Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?

En kyllä ymmärrä mikä ongelma, jos ette edes asu yhdessä tai perhettä perusta. Joko teette yhdessä niitä asioita joihin kummallakin on vara tai sitten joskus tarjoat ravintolassa? Vaikutat pihiltä, jos varallisuudesta huolimatta et ikinä muka voi esim ruokaa toiselle tarjota. Ei se tarkoita, että toista elättää, jos kerran vuodessa tarjoaa lounaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.

Ei ole eikä tule yhteistä tiliä, enkä ole muuttamassa yhteen. 
Lähinnä mietin onko tämä nyt se poikkeustapaus jossa "tämä sopii minulle mainiosti" myös tarkoittaa sitä, eikä se ole kryptistä salakieltä joka pitäisi lukea "tietysti nainen haluaa jossain vaiheessa, että olette samaa tiimiä ja sinun rahasi ovat myös hnen rahojaan".
ap

Eiks talous oo aika iso asia ihmisille? Luulis et jos ollaan jo noin pitkällä toi on selvä asia kun mun mielestä noi tulee aina tosi nopeesti esille. Tarkotan siis et kai se sun leidi on myös tarkka taloudestaan ku ootte päässeet jo noin pitkälle?

Mä en itte jaksais mitään tarkan markan leidiä ku oon itte vähä tällänen mi casa es tu casa mies muutenkin.

M35

Olemme molemmat tarkan markan ihmisiä kyllä. Ero on siinä, että minulla olisi halutessani mahdollisuus törsätä enemmän. Tapailukumppanini on sanonut olevansa tyytyväinen siihen mitä hänellä on. Mutta niin sanoivat edellisetkin...
ap

Haluat elää elämää, joka ei perustu kalliisiin juttuihin ja ehkä osaltaan siksi tunnet vetoa naisiin, jotka eivät ole varakkaita. Mutta haluat toisaalta pitää mahdollisuuden suurempaan kulutukseen avoinna ja siihen varaton nainen ei sovi. Tai pelkäät, että vaatimattomasti elävästä naisesta kuoriutuu kanssasi nainen, joka haluaa kuluttaa paljon, jolloin kyseeseen tulisivat sinun rahasi.

Vaikea tilanne. Mistä löytäisit omanlaisesi nainen. Mutta ehkä olet jo löytänyt. Sinun pitää vain joustaa joskus eli silloin, kun mieleesi tulee jotain rahaa vievää. Kohtuullistat tavoitettasi ja maksat myös hieman toisenkin puolesta. Ja joskus myös ilahdutat kumppaniasi toteuttamalla hänen toiveitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?

Samoin olisin kommentoinut.

Rakastatko häntä?

Onko hän ainutlaatuinen?

Vastaa näihin niin tiedät mitä kannattaa tehdä.

Älkää menkö suhteeseet ellette rakasta.

Ei parisuhde on mikään järkevä sopimus.

Kun löytää rakkauden, ymmärtää kuinka typerä koko aloitus on.

Rakkaus on jotain paljon suurempaa.

Ja rakkautta ei ola aloittaja löytänyt.

Jatka ap matkaa ja usko että olet jonkun rakkauden arvoinen.  

Olen varakas nainen, hyväpalkkainen vakiduuni ollut iät ja ajat. Hieno asunto, auto ja säästöjä. Voin vakuuttaa, ettei mikään kutista miehen hentoista itsetuntoa niin tehokkaasti kuin nainen, jolla on enemmän massia kuin miehellä.

Että niin tai näin, ei koskaan hyvin.

Aplle: lopeta naisista haaveileminen, vaikutat tosi raskaalta pihtarilta.

Ei sun ap kannata alkaa vakavaan parisuhteeseen, kun olet noin pihi.

Nauti rahoistasi ja pankkitiilstäsi vain itseksesi ylhäisessä yksiäisyydessäsi ja tapaile satunnaisesti ja vain kevyellä mielellä naisia. Äläkä vaan heillekään mitään erehdy tarjoamaan.

Jos vakavassa parisuhteessa toinen on varakas ja toinen köyhä, eikä varakas ole halukas tarjoamaan tällaisessa yhteiselämässä toiselle mitään ja hänelle on ok katsoa vierestä kun oma rakas laskee pennosia ja kituuttaa niukasti, samalla kun itse elelee rahallisen mukavasti, niin oikea sitoutunut parisuhde ei ole sellasita ihmistä varten.

