Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin ajat sitten, mutta se tosiaan on erikoista, että ap on käynyt tilit läpi molempien osalta jo suhteen alkuvaiheessa. Mitäpä jos tämä neiti on tosiasiassa ap:ta huomattavasti varakkaampi, mutta tahtoo pitää asian piilossa. Molemmat kyttäilevät toistensa rahatilannetta ja epäilevät toistensa motiiveja... Toinen vähän erikoinen seikka sekin, että jokainen nainen on ollut ap:n kukkarolla, koska omaa varallisuutta ei ole yhtään. Mistä nämä lukuisat täysin varattomat naiset on oikein esille kaivettu, herää kysymys.
Ketjuun tulleista stooreista moni oli kyllä järkyttäviä kuvauksia taloudellisesta väkivallasta. Pienituloiset naiset kituuttavat suurituloisen miehen kanssa maksaen puolet kaikesta... Kun tosiaan mietin omiakin syömisiäni, syön korkeintaan kolmasosan siitä mitä mieheni ja hän on kaikessa enemmän kalliimman perään kuin itse olen. Ei olisi kovinkaan reilua, jos maksaisin puolet, vaikka tietysti minun toimintani on lokkeilua pahimmillaan, koska en maksa tällä hetkellä mitään eikä se ole koskaan miestäni haitannut. Esim. elokuussa tulee uusi auto kaikilla herkuilla. En pyytänyt sitä kuten en pyytänyt edellistäkään, hän vain haluaa ostaa mulle auton. Kalliista korulahjoista olen onneksi saanut hänet luopumaan. Mutta mulle olisi aivan sama ajaa vanhalla autolla, kunhan se toimii. Hän vain haluaa mulle parasta, aina. Tällaiset miehet eivät edes ole harvinaisia omassa tuttavapiirissäni. Rahalla on jonkinlaista symboliarvoa kyllä, jos ei haluta antaa mitään.
Mies tienaa naista enemmän, kulut jaetaan 50/50
Taloudellista väkivaltaa
Nainen tienaa miestä enemmän, kulut jaetaan 50/50
Oikein! Nainen on itse ne rahat tienannut
Mies tienaa naista enemmän, mies maksaa enemmän
Niin kuuluukin! Se on reilua
Nainen tienaa miestä enemmän, nainen maksaa enemmän
Miksi elätät tuollaista lokkia?
Unohdat, että taloudellinen väkivalta on laissa määritelty tilanne. Periaatteessa puoliso voi haastaa siippansa oikeuteen, jos puoliso joutuu maksamaan pienituloisena puolet menoista ja oikeus määräisi tuolloin siipan maksamaan puolisolleen elatusapua. Sukupuolista riippumatta.
Mutta on tämä meidänkin tilanteemme laiton. Molemmat ovat velvollisia osallistumaan kodin talouteen voimiensa mukaan ja minä en osallistu, kun en käy työssä. Kahden aikuisen taloudenhoidossa ei ole kovin paljon työtä.
Osaat varmaan soveltaa lainkohtaa omaan kommenttiisi. Jos pariskunta ei ole naimisissa, jokainen ratkaisee itse millaiseen parisuhteeseen suostuu. Ihmettelen kovasti miksi pienituloinen maksaisi suurempituloisen kuluja, jos kulut jaetaan puoliksi. Pidän sitä kyllä hyväksikäyttönä ja myös epänormaalina. Voiko edes parisuhteesta puhua, jos tuolla tavalla kupataan, mutta onhan monissa parisuhteissa outouksia, joita pidetään normaalina, koska muusta ei tiedetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki:
Keskustelimme täysin selväksi, ettei kumpikaan halunnut muuttaa yhteen. Nainen asui vanhassa pikku omakotitalossa ja se oli hyvä.
Sitten heräsikin ajatus paikallisen historiallisen kyläkoulumörskän ostamisesta, joka kuulemma oli ollut hänen haaveensa pitkään (tästä hän ei toki ollut maininnut minulle). Lienee selvää, että tähän olisi pitänyt upottaa melkoinen summa remontointiin, puhumattakaan lämmityksestä. Olin myös tehnyt selväksi, etten todellakaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta remppaprojektista hartiapankkivoimin. "Minä voisin tehdä sitä ja tätä liiketoimintaa siellä, olen aina haaveillut omasta...ja kyllä me jotain keksisimme yhdessä". Niin keksisimme - sen, että toisella meistä olisi ne säästöt.
