Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.
Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen. Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.
Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.
Kuten edellä jo todetiin, jos ei edes usko parisuhteisiin, ei sellaiseen kannata ryhtyä. Ei kirkkoonkaan kannata liittyä, jos ei usko jumalaan.
'Usko parisuhteisiin' on eri asia kuin uskoa yhteen parisuhteeseen. Ei ole uskon eikä toivon asia että yksi suurimpia syitä parisuhteiden epäonnistumisiin ovat taloudelliset seikat. Jos lähtee joka suhteeseen heti alussa ns. sata lasissa ilman minkäänlaisia pidäkkeitä ja harkintaa toisen osapuolen kyvyistä elää arkea, taloudellistakin sellaista, ensihuuman jälkeen, niin aika paljon märkää rättiä on tulossa maailman suunnalta. Onhan näitä tapauksia nähty, ihan härskejä vedättäjiä löytyy muualtakin kuin kaukoidän baaritytöistä, jos vain joku tarpeeksi sinisilmäinen löytyy höynäytettäväksi. Oli mies tai nainen.
Vastoinkäymisissä parisuhde punnitaan. Osataanko vetää yhtä köyttä, olla se tiimi, keskustella asioista tms. Löytyykö empatiaa ja ymmärrystä. Puretaanko paha olo epäonnistumisesta ja vaikeuksista ikävällä tavalla toiseen, suljetaan toinen ulos jne.
Oli sitten kyse taloudellisista tai muista isommista vastoinkäymisistä, mitä elämässä voi todella olla monenmoisia muitakin kuin raha. Minusta ajattelusi näyttää parisuhteiden osalta nyt väärisyneen rahakeskeiseltä.
On joo vedättäjiäkin ja härskejä hyväksikäyttäjiä olemassa, mutta suurin osa ei kuitenkaan ole, vaan parisuhteen ongelmat ja karikot on valtaosin niitä paljon tavallisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin myös lisätä sen, ettei tässä ole kyse vain rahasta. Kuten olen moneen kertaan muistuttanut, erillään asuminen on molempien tahtotila, ei vain minun.
Syy on siinä, että olemme molemmat introverttejä jotka nauttivat omasta rauhasta ja haluavat säilyttää oman elämän. Molemmat myös uskovat siihen, ettei arkijuttujen tekeminen yhdessä ole mitenkään tavoiteltavaa.
Mikä ongelma sitten, ap?
No se, että olen kuullut tämän ennenkin. Kun sitten onkin alkanut pyörimään mielessä missä sitä voisi asua jos hankittaisiin "yhdessä" (lainausmerkeissä, koska 50/50-periaatteella haluttu asumismuoto olisi jäänyt naisen osalta haaveeksi), mieli onkin muuttunut.
Ja minä en usko, että mieli olisi muuttunut jos rahatilanteet olisivat olleet samat ja olisin vaikka itse ehdottanut muuttoa yhteiseen lähiökaksioon.
ap
Elämä on parempaa kun ei omista juuri mitään. Pennitön, suruton. On ihana kun omistaa vähän, niin voi tavata ihmisiä ja rakastua ilman mammonan tuomaa epäluuloisuutta että onko tuo vain rahan perässä. Saa vain tavata ihmisen ihmisenä. Elämän paras päätös on ollut luopua omaisuudesta ja rahasta. Siitä päätöksestä elämäni kunnolla vasta alkoi.
Onkohan ap ostolakossa Virven poikaystävä...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen miestyypin kanssa ongelma ei ole se raha. Harva nainen haluaa tulla elätetyksi, ainakaan korkeasti koulutettu. (Näistä täällä palstalla kirjoittelevat ovat kouluttamattomia miehiä, jotka kohtaavat kouluttamattomia naisia).
Ongelma on asenne. Häipyisin kyllä itse nopeasti takavasempaan jos saisin tietää kumppanini pohdiskelevan jatkoa kanssani Ap:n asenteella ja näkökulmasta. Hän suhtautuisi minuun jo lähtökohtaisesti hyväksikäyttäjänä. Eli ei tuntisi minua yhtään. Yleensä tapailuvaiheessa tutustutaan toisiinsa juuri sen takia, että ihmisen luonne tulisi esille. Jotenkin täss jää vaikutelma, että Ap:n suhteessa ei ole tutustuttu, keskusteltu, puhuttu.