Joo ei tarvi yhteen muuttaa jos ei halua, mutta kannattaa nyt tehä tällä naiselle selväksi, ettei mitään haluja ole muutenkaan enempiä jakaa elämää ja syventää parisuhdetta milään tasolla yhteiseksi elämäksi.

Ei tuossa ole rahasta kyse, vaan siitä, ettei halua jakaa omaa elämäänsä oikeasti toisen kanssa. Ei ole valmis suhteeseen, jossa jaetaan omastaan, oli se sitten mitä vain; rakkautta, rahaa, huolenpitoa, auttamista puoleen ja toiseen eri asioissa, yhteisiä suunnitelmia elämässä jne.

Ap haluaa itsekkäästi vain vastaanottaa toiselta mitä itse kaipaa ja poimia rusinat pullasta "parisuhteesaan". 

Vierailija kirjoitti:

Olen varakas nainen, hyväpalkkainen vakiduuni ollut iät ja ajat. Hieno asunto, auto ja säästöjä. Voin vakuuttaa, ettei mikään kutista miehen hentoista itsetuntoa niin tehokkaasti kuin nainen, jolla on enemmän massia kuin miehellä.

Että niin tai näin, ei koskaan hyvin.

Aplle: lopeta naisista haaveileminen, vaikutat tosi raskaalta pihtarilta.

Onneksi tiedän parikin avioparia jossa nainen tienaa enempi. Se voi pudottaa itsetuntoa mieheltä kyllä. Mutta on niitä jotka ei välitä myös. Se että sattuuko sellainen omalle kohdalle on eriasia.

Vierailija kirjoitti:

YouTubessa on avioerojuristi Ranuan kanava, jossa on käsitellyt tätä asiaa. Sanoo,että joko on yhdessä sellaisen henkilön kanssa, jolla on samanlainen taloudellinen asema tai sitten suostuu maksamaan köyhemmälle samaa elintasoa.

Näin sen mielestäni pitäisi mennä. Joko elätte molemmat sen köyhemmän elintasoa tai sitten sinä maksat enemmän. Kaikissa tuntemissani pareissa se parempituloisempi panostaa enemmän yhteiseen talouteen/tekemiseen. Tämä on mielestäni ok, jos se molemmille sopii, mutta ainakin yhden parin kohdalla se köyhempi yrittää kovasti ohjailla ostoksia yms. ja sellaista en katselisi, jos toinen ei tee itse mitään asioiden eteen.  

Pystyttekö puhumaan rahan käytöstä ja arvoista? Olisitko valmis siihen, että kumpikin osallistuu yhteisiin juttuihin suunnilleen tulojen suhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on muuten hyvä, en antaisi rahan pilata sitä. Se on vaan paperia ja metallia, tai nykyään numeroita tietokoneella. Mutta jos asia on sulle todella tärkeä, etsi keskiluokkainen nainen.

Ei tuu mitään suhteesta, jossa toinen on köyhä ja toinen varakas, ja varkas katsoo koko ajan vaan vierestä kun toinen tyyliin kamppailee toimeentulonsa kanssa.

Jos jotain oikeaa suhdetta haluaa, niin kyllä sitä sitä jonkin verran haluaa sille käyhälle omalle rakkaalle tarjota myös materiaalisesti. Että on yhdessä hyvä olla.

Käyhälle se raha ei ole vain numeroita, vaan esim. ruokaa kaapissa tai ei ruokaa kaapissa. Ihan hyvin vaikka jotkut ruoat silloin tällöin voi se varakas tarjota tai jos halutaan mennä yhdessä jonnekin, niin maksaa molempien matkat jne. Enkä tarkoita nyt mitään luksusta, vaan ihan tavallista normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö parisuhteessa pitäisi olla samanlaiset arvot? Jos toinen tykkää luksuksesta ja toinen haluaa elää vaatimattomasti, niin pidemmän päälle tuollainen ei tule onnistumaan. 