Kaksi muuta seurustelusuhdetta menivät samalla kaavalla, eli yhtäkkiä olikin jotain mistä nainen on aina haavaillut, ja voisimme toteuttaa unelman yhdessä. Toisessa tapauksessa sentään olisimme voineet - teoriassa - maksaa kaiken 50/50, mutta sen jälkeen seurustelukumppanille olisi jäänyt sosiaalitoimiston minimitukia vastava summa elämiseen. Eli käytännössä, herrasmies toki sitten raottaa lompakkoa. Jos yhteen muuttaminen olisi ollut yhteinen tahtotila, sen olisin voinut tehdäkin, mutta kun se ei ollut.
Kuten jo sanoinkin, maksanhan nytkin matkat ja useasti syömiset ja muuta. Teen sen mielelläni koska siten voimme tehdä enemmän yhteisiä reissuja ja arvostan sitä, että tapailukumppanini tarjoutui välittömästi maksamaan osansa kaikesta. Täysin omasta aloitteestani tapahtuva lopulta melko pienien kulujen maksaminen ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan kun tapailukumppanini "en ikinä halua muuttaa yhteen tai jakaa kenenkään kanssa taloutta" myös tarkoittaa sitä.
ap
No pitäiskö sun sitten vielä puhua tämän tapailu-/seurustelukumppanisi kanssa näistä omista peloistasi ja siitä, ettet todellakaan missään olosuhteissa halua yhteisasumista, miltään osin yhteistä taloutta ja elintasoa tms. (tai sen puoleen ilmeisesti muutakaan yhteiselämää ja tiimiajattelua). Että tämä on ehdoton kynnyskysymys sulle.
Moni ei ole noin ehdoton tällaisissa asioissa, varsinkin jos kunnolla rakastuu, ja ihmisillä tilanteet ja suhteet usein vähän muuttuu ja se on ihan normaalia ja luonnollista. Mutta, jos sulla tämä asia on kiveen hakattu, niin kerro toki myös sille toisellekin asia riittävän selvästi ja painokkaasti. Voipi sitten hänkin miettiä, mitä mieltä on tällaisista ehdottomuuksista ja kaikenkaikkiaan myös yhteisajattelun puutteesta.
Ymmärrän kyllä, jos haluaa asua erillään ja pitää pääaosin omat taloudet, mutta näkisin, että sulla ajattelu menee nyt kyllä tätä paljon pidemmälle tässä erillisyydessä ja eritoten sulla on ikävä negatiivinen asenne naista kohtaan, jos hän kokee suhteen vähän erillä tavalla, elää ehkä enempi myös hetkessä joustavammin, ja ajatukset myös muuttuu elämän myötä.
Se, että toinen vastaa sulle tapailun aluassa, että on ok ja hyvä asua erillään hänenkin mielestä, on vähän eria asia, kuin kaikki tänne kirjoittamasi ehdottomuus ja erityisesti negatiivinen ajattelu naisista. Ehkä vois vilaista sinne peiliinkin, sillä itse ajattelet nämä asiat nyt aika poikkeuksellisella negatiivisella ehdottomuudella ja jopa hyväksikäyttönä.
Keskustele siis tämän tapailemasi naisen kanssa vielä enemmän asiasta, jotta tiedät, oletteko todella samalla sivulla, asenteella ja ajatuksilla liikkeellä. Kannattaa varautua siihenkin, ettei nainen haluakaan ehkä jatkaa kanssasi, kun asennemaailmasi ja varsinkin ikävä suhtautumisesi naisiin tulee kunnolla ilmi. Toki jos naisella on jo kovin vaaleanpunaiset lasit päässään, niin hän saattaa ohittaa tämän punalipun.