Toinen mikä minua häiritsee tuossa hyväksikäyttö -ajattelussa; tuollainen ei yleensä tule mieleen, ellei siitä ole jo viitteitä tai mies itse on sen tyyppinen, että käyttää muita ihmisiä hyväksi. Hän peilaa siis omaa ajattelumaailmaansa naiseen.
Kommenttisi loppuosassa päädyt virhepäätelmään. Tuollaista tulee projisoinnin sijaan helpoiten mieleen sellaiselle, joka on kokenut vastaavaa taloudellista lypsyä naisten taholta aiemmin. Parin pidemmän naisenelätyssuhteen jälkeen alkaa pikkuhiljaa raksuttaa, että onko tämmöinen kuvio reilu ylipäätään.
Kuinka monta naista yhden miehen oikein tulee vetää perässään, vuosia/vuosikymmeniä pönkittäen ja heidän velvollisuuksiaan paikaten?
Onpas todella erikoista, ellei suorastaan narsistista ajattelua. Ihan todellako pidät muita ihmisiä niin yksinkertaisina, etteivät he huomaa kuka niitä naisia on vapaaehtoisesti elättänyt ja pönkittänyt - sinä ihan ite. Ei kukaan muu. Omista tekemisistäsi ja valinnoistasi et voi naisia syyllistää. Olisit pysynyt sinkkuna tai seurustellut miesten kanssa, herranjestas sentään :) Kaikkea sitä saakin lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä esimerkki:
Keskustelimme täysin selväksi, ettei kumpikaan halunnut muuttaa yhteen. Nainen asui vanhassa pikku omakotitalossa ja se oli hyvä.
Sitten heräsikin ajatus paikallisen historiallisen kyläkoulumörskän ostamisesta, joka kuulemma oli ollut hänen haaveensa pitkään (tästä hän ei toki ollut maininnut minulle). Lienee selvää, että tähän olisi pitänyt upottaa melkoinen summa remontointiin, puhumattakaan lämmityksestä. Olin myös tehnyt selväksi, etten todellakaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta remppaprojektista hartiapankkivoimin. "Minä voisin tehdä sitä ja tätä liiketoimintaa siellä, olen aina haaveillut omasta...ja kyllä me jotain keksisimme yhdessä". Niin keksisimme - sen, että toisella meistä olisi ne säästöt.
Kaksi muuta seurustelusuhdetta menivät samalla kaavalla, eli yhtäkkiä olikin jotain mistä nainen on aina haavaillut, ja voisimme toteuttaa unelman yhdessä. Toisessa tapauksessa sentään olisimme voineet - teoriassa - maksaa kaiken 50/50, mutta sen jälkeen seurustelukumppanille olisi jäänyt sosiaalitoimiston minimitukia vastava summa elämiseen. Eli käytännössä, herrasmies toki sitten raottaa lompakkoa. Jos yhteen muuttaminen olisi ollut yhteinen tahtotila, sen olisin voinut tehdäkin, mutta kun se ei ollut.
Kuten jo sanoinkin, maksanhan nytkin matkat ja useasti syömiset ja muuta. Teen sen mielelläni koska siten voimme tehdä enemmän yhteisiä reissuja ja arvostan sitä, että tapailukumppanini tarjoutui välittömästi maksamaan osansa kaikesta. Täysin omasta aloitteestani tapahtuva lopulta melko pienien kulujen maksaminen ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan kun tapailukumppanini "en ikinä halua muuttaa yhteen tai jakaa kenenkään kanssa taloutta" myös tarkoittaa sitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki:
Keskustelimme täysin selväksi, ettei kumpikaan halunnut muuttaa yhteen. Nainen asui vanhassa pikku omakotitalossa ja se oli hyvä.
Sitten heräsikin ajatus paikallisen historiallisen kyläkoulumörskän ostamisesta, joka kuulemma oli ollut hänen haaveensa pitkään (tästä hän ei toki ollut maininnut minulle). Lienee selvää, että tähän olisi pitänyt upottaa melkoinen summa remontointiin, puhumattakaan lämmityksestä. Olin myös tehnyt selväksi, etten todellakaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta remppaprojektista hartiapankkivoimin. "Minä voisin tehdä sitä ja tätä liiketoimintaa siellä, olen aina haaveillut omasta...ja kyllä me jotain keksisimme yhdessä". Niin keksisimme - sen, että toisella meistä olisi ne säästöt.