Kumpikaan ei varsinaisesti tykkää luksuksesta. Minulla on varaa tiettyihin asioihin joihin tapailukumppanillani ei ole, mutta ne asiat joita tykkäämme tehdä yhdessä, eivät paljoa maksa. Ainoa poikkeus on auto, johon hänellä ei tällä hetkellä oikein ole varaa. Ja bensakulut, jotka maksan minä.
ap

Mitä ihmettä te sitten teette yhdessä? Pelkkään panemiseen ei tarvita suhdetta ja ajan mittaan rupeaa mieli tehdä muutakin. Mutta teistä ei ole edes muuttamaan yhteen, ei perustamaan perhettä. Ette voi matkustella, ette käydä missään mikä maksaa. Mitä ihmettä te teette yhdessä? Pelaatte jotain lautapelejä vai mitä?

et taida tietää mitä lautapelit maksaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla asenteella voi suositella vain pitäytymistä fwb-suhteissa tai hankkimaan thaikun tai vastaavan panoleluksi sillä ehdolla, että hän suostuu tyytymään ap:n määrittelemään kuukausirahaan. Harmoninen ja pitkä parisuhde on ikävä kyllä yhteisyritys, missä molemmat panostavat siihen sen mitä kykenevät, eivätkä laske tuo on sijoittanut euron, joten voin itsekin sijoittaa euron. Sama koskee myös yhteisiä arjen töitä ja velvollisuuksia. Niistä saa yhtälailla riidan aiheita kuin rahastakin, jos yhdessä on kaksi vain omaa napaa tuijottavaa yksilöä. Ennen pitkää seuraa tilanne, jossa ollaan eri mieltä ollaanko panostettu yhtä paljon. Oma-aloitteista halukkuutta olla aktiivinen kumppani parisuhteessa ei pysty feikkaamaan.

Maailma toimiii valitettavasti niin että raha-asioillakin on vaikutusta parisuhteen toimimiseen.  Aika tyypillinen tapaus on taloudellisiin vaikeuksiin joutunut puoliso jonka toisesta osapuolesta ei näy kuin perävalot siinä vaiheessa kun huono on osunut tuulettimeen. Näitä tapauksia on nähty enemmän kuin riittävästi. Kuten myös kalkylointia siitä riittääkö uuden puolison pinkka siihen tai tähän, sekä miehillä että naisilla. Aika nopeasti käytännön elämässä otetaan selville taustat, ammatit ja omistukset.

Silloin on tietysti helppo puhua muidenkin puolesta kun oma siippa sattuu olemaan suunnilleen samalla viivalla taloudellisesti.

Kuten edellä jo todetiin, jos ei edes usko parisuhteisiin, ei sellaiseen kannata ryhtyä. Ei kirkkoonkaan kannata liittyä, jos ei usko jumalaan.

'Usko parisuhteisiin' on eri asia kuin uskoa yhteen parisuhteeseen. Ei ole uskon eikä toivon asia että yksi suurimpia syitä parisuhteiden epäonnistumisiin ovat taloudelliset seikat. Jos lähtee joka suhteeseen heti alussa ns. sata lasissa ilman minkäänlaisia pidäkkeitä ja harkintaa toisen osapuolen kyvyistä elää arkea, taloudellistakin sellaista, ensihuuman jälkeen, niin aika paljon märkää rättiä on tulossa maailman suunnalta. Onhan näitä tapauksia nähty, ihan härskejä vedättäjiä löytyy muualtakin kuin kaukoidän baaritytöistä, jos vain joku tarpeeksi sinisilmäinen löytyy höynäytettäväksi. Oli mies tai nainen.

Kukaan ei ole edes vihjannut missään, että parisuhteeseen pitäisi alkaa tuntemattoman ihmisen kanssa ja tutustuminen toiseen vie paljon aikaa. Mitä pidempi parisuhde, sen epätodennäköisemmin vallitseva status quo säilyy, joten ilmiselvä johtopäätös on ettei parisuhde siis alun alkaenkaan kannata, jos absoluuttinen tasa-arvo huolettaa.

'Absoluuttisen tasa-arvo' oli taas oma keksintösi, josta kukaan ei ole vihjannut missään.

Jokainen kypsä aikuinen joutuu pohtimaan uutta parisuhdetta myös rationaaliselta kannalta. Halusit myöntää sitä tai et. Jutut täällä tosin usein vääntyvät musta-valkoisiksi  mies/nainen köyhä/rikas -vastakkainasetteluiksi. Tosielämässä täysin häpeämättömiä sikoja ja aivan liian sinisilmäisiä hyväksikäytettäviä löytyy kaikista mainituista ryhmistä. 