Yhteenmuuttamisen sijasta tuossa taisi olla kyse tilanteesta, missä mikään elämän haaveista ja tekemisistä ei ollut yhteistä. Vaikuttaa keksityltä jutulta yhä enemmän, kun jokainen nainen on "yllättäen" perustamassa isoa työleiriä ja on lisäksi aivan varaton ja muka siihen puuhaan poikaystäväksi hommaa miehen, joka on heti ilmoittanut, ettei halua muuttaa yhteen ja viettää pihistelevää elämää. Yhden vielä ymmärtäisi, mutta ei noin hölmöjä naisia sentään kahmalokaupalla kenenkään kohdalle osu.
Kyllä sellaisia naisia on, jotka eivät halua yhdessä asua - vanhempia naisia etenkin. Aloitus näyttää olevan kyhätty kokoon tarkoituksena todistella pointtia siitä, miten naiset aina ovat lokkeja. Ja lokkihan tarkoittaa sitä, että eletään normaalissa parisuhteessa, missä nainen on aina lokki oli tilanne mikä tahansa. Näin se menee tämäntyyppisen miehen kohdalla. Hän katsoo aina olevansa taloudellisen hyväksikäytön kohteena oli tilanne mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keskustelijoista unohtaa nyt sen, että molemmat osapuolet ovat ilmaisseet, etteivät halua
- muuttaa yhteen
- yhdistää talouksia
- perustaa perhettä
Ei nyt eikä jatkossa. Ja tämän olen kyllä selkeästi ilmaissut ketjussa.
Lähinnä mietin sitä, pitäisikö minun uskoa mitä toinen sanoo, vai yleistää aikaisempien kokemusteni pohjalta ettei tilanne pysy tällaisena?
Jos nyt mietit, että olen kyyninen ja epäluuloinen, olet varmaankin oikeassa.
Mutta aika iso osa ketjun naisoletetuista vaikuttaisi olevan sitä mieltä, että niin kannattaakin olla ;) Koska sitähän te sanotte, että kyllä tapailukumppanini haluaa ennen pitkää yhteistaloutta.
-ap
Jos teillä ei ole lähitulevaisuudessa yhteisiä vastuuta, voisiko ajatella ns hitaasti etenemistä. Kun/jos yhteistalouden aika koittaa tiedot jo paljon enemmän.
Kannattaa tienata enemmän ja hankkia sitä varallisuutta myös.
Varallisuuden hankinta on lopunperin aika helppoa kun vain viitsii.
Laiskalle kaupunkilaiselle se ei toki sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vastasin ajat sitten, mutta se tosiaan on erikoista, että ap on käynyt tilit läpi molempien osalta jo suhteen alkuvaiheessa. Mitäpä jos tämä neiti on tosiasiassa ap:ta huomattavasti varakkaampi, mutta tahtoo pitää asian piilossa. Molemmat kyttäilevät toistensa rahatilannetta ja epäilevät toistensa motiiveja... Toinen vähän erikoinen seikka sekin, että jokainen nainen on ollut ap:n kukkarolla, koska omaa varallisuutta ei ole yhtään. Mistä nämä lukuisat täysin varattomat naiset on oikein esille kaivettu, herää kysymys.
Ketjuun tulleista stooreista moni oli kyllä järkyttäviä kuvauksia taloudellisesta väkivallasta. Pienituloiset naiset kituuttavat suurituloisen miehen kanssa maksaen puolet kaikesta... Kun tosiaan mietin omiakin syömisiäni, syön korkeintaan kolmasosan siitä mitä mieheni ja hän on kaikessa enemmän kalliimman perään kuin itse olen. Ei olisi kovinkaan reilua, jos maksaisin puolet, vaikka tietysti minun toimintani on lokkeilua pahimmillaan, koska en maksa tällä hetkellä mitään eikä se ole koskaan miestäni haitannut. Esim. elokuussa tulee uusi auto kaikilla herkuilla. En pyytänyt sitä kuten en pyytänyt edellistäkään, hän vain haluaa ostaa mulle auton. Kalliista korulahjoista olen onneksi saanut hänet luopumaan. Mutta mulle olisi aivan sama ajaa vanhalla autolla, kunhan se toimii. Hän vain haluaa mulle parasta, aina. Tällaiset miehet eivät edes ole harvinaisia omassa tuttavapiirissäni. Rahalla on jonkinlaista symboliarvoa kyllä, jos ei haluta antaa mitään.