Kaksi muuta seurustelusuhdetta menivät samalla kaavalla, eli yhtäkkiä olikin jotain mistä nainen on aina haavaillut, ja voisimme toteuttaa unelman yhdessä. Toisessa tapauksessa sentään olisimme voineet - teoriassa - maksaa kaiken 50/50, mutta sen jälkeen seurustelukumppanille olisi jäänyt sosiaalitoimiston minimitukia vastava summa elämiseen. Eli käytännössä, herrasmies toki sitten raottaa lompakkoa. Jos yhteen muuttaminen olisi ollut yhteinen tahtotila, sen olisin voinut tehdäkin, mutta kun se ei ollut.
Kuten jo sanoinkin, maksanhan nytkin matkat ja useasti syömiset ja muuta. Teen sen mielelläni koska siten voimme tehdä enemmän yhteisiä reissuja ja arvostan sitä, että tapailukumppanini tarjoutui välittömästi maksamaan osansa kaikesta. Täysin omasta aloitteestani tapahtuva lopulta melko pienien kulujen maksaminen ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan kun tapailukumppanini "en ikinä halua muuttaa yhteen tai jakaa kenenkään kanssa taloutta" myös tarkoittaa sitä.
ap
Niin siis olet käynyt vasektomiassa ja kertonut siitä naiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki:
Keskustelimme täysin selväksi, ettei kumpikaan halunnut muuttaa yhteen. Nainen asui vanhassa pikku omakotitalossa ja se oli hyvä.
Sitten heräsikin ajatus paikallisen historiallisen kyläkoulumörskän ostamisesta, joka kuulemma oli ollut hänen haaveensa pitkään (tästä hän ei toki ollut maininnut minulle). Lienee selvää, että tähän olisi pitänyt upottaa melkoinen summa remontointiin, puhumattakaan lämmityksestä. Olin myös tehnyt selväksi, etten todellakaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta remppaprojektista hartiapankkivoimin. "Minä voisin tehdä sitä ja tätä liiketoimintaa siellä, olen aina haaveillut omasta...ja kyllä me jotain keksisimme yhdessä". Niin keksisimme - sen, että toisella meistä olisi ne säästöt.
Kaksi muuta seurustelusuhdetta menivät samalla kaavalla, eli yhtäkkiä olikin jotain mistä nainen on aina haavaillut, ja voisimme toteuttaa unelman yhdessä. Toisessa tapauksessa sentään olisimme voineet - teoriassa - maksaa kaiken 50/50, mutta sen jälkeen seurustelukumppanille olisi jäänyt sosiaalitoimiston minimitukia vastava summa elämiseen. Eli käytännössä, herrasmies toki sitten raottaa lompakkoa. Jos yhteen muuttaminen olisi ollut yhteinen tahtotila, sen olisin voinut tehdäkin, mutta kun se ei ollut.
Kuten jo sanoinkin, maksanhan nytkin matkat ja useasti syömiset ja muuta. Teen sen mielelläni koska siten voimme tehdä enemmän yhteisiä reissuja ja arvostan sitä, että tapailukumppanini tarjoutui välittömästi maksamaan osansa kaikesta. Täysin omasta aloitteestani tapahtuva lopulta melko pienien kulujen maksaminen ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan kun tapailukumppanini "en ikinä halua muuttaa yhteen tai jakaa kenenkään kanssa taloutta" myös tarkoittaa sitä.
ap
Niin siis olet käynyt vasektomiassa ja kertonut siitä naiselle?
En ole käynyt.
Tosin, kun nainen sanoo minulle ettei ikinä halua lapsia (ja lisäksi ikää on molemmilla 40+), niin voisiko siinä vaiheessa jo uskoa naisen sanaan? Vai pitäisikö olettaa ketjuun postanneiden naisoletettujen tavoin, että kyllä se nainen kuitenkin muuttaa mielensä ennen pitkää?
ap
Vierailija kirjoitti:
Voisin myös lisätä sen, ettei tässä ole kyse vain rahasta. Kuten olen moneen kertaan muistuttanut, erillään asuminen on molempien tahtotila, ei vain minun.
Syy on siinä, että olemme molemmat introverttejä jotka nauttivat omasta rauhasta ja haluavat säilyttää oman elämän. Molemmat myös uskovat siihen, ettei arkijuttujen tekeminen yhdessä ole mitenkään tavoiteltavaa.
