Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?

Ei tuo ole sukupuolesta kiinni. Jotkut vaan ovat sellaisia, että heidän tekee koko ajan mieli kaikenlaista, mitä pitävät hienona. Perustelevat sitten sillä, että muillakin on. 

Oikeasti jollakulla muulla ehkä onkin juuri se hienompi asia, mutta yleensä ei sitten jotain toista hienoa asiaa. Nämä eivät sitä oikein hahmota eivätkä osaa iloita siitä, mitä heillä itsellään jo on. Kun mieli skannaa koko ajan sitä, mitä ei ole.

Raskaita semmoiset kärttäjät, sekä silloin kun elävät yli omien varojensa, että silloin, kun yrittävät maksattaa mielitekojaan toisilla.

Puhuminen on kaiken salaisuus. Itse olen naisena tuollaisessa suhteessa ja heti alkuun sovittiin että kaikki maksetaan 50/50. Ei mitään poikkeuksia. Joskus ärsyttää esim ruoissa, minun energiankulutus kolmanneksen pienempi kuin puolison mutta maksan silti puolet kauppalaskusta, ja maksan puolet autosta jota käytän kerran kuussa. Mutta aluksi kun sovittiin niin tätä se sitten on. Ja tokikin eihän minulla yksin olisi autoa ja asuntoa, vaan kaikki rahat menisi asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen miestyypin kanssa ongelma ei ole se raha. Harva nainen haluaa tulla elätetyksi, ainakaan korkeasti koulutettu. (Näistä täällä palstalla kirjoittelevat ovat kouluttamattomia miehiä, jotka kohtaavat kouluttamattomia naisia). 

Ongelma on asenne. Häipyisin kyllä itse nopeasti takavasempaan jos saisin tietää kumppanini pohdiskelevan jatkoa kanssani Ap:n asenteella ja näkökulmasta. Hän suhtautuisi minuun jo lähtökohtaisesti hyväksikäyttäjänä. Eli ei tuntisi minua yhtään. Yleensä tapailuvaiheessa tutustutaan toisiinsa juuri sen takia, että ihmisen luonne tulisi esille. Jotenkin täss jää vaikutelma, että Ap:n suhteessa ei ole tutustuttu, keskusteltu, puhuttu.

Toinen mikä minua häiritsee tuossa hyväksikäyttö -ajattelussa; tuollainen ei yleensä tule mieleen, ellei siitä ole jo viitteitä tai mies itse on sen tyyppinen, että käyttää muita ihmisiä hyväksi. Hän peilaa siis omaa ajattelumaailmaansa naiseen.

Tämä!

"Mies itse on sen tyyppinen, että käyttää muita ihmisiä hyväksi."

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä. 

Samaa mieltä. Itse olen keskituloinen nainen ja mieheni kanssa yhdessä ollut jo pari vuosikymmentä aivan teini-iästä lähtien. Minulle on menneinä vuosina kertynyt omaisuutta huomattavasti enemmän kuin puolisolleni, hän on myös pienempituloinen kuin itse olen. Maksamme yhteiset kuukausittaiset talousmenot 50/50 hänen tulotasojensa mukaan niin että hän saa myös kuitenkin kerrytettyä säästöjä (emme esim. ole hankkineet kovin kallista kotia, ei isoa asuntolainaa jne). Minulle jää tämän vuoksi enemmän kuitenkin varoja käteen kuukaudessa, joten usein makselen kaikenlaista extraa meille, reissuja, ravintolakäyntejä, kodinhankintoja you name it. En muista liittomme aikana hänen ikinä pyytäneen minua maksamaan mitään puolestaan tai tekemään hankintoja itselleen tai kotiimme koska olen varakkaampi. Maksan ihan ilomielin enemmän kun siihen on mahdollisuus ja olen kuitenkin sitoutunut tähän henkilöön ja yhteiseen elämäämme. Mutta en kyllä tykkäisi siitä asenteesta että oletetaan varakkaamman makselevan kaiken ja otetaan asia itsestäänselvyytenä, kuten ap viittaa. En voisi itsekään kuvitella toimivani niin jos olisin yhdessä jonkun kanssa joka huomattavasti varakkaampi kuin itse olisin.

Seurustelin sun kaltaisen kanssa ap. Mieheltä oli aiempi ahne eksä vienyt "kaiken" lakituvassa.

Rakastuin päätä pahkaa mieheen, oli ihanaa. Kävimme erilaisissa tapahtumissa ja esim syömässä ystävien kanssa, synttäreillä ja sun muissa tuttavieni illanistujaisissa, hän tykkäsi tulla mukaan. 

Mies sanoi suoraan olevansa nuuka. Tämä oli mulle täysin ok. 