Jokainen on kai vastuussa omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiiäkkö ap, että elämästä ei voi koskaan tietää eikä kaikki ohjakset ole omissa käsissä. Kun on kyse ihmisistä ja parisuhteesta, ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu. Voi esimerkiksi sairastua tai tapahtua onnettomuus vaikka eläisi kuinka superterveellisesti ja varovaisesti. Toinen (tai itse) voi pettää lupauksen vaikka olisi luvannut mitä. Mielikin voi muuttua matkan varrella usein -ja muuttuukin. Elämäntilanteetkin voi muuttua. Haaveet voi muuttua. Puheenaiheet voi muuttua.
Me miehen kanssa sovittiin alusta asti että meillä on yhteiset rahat. Mies tienasi enemmän kuin minä ja nyt minä tienaan enemmän kuin mies. Kumpikaan ei miettinyt parisuhdetta rahan kautta vaan ennemminkin niin, että molemmilla on hyvä olla. Toinen haluaa välillä jotain, toinen toista ja niitä joko toteutellaan tai ei. Minulla on aika lennokkaitakin haaveita, mutta niitä jutellaan yhdessä että onko järkevää. Yleensä ei, ja se on ihan fine. Ei me kummatkaan aatella että käytettäis toisten rahoja omaksi hyödyksi. Ne on yhteistä elämää, yhteisiä unelmia ja yhteistä tekemistä.
Me myös sovittiin ettei ikinä petetä toisiamme. Mies vannoi ja vakuutteli rakkautta vuosia. Silti petti.
Minä lupasin ensimmäisessä avioliitossa, että olen mieheni kanssa kunnes kuolema meidät erottaa. Erosin silti.
Ota myös huomioon, että myös naisesi talous voi kohentua ja sinun huonontua (syystä tai toisesta).
Tärkein kysymys sinulle ap on, että rakastatko tuota ihmistä? Haluatko antaa hänelle kaikkesi, jakaa elämäsi huolineen ja murheineen, iloineen ja onnistumisineen? Jos vastasit kyllä, niin älä mieti asiaa rahan kautta. Mieti miten voisitte elää yhdessä mahdollisimman hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin ajat sitten, mutta se tosiaan on erikoista, että ap on käynyt tilit läpi molempien osalta jo suhteen alkuvaiheessa. Mitäpä jos tämä neiti on tosiasiassa ap:ta huomattavasti varakkaampi, mutta tahtoo pitää asian piilossa. Molemmat kyttäilevät toistensa rahatilannetta ja epäilevät toistensa motiiveja... Toinen vähän erikoinen seikka sekin, että jokainen nainen on ollut ap:n kukkarolla, koska omaa varallisuutta ei ole yhtään. Mistä nämä lukuisat täysin varattomat naiset on oikein esille kaivettu, herää kysymys.
Ketjuun tulleista stooreista moni oli kyllä järkyttäviä kuvauksia taloudellisesta väkivallasta. Pienituloiset naiset kituuttavat suurituloisen miehen kanssa maksaen puolet kaikesta... Kun tosiaan mietin omiakin syömisiäni, syön korkeintaan kolmasosan siitä mitä mieheni ja hän on kaikessa enemmän kalliimman perään kuin itse olen. Ei olisi kovinkaan reilua, jos maksaisin puolet, vaikka tietysti minun toimintani on lokkeilua pahimmillaan, koska en maksa tällä hetkellä mitään eikä se ole koskaan miestäni haitannut. Esim. elokuussa tulee uusi auto kaikilla herkuilla. En pyytänyt sitä kuten en pyytänyt edellistäkään, hän vain haluaa ostaa mulle auton. Kalliista korulahjoista olen onneksi saanut hänet luopumaan. Mutta mulle olisi aivan sama ajaa vanhalla autolla, kunhan se toimii. Hän vain haluaa mulle parasta, aina. Tällaiset miehet eivät edes ole harvinaisia omassa tuttavapiirissäni. Rahalla on jonkinlaista symboliarvoa kyllä, jos ei haluta antaa mitään.
Jokainen on kai vastuussa omasta elämästään.