Mikä ongelma sitten, ap?
No se, että olen kuullut tämän ennenkin. Kun sitten onkin alkanut pyörimään mielessä missä sitä voisi asua jos hankittaisiin "yhdessä" (lainausmerkeissä, koska 50/50-periaatteella haluttu asumismuoto olisi jäänyt naisen osalta haaveeksi), mieli onkin muuttunut.
Ja minä en usko, että mieli olisi muuttunut jos rahatilanteet olisivat olleet samat ja olisin vaikka itse ehdottanut muuttoa yhteiseen lähiökaksioon.
ap
No tässähän tulee hyvin esiin se, että nainen on alkanut toivoa perinteisempää parisuhdetta ja jaettua elämää yhteisasumisineen ja sinä luulet, että kyse on lokkeilusta ja rahan peässä olosta.
On muuten aivan tavallista, että voidaan ostaa talo muullakin jaetulla osuudella kuin 50/50, nimenoman siten, mihin kumpaisellakin on varaa, jos siis halutaan tällaista yhteiselämää. Mutta sinä et halua ja nainen on alkanut haluamaan. Kivaa yhteistä kotia jne, ja miettii, miten se onnistuisi.
Oletko muuten varmasti tarkalla korvalla kuunnellut siinä alussa, mitä nainen oikeasti kertoo toiveistaan parisuhteen osalta, kun puhuitte tällaisia asioita? Mutta oli niin tai näin, niin eipä ole ollenkaan harvinaista se, että kun kunnolla sitten rakastuu, niin haluaakin suhteelta enemmän. Harvinaisempaa siinä tilanteessa taitaa olla niin, ettei haluaisi enempää. Oletko muuten ap ollut koskaan ihan todella rakastunut?
Tai oletko mahdolliseti lievästi autismin kirjolla, kun nuo omat juttusi, omat rahasi, oma aikasi ja ehkä myös rutiinisi ja tapasi (?) on sulle jotenkin niin joustamattomia ja ehdottomia? Enkä kysy tätä ollenkaan millään pahalla, tuli vain mieleen, että voiko olla jotain tällaistakin tässä nyt mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ihmettä te sitten teette yhdessä? Pelkkään panemiseen ei tarvita suhdetta ja ajan mittaan rupeaa mieli tehdä muutakin. Mutta teistä ei ole edes muuttamaan yhteen, ei perustamaan perhettä. Ette voi matkustella, ette käydä missään mikä maksaa. Mitä ihmettä te teette yhdessä? Pelaatte jotain lautapelejä vai mitä?"
Onpa ikävä asenne. Parhaat asiat elämässä on ilmaisia. Matkustelu tuhoaa maapalloa. Ei sitä kannata harrastaa. Elämä voi olla täysin onnellista vaikka ei matkustaisi. Samalla lailla tämä Suomi on yksi maa kuin vaikka joku Thaimaa, Albania tai Hawaiji. Täälläkin voi rentoutua. Lautapelit on sitä paitsi kivoja. hyvään elämään ei tarvii juurikaan rahaa. Oikeastaan elämästä tulee vain onnellisempaa kun tajuaa että ei sen rahan perässä kannata juosta. Mitä vähemmän rahaa sitä onnellisempi olen.
Eli olet Roope setä.
Rahan perässä ei, mutta elämän kokemusten. Jos ei lähde kotikaupunkia pidemmälle ei ole itsestään eikä maailmasta mitään.
Itse opin esim. Sen että asuinmaalla on järkyttävän iso merkitys hyvinvointiin/terveyteen kokonaisvaltaisesti. Ja vasta kuudennessa maassa löysin itselleni sopivan ilmaston. Opin kuinka asuinmaa muokkaa koko yhteiskunnan käytöstä, mieltä, maailmankuvaa. Miksi suomessa asuu muumeja.
No tuon useimmat oppivat ihan jo koulussa. Älyvapaa ajatus, että matkustelu jotenkin erityisesti jalostaisi ja kehittäisi ihmistä, etenkään jos sitä tekee jatkuvasti. Turistina sinä siellä menet ja se homma on aika äkkiä nähty.
