät halua miehiselle alalle.