Nyt kun ap oli alkanut miettimään uutta suhdetta myös taloudelliselta kannalta, ei tullut taaskaan yllätyksenä että keskustelu kääntyy jälleen henkilöön ja netissä hyvin viihtyviin vastakkainasetteluihin.

Se on tapailun, tutustumisen ja seurustelun tarkoitus. Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania. Välttämättä siis ensimmäinen seurustelukumppanikaan ei ole se, jonka kanssa kannattaa sitoutua yhteiselämään. Ihmiset harvoin haluavat kuitenkaan myöntää itselleen erehtyneensä ja saattavat jatkaa epätervettä suhdetta siihen pisteeseen, kunnes tilanne muuttuu kestämättömäksi. Samalla tavalla huijauksen kohteeksikin pyrkivät kieltämäään ilmiselvän totuuden, kunnes muuta vaihtoehtoa ei enää ole ja pankkitili on tyhjä. Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka inttäisit. 

Elämässä joutuu lähtökohtaisesti sietämään epävarmuutta, joten kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa pystyy ratkomaan yhteisymmärryksessä haasteita ja ongelmia, eikä taloudellisesti samalla viivalla olevaa kumppania. 

Kaikkia vaikuttaa kaikkeen, tuo kuulostaa kyllä omaan korvaani aika naiivilta lähestymistavalta parisuhteisiin. Se pystytkö ratkomaan kumppanin kanssa oikeasti ongelmia ei välttämättä selviä alussa ollenkaan. Alussa kaikki yleensä ovat myötäsukaan ja pyrkivät löytämään toisistaan samankaltaisuuksia ja myötäämään mielipiteissä, joko tiedostamatta tai tiedostaen. Taloudelliset reaaliteetit ovat kuitenkin pian nähtävillä joka tapauksessa. 'Rahalla ei ole merkitystä' kunnes sillä on.

Toisessa ketjussa kun puoliso pyytää vuokraa asumisesta asunnossaan, moni on heti kehoittamassa antamaan kenkää slle sialle. Kun täällä taas toinen puoliso miettii myös uuden suhteen taloudellisia reaaliteetteja, alkaa monesta suusta luonnemurha jossa aloittaja todetaan kyvyttömäksi parisuhteisiin, kehoitetaan hankkimaan aasialainen palvelijavaimo jne ;) Toivottavasti sama mustavalkoinen heimoasenne ei kyseisillä kirjoittajilla ole siirtynyt reaalielämään.

Neuvoni sinulle on siis, tyydytä seksin ja läheisyyden tarpeesi muilla tavoin ja pysyttäydy parisuhteista erossa. Kaikista ei siihen elämänmuotoon ole.

Etäpsykologia ja henkilöön käyvä aukomisesi ei nyt oikein toimi. Olen ollut onnellisesti nykyisessä liitossa 21 vuotta, ja molemmilla ovat raha-asiat hyvässä kunnossa. Jos keskittyisitkin jatkossa enemmän aiheeseen kuin kirjoittavien henkilöön, yritän myös itse pyrkiä samaan.

Olet ollut siis onnekas tai et edes inttäisi, Entä jos parisuhteesi joutuu epätasapainoon varallisuuden, terveyden tai jonkin muun seikan vuoksi? Jatkuuko onni ja auvo? Riittääkö tukea ja turvaa vai seuraako siitä eittämätön ero, kun toinen ei voi pysty panostamaan asioihin yhtäläisesti.

Täällä voi jokainen kehua itseään, valehdella tai puhua omiaan parhain päin miten tahansa. Mutta kun joudut toistuvasti puuttumaan keskustelijoiden henkilöön, se kertoo lähinnä siitä että et kykene enää keskustelemaan itse aiheesta asiallisesti. 

Kohtelu monella tosin tuntuu riippuvan aina siitä mihin ns. heimoon toisen keskustelijan katsotaan kuuluvan. Ap on saanut täällä melko  ison kasan pskaa niskaan tekopsykologisilla luonnehdinnoilla, viittaamalla tuontivaimoihin, kyvyttömyyteen parisuhteisiin jne. Tuskin sama palaute tulisi livenä henkilöiltä jotka eivät edes tunne kirjoittajaa? Ihmisten länttääminen nopeasti eri kaatoryhmiin on tosin helppo tapa välttyä ajattelulta, silloinkin kun myös itsellä olisi peiliin katsomisen paikka.