Kyllä matkustelu on nimenomaan ympäristön tuho ja kerskakulutusta pahimmillaan.Olkoot. Aivan sama minulle. Minä matkustan koska minulla on siihen halu ja rahat. Elinkaareni on niin lyhyt että ei voisi vähempää kiinnostaa paljonko matkusteluni kuluttaa luontoa josta olen täällä nauttimassa kuitenkin vain hetken. Teidän lisääntyneiden ongelma tuo maapallon tulevaisuus, itseä ei asia kosketa yhtään kun minulle on aivan se ja sama ne teidän räkänokanne jotka tänne jälkeeni jää ja heidän tulevaisuutensa. Ei kiinnosta yhtään onko heillä sellaista vai ei. Minä olen täällä nauttimassa elämästä, en miettimässä teidän jälkeläisiänne.
Olet kyllä uskomaton paskiainen! Hyi.
Vastasin ajat sitten, mutta se tosiaan on erikoista, että ap on käynyt tilit läpi molempien osalta jo suhteen alkuvaiheessa. Mitäpä jos tämä neiti on tosiasiassa ap:ta huomattavasti varakkaampi, mutta tahtoo pitää asian piilossa. Molemmat kyttäilevät toistensa rahatilannetta ja epäilevät toistensa motiiveja... Toinen vähän erikoinen seikka sekin, että jokainen nainen on ollut ap:n kukkarolla, koska omaa varallisuutta ei ole yhtään. Mistä nämä lukuisat täysin varattomat naiset on oikein esille kaivettu, herää kysymys.
Ketjuun tulleista stooreista moni oli kyllä järkyttäviä kuvauksia taloudellisesta väkivallasta. Pienituloiset naiset kituuttavat suurituloisen miehen kanssa maksaen puolet kaikesta... Kun tosiaan mietin omiakin syömisiäni, syön korkeintaan kolmasosan siitä mitä mieheni ja hän on kaikessa enemmän kalliimman perään kuin itse olen. Ei olisi kovinkaan reilua, jos maksaisin puolet, vaikka tietysti minun toimintani on lokkeilua pahimmillaan, koska en maksa tällä hetkellä mitään eikä se ole koskaan miestäni haitannut. Esim. elokuussa tulee uusi auto kaikilla herkuilla. En pyytänyt sitä kuten en pyytänyt edellistäkään, hän vain haluaa ostaa mulle auton. Kalliista korulahjoista olen onneksi saanut hänet luopumaan. Mutta mulle olisi aivan sama ajaa vanhalla autolla, kunhan se toimii. Hän vain haluaa mulle parasta, aina. Tällaiset miehet eivät edes ole harvinaisia omassa tuttavapiirissäni. Rahalla on jonkinlaista symboliarvoa kyllä, jos ei haluta antaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastasin ajat sitten, mutta se tosiaan on erikoista, että ap on käynyt tilit läpi molempien osalta jo suhteen alkuvaiheessa. Mitäpä jos tämä neiti on tosiasiassa ap:ta huomattavasti varakkaampi, mutta tahtoo pitää asian piilossa. Molemmat kyttäilevät toistensa rahatilannetta ja epäilevät toistensa motiiveja... Toinen vähän erikoinen seikka sekin, että jokainen nainen on ollut ap:n kukkarolla, koska omaa varallisuutta ei ole yhtään. Mistä nämä lukuisat täysin varattomat naiset on oikein esille kaivettu, herää kysymys.
Ketjuun tulleista stooreista moni oli kyllä järkyttäviä kuvauksia taloudellisesta väkivallasta. Pienituloiset naiset kituuttavat suurituloisen miehen kanssa maksaen puolet kaikesta... Kun tosiaan mietin omiakin syömisiäni, syön korkeintaan kolmasosan siitä mitä mieheni ja hän on kaikessa enemmän kalliimman perään kuin itse olen. Ei olisi kovinkaan reilua, jos maksaisin puolet, vaikka tietysti minun toimintani on lokkeilua pahimmillaan, koska en maksa tällä hetkellä mitään eikä se ole koskaan miestäni haitannut. Esim. elokuussa tulee uusi auto kaikilla herkuilla. En pyytänyt sitä kuten en pyytänyt edellistäkään, hän vain haluaa ostaa mulle auton. Kalliista korulahjoista olen onneksi saanut hänet luopumaan. Mutta mulle olisi aivan sama ajaa vanhalla autolla, kunhan se toimii. Hän vain haluaa mulle parasta, aina. Tällaiset miehet eivät edes ole harvinaisia omassa tuttavapiirissäni. Rahalla on jonkinlaista symboliarvoa kyllä, jos ei haluta antaa mitään.