99% kuljin aina hänen luo, välimatka 50km. Vein syötävät mennessäni. Ravintolassa maksoin puolet, tarjosin välillä. Keikoille ja teatteriin, joihin halusin mennä, ostin meille kummallekin liput. Tein paljon pieniä remppahommia miehen talossa, vain tekemisen ilosta. 

Olihan tuo mun panos hassua sillä tavalla, että lähärin palkallani kävimme sielläsun täällä ja tuo rakkaani 7tonnin kk-tuloilla ei kyennyt ostamaan edes kukkapuskaa yhtenäkään syntymäpäivänäni :) (hän tietää että tykkään kukista). 

Harmittaa silti, että juttu meni poikki, kaipaan häntä edelleen. 

Ap ei varmastikaan edes alkaisi seurustelemaan sellaisen ihmistyypin kanssa joka haluaa kaikkea hienoa mitä muillakin on tai joka maksattaa asioita puolisollaan. Ethän ap?

Onpas kummallinen koko keskustelu. Minkälainen ihminen mietttii toisen tavatessaan, että ”tuleekohan tämä mulle kalliiksi”. Jos et halua laittaa sinun rahojasi siihen toiseen ihmiseen niin ehkä se on sulle väärä ihminen. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin sun kaltaisen kanssa ap. Mieheltä oli aiempi ahne eksä vienyt "kaiken" lakituvassa.

 

Rakastuin päätä pahkaa mieheen, oli ihanaa. Kävimme erilaisissa tapahtumissa ja esim syömässä ystävien kanssa, synttäreillä ja sun muissa tuttavieni illanistujaisissa, hän tykkäsi tulla mukaan. 

 

Mies sanoi suoraan olevansa nuuka. Tämä oli mulle täysin ok. 

 

99% kuljin aina hänen luo, välimatka 50km. Vein syötävät mennessäni. Ravintolassa maksoin puolet, tarjosin välillä. Keikoille ja teatteriin, joihin halusin mennä, ostin meille kummallekin liput. Tein paljon pieniä remppahommia miehen talossa, vain tekemisen ilosta. 

Olihan tuo mun panos hassua sillä tavalla, että lähärin palkallani kävimme sielläsun täällä ja tuo rakkaani 7tonnin kk-tuloilla ei kyennyt ostamaan edes kukkapuskaa yhtenäkään syntymäpäivänäni :) (hän tietää että tykkään kukista). 

Harmittaa silti, että juttu meni poikki, kaipaan häntä edelleen. 

Kun mies sanoo erossa menettäneensä kaiken, se on iso hälytysmerkki. Erossa korkeintaan puolitetaan yhteenlaskettu omaisuus. Jos olisi niin harvinainen tapaus, että mies omistaa aivan kaiken ja nainen ei tosiaan yhtään mitään, mies voisi menettää puolet omaisuudestaan, ei yhtään sen enempää. Silloinkin herää kysynys, miksi naisella ei ole yhtään mitään, jos miehellänsä on paljon omaisuutta. Onko ehkä siipeilty naisen tulojen varassa ja laitettu omat rahat jemmaan? Vaiko ylläpidetty naiselle liian kallista yhteistä elämäntyyliä, joka on kuluttanut kaikki hänen varansa. Eli oliko käsillä taloudellinen väkivalta.

Yleensähän tilanne ei ole se, ettei naisella olisi mitään. Jos on vähemmän, voi joutua jotain tasinkoa maksamaan. Mutta tuollainen mies on hyvinkin vaatinut avioehdon, jolloin ei ole ositusta eikä tasinkoa, vaan omaisuuden erottelu.

Jos mies väittää eksän vieneen hänen rahansa, mies on siis oikeasti pitänyt eksän rahoja ominaan ja on ihan tyrmistynyt, kun erossa käy ilmi, että naisetkin omistavat itse oman omaisuutensa. Siis mies on vaikka ominut käyttöönsä vaimon auton ja sitten on ihmeissään, kun ex-vaimo karauttaa omalla autollaan kohti taivaanrantaa.

Koen tällaiset pohdinnat ja ajattelun todella itsekeskeisenä ja epäkunnioittavana sitä kumppania kohtaan, joka rakastaa aidosti eikä ole edes aikonut mitenkään käyttää toista taloudellisesti hyväkseen. Jos olisin tuo kumppani, haluaisin tietää, että tällaisia mies pohdiskelee miettiessään "ottaako seuraavan askeleen" seurustelusuhteeseen kanssani. Ei tietenkään, että otammeko yhdessä seuraavat askeleet, vaan ottaako hän. Kelpuuttaako hän minua vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.