Kuka tässä ohittaa täysin, ettet kykene ennustamaan menneisyydestä ja nykyisyydestä parisuhteen tulevaisuutta ja intät menemään. Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Et voi olettaa sitoutuessasi vakavaraisen ja terveen ihmisen kanssa, että se jatkuu ikuisesti. Syöksetkö siis puolisosi vähävaraisuuteen tai oman onnensa nojaan sairastamaan Puhumattakaan kaikista muista parisuhteen kriiseistä mitä voitte matkalla kohdata.  Voit olla myös hyväonninen ja et joudu kohtaamaan suuria ongelmia, mutta sitä et voi koskaan tietää etukäteen. 

Em. YouTubessa kanavaa pitävän avioerojuristi Tanyan mukaan miehet jättävät sairastuneen vaimonsa huomattavasti useammin kuin vaimot sairastuneen miehensä.

Jotkut miehet pitävät naista hyödykkeenä, niin kauan kun se toimii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.

Ei ole eikä tule yhteistä tiliä, enkä ole muuttamassa yhteen. 
Lähinnä mietin onko tämä nyt se poikkeustapaus jossa "tämä sopii minulle mainiosti" myös tarkoittaa sitä, eikä se ole kryptistä salakieltä joka pitäisi lukea "tietysti nainen haluaa jossain vaiheessa, että olette samaa tiimiä ja sinun rahasi ovat myös hnen rahojaan".
ap

Jos et halua olla parisuhteessa samaa tiimiä, niin älä ala parisuhteeseen ja kerro tämä asia hetimmiten tälle naiselle myös, ettei erehdy kuvitteleman suhteestanne liikoja. 

Ei rahojen yhteisiä pidä olla, mutta jos on iso ero varallisuudessa, niin jonkinlainen kompensointi yhteisissä tekemisissä ja olemisisssa on kyllä varsin suotavaa. Muu on kyllä itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun ap kannata alkaa vakavaan parisuhteeseen, kun olet noin pihi.

Nauti rahoistasi ja pankkitiilstäsi vain itseksesi ylhäisessä yksiäisyydessäsi ja tapaile satunnaisesti ja vain kevyellä mielellä naisia. Äläkä vaan heillekään mitään erehdy tarjoamaan.

Jos vakavassa parisuhteessa toinen on varakas ja toinen köyhä, eikä varakas ole halukas tarjoamaan tällaisessa yhteiselämässä toiselle mitään ja hänelle on ok katsoa vierestä kun oma rakas laskee pennosia ja kituuttaa niukasti, samalla kun itse elelee rahallisen mukavasti, niin oikea sitoutunut parisuhde ei ole sellasita ihmistä varten.

Joo ei tarvi yhteen muuttaa jos ei halua, mutta kannattaa nyt tehä tällä naiselle selväksi, ettei mitään haluja ole muutenkaan enempiä jakaa elämää ja syventää parisuhdetta milään tasolla yhteiseksi elämäksi.

Ei tuossa ole rahasta kyse, vaan siitä, ettei halua jakaa omaa elämäänsä oikeasti toisen kanssa. Ei ole valmis suhteeseen, jossa jaetaan omastaan, oli se sitten mitä vain; rakkautta, rahaa, huolenpitoa, auttamista puoleen ja toiseen eri asioissa, yhteisiä suunnitelmia elämässä jne.

Ap haluaa itsekkäästi vain vastaanottaa toiselta mitä itse kaipaa ja poimia rusinat pullasta "parisuhteesaan". 

Nappikommentti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?

Samoin olisin kommentoinut.

 

Rakastatko häntä?

Onko hän ainutlaatuinen?

Vastaa näihin niin tiedät mitä kannattaa tehdä.

Love is all.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.

Ei ole eikä tule yhteistä tiliä, enkä ole muuttamassa yhteen. 
Lähinnä mietin onko tämä nyt se poikkeustapaus jossa "tämä sopii minulle mainiosti" myös tarkoittaa sitä, eikä se ole kryptistä salakieltä joka pitäisi lukea "tietysti nainen haluaa jossain vaiheessa, että olette samaa tiimiä ja sinun rahasi ovat myös hnen rahojaan".
ap

Tunnut jumittavan tuossa varallisuusasiassa niin pahasti, että paras kun pysyt sinkkuna.