Mitä suurimmassa määrin. Osa ihmisistä on rakkauden kerjäläisiä, jotka antavat paljon, mutta eivät saa takaisin objektiivisesti katsoen juuri mitään. Toisessa ääripäässä henkilöt, jotka ovat omasta mielestään aina saamapuolella riippumatta realiteeteista.
Kyllä minäkin tunsin nuoruudessani naisen, joka aina "unohti" maksaa pienet velkansa ja toi vauvalle ristiäislahjaksi rikkinäisen alpakkakorun. Poikaystävältään hän alkoi periä maksua aamiaisesta, kun he yöpyivät aina naisen luona. Kaiken huipuksi kyseinen nainen oli monimiljonääri ja on varmasti vieläkin. Hän on perinyt omaisuutensa ja ehkäpä hänkin pelkäsi, että miehet yrittävät hyötyä hänestä. Itse en ole tuollaista ikinä pelännyt, vaikka olenkin perinyt jonkinlaisen omaisuuden. En kyllä ole omaisuudestani myöskään puhunut, vaan antanut ihmisten luulla mitä luulevat. Vain vanhimmat ystäväni esim. tietävät, että tosiasiassa minä sen meidän arvoasunnon omistan, jota käytämme kakkosasuntona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keskustelijoista unohtaa nyt sen, että molemmat osapuolet ovat ilmaisseet, etteivät halua
- muuttaa yhteen
- yhdistää talouksia
- perustaa perhettä
Ei nyt eikä jatkossa. Ja tämän olen kyllä selkeästi ilmaissut ketjussa.
Lähinnä mietin sitä, pitäisikö minun uskoa mitä toinen sanoo, vai yleistää aikaisempien kokemusteni pohjalta ettei tilanne pysy tällaisena?
Jos nyt mietit, että olen kyyninen ja epäluuloinen, olet varmaankin oikeassa.
Mutta aika iso osa ketjun naisoletetuista vaikuttaisi olevan sitä mieltä, että niin kannattaakin olla ;) Koska sitähän te sanotte, että kyllä tapailukumppanini haluaa ennen pitkää yhteistaloutta.
-apJos teillä ei ole lähitulevaisuudessa yhteisiä vastuuta, voisiko ajatella ns hitaasti etenemistä. Kun/jos yhteistalouden aika koittaa tiedot jo paljon enemmän.
No eikös se ole käynyt jo harvinaisen selväksi, ettei ap halua nimenomaan edetä, ei hitaasti eikä nopeasti eikä koskaan. Eikä todellakaan minkäänlaiseen osittaiseenkaan yhteistalouteen.
Itse mietin sitä, että ehkä ap saattanut tulkita naisten puheet suhteen alussa mahdollisesti vähän väärin. Moni saattaa tosiaan tarkoittaa ja ajatella, että puhe on nimenomaan nykyhetkestä ja siitä, ettei mielessä nyt tai lähiaikoina ole ajatusta yhteenmuuttoon, tiiviimpään ja vakavampaan suuhteeseen. Että siinä kohtaa on hyvä näin. Itse ap sitten tarkoittaa, ettei ehdottomasti KOSKAAN.
Kun perhe perustetaan ja elämä jaetaan suht nuoresta lähtien yhdessä, on tilanne toinen kun alkaa pohtia suhdetta ja elämää yhdessä keski-iässä uuden ihmisen kanssa. Jotenkin itse koen, että myöhemmällä iällä alkaneet suhteet pohjautuvat periaatteessa yhteiseen tahtoon olla yhdessä. Talousasiat jokainen hoitaa ihan itse, jos
asutaan erikseen. Tärkeintä on yhdessäolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keskustelijoista unohtaa nyt sen, että molemmat osapuolet ovat ilmaisseet, etteivät halua
- muuttaa yhteen
- yhdistää talouksia
- perustaa perhettä
Ei nyt eikä jatkossa. Ja tämän olen kyllä selkeästi ilmaissut ketjussa.
Lähinnä mietin sitä, pitäisikö minun uskoa mitä toinen sanoo, vai yleistää aikaisempien kokemusteni pohjalta ettei tilanne pysy tällaisena?
Jos nyt mietit, että olen kyyninen ja epäluuloinen, olet varmaankin oikeassa.