Mies tienaa naista enemmän, kulut jaetaan 50/50
Taloudellista väkivaltaa
Nainen tienaa miestä enemmän, kulut jaetaan 50/50
Oikein! Nainen on itse ne rahat tienannut
Mies tienaa naista enemmän, mies maksaa enemmän
Niin kuuluukin! Se on reilua
Nainen tienaa miestä enemmän, nainen maksaa enemmän
Miksi elätät tuollaista lokkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin ajat sitten, mutta se tosiaan on erikoista, että ap on käynyt tilit läpi molempien osalta jo suhteen alkuvaiheessa. Mitäpä jos tämä neiti on tosiasiassa ap:ta huomattavasti varakkaampi, mutta tahtoo pitää asian piilossa. Molemmat kyttäilevät toistensa rahatilannetta ja epäilevät toistensa motiiveja... Toinen vähän erikoinen seikka sekin, että jokainen nainen on ollut ap:n kukkarolla, koska omaa varallisuutta ei ole yhtään. Mistä nämä lukuisat täysin varattomat naiset on oikein esille kaivettu, herää kysymys.
Ketjuun tulleista stooreista moni oli kyllä järkyttäviä kuvauksia taloudellisesta väkivallasta. Pienituloiset naiset kituuttavat suurituloisen miehen kanssa maksaen puolet kaikesta... Kun tosiaan mietin omiakin syömisiäni, syön korkeintaan kolmasosan siitä mitä mieheni ja hän on kaikessa enemmän kalliimman perään kuin itse olen. Ei olisi kovinkaan reilua, jos maksaisin puolet, vaikka tietysti minun toimintani on lokkeilua pahimmillaan, koska en maksa tällä hetkellä mitään eikä se ole koskaan miestäni haitannut. Esim. elokuussa tulee uusi auto kaikilla herkuilla. En pyytänyt sitä kuten en pyytänyt edellistäkään, hän vain haluaa ostaa mulle auton. Kalliista korulahjoista olen onneksi saanut hänet luopumaan. Mutta mulle olisi aivan sama ajaa vanhalla autolla, kunhan se toimii. Hän vain haluaa mulle parasta, aina. Tällaiset miehet eivät edes ole harvinaisia omassa tuttavapiirissäni. Rahalla on jonkinlaista symboliarvoa kyllä, jos ei haluta antaa mitään.
Mies tienaa naista enemmän, kulut jaetaan 50/50
Taloudellista väkivaltaa
Nainen tienaa miestä enemmän, kulut jaetaan 50/50
Oikein! Nainen on itse ne rahat tienannut
Mies tienaa naista enemmän, mies maksaa enemmän
Niin kuuluukin! Se on reilua
Nainen tienaa miestä enemmän, nainen maksaa enemmän
Miksi elätät tuollaista lokkia?
Jos kumppani vihjaa kerrankin taloudellisesta väkivallasta, sopii kysyä olisiko kumppani valmis maksamaan enemmän kuin puolet menoista mikäli tulot olisivat toisinpäin. Jos kumppani hermostuu kysymyksesät, se on jo itsessään vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen miestyypin kanssa ongelma ei ole se raha. Harva nainen haluaa tulla elätetyksi, ainakaan korkeasti koulutettu. (Näistä täällä palstalla kirjoittelevat ovat kouluttamattomia miehiä, jotka kohtaavat kouluttamattomia naisia).
Ongelma on asenne. Häipyisin kyllä itse nopeasti takavasempaan jos saisin tietää kumppanini pohdiskelevan jatkoa kanssani Ap:n asenteella ja näkökulmasta. Hän suhtautuisi minuun jo lähtökohtaisesti hyväksikäyttäjänä. Eli ei tuntisi minua yhtään. Yleensä tapailuvaiheessa tutustutaan toisiinsa juuri sen takia, että ihmisen luonne tulisi esille. Jotenkin täss jää vaikutelma, että Ap:n suhteessa ei ole tutustuttu, keskusteltu, puhuttu.