Ei ole eikä tule yhteistä tiliä, enkä ole muuttamassa yhteen. 
Lähinnä mietin onko tämä nyt se poikkeustapaus jossa "tämä sopii minulle mainiosti" myös tarkoittaa sitä, eikä se ole kryptistä salakieltä joka pitäisi lukea "tietysti nainen haluaa jossain vaiheessa, että olette samaa tiimiä ja sinun rahasi ovat myös hnen rahojaan".
ap

Kulut puoliksi, muuten kumpikin maksaa omat osuutensa harrastuksista yms. Paitsi jos ette ole muuttamassa yhteen, ei yhteisiä kuluja ole. Mieti pelisääntöjä ja ota jossakin vaiheessa esille nähdäksesi mitä hän on mieltä. Reilut naisihmiset eivät säikähdä. Toivottavasti.

Niin... Varakas, rahallisestikin antelias ja mykkä nainen olisi kyllä kiva.

Kannattaa istua oman kirstun päällä ylhäisessä yksinäisyydessä tai löytää seuraa joka tienaa sentilleen saman verran. Mitä jos jäät työttömäksi? Rahaanko ihmissuhteet perustuu? 

Kyllä ihmiset on tyhmiä ei voi muuta sanoa. 

Olisko kannattanut laittaa rajat? Pikkasen itsekunnioitusta kehiin, please. 

En kyllä ikimaailmassa haluaisi noin pinnallista ihmistä lähellekään. Jos on nyt rahaa, koska vain voi olla työtön, sairastua yms. Huhheijaa. 

Sama homma. Olen nainen ja 30 vuotta naimisissa. En ymmärrä koko ongelmaa, jos on pidempi suhde. Ihan viikon ihastuksen jälkeen en hirveästi elättäisi toista.

Katselet ja elät elämää pikkuhiljaa eteenpäin. Luonteenpiirteet tulevat kyllä esille ajan myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen miestyypin kanssa ongelma ei ole se raha. Harva nainen haluaa tulla elätetyksi, ainakaan korkeasti koulutettu. (Näistä täällä palstalla kirjoittelevat ovat kouluttamattomia miehiä, jotka kohtaavat kouluttamattomia naisia). 

Ongelma on asenne. Häipyisin kyllä itse nopeasti takavasempaan jos saisin tietää kumppanini pohdiskelevan jatkoa kanssani Ap:n asenteella ja näkökulmasta. Hän suhtautuisi minuun jo lähtökohtaisesti hyväksikäyttäjänä. Eli ei tuntisi minua yhtään. Yleensä tapailuvaiheessa tutustutaan toisiinsa juuri sen takia, että ihmisen luonne tulisi esille. Jotenkin täss jää vaikutelma, että Ap:n suhteessa ei ole tutustuttu, keskusteltu, puhuttu.

Toinen mikä minua häiritsee tuossa hyväksikäyttö -ajattelussa; tuollainen ei yleensä tule mieleen, ellei siitä ole jo viitteitä tai mies itse on sen tyyppinen, että käyttää muita ihmisiä hyväksi. Hän peilaa siis omaa ajattelumaailmaansa naiseen.

Kommenttisi loppuosassa päädyt virhepäätelmään. Tuollaista tulee projisoinnin sijaan helpoiten mieleen sellaiselle, joka on kokenut vastaavaa taloudellista lypsyä naisten taholta aiemmin. Parin pidemmän naisenelätyssuhteen jälkeen alkaa pikkuhiljaa raksuttaa, että onko tämmöinen kuvio reilu ylipäätään.

Kuinka monta naista yhden miehen oikein tulee vetää perässään, vuosia/vuosikymmeniä pönkittäen ja heidän velvollisuuksiaan paikaten?

Olette vasta tapailleet jonkun kerran, ettekä aio muuttaa yhteen eli mistä nainen sinun varallisuutesi saisi tietää? Tai sinä hänen? Ette vielä edes tunne toisianne ja sinulla on muka tiedossa tarkasti hänen taloudellinen tilanteensa? En kyllä usko. 

Epäilen, että koko juttu on provoilua. Nelikymppinen nainen, jolla ei ole yhtään mitään, on tilastojenkin perusteella harvinaisuus. Vain 10-15 prosenttia kotitalouksista on varattomia. Eikä tuttujenkaan varallisuutta tiedä tarkasti, saati vasta tavatun tapailukumppanin. 

Sekin on epäuskottavaa, että nainen nimenomaan suhteen alussa olisi sopinut siitä, ettei yhteen muuteta ja että harrastetaan halpoja asioita - sen lisäksi, että muka olisi käyty tilitietoja ja omaisuutta läpi. Se on kyllä liian friikkiä jopa epätoivoisimmallekin naiselle. 

Meillä on vaihdelleet tulot pitkin parisuhdetta. Rahat on kuitenkin aina olleet yhteiset, oli kumpi tahansa kotona ja kumpi tahansa "elättäjänä". Kivoista asioista ja isoista hankinnoista neuvotellaan.  Ällöttäisi olla pihin ja itsekkään kumppanin kanssa. Älä ainakaan muuta yhteen toisen ihmisen kanssa, jollei hän halua samanlaista elämäntapaa.