Mutta aika iso osa ketjun naisoletetuista vaikuttaisi olevan sitä mieltä, että niin kannattaakin olla ;) Koska sitähän te sanotte, että kyllä tapailukumppanini haluaa ennen pitkää yhteistaloutta.
-apJos teillä ei ole lähitulevaisuudessa yhteisiä vastuuta, voisiko ajatella ns hitaasti etenemistä. Kun/jos yhteistalouden aika koittaa tiedot jo paljon enemmän.
No eikös se ole käynyt jo harvinaisen selväksi, ettei ap halua nimenomaan edetä, ei hitaasti eikä nopeasti eikä koskaan. Eikä todellakaan minkäänlaiseen osittaiseenkaan yhteistalouteen.
Itse mietin sitä, että ehkä ap saattanut tulkita naisten puheet suhteen alussa mahdollisesti vähän väärin. Moni saattaa tosiaan tarkoittaa ja ajatella, että puhe on nimenomaan nykyhetkestä ja siitä, ettei mielessä nyt tai lähiaikoina ole ajatusta yhteenmuuttoon, tiiviimpään ja vakavampaan suuhteeseen. Että siinä kohtaa on hyvä näin. Itse ap sitten tarkoittaa, ettei ehdottomasti KOSKAAN.
Aivan. Toisaalta tuollaisen voimakas painottaminen heti suhteen alkuvaiheessa olisi hyvin omituista. Kuten on sekin, että tehdään tilit selviksi, mikä saa ajattelemaan, että tässä on kyse vain ajatusleikistä eikä tositilanteesta. En ainakaan itse pysty kuvittelemaan naista, joka kertoisi tilitietonsa ja omaisuutensa heti kättelyssä uudelle ihmiselle tai kuuntelevat miehen kuvauksen omasta varallisuudestaan. Luulen, ettei sellaisia naisia ole edes yhtä sadasta. Vaikka miehen kohdalla sitä voi tapahtuakin, että omaisuudella koetetaan tehdä vaikutusta - olen itsekin sellaisiin miehiin törmännyt. Ehkäpä sellainen mies olisi setvinyt mielellään myös naisen tilitiedot, jos siitä olisi seurustelua kehkeytynyt?
Ap:n esimerkkiin:
Jos kyläkoulu, jota nainen on jonain kaukaisena haaveena katsellut, tuleekin myyntiin, niin se voi olla kimmoke ehdottaa asiaa kumppanille. Vaikka joo oltaisiin oltu ihan tyytyväisiä aiemmin niihin omiin kortteereihin.
Ymmärrän, jos tuohon ei halua suostua ja lähteä, jos ei ole mikään oma unelma, muttei tällaisesta ehdotuksesta yhteiselämään ja yhteiseen projektiin nyt mitenkään pahastua pitäisi ja ajatella ikävästi toisesta myöskään. Aivan tavallisia elämän eteen tuomia asioita ja valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat suhteet väärällä tavalla.
Älä kehuskele uusille tuttavuuksillesi rahoillasi, vai eikö sinulla ole muuta tapaa tehdä vaikutusta?
Ei ole pakko kertoa palkkaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin ajat sitten, mutta se tosiaan on erikoista, että ap on käynyt tilit läpi molempien osalta jo suhteen alkuvaiheessa. Mitäpä jos tämä neiti on tosiasiassa ap:ta huomattavasti varakkaampi, mutta tahtoo pitää asian piilossa. Molemmat kyttäilevät toistensa rahatilannetta ja epäilevät toistensa motiiveja... Toinen vähän erikoinen seikka sekin, että jokainen nainen on ollut ap:n kukkarolla, koska omaa varallisuutta ei ole yhtään. Mistä nämä lukuisat täysin varattomat naiset on oikein esille kaivettu, herää kysymys.