Toinen mikä minua häiritsee tuossa hyväksikäyttö -ajattelussa; tuollainen ei yleensä tule mieleen, ellei siitä ole jo viitteitä tai mies itse on sen tyyppinen, että käyttää muita ihmisiä hyväksi. Hän peilaa siis omaa ajattelumaailmaansa naiseen.
Kommenttisi loppuosassa päädyt virhepäätelmään. Tuollaista tulee projisoinnin sijaan helpoiten mieleen sellaiselle, joka on kokenut vastaavaa taloudellista lypsyä naisten taholta aiemmin. Parin pidemmän naisenelätyssuhteen jälkeen alkaa pikkuhiljaa raksuttaa, että onko tämmöinen kuvio reilu ylipäätään.
Kuinka monta naista yhden miehen oikein tulee vetää perässään, vuosia/vuosikymmeniä pönkittäen ja heidän velvollisuuksiaan paikaten?
Miksi kukaan normaaliälyinen mies tekisi tuollaista? Palstamiehiä mukaillen: kikkelis kokkelis, oma vika jos valitsee jatkuvasti tuollaisia naisia. Miksi jotkut miehet valitsevat renttumaisia naisia kerta toisensa jälkeen? Mieti sitä.
Olen kerran lopettanut orastavan suhteen hyvin lyhyeen, kun kävi ilmi, että mies oli tehnyt päätelmän varattomuudestani, koska asuin vuokralla, ja toi sitten ilmi epäilyksensä siitä, että aion hyötyä hänestä taloudellisesti tulevaisuudessa. Se oli siinä.
Olen itse aloittanut kesäkuun alussa tapailemaan miestä, jonka taloustilanne on katastrofaalinen. Hän on ollut pitkään sairauslomalla eli pois töistä ja Kelan sairauspäivärahoilla, joiden suuruus on määräytynyt ennen sairastumista tehdyn osa-aikaisen tuntityön perusteella. Mä olen keskituloinen, kk-palkka käteen reilut 3 tonnia. En siis ole hyvätuloinen, mutta voin käyttää rahaa ilman suurempia huolia, koska mulla ei ole lapsia tai muita huollettavia.
Ensimmäisillä treffeillä annoin miehen maksaa, sen jälkeen sanoin, että kumpikin maksaa omansa tai jos mennään johonkin mihin minä haluan ja jota minä ehdotan, niin minä maksan molemmat. Olen ostanut kotiin molemmille ruokaa ja miehelle erikseen jotain, mistä hän on sanonut tykkäävänsä, esim. välipalakeksejä. Latasin bussikorttiin arvoa, että hänen ei tarvitse maksaa pankkikortilla ja pääsee halutessaan käymään kaupungilla. En pidä tuollaisia asioita minään. Hänellä ei ole yhtään rahaa ja mulla on. Se, että lataan hänelle 100 € bussikortille tai ostan paketin 4 euron hintaisia keksejä, ei merkitse mulle yhtään mitään.
Ihmiset pelkää ihan liikaa tuota hyväksikäytetyksi tulemista. Sinisilmäinen tai tyhmä ei pidä olla, mutta jos oikeasti on varaa ja tykkää toisesta ihmisestä, niin miksi ei auttaisi sellaisissa asioissa, missä voi?
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki:
Keskustelimme täysin selväksi, ettei kumpikaan halunnut muuttaa yhteen. Nainen asui vanhassa pikku omakotitalossa ja se oli hyvä.
Sitten heräsikin ajatus paikallisen historiallisen kyläkoulumörskän ostamisesta, joka kuulemma oli ollut hänen haaveensa pitkään (tästä hän ei toki ollut maininnut minulle). Lienee selvää, että tähän olisi pitänyt upottaa melkoinen summa remontointiin, puhumattakaan lämmityksestä. Olin myös tehnyt selväksi, etten todellakaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta remppaprojektista hartiapankkivoimin. "Minä voisin tehdä sitä ja tätä liiketoimintaa siellä, olen aina haaveillut omasta...ja kyllä me jotain keksisimme yhdessä". Niin keksisimme - sen, että toisella meistä olisi ne säästöt.