Minä en alun perin jumittanut siinä ollenkaan. Mutta sitten kävi ilmi, että siitä tulee ennemmin tai myöhemmin seurustelukumppanille ongelma, vaikka minulle on selkeästi sanottu ettei näin tapahdu. Mietin tässä vain, että olisiko tällä kertaa toisin?
ap

Taitaa olla se sun itsekkyys ja kuspäisyys joka tulee vastaan. Ja varmasti tulee tässäkin suhteessa jossain vaiheessa.

Mietipä vähän uudestaan itse arvo- ja ajatusmaailmaasi, niin suhteetkin voisi sitten onnistua paremmin.

Minusta tuntuu, että olet köyhä. Sen verran pinnistämistä tuossa elämänmenossasi on.

Jos naisten palkkataso on niin huono, ettei heistä löydy tarpeeksi hyviä kumppaneita, miksette miehet tee mitään asialle? Teillä se valta on. 

Naisvaltaisten alojen palkat laahavat vuodesta toiseen pohjamudissa. Korkeasti koulutettu nainen tienaa vähemmän kuin mies samassa asemassa. Ei mutta niinhän se olikin, tämä sopiikin teille hyvin. Voi alistaa, käyttää hyväkseen ja siihen päälle sitten vähän arvostella naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nainen ei puolestaan pariudu pienempituloisen miehen kanssa (kts. tilastot). Ja silloin harvoin kun pariutuu, naisen rahat ovat naisen rahoja."

 

No tilastot osoittavat näin, koska naisia on enemmän pienipalkkaisilla aloilla ja aloilla joista ei palkkakehitystä. Esim. lastenhoitajat, nuoriso-ohjaajat jne. Eli naiset pariutuu parempituloisten miesten kanssa koska keskimäärin miehet tienaavat enemmän jokatapauksessa.

Ei pidä paikkaansa.
Kun verrataan sinkkuja vs lapsettomia pariskuntia, tuloerot ovat aivan erilaiset. Voin TAAS postata ne tänne (lähde: Tilastokeskus).

No mitä sitten vaikka onkin noin? Vaikka varmasti edeltävän kirjoittajan kertomassa oli pointtia myöskin. Naisen palkkakehitys tottakai vaikuttaa, ja jos lapsia tekee, niin monesti miehen ja naisen tuloerot kasvaa parisuhteessa, kun nainen hoitaa vauvaa.

Mutta ylipäätään, jos miehellä on ok tulot, niin on todennäköisempää myös, että on elämänhallinta kunnossa, on muutenkin elämässä homma hanskassa, löytyy osaamista ja on parisuhdekelpoisempi monin puolin.

Miehissä kuin aika paljon on myös päihdeongelmaisia, rikollisia tai syjäytyneitä ja elämänhallintaongelmaisia muuten. Usein nämä on aika köyhiä. Eivät pariudu samalla tavalla kuin elämässä paremmin pärjänneet. Tottakai tämä vaikuttaa tilastoissa myös. 

(Naisten tulot sen sjaan ei korreloi tällaisten ongelmien kanssa yhtä voimakkaasti.)

Monessakin suhteessa Suomalainen kulttuuri rahan suhteen on todella syvältä (puhumattomuus, sijoittamisen puute, ennakoinnin puute jne.).

Mielestäni parisuhteessa rahaa panostetaan suhteessa tuloihin. Siksi olisikin tärkeää saada luotua avoin keskustelu kulttuuri rahaan liittyen. Kun rahasta voi avoimesti keskustella, on paljon helpompaa suunnitella mihin sitä käytetään. 

AP vaikuttaa siltä, että parisuhde on pelkkä taloudellinen transaktio, jossa pitäisi pelata nollasumma peliä ja mieluummin ehkä jäädä jopa voitolle. Toki ymmärrän ajatuksen siitä, että rahaa ei kannata laput silmillä jakaa.

Itse pitäisin hyvänä mittarina sitä, että haluaako toinen osallistua maksukykynsä edellyttämällä osuudella kuluihin, jos ei, niin silloin on parempi jatkaa etsimistä. 

Harvassa parisuhteessa osapuolet tienaavat suunnilleen saman verran, joten 50/50 jakoa on vaikea perustella. Eikä tilannetta helpota sekään, että aika harvoin tuntuu nykyään ajatuksena olevan asioiden suunnittelu vuosikymmenien pituisella aikajanalla.