Ketjuun tulleista stooreista moni oli kyllä järkyttäviä kuvauksia taloudellisesta väkivallasta. Pienituloiset naiset kituuttavat suurituloisen miehen kanssa maksaen puolet kaikesta... Kun tosiaan mietin omiakin syömisiäni, syön korkeintaan kolmasosan siitä mitä mieheni ja hän on kaikessa enemmän kalliimman perään kuin itse olen. Ei olisi kovinkaan reilua, jos maksaisin puolet, vaikka tietysti minun toimintani on lokkeilua pahimmillaan, koska en maksa tällä hetkellä mitään eikä se ole koskaan miestäni haitannut. Esim. elokuussa tulee uusi auto kaikilla herkuilla. En pyytänyt sitä kuten en pyytänyt edellistäkään, hän vain haluaa ostaa mulle auton. Kalliista korulahjoista olen onneksi saanut hänet luopumaan. Mutta mulle olisi aivan sama ajaa vanhalla autolla, kunhan se toimii. Hän vain haluaa mulle parasta, aina. Tällaiset miehet eivät edes ole harvinaisia omassa tuttavapiirissäni. Rahalla on jonkinlaista symboliarvoa kyllä, jos ei haluta antaa mitään.
Jokainen on kai vastuussa omasta elämästään.
Juuri näin. Eli jos pariskunta ostaa jääkaappiin ruokaa vaikkapa 300€/kk ja mies syö tästä ruoasta 2/3 on oikeus ja kohtuus, että hän maksaa myös kuukauden ruokakuluista 2/3, eikö? Tai jos etäpari näkee aina miehen luona ja nainen maksaa omat ruokansa, on oikeus ja kohtuus, että mies osallistuu bensa- ja bussilippukuluihin, eikö? Vai eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Naarailta ei saa kuin laskuja maksettavaksi
No on ihan oma valintasi, jos maksullisissa käyt. Silloin siitä pitää maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Naarailta ei saa kuin laskuja maksettavaksi
No on ihan oma valintasi, jos maksullisissa käyt. Silloin siitä pitää maksaa.
Taisit nyt tulkita vähän väärin, tuo edellinen kun puhui naaraista, niin kyse taisi hänellä olla eläimiin sekaantuminen ja laitonta kun on, niin sakkojen maksu tästä. Ei siis naisia koskevat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Kun perhe perustetaan ja elämä jaetaan suht nuoresta lähtien yhdessä, on tilanne toinen kun alkaa pohtia suhdetta ja elämää yhdessä keski-iässä uuden ihmisen kanssa. Jotenkin itse koen, että myöhemmällä iällä alkaneet suhteet pohjautuvat periaatteessa yhteiseen tahtoon olla yhdessä. Talousasiat jokainen hoitaa ihan itse, jos
asutaan erikseen. Tärkeintä on yhdessäolo.
Kyllä minustakin, jos suhde on etäsuhde. Mutta sellaiset kuitenkin ovat paljon harvinaisempia kuin se, että lopulta muutetaankin yhteen, koska elämä on niin paljon mukavampaa. Nelikymppinen on muutenkin nuori tuollaisiin aikuisiän parisuhteisiin. Ainakin ne parit, jotka itse tunnen, jotka ovat nelikymppisinä toisensa löytäneet, ovat kaikki tehneet vielä yhden tai kaksi lasta ja perustaneet uuden perheen. Eronneita siis.
Yli viisikymppisetkin tuntemani parit ovat lopulta päätyneet yhteen asumaan, koska ovat kokeneet turhana maksaa kahden talouden kuluja, kun kuitenkin viettävät niin paljon aikaa yhdessä. Ovat silti säästäneet toisen asunnon, jos se on ollut kerrostaloasunto. Jos molemmilla on ollut ok-talo, ovat myyneet toisen osapuolen talon, koska kahden ok-talon huoltaminen käy ajan mittaan raskaaksi mahdollisten kesämökkien yms. lisäksi.
Eli itse en tunne vanhempiakaan vakiintuneita pareja, jotka eläisivät erillistaloudessa. Ainoa tällainen on pariskunta, jossa nainen asuu työnsä takia ulkomailla. Mutta sekin on vanha pariskunta, jolla on yhteiset lapset ja jotka ovat asuneet monissa maissa. Nyt enää nainen kiertää maailmalla. Tapaavat lomilla ja pitkinä viikonloppuina eikä yhteistä kotia enää ole. Tuollainen parisuhde on kuitenkin suht harvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki:
Keskustelimme täysin selväksi, ettei kumpikaan halunnut muuttaa yhteen. Nainen asui vanhassa pikku omakotitalossa ja se oli hyvä.