Kaksi muuta seurustelusuhdetta menivät samalla kaavalla, eli yhtäkkiä olikin jotain mistä nainen on aina haavaillut, ja voisimme toteuttaa unelman yhdessä. Toisessa tapauksessa sentään olisimme voineet - teoriassa - maksaa kaiken 50/50, mutta sen jälkeen seurustelukumppanille olisi jäänyt sosiaalitoimiston minimitukia vastava summa elämiseen. Eli käytännössä, herrasmies toki sitten raottaa lompakkoa. Jos yhteen muuttaminen olisi ollut yhteinen tahtotila, sen olisin voinut tehdäkin, mutta kun se ei ollut.
Kuten jo sanoinkin, maksanhan nytkin matkat ja useasti syömiset ja muuta. Teen sen mielelläni koska siten voimme tehdä enemmän yhteisiä reissuja ja arvostan sitä, että tapailukumppanini tarjoutui välittömästi maksamaan osansa kaikesta. Täysin omasta aloitteestani tapahtuva lopulta melko pienien kulujen maksaminen ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan kun tapailukumppanini "en ikinä halua muuttaa yhteen tai jakaa kenenkään kanssa taloutta" myös tarkoittaa sitä.
ap
No pitäiskö sun sitten vielä puhua tämän tapailu-/seurustelukumppanisi kanssa näistä omista peloistasi ja siitä, ettet todellakaan missään olosuhteissa halua yhteisasumista, miltään osin yhteistä taloutta ja elintasoa tms. (tai sen puoleen ilmeisesti muutakaan yhteiselämää ja tiimiajattelua). Että tämä on ehdoton kynnyskysymys sulle.
Moni ei ole noin ehdoton tällaisissa asioissa, varsinkin jos kunnolla rakastuu, ja ihmisillä tilanteet ja suhteet usein vähän muuttuu ja se on ihan normaalia ja luonnollista. Mutta, jos sulla tämä asia on kiveen hakattu, niin kerro toki myös sille toisellekin asia riittävän selvästi ja painokkaasti. Voipi sitten hänkin miettiä, mitä mieltä on tällaisista ehdottomuuksista ja kaikenkaikkiaan myös yhteisajattelun puutteesta.
Ymmärrän kyllä, jos haluaa asua erillään ja pitää pääaosin omat taloudet, mutta näkisin, että sulla ajattelu menee nyt kyllä tätä paljon pidemmälle tässä erillisyydessä ja eritoten sulla on ikävä negatiivinen asenne naista kohtaan, jos hän kokee suhteen vähän erillä tavalla, elää ehkä enempi myös hetkessä joustavammin, ja ajatukset myös muuttuu elämän myötä.
Se, että toinen vastaa sulle tapailun aluassa, että on ok ja hyvä asua erillään hänenkin mielestä, on vähän eria asia, kuin kaikki tänne kirjoittamasi ehdottomuus ja erityisesti negatiivinen ajattelu naisista. Ehkä vois vilaista sinne peiliinkin, sillä itse ajattelet nämä asiat nyt aika poikkeuksellisella negatiivisella ehdottomuudella ja jopa hyväksikäyttönä.
Keskustele siis tämän tapailemasi naisen kanssa vielä enemmän asiasta, jotta tiedät, oletteko todella samalla sivulla, asenteella ja ajatuksilla liikkeellä. Kannattaa varautua siihenkin, ettei nainen haluakaan ehkä jatkaa kanssasi, kun asennemaailmasi ja varsinkin ikävä suhtautumisesi naisiin tulee kunnolla ilmi. Toki jos naisella on jo kovin vaaleanpunaiset lasit päässään, niin hän saattaa ohittaa tämän punalipun.
Totisesti toivon että tapailunainen näkee tuon omituisen asenteesi ap ja tekee johtopäätöksensä. Kummallista naisvihaa on tuo ajattelutapasi.
Toivottavasti pidät ehkäisystä huolen, kyllä nelikymppinen nainen voi raskautua vielä.
Voin vain kuvitella ahdistuksesi jos joutuisit lapsen kuluihin osallistumaan.
Aika jännä, että suhde on kääntymässä sinne sun tänne - ihan ilman ihmisen omaa tahtoa. Käy juttelemassa terapeutillesi, että huomaat, miten tuo itsestään tapahtuva kääntyminen on mahdollista. - Mitä itse haluat, siitähän on kyse. Ei normaalilla ihmisellä ulkoiset asiat tapahdu hups, miten tämä näin meni. Jotakin tuossa tapahtuu, mitä et itse tajua. Ota selvää!
Alue: Aihe vapaa
Hienoa! Hyvä te!