Sitten heräsikin ajatus paikallisen historiallisen kyläkoulumörskän ostamisesta, joka kuulemma oli ollut hänen haaveensa pitkään (tästä hän ei toki ollut maininnut minulle). Lienee selvää, että tähän olisi pitänyt upottaa melkoinen summa remontointiin, puhumattakaan lämmityksestä. Olin myös tehnyt selväksi, etten todellakaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta remppaprojektista hartiapankkivoimin. "Minä voisin tehdä sitä ja tätä liiketoimintaa siellä, olen aina haaveillut omasta...ja kyllä me jotain keksisimme yhdessä". Niin keksisimme - sen, että toisella meistä olisi ne säästöt.
Kaksi muuta seurustelusuhdetta menivät samalla kaavalla, eli yhtäkkiä olikin jotain mistä nainen on aina haavaillut, ja voisimme toteuttaa unelman yhdessä. Toisessa tapauksessa sentään olisimme voineet - teoriassa - maksaa kaiken 50/50, mutta sen jälkeen seurustelukumppanille olisi jäänyt sosiaalitoimiston minimitukia vastava summa elämiseen. Eli käytännössä, herrasmies toki sitten raottaa lompakkoa. Jos yhteen muuttaminen olisi ollut yhteinen tahtotila, sen olisin voinut tehdäkin, mutta kun se ei ollut.
Kuten jo sanoinkin, maksanhan nytkin matkat ja useasti syömiset ja muuta. Teen sen mielelläni koska siten voimme tehdä enemmän yhteisiä reissuja ja arvostan sitä, että tapailukumppanini tarjoutui välittömästi maksamaan osansa kaikesta. Täysin omasta aloitteestani tapahtuva lopulta melko pienien kulujen maksaminen ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan kun tapailukumppanini "en ikinä halua muuttaa yhteen tai jakaa kenenkään kanssa taloutta" myös tarkoittaa sitä.
ap
Veditkö ap siis herneen nokkaasi siitä, että nainen kehtasi ehdottaa jotain sellaista teille, mikä ei omaan käsikirjoitukseesi kuulunut?
Mennäänkö suhteissa muutenkin enemmän sinun mukaasi? Esim. meneekö suht. tasan arjen ehdotukset ja päätökset vaikka siitä, milloin nähdään ja mitä tehdään? Ärsyttääkö pienemmissäkin asioissa, kun toisella on omia ajatuksia ja oma tahto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.
Ei ole eikä tule yhteistä tiliä, enkä ole muuttamassa yhteen.
Lähinnä mietin onko tämä nyt se poikkeustapaus jossa "tämä sopii minulle mainiosti" myös tarkoittaa sitä, eikä se ole kryptistä salakieltä joka pitäisi lukea "tietysti nainen haluaa jossain vaiheessa, että olette samaa tiimiä ja sinun rahasi ovat myös hnen rahojaan".
ap
AP, kyllä sinun on varmasti parempi yksin! Nainen varmasti odottaa, että muistat häntä jotenkin syntymäpäivinään ja jouluna! Odottaa jotain lahjaa ja ravintolaan viemistä! Näiltäkin kuluilta säästyt, kn olet yksin!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Tässä onkin KUNNON Mies! Minäkin ajattelen aivan samoin, mutta olenkin nainen. Todellakin sponssaisin vähävaraisempaa miestä, jota rakastan ja maksaisin mukaan matkoille, jos minulla on siihen varaa! Sinä et selvästikään rakasta tätä naista, raha on sinulle tärkeämpää. Haluat vain hyötyä hänestä seksuaalisesti! Parempi sinun kaltaisten olla yksin, niin rahat säästyy yksin oaan käyttöön.
Alue: Aihe vapaa
No ei ole kyllä mitään tällaista ajatusmaailmaa ainakaan tässä ketjussa tullut esiin, ihan päinvastoin. Naiset ovat kertoneet mielellään maksavansa enemmän jos mies on köyhempi (ja että myös muuttuvien tilanteiden mukaisesti jaetaan kuluja tiiminä.) Toisinpäin sen sijaan on asiasta nillitetty "hyväksikäyttönä ja rahan perässä olona